perjantai 30. toukokuuta 2014

Terkut landelta

Tulin maalle etätöihin ja lomailemaan tiistaina. Täällä on ollut aika ihanaa.

Keskiviikkona käytiin retki äitien mailla, Savon puolella. Oli tosi kaunista. Joka paikka ryöppysi vehreyttä ja Savossa pihat ovat jotenkin runsaammat ja huolettomammat kuin täällä. Peltokanankaali loisti kilpaa auringon kanssa pelloilla ja tienpientareilla, tuomi kukki kauneimmillaan tien vierustoilla valkoisena vaahtona. Mietin miksi täällä onkaan niin kynityn näköistä - tehomaatalousko syynä. Annettaisiin koivujen ja pihlajoiden sekä muiden vehreyttäjien hieman ilakoida...?

Käytiin monessa paikassa missä äitini ja mummini ovat viettäneet lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Tavattiin ihmisiä, otettiin valokuvia. Käytiin haudoilla. Oli hieno päivä.

Helatorstaina tein työprojektia joka oli kyllä tosi mieluinen, se liittyi villiyrtteihin. Parhaimmillaan etätyö voi olla mukavaa hommaa!

Perjantaina eli tänään kävin paikkakunnan puutarhalla ja ostin koko kesän kukat ja tomaatit upeista valikoimista. Rahaakin vilahti useampi kymppi mutta tiedän - isolla kirkolla taimet ovat kolmasosan kalliimmat - kolmasosan pienemmät. Siinäpä pontta kerrakseen hankinnoille.

Lisäksi löysin tosi kivan vaaleanvihreän neuletakin. Jos tulee vielä jokunen kolea päivä, toimii hyvin farkkujen kanssa tuoden asuun kesäistä raikkautta. Mun uusi the väri - aqua. Olen haaveillut siitä jo vuosia.

Olkipaalikin hävisi ja löytyi tänään, vettä satoi, koiraa on lenkitetty, saunottu ja katsottu Madonnadokumentti. Ihme hommaa :)

Eilen kävin myös naapurissa, jossa opetettiin tynnyrissä kasvaneelle hevoselle tapoja, tyhjennettiin yksi viinipullo ja parannettiin maailmaa. Uusi kissanpentu on ihana, Kieppi.

Elämä hymyilee, ollaan kesän kynnyksellä.

Kaikki on hyvin.

Ihanaa viikonloppua!


***

torstai 22. toukokuuta 2014

Neitsyen unelmia 2

Kappas!

Joku muukin rakastaa tiettyä järjestelmällisyyttä. Siihen liittyen unelmakuvia täällä:
http://vivas.fi/30-kuvaa-jotka-saavat-sisaisen-perfektionistisi-huutamaan-ilosta/


Hmm.
Joskus kyllä mietin että onko pakko kaiken tapahtua juuri kevään ja kesän kynnyksellä.

*Luonnon ihmeet
*Villiyrtit parhaimmillaan
*Puutarhahommat pihalla ja palstalla
*Työhommat

Tälle viikkoa koordinoin ja toteutan neljää tapahtumaa - huh heijakkaa. Mutta töistä ja vapaaehtoistöistä en valita - kaikki ovat ihan itse valittuja hommia, jotka teen ilolla.

Ensi viikolla pääsen huippudaamien kanssa reissuun - ja palstahommat työn alle.

Niin.. Ei oikein enää pysty sanomaan, että "nuorena jaksaa" - mutta sanotaanpas että - hmm - alkukesän kaunis luonto antakoon voimia. Ja antaahan se. Ja aika nuori sitä on vielä ensi viikon toiseen reissuseuralaiseen verrattuna..

Nautitaan alkukesän ihmeellisestä auringosta!


***

Ps. Ja puutarhassakin voi joskus ainoastaan istua.
Hetkisen.


***

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Käpsehtimistä puutarhassa

Upea aamu. Heräsin aikaisin, luin lehdet ja söin aamupalan. Lähdin hipsimään puutarhaan.

Vähäluminen talvi on selkeästi tehnyt hallaa vuorenkilville. Yleensä ne paljastuvat lumen alta aika terhakkaina, nyt on ollut aika nuutunut tunnelma, siellä täällä vaurioita. No, kyllä ne siitä piristyvät - nuput kuitenkin jo häämöttävät lehtien lomasta. Tsemppiä!

Paahde- eli paraatipenkissä on edelleen satunnaisia kotkansiiven alkuja. Nyt hoksasin niille sopivan paikan ja siirsin kaikki kolme itsepäistä kaunotarta syreenien katveeseen, jossa ne saavat rauhassa kasvaa, levitä ja kukoistaa. Paahde kun ei ole varjokasville hyvä paikka. Oletettavasti nämä sankarit olivat ilman omaa haluaan paahdepenkkiin joutuneet ja siellä elämää säästöliekillä ylläpitäneet.

Yksi ruukkunarsissi oli jo kukkinut ja nuupahtanut, istutin sen maahan. Hoksasin että kaverin putiikilla on paljon narsisseja joiden kohtalona lieneisi komposti kesäkukkien saapuessa - mutta minäpä pelastan ne ja ripottelen puskien alle.

Puskista puheen ollen, aina kitsaanhitaasti lehteen tuleva pensashanhikki näyttää ihan toivottomalle tänä vuonna, muutama hullu viherrys siellä ja täällä.. En tiedä pitäisikö tilalle istuttaa jotain angervoa, uudet hanhikit - vai päräyttää alue korkeille perennoille. Naapuri on tällä kohden huolehtinut näkösuojasta, joten pelivaraa olisi.. Yksi mahdollisuus olisi leikata hanhikit alas mutten ole vakuuttunut niiden uusiutumiskyvystä. Seurataan tilannetta.
HOX hanhikit! Vielä olisi mahdollisuus!

Tein joitain kylvöjä. Ihan hulluja oikeastaan. Näissä ei ole mitään järkeä, puolet perusjuttuja ja puolet pussinjämiä.

Krasseja. Niitä on nyt pihalla kylvettynä ja sisällä muutamana ylitiheänä pehkona. Puuh. Olen melko varma että nyt kylvetyillä on parempi tulevaisuus.

Auringonkukkia (matalia/haarovia). Kylvö ulos, rasiaan. Siirtelen sitten penkkiin ja ehkä isoihin ruukkuihinkin.

Mangoldia, tilliä, pensaspapuja, sääkukkaa - pussinjämiä. Sinne sun tänne, jos jotain nousee mietin mitä teen. Yhtenä vuonna kiusasin tilliä (luonteeltaan avomaan ystävä..) ruukkuasetelmassa jossa se toimi pitsimäisenä taustahörsökkeenä. Minä pidin, tilli ei niinkään.

Paahdepenkkiin kaliforniantuliunikkoa. Tämä oli ihan tarkoituksella ostettu. Lisäksi jotain muutakin josta raportoin myöhemmin jos onnistuu. Jollei, vaikenen kuoliaaksi.


***
 
Traagisinta tänä vuonna on se, ettei minulla ole basilikaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että 1995 vuodesta alkanut perinne katkeaisi. Ei! Se ei saa katketa! Ostan basilikan siemeniä. Okei, ehtii satoikään vasta heinä-elokuussa, mutta sehän on ihan jees. Eiköhän tässä ehditä vielä!

Summa summarum - olen kasvattajana tyyppiä herne-papu-kukka - ja monenlaista on sillä sektorilla mikä ehtii vielä mainiosti. Mutta luulenpa että tällainen melkein taukovuosi kasvatushommissa oli elämäni viimeinen. On aika orpo olo ilman vakkaritaimia = samettikukat ja basilikat.

Ai miksi en tänä vuonna kasvattanut taimia? Aah, siihen liittyy yksi pahamaineinen hortensia.


Aurinkoa ja iloa! 


***









lauantai 17. toukokuuta 2014

Neitsyen unelmia 1

Kyllä.

Olen hetkittäin pohtinut - perustaisinko sisälläni majailevalle neitsyelle oman blogin, mutta jos ei kuitenkaan / ehkei sentään (piti laittaa korjauskierroksella nuo kummatkin, kun aloin miettiä sanayhdistelmiä, niiden ymmärrettävyyttä ja toimivuutta tässä). Ehkei sitä asiaa niin paljon ole. Tai, no..

Mutta.

Niin! Kappas kun neitsyt saattaa saada arjessa kiksejä oudoista asioista. Kiksejä on ehkä liian dramaattinen sanavalinta, mutta ainakin mielihyvää. Kerron mitä tapahtui tänään..

Kävin kaupassa. Asuni oli

a) tyypillinen neitsyelle, koska olin suojannut tiukasti ristiselän ja kaulan
b) epätyypillinen neitsyelle, koska asun väriyhdistelmä oli hillitön.

No hei, sehän johtuu siitä, että minussa majailee myös

a) rapua (kotiasuelementti) ja
b) leijonaa (väri/hillittömyys).


Mutta tämä neitsyt.

Saapuu hedelmähyllylle.

Suupielet kaartuvat hellään, oivaltavaiseen hymyyn laadukkaiden päärynöiden kohdalla. Mitä neitsyen päässä liikkuu? Paljastetaan se tässä ainutkertaisessa dokumentoinnissa nyt maailmalle.


"Ajatella.

Ostan tänään päärynöitä.

Lähden huomenna reissuun. Tulen maanantaina reissusta.

Päärynät ehtivät mainiosti kypsyä reissun aikana, joten minulla on ensi viikolle mehevä kulhollinen päärynöitä odottamassa - juuri sopivan kypsinä!

a) salaatteihin
b) aamujugurttiin
c) välipalaksi

Kuinka käytännöllistä ja näppärää - suorastaan aikataulutuksen hurmaa..!"


Näin on neitsyt saanut onnen tunteen päärynöiden kypsymisestä ja täydellisestä aikataulusta, ajoituksesta - sekä tämän kaiken hoksaamisesta ja ajattelemisesta.

Ah tätä onnea!


Jos jokainen ihminen hoksaisi oman luonteensa kaltaisia mini-iloja päivittäin, maailma voisi olla positiivisempi paikka elää. Ugh. Olen puhunut.


***

Hei muuten - kesä on tullut.

Ihanaa!

***

Ihmeellistä!

Tänne on kertynyt jo sata tekstiä, kappas.


Eilen oli omituinen päivä. Välillä tuntuu niin kuin olisin elokuvissa katsellen omaa elämääni, niin hassuja käänteitä putkahtelee esiin.

Eilen olin viimein sopimassa kesäkuun töistä, jossa nuorten kanssa tehtäisiin palstaviljelyprojektia ja vähän muitakin juttuja. Alustavasti oli puhuttu kahdesta viikosta kesäkuun alussa, jotka olinkin varannut. Viljely oli tarkoitus toteuttaa erään huvilan mailla, mutta asia (vuokraus) oli edelleen sopimatta. Vuokraus oli annettu talon toimistohenkilön hoidettavaksi jo kuukausi pari sitten. Kuulemma puhelimeen ei ikinä vastata. Hmm. Minäpä sitten innostuinkin nappaamaan puhelimen, kaivamaan numeron ja soitettiin siltä istumalta henkilölle joka hoitaa huvila-alueen varauksia. Ja kappas, kohtapa meillä oli sovittuna 3 päivän jakso.

Kolmen päivän? Ja minä olin varannut 2 viikkoa työaikaa - huokaus!

Äläpä tyttö hättäile.

Olin tullut kahvilaan - hmm, etuajassa. Suhteellinen käsite. Meidän piti nimittäin palaveerata kahdelta, mutta soitin että onnistuisiko siirto puoli kolmeksi. Syynä se, että minulla oli toinen meno vasta puoli 6, ei jäisi niin paljon luppoaikaa. Onnistui. No, luonnollisesti puoli kolmeen tähdäten olin sitten reilusti etuajassa kun puhelin soi ja kappas, toinen osapuoli vasta linja-autoon menossa. Siinä vaiheessa taoin itseäni otsaan muistutellen - ei ikinä pitäisi siirtää palavereja myöhempään kroonisten myöhästyjäpersoonien kanssa. Koska jos siirrät puoli kolmeen,

a) olet itse etuajassa kuitenkin (kun siirtosi syy ei ollut tiukka aikataulu)
b) toinen osapuoli saattaa tulla vaikka - kuten nyt - kolmelta.

No, se siitä. Sattumalta kaikki hyvät tyypit olivat vakikahvilassa liikenteessä. Kuulin yhdeltä reissukuulumisia ja sain toiselta kiintoisan ehdotuksen. Kappas kun tämä kaupungin kulttuuripersoona nro 1 oli kahvilla myös ja kyseli mitä teen nykyään. Olisi mahdollisesti kesätöitä tarjolla yhteen isoon kulttuuritapahtumaan liittyen..?

Totesin että "odotapas tunteroinen", kohtapa tässä asettuvat nämä loputkin kesään liittyvät palikat kohdalleen. Ja niin kävikin.

Kun palaverin toinen osapuoli kävi vessassa, kävin kommentoimassa että kyllä, homma todellakin kiinnostaa. Lopuksi raapustin vielä kesän aikataulut paperille ja tosiaan, mahdollisesti kyse olisi pari päivää viikossa kokonaisuudesta - joka sopisi nykyiseen tilanteeseen ja muihin jo sovittuihin töihin aivan erinomaisesti. Fakta on myös se, että tämän henkilön "völjyssä" saisin lisää uusia verkostoja.


Ja vielä lisää hyviä uutisia:

*Kulttuurialan toimijaporukka johon liittynen syksyllä - sai ison rahallisen tunnustuksen eli apurahan tosi kiintoisaan projektiin
*Samaan syssyyn olen itsekin yhdessä tärkeässä rahoitushaussa toisella kierroksella

Näistä kaikista asioista seuraa se tunne, että koitan pysyä kärryillä oman elämäni elokuvasta. Juoni tekee yllättäviä mutkia ja vinkeitä syrjähyppyjä - mutta pohjalla on se että huomaan: erilainen työllistyminen tässä kaupungissa voi olla mahdollista. Voi olla mahdollista olla "monessa mukana"! Voi olla mahdollista tehdä tapahtumia, koulutuksia, yhteisö- ja taideprojekteja sekä kirjoitushommia.

Asiat voivat näemmä vielä mullistua moneen kertaan - mutta juuri nyt - olen aivan rakastunut elämääni. Harvinainen tunne.

Sanottakoon se nyt.
Kirjoitettakoon se nyt.

Ja oloni on kuin viilipytyllä, kuin katselisin etäältä että jahans, nytpä se tuokin palikka loksahti paikalleen. Harvinaista sekin.

Monesti kiireen keskellä ja positiivisissa fiiliksissä ei tule kirjoitettua. Mutta näillä muistoilla ja tällä vahvuudella pötkin pitkälle myös niinä päivinä, kun kaikki tökkii. Olkoon tämä siis itselle vaikkapa, hmm..

***

Voimamuisto.

***


Mikä on sinun voimamuistosi?

Aurinkoista viikonloppua!


***

torstai 15. toukokuuta 2014

Helsingin tunnelmia

Reissu etelään oli hieno. Majoituin Herttoniemessä ja oli hienoa seurata miten erilainen meri on eri aamuin, illoin. Kävin Toven näyttelyssä Ateneumissa, näin ystäviä ja törmäsin yllärinäkin yhteen Rovaniemen Pampulaan, näin veljeä, ihastelin kirsikoiden kukintaa eli hanamia ja nautin elämästä.

Helsingin valokuvat ovat päässeet koneelle. Tässä muutamia maistiaisia.



Cafe Esplanadi, klassikko. Briossi ja Ninjakoira.


Iltakävelyllä. Koivu ja ystävä.


Ilta satamassa.
 

Abloy. Sörnäinen.


Banaanit ja nauru.


Tulppaani jonka lehdet kuin kämmekällä.


Hanami, perhe piknikillä. Kaikki kuvauskeikat pilvisellä tai sadesäällä..


Me.


Ystävä kotonaan ilta-auringossa.


Purjehduskoululaiset tositoimissa. (Näytti kaukaa muumiperheelle!)


Ilona Jäntti, ilma-akrobatiaa Talvipuutarhassa.


Bougainvillea, ihmeköynnös - ystävä etelän mailta.


Lehtikaktus - what a beauty.


Helsinkiläiset käyvät Talvipuutarhassa piknikillä.


Ihanat tessut lenkillä, rotu shiba.


Kännykkäräpsy Herttoniemestä, yllättävän hyvä laatu. Aurinko apuna.



Loppuun joku ihana kuva, mikähän se olisi? Hmmm. No mikä odotti minua kotona?
Kaikki!

Kevät ei ollut edennyt juuri lainkaan, minkä havainnon otin kiitollisena vastaan.
Mutta - kohta alkaa hämmentyä siitä että on

a) ennätyksellisen aikainen kevät
b) ennätyksellisen hidas kevät

Mutta tätähän olen toivonut aina - sitten Normandian 1995 kevään jälkeen, joka kesti kolmisen kuukautta.. Nyt nautitaan.

Kesä nimittäin rynnistänee maisemiin jo ensi viikolla..!



Tulppaani, armaani.


Sitkeät romantikot.

Aurinkoista loppuviikkoa!

***

torstai 8. toukokuuta 2014

Kohtaamisia Helsingissä

Tulin eilen Helsinkiin. Juttelin virolaisen miehen kanssa muutaman sanasen lentokenttäbussiin noustessa, kun hän kysyi minulta bussin hintaa.

Päivä oli todella kaunis. Ihastelin puhkeavia hevoskastanjan lehtiä ja kauniita kukkaistutuksia Espalla.

Koska olin menossa illalla kaverin kanssa syömään, päätin hoitaa iltapäivän kahvitellen. Cafe Esplanadi, varma valinta. Maalainen joutui eturiviin istumaan, mutta kompensoin tilannetta aurinkolaseilla ja hyvällä ryhdillä. Äkkiäkös sitä taas tottuu siihen, että

a) kaikki kävellä viuhtovat ihan nenän alta
b) ketään ei kannata jäädä töllistelemään
(onneksi vähän voi aurinkolasien takaa kurkistella)

Viereeni istahtivat mies ja nuori saksanpaimenkoira. Mies syötti pussista raksuja suurikorvaiselle kaverilleen. Kuulin kun hän kysyi tarjoilijalta eikö enää olekaan pöytiin tarjoilua. Mies käväisi koiran kanssa ovella, mutta käännähti takaisin.

Havahduin siinä vaiheessa ja huikkasin, että toki voin olla sen aikaa koiran kanssa kun hän käy tilaamassa. Mies lähti ilahtuneena tilaamaan ja sanoi "Se on Ninja." Kappas, kaima!

Istuttiin Ninjakoiran kanssa, juttelin ja rapsuttelin sitä korvan takaa ja odottelu meni hienosti. Ninja katsoa tapitti tiukasti kahvilan oven suuntaan ja pianhan se isäntä palasikin. Luovutin siinä vaiheessa paikkani, kun teinit olivat ehtineet linnottautua naapuriin ja olin joka tapauksessa lähdössä.

Lompsin puistoon ja kappas, Viron mies. Juteltiin, hän oli ollut 4 viikkoa Vietnamissa, jonka eteläosissa oli ollut 45 astetta lämmintä. "It was great." Seuraavaksi hän aikoi kävellä länsisatamaan. Naureskeltiin, miten ulkomailla kaikki aina tyrkyttävät bussia lyhyellekin matkalle ja ihmettelevät jos haluaa kävellä.

Tässä vaiheessa noteerasin että kännykkäpussukka loistaa poissaolollaan. Toivottelin hyvät jatkot ja lähdin toiveikkaana kohti kahvilaa.

Jee! Pussukka oli tipahtanut Ninjaa rapsutellessa ja löytyi samalta paikalta. Totesin Ninjalle "hyvin vartioitu" ja lähdin helpottuneena kohti metroa.

***

Illalla käytiin kaverin kanssa nepalilaisessa syömässä ja kävelyllä Herttoniemen rannoilla ja kallioilla.

Lovely day in Helsinki.

***

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tien päällä taas!

Terkut lentokenttäbusasta!

Olen matkalla Oulunsalon lentokentälle, päämääränä Helsinki. Valitsin matkalle mustat Gaborin nilkkurit, Berliinistä. Siniset farkut, Kuopion Sokos, joku naisten merkki x. Vero Modan sininen takki, jossa kiva kaulus, hullareilta. Sinioranssinen ruutuhuivi, Ventimiglia. Violetti helmipipo, Mukava, Non Boutique. Voihan olla ettei pipoa tarvi, mutta se on myös asuste - ja isolla kirkolla tuulee aina.

Tosi töisevää tuo vaatelistaus, en ala muotiblogaajaksi. Onpahan testattu kertaalleen niin tietää tämänkin asian elämässä.

***

Istuskelen nyt kiikkutuolissa ja odottelen lentoa. Hyvä fiilis reissuun lähdöstä. Katolle jäi pari remppamiestä ryskäämään ja oikopolun tuomi puhkui innosta, otin kummastakin kuvan. Saa vertailla tilanteen kehitystä.

Pikkasen jänskätän jos koivujen hiirenkorvavaihe jää näkemättä.. Mutta uskon että ehdin parahiksi takaisin. Sitä paitsi - aurinkopaikan hieskoivun ja varjopaikan rauduskoivun kohdalla ero saattaa olla jopa viikon, pari. Eiköhän mulle joku varjoisen paikan kaunotar löydy ihailtavaksi!

Oi, iloinen tuulahdus Rivieralta! Ystäväni palasivat juuri 10 päivän turneelta. Reissu oli ollut onnistunut, tosin Nizza oli harmillisesti näyttänyt sateisemmat kasvonsa. Uskonpa silti että upeita kuvia muistikortti pullollaan, jospa niitä pääsisi katsomaan.

Nyt menoksi,
aurinkoa!

***

maanantai 5. toukokuuta 2014

Uusia kujeita

Pitää olla varovainen sen suhteen, mitä toivoo.
Saattaa toteutua!

On muutamia osa-alueita työrintamalla joista olen haaveillut salaa ja vähemmän salaa jo vuosia. En tiedä miten paljon toimenpiteitä olen tehnyt asioiden suhteen - jonkin verran? Mutta en kovin paljon. Myöhempinä vuosina varmaan ihmettelen näitä tilanteita, mistä työkuvioita on poikinut...


Tilanne A.

Soitan eräälle henkilölle (jota en juuri tunne) ja kysyn häneltä eräästä tapahtumasta.
Saan vastauksen, että tapahtuma on tulossa syksyllä ja "Kiinnostaisiko yhteistyö."
Saan kakisteltua että tottahan toki. "Minkälaistahan se voisi olla."
-> Tavataan -> keskustellaan puolitoista tuntia vimmatusti
-> synkkaa -> töitä näköpiirissä.


Tilanne B.

Soitan ihan toiselle henkilölle ja kysyn eräästä yhteistyökuviosta ja tapahtumasta.
Asia selvitellään ja etenemissuunnitelma tehdään.
Herää keskustelu "Mitä teet nykyään" - ja saan työehdotuksen koskien ensi syksyä.
Mielenkiintoista.


Työt liittyvät tapahtumiin, kirjoittamiseen sekä omaan alaani. Loistavaa.
Kesä on jo täynnä säpinää, mutta nyt syksyynkin jo kaksi "työsiivua" sekä yksi mahdollisuus,
joka riippuu rahoituksen toteutumisesta. Tästä se lähtee rullaamaan.

***

Olen muuten menossa Helsinkiin! Ylihuomenna. Ihanaa!

Pitää hoitaa aika monta hommaa kuntoon ennen sitä, mutta K muistutti:
"Aiothan blogata sieltä"
"Öö, en tiedä, olen mobilen kanssa liikkeellä"

Hmm. Mainio muistutus!

Kun tahti kiihtyy, oma pähkäily ja kirjoittelu saattaa jäädä vähemmälle. Ja juuri silloin kun asioita alkaa tapahtua, kirjoittaminen olisi niin tärkeää!
Kirjoittaminen (rakastan listoja):

*suoristaa ajatusten kulkua
*auttaa priorisoimaan
*muistuttelee
*huojentaa
*avaa polkuja

Note to myself: ei saa unohtaa kirjoittamisjuttuja kiireen keskellä.






Herneenversojen vehreydestä inpistä ja toivotus:
Ihanaa tätä viikkoa!

***