Taas mennään!
Syksyn työprojektit pulkassa, joululle pitänee piakkoin uhrata ajatus jos toinenkin.
Mutta sitä ennen päräytän kaverin luo Rovaniemelle, tänään, junalla.
Jee!
Kauhukseni sain kuitenkin vastikään kontaktin, jossa minua toivottiin talkoilemaan kasaan erään porukan apurahahakemus, dl 31.12.2015.
Mitä, milloin?
Ennen Rovaniemen reissua? En ehdi.
Rovaniemellä? No ei tod? (Junaakin joku ehdotti, auts.)
Uhratako viimeinen viikonloppu puoliskon kanssa? Eiiih!
Alkuviikosta? No olihan siinä jo muutakin ohjelmaa..
Jouluna ei tod, joulun jälkeen jätettynä painaa mieltä - eikä lomilla saa ketään kiinni.
Ratkaisu:
Tunti siellä, toinen täällä, raavin hommaa kasaan. Plaah. Mutta hei, se etenee jo!
Ja laitoin välivaiheen näytille äskettäin - mahdollisesti siihen tarttuu avukseni vielä toinenkin henkilö ja saadaan se iloiseen joulupakettiin alkuviikon aikana.
Muttamutta - reissuun lähdössä ja tajusin juuri, että pitäisi toki sekä pakata, miettiä tuliaisia että syödäkin jotain. Pakkaus helppoa, muutamat perustalvitamineet ja kotioloasu, tuliaiset ostetaan paikan päältä lennosta tarpeen mukaan. Ruokaa, joulujuttuja, pikkupoitsulle jotain mieluista - ja tarpeellista ennen kaikkea.
Pakastin on paras kaveri, kun ruokahuolto pitää pähkiä kiireessä - mustat belugalinssit möllöttivät houkuttelevina pakasterasian pohjalla. Hokasin, että annos on niin iso, että jätän osan jääkaappiin - kun tulen lauantaina nälkäkuolemaa uhkuen, nappaan heti ensiavuksi linssit naamariin ja jaksan lähteä kohti triplabuukattua iltaa! Jes!
Kuinka kätevää!
No ei vainen triplabuukkausta, nyt peräti torppasinkin yhden houkuttelevan menon..
Mietin että ehkä - kävisin yksissä pikkujouluissa piipahtamassa autolla moikkaamassa tärkeitä yhteistyökumppaneita hetkisen seurustellen ja
tulisin
sitten
kotiin
s-a-u-n-o-m-a-a-n...
R-a-u-h-a-s-s-a.
Rauhallista ja valitsemasi kaltaista joulun aikaa:
hyvän mielen taikaa!
***
torstai 17. joulukuuta 2015
perjantai 11. joulukuuta 2015
Joulun odotusta
Joulu tulla jollottaa - ja hyvä niin.
Syksy meni nopsaan, oli paljon kauniita ilmoja, kuin vastapainoksi märälle kesälle. Tosin, muistikuvani kesästä ovat erinomaiset: tein henkilökohtaisen vapaaehtoistyön ennätyksen leipätöiden ohella, määrällisesti ja varmaan myös laadullisesti.
Syksy vilahti kahden isomman työprojektin merkeissä, kumpikin onnistui hyvin. Pikkuhetken olen ehtinyt huokaista, lopputyöt ja uusien töiden rahoitusten hakua. Vuosilomailen, helmikuussa reissailen ja maaliskuussa kääritään hihat. Työprojekteja on odottamassa, tänään tuli niistä viimeisin.
Sanoin yhdelle kaverille, että maltan tuskin odottaa, mitä kaikkea mahtavaa tulevat vuodet tuovat tullessaan.
Mukavaa joulun aikaa!
***
Syksy meni nopsaan, oli paljon kauniita ilmoja, kuin vastapainoksi märälle kesälle. Tosin, muistikuvani kesästä ovat erinomaiset: tein henkilökohtaisen vapaaehtoistyön ennätyksen leipätöiden ohella, määrällisesti ja varmaan myös laadullisesti.
Syksy vilahti kahden isomman työprojektin merkeissä, kumpikin onnistui hyvin. Pikkuhetken olen ehtinyt huokaista, lopputyöt ja uusien töiden rahoitusten hakua. Vuosilomailen, helmikuussa reissailen ja maaliskuussa kääritään hihat. Työprojekteja on odottamassa, tänään tuli niistä viimeisin.
Sanoin yhdelle kaverille, että maltan tuskin odottaa, mitä kaikkea mahtavaa tulevat vuodet tuovat tullessaan.
Mukavaa joulun aikaa!
***
maanantai 14. syyskuuta 2015
Uskomaton unetus
Makaan sohvalla.
En jaksa evää liikauttaa!
Kävin tänään punttisalilla. Taukoa oli kertynyt.
Kuten muuten tämän bloginkin suhteen, tämähän on tällä tahdilla kuukausikatsaus.
Mutta mitäpä se haittaa?
Rennompaa näin.
Aina, kun menee hyvin, en jaksa tai muista kirjoittaa. Jonkin verran olen tosin purkanut sydäntäni päiväkirjablogiin. Hmm.
Valoisa elokuu ja syyskuu. Voimat alkavat palautua. Hetkittäin on yhtä riehakan riemuisa olo kuin parikymppisenä.
Julistinkin tänään työpalaverissa:
Löysin siitä porukasta itselleni perheen!
Ihanaa!
Flirttailen maailmalle!
Valloitan koko maailman!
Sama jatkui puhelimessa vanhalle kaverille:
En kysele enää keltään lupaa mihinkään!
Aika hurjaa.
Hei, kyllä se siitä latistuu.
Mutta - vaikka nämä olisivatkin vain ohikiitävinä hetkinä muistumia parikymppisyyden ehdottomuudesta, se ei haittaa - muistan näitä hetkiä lämmöllä.
Ja sitä paitsi, minussa on enemmän
voimaa,
sitkeyttä ja
intohimoa
kuin nuorena.
Näillä mennään vielä pitkälle.
***
ps. Painohommelit, 6 vk aikana 4 kg pois.
Lopullinen tavoite vielä kaukana, mutta:
minulla on aikaa ja tahtoa.
***
En jaksa evää liikauttaa!
Kävin tänään punttisalilla. Taukoa oli kertynyt.
Kuten muuten tämän bloginkin suhteen, tämähän on tällä tahdilla kuukausikatsaus.
Mutta mitäpä se haittaa?
Rennompaa näin.
Aina, kun menee hyvin, en jaksa tai muista kirjoittaa. Jonkin verran olen tosin purkanut sydäntäni päiväkirjablogiin. Hmm.
Valoisa elokuu ja syyskuu. Voimat alkavat palautua. Hetkittäin on yhtä riehakan riemuisa olo kuin parikymppisenä.
Julistinkin tänään työpalaverissa:
Löysin siitä porukasta itselleni perheen!
Ihanaa!
Flirttailen maailmalle!
Valloitan koko maailman!
Sama jatkui puhelimessa vanhalle kaverille:
En kysele enää keltään lupaa mihinkään!
Aika hurjaa.
Hei, kyllä se siitä latistuu.
Mutta - vaikka nämä olisivatkin vain ohikiitävinä hetkinä muistumia parikymppisyyden ehdottomuudesta, se ei haittaa - muistan näitä hetkiä lämmöllä.
Ja sitä paitsi, minussa on enemmän
voimaa,
sitkeyttä ja
intohimoa
kuin nuorena.
Näillä mennään vielä pitkälle.
***
ps. Painohommelit, 6 vk aikana 4 kg pois.
Lopullinen tavoite vielä kaukana, mutta:
minulla on aikaa ja tahtoa.
***
tiistai 25. elokuuta 2015
Mökkielämää
Tultiin mökille.
Ilmat suosivat,
maisemat ovat kauniit ja
sauna on lämpiämässä.
Mikäs tässä on ollessa.
Tällä viikolla peruin yhden tapaamisen.
Kroppa oireili nostamalla flunssaa.
Sama juttu viimeksi.
Ehkä ei minulle?
Tästä topakoituneena laitoin meiliä kuntosalille, personal trainerin kanssa starttimiitinkiä.
Lisäksi ostin itselleni lennot.
Kohti
vanhoja muistoja,
uusia haaveita.
Olen tyytyväinen.
Kesä-heinäkuu meni omalla painollaan,
elokuu tapahtumien parissa ja reissaten.
Ihan hyvä kesä.
Ja se jatkuu vielä, ainakin muutaman päivän.
Nyt nautitaan!
***
Ilmat suosivat,
maisemat ovat kauniit ja
sauna on lämpiämässä.
Mikäs tässä on ollessa.
Tällä viikolla peruin yhden tapaamisen.
Kroppa oireili nostamalla flunssaa.
Sama juttu viimeksi.
Ehkä ei minulle?
Tästä topakoituneena laitoin meiliä kuntosalille, personal trainerin kanssa starttimiitinkiä.
Lisäksi ostin itselleni lennot.
Kohti
vanhoja muistoja,
uusia haaveita.
Olen tyytyväinen.
Kesä-heinäkuu meni omalla painollaan,
elokuu tapahtumien parissa ja reissaten.
Ihan hyvä kesä.
Ja se jatkuu vielä, ainakin muutaman päivän.
Nyt nautitaan!
***
maanantai 20. heinäkuuta 2015
Ulkopuolisuuden tunteesta
Tänään aamulla
heräsin ja
kaikki oli
ihan ok.
Edessä oli kiva päivä kaveritapaamisineen ja palavereineen.
Ja kappas - naapurit pyytivät aamukahville, heillä oli jäänyt kakkua riparijuhlista.
Hei, ollaanpa nyt rehellisiä - kakkuja. Maistoin kolmea kakkua ja sen jälkeen olikin hyvä lähteä pyöräilemään lounasmiitinkiin! :)
Tämän ystävän kanssa ei oltu nähty muutamaan viikkoon ja kuulumisia oli kertynyt. Päiviteltiin kesän kelejä, vaihdettiin kuulumisia ja perinteisesti myös puitiin asiat, mitkä ovat jääneet hampaankoloon.
Löin tiskiin yhden itseni ominaisuuden, mistä en varmaan koskaan pääse täysin eroon.
Sen tunnustaminen tekee kipeää.
Sen ajatteleminen tekee kipeää.
Koen sitä herkästi.
Vaikka olisin kymmenessä jutussa mukana, mutta se yhdestoista - on se missä tapahtuu?
Vaikka näkisin viittä kaveria, niin se kuudes jäi näkemättä?
Ulkopuolisuuden tunne.
Miten se on niin tiukassa?
Mistä se juontaa juurensa?
Voiko tässä olla mitään aineksia,
mistä voisi rakentaa jotain järkevää?
Kilautin kaverille illemmalla.
Kerroin, että harmittaa, kun tiettyjen kaverien kanssa aina vain lykkääntyy näkeminen.
Ei löydy sopivaa aikaa.
Pohdin ääneen, että kivempaa on jos kumpikin pitää yhteyttä.
Jos yhteydenpito olisi vain minun varassani - no, se on silloin yksipuolista.
Lounastreffikaverin kanssa pohdin, mitä meistä ihmisistä jäisi jäljelle, jos kaikki tarpeet riisuttaisiin. Kaikki me toisistamme jotain halutaan, niinhän se on. Harva asia on täysin pyyteetöntä, harva ihmissuhde täysin pyyteetön.
Joskus kaveruudet, ystävyydet vaativat itseltä enemmän -
joinain aikoina on
kevyempää
ja
joinain aikoina
raskaampaa.
On hemmetin hienoa, että on vanhoja kavereita jotka ovat kulkeneet matkassa läpi vuosien, paikkakuntien ja suhdanteiden. Oijoi, kyllä sitä osaa näin vanhana arvostaa.
Se kantaa.
Se kannattaa!
Ja kun tänään pähkäilin ääneen, mitä hyvää tästä ulkopuolisuuden tunteesta voi saada mukaansa? Sen, että ymmärtää pikkuruisen häivähdyksen siitä, mitä voi olla elämä, jos todella on kaiken ulkopuolella. Koska minähän en ole ulkopuolella.
Minulla on
katto pään päällä,
töitä,
kavereita,
ruokaa.
Ja kakuillakin pääsen herkuttelemaan.
Kaikilla ei ole näin - ei näin hyvin asiat!
Kumma, että joskus pitää ensin sukeltaa pohjamutiin nähdäkseen auringon välkkeen veden pinnalla.
Tänään vain oli sellainen päivä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
***
heräsin ja
kaikki oli
ihan ok.
Edessä oli kiva päivä kaveritapaamisineen ja palavereineen.
Ja kappas - naapurit pyytivät aamukahville, heillä oli jäänyt kakkua riparijuhlista.
Hei, ollaanpa nyt rehellisiä - kakkuja. Maistoin kolmea kakkua ja sen jälkeen olikin hyvä lähteä pyöräilemään lounasmiitinkiin! :)
Tämän ystävän kanssa ei oltu nähty muutamaan viikkoon ja kuulumisia oli kertynyt. Päiviteltiin kesän kelejä, vaihdettiin kuulumisia ja perinteisesti myös puitiin asiat, mitkä ovat jääneet hampaankoloon.
Löin tiskiin yhden itseni ominaisuuden, mistä en varmaan koskaan pääse täysin eroon.
Sen tunnustaminen tekee kipeää.
Sen ajatteleminen tekee kipeää.
Koen sitä herkästi.
Vaikka olisin kymmenessä jutussa mukana, mutta se yhdestoista - on se missä tapahtuu?
Vaikka näkisin viittä kaveria, niin se kuudes jäi näkemättä?
Ulkopuolisuuden tunne.
Miten se on niin tiukassa?
Mistä se juontaa juurensa?
Voiko tässä olla mitään aineksia,
mistä voisi rakentaa jotain järkevää?
Kilautin kaverille illemmalla.
Kerroin, että harmittaa, kun tiettyjen kaverien kanssa aina vain lykkääntyy näkeminen.
Ei löydy sopivaa aikaa.
Pohdin ääneen, että kivempaa on jos kumpikin pitää yhteyttä.
Jos yhteydenpito olisi vain minun varassani - no, se on silloin yksipuolista.
Lounastreffikaverin kanssa pohdin, mitä meistä ihmisistä jäisi jäljelle, jos kaikki tarpeet riisuttaisiin. Kaikki me toisistamme jotain halutaan, niinhän se on. Harva asia on täysin pyyteetöntä, harva ihmissuhde täysin pyyteetön.
Joskus kaveruudet, ystävyydet vaativat itseltä enemmän -
joinain aikoina on
kevyempää
ja
joinain aikoina
raskaampaa.
On hemmetin hienoa, että on vanhoja kavereita jotka ovat kulkeneet matkassa läpi vuosien, paikkakuntien ja suhdanteiden. Oijoi, kyllä sitä osaa näin vanhana arvostaa.
Se kantaa.
Se kannattaa!
Ja kun tänään pähkäilin ääneen, mitä hyvää tästä ulkopuolisuuden tunteesta voi saada mukaansa? Sen, että ymmärtää pikkuruisen häivähdyksen siitä, mitä voi olla elämä, jos todella on kaiken ulkopuolella. Koska minähän en ole ulkopuolella.
Minulla on
katto pään päällä,
töitä,
kavereita,
ruokaa.
Ja kakuillakin pääsen herkuttelemaan.
Kaikilla ei ole näin - ei näin hyvin asiat!
Kumma, että joskus pitää ensin sukeltaa pohjamutiin nähdäkseen auringon välkkeen veden pinnalla.
Tänään vain oli sellainen päivä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
***
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
Automatkalla
Terkkuja tien päältä! Hoksasin juuri, että tässähän ehtii vaikka blogailemaan.
Viikonloppu vierähti Etelä-Pohjanmaalla. Käytiin kahtena iltana rantasaunalla. Lauantaille sattui kesän hienoin ilma, hyvä niin. Piipahdettiin päiväretkellä tupareissa Vaasan kupeessa. Grillausta, auringon palvontaa ja kahvittelua. Uuden kodin ja tämän suvun nuorimmaisen ihastelua.
Köynnöshortensia oli ottanut valtuuksia ja oli pyrkimässä varaston ovesta sisään. Eipä aikaakaan, kun sain puukon kouraani ja pistokkaita matkaan. Pitää koittaa paimentaa niitä ensin ruukussa, josko joku juurtuisi. Pitää sijoittaa taimet ensi vuonna tontin suojaisimmalle alueelle.
Niin, mikähän siinäkin on, kun olen havahtunut kodin ja pihan hoitoon nyt, viiden vuoden makustelun jälkeen. Ihan sama juttu viime asunnossa! Well, ehkä se vaatii sen ajan, että pohjalainen jaksaa kasvattaa uudet juuret, kotiutua.
Hitaasti, mutta varmasti.
***
Kohta käydään minun kotikonnuilla kahvilla ja jaloittelemassa. Ihastellaan uuden saunamökin pohjatöitä!
Good for them.
Mukavaa juhannuksen odotusta!
***
Viikonloppu vierähti Etelä-Pohjanmaalla. Käytiin kahtena iltana rantasaunalla. Lauantaille sattui kesän hienoin ilma, hyvä niin. Piipahdettiin päiväretkellä tupareissa Vaasan kupeessa. Grillausta, auringon palvontaa ja kahvittelua. Uuden kodin ja tämän suvun nuorimmaisen ihastelua.
Köynnöshortensia oli ottanut valtuuksia ja oli pyrkimässä varaston ovesta sisään. Eipä aikaakaan, kun sain puukon kouraani ja pistokkaita matkaan. Pitää koittaa paimentaa niitä ensin ruukussa, josko joku juurtuisi. Pitää sijoittaa taimet ensi vuonna tontin suojaisimmalle alueelle.
Niin, mikähän siinäkin on, kun olen havahtunut kodin ja pihan hoitoon nyt, viiden vuoden makustelun jälkeen. Ihan sama juttu viime asunnossa! Well, ehkä se vaatii sen ajan, että pohjalainen jaksaa kasvattaa uudet juuret, kotiutua.
Hitaasti, mutta varmasti.
***
Kohta käydään minun kotikonnuilla kahvilla ja jaloittelemassa. Ihastellaan uuden saunamökin pohjatöitä!
Good for them.
Mukavaa juhannuksen odotusta!
***
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
Kerrankin kauniita kuvia!
Olipa ihana päivä eilen!
Singahtelin ympäri kaupunkia pyörällä, mm. kukkasia ihastellen, palavereissa ja nuotiolla.
Aamu alkoi ystävän puutarhaan tutustuen.
Toistan itseäni, mutta jäi niin hyvä fiilis toukokuusta...
Kiitos kevät - tervetuloa kesä!
***
Singahtelin ympäri kaupunkia pyörällä, mm. kukkasia ihastellen, palavereissa ja nuotiolla.
Aamu alkoi ystävän puutarhaan tutustuen.
 |
| Hans. |
 |
| Herkkikset. |
 |
| Yhteiskuva! |
 |
| Söpikset. |
 |
| Todella kaunista, värien harmoniaa. |
 |
| Myös kaupungin tulppaanit kukoistavat! |
 |
| Kotona hentoiset tiarellat alkavat avautua. |
 |
| Orvokit ovat pörhistyneet. |
Toistan itseäni, mutta jäi niin hyvä fiilis toukokuusta...
Kiitos kevät - tervetuloa kesä!
***
lauantai 30. toukokuuta 2015
Puutarhan lumoa
Viimeisiä toukokuun päiviä.
Viimeisiä kevään hetkiä.
Puutarha on omasta mielestäni ehkä juuri kauneimmillaan.
Kevätkaihonkukka ja esikot kukkivat,
luonto uhkuu ja puhkuu hiljaista voimaa,
syreenit ovat nupulla.
Mahtavin kukoistus on vielä edessä,
kaikkialla vihertää,
värit ovat vielä
herkät
ja
heleät.
Niin kaunista, niin rauhallista.
Kesä täynnä lupausta edessä.
On saatu paljon sadetta ja ilmat ovat olleet suhteellisen viileät. Kevät on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Olen nauttinut täysin siemauksin. Nyt olen kuitenkin valmis kesän tuloon.
En todellakaan ole kaivannut toukokuun helteitä, pidän vaihtelevista säistä. Kaikki sateet ovat luonnolle ja puutarhalle nyt hyväksi.
Sunnuntaina painun palstalle ja todella harvoin pääsee kylvämään niin, että maa on vielä reilusti kostea, mutta myös riittävän lämmin. Nyt näyttää hyvältä. Palstalle tulee taas herneitä, härkäpapua ja muita papuja sekä hieman kukkia. Ehkä isommalle alalle kuin viime vuonna? Jos tilaa riittää.
Haaveilen, että palstakamut ovat aloittaneet palstat niin, että pääsisin itsekin pienellä soirolla ojan / vattupuskan puolelle. En ole ollut viime vuosina palstalla kovin aktiivinen, mutta nyt tuntuu, että aikaa ja inspiraatiota olisi.
Jos käyn yksin palstalla, arvostan sitä, ettei koko ajan tarvitse kälättää - joten ojanreuna antaisi kaivatun etäisyyden innokkaasta naapuripalstan tädistä. Tavallaan tosi tylyä, että palstalle tulee uppoutumaan omiin oloihinsa - mutta hei, asun rivarissa. Kaikki puutarhassa tekemäni on yleisen katseen ja toistuvan, iloisen kommentoinnin kohteena.
"Puutarhahommissa?"
Kyllä.
Aurinkoista viikonloppua!
***
Viimeisiä kevään hetkiä.
Puutarha on omasta mielestäni ehkä juuri kauneimmillaan.
Kevätkaihonkukka ja esikot kukkivat,
luonto uhkuu ja puhkuu hiljaista voimaa,
syreenit ovat nupulla.
Mahtavin kukoistus on vielä edessä,
kaikkialla vihertää,
värit ovat vielä
herkät
ja
heleät.
Niin kaunista, niin rauhallista.
Kesä täynnä lupausta edessä.
On saatu paljon sadetta ja ilmat ovat olleet suhteellisen viileät. Kevät on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Olen nauttinut täysin siemauksin. Nyt olen kuitenkin valmis kesän tuloon.
En todellakaan ole kaivannut toukokuun helteitä, pidän vaihtelevista säistä. Kaikki sateet ovat luonnolle ja puutarhalle nyt hyväksi.
Sunnuntaina painun palstalle ja todella harvoin pääsee kylvämään niin, että maa on vielä reilusti kostea, mutta myös riittävän lämmin. Nyt näyttää hyvältä. Palstalle tulee taas herneitä, härkäpapua ja muita papuja sekä hieman kukkia. Ehkä isommalle alalle kuin viime vuonna? Jos tilaa riittää.
Haaveilen, että palstakamut ovat aloittaneet palstat niin, että pääsisin itsekin pienellä soirolla ojan / vattupuskan puolelle. En ole ollut viime vuosina palstalla kovin aktiivinen, mutta nyt tuntuu, että aikaa ja inspiraatiota olisi.
Jos käyn yksin palstalla, arvostan sitä, ettei koko ajan tarvitse kälättää - joten ojanreuna antaisi kaivatun etäisyyden innokkaasta naapuripalstan tädistä. Tavallaan tosi tylyä, että palstalle tulee uppoutumaan omiin oloihinsa - mutta hei, asun rivarissa. Kaikki puutarhassa tekemäni on yleisen katseen ja toistuvan, iloisen kommentoinnin kohteena.
"Puutarhahommissa?"
Kyllä.
Aurinkoista viikonloppua!
***
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
Sananen onnesta
Muutamina hetkinä, muutamina viikkoina,
olen ollut onnellinen.
Olen miettinyt, että elän hetkittäin omaa unelmaa.
Mielenkiintoisia projekteja on paljon. Töitä, vapaaehtoistöitä ja puutarhan parissa. Parhaina päivinä olen työskennellyt aamupäivän tietokoneella, iltapäivän palavereissa ja illan puutarhassa. Kuljen pyörällä. Iltaisin olen ihan puhki. Hyvällä tavalla!
Ajattelin, että kirjoitan edes lyhyesti. Olo on edelleen topakka mutta rento - minulla on mielenrauha. Se on kuulemma onnellisuuden yksi elementti..?
Onnea ei kannata tavoitella.
Kannattaa tehdä mielekkäitä asioita ja tavoitella mielenrauhaa.
Onni voi tulla seurauksena.
***
olen ollut onnellinen.
Olen miettinyt, että elän hetkittäin omaa unelmaa.
Mielenkiintoisia projekteja on paljon. Töitä, vapaaehtoistöitä ja puutarhan parissa. Parhaina päivinä olen työskennellyt aamupäivän tietokoneella, iltapäivän palavereissa ja illan puutarhassa. Kuljen pyörällä. Iltaisin olen ihan puhki. Hyvällä tavalla!
Ajattelin, että kirjoitan edes lyhyesti. Olo on edelleen topakka mutta rento - minulla on mielenrauha. Se on kuulemma onnellisuuden yksi elementti..?
Onnea ei kannata tavoitella.
Kannattaa tehdä mielekkäitä asioita ja tavoitella mielenrauhaa.
Onni voi tulla seurauksena.
***
torstai 14. toukokuuta 2015
Sananen surusta
Suru on kyllä ihmeellinen asia.
Pelottava, lohdullinen, kätketty, vihattu, murtava, totaalinen.
On niin monenlaista surua, kuin on aihetta.
Ja surijaa.
~
Tapasin tänään toista kertaa sururyhmäni.
Hyvin
erilaisia
ihmisiä,
hyvin
erilaisia
tarinoita.
Ja miten paljon yhtäläisyyksiä!
Puhumattomuutta,
padottua
surua,
kätkettyjä
tunteita.
Tuumattiin,
että mehän tässä surraan niitä pommikoneiden jälkiä! Monen sukupolven puhumattomuus ja padotut surut, siirtyneet, tukahdutetut. Me nelikymppiset naiset niitä itkimme ja nauroimme yhdessä.
Meissä on voima - ja valta - murtaa sukupolvien ketju.
Opetella suremaan.
Niin lohdullista,
niin oivaltavaa.
Niin lämmintä,
niin kaunista.
~
Jo ensimmäisen kerran jälkeen koin suurta iloa, miltei riemua:
minulla on lupa surra!
Sureminen tekee
meitä
enemmän näkyviksi
ihmisinä.
Kokonaisemmiksi.
Meistä on tullut esiin enempi itseämme,
olemme enempi itsejämme.
Kaunista.
***
Pelottava, lohdullinen, kätketty, vihattu, murtava, totaalinen.
On niin monenlaista surua, kuin on aihetta.
Ja surijaa.
~
Tapasin tänään toista kertaa sururyhmäni.
Hyvin
erilaisia
ihmisiä,
hyvin
erilaisia
tarinoita.
Ja miten paljon yhtäläisyyksiä!
Puhumattomuutta,
padottua
surua,
kätkettyjä
tunteita.
Tuumattiin,
että mehän tässä surraan niitä pommikoneiden jälkiä! Monen sukupolven puhumattomuus ja padotut surut, siirtyneet, tukahdutetut. Me nelikymppiset naiset niitä itkimme ja nauroimme yhdessä.
Meissä on voima - ja valta - murtaa sukupolvien ketju.
Opetella suremaan.
Niin lohdullista,
niin oivaltavaa.
Niin lämmintä,
niin kaunista.
~
Jo ensimmäisen kerran jälkeen koin suurta iloa, miltei riemua:
minulla on lupa surra!
Sureminen tekee
meitä
enemmän näkyviksi
ihmisinä.
Kokonaisemmiksi.
Meistä on tullut esiin enempi itseämme,
olemme enempi itsejämme.
Kaunista.
***
tiistai 12. toukokuuta 2015
Ihmejuttuja
Taloyhtiöstä kaadettiin mäntyjä.
Paljon.
En oikein tykännyt ajatuksesta.
Mutta.
Eilen menin takapihalle.
Taivasta!
Ihmettelin maisemaa.
~ Joutsenia ~
Tänään kurkkasin pihalle taas.
Mustarastas!
Ehkä tämä ei olisikaan -
hassumpaa.
***
Paljon.
En oikein tykännyt ajatuksesta.
Mutta.
Eilen menin takapihalle.
Taivasta!
Ihmettelin maisemaa.
~ Joutsenia ~
Tänään kurkkasin pihalle taas.
Mustarastas!
Ehkä tämä ei olisikaan -
hassumpaa.
***
perjantai 8. toukokuuta 2015
Lommo
Kauan
sitten
rakastin
sinua.
Kun
lähdit
pois
tuntui
kuin
joku
olisi
lyönyt
nyrkillä
mahaan.
Jätit
minuun
lommon.
Vuosien
jälkeen,
kun
näen
sinut -
kaukaakin -
haukon
hetken
henkeäni.
***
sitten
rakastin
sinua.
Kun
lähdit
pois
tuntui
kuin
joku
olisi
lyönyt
nyrkillä
mahaan.
Jätit
minuun
lommon.
Vuosien
jälkeen,
kun
näen
sinut -
kaukaakin -
haukon
hetken
henkeäni.
***
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Puutarhassa tapahtuu - syreenin siirto
Tänään puuhailin kolmisen tuntia puutarhassa.
Siistin tai oikeastaan leikkasin alas pensashanhikin. Ei suuria odotuksia. Jos se ei ala uusiutumaan kunnolla, heivaan koko hanhikin manan majoille.
Siirsin yhden tummanvioletin kituvan (rungosta vahingoittuneen) syreenin uuteen, hyvään istutuskuoppaan. Toivon, että se innostuu lisääntymään, jotta saisin taimia. Yksi mahdollisuus olisi koittaa myös pistokkaita, mutta annetaanpa luonnolle ensin mahdollisuus.
Syreenin juurelle istuttelin keijunkukkaa. Reunaan aloitin uutta kiveystä. Päätin, että kun esikot ovat kukkineet, jaan niitä topakasti ympäri puutarhaa, myös tämän syreenin alle. Ylipäätään annan syreenien lisääntyä hieman (hallitusti!) ja pyrin täyttämään kaikki syreenien aluspaikat kevään ja alkukesän kukkijoilla. Kaunista. Yksi koiranputkikin kasvaa syreenien välissä ja on kukkiessaan todella sievä, pitsimäinen. Pitääpä koittaa kylvää sitä lisää siemenistä tai siirtää takapihalta paakku, pari.
Vuorenkilven kanssa ollaan hyvissä väleissä. Päätin antaa sille lisämahkut levitä paraatipenkin etupuolelle, jossa on pienehkö laatoitus. Punainen laatta on ihan kiva, mutten voi sietää pystysuuntaista harmaata laattaa. Mieluummin ihastelen vuorenkilpeä, kuin sitä harmaata laattaa. Taktiikkana on ollut jo muutaman vuoden dumpata kaikki oksajätteet, tietyt kitkentäjätteet ja jämämullat vuorenkilpien väliin ja alle. Sinne ne uppoavat mukavasti ja pikkuhiljaa vuorenkilvet (ja meikä) kasvattavat itselleen upouuden "penkin". Cool.
Etupihalta puuttuu havuelementti. En ole aiemmin kaivannut sitä, mutta nyt tuntuu, että se jotenkin tasapainottaisi meininkiä. Tiedän, että lähipuistossa on yksi karannut tuija, joka on hieman vinkuran mallinen.. Mietin, että voisin ihan hyvin istuttaa sen puutarhaan, hmm. Eihän se ota, jollei annakaan. Ja jos tuntuu, ettei tuija sovikaan siihen, vahinko ei ole niin iso?
Hahaa! Josta tulikin mieleeni: saan jossain vaiheessa testata kaverilta isoa, valkoista, pyöreää pörrömattoa olkkariin. Tuli tänään puheeksi. Kesämatoksi olen moista haaveillut itselle. No, nyt voi tsekata koon sekä myös oikean sävyn - ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. On oikeasti huima ero, onko matto beigehtävä, luonnonvalkoinen, vitivalkoinen vai vaalean harmaa.. Mietin ehkä vitivalkoista tai luonnonvalkoista, hmm.
Jää nähtäväksi.
Ollaan käyty jo saunassa, mutta niin vain polttelis pienelle tarkistuskierrokselle puutarhaan.. Ihan pienelle vain..? Hmm. No, ainakin yksi ruukku pitää siirtää sisälle. Jospa siis piipahtaisin..!
Mutta siirretäänpäs sitä ennen puutarhatyöt tiedoksi myös kalenteriin.
-> http://venyttelis.blogspot.fi/2015/04/puutarhapaivakirja-2015.html
Ciao!
***
Siistin tai oikeastaan leikkasin alas pensashanhikin. Ei suuria odotuksia. Jos se ei ala uusiutumaan kunnolla, heivaan koko hanhikin manan majoille.
Siirsin yhden tummanvioletin kituvan (rungosta vahingoittuneen) syreenin uuteen, hyvään istutuskuoppaan. Toivon, että se innostuu lisääntymään, jotta saisin taimia. Yksi mahdollisuus olisi koittaa myös pistokkaita, mutta annetaanpa luonnolle ensin mahdollisuus.
Syreenin juurelle istuttelin keijunkukkaa. Reunaan aloitin uutta kiveystä. Päätin, että kun esikot ovat kukkineet, jaan niitä topakasti ympäri puutarhaa, myös tämän syreenin alle. Ylipäätään annan syreenien lisääntyä hieman (hallitusti!) ja pyrin täyttämään kaikki syreenien aluspaikat kevään ja alkukesän kukkijoilla. Kaunista. Yksi koiranputkikin kasvaa syreenien välissä ja on kukkiessaan todella sievä, pitsimäinen. Pitääpä koittaa kylvää sitä lisää siemenistä tai siirtää takapihalta paakku, pari.
Vuorenkilven kanssa ollaan hyvissä väleissä. Päätin antaa sille lisämahkut levitä paraatipenkin etupuolelle, jossa on pienehkö laatoitus. Punainen laatta on ihan kiva, mutten voi sietää pystysuuntaista harmaata laattaa. Mieluummin ihastelen vuorenkilpeä, kuin sitä harmaata laattaa. Taktiikkana on ollut jo muutaman vuoden dumpata kaikki oksajätteet, tietyt kitkentäjätteet ja jämämullat vuorenkilpien väliin ja alle. Sinne ne uppoavat mukavasti ja pikkuhiljaa vuorenkilvet (ja meikä) kasvattavat itselleen upouuden "penkin". Cool.
Etupihalta puuttuu havuelementti. En ole aiemmin kaivannut sitä, mutta nyt tuntuu, että se jotenkin tasapainottaisi meininkiä. Tiedän, että lähipuistossa on yksi karannut tuija, joka on hieman vinkuran mallinen.. Mietin, että voisin ihan hyvin istuttaa sen puutarhaan, hmm. Eihän se ota, jollei annakaan. Ja jos tuntuu, ettei tuija sovikaan siihen, vahinko ei ole niin iso?
Hahaa! Josta tulikin mieleeni: saan jossain vaiheessa testata kaverilta isoa, valkoista, pyöreää pörrömattoa olkkariin. Tuli tänään puheeksi. Kesämatoksi olen moista haaveillut itselle. No, nyt voi tsekata koon sekä myös oikean sävyn - ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. On oikeasti huima ero, onko matto beigehtävä, luonnonvalkoinen, vitivalkoinen vai vaalean harmaa.. Mietin ehkä vitivalkoista tai luonnonvalkoista, hmm.
Jää nähtäväksi.
Ollaan käyty jo saunassa, mutta niin vain polttelis pienelle tarkistuskierrokselle puutarhaan.. Ihan pienelle vain..? Hmm. No, ainakin yksi ruukku pitää siirtää sisälle. Jospa siis piipahtaisin..!
Mutta siirretäänpäs sitä ennen puutarhatyöt tiedoksi myös kalenteriin.
-> http://venyttelis.blogspot.fi/2015/04/puutarhapaivakirja-2015.html
Ciao!
***
lauantai 2. toukokuuta 2015
Päätöksiä puutarhassa
Olen hoitanut puutarhaani enimmäkseen aika
luonnonmukaisin menetelmin.
Se tarkoittaa mm. sitä, että maa-aineksiin en ole juurikaan panostanut, vaan suosinut permakulttuurin tyyppisiä metodeita. Olen siis perustanut kukkapenkin kääntämällä ruohotuppaita nurin, nakkaamalla päälle hieman risuja, lisäämällä keon päälle multaa sekalaisten kukkapurkkien pohjalta ja ripottelemalla pinnalle kunnollista puutarhamultaa lähinnä väriksi.
No, testailuahan tämä on - joku tykkää ja joku ei. Erinäiset vähään tyytyvät poppoot kuten kurjenpolvet ovat olleet ihan tyytyväisiä siihen, mitä niille on annettu.
Mutta myös nyreyttä on ollut havaittavissa.
Tämän johdosta (ja erään kyylänaapurin "ansiosta") olen innostunut nyt laittamaan muutamia spotteja hieman topakammin kuntoon.
Case juhannusruusu:
Tänään karsin kuivia alaoksia juhannusruususta ja samalla pönkkäsin jäljellejäävää puskaa topakammin pystyasentoon - lue: näkösuojaksi. Se tapahtuu siten, että järjestetään oksia ylhäältäpäin ja hivutetaan niitä kohti terassia, samalla tarkkaillaan kuivien oksien esiintymistä ja karsitaan kuivimpia ja vanhimpia oksia ihan maata myöten. Kun haluttu muoto on saavutettu, pusketaan perse edellä kohti puskaa ja työnnetään oksia vielä sumpumpaan, sitten kiilataan epätoivon vimmalla oksatuki paikalleen, ennenkuin koko komeus valahtaa takaisin levahtaneempaan asentoon painovoiman avustuksella. Ruususta tuli oikein kaunis, jopa siro - ylhäällä terveitä, runsaasti kukkivia oksia ja näkösuojaa. Sivuille kehittelen jotain uutta säpinää (näkösuojaa!) ja vaihdan hieman multia. Kunhan ehdin ja jaksan. Mutta siitä tulee tosi hyvä - ja on arjen luxusta kun puskan ympärillä pääsee nyt liikkumaan muutenkin kuin kyyristellen / lähes ryömien.
Case portinpieli:
Tökkäsin lapion kokeeksi portinpieleen ja olin yllättynyt, miten vähän siellä on juurakkoa syreenien, pihlajan ja ruusujen perua. Noh, pari sankollista hiekkaa ylös ja tilalle vastaava määrä muhevaa kaupan puutarhamultaa -> kylvin siihen jättiauringonkukkaa, parsaa, lehtikaalta ja pari mangoldia reunaan väriksi.
Ei hajuakaan, onko liian aikaista - riippuu vuodesta.
Ei hajuakaan, onko kohteessa tarpeeksi valoa - taimet joutuvat kuitenkin lymyämään aidan varjossa.
Jos arskat onnistuvat, ne kohoavat kauniisti portin pielessä ja toimivat sekä katseen kiinnittäjinä, tervetulotoivotuksena että näkösuojana. Parasta koko systeemissä on se, että ne rötköttävät tukevaa aitaa vasten. Tulin päräyttäneeksi kohteeseen jättilajiketta, joten tukeminen on aina tuskaa. Jos arskat tarvitsevat tukea ylempänäkin, saan tuettua ne syreeneihin ja pihlajaan. Jes.
On ihan itsemurhaa tuikata isoja arskoja paahdepenkkiin tiiliseinän viereen, nim. testattu on ja aika äkkiä ne metriset tukikepit jäävät lyhyeksi. Sitten kun arskat huitelevat parissa metrissä, syyskesän tuulet yltyvät ja kukintaa vasta odotellaan, on suurta epätoivoa miettiä, miten arskat tuetaan, kun ei riitä kepeissä mittaa eikä kiinnityskohtia ole mailla halmeilla. Synkkä ja myrskyinen yö on ainainen jännitysmomentti - onko uhkaavasti kallistunut ystävät rojahtanut kovan yön jäljiltä polvilleen vai löytyykö se vielä kukoistuksessaan aamulla.
***
Tänään mennään kummipojalle siman ja munkin popsintaan. En vastusta yhtään! Aika pöhöttynyt olo tosin ja illalla hyökkään Liminkaan nelikymppisille - huh heijakkaa - autolla kuitenkin.
Mutta hei - sen vielä sanon että on kyllä ihan hemmetin hauskaa, kun viimein olen saanut taas kiinni puutarhahommista, parin vuoden aneemisen tauon jälkeen. Paukut laitetaan etupihan kukkarunsauteen, takapiha saa olla huolto- ja lepoalueena, jossa esim. ruusu saa viihtyessään levitä omia aikojaan. Takapihalla kestävät vain äärimmäistä kuivuutta sietävät lajit - niitä ei ole paljon (köh) enkä saa niistä vastaavia kiksejä kuin puolivarjon/auringon lajeista - joten panostan etupihalle sen minkä panostan.
Jos aikaa ja rahaa ois enemmänkin... Mutta eipäs jossitella - hyvin tämä nytkin etenee. Hmm.
Osa vanhoista ruukuista on yli kymmenen vuoden takaa, iso osa dyykattuja.. Plaah. Nyt olen siinä pisteessä, että laitan osan vanhoista ruukuista menemään ja alan hankkia uusia ruukkuja, joilla saa ehkä hieman yhtenäisempää systeemiä luotua puutarhaan. Ja kun se perimmäinen, nolo fakta on, että mulla ei vaan riitä puhtia huoltaa kymmenien ruukkujen pöpö/tautisaastuneita multia fiksusti - saati pestä mainittuja kymmeniä ruukkuja..
Niin ajattelin että taloyhtiön komposti laulakoon ja sekajäte heilahtakoon viimein - ainakin kaikista räjähtäneimpien ruukkujen kohdalla. Ehkä sitten osan jäljelle jäävistä saisin pestyäkin jne..?
Toivossa on hyvä elää.
Toukokuu on kuukausista kauneimpia ja ihanimpia -
nautitaan keväästä!
***
luonnonmukaisin menetelmin.
Se tarkoittaa mm. sitä, että maa-aineksiin en ole juurikaan panostanut, vaan suosinut permakulttuurin tyyppisiä metodeita. Olen siis perustanut kukkapenkin kääntämällä ruohotuppaita nurin, nakkaamalla päälle hieman risuja, lisäämällä keon päälle multaa sekalaisten kukkapurkkien pohjalta ja ripottelemalla pinnalle kunnollista puutarhamultaa lähinnä väriksi.
No, testailuahan tämä on - joku tykkää ja joku ei. Erinäiset vähään tyytyvät poppoot kuten kurjenpolvet ovat olleet ihan tyytyväisiä siihen, mitä niille on annettu.
Mutta myös nyreyttä on ollut havaittavissa.
Tämän johdosta (ja erään kyylänaapurin "ansiosta") olen innostunut nyt laittamaan muutamia spotteja hieman topakammin kuntoon.
Case juhannusruusu:
Tänään karsin kuivia alaoksia juhannusruususta ja samalla pönkkäsin jäljellejäävää puskaa topakammin pystyasentoon - lue: näkösuojaksi. Se tapahtuu siten, että järjestetään oksia ylhäältäpäin ja hivutetaan niitä kohti terassia, samalla tarkkaillaan kuivien oksien esiintymistä ja karsitaan kuivimpia ja vanhimpia oksia ihan maata myöten. Kun haluttu muoto on saavutettu, pusketaan perse edellä kohti puskaa ja työnnetään oksia vielä sumpumpaan, sitten kiilataan epätoivon vimmalla oksatuki paikalleen, ennenkuin koko komeus valahtaa takaisin levahtaneempaan asentoon painovoiman avustuksella. Ruususta tuli oikein kaunis, jopa siro - ylhäällä terveitä, runsaasti kukkivia oksia ja näkösuojaa. Sivuille kehittelen jotain uutta säpinää (näkösuojaa!) ja vaihdan hieman multia. Kunhan ehdin ja jaksan. Mutta siitä tulee tosi hyvä - ja on arjen luxusta kun puskan ympärillä pääsee nyt liikkumaan muutenkin kuin kyyristellen / lähes ryömien.
Case portinpieli:
Tökkäsin lapion kokeeksi portinpieleen ja olin yllättynyt, miten vähän siellä on juurakkoa syreenien, pihlajan ja ruusujen perua. Noh, pari sankollista hiekkaa ylös ja tilalle vastaava määrä muhevaa kaupan puutarhamultaa -> kylvin siihen jättiauringonkukkaa, parsaa, lehtikaalta ja pari mangoldia reunaan väriksi.
Ei hajuakaan, onko liian aikaista - riippuu vuodesta.
Ei hajuakaan, onko kohteessa tarpeeksi valoa - taimet joutuvat kuitenkin lymyämään aidan varjossa.
Jos arskat onnistuvat, ne kohoavat kauniisti portin pielessä ja toimivat sekä katseen kiinnittäjinä, tervetulotoivotuksena että näkösuojana. Parasta koko systeemissä on se, että ne rötköttävät tukevaa aitaa vasten. Tulin päräyttäneeksi kohteeseen jättilajiketta, joten tukeminen on aina tuskaa. Jos arskat tarvitsevat tukea ylempänäkin, saan tuettua ne syreeneihin ja pihlajaan. Jes.
On ihan itsemurhaa tuikata isoja arskoja paahdepenkkiin tiiliseinän viereen, nim. testattu on ja aika äkkiä ne metriset tukikepit jäävät lyhyeksi. Sitten kun arskat huitelevat parissa metrissä, syyskesän tuulet yltyvät ja kukintaa vasta odotellaan, on suurta epätoivoa miettiä, miten arskat tuetaan, kun ei riitä kepeissä mittaa eikä kiinnityskohtia ole mailla halmeilla. Synkkä ja myrskyinen yö on ainainen jännitysmomentti - onko uhkaavasti kallistunut ystävät rojahtanut kovan yön jäljiltä polvilleen vai löytyykö se vielä kukoistuksessaan aamulla.
***
Tänään mennään kummipojalle siman ja munkin popsintaan. En vastusta yhtään! Aika pöhöttynyt olo tosin ja illalla hyökkään Liminkaan nelikymppisille - huh heijakkaa - autolla kuitenkin.
Mutta hei - sen vielä sanon että on kyllä ihan hemmetin hauskaa, kun viimein olen saanut taas kiinni puutarhahommista, parin vuoden aneemisen tauon jälkeen. Paukut laitetaan etupihan kukkarunsauteen, takapiha saa olla huolto- ja lepoalueena, jossa esim. ruusu saa viihtyessään levitä omia aikojaan. Takapihalla kestävät vain äärimmäistä kuivuutta sietävät lajit - niitä ei ole paljon (köh) enkä saa niistä vastaavia kiksejä kuin puolivarjon/auringon lajeista - joten panostan etupihalle sen minkä panostan.
Jos aikaa ja rahaa ois enemmänkin... Mutta eipäs jossitella - hyvin tämä nytkin etenee. Hmm.
Osa vanhoista ruukuista on yli kymmenen vuoden takaa, iso osa dyykattuja.. Plaah. Nyt olen siinä pisteessä, että laitan osan vanhoista ruukuista menemään ja alan hankkia uusia ruukkuja, joilla saa ehkä hieman yhtenäisempää systeemiä luotua puutarhaan. Ja kun se perimmäinen, nolo fakta on, että mulla ei vaan riitä puhtia huoltaa kymmenien ruukkujen pöpö/tautisaastuneita multia fiksusti - saati pestä mainittuja kymmeniä ruukkuja..
Niin ajattelin että taloyhtiön komposti laulakoon ja sekajäte heilahtakoon viimein - ainakin kaikista räjähtäneimpien ruukkujen kohdalla. Ehkä sitten osan jäljelle jäävistä saisin pestyäkin jne..?
Toivossa on hyvä elää.
Toukokuu on kuukausista kauneimpia ja ihanimpia -
nautitaan keväästä!
***
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
Tuuleen häviävä päivä
Ihmepäivä.
Olen tehnyt vaikka mitä, mutta silti tuntuu, että suuret tulokset antavat odottaa itseään.
Katsotaanpas:
Olen tehnyt töitä.
Olen tehnyt vapaaehtoistöitä.
Olen hakenut yhden luvan.
Olen sopinut tapaamisia.
Olen kirjoittanut laskun.
Olen tsekannut veroilmoituksen.
Olen viilannut kenkäkaappia, sen paikkaa ja yleensä kenkien paikkoja.
Olen pyykännyt.
Olen kokannut.
Olen käynyt kävelyllä.
Olen soittanut mummille.
Olen puhunut puhelimessa muutenkin.
Olen palannut kotiin (kävelyltä löytyi akileijaa ja vissiin kulleroa..)
Olen meilaillut.
Olen aloittanut kirjoittamaan yhtä juttua.
Olen juonut teetä ja ottanut välipalaa.
Olen ottanut minipäikkärit.
Olen jossain välissä todennut, että kotona ja puutarhassa on kohtalaisen siistiä.
***
Olen touhunnut koko päivän ilman
mainittavaa inspiraatiota.
Se on ehkä hurjinta, mitä on.
Että saa touhuttua.
Inspiraation puutteesta
huolimatta.
***
Iltamiitinki peruuntui = otin siis että-jaksaisin-lähteä -päikkärit turhaan.
Noh, laitan Hapiksen tuontikaljat kylmään ja tuikkaan kohta saunan päälle.
Huomiselle jäi:
*jutun kirjoitus loppuun
*yhden tiedoston rustaus loppuun meilitse porukalla
*taimien koulinta - jollen innostu tänään.
Vappu saa sitten tulla!
***
Olen tehnyt vaikka mitä, mutta silti tuntuu, että suuret tulokset antavat odottaa itseään.
Katsotaanpas:
Olen tehnyt töitä.
Olen tehnyt vapaaehtoistöitä.
Olen hakenut yhden luvan.
Olen sopinut tapaamisia.
Olen kirjoittanut laskun.
Olen tsekannut veroilmoituksen.
Olen viilannut kenkäkaappia, sen paikkaa ja yleensä kenkien paikkoja.
Olen pyykännyt.
Olen kokannut.
Olen käynyt kävelyllä.
Olen soittanut mummille.
Olen puhunut puhelimessa muutenkin.
Olen palannut kotiin (kävelyltä löytyi akileijaa ja vissiin kulleroa..)
Olen meilaillut.
Olen aloittanut kirjoittamaan yhtä juttua.
Olen juonut teetä ja ottanut välipalaa.
Olen ottanut minipäikkärit.
Olen jossain välissä todennut, että kotona ja puutarhassa on kohtalaisen siistiä.
***
Olen touhunnut koko päivän ilman
mainittavaa inspiraatiota.
Se on ehkä hurjinta, mitä on.
Että saa touhuttua.
Inspiraation puutteesta
huolimatta.
***
Iltamiitinki peruuntui = otin siis että-jaksaisin-lähteä -päikkärit turhaan.
Noh, laitan Hapiksen tuontikaljat kylmään ja tuikkaan kohta saunan päälle.
Huomiselle jäi:
*jutun kirjoitus loppuun
*yhden tiedoston rustaus loppuun meilitse porukalla
*taimien koulinta - jollen innostu tänään.
Vappu saa sitten tulla!
***
tiistai 28. huhtikuuta 2015
Puutarhapäiväkirja 2015
Listaan muutamia päivämääriä.
Kattavaa koostetta ei tule, mutta kunhan nyt tärkeimmät seurantaan / muistiin.
Ulkona on maalis-huhtikuun peruja narsisseja ja 20 orvokkia, sekä ruukuissa keijunkukkaa ja rönsyansikkaa. Koristeina tuijasta leikattuja oksia.
Yksi yhdistelmäpläjäys: lahopuutarha/istutuslaatikko.
Sisällä on kylvettynä eka satsissa (29.3.):
*tomaattia, basilikaa, kolmea tagetesta -> koulinta erittäin myöhässä, venynyttä sakkia -> koulintajutut nyt aseteltu valmiiksi. Pitää tapahtua asap!
*haisusamettikukkaa ja elefanttiheinää -> aikataulu parempi, kylvetty 19.4.
Hmm - katsotaan miten näiden muiden kanssa käy = syönkö versoina, ehdinkö enää uusintakylvöjä..
*Lehtikaali, vuonankaali, lamopinaatti, mangoldi kylvökokeiluina (maaliskuun loppu = liian aikainen)
27.4. saatu yrttihylly ja norsukukkapylväs - beautiful!
Tänään
28.4. kylvetty isot auringonkukat - hoksasin niille helposti tuettavan / näyttävän / tervetuloa / näkösuojapaikan terassin ja aidan kupeesta! -> vaatii kevyet pohjatyöt ja ruusun jonkinlaisen tuennan sekä hillitsemisen = win-win!
28.4. saatu Limingasta hopeahärkkiä, istutettu ruukkuun
28.4. ostettu Lidlistä kukkasipuleita, keltainen lajitelma,
*istutettu isoon ruukkuun 1 daalia (reunoilla härkkiä)
*isoon ruukkuun 3 liljaa, 10 gladiolusta, 5 freesiaa -> kommentti 3.5.: ollut öitä sisällä/ulkona
(aika tiuhaa, kokeilen intensiivistä hoitoa köh!..)
*sekä istutettu 3 sinipiikkiputkea paahdepenkkiin
*sekä istutettu päivänliljapenkkiin noin 15 Allium moly keltalaukkaa sekä vanhat helmihyasintit n. 10 sipulia ja 5 pikkusipulia -> seurantaan, miten nousee -> pikkuisen laitoin kompostimultaa, päällimmäinen kerros höttöneulasmössökompostisekoitusta -> vaihdetaanko vielä pintamultia parempiin?
Huh! Toivottavasti tämä innostus nyt kestäisi:
siemeniä, multaa, ruukkuja ja taimia kyllä on runsaasti!
*Joko 1.5. tai 2.5. tomskujen, basilikojen, Tagetesten koulinta (pahasti myöhässä!!!)
*Joko 1.5. tai 2.5. heivasin kokeeksi yhden pienen kaalipurkin pihalle, vielä elossa
2.5.:
*juhannusruusun siistintä
*koekylvö portinpieleen: jättiauringonkukkaa, parsaa, lehtikaalta ja pari mangoldia reunaan väriksi
*kokeeksi otettu pari pistokasta P&P mustaherukasta 2.5.
(HOX! 4 oksaa eli taivukasta juurrutettu takapihalla, tarkoitus siirtää etupihalle ja harkinnassa koittaa kasvattaa runkomaiseksi, jos sopiva tila löytyy ja onnistuu)
3.5.:
*violetin syreenin siirto, juurelle keijunkukkaa, hanhikin leikkaus
*yleinen lehtien siistintä, sitruunamelissa on talvehtinut!
*vuorenkilven pönkkäys (tyvelle/alle/väliin risuja, multaa jne.) ja siistintä
*Hopeahärkin valeistutus toistaiseksi, syreenin kuoppaan
*kokeeksi otettu pari pistokasta valkoisesta syreenistä 3.5.
14.5. "mennessä":
*jo kukkinut: scilla,
*lähes kukkinut: helmihyasintti, parvitulppaani, pieni violetti esikko, sinivuokko
*parhaimmillaan kukkii nyt: vuorenkilpi, kevätkaihonkukka, mukulaleinikki, kevätlinnunsilmä, tetenarsissit
* -> taantunutko? helmihyasintti? ei oo näkyny, no onneksi takapihalle täydennetty
*ostettu valkoinen kevätkaihonkukka, kaksi esikkoa, kaksi keijunkukkaa, istutettu (metsäbongaus olikin tiarellaa..!)
*ostettu Pohjantähti köynnösruusu ja duunattu sille ristikko
*siirretty humalaa aidan vieriin x2, jee = näkösuojaa
*pienitty isoa pihlajaa, istutettu kukkapenkkiin minipihlajan taimi kokeeksi (muotoilukokeilu) sekä tehty karsitusta pihlajasta hyviä tukikeppejä
*metsäbongattu ja siirretty akileijaa, sekä lisää tiarellaa
*metsäbongattu mm. kevätvuohenjuurta, ei siirretty vielä
*siirretty pari kotkansiipeä, äimistelty rusopajuangervon juurien pituutta, huomioitu, ettei hanhikki taida uusiutua kunnolla
Aah. Nättiä on!
***
Kattavaa koostetta ei tule, mutta kunhan nyt tärkeimmät seurantaan / muistiin.
Ulkona on maalis-huhtikuun peruja narsisseja ja 20 orvokkia, sekä ruukuissa keijunkukkaa ja rönsyansikkaa. Koristeina tuijasta leikattuja oksia.
Yksi yhdistelmäpläjäys: lahopuutarha/istutuslaatikko.
Sisällä on kylvettynä eka satsissa (29.3.):
*tomaattia, basilikaa, kolmea tagetesta -> koulinta erittäin myöhässä, venynyttä sakkia -> koulintajutut nyt aseteltu valmiiksi. Pitää tapahtua asap!
*haisusamettikukkaa ja elefanttiheinää -> aikataulu parempi, kylvetty 19.4.
Hmm - katsotaan miten näiden muiden kanssa käy = syönkö versoina, ehdinkö enää uusintakylvöjä..
*Lehtikaali, vuonankaali, lamopinaatti, mangoldi kylvökokeiluina (maaliskuun loppu = liian aikainen)
27.4. saatu yrttihylly ja norsukukkapylväs - beautiful!
Tänään
28.4. kylvetty isot auringonkukat - hoksasin niille helposti tuettavan / näyttävän / tervetuloa / näkösuojapaikan terassin ja aidan kupeesta! -> vaatii kevyet pohjatyöt ja ruusun jonkinlaisen tuennan sekä hillitsemisen = win-win!
28.4. saatu Limingasta hopeahärkkiä, istutettu ruukkuun
28.4. ostettu Lidlistä kukkasipuleita, keltainen lajitelma,
*istutettu isoon ruukkuun 1 daalia (reunoilla härkkiä)
*isoon ruukkuun 3 liljaa, 10 gladiolusta, 5 freesiaa -> kommentti 3.5.: ollut öitä sisällä/ulkona
(aika tiuhaa, kokeilen intensiivistä hoitoa köh!..)
*sekä istutettu 3 sinipiikkiputkea paahdepenkkiin
*sekä istutettu päivänliljapenkkiin noin 15 Allium moly keltalaukkaa sekä vanhat helmihyasintit n. 10 sipulia ja 5 pikkusipulia -> seurantaan, miten nousee -> pikkuisen laitoin kompostimultaa, päällimmäinen kerros höttöneulasmössökompostisekoitusta -> vaihdetaanko vielä pintamultia parempiin?
Huh! Toivottavasti tämä innostus nyt kestäisi:
siemeniä, multaa, ruukkuja ja taimia kyllä on runsaasti!
*Joko 1.5. tai 2.5. tomskujen, basilikojen, Tagetesten koulinta (pahasti myöhässä!!!)
*Joko 1.5. tai 2.5. heivasin kokeeksi yhden pienen kaalipurkin pihalle, vielä elossa
2.5.:
*juhannusruusun siistintä
*koekylvö portinpieleen: jättiauringonkukkaa, parsaa, lehtikaalta ja pari mangoldia reunaan väriksi
*kokeeksi otettu pari pistokasta P&P mustaherukasta 2.5.
(HOX! 4 oksaa eli taivukasta juurrutettu takapihalla, tarkoitus siirtää etupihalle ja harkinnassa koittaa kasvattaa runkomaiseksi, jos sopiva tila löytyy ja onnistuu)
3.5.:
*violetin syreenin siirto, juurelle keijunkukkaa, hanhikin leikkaus
*yleinen lehtien siistintä, sitruunamelissa on talvehtinut!
*vuorenkilven pönkkäys (tyvelle/alle/väliin risuja, multaa jne.) ja siistintä
*Hopeahärkin valeistutus toistaiseksi, syreenin kuoppaan
*kokeeksi otettu pari pistokasta valkoisesta syreenistä 3.5.
14.5. "mennessä":
*jo kukkinut: scilla,
*lähes kukkinut: helmihyasintti, parvitulppaani, pieni violetti esikko, sinivuokko
*parhaimmillaan kukkii nyt: vuorenkilpi, kevätkaihonkukka, mukulaleinikki, kevätlinnunsilmä, tetenarsissit
* -> taantunutko? helmihyasintti? ei oo näkyny, no onneksi takapihalle täydennetty
*ostettu valkoinen kevätkaihonkukka, kaksi esikkoa, kaksi keijunkukkaa, istutettu (metsäbongaus olikin tiarellaa..!)
*ostettu Pohjantähti köynnösruusu ja duunattu sille ristikko
*siirretty humalaa aidan vieriin x2, jee = näkösuojaa
*pienitty isoa pihlajaa, istutettu kukkapenkkiin minipihlajan taimi kokeeksi (muotoilukokeilu) sekä tehty karsitusta pihlajasta hyviä tukikeppejä
*metsäbongattu ja siirretty akileijaa, sekä lisää tiarellaa
*metsäbongattu mm. kevätvuohenjuurta, ei siirretty vielä
*siirretty pari kotkansiipeä, äimistelty rusopajuangervon juurien pituutta, huomioitu, ettei hanhikki taida uusiutua kunnolla
Aah. Nättiä on!
***
Henkilökohtaiset hullut päivät
Se on virallista.
Olen hullaantunut!
Tai miten sen nyt ilmaisisi. Olen ostanut 200 eurolla kamaa kotiin ja puutarhaan.
Mitä tuli tehtyä? Tuli tehtyä ihan järkihankintoja.
Pikkueteiseen kenkäkaappi, jonka johdosta huomenna tapahtuu kenkien suurkatselmus ja uudelleen järjestäytyminen. "Säästin" sen huomiselle, koska tänään oli upea ilma puuhailla puutarhassa.
Vessaan uusi matto, se on pehmeä ja turkoosi. Väri, joka ollut pitkään pannassa muutamastakin eri syystä. Ja ehkä hieman turhaan..?
Iik, mitä muuta? Joo - kertiskuppeja ja lautasia. En juurikaan harrasta niitä, mutta kyllä kerran kesässä voin harrastaa.
Ostin myös peiton. Uuden, viileän kesäpeiton. Lahjoitin edellisen koirille, se oli jo ihan repaleinen. Vasta käyttöön ottamani uusi talvipaksuinen peitto käy pikkuhiljaa tukalaksi. Olisi ollut aika kiva ottaa se käyttöön syksyllä..?
Mutta ei.
Kitkutin vanhalla nostalgiapeitolla, loppuun asti.
Mentiin vanuihin, luihin ja ytimiin.
Lisäksi:
Multaa, siemeniä, ruukkuja, kukkasipuleita.
Ruokaa.
Huh - eihän tartte käydä kaupassa pariin viikkoon?
Jospa näillä pärjäisi!
Parhaat jutut:
Yrttihylly!
Tsekkailin sellaista edestä ja takaa - mutta loihen lausumaan kaverille, että onhan noita hyllyjä, tulee niitä vastaan. Ja enköhän heti eilen illalla saanut ihanan yrttihyllyn "joutavana" naapurista!
Parasta kaikessa:
Ystävyys.
Näin tänään vanhaa ystävää.
Hän - he - ovat kultaakin kallimpia.
Ystävyys on ihme.
Laskettiin, että ollaan tunnettu 26 vuotta.
Tein hänelle runon kauan sitten, se on vieläkin ajankohtainen.
***
helou frendi!
mä haluun olla
sun
psykiatri
roskakori
frendi
forever?
maybe
***
Olen hullaantunut!
Tai miten sen nyt ilmaisisi. Olen ostanut 200 eurolla kamaa kotiin ja puutarhaan.
Mitä tuli tehtyä? Tuli tehtyä ihan järkihankintoja.
Pikkueteiseen kenkäkaappi, jonka johdosta huomenna tapahtuu kenkien suurkatselmus ja uudelleen järjestäytyminen. "Säästin" sen huomiselle, koska tänään oli upea ilma puuhailla puutarhassa.
Vessaan uusi matto, se on pehmeä ja turkoosi. Väri, joka ollut pitkään pannassa muutamastakin eri syystä. Ja ehkä hieman turhaan..?
Iik, mitä muuta? Joo - kertiskuppeja ja lautasia. En juurikaan harrasta niitä, mutta kyllä kerran kesässä voin harrastaa.
Ostin myös peiton. Uuden, viileän kesäpeiton. Lahjoitin edellisen koirille, se oli jo ihan repaleinen. Vasta käyttöön ottamani uusi talvipaksuinen peitto käy pikkuhiljaa tukalaksi. Olisi ollut aika kiva ottaa se käyttöön syksyllä..?
Mutta ei.
Kitkutin vanhalla nostalgiapeitolla, loppuun asti.
Mentiin vanuihin, luihin ja ytimiin.
Lisäksi:
Multaa, siemeniä, ruukkuja, kukkasipuleita.
Ruokaa.
Huh - eihän tartte käydä kaupassa pariin viikkoon?
Jospa näillä pärjäisi!
Parhaat jutut:
Yrttihylly!
Tsekkailin sellaista edestä ja takaa - mutta loihen lausumaan kaverille, että onhan noita hyllyjä, tulee niitä vastaan. Ja enköhän heti eilen illalla saanut ihanan yrttihyllyn "joutavana" naapurista!
Parasta kaikessa:
Ystävyys.
Näin tänään vanhaa ystävää.
Hän - he - ovat kultaakin kallimpia.
Ystävyys on ihme.
Laskettiin, että ollaan tunnettu 26 vuotta.
Tein hänelle runon kauan sitten, se on vieläkin ajankohtainen.
***
helou frendi!
mä haluun olla
sun
psykiatri
roskakori
frendi
forever?
maybe
***
lauantai 25. huhtikuuta 2015
Hei maailma!
Itkin tänään
kuin
Niagara.
Mietin
menetettyjä -
tai
toteutumattomia
rakkauksia.
Itkin toteutuneita rakkauksia.
Itkin enemmän.
Kuuntelin biisejä.
Mietin mitä iskä sanoi,
kun kysyin,
mitä tekisit,
jos oisit
minä?
- Kirjoittaisin kirjan.
Itkin taas.
***
Kävin vessassa.
Silmät
olivat ihan
punaiset.
(Ei se haittaa.)
Tajusin kaiken.
Sen mitä en ollut saanut.
Sen mitä sain.
Ja sen, että laitettaisiin takapihalle
alppiruusu,
atsalea ja
pensasmustikka.
Ja etupihalle joko luumu -
tai
päärynä.
(Ei omenapuuta.)
Älä kysy, miksi näin..
Tajusin myös sen,
etten enää
kestäisi
elämää,
jollen kävisi
ensi
keväänä
Normandiassa.
Hmm.
Itse asiassa.
Päätin juuri nyt,
juuri tällä hetkellä:
alkaa
keräämään rahaa
siihen,
että voisin viettää
ensi kevättalven
Normandiassa,
kirjoittamassa,
tai puutarhahommissa - ihailemassa
vuoden 1995
kätteni töitä unelmieni puutarhassa..
Missä yhtenäkin kesäiltana vietin
aikaa kera
kyyhkyn ja
sammakon.
Tiesin tänään,
juuri nyt, että kaikella on
tarkoitus.
Ja juuri sen takia itkin,
koska viimein,
viimein!
Pystyn,
pystyin allekirjoittamaan,
uskomaan,
vakuuttumaan ja
vakuuttamaan -
että kaikella on
joku
tarkoitus.
***
Tänään oli juttua Pertti Kurikan nimipäivistä.
Huudahdin:
"Ne oli eilen!"
Toinen osapuoli siihen lakonisesti:
"Kova juttu."
"Todellakin.
Kovasikajuttu."
***
kuin
Niagara.
Mietin
menetettyjä -
tai
toteutumattomia
rakkauksia.
Itkin toteutuneita rakkauksia.
Itkin enemmän.
Kuuntelin biisejä.
Mietin mitä iskä sanoi,
kun kysyin,
mitä tekisit,
jos oisit
minä?
- Kirjoittaisin kirjan.
Itkin taas.
***
Kävin vessassa.
Silmät
olivat ihan
punaiset.
(Ei se haittaa.)
Tajusin kaiken.
Sen mitä en ollut saanut.
Sen mitä sain.
Ja sen, että laitettaisiin takapihalle
alppiruusu,
atsalea ja
pensasmustikka.
Ja etupihalle joko luumu -
tai
päärynä.
(Ei omenapuuta.)
Älä kysy, miksi näin..
Tajusin myös sen,
etten enää
kestäisi
elämää,
jollen kävisi
ensi
keväänä
Normandiassa.
Hmm.
Itse asiassa.
Päätin juuri nyt,
juuri tällä hetkellä:
alkaa
keräämään rahaa
siihen,
että voisin viettää
ensi kevättalven
Normandiassa,
kirjoittamassa,
tai puutarhahommissa - ihailemassa
vuoden 1995
kätteni töitä unelmieni puutarhassa..
Missä yhtenäkin kesäiltana vietin
aikaa kera
kyyhkyn ja
sammakon.
Tiesin tänään,
juuri nyt, että kaikella on
tarkoitus.
Ja juuri sen takia itkin,
koska viimein,
viimein!
Pystyn,
pystyin allekirjoittamaan,
uskomaan,
vakuuttumaan ja
vakuuttamaan -
että kaikella on
joku
tarkoitus.
***
Tänään oli juttua Pertti Kurikan nimipäivistä.
Huudahdin:
"Ne oli eilen!"
Toinen osapuoli siihen lakonisesti:
"Kova juttu."
"Todellakin.
Kovasikajuttu."
***
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
What a feeling!
Joskus se vain tapahtuu.
Inspiraatio iskee!
Tänään se tapahtui puutarhassa. Minulla on iltapäivällä palaveri ja iltakokous, joten ajattelin että nyt voisin tepastella hetkisen pihalla. Mopo lähti käsistä ja oikein mukavalla tapaa.
Olen perustanut yhden istutuslaatikon, jonka juurella on lahopuureunus ja laatikon ja lahopuureunuksen välissä on pieni multakerros. Lisäsin siihen nyt keijunkukkataimia, pienoisia. Lisäksi istutin itse laatikossa orvokit kunnolla multiin, tuikin sekaan muutamia keijunkukkia ja viimeistelin koko komeuden kivillä ja ruukunsirpaleilla. Nice.
Leikkasin tuijan, tämä on ollut pitkään mielessä mutta oikeastaan tänä keväänä olen vasta perehtynyt tuijan rakenteeseen ja sielunelämään. Sehän oikeastaan neuvoo, mistä kohtaa kannattaa leikata. Jos leikkauksen jättää liian myöhään, tuijaparka kaljuuntuu sisältä. Mutta jos sitä typistelee tasaisesti, säilyy kaunis, pörhäkkä muoto ja tuuheus = peittävyys naapurin suuntaan. Latvakin piti katkaista, niitä oli kaksin kappalein, nyt kun tuija jotenkuten vielä oli yltämisen äärialueilla - tikkaat asento 3.
Tuijan kupeessa kurkottelee syreeni, joka selkeästi häiriköi tuijan kasvua. Raaka peli Ranualla: kun syreeni kukkii, leikkaan oksat maljakkoon ja ainokainen tuija saa tilaa levitä hieman. Syreenejä kun on - öö - kahdeksan kappaletta ja erinäiset taimipuskat päälle.
Eilen bongasin lähimetsästä mehevän Heucherakasvuston, jonka oikopäätä haalasin pihalle. Oikeastaan tiesinkin, että metsään on dumpattu sitä, mutta olin yllättynyt miten kauniina se oli säilynyt talven yli. Kun keräilin metsän pohjalta keijukukkaa ja rönsyansikkaa, loimme erinäisiä katseita läheisen omakotitaloasukkaan kanssa. Hän kaateli parhaillaan pensasaitaa ja kummallakin olisi varmaan ollut toiselleen sanomista, mutta kumpikin tiesi, että parempi, kun ei puhu mitään.
Tuo omakotitalojen rivistö on dumpannut metsään risua, lehtijätettä jne. kohta 30 vuotta ja se todella näkyy luonnossa. Onhan siitä se hyvä puoli, että jos innostun lahopuu(tarha)hommista, matsku ei tule loppumaan. Myös kiviläjiä löytyy kohtalaisia määriä. Luulen, että voisin perustaa koko puutarhani lähimetsän aineksista. Luultavasti teenkin sen. Hmm.
Täältä tullaan puutarhakarkulaiset, kivet ja lahopuut!
Nyt on muuten pakko mennä syömään. Ajattelin aloittaa pyöräilykaudenkin. Tän päivän kokouskohteet on kehnon sisäilman paikoissa, mutta siitä viis. Dunkkiskamppeet mukaan ja menoksi.
Ihastuttavaa tätä päivää sinulle!
***
Inspiraatio iskee!
Tänään se tapahtui puutarhassa. Minulla on iltapäivällä palaveri ja iltakokous, joten ajattelin että nyt voisin tepastella hetkisen pihalla. Mopo lähti käsistä ja oikein mukavalla tapaa.
Olen perustanut yhden istutuslaatikon, jonka juurella on lahopuureunus ja laatikon ja lahopuureunuksen välissä on pieni multakerros. Lisäsin siihen nyt keijunkukkataimia, pienoisia. Lisäksi istutin itse laatikossa orvokit kunnolla multiin, tuikin sekaan muutamia keijunkukkia ja viimeistelin koko komeuden kivillä ja ruukunsirpaleilla. Nice.
Leikkasin tuijan, tämä on ollut pitkään mielessä mutta oikeastaan tänä keväänä olen vasta perehtynyt tuijan rakenteeseen ja sielunelämään. Sehän oikeastaan neuvoo, mistä kohtaa kannattaa leikata. Jos leikkauksen jättää liian myöhään, tuijaparka kaljuuntuu sisältä. Mutta jos sitä typistelee tasaisesti, säilyy kaunis, pörhäkkä muoto ja tuuheus = peittävyys naapurin suuntaan. Latvakin piti katkaista, niitä oli kaksin kappalein, nyt kun tuija jotenkuten vielä oli yltämisen äärialueilla - tikkaat asento 3.
Tuijan kupeessa kurkottelee syreeni, joka selkeästi häiriköi tuijan kasvua. Raaka peli Ranualla: kun syreeni kukkii, leikkaan oksat maljakkoon ja ainokainen tuija saa tilaa levitä hieman. Syreenejä kun on - öö - kahdeksan kappaletta ja erinäiset taimipuskat päälle.
Eilen bongasin lähimetsästä mehevän Heucherakasvuston, jonka oikopäätä haalasin pihalle. Oikeastaan tiesinkin, että metsään on dumpattu sitä, mutta olin yllättynyt miten kauniina se oli säilynyt talven yli. Kun keräilin metsän pohjalta keijukukkaa ja rönsyansikkaa, loimme erinäisiä katseita läheisen omakotitaloasukkaan kanssa. Hän kaateli parhaillaan pensasaitaa ja kummallakin olisi varmaan ollut toiselleen sanomista, mutta kumpikin tiesi, että parempi, kun ei puhu mitään.
Tuo omakotitalojen rivistö on dumpannut metsään risua, lehtijätettä jne. kohta 30 vuotta ja se todella näkyy luonnossa. Onhan siitä se hyvä puoli, että jos innostun lahopuu(tarha)hommista, matsku ei tule loppumaan. Myös kiviläjiä löytyy kohtalaisia määriä. Luulen, että voisin perustaa koko puutarhani lähimetsän aineksista. Luultavasti teenkin sen. Hmm.
Täältä tullaan puutarhakarkulaiset, kivet ja lahopuut!
Nyt on muuten pakko mennä syömään. Ajattelin aloittaa pyöräilykaudenkin. Tän päivän kokouskohteet on kehnon sisäilman paikoissa, mutta siitä viis. Dunkkiskamppeet mukaan ja menoksi.
Ihastuttavaa tätä päivää sinulle!
***
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Kevään ihme
Oikeasti,
auringon voima on ihme. Tänään puutarhassa aukesi viimein ensimmäinen Scilla, lisäksi aukeamassa ovat sinivuokko ja ruukussa talven yli kitkuttanut orvokki. Ihanaa! Krookuksia mulla ei ole kuin joitain yksilöitä, pari kukkii, naapurista löytyy värikäs sikermä.
Käytiin eilen kaverin ja koiriensa kanssa aamukävelyllä. Siitä poiki sellainen vaikutus, että saunan jälkeen alkoi nukuttaa jo yhdeksältä. Mietin - miksi ihmeessä jumittaa hartiat säpsähtelemällä sohvalla tv:n valossa puolinukuksissa - ihan sama mennä nukkumaan.
Heräsin kuudelta! Jo neljän maissa oli ensimmäinen valveillaolon pilkahdus mutta kuudelta täysvirkkuus. Mahtavaa. Jos on mahdollista, on hyvä seurata oman kropan rytmiä. Mulle se tällä hetkellä onnistuu ja se on kyllä harvinaista luxusta.
***
Niin! On tullut reissattua. Syötteellä mökillä, Etelä-Pohjanmaalla ihastelemassa joutsenten kaakatusta ja nyt vielä Savukoskella, josta palauduin perjantaina. Otti tovi tottua kaupungin eloon, ällistelin suurin silmin ihmisiä kaupungilla. Niin erilaisia hahmoja ja vaatteita!
Lauantaina urakoin kolmisen tuntia puutarhassa ja se oli ihanaa. Nythän se vielä on. En jaksa vielä ajatella sitä, kun hurmio hiipuu, hmm.
Puutarhassa on parasta huhti-kesäkuun välinen aika. Ehdottomasti. Sitten sitä alkaa ajatus lepattaa ihan muissa jutuissa, helle hyydyttää, ensimmäiset ränsistymiset näköpiirissä.. Mutta toisaalta siemenestä kasvatetut ilahduttavat kukinnallaan.
Kesä on paras silloin, kun se on edessä. Piste.
***
Mitä jaksoin tehdä tänään:
*Hoitaa työasioita
*Rentoutua puutarhassa
Mitä en jaksa edelleenkään tehdä:
*Ruotia eteenpäin vaate/paperi/kirjapinoja
*Listata lukemiani kirjoja (useita, hyviä!) blogiin
*Tutkailla reissukuvia (säästän huonolle kelille!)
Ulkona paukahti siihen malliin, että loput Lapin kamat taisivat saapua Konkarin kyydillä - moment!
Tjaahah.
Ehkei ihan vielä.
Hurjien pikinokkien äänestä ei voi erehtyä.
Lähdenpäs pihalle puuhailemaan ja odottelemaan vaatekasseja ja suksia saapuvaksi.
Maanmainiota vapun odotusta!
***
auringon voima on ihme. Tänään puutarhassa aukesi viimein ensimmäinen Scilla, lisäksi aukeamassa ovat sinivuokko ja ruukussa talven yli kitkuttanut orvokki. Ihanaa! Krookuksia mulla ei ole kuin joitain yksilöitä, pari kukkii, naapurista löytyy värikäs sikermä.
Käytiin eilen kaverin ja koiriensa kanssa aamukävelyllä. Siitä poiki sellainen vaikutus, että saunan jälkeen alkoi nukuttaa jo yhdeksältä. Mietin - miksi ihmeessä jumittaa hartiat säpsähtelemällä sohvalla tv:n valossa puolinukuksissa - ihan sama mennä nukkumaan.
Heräsin kuudelta! Jo neljän maissa oli ensimmäinen valveillaolon pilkahdus mutta kuudelta täysvirkkuus. Mahtavaa. Jos on mahdollista, on hyvä seurata oman kropan rytmiä. Mulle se tällä hetkellä onnistuu ja se on kyllä harvinaista luxusta.
***
Niin! On tullut reissattua. Syötteellä mökillä, Etelä-Pohjanmaalla ihastelemassa joutsenten kaakatusta ja nyt vielä Savukoskella, josta palauduin perjantaina. Otti tovi tottua kaupungin eloon, ällistelin suurin silmin ihmisiä kaupungilla. Niin erilaisia hahmoja ja vaatteita!
Lauantaina urakoin kolmisen tuntia puutarhassa ja se oli ihanaa. Nythän se vielä on. En jaksa vielä ajatella sitä, kun hurmio hiipuu, hmm.
Puutarhassa on parasta huhti-kesäkuun välinen aika. Ehdottomasti. Sitten sitä alkaa ajatus lepattaa ihan muissa jutuissa, helle hyydyttää, ensimmäiset ränsistymiset näköpiirissä.. Mutta toisaalta siemenestä kasvatetut ilahduttavat kukinnallaan.
Kesä on paras silloin, kun se on edessä. Piste.
***
Mitä jaksoin tehdä tänään:
*Hoitaa työasioita
*Rentoutua puutarhassa
Mitä en jaksa edelleenkään tehdä:
*Ruotia eteenpäin vaate/paperi/kirjapinoja
*Listata lukemiani kirjoja (useita, hyviä!) blogiin
*Tutkailla reissukuvia (säästän huonolle kelille!)
Ulkona paukahti siihen malliin, että loput Lapin kamat taisivat saapua Konkarin kyydillä - moment!
Tjaahah.
Ehkei ihan vielä.
Hurjien pikinokkien äänestä ei voi erehtyä.
Lähdenpäs pihalle puuhailemaan ja odottelemaan vaatekasseja ja suksia saapuvaksi.
Maanmainiota vapun odotusta!
***
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Erämaan kutsu
Terveiset Syötteeltä!
Ollaan oltu kolmisen päivää mökkeilemässä. Hieno mökki, upea sijainti Pikkusyötteen rinteessä. Hiihtokelit ovat vaihdelleet, plussan puolella ollaan oltu - ja ollaan myös fiilisten puolesta.
Sen terävöitän itselleni, että huolehditaan ne voiteluasiat kuntoon ennen reissua. Ei tarvitse pahaa-aavistamattomien hiihtäjien kestää ladun mutkassa Sattusko-oleen-pikapitoa -kyselijää.
Tänään tulin hiihtämästä ja tunnelmat olivat osapuilleen Never again -osastoa. Mutta äkkiä se mieli muuttuu! Maanantaina suunnataan Konkarin ja pikinokkien kanssa Lapin takamaille.
Sitä ennen pitää hoitaa erinäisiä askareita, jotta yhteiskunta ja some selviävät ilman minua pari viikkoa.
Jostain syystä olen niin letkeissä tunnelmissa, että totean loppuun:
Halipatsuippa!
Ihanaa kevään tunnelmointia!
(Peipot ovat saapuneet!)
***
Ollaan oltu kolmisen päivää mökkeilemässä. Hieno mökki, upea sijainti Pikkusyötteen rinteessä. Hiihtokelit ovat vaihdelleet, plussan puolella ollaan oltu - ja ollaan myös fiilisten puolesta.
Sen terävöitän itselleni, että huolehditaan ne voiteluasiat kuntoon ennen reissua. Ei tarvitse pahaa-aavistamattomien hiihtäjien kestää ladun mutkassa Sattusko-oleen-pikapitoa -kyselijää.
Tänään tulin hiihtämästä ja tunnelmat olivat osapuilleen Never again -osastoa. Mutta äkkiä se mieli muuttuu! Maanantaina suunnataan Konkarin ja pikinokkien kanssa Lapin takamaille.
Sitä ennen pitää hoitaa erinäisiä askareita, jotta yhteiskunta ja some selviävät ilman minua pari viikkoa.
Jostain syystä olen niin letkeissä tunnelmissa, että totean loppuun:
Halipatsuippa!
Ihanaa kevään tunnelmointia!
(Peipot ovat saapuneet!)
***
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 8
Jopas tänään järjestelytti.
Päivällinen siistailu jatkui pihapiirissä.
Otin hieman puutarhatuoleja esiin,
pyyhin ikkunalautoja,
pesin puuritilät.
Asettelin puuritilät paikoilleen.
Kohtasin jopa varaston roinat. Ajattelin ensin, että voin käydä vähäsen kurkkaamassa, hmm. Ihan fiilistelypohjalta. Sitten huomasin, että olin säilyttänyt kerroskattilan pahvilaatikon. Ja monojen pahvilaatikon. Ei näin!
Ei puhettakaan, että enää käyttäisin laatikoita uudestaan - riippumatta siitä muuttaisimmeko enää ikinä.
Ja mikä onkaan tuo ikivanha matkalaukku, jonka kanssa on koluttu Ranskat ja Tansaniat. Avasin sen ja hämmästyin, kun bongasin yhden ruskean nahkalaukun sen sisältä. Vuodet varastossa eivät todellakaan olleet tehneet sille hyvää, mutta otin sen kuitenkin nyt ulos tuulettumaan.
Huomasin, että sisäilmaan sairastuminen on todella tehnyt hyvää sisäiselle tavaroiden hamstraajalleni. En kerta kaikkiaan voi enää käyttää esimerkiksi yhden pienemmän atk-tuolin selkänojaa, jonka löysin varastosta. Eikä siinä ollut edes homepilkkuja - mutta - parempi pelata varman päälle.
Muutama muovinen kukkapurkkikin sai kiidätyksen manan majoille. Mietin vakavasti, säilytänkö kaikki, hmm, satakunta (karkea arvio) kukkapurkkia ja vänkslään niiden kanssa vuodesta toiseen.. Vai otanko ja lahjoitan ne jonnekin ja ostan jämptin sarjan isoja hienoja kukkaruukkuja. Laatu korvaisi määrän? Hmm.
Punkkeja on pyörinyt siellä sun täällä, joten kaikki purkit pitäisi pestä huolellisesti. Eipä ole tullut sitä niin tarkasti tehtyä, kuin ehkä pitäisi. Onko karua ongelmien välttelyä laittaa kiertoon hirmusatsi ruukkuja? Toisaalta, osa niistä on dyykattu yli 10 vuotta sitten, osa on rikki, osa on sellaisia joita tupsahtelee joka vuosi jostain.. Kun yleensä kuitenkin tulee hankittua puutarhoiltakin kukkia / ruukkuja.
Ehkä voisin edes koota kaikki ruukut yhteen ja tuijottaa niitä vaativasti? Säästää ja pestä parhaat ja yhteensopivimmat (minäkin, kuitenkin!) ja harkita loppujen kohdalta tilannetta laadunkin mukaan. Jos ne ovat ihan mitä sattuu, laittaa mäkeen - mutta jos niissä on potentiaalia, lahjoitukseen. Puuh.
Ongelmahan on sekin, että isoimmissa ruukuissa tulee pyöriteltyä ikivanhoja multia - mikä ei auta pöpö-/härmä-jne ongelmaan tietenkään. Hmm.
Pitää miettiä! Riippuu vähän siitäkin, tuleeko hyvä fiilis ja hetki järjestellä. Tänään se iski ja se oli huisia. Varastosta siirtyi jonkin verran jo vähintään kertaalleen kiertänyttä, vanhaa tavaraa pois.. Sen oli aika mennä, eikä sitä olisi enää voinut kierrättää. Tunnen itseni ja tiedän, että moni heittää tavaraa paljon suruttomammin pois. Terveyden nimissä homma on viimein minullekin helpompaa.
Ruskokin kutsuu joku päivä - myös elektroniikkajätettä on jälleen kertynyt.
Kyllä se tästä. Olisipa kirjaimellisesti Siistiä - jos kierrätys- ja siivousintoni jatkuisi tällä tolalla. On muutamia hyllyjä, joiden sisällölle en ole vuosiin jaksanut suoda ajatustakaan. Nyt olen uskaltautunut kurkkimaan niitä sillä silmällä ja pidän niitä oikein lupaavina kohteina.
Kaikkea sitä!
Mutta huomenna lähdetään mökkeilemään ja kaupungin touhut unohtuvat hetkeksi.
Aurinkoa ja iloa!
***
Päivällinen siistailu jatkui pihapiirissä.
Otin hieman puutarhatuoleja esiin,
pyyhin ikkunalautoja,
pesin puuritilät.
Asettelin puuritilät paikoilleen.
Kohtasin jopa varaston roinat. Ajattelin ensin, että voin käydä vähäsen kurkkaamassa, hmm. Ihan fiilistelypohjalta. Sitten huomasin, että olin säilyttänyt kerroskattilan pahvilaatikon. Ja monojen pahvilaatikon. Ei näin!
Ei puhettakaan, että enää käyttäisin laatikoita uudestaan - riippumatta siitä muuttaisimmeko enää ikinä.
Ja mikä onkaan tuo ikivanha matkalaukku, jonka kanssa on koluttu Ranskat ja Tansaniat. Avasin sen ja hämmästyin, kun bongasin yhden ruskean nahkalaukun sen sisältä. Vuodet varastossa eivät todellakaan olleet tehneet sille hyvää, mutta otin sen kuitenkin nyt ulos tuulettumaan.
Huomasin, että sisäilmaan sairastuminen on todella tehnyt hyvää sisäiselle tavaroiden hamstraajalleni. En kerta kaikkiaan voi enää käyttää esimerkiksi yhden pienemmän atk-tuolin selkänojaa, jonka löysin varastosta. Eikä siinä ollut edes homepilkkuja - mutta - parempi pelata varman päälle.
Muutama muovinen kukkapurkkikin sai kiidätyksen manan majoille. Mietin vakavasti, säilytänkö kaikki, hmm, satakunta (karkea arvio) kukkapurkkia ja vänkslään niiden kanssa vuodesta toiseen.. Vai otanko ja lahjoitan ne jonnekin ja ostan jämptin sarjan isoja hienoja kukkaruukkuja. Laatu korvaisi määrän? Hmm.
Punkkeja on pyörinyt siellä sun täällä, joten kaikki purkit pitäisi pestä huolellisesti. Eipä ole tullut sitä niin tarkasti tehtyä, kuin ehkä pitäisi. Onko karua ongelmien välttelyä laittaa kiertoon hirmusatsi ruukkuja? Toisaalta, osa niistä on dyykattu yli 10 vuotta sitten, osa on rikki, osa on sellaisia joita tupsahtelee joka vuosi jostain.. Kun yleensä kuitenkin tulee hankittua puutarhoiltakin kukkia / ruukkuja.
Ehkä voisin edes koota kaikki ruukut yhteen ja tuijottaa niitä vaativasti? Säästää ja pestä parhaat ja yhteensopivimmat (minäkin, kuitenkin!) ja harkita loppujen kohdalta tilannetta laadunkin mukaan. Jos ne ovat ihan mitä sattuu, laittaa mäkeen - mutta jos niissä on potentiaalia, lahjoitukseen. Puuh.
Ongelmahan on sekin, että isoimmissa ruukuissa tulee pyöriteltyä ikivanhoja multia - mikä ei auta pöpö-/härmä-jne ongelmaan tietenkään. Hmm.
Pitää miettiä! Riippuu vähän siitäkin, tuleeko hyvä fiilis ja hetki järjestellä. Tänään se iski ja se oli huisia. Varastosta siirtyi jonkin verran jo vähintään kertaalleen kiertänyttä, vanhaa tavaraa pois.. Sen oli aika mennä, eikä sitä olisi enää voinut kierrättää. Tunnen itseni ja tiedän, että moni heittää tavaraa paljon suruttomammin pois. Terveyden nimissä homma on viimein minullekin helpompaa.
Ruskokin kutsuu joku päivä - myös elektroniikkajätettä on jälleen kertynyt.
Kyllä se tästä. Olisipa kirjaimellisesti Siistiä - jos kierrätys- ja siivousintoni jatkuisi tällä tolalla. On muutamia hyllyjä, joiden sisällölle en ole vuosiin jaksanut suoda ajatustakaan. Nyt olen uskaltautunut kurkkimaan niitä sillä silmällä ja pidän niitä oikein lupaavina kohteina.
Kaikkea sitä!
Mutta huomenna lähdetään mökkeilemään ja kaupungin touhut unohtuvat hetkeksi.
Aurinkoa ja iloa!
***
Siistiä 2015 - vol 7
Liityin sururyhmään.
Kokoonnuimme ensimmäisen kerran perjantaina ja se perjantai olikin pitkä monella tapaa.
Puhuimme ja itkimme neljä tuntia, jaoimme elämämme kipeimmät menetyksen hetket.
Voimaannuimme.
Ehkä eheydyimme hieman.
***
Eilen oli lankalauantai ja siivoiltiin. Hyvä perussiivous.
Tänään aamulla heräsin.
Päätin käydä pari paperisäläkoria läpi, tein sen.
Kävin vielä yhden paperilaatikollisen läpi, löysin vanhan päiväkirjan.
Hauskoja ja jotenkin liikuttavia tekstejä yläasteajalta.
Viimeinen laatikko, johon tartuin - oli suurimman surun laatikko.
Keltaisen lipaston ylin laatikko.
Suurin ja kaunein haave, mikä ei saanut toteutua,
piti majaansa tuossa laatikossa.
Tänään minua ei pelottanut avata laatikkoa.
Haaveista suurin ja haurain syntyi vuonna 2012 - ja kuoli samana vuonna.
Niin pienenä,
niin
kallisarvoisena,
niin totena,
niin
täyttymättömänä.
Hellin, mutta varmoin käsin katsoin läpi papereita ja lajittelin niitä paperinkeräykseen.
En kaikkia, mutta suuren osan kuitenkin.
***
Pikkuhiljaa
alkaa
tuntua
siltä,
että
elämässä
on
aika jatkaa
eteenpäin.
***
Kokoonnuimme ensimmäisen kerran perjantaina ja se perjantai olikin pitkä monella tapaa.
Puhuimme ja itkimme neljä tuntia, jaoimme elämämme kipeimmät menetyksen hetket.
Voimaannuimme.
Ehkä eheydyimme hieman.
***
Eilen oli lankalauantai ja siivoiltiin. Hyvä perussiivous.
Tänään aamulla heräsin.
Päätin käydä pari paperisäläkoria läpi, tein sen.
Kävin vielä yhden paperilaatikollisen läpi, löysin vanhan päiväkirjan.
Hauskoja ja jotenkin liikuttavia tekstejä yläasteajalta.
Viimeinen laatikko, johon tartuin - oli suurimman surun laatikko.
Keltaisen lipaston ylin laatikko.
Suurin ja kaunein haave, mikä ei saanut toteutua,
piti majaansa tuossa laatikossa.
Tänään minua ei pelottanut avata laatikkoa.
Haaveista suurin ja haurain syntyi vuonna 2012 - ja kuoli samana vuonna.
Niin pienenä,
niin
kallisarvoisena,
niin totena,
niin
täyttymättömänä.
Hellin, mutta varmoin käsin katsoin läpi papereita ja lajittelin niitä paperinkeräykseen.
En kaikkia, mutta suuren osan kuitenkin.
***
Pikkuhiljaa
alkaa
tuntua
siltä,
että
elämässä
on
aika jatkaa
eteenpäin.
***
torstai 2. huhtikuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 6
Oli tänään vapaapäivä,
tosin yksi palaveri aamulla ja iltapäivällä yhden laskun kirjoittelu.
Kävin myös kaupungilla ruokaostoksilla ja suutarilla.
Seppälä lopettaa, ostin euron hintaisia pipoja ja huiveja muutaman - ajatuksella että niillä aloitetaan uusi kausi syksyllä. Odottavat jo jemmassa.
En tiedä mistä se lähti, mutta olin juuri päivitellyt kaverille että eipä tullut talvella juuri kaappeja siivoiltua. Niin kappas - yhtäkkiä, täysin varoittamatta aloin järjestelmällisesti putsaamaan
a) tee- ja kahvikaapin ja
b) yhden kuiva-ainekaapin.
Ja jopas siellä paikat raikastuivat! Vanhoja mausteita ja teeaineksia lähti mäkeen, sekä vanhoja vitamiinitablettien (jopa tyhjiä) purkkeja. Hmm. Muutama maustepussukka oli selvästi jo viiden vuoden takaisessa muutossa "jatkoajalla" - nyt oli lopullisten hyvästijättöjen aika.
Jotenkin kipristelee korvan takana, josko siivoaisin kolmannenkin kaapin?
Käsittämätöntä!
Voiko tämä tapahtua?
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Kevättä.
Pitää näemmä takoa, kun rauta on kuumaa - ja energiaa lisäävää suklaatakin vielä riittää!
Just do it!
Now!
Yeah!
***
Ps. Viimeisen kuiva-ainekaapin siistaukseen (oli siivottu ehkä puoli vuotta sitten viimeksi) meni 12 minuuttia. Ei kauan!
Suunnitteluhommat näemmä kestävät, hmm. Suunnittelun aika oli 21600-kertainen verrattuna siivouksen kestoaikaan. Vaikuttava lukema!
Mitä tästä opimme?
Suunnitelmista tekoihin - ainakin keväällä ja kesällä.
***
tosin yksi palaveri aamulla ja iltapäivällä yhden laskun kirjoittelu.
Kävin myös kaupungilla ruokaostoksilla ja suutarilla.
Seppälä lopettaa, ostin euron hintaisia pipoja ja huiveja muutaman - ajatuksella että niillä aloitetaan uusi kausi syksyllä. Odottavat jo jemmassa.
En tiedä mistä se lähti, mutta olin juuri päivitellyt kaverille että eipä tullut talvella juuri kaappeja siivoiltua. Niin kappas - yhtäkkiä, täysin varoittamatta aloin järjestelmällisesti putsaamaan
a) tee- ja kahvikaapin ja
b) yhden kuiva-ainekaapin.
Ja jopas siellä paikat raikastuivat! Vanhoja mausteita ja teeaineksia lähti mäkeen, sekä vanhoja vitamiinitablettien (jopa tyhjiä) purkkeja. Hmm. Muutama maustepussukka oli selvästi jo viiden vuoden takaisessa muutossa "jatkoajalla" - nyt oli lopullisten hyvästijättöjen aika.
Jotenkin kipristelee korvan takana, josko siivoaisin kolmannenkin kaapin?
Käsittämätöntä!
Voiko tämä tapahtua?
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Kevättä.
Pitää näemmä takoa, kun rauta on kuumaa - ja energiaa lisäävää suklaatakin vielä riittää!
Just do it!
Now!
Yeah!
***
Ps. Viimeisen kuiva-ainekaapin siistaukseen (oli siivottu ehkä puoli vuotta sitten viimeksi) meni 12 minuuttia. Ei kauan!
Suunnitteluhommat näemmä kestävät, hmm. Suunnittelun aika oli 21600-kertainen verrattuna siivouksen kestoaikaan. Vaikuttava lukema!
Mitä tästä opimme?
Suunnitelmista tekoihin - ainakin keväällä ja kesällä.
***
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Neitsyen unelmia 6
Tänään toteutui monta pientä keväistä unelmaa.
Ulkoilua ja kevään tärkeitä kotipuuhia.
Käytiin kävelyllä jäällä.
Nähtiin kotimatkalla meidän risteyksessä trullit, joilla oli enää yksi koristeltu pajunkissaoksa jäljellä. Olivat selkeästi kaartamassa alemmas, omalle kotikadulleen.. Alert!
Pyydettiin heidät lennosta meille - jes! Neljä isoa suklaatuotetta vähemmäksi omista syömisistä. Olen ollut alkuvuonna enimmäkseen sokerittomalla, nyt kyllä alkaa olla suloisenmakeaa retkahtelua näköpiirissä.
Kylvin kasveja.
Tämä on aika hemmetin kova juttu. Aikaisempina vuosina olen esikasvatellut paljonkin (vuodesta 1996), sitten muutama vuosi sitten elämän ilo oli vähissä. Toissakeväänä vielä kasvattelin reippaastikin, mutta hortensia levitti taimiin massiivisen punkkiepidemian. Huh.
Viime vuonna olin ihan nääntynyt.
Tai ei huvittanut.
En saanut aikaiseksi.
Järkyttävää.
Onneksi sain basilikaa ja samettikukkia ja ne palauttivat uskoa elämään. Mutta - taimien kanssa ei ollut ihan sama olo, kun en ollut kylvänyt niitä itse. Tänään kylvin
vakkareita:
*kääpiö- ja ryhmäsamettikukkaa
*basilikaa
uutta:
*kirsikkatomaattia
*rohtosamettikukkaa
hupina/kokeeksi/vaikka versotukseen sisälle:
*vuonankaalta
*palmukaalta
*mangoldia
*pinaattia
Sohvalla makoillessa huomasin, että minua pelottaa epäonnistuminen.
En ehkä kestäisi sitä.
Jos minusta ei olisi taimienkaan äidiksi, se olisi jo liikaa.
***
Mahdan tehdä taas sienipiirakkaa. Olen tehnyt sitä viikon sisällä jo kahdesti!
Eka versiossa oli kermaviili/vehnätsydeemit, toka versiossa kermaviilin sekaan ujutettiin jugurttia ja jauhojen sekaan ruisjauhoja.
Nyt laitoin jauhoiksi ruista ja vehnää, sekä kaurapuuron jämät. Rasvana oli voita. Kermaviiliä, jugurttia, rahkaa tms ei nyt saapusalla, joten päälle tulee vain sieniä, sipulia ja valkosipulia sekä lopuksi juuston jämät.
Muta nyt tulee se multihuipentuma!
Tuskin malttanet odottaa!
A. Sekoitin taikinan puurokattilassa. Ah, kuinka kätevää.
B. Laitoin taikinan napakoitumaan jääkaappiin voirasiassa, mistä olin juuri käyttänyt voin taikinaan.
No eipä tässä muuta, Tellus on vielä radallaan - mutta minä tulin pienestä synkroonista tyytyväiseksi.
Kaikista onnellisin olen kyllä siitä, että oli niin huippukiva kävely yhdessä jäällä, kaakaota termarista.. Ja siitä - että nuo pikkusiemenet ovat nyt hellästi peitetyt mullan uumeniin.
Kevät on ihaninta elämässä!
***
Ulkoilua ja kevään tärkeitä kotipuuhia.
Käytiin kävelyllä jäällä.
Nähtiin kotimatkalla meidän risteyksessä trullit, joilla oli enää yksi koristeltu pajunkissaoksa jäljellä. Olivat selkeästi kaartamassa alemmas, omalle kotikadulleen.. Alert!
Pyydettiin heidät lennosta meille - jes! Neljä isoa suklaatuotetta vähemmäksi omista syömisistä. Olen ollut alkuvuonna enimmäkseen sokerittomalla, nyt kyllä alkaa olla suloisenmakeaa retkahtelua näköpiirissä.
Kylvin kasveja.
Tämä on aika hemmetin kova juttu. Aikaisempina vuosina olen esikasvatellut paljonkin (vuodesta 1996), sitten muutama vuosi sitten elämän ilo oli vähissä. Toissakeväänä vielä kasvattelin reippaastikin, mutta hortensia levitti taimiin massiivisen punkkiepidemian. Huh.
Viime vuonna olin ihan nääntynyt.
Tai ei huvittanut.
En saanut aikaiseksi.
Järkyttävää.
Onneksi sain basilikaa ja samettikukkia ja ne palauttivat uskoa elämään. Mutta - taimien kanssa ei ollut ihan sama olo, kun en ollut kylvänyt niitä itse. Tänään kylvin
vakkareita:
*kääpiö- ja ryhmäsamettikukkaa
*basilikaa
uutta:
*kirsikkatomaattia
*rohtosamettikukkaa
hupina/kokeeksi/vaikka versotukseen sisälle:
*vuonankaalta
*palmukaalta
*mangoldia
*pinaattia
Sohvalla makoillessa huomasin, että minua pelottaa epäonnistuminen.
En ehkä kestäisi sitä.
Jos minusta ei olisi taimienkaan äidiksi, se olisi jo liikaa.
***
Mahdan tehdä taas sienipiirakkaa. Olen tehnyt sitä viikon sisällä jo kahdesti!
Eka versiossa oli kermaviili/vehnätsydeemit, toka versiossa kermaviilin sekaan ujutettiin jugurttia ja jauhojen sekaan ruisjauhoja.
Nyt laitoin jauhoiksi ruista ja vehnää, sekä kaurapuuron jämät. Rasvana oli voita. Kermaviiliä, jugurttia, rahkaa tms ei nyt saapusalla, joten päälle tulee vain sieniä, sipulia ja valkosipulia sekä lopuksi juuston jämät.
Muta nyt tulee se multihuipentuma!
Tuskin malttanet odottaa!
A. Sekoitin taikinan puurokattilassa. Ah, kuinka kätevää.
B. Laitoin taikinan napakoitumaan jääkaappiin voirasiassa, mistä olin juuri käyttänyt voin taikinaan.
No eipä tässä muuta, Tellus on vielä radallaan - mutta minä tulin pienestä synkroonista tyytyväiseksi.
Kaikista onnellisin olen kyllä siitä, että oli niin huippukiva kävely yhdessä jäällä, kaakaota termarista.. Ja siitä - että nuo pikkusiemenet ovat nyt hellästi peitetyt mullan uumeniin.
Kevät on ihaninta elämässä!
***
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Kevyesti keväthangilla
Nyt pukkaa hiihtomahkuja!
Viime viikonloppuna pyörin Keski-Pohjanmaan nevoilla, ylihuomenna on suuntana Posio. Pääsiäisen kupeessa on mökki Syötteeltä, jonka jälkeen olisi käynti isien maille. Jos kaikki natsaa erinomaisesti, on vielä mahdollisuus Lappiinkin. Siitä ei osaa vielä sanoa!
Kuopiokin kiinnostaa, mummin ja kummipojan luona ei voi käydä liian usein. Jää nähtäväksi.
Nyt on aikaa, aurinkoa, energiaa ja mahdollisuus reissata. Hyödynnetään sitä!
Työhommat pitää puristaa alta pois, mutta sehän luonnistuu. Kun reissuputki loppuu, ollaankin jo huhtikuun jälkipuoliskolla! Huh!
Sen huomioiden, pitäisi tehdä kylvöt asap. Siemeniä tuli kyllä ostettua sekä avomaalle, ruukkuviljelyyn että kukkaiselämään. Muutamia kivoja lajikkeita!
Hullua, miten koko maailma aktivoituu keväällä. Vielä helmikuussa sai hautua omissa liemissään, mutta nyt on taas kaikkea kivaa.
Onpa ihanaa.
Nautitaan keväästä ja auringosta!
***
Viime viikonloppuna pyörin Keski-Pohjanmaan nevoilla, ylihuomenna on suuntana Posio. Pääsiäisen kupeessa on mökki Syötteeltä, jonka jälkeen olisi käynti isien maille. Jos kaikki natsaa erinomaisesti, on vielä mahdollisuus Lappiinkin. Siitä ei osaa vielä sanoa!
Kuopiokin kiinnostaa, mummin ja kummipojan luona ei voi käydä liian usein. Jää nähtäväksi.
Nyt on aikaa, aurinkoa, energiaa ja mahdollisuus reissata. Hyödynnetään sitä!
Työhommat pitää puristaa alta pois, mutta sehän luonnistuu. Kun reissuputki loppuu, ollaankin jo huhtikuun jälkipuoliskolla! Huh!
Sen huomioiden, pitäisi tehdä kylvöt asap. Siemeniä tuli kyllä ostettua sekä avomaalle, ruukkuviljelyyn että kukkaiselämään. Muutamia kivoja lajikkeita!
Hullua, miten koko maailma aktivoituu keväällä. Vielä helmikuussa sai hautua omissa liemissään, mutta nyt on taas kaikkea kivaa.
Onpa ihanaa.
Nautitaan keväästä ja auringosta!
***
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 5
Nonni.
Tutkailin muutamia aiempia kirjoituksia ja kyllähän tämä nii-iiiin näyttää maanis-depressiivisen päiväkirjalle. Mutta ehei, ihan terveitä tässä ollaan, näin uskoisin. Toinen juttu on kuitenkin se, että kaamos ja kevät raatelevat sielua kappaleiksi - kiskoen sitä eri suuntiin. Huh!
Mutta kyllä tuo aurinko nyt saa luvan alkaa jyrätä kaamoksen nurin, viimeistään loppuviikolle on pilkahduksia näköpiirissä! Valoa pitkän tunnelin päässä. Jes.
Siis.
On ollut aikaa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Ja saako sitä silloin aikaiseksi mitään laadukasta? No ei! Vain satunnaista kitinää yksinäisyydestä.
Voi elämä! Ja tämänkin naisen "kaverilistalla" pyörii haitoilla satoja tyyppejä, on se kumma jos pitää seuranpuutteesta kärsiä.
Tänään sitten yksi kamu kyseli seuraa sushille - ja minähän ampaisin kuin sika limppuun, kun justiinsa eilen olin moisella ehdotuksella vokotellut paria kaveria.. Toinen oli jo sopinut sushitreffit toiselle puolelle maata ja toinen ruokatreffit eri paikkaan. Ihmiset ovat liikkeellä näinä viikkoina, hyvä niin.
Mutta siis - kyllä! Pääsin sushille hyvässä seurassa, istuttiin, syötiin ja raatattiin hartaasti. Olipa ihanaa ja herkullista. Ja sitten! Tartuin itseäni niskasta kiinni ja raahasin olemukseni lempikahvilaani, jossa latasin eteeni tuplaespresson ja vinon pinon muoti- ja sisustuslehtiä.
Selvä! 1970-luku, nahka, denim tulee jälleen!
Sisustuksessa mintunvihreä on iskenyt mulle silmää jo vuosia, mutta kun tuli hankittua tuota vaaleanvihreää keittiöön, hmm.
Ehkä makkariin tai olkkariin?
Tai tietsikkahuoneeseen?
Hmm, sen värimaailmahan on täysin hakusalla, eli siinä olisi tabula rasaa kerrakseen.
Asiaan!
*Laitoin olkkariin kaksi uutta tyynynpäällistä - hienot. Kiitos Kuortaneen täti!
*Pyyhin pölyjä - ilmankos aivastuttaa.
*Keksin mihin voisi laittaa koukkuja (tarramallia) repuille ja laukuille.
*Pyykkäsin.
*Lajittelin vaatteita.
*Sovitin yhtä kasarijakkua, mummin perintöä. (Sunnuntain naisten päivän vastaanotolle?)
Hmm.
Mitäs muuta?
*Siistin.
*Järjestin.
Siirsin yhden vihreähkön taulun mun lasipullokokoelman taakse, nyt värit tulevat hauskasti tuplana. Siirsin muutamia kuivakukkia eri paikkaan. (Omistan kolme hienoa kuivakukkaa, en sentään lyhteellisiä.)
Kauheen raikas olo, kannatti höystää itsensä kahvilla sisustus- ja muotivimmaan ja kiitää sitten täyttä päätä kotiin toteuttamaan. Ihan mahtavaa, hain ikään kuin vauhtia kaupungilta.
Aamupäivällä pitkään jurranneita työkuvioitakin lompsahteli pienimuotoisesti eteenpäin,
se
on
alku
sekin.
Kuten mummi ja ukki sanoivat nukkumaan mennessään - sanon jo hieman etukäteen:
Kiitos tästä päivästä.
Summa summarum:
Nauti tästä päivästä,
sitä ei ole huomenna.
***
Tutkailin muutamia aiempia kirjoituksia ja kyllähän tämä nii-iiiin näyttää maanis-depressiivisen päiväkirjalle. Mutta ehei, ihan terveitä tässä ollaan, näin uskoisin. Toinen juttu on kuitenkin se, että kaamos ja kevät raatelevat sielua kappaleiksi - kiskoen sitä eri suuntiin. Huh!
Mutta kyllä tuo aurinko nyt saa luvan alkaa jyrätä kaamoksen nurin, viimeistään loppuviikolle on pilkahduksia näköpiirissä! Valoa pitkän tunnelin päässä. Jes.
Siis.
On ollut aikaa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Ja saako sitä silloin aikaiseksi mitään laadukasta? No ei! Vain satunnaista kitinää yksinäisyydestä.
Voi elämä! Ja tämänkin naisen "kaverilistalla" pyörii haitoilla satoja tyyppejä, on se kumma jos pitää seuranpuutteesta kärsiä.
Tänään sitten yksi kamu kyseli seuraa sushille - ja minähän ampaisin kuin sika limppuun, kun justiinsa eilen olin moisella ehdotuksella vokotellut paria kaveria.. Toinen oli jo sopinut sushitreffit toiselle puolelle maata ja toinen ruokatreffit eri paikkaan. Ihmiset ovat liikkeellä näinä viikkoina, hyvä niin.
Mutta siis - kyllä! Pääsin sushille hyvässä seurassa, istuttiin, syötiin ja raatattiin hartaasti. Olipa ihanaa ja herkullista. Ja sitten! Tartuin itseäni niskasta kiinni ja raahasin olemukseni lempikahvilaani, jossa latasin eteeni tuplaespresson ja vinon pinon muoti- ja sisustuslehtiä.
Selvä! 1970-luku, nahka, denim tulee jälleen!
Sisustuksessa mintunvihreä on iskenyt mulle silmää jo vuosia, mutta kun tuli hankittua tuota vaaleanvihreää keittiöön, hmm.
Ehkä makkariin tai olkkariin?
Tai tietsikkahuoneeseen?
Hmm, sen värimaailmahan on täysin hakusalla, eli siinä olisi tabula rasaa kerrakseen.
Asiaan!
*Laitoin olkkariin kaksi uutta tyynynpäällistä - hienot. Kiitos Kuortaneen täti!
*Pyyhin pölyjä - ilmankos aivastuttaa.
*Keksin mihin voisi laittaa koukkuja (tarramallia) repuille ja laukuille.
*Pyykkäsin.
*Lajittelin vaatteita.
*Sovitin yhtä kasarijakkua, mummin perintöä. (Sunnuntain naisten päivän vastaanotolle?)
Hmm.
Mitäs muuta?
*Siistin.
*Järjestin.
Siirsin yhden vihreähkön taulun mun lasipullokokoelman taakse, nyt värit tulevat hauskasti tuplana. Siirsin muutamia kuivakukkia eri paikkaan. (Omistan kolme hienoa kuivakukkaa, en sentään lyhteellisiä.)
Kauheen raikas olo, kannatti höystää itsensä kahvilla sisustus- ja muotivimmaan ja kiitää sitten täyttä päätä kotiin toteuttamaan. Ihan mahtavaa, hain ikään kuin vauhtia kaupungilta.
Aamupäivällä pitkään jurranneita työkuvioitakin lompsahteli pienimuotoisesti eteenpäin,
se
on
alku
sekin.
Kuten mummi ja ukki sanoivat nukkumaan mennessään - sanon jo hieman etukäteen:
Kiitos tästä päivästä.
Summa summarum:
Nauti tästä päivästä,
sitä ei ole huomenna.
***
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Väsyneen ja flunssaisen hajatelmia
Mikä on tämä elämän
välitila?
Onko kaamos vai
kevät?
En haluaisi olla
yksin,
mutten jaksaisi
nähdä
ketään.
Rapaiset toppapuvut
bussissa,
hiihtoloma.
Otin jalkaan
kumpparit,
lähdin
lumityöpajaan.
Sohjoa survomaan!
Talven riemua!
Missä hohtavat hanget,
kimmeltävä lumi,
auringon säihke?
***
Elämän välitilassa,
sinä ja minä.
Syntymän ja kuoleman
välissä.
Talven ja kevään
välissä.
Koko yhteiskunta
kipuilee,
kyselee toisiltaan -
onko riittänyt
töitä.
Onhan sitä,
tekevälle löytyy.
Koulun penkit nähty,
tekemällä oppimaan,
ihmisten kanssa,
kädestä pitäen.
Sydämen oppi on
ikuinen tie, polku -
matka
sydämestä sydämeen.
Asettaa itsensä alttiiksi on
pelottavaa,
aiheuttaa
kipua.
Vain yhden lämpimän
ailahduksen tai
vertaiskokemuksen tähden.
***
Elämä.
Opin sinusta lisää
joka
päivä,
eikä kukaan
ehdi kanssasi
täysoppineeksi -
ei
yhden
elämän
aikana.
***
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Nyt on kevät!
Ja pihalla sataa vettä.
Aika järisyttävää, kun on sentään maaliskuun alku, mutta..
Minä en juuri nyt jaksa piitata huonosta kelistä, sillä maaliskuu on käynnistynyt mainioissa merkeissä.
Helsingin jälkeen kotikonnut tuntuivat hetken tunkkaisille ja olen toden teolla joutunut ruoskimaan itsestäni velvoitteet kuntoon.. Mutta eilen..
Eilen alkoi maaliskuu!
Kevät!
Ja aurinko paistoi riemukkaasti niin, että
koko olohuone häikäistyi!
Siniset helmihyasintit ja
keltaiset, punaviiruiset tulppaanit kylpivät valossa!
Ooh!
Kaveri järjesti eilen päiväjoogan, mikä ihastuttava aloitus ensimmäiselle kevätkuukaudelle. Sitten tulin kotiin, söin ja otin pienet päikkärit olkkarissa:
sohva oli auringon paisteessa kuin kultainen syli.
Kävin pienen kävelyn, keräämässä koivunoksia ja katsomassa yhtä taloa. Oli outo, sokkeloinen
= taas olen tyytyväinen omaan.
Eli kannatti käydä!
Tänään - kävelin keskustaan palaveriin, meinasin myöhästyä kun piti pysähtyä kuuntelemaan niin ihanasti laulavia pikkulintuja!
Kun palasin kotiin, söin ja jostain kevään ytimestä virtasi ihana energia.. Kappas, sukelsin vaatekaapin kimppuun ja laitoin hösseliksi! Poistoon lähti oikopäätä kassillinen kampetta - ja niitä ei sitten pähkäillä, onko selvä?
OK!
Pesuun meni urheilukalsareita ja muuta kevään ulkoilukampetta, hyvä. Sovitin yksiä, uusia ns. tavoitehousuja - ei vielä.
Siistailin hyllyjä - mahtavaa.
Tässä on joku logiikka!
Pystyn tähän!
Tavarasta ja vaatteista luopuminen on tosi raskasta, välillä menee kuukausia ettei puhettakaan, että pystyisin moiseen. Nyt jos koskaan olisi tärkeää saada vaatekaappeihin kunnon systeemit, joten toden teolla taon itseäni olalle.
You Can do it! Yes!
Kevättä kohti!
***
Aika järisyttävää, kun on sentään maaliskuun alku, mutta..
Minä en juuri nyt jaksa piitata huonosta kelistä, sillä maaliskuu on käynnistynyt mainioissa merkeissä.
Helsingin jälkeen kotikonnut tuntuivat hetken tunkkaisille ja olen toden teolla joutunut ruoskimaan itsestäni velvoitteet kuntoon.. Mutta eilen..
Eilen alkoi maaliskuu!
Kevät!
Ja aurinko paistoi riemukkaasti niin, että
koko olohuone häikäistyi!
Siniset helmihyasintit ja
keltaiset, punaviiruiset tulppaanit kylpivät valossa!
Ooh!
Kaveri järjesti eilen päiväjoogan, mikä ihastuttava aloitus ensimmäiselle kevätkuukaudelle. Sitten tulin kotiin, söin ja otin pienet päikkärit olkkarissa:
sohva oli auringon paisteessa kuin kultainen syli.
Kävin pienen kävelyn, keräämässä koivunoksia ja katsomassa yhtä taloa. Oli outo, sokkeloinen
= taas olen tyytyväinen omaan.
Eli kannatti käydä!
Tänään - kävelin keskustaan palaveriin, meinasin myöhästyä kun piti pysähtyä kuuntelemaan niin ihanasti laulavia pikkulintuja!
Kun palasin kotiin, söin ja jostain kevään ytimestä virtasi ihana energia.. Kappas, sukelsin vaatekaapin kimppuun ja laitoin hösseliksi! Poistoon lähti oikopäätä kassillinen kampetta - ja niitä ei sitten pähkäillä, onko selvä?
OK!
Pesuun meni urheilukalsareita ja muuta kevään ulkoilukampetta, hyvä. Sovitin yksiä, uusia ns. tavoitehousuja - ei vielä.
Siistailin hyllyjä - mahtavaa.
Tässä on joku logiikka!
Pystyn tähän!
Tavarasta ja vaatteista luopuminen on tosi raskasta, välillä menee kuukausia ettei puhettakaan, että pystyisin moiseen. Nyt jos koskaan olisi tärkeää saada vaatekaappeihin kunnon systeemit, joten toden teolla taon itseäni olalle.
You Can do it! Yes!
Kevättä kohti!
***
tiistai 24. helmikuuta 2015
Koti kutsuu!
Viiden päivän reissu Helsingissä on loppusuoralla, napotan jo lentokenttäbussissa. Toivottavasti turvatarkastus sulattaa mun uuden kassin pienenä henkilökohtaisena omaisuutena. Myös reppu vaihtoi väriä, kun L antoi mulle räväkän neonpinkin repun. Ja vaatteita, kosmetiikkaa, kirjan..
Suurkiitos L!
Elämyksiä ja herkkuja oli myös tarjolla roppakaupalla. Pääsin katsomaan kulisseista kahtakin eri tv-tuotantoa ja raakakakkua oli tarjolla useammin kuin laki sallii. Mun enimmäkseen sokeriton ruokavalio otti erinäisiä osumia, mutta hei, loma on loma. Kotona palataan ruotuun!
Tulevaisuuteen olen suunnitellut yhtä herkkupäivää viikossa. Siinä oli järkeä lapsena - siinä olisi järkeä nyt. Sounds like a plan!
Helsingissä tuli itsekin kierrettyä herkullisia kohteita, mm. Sandro, sushibuffa, Ondaruokala, Cafe Espa. Talvipuutarha oli upea, kamelia ja lumikuningatar kukassa.
Upeinta oli kuitenkin hieronta Helsinki day spassa. Voi siskot mikä kokemus! Niin upea paikka ja taitava hieroja. Loungeosastolla ois voinu notkua pitempäänkin..
Ehkä vielä joskus?
Kiitos Helsinki! Kunnes jälleen kohdataan!
***
Suurkiitos L!
Elämyksiä ja herkkuja oli myös tarjolla roppakaupalla. Pääsin katsomaan kulisseista kahtakin eri tv-tuotantoa ja raakakakkua oli tarjolla useammin kuin laki sallii. Mun enimmäkseen sokeriton ruokavalio otti erinäisiä osumia, mutta hei, loma on loma. Kotona palataan ruotuun!
Tulevaisuuteen olen suunnitellut yhtä herkkupäivää viikossa. Siinä oli järkeä lapsena - siinä olisi järkeä nyt. Sounds like a plan!
Helsingissä tuli itsekin kierrettyä herkullisia kohteita, mm. Sandro, sushibuffa, Ondaruokala, Cafe Espa. Talvipuutarha oli upea, kamelia ja lumikuningatar kukassa.
Upeinta oli kuitenkin hieronta Helsinki day spassa. Voi siskot mikä kokemus! Niin upea paikka ja taitava hieroja. Loungeosastolla ois voinu notkua pitempäänkin..
Ehkä vielä joskus?
Kiitos Helsinki! Kunnes jälleen kohdataan!
***
perjantai 20. helmikuuta 2015
Suuntana Helsinki!
Oulu Airport.
Sain oman kiikkutuolin. Nice.
Olen menossa Helsinkiin ystävän luo. Ei olla nähty kunnolla pitkään aikaan. Muutenkin kiva lähteä jonnekin. Pohjanmaan eri kulmilla on tullut pyörittyä, mukavaa raikastaa ajatuksia.
Näen lapsuudenystävän lisäksi myös entistä Berliinin pikkusiskoa, sekä mahdollisesti serkkua. Savon kouluaikojen ystävä asuu näppärästi majapaikkaystäväni vieressä, joten häntä on helppo tavata.
Vain neljät trefat, viisi päivää?
Ennenhän heitin neljät trefat päivässä! No, Se olikin aika väsyttävää.
Sentään eilen onnistuin sopimaan yhdet työtrefat ja lauantaina on muutama yllätyssektorin luukku avattavaksi. Kyllä tää tästä.
Mutta nyt, portille!
Hyvää viikonloppua!
***
Sain oman kiikkutuolin. Nice.
Olen menossa Helsinkiin ystävän luo. Ei olla nähty kunnolla pitkään aikaan. Muutenkin kiva lähteä jonnekin. Pohjanmaan eri kulmilla on tullut pyörittyä, mukavaa raikastaa ajatuksia.
Näen lapsuudenystävän lisäksi myös entistä Berliinin pikkusiskoa, sekä mahdollisesti serkkua. Savon kouluaikojen ystävä asuu näppärästi majapaikkaystäväni vieressä, joten häntä on helppo tavata.
Vain neljät trefat, viisi päivää?
Ennenhän heitin neljät trefat päivässä! No, Se olikin aika väsyttävää.
Sentään eilen onnistuin sopimaan yhdet työtrefat ja lauantaina on muutama yllätyssektorin luukku avattavaksi. Kyllä tää tästä.
Mutta nyt, portille!
Hyvää viikonloppua!
***
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Kauhean kaunis kevätkaiho
Jouduin kaihon valtaan.
Kävin pihalla -
siellä tuoksui kevättalvinen yö.
En tiedä, miksi koen, että juuri
kevättalven ja kevään öissä on oma tuoksunsa.
Onko niissä?
Mietin
kevätyötä,
asioita,
ihmisiä.
Muistoja.
Unelmia.
Valtava keväthuuma
ja sen siskonen
kevätkaiho
pyyhkäisivät
minut
kuin ruusun
terälehden
tuulen mukaan leijumaan -
sinisiä,
punaisia,
ruusunkukkia.
Muistelin viime viikonloppua, mietin tulevaa.
Muistelin päiväkävelyä meren jäällä, kimmellystä, aurinkoa, säihkettä.
Hmm.
En ole koskaan osannut kirjoittaa kauniisti, lukion äikän opekin totesi että nämä kaksi kirjoittajaa ovat realisteja.
Siinä murskautui unelma jos toinenkin kuin
ruusunnuppu navettakumpparin alle.
Mutta asiaan.
***
Kevätkaiho on suotavaa!
Kevätkaiho on kaunista!
Kaipaus ylipäänsä on ihanaa, jos on joku ketä kaivata.
Ja minullahan niitä löytyy melkoinen liuta :)
Koitin soittaa muutamalle ystävälle, he eivät vastanneet.
Ehkä se oli kevään opetus..
Vaali kaihoa,
vaali kauneutta.
Helli kaipausta.
Kevätkaiho ikuisesti!
***
Kävin pihalla -
siellä tuoksui kevättalvinen yö.
En tiedä, miksi koen, että juuri
kevättalven ja kevään öissä on oma tuoksunsa.
Onko niissä?
Mietin
kevätyötä,
asioita,
ihmisiä.
Muistoja.
Unelmia.
Valtava keväthuuma
ja sen siskonen
kevätkaiho
pyyhkäisivät
minut
kuin ruusun
terälehden
tuulen mukaan leijumaan -
sinisiä,
punaisia,
ruusunkukkia.
Muistelin viime viikonloppua, mietin tulevaa.
Muistelin päiväkävelyä meren jäällä, kimmellystä, aurinkoa, säihkettä.
Hmm.
En ole koskaan osannut kirjoittaa kauniisti, lukion äikän opekin totesi että nämä kaksi kirjoittajaa ovat realisteja.
Siinä murskautui unelma jos toinenkin kuin
ruusunnuppu navettakumpparin alle.
Mutta asiaan.
***
Kevätkaiho on suotavaa!
Kevätkaiho on kaunista!
Kaipaus ylipäänsä on ihanaa, jos on joku ketä kaivata.
Ja minullahan niitä löytyy melkoinen liuta :)
Koitin soittaa muutamalle ystävälle, he eivät vastanneet.
Ehkä se oli kevään opetus..
Vaali kaihoa,
vaali kauneutta.
Helli kaipausta.
Kevätkaiho ikuisesti!
***
tiistai 17. helmikuuta 2015
Kummipoika kylässä
Kummipoika tuli tänään toista kertaa yksin kylään,
eli tuttavallisemmin hoitoon.
Mutta ei kerrota sitä hänelle.
Kummipojan isoveli on aloittanut muskarin ja tykkää siitä kovasti, eli jatkossa tiistaisin on näköpiirissä yhteisiä touhuja. Paitsi viikon päästä, kun olen reissussa - ja kahden viikon päästä, kun on hiihtoloma.
Pitänee nähdä viikonloppuna / eri iltana!
Tämän päivän turnee alkoi kirjasta, joka lukaistiin läpi aika tiiviissä tahdissa. Sanavaraston kehittyminen on ollut huimaa, voi taas todeta.
Seuraavaksi mentiin lataamaan pyykkikone. Sinä vaiheessa, kun vesiletku otti vettä rytkäyttäen, hilpeys oli riemuisaa. Meni jopa niin jännäksi, että poitsunkin piti mennä pissalle. Kun näin elkeistä että pissahätä iski ja kysyin oliko näin - vastauksena oli ytimekkäästi
"Kyllä."
Illan aikana käytiin sitten pariinkin otteeseen tsekkaamassa, kun kone pyöri - ja lopuksi päästiin ihastelemaan pyykin lopetusääntä. Mikäs se tässä, satunnaista kotiapulaista kasvatellessa :)
Ei varmaan hirveän pitkä aika mene, kun pesukoneen pyörintä - vesiletkusta puhumattakaan - on jo ihan vanha juttu.
Joskus toivoisi, että aika ei laukkaisi niin nopeaa..?
Olin juuri tullut lenkiltä ja söin siis iltaruuan autokisailun ohessa; S joi vettä. Sovittiin, että koska hän on jo syönyt, hän voi maistaa pastaa. Se oli ihan ok ratkaisu, koska hedelmäsektorilla oli tällä kertaa vajetta. Vain yksi granaattiomena, jonka suunnittelin teurastavani salaattiin huomenna - jos porukat hurauttavat tästä ohi paluumatkallaan Lapista.
Mitäs muuta?
Toinen kirja luettiin, autokisaa, pehmoeläinten piilotusta tyynyn ja paidan alle kyttyräseläksi, portailla loikoilua eri asennoissa, akrobatiaa - pehmoeläinten taisteluja joissa yritin kyllä tuoda tarjolle myös halaavia pehmoeläimiä.
Äkkiähän se reilu tunti hyvässä seurassa vilahtaa. Koska nyt on niin hyvät välit ja luottamus rakennettu, kannattaa nähdä mahdollisimman usein. Kesällä voi jo kehitellä joitain muutaman tunnin tempauksia ja retkiä, uskoisin!
Siitä tulee kivaa.
***
eli tuttavallisemmin hoitoon.
Mutta ei kerrota sitä hänelle.
Kummipojan isoveli on aloittanut muskarin ja tykkää siitä kovasti, eli jatkossa tiistaisin on näköpiirissä yhteisiä touhuja. Paitsi viikon päästä, kun olen reissussa - ja kahden viikon päästä, kun on hiihtoloma.
Pitänee nähdä viikonloppuna / eri iltana!
Tämän päivän turnee alkoi kirjasta, joka lukaistiin läpi aika tiiviissä tahdissa. Sanavaraston kehittyminen on ollut huimaa, voi taas todeta.
Seuraavaksi mentiin lataamaan pyykkikone. Sinä vaiheessa, kun vesiletku otti vettä rytkäyttäen, hilpeys oli riemuisaa. Meni jopa niin jännäksi, että poitsunkin piti mennä pissalle. Kun näin elkeistä että pissahätä iski ja kysyin oliko näin - vastauksena oli ytimekkäästi
"Kyllä."
Illan aikana käytiin sitten pariinkin otteeseen tsekkaamassa, kun kone pyöri - ja lopuksi päästiin ihastelemaan pyykin lopetusääntä. Mikäs se tässä, satunnaista kotiapulaista kasvatellessa :)
Ei varmaan hirveän pitkä aika mene, kun pesukoneen pyörintä - vesiletkusta puhumattakaan - on jo ihan vanha juttu.
Joskus toivoisi, että aika ei laukkaisi niin nopeaa..?
Olin juuri tullut lenkiltä ja söin siis iltaruuan autokisailun ohessa; S joi vettä. Sovittiin, että koska hän on jo syönyt, hän voi maistaa pastaa. Se oli ihan ok ratkaisu, koska hedelmäsektorilla oli tällä kertaa vajetta. Vain yksi granaattiomena, jonka suunnittelin teurastavani salaattiin huomenna - jos porukat hurauttavat tästä ohi paluumatkallaan Lapista.
Mitäs muuta?
Toinen kirja luettiin, autokisaa, pehmoeläinten piilotusta tyynyn ja paidan alle kyttyräseläksi, portailla loikoilua eri asennoissa, akrobatiaa - pehmoeläinten taisteluja joissa yritin kyllä tuoda tarjolle myös halaavia pehmoeläimiä.
Äkkiähän se reilu tunti hyvässä seurassa vilahtaa. Koska nyt on niin hyvät välit ja luottamus rakennettu, kannattaa nähdä mahdollisimman usein. Kesällä voi jo kehitellä joitain muutaman tunnin tempauksia ja retkiä, uskoisin!
Siitä tulee kivaa.
***
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Raha ratkaisee?
Olipa helpottavaa,
kun rahoja tupsahti tilille muutama päivä sitten.
Olin kitkuttanut erinäisen päivän vihoviimeisillä kolikoilla, kunnes jouduin piipahtamaan toisella tilillä käsi ojossa.
Mistä moinen?
Oli niin kiireinen tammikuu, että venyi tietyn homman laskutus -> maksu menee helmikuulle.
Siihen liittyen myös iso materiaalipompsi lähtee laskutukseen vasta tänään, siitäkin tuli melkoinen lommo omalle tilille.
Periaatteena on, että pikkuniukistelun takia ei säästötilille kajota, mutta toisella "käyttötililla" voi piipahtaa vippaamassa. Onneksi näitä tilanteita ei montaa kertaa vuodessa, mutta aina se laittaa miettimään, että mitä olisi elämä todellisessa taloudellisessa ahdingossa.
Ei hääviä.
***
Loppukevennyksenä...
Ah sitä onnea,
kun päivänä eräänäkin menin palaveriin ja huomasin olevani minuutilleen paikalla.
Toisaalta, huomasin että olisihan tänne voinut hieman aikaisemminkin tulla, kun periaatteessa tilaisuus käynnistyi silloin ja narikka- ja vessahommat puski vielä päälle.
Noh, tuli minun jälkeenikin vielä kolme henkilöä.
Tänään puolestaan laittelin kahveja ja huomasin, että nytpäs pakkauskartonkeja tyhjenee mojoma määrä yhtä aikaa. Ah sitä onnea, kun pääsee asettelemaan ne sisäkkäin ja viemään kierrätykseen.
Tyydytystä arjen pienistä iloista.
***
Mainitut tyydytteethän ovat ihan täyttä totta! Mutta - muualla somen syövereissä olen umpiväsähtänyt sarkasmiyritelmiini.
Lähes poikkeuksetta jengi ottaa ne tosissaan ja sitten joko
a) heittäydyt blondiksi
b) oikaiset
-> kumpikin on yhtä nöyryyttävää.
Ei näin!
Totuuden kirkas tuli leimutkoon, kuin kevätaurinko häikäisevän sinisellä taivaalla!
Ihanaa viikon jatkoa!
***
kun rahoja tupsahti tilille muutama päivä sitten.
Olin kitkuttanut erinäisen päivän vihoviimeisillä kolikoilla, kunnes jouduin piipahtamaan toisella tilillä käsi ojossa.
Mistä moinen?
Oli niin kiireinen tammikuu, että venyi tietyn homman laskutus -> maksu menee helmikuulle.
Siihen liittyen myös iso materiaalipompsi lähtee laskutukseen vasta tänään, siitäkin tuli melkoinen lommo omalle tilille.
Periaatteena on, että pikkuniukistelun takia ei säästötilille kajota, mutta toisella "käyttötililla" voi piipahtaa vippaamassa. Onneksi näitä tilanteita ei montaa kertaa vuodessa, mutta aina se laittaa miettimään, että mitä olisi elämä todellisessa taloudellisessa ahdingossa.
Ei hääviä.
***
Loppukevennyksenä...
Neitsyen unelmia 5
Ah sitä onnea,
kun päivänä eräänäkin menin palaveriin ja huomasin olevani minuutilleen paikalla.
Toisaalta, huomasin että olisihan tänne voinut hieman aikaisemminkin tulla, kun periaatteessa tilaisuus käynnistyi silloin ja narikka- ja vessahommat puski vielä päälle.
Noh, tuli minun jälkeenikin vielä kolme henkilöä.
Tänään puolestaan laittelin kahveja ja huomasin, että nytpäs pakkauskartonkeja tyhjenee mojoma määrä yhtä aikaa. Ah sitä onnea, kun pääsee asettelemaan ne sisäkkäin ja viemään kierrätykseen.
Tyydytystä arjen pienistä iloista.
***
Mainitut tyydytteethän ovat ihan täyttä totta! Mutta - muualla somen syövereissä olen umpiväsähtänyt sarkasmiyritelmiini.
Lähes poikkeuksetta jengi ottaa ne tosissaan ja sitten joko
a) heittäydyt blondiksi
b) oikaiset
-> kumpikin on yhtä nöyryyttävää.
Ei näin!
Totuuden kirkas tuli leimutkoon, kuin kevätaurinko häikäisevän sinisellä taivaalla!
Ihanaa viikon jatkoa!
***
torstai 5. helmikuuta 2015
Neitsyen unelmia 4
Jännä,
miten joskus arjessa pilkahtelee tuo lapsuuden perusluonne,
jota myös horoskooppimerkkinä neitsyt mainitaan.
Lapsena minun huoneeni oli talon nähtävyys, aina niin siistiä.
Viimeisen päälle koriste-esineet sotilaallisessa järjestyksessä,
pölyt pyyhittyinä.
Oh, siitä on tultu kauas..
Mainittakoon kuitenkin, että eno oli lapsena järjestänyt mattojen hapsutkin, hmm..
Ehkä siis jotain kulkee myös syvällä geeneissä.
Mutta nyt: ei ole enää järjestystä!
On iloisia pinoja ja läjiä sekalaista tavaraa, lehdyköitä, vaatteita. Kyllähän minä niiden kimppuun jo joululomalla pääsin, mutta se vaatikin yhden täysin ohjelmattoman viikon..
Sellaista tuskin ihan heti on uudestaan näköpiirissä.
Komerojen kätköt siis eläkööt omaa synkkää elämäänsä! Läjien uumenista tulee hetkittäin löytöjä, kuten mummin synttärionnittelukortti vuodelta 2013, jonka väliin oli suojautettu seteli.
Kiitos mummi, se tulikin juuri nyt tarpeeseen!
***
Mutta tänään.
Värkkäsin aikani tietokoneella, kuikuilin kelloa..
Olen sopinut naapurin kanssa lenkkitreffit klo 11.00.
Toteisn että tiskikone on täynnä, sen voisi laittaa pyörimään kun palaan lenkiltä.
Kuinka kaunis näky se yläritsi olikaan.. Niin harmonisesti kipposet ja kupposet toistensa lomassa, isompaa, pienempää sopuisasti rinnakkain. Ihmeellinen muodostelma.
Näistä omituisista ohikiitävistä hetkistä saan jonkinlaista toivoa -
kyllä se järjestäjä siellä sisimmässäni piilee.
Ehkä se vielä hädän hetkellä sieltä avuksi singahtaa..
Ehkä se vielä tämän kodin uuteen uskoon laittaa..
Jonain päivänä.
Unelmia pitää olla!
Yleviä käsityksiä ja haavekuvia itsestä täytyy elätellä!
Todellisuuden ollessa toista, voi kuitenkin nauttia pienen hetken ja katsahtaa tiskikoneeseen todeten:
täällä se järjestys sentään on.
***
miten joskus arjessa pilkahtelee tuo lapsuuden perusluonne,
jota myös horoskooppimerkkinä neitsyt mainitaan.
Lapsena minun huoneeni oli talon nähtävyys, aina niin siistiä.
Viimeisen päälle koriste-esineet sotilaallisessa järjestyksessä,
pölyt pyyhittyinä.
Oh, siitä on tultu kauas..
Mainittakoon kuitenkin, että eno oli lapsena järjestänyt mattojen hapsutkin, hmm..
Ehkä siis jotain kulkee myös syvällä geeneissä.
Mutta nyt: ei ole enää järjestystä!
On iloisia pinoja ja läjiä sekalaista tavaraa, lehdyköitä, vaatteita. Kyllähän minä niiden kimppuun jo joululomalla pääsin, mutta se vaatikin yhden täysin ohjelmattoman viikon..
Sellaista tuskin ihan heti on uudestaan näköpiirissä.
Komerojen kätköt siis eläkööt omaa synkkää elämäänsä! Läjien uumenista tulee hetkittäin löytöjä, kuten mummin synttärionnittelukortti vuodelta 2013, jonka väliin oli suojautettu seteli.
Kiitos mummi, se tulikin juuri nyt tarpeeseen!
***
Mutta tänään.
Värkkäsin aikani tietokoneella, kuikuilin kelloa..
Olen sopinut naapurin kanssa lenkkitreffit klo 11.00.
Toteisn että tiskikone on täynnä, sen voisi laittaa pyörimään kun palaan lenkiltä.
Kuinka kaunis näky se yläritsi olikaan.. Niin harmonisesti kipposet ja kupposet toistensa lomassa, isompaa, pienempää sopuisasti rinnakkain. Ihmeellinen muodostelma.
Näistä omituisista ohikiitävistä hetkistä saan jonkinlaista toivoa -
kyllä se järjestäjä siellä sisimmässäni piilee.
Ehkä se vielä hädän hetkellä sieltä avuksi singahtaa..
Ehkä se vielä tämän kodin uuteen uskoon laittaa..
Jonain päivänä.
Unelmia pitää olla!
Yleviä käsityksiä ja haavekuvia itsestä täytyy elätellä!
Todellisuuden ollessa toista, voi kuitenkin nauttia pienen hetken ja katsahtaa tiskikoneeseen todeten:
täällä se järjestys sentään on.
***
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Kun maailma väsyttää
Tosi poukkoileva elämäni.
Joka toinen postaus on "jiihaa" tunnelmissa ja joka toisessa laahustetaan maan matosena.
No, semmoista kai se elämä on. Mutta nyt parin viikon aikana laineet ovat kyllä olleet voimakkaammat kuin normaalisti.
Joku punainen lanka puuttuu.
Pelkään ja tiedostan, että oma elämä ja työelämä ovat yhtä sillisalaattia. Toisaalta, tapasin ison organisaation johtavassa asemassa olevan henkilön, jolle mainitsin että olisihan sitä yhtenäisemmänkin cv:n voinut tässä elämässä hankkia..
Hän totesi minulle, että olethan sinä tehnyt tietyn (oman alani) teeman alla asioita.
Ja lisäksi:
"Teet kaiken sydämellä."
Tämä todella lämmitti - sydäntä - kun kuitenkin juuri tämän organisaation kanssa olen tehnyt yhteistyötä vuodesta 1998. Ja viimeksi viime vuonna, kirjoittamisen ja tapahtuman muodossa.
Eeva Kilpeä mukaillen..
Toivoa on,
kun sydäntä on!
Lopetan tämän kaiken maailman murehtimisen nyt tähän.
Otan toppavaatteet niskaan ja lähden pitkälle kävelymatkalle kohti lounaspalaveria.
Ehkä sen jälkeen olenkin kuin uusi ihminen.
Raikkaita pakkastuulia ajatuksiisi!
***
Joka toinen postaus on "jiihaa" tunnelmissa ja joka toisessa laahustetaan maan matosena.
No, semmoista kai se elämä on. Mutta nyt parin viikon aikana laineet ovat kyllä olleet voimakkaammat kuin normaalisti.
Joku punainen lanka puuttuu.
Pelkään ja tiedostan, että oma elämä ja työelämä ovat yhtä sillisalaattia. Toisaalta, tapasin ison organisaation johtavassa asemassa olevan henkilön, jolle mainitsin että olisihan sitä yhtenäisemmänkin cv:n voinut tässä elämässä hankkia..
Hän totesi minulle, että olethan sinä tehnyt tietyn (oman alani) teeman alla asioita.
Ja lisäksi:
"Teet kaiken sydämellä."
Tämä todella lämmitti - sydäntä - kun kuitenkin juuri tämän organisaation kanssa olen tehnyt yhteistyötä vuodesta 1998. Ja viimeksi viime vuonna, kirjoittamisen ja tapahtuman muodossa.
Eeva Kilpeä mukaillen..
Toivoa on,
kun sydäntä on!
Lopetan tämän kaiken maailman murehtimisen nyt tähän.
Otan toppavaatteet niskaan ja lähden pitkälle kävelymatkalle kohti lounaspalaveria.
Ehkä sen jälkeen olenkin kuin uusi ihminen.
Raikkaita pakkastuulia ajatuksiisi!
***
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Taas on voimia
Hyvä viikonloppu takana.
Taas on voimia sukeltaa uuteen viikkoon.
Töihin,
sosiaalisuuteen -
siihen mitä ihmisenä oleminen on.
Mitä varten täällä ollaan.
Toimitin edellisessä tekstissä, kuinka suivaannuttavaa on, kun aina kysellään kaikenlaista.
Paskat.
Se on helvetin hienoa.
Olen kiitollinen siitä, että osaan ja voin auttaa. Joskus sitä ei vain tahdo väsyneenä muistaa, jaksaa.
Oman alan asioista kysellään tietysti paljonkin, niitä en edes alkanut listaamaan..
Mutta ehkä tragikoomisimpia tilanteita on ollut taannoisina syksyinä, kun entiseen antiikkiseen luuriin on tupsahdellut sienikuvia tunnistettavaksi..
Tai kun henkilöt, joita en muuten tapaa, kontaktoivat kerran vuodessa:
"Hei, pitkästä aikaa, mitä kuuluu? Tuli mieleen, lähdettäisiinkö sieniretkelle?"
Aivan inhimillistä.
Olen käynyt pari kovaa prässiä läpi viime vuosina ja niiden suhteenkin, hmm.
Olen iloinen, jos voin auttaa muita. Pahoistakin paikoista pääsee eteenpäin ja selviää, kunhan vain antaa itselleen aikaa toipua.
Liikaa ei voi vaatia.
Maailma vaatii aina, muut ihmiset ovat lähellä ja läsnä. Pitää tajuta milloin vetää raja - ja mihin.
Että jaksaa taas olla, auttaa. Rakastaa lähimmäistä.
Yksin meistä ei kukaan olisi mitään.
***
Taas on voimia sukeltaa uuteen viikkoon.
Töihin,
sosiaalisuuteen -
siihen mitä ihmisenä oleminen on.
Mitä varten täällä ollaan.
Toimitin edellisessä tekstissä, kuinka suivaannuttavaa on, kun aina kysellään kaikenlaista.
Paskat.
Se on helvetin hienoa.
Olen kiitollinen siitä, että osaan ja voin auttaa. Joskus sitä ei vain tahdo väsyneenä muistaa, jaksaa.
Oman alan asioista kysellään tietysti paljonkin, niitä en edes alkanut listaamaan..
Mutta ehkä tragikoomisimpia tilanteita on ollut taannoisina syksyinä, kun entiseen antiikkiseen luuriin on tupsahdellut sienikuvia tunnistettavaksi..
Tai kun henkilöt, joita en muuten tapaa, kontaktoivat kerran vuodessa:
"Hei, pitkästä aikaa, mitä kuuluu? Tuli mieleen, lähdettäisiinkö sieniretkelle?"
Aivan inhimillistä.
Olen käynyt pari kovaa prässiä läpi viime vuosina ja niiden suhteenkin, hmm.
Olen iloinen, jos voin auttaa muita. Pahoistakin paikoista pääsee eteenpäin ja selviää, kunhan vain antaa itselleen aikaa toipua.
Liikaa ei voi vaatia.
Maailma vaatii aina, muut ihmiset ovat lähellä ja läsnä. Pitää tajuta milloin vetää raja - ja mihin.
Että jaksaa taas olla, auttaa. Rakastaa lähimmäistä.
Yksin meistä ei kukaan olisi mitään.
***
lauantai 31. tammikuuta 2015
Säähän tiiät..!
Haaveilin pitkään, koko ikäni - että saisin olla monessa mukana.
Työni ja "vaikuttamisalueeni" puolesta.
No nyt saan.
Viime vuonna oli useita työnantajia ja vielä useampia työtehtäviä. Luin juuri jostain, että tulevaisuuden työtehtävät ovat entisen työsuhteen tms. sijaan toimeksiantoja. Juuri sellaisia täsmätöitä, mitä itsekin olen viime vuonna tehnyt muutamien pidempien työviritelmien rinnalla.
Myös Sitran tulevaisuuden megatrendit ennustavat sirpaloituvaa työmaailmaa. Sopii minulle. Mutta jänniä ilmiöitä pesiytyy tähän "monessa mukana" -elämään.
Hei, säähän tiiät!
Tällainen lause tarkoittaa käytännössä aina sitä, että henkilö tarvitsee ilmaista apua. Ja minähän voin auttaa. Pyyteettömästi, omia vaivoja säästelemättä. No en sentään aina, mutta melko usein. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin katsoa, missä raja menee.
Muutamia esimerkkejä.
Säähän tiiät, kuka tekee nettisivuja, ottaa hyviä valokuvia perhejuhlaamme jne.
Säähän tiiät, mitä paikkoja Oulussa on, jossa voisi järjestää sellaisen tapahtuman.
(Voisitko listata näitä paikkoja.)
Säähän oot sananikkari, mitenkäs tämän sanoisit.
Säähän tiiät, miten tällainen tapahtuma kannattaisi Ouluun tuoda.
Säähän voisit järjestää
koirienkakan keruukampanjan,
urbaanit asuntomessut,
kansainvälisen hyväntekeväisyysmuotinäytöksen.
Hei, säähän voisit mainostaa meidän tapahtumaa, kun säähän muutenkin mainostat tapahtumia.
Hei, säähän oot mukana siinä, mulla ois intressiä sinne ja tänne.
Hei, säähän tunnet sen, miten mun kannattaisi edetä tässä.
Aika ihanaa, että lähestytään niin monelta taholta.
Mutta joskus aika raskasta!
Torstaina ilmoitin Facebookissa, että häivyn sosiaalisista kuvioista ja olen tavattavissa jälleen maanantaina aamusta. Hyvä päätös.
Ihmiset, ideat ja tapahtumat ovat ihania ja niistä saa voimaa - mutta joskus on otettava myös omaa tilaa, aikaa ja rauhaa. Nyt olenkin maalla, käytiin pikinokkien kanssa lenkillä ja mieli lepää.
Joskus on hyvä olla itsekäs - sitten jaksaa taas.
Rauhallista viikonloppua!
***
Työni ja "vaikuttamisalueeni" puolesta.
No nyt saan.
Viime vuonna oli useita työnantajia ja vielä useampia työtehtäviä. Luin juuri jostain, että tulevaisuuden työtehtävät ovat entisen työsuhteen tms. sijaan toimeksiantoja. Juuri sellaisia täsmätöitä, mitä itsekin olen viime vuonna tehnyt muutamien pidempien työviritelmien rinnalla.
Myös Sitran tulevaisuuden megatrendit ennustavat sirpaloituvaa työmaailmaa. Sopii minulle. Mutta jänniä ilmiöitä pesiytyy tähän "monessa mukana" -elämään.
Hei, säähän tiiät!
Tällainen lause tarkoittaa käytännössä aina sitä, että henkilö tarvitsee ilmaista apua. Ja minähän voin auttaa. Pyyteettömästi, omia vaivoja säästelemättä. No en sentään aina, mutta melko usein. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin katsoa, missä raja menee.
Muutamia esimerkkejä.
Säähän tiiät, kuka tekee nettisivuja, ottaa hyviä valokuvia perhejuhlaamme jne.
Säähän tiiät, mitä paikkoja Oulussa on, jossa voisi järjestää sellaisen tapahtuman.
(Voisitko listata näitä paikkoja.)
Säähän oot sananikkari, mitenkäs tämän sanoisit.
Säähän tiiät, miten tällainen tapahtuma kannattaisi Ouluun tuoda.
Säähän voisit järjestää
koirienkakan keruukampanjan,
urbaanit asuntomessut,
kansainvälisen hyväntekeväisyysmuotinäytöksen.
Hei, säähän voisit mainostaa meidän tapahtumaa, kun säähän muutenkin mainostat tapahtumia.
Hei, säähän oot mukana siinä, mulla ois intressiä sinne ja tänne.
Hei, säähän tunnet sen, miten mun kannattaisi edetä tässä.
Aika ihanaa, että lähestytään niin monelta taholta.
Mutta joskus aika raskasta!
Torstaina ilmoitin Facebookissa, että häivyn sosiaalisista kuvioista ja olen tavattavissa jälleen maanantaina aamusta. Hyvä päätös.
Ihmiset, ideat ja tapahtumat ovat ihania ja niistä saa voimaa - mutta joskus on otettava myös omaa tilaa, aikaa ja rauhaa. Nyt olenkin maalla, käytiin pikinokkien kanssa lenkillä ja mieli lepää.
Joskus on hyvä olla itsekäs - sitten jaksaa taas.
Rauhallista viikonloppua!
***
perjantai 30. tammikuuta 2015
Notta mitäs! Landelle!
Lähden maalle viikonlopuksi, tarkalleen sanottuna - klo 13.30.
Saan silloin auton.
Mahtavaa.
Ajokelit ei oikein hemmottele, näköpiirissä ennätyksellistä lumipöpperöä, lisäksi näille päiville on luvattu puoli metriä lisää lunta. Pitää ajella hissukseen.
On jotenkin nautinnollinen ajatus lähteä maalle - takana nimittäin ennätyksellisen sosiaalinen seminaariviikko. Lahdesta asti piti ottaa vauhtia ja loppuviikko jatkui samoissa kahinoissa. Perjantain sain kuitenkin rauhoitettua ja aamupäivä onkin mennyt SuomiLoven, imuroinnin ja linssien keittelyn merkeissä. Avasin tietsikan vasta nyt! No, jos oisin avannut aiemmin, ois varmaan em. touhuista tipahtanut kevyesti enemmistö pois. Nyt olen tyytyväinen!
Hieman hämmentävää ajatella, että lähestulkoon "palkitsen" itseni pienellä nettisessiolla. Hmm. Addiktoituneen elämää? Mutta addiktiosta ei saa enää sitä mielihyvää, mistä addiktio on alunperin tullut - vai miten se meni? Ehkä olen enempi "koukussa" kuin "addiktoitunut".
Nyt on ainakin / kuitenkin hyvä fiilis siitä, että ensisijaisesti kirjoitan blogia ja toissijaisesti hoidan muut someilut jne.
Eniten olen koukussa Facebookiin ja yleiseen kännykän räpläilyyn. Siksi olikin hyvä julistaa, että vetäydyn epäsosiaalisuuteen viikonloppuna, eihän sellaisen ilmoituksen jälkeen kehtaa kellua koko viikonvaihdetta Facebookin virrassa. Olen kyllä tsekkaillut Facebookia, hieman erilainen stalkkerimeininki kun lukasee jutut, muttei itse ole aktiivinen. Sen huomaan, että tyydytystä itselle tuo nimenomaan se oma "osallistuminen". Hmm.
No, kävin sitten spurtin jo Twitterissäkin. Siellä ihmiset lähtee keskusteluun milloin mistäkin, tänään mentiin mm. slaavikyykyllä ja intialaisilla ravintoloilla.. Ihan hauskaa.
Kohta neljä vuotta Twitteriä takoneena voin todeta, etten jää siihen koukkuun.
Olisi se varmaan jo tapahtunut.
Niin sinne maalle! En ota hirveästi härpäkkeitä mukaan.
Haluan -
o - l e e n - t u - a .
Tämä oli hauska sana jonka bongasin taannoin junassa matkustaneelta, joka oli vasta takkia laittamassa kun konnari jo yhytti.
Totesi sitten:
"Kun ei tässä oikein kerennyt vielä oleentua."
Pidän huolen, että ehdin oleentua viikonloppuna maalla.
Pidä sinäkin huoli siitä - ja itsestäsi!
***
Saan silloin auton.
Mahtavaa.
Ajokelit ei oikein hemmottele, näköpiirissä ennätyksellistä lumipöpperöä, lisäksi näille päiville on luvattu puoli metriä lisää lunta. Pitää ajella hissukseen.
On jotenkin nautinnollinen ajatus lähteä maalle - takana nimittäin ennätyksellisen sosiaalinen seminaariviikko. Lahdesta asti piti ottaa vauhtia ja loppuviikko jatkui samoissa kahinoissa. Perjantain sain kuitenkin rauhoitettua ja aamupäivä onkin mennyt SuomiLoven, imuroinnin ja linssien keittelyn merkeissä. Avasin tietsikan vasta nyt! No, jos oisin avannut aiemmin, ois varmaan em. touhuista tipahtanut kevyesti enemmistö pois. Nyt olen tyytyväinen!
Hieman hämmentävää ajatella, että lähestulkoon "palkitsen" itseni pienellä nettisessiolla. Hmm. Addiktoituneen elämää? Mutta addiktiosta ei saa enää sitä mielihyvää, mistä addiktio on alunperin tullut - vai miten se meni? Ehkä olen enempi "koukussa" kuin "addiktoitunut".
Nyt on ainakin / kuitenkin hyvä fiilis siitä, että ensisijaisesti kirjoitan blogia ja toissijaisesti hoidan muut someilut jne.
Eniten olen koukussa Facebookiin ja yleiseen kännykän räpläilyyn. Siksi olikin hyvä julistaa, että vetäydyn epäsosiaalisuuteen viikonloppuna, eihän sellaisen ilmoituksen jälkeen kehtaa kellua koko viikonvaihdetta Facebookin virrassa. Olen kyllä tsekkaillut Facebookia, hieman erilainen stalkkerimeininki kun lukasee jutut, muttei itse ole aktiivinen. Sen huomaan, että tyydytystä itselle tuo nimenomaan se oma "osallistuminen". Hmm.
No, kävin sitten spurtin jo Twitterissäkin. Siellä ihmiset lähtee keskusteluun milloin mistäkin, tänään mentiin mm. slaavikyykyllä ja intialaisilla ravintoloilla.. Ihan hauskaa.
Kohta neljä vuotta Twitteriä takoneena voin todeta, etten jää siihen koukkuun.
Olisi se varmaan jo tapahtunut.
Niin sinne maalle! En ota hirveästi härpäkkeitä mukaan.
Haluan -
o - l e e n - t u - a .
Tämä oli hauska sana jonka bongasin taannoin junassa matkustaneelta, joka oli vasta takkia laittamassa kun konnari jo yhytti.
Totesi sitten:
"Kun ei tässä oikein kerennyt vielä oleentua."
Pidän huolen, että ehdin oleentua viikonloppuna maalla.
Pidä sinäkin huoli siitä - ja itsestäsi!
***
torstai 22. tammikuuta 2015
Joskus on hyvä sisuuntua
Viime päivinä on potkittu kiviä tieltä.
Yhteen tapahtumaan ei herunut apurahaa - jatketaan hakuja.
Toiseen työhön tuli viivästyminen - ei johtunut minusta. Mainitsin kuitenkin, että neuvottelen tarvittaessa mielelläni palkasta. Asetin nimittäin toivomukseni alan huomioiden kohtuukorkealle.
Kolmas työ, josta epäilin että humpsautettu toisen hommiksi, ei ollutkaan vielä kirkossa kuulutettu. Nielaisin ylpeyteni, tiedustelin asiaa ystävällisesti ja ilmaisin yhteistyöhalukkuuteni pienempään tai isompaan työsiivuun.
Kyllä välit on pidettävä kunnossa joka suuntaan!
Mitäs muuta?
No eilen sain em. kuvioista niin kaamean draivin, että kirjoitin bussissa yt-räpäytyksen. Räppi on jo esitetty yhdelle henkilölle ja siitä on saatu kiitosta. Toinen esitys mahtanee tulla tänään.
Lisäksi - sain tänään aamulla tehtyä todella pitkään roikkuneen kirjoitushomman. Hyvä!
Lisäksi - purnatessani tilannetta tutulle, poiki uusvanhoja työmahdollisuuksia - myös kirjoitushommia ja aika kiintoisia sellaisia.
Että loppu hyvin, kaksi hyvin. Kolme epäselvää tai viivästyvää työkuviota ja pari tilalle tupsahtanutta. Ei tässä kyllä kerkiä omaan elämäänsä tylsistyä. Mutta onhan tämä välillä hieman hengästyttävää.
Näinä viikkoina tähän puskemiseen, monien eri asioiden loppuunsaattamiseen, keskeneräisten asioiden välivellontaan ja uusien käynnistelyyn menee kyllä kaikki energia. Koti ja kaverit jäävät vähemmälle huomiolle.
Pohdin että tämän jakson jälkeen painelisin maalle toipumaan viikonlopuksi, kunnes sukeltaisin uusiin vesiin.
Jälleen kerran.
Welcome to my world!
***
Yhteen tapahtumaan ei herunut apurahaa - jatketaan hakuja.
Toiseen työhön tuli viivästyminen - ei johtunut minusta. Mainitsin kuitenkin, että neuvottelen tarvittaessa mielelläni palkasta. Asetin nimittäin toivomukseni alan huomioiden kohtuukorkealle.
Kolmas työ, josta epäilin että humpsautettu toisen hommiksi, ei ollutkaan vielä kirkossa kuulutettu. Nielaisin ylpeyteni, tiedustelin asiaa ystävällisesti ja ilmaisin yhteistyöhalukkuuteni pienempään tai isompaan työsiivuun.
Kyllä välit on pidettävä kunnossa joka suuntaan!
Mitäs muuta?
No eilen sain em. kuvioista niin kaamean draivin, että kirjoitin bussissa yt-räpäytyksen. Räppi on jo esitetty yhdelle henkilölle ja siitä on saatu kiitosta. Toinen esitys mahtanee tulla tänään.
Lisäksi - sain tänään aamulla tehtyä todella pitkään roikkuneen kirjoitushomman. Hyvä!
Lisäksi - purnatessani tilannetta tutulle, poiki uusvanhoja työmahdollisuuksia - myös kirjoitushommia ja aika kiintoisia sellaisia.
Että loppu hyvin, kaksi hyvin. Kolme epäselvää tai viivästyvää työkuviota ja pari tilalle tupsahtanutta. Ei tässä kyllä kerkiä omaan elämäänsä tylsistyä. Mutta onhan tämä välillä hieman hengästyttävää.
Näinä viikkoina tähän puskemiseen, monien eri asioiden loppuunsaattamiseen, keskeneräisten asioiden välivellontaan ja uusien käynnistelyyn menee kyllä kaikki energia. Koti ja kaverit jäävät vähemmälle huomiolle.
Pohdin että tämän jakson jälkeen painelisin maalle toipumaan viikonlopuksi, kunnes sukeltaisin uusiin vesiin.
Jälleen kerran.
Welcome to my world!
***
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Henklilökohtainen "työennätys"
Avot.
Kahden päivän sisällä kuulin, että
a) Syksyn ympäristötaideprojekti ei saanut rahoitusta (ainakaan vielä!)
b) Minulle tarjotun kulttuurityöproggiksen rahoitustieto venyy ja mahdollinen aloitus siirtyy ainakin kuukaudella (vielä mahkuja)
c) Minun jo kerran tekemäni ja toiseen kertaan lupailtu työtehtävä on annettu lennosta toiselle
-> Tämä harmittaa, koska minulla on näppini pelissä, että kyseinen organisaatio alunperin sai yhteistyödiilin
Okei, voisi kakistella hetken. Mutta ei mulla nyt ole siihen aikaa.
Olen tunkenut itseni töiden ja vapaaehtoistöiden suohon ja pari viikkoa aika tiukkaa.
Sitten onneksi helpottaa!
Ja mikä hulluinta, mullahan on yksi roikkuva työtarjous. Johon en ole saanut ryhdyttyä.
Oikeasti nainen -
tartu itseäsi niskasta kiinni!
Kiitos!
***
Kahden päivän sisällä kuulin, että
a) Syksyn ympäristötaideprojekti ei saanut rahoitusta (ainakaan vielä!)
b) Minulle tarjotun kulttuurityöproggiksen rahoitustieto venyy ja mahdollinen aloitus siirtyy ainakin kuukaudella (vielä mahkuja)
c) Minun jo kerran tekemäni ja toiseen kertaan lupailtu työtehtävä on annettu lennosta toiselle
-> Tämä harmittaa, koska minulla on näppini pelissä, että kyseinen organisaatio alunperin sai yhteistyödiilin
Okei, voisi kakistella hetken. Mutta ei mulla nyt ole siihen aikaa.
Olen tunkenut itseni töiden ja vapaaehtoistöiden suohon ja pari viikkoa aika tiukkaa.
Sitten onneksi helpottaa!
Ja mikä hulluinta, mullahan on yksi roikkuva työtarjous. Johon en ole saanut ryhdyttyä.
Oikeasti nainen -
tartu itseäsi niskasta kiinni!
Kiitos!
***
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Elämää ja työelämää
Kappas.
Olin orientoitunut hieman rennompaan kevääseen, pukkasi työtarjousta. Piti laittaa palkkatoive, koitin viilata sopivaksi, ettei myöhemmin itseä harmita. Nyt kun olen tehnyt aika paljon "täsmätyötä", niin siinäkin oma juttunsa että sitoutuu käyttämään työajastaan esim. 50 % jonkun tietyn jutun kimppuun. Kyseessä on kyllä mielenkiintoinen kulttuurialan homma.
Jos tämä työ toteutuisi, sen lisäksi koordinoin loppuun yhden koulutuksen, jossa myös ympäristö- ja yhteisötaidekytkyä. Mielekästä siis, yhdistelmänä!
Yksi kirjoitushomma on jäänyt pahasti roikkumaan, pahus vieköön. Puuttuu deadline ja tarkka tehtävän anto - aikaa on kyllä ollut. Hämmentävää, että se on jäänyt roikkumaan, kun niin paljon lusinut hommia pakettiin viime vuonna.
Tälle vuodelle näyttää "sykliselle" - tietyt projektit keväällä, tietty kesällä ja toivottavasti tietyt syksyllä. Rahoitukset osassa vielä hakusalla.
Mutta sitä vapaaehtoistöiden määrää! Hmm.
Onko sitä kuitenkaan niin paljon?
*yhdistyksen hallitus/tiedotushomma
*hankkeen ohjausryhmässä aktiivina
*kesäisen tempauksen tiedotus/tapahtumatiimissä
*ehkä toisen kesäisen (taide)tempauksen tiedotustiimissä / taiteilijana
*ison kansalaistapahtuman koordinointi
*yhden uuden hyväntekeväisyyskampanjan tiedotustiimissä
*Facebookissa useiden sivujen/ryhmien ylläpito
*kolmeen suuntaan blogin kirjoitusta, yht. varmaankin 5 kirjoitusta
No onhan siinä ihan riittämiin. Turha toivo, että kehtaa mainostaa tekemisiään. Laiska työtään luettelee. Mutta hyvä pitää itsellä mielessä, mihin soppiin on lusikkansa laittanut.
Niin ja nyt yhteen juttuun lupauduin bussiemännäksi, hmm, hmm.
Lautasella tänään: maistuva sekametelisoppa!
***
Olin orientoitunut hieman rennompaan kevääseen, pukkasi työtarjousta. Piti laittaa palkkatoive, koitin viilata sopivaksi, ettei myöhemmin itseä harmita. Nyt kun olen tehnyt aika paljon "täsmätyötä", niin siinäkin oma juttunsa että sitoutuu käyttämään työajastaan esim. 50 % jonkun tietyn jutun kimppuun. Kyseessä on kyllä mielenkiintoinen kulttuurialan homma.
Jos tämä työ toteutuisi, sen lisäksi koordinoin loppuun yhden koulutuksen, jossa myös ympäristö- ja yhteisötaidekytkyä. Mielekästä siis, yhdistelmänä!
Yksi kirjoitushomma on jäänyt pahasti roikkumaan, pahus vieköön. Puuttuu deadline ja tarkka tehtävän anto - aikaa on kyllä ollut. Hämmentävää, että se on jäänyt roikkumaan, kun niin paljon lusinut hommia pakettiin viime vuonna.
Tälle vuodelle näyttää "sykliselle" - tietyt projektit keväällä, tietty kesällä ja toivottavasti tietyt syksyllä. Rahoitukset osassa vielä hakusalla.
Mutta sitä vapaaehtoistöiden määrää! Hmm.
Onko sitä kuitenkaan niin paljon?
*yhdistyksen hallitus/tiedotushomma
*hankkeen ohjausryhmässä aktiivina
*kesäisen tempauksen tiedotus/tapahtumatiimissä
*ehkä toisen kesäisen (taide)tempauksen tiedotustiimissä / taiteilijana
*ison kansalaistapahtuman koordinointi
*yhden uuden hyväntekeväisyyskampanjan tiedotustiimissä
*Facebookissa useiden sivujen/ryhmien ylläpito
*kolmeen suuntaan blogin kirjoitusta, yht. varmaankin 5 kirjoitusta
No onhan siinä ihan riittämiin. Turha toivo, että kehtaa mainostaa tekemisiään. Laiska työtään luettelee. Mutta hyvä pitää itsellä mielessä, mihin soppiin on lusikkansa laittanut.
Niin ja nyt yhteen juttuun lupauduin bussiemännäksi, hmm, hmm.
Lautasella tänään: maistuva sekametelisoppa!
***
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 4
Nyt se alkoi!
Niin mikä?
Aktiivinen, monipuolinen ja kiinnostava toiminnan vuosi 2015!
Olihan tässä jo lomailua kyllikseen. Joululoma maalla oli aivan ihana, jatkuen rennolla elämällä kotopuolessa. Kun touhujen piti käynnistyä laajemmin, onnistuin yhyttämään itselleni miniflunssan. Tämä viikko on siis mennyt enimmäkseen rauhallisesti. Tietyt velvoitteet on hoidettu ja niistä sekä niihin liittyvistä ihmisistä on kyllä saatu myös energiaa. Kiitos siitä.
Mutta eilen!
Ystävä kyseli kaupungille ja singahdin matkaan toivotulla vauhdilla, viimeinen suppilovahveron jalka hampaan välissä jauhautuen. Käytiin kahvilla, ostin huulipunaa, chillailtiin ja hengailtiin.
Ihana iltapäivä! Tämä järisyttävä aktiivisuuspiikki piristi, mutta myös lamautti loppupäiväksi.
Mutta tänään.
Heräsin ja kristallinkirkkaana ajatuksena mielessäni oli jo pitempään hautunut takaterassin siistaus. Lakaisin lumet, järjestelin, kopsutin pöytäliinan. Tein lumitöitä takapihalla: mattoteline näkyy jälleen kokonaan. Veikkaan, että kohtapuoleen tulee kauniita, aurinkoisia, tyyniä pakkaskelejä mitkä tarkoittavat vimmattuja tuuletussessioita.
Jes!
Hyvän perussiivouksen ansiosta ihan vielä ei tarvitse ryhtyä mittaviin perussiivoustoimenpiteisiin, mutta katson josko käytetyistä tekstiileistä löytyisi joku soppeli palanen, jolla voisi vetää lattiapinnat nihkeällä. Olen koittanut ruokkia tätä yllättäen herännyttä aktiivisuutta runsaalla kofeiinilla, jotta toiminnallinen runsauden sarvi ei tyrehtyisi alkuunsa.
Nyt on kuitenkin sopiva väliaika julistaa päivän uroteot!
Niin se lista - moment.
Tänään:
*Peruslumityöt sekä mattotelineen paljastus ja polun lapiointi (pääsee laittamaan tuuletettavat mattotelineelle takapihatossuilla)
*Takaterassin järjestely ja siistintä -> kamaa kiertoon
*Oivallus - etupihalla yksi ylimääräinen lyhty -> siirto takapihalle
(jonne voisi hankkia lisääkin lyhtyjä..?)
*Peruskeittiöhommia, kokkausta, pyykkihuoltoa
*Vaatehuollon suunnittelua (uusia laatikkojuttuja!)
Aiemmin:
*Talviverhon silitys ja vaihto makkariin
*Uusien tyynyliinojen silitys
*Sohvatyynyjen päällisten pesu
*Yhden paperipinon siirto keittiön pöydältä (kiitos vieraat), lajittelua odotellessa..!
*Paperitähden hankinta ja virittely keittiöön - kaunis!
*Kahden ison aikakaus/sanomalehtipinon lajittelu
-> Unelmien koti -aarrekartan teko
*Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
*Jääkaapista pois puolityhjät purkit
*Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, vielä hieman kesken!
-> luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)
-> tätä on jatkettu, vieläkin hieman kesken!
*Vanhojen työpaperien lajittelu, viimein!
*Sekä perussiivous 3.1.2015
-> sisältäen pientä perusjärjestelyä pölyjen pyyhinnän yhteydessä
-> iäisyyksiä säilyteltyjen kahvipussien vienti ulkovarastoon..!
Homma etenee!
Aktiivista alkuvuotta!
***
Niin mikä?
Aktiivinen, monipuolinen ja kiinnostava toiminnan vuosi 2015!
Olihan tässä jo lomailua kyllikseen. Joululoma maalla oli aivan ihana, jatkuen rennolla elämällä kotopuolessa. Kun touhujen piti käynnistyä laajemmin, onnistuin yhyttämään itselleni miniflunssan. Tämä viikko on siis mennyt enimmäkseen rauhallisesti. Tietyt velvoitteet on hoidettu ja niistä sekä niihin liittyvistä ihmisistä on kyllä saatu myös energiaa. Kiitos siitä.
Mutta eilen!
Ystävä kyseli kaupungille ja singahdin matkaan toivotulla vauhdilla, viimeinen suppilovahveron jalka hampaan välissä jauhautuen. Käytiin kahvilla, ostin huulipunaa, chillailtiin ja hengailtiin.
Ihana iltapäivä! Tämä järisyttävä aktiivisuuspiikki piristi, mutta myös lamautti loppupäiväksi.
Mutta tänään.
Heräsin ja kristallinkirkkaana ajatuksena mielessäni oli jo pitempään hautunut takaterassin siistaus. Lakaisin lumet, järjestelin, kopsutin pöytäliinan. Tein lumitöitä takapihalla: mattoteline näkyy jälleen kokonaan. Veikkaan, että kohtapuoleen tulee kauniita, aurinkoisia, tyyniä pakkaskelejä mitkä tarkoittavat vimmattuja tuuletussessioita.
Jes!
Hyvän perussiivouksen ansiosta ihan vielä ei tarvitse ryhtyä mittaviin perussiivoustoimenpiteisiin, mutta katson josko käytetyistä tekstiileistä löytyisi joku soppeli palanen, jolla voisi vetää lattiapinnat nihkeällä. Olen koittanut ruokkia tätä yllättäen herännyttä aktiivisuutta runsaalla kofeiinilla, jotta toiminnallinen runsauden sarvi ei tyrehtyisi alkuunsa.
Nyt on kuitenkin sopiva väliaika julistaa päivän uroteot!
Niin se lista - moment.
Tänään:
*Peruslumityöt sekä mattotelineen paljastus ja polun lapiointi (pääsee laittamaan tuuletettavat mattotelineelle takapihatossuilla)
*Takaterassin järjestely ja siistintä -> kamaa kiertoon
*Oivallus - etupihalla yksi ylimääräinen lyhty -> siirto takapihalle
(jonne voisi hankkia lisääkin lyhtyjä..?)
*Peruskeittiöhommia, kokkausta, pyykkihuoltoa
*Vaatehuollon suunnittelua (uusia laatikkojuttuja!)
Aiemmin:
*Talviverhon silitys ja vaihto makkariin
*Uusien tyynyliinojen silitys
*Sohvatyynyjen päällisten pesu
*Yhden paperipinon siirto keittiön pöydältä (kiitos vieraat), lajittelua odotellessa..!
*Paperitähden hankinta ja virittely keittiöön - kaunis!
*Kahden ison aikakaus/sanomalehtipinon lajittelu
-> Unelmien koti -aarrekartan teko
*Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
*Jääkaapista pois puolityhjät purkit
*Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, vielä hieman kesken!
-> luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)
-> tätä on jatkettu, vieläkin hieman kesken!
*Vanhojen työpaperien lajittelu, viimein!
*Sekä perussiivous 3.1.2015
-> sisältäen pientä perusjärjestelyä pölyjen pyyhinnän yhteydessä
-> iäisyyksiä säilyteltyjen kahvipussien vienti ulkovarastoon..!
Homma etenee!
Aktiivista alkuvuotta!
***
tiistai 6. tammikuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 3
Tsadaa!
Kansankiihottaja vauhdissa - koitan nimittäin lietsoa itseäni jatkamaan kodin entrausta, vaikka arkitouhut alkavatkin. Kyllä sitä aikaa on siihen, mitä haluaa tehdä. Kieltämättä tavara- ja vaateläjät on helppo ignoorata kun mielekkäämpää tekemistä...
Olisiko niin, että vasta tarpeeksi tylsässä elämässä paperien järjestelystä saa kiksejä?
Siitä puhuttiin vastikään kotipuolessa, että lähtökohtaisesti pitää olla perussiistiä, että järjestely- / erikoiskohdesiivous onnistuu. Muuten järjestelysiivous on tuskastuttavaa pölypallojen siirtelyä.
Erikseen siis vietetään:
*perussiivouspäivää
*erikoissiivous- / järjestelypäivää
Ja miksipä sen pitäisi olla edes "päivä", olkoon vaikka jokapäiväinen siivous/järjestelyhetki.
Kun kynnys on matalampi ja pienestä tekemisestä tulee tapa, ei pääse kertymään röykkiöitä..
Hmm, sitten jatkossa ainakaan :)
***
Nakkaan jatkossa uusimmat hommat kärkeen.
Päivitetty Der List eli kodin siistintäsessiot!
Tänään:
*Talviverhon silitys ja vaihto makkariin
*Uusien tyynyliinojen silitys
*Sohvatyynyjen päällisten pesu
*Yhden paperipinon siirto keittiön pöydältä (kiitos vieraat), lajittelua odotellessa..!
Eilen:
*Paperitähden hankinta ja virittely keittiöön - kaunis!
Aiemmin:
*Kahden ison aikakaus/sanomalehtipinon lajittelu
-> Unelmien koti -aarrekartan teko
*Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
*Jääkaapista pois puolityhjät purkit
*Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, vielä hieman kesken!
-> luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)
*Vanhojen työpaperien lajittelu, viimein!
*Sekä perussiivous tänään 3.1.2015
-> sisältäen pientä perusjärjestelyä pölyjen pyyhinnän yhteydessä
-> iäisyyksiä säilyteltyjen kahvipussien vienti ulkovarastoon..!
Homma etenee, jes.
Tsemppiä alkavaan arkeen -
se on varmaan-loppujen-lopuksi-kuitenkin ihmisen parasta aikaa!
***
Kansankiihottaja vauhdissa - koitan nimittäin lietsoa itseäni jatkamaan kodin entrausta, vaikka arkitouhut alkavatkin. Kyllä sitä aikaa on siihen, mitä haluaa tehdä. Kieltämättä tavara- ja vaateläjät on helppo ignoorata kun mielekkäämpää tekemistä...
Olisiko niin, että vasta tarpeeksi tylsässä elämässä paperien järjestelystä saa kiksejä?
Siitä puhuttiin vastikään kotipuolessa, että lähtökohtaisesti pitää olla perussiistiä, että järjestely- / erikoiskohdesiivous onnistuu. Muuten järjestelysiivous on tuskastuttavaa pölypallojen siirtelyä.
Erikseen siis vietetään:
*perussiivouspäivää
*erikoissiivous- / järjestelypäivää
Ja miksipä sen pitäisi olla edes "päivä", olkoon vaikka jokapäiväinen siivous/järjestelyhetki.
Kun kynnys on matalampi ja pienestä tekemisestä tulee tapa, ei pääse kertymään röykkiöitä..
Hmm, sitten jatkossa ainakaan :)
***
Nakkaan jatkossa uusimmat hommat kärkeen.
Päivitetty Der List eli kodin siistintäsessiot!
Tänään:
*Talviverhon silitys ja vaihto makkariin
*Uusien tyynyliinojen silitys
*Sohvatyynyjen päällisten pesu
*Yhden paperipinon siirto keittiön pöydältä (kiitos vieraat), lajittelua odotellessa..!
Eilen:
*Paperitähden hankinta ja virittely keittiöön - kaunis!
Aiemmin:
*Kahden ison aikakaus/sanomalehtipinon lajittelu
-> Unelmien koti -aarrekartan teko
*Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
*Jääkaapista pois puolityhjät purkit
*Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, vielä hieman kesken!
-> luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)
*Vanhojen työpaperien lajittelu, viimein!
*Sekä perussiivous tänään 3.1.2015
-> sisältäen pientä perusjärjestelyä pölyjen pyyhinnän yhteydessä
-> iäisyyksiä säilyteltyjen kahvipussien vienti ulkovarastoon..!
Homma etenee, jes.
Tsemppiä alkavaan arkeen -
se on varmaan-loppujen-lopuksi-kuitenkin ihmisen parasta aikaa!
***
Yksinäisten puolella
Mitä ihminen lopulta kaipaa tässä elämässä?
Katon pään päälle, ruokaa, mielekästä tekemistä. Kun perustarpeet on tyydytetty, kaipaamme läheisyyttä, rakkautta, ystävyyttä - ylipäätään hyväksyntää.
Olen taas miettinyt paljon yksinäisiä ihmisiä. Linnan juhlien suursuosikki Hannes Hynönen sai valtavan kasan joulukortteja. Jopa järkyttävän kasan.. Onneksi nyt synttärien aikaan (102 vuotta 10.1.!) hänelle puuhattiin sähköistä adressia. Siinä oli äskettäin jo 8957 nimeä.
Kuinka paljon on vanhuksia, joita kukaan ei muista?
Suomalaiset vanhukset tekevät valitettavan paljon itsemurhia. Niitä on tutkittukin, muutama poiminta tutkimuksesta:
"Lähes puolet IMS-87-aineiston yli 65-vuotiaista itsemurhan tehneistä oli ollut yhteydessä terveydenhuoltoon viimeisen elinviikkonsa aikana, yli kaksi kolmasosaa viimeisen kuukauden aikana ennen kuolemaansa. Terveydenhuollossa siis lienee mahdollisuuksia ehkäisytoimien kehittämiseen, vaikka näyttääkin siltä, että itsemurhavaara on ollut esillä hoidossa vain harvoin."
"Iäkkäät eivät tutkimuksemme mukaan usein tuo esiin itsemurha-ajatuksiaan, joten depressiota ja itsetuhoajatuksia tulisi etsiä aktiivisesti kysymällä myös vanhuspotilailta. Tutkimuksemme osoittaa, että itsemurhaa harkitsevat vanhukset kääntyvät ongelmineen usein terveydenhuollon palvelujen puoleen. Tämä viittaa selviin ehkäisymahdollisuuksiin. Etenkin perusterveydenhuollon rooli vanhusten itsemurhien ehkäisyssä näyttää olevan tärkeä."
Olisi helppoa nakittaa tämäkin homma yhteiskunnalle. Kun tiedän, miten tiukilla tk-lääkäreiden aika on, ei kaikkea vastuuta voi heidän hartioilleen sälyttää! Lisätietoa tutkimuksesta:
"Yksinäisyyden tunteesta oli lähiomaiselle puhunut 37 % yli 65-vuotiaista."
"Omaisille itsemurha-aikeista tai -ajatuksista oli joskus kertonut 48 % yli 65-vuotiaista itsemurhaan kuolleista, naiset ja miehet suunnilleen yhtä usein."
Aineistossa oli yllättävää, että 49 % itsemurhan tehneistä oli avioliitossa. Eli prototyyppi - yksinäinen, eläkkeellä oleva leskimies ei olekaan se tavanomaisin itsemurhan tekijä. Huolestuttavan moni puhuu läheisilleen omasta tilanteestaan - ja silti päätyy itsemurhaan. Kovin surullista.
Miten siis pelastaa yksinäiset ja masentuneet vanhukset?
Olen miettinyt, etten voisi itse sitoutua esim. ystävätyöhön, koska elämäni on niin epäsäännöllistä. Olen miettinyt, että panostan omiin isovanhempiin - no, nyt minulla on enää yksi mummi.
Olen miettinyt myös sitä, tuntuuko yksinäisyyden kohtaaminen sittenkin liian kipeälle?
Näitä asioita on hyvä pohtia edelleen. Samalla ehkä joutuu kohtaamaan omat yksinäisyyden muistonsa ja peikkonsa kaukaa menneisyydestä.
Heittäydytään niihin arkipäivän kohtaamisiin! Voit vaihtaa päivän säästä sanasen bussipysäkillä ja kysyä tarvitseeko vanhus apua bussista noustessa.. Ei se aina ole avaruustiedettä.
Ja soitetaan sille omalle mummille!
Rohkeutta kohtaamisiin!
***
Katon pään päälle, ruokaa, mielekästä tekemistä. Kun perustarpeet on tyydytetty, kaipaamme läheisyyttä, rakkautta, ystävyyttä - ylipäätään hyväksyntää.
Olen taas miettinyt paljon yksinäisiä ihmisiä. Linnan juhlien suursuosikki Hannes Hynönen sai valtavan kasan joulukortteja. Jopa järkyttävän kasan.. Onneksi nyt synttärien aikaan (102 vuotta 10.1.!) hänelle puuhattiin sähköistä adressia. Siinä oli äskettäin jo 8957 nimeä.
Kuinka paljon on vanhuksia, joita kukaan ei muista?
Suomalaiset vanhukset tekevät valitettavan paljon itsemurhia. Niitä on tutkittukin, muutama poiminta tutkimuksesta:
"Lähes puolet IMS-87-aineiston yli 65-vuotiaista itsemurhan tehneistä oli ollut yhteydessä terveydenhuoltoon viimeisen elinviikkonsa aikana, yli kaksi kolmasosaa viimeisen kuukauden aikana ennen kuolemaansa. Terveydenhuollossa siis lienee mahdollisuuksia ehkäisytoimien kehittämiseen, vaikka näyttääkin siltä, että itsemurhavaara on ollut esillä hoidossa vain harvoin."
"Iäkkäät eivät tutkimuksemme mukaan usein tuo esiin itsemurha-ajatuksiaan, joten depressiota ja itsetuhoajatuksia tulisi etsiä aktiivisesti kysymällä myös vanhuspotilailta. Tutkimuksemme osoittaa, että itsemurhaa harkitsevat vanhukset kääntyvät ongelmineen usein terveydenhuollon palvelujen puoleen. Tämä viittaa selviin ehkäisymahdollisuuksiin. Etenkin perusterveydenhuollon rooli vanhusten itsemurhien ehkäisyssä näyttää olevan tärkeä."
Olisi helppoa nakittaa tämäkin homma yhteiskunnalle. Kun tiedän, miten tiukilla tk-lääkäreiden aika on, ei kaikkea vastuuta voi heidän hartioilleen sälyttää! Lisätietoa tutkimuksesta:
"Yksinäisyyden tunteesta oli lähiomaiselle puhunut 37 % yli 65-vuotiaista."
"Omaisille itsemurha-aikeista tai -ajatuksista oli joskus kertonut 48 % yli 65-vuotiaista itsemurhaan kuolleista, naiset ja miehet suunnilleen yhtä usein."
Aineistossa oli yllättävää, että 49 % itsemurhan tehneistä oli avioliitossa. Eli prototyyppi - yksinäinen, eläkkeellä oleva leskimies ei olekaan se tavanomaisin itsemurhan tekijä. Huolestuttavan moni puhuu läheisilleen omasta tilanteestaan - ja silti päätyy itsemurhaan. Kovin surullista.
Miten siis pelastaa yksinäiset ja masentuneet vanhukset?
Olen miettinyt, etten voisi itse sitoutua esim. ystävätyöhön, koska elämäni on niin epäsäännöllistä. Olen miettinyt, että panostan omiin isovanhempiin - no, nyt minulla on enää yksi mummi.
Olen miettinyt myös sitä, tuntuuko yksinäisyyden kohtaaminen sittenkin liian kipeälle?
Näitä asioita on hyvä pohtia edelleen. Samalla ehkä joutuu kohtaamaan omat yksinäisyyden muistonsa ja peikkonsa kaukaa menneisyydestä.
Heittäydytään niihin arkipäivän kohtaamisiin! Voit vaihtaa päivän säästä sanasen bussipysäkillä ja kysyä tarvitseeko vanhus apua bussista noustessa.. Ei se aina ole avaruustiedettä.
Ja soitetaan sille omalle mummille!
Rohkeutta kohtaamisiin!
***
maanantai 5. tammikuuta 2015
Voimaa ja vauhtia lasten seurasta
Viikonloppua oli ilo viettää laatuseurassa. Lauantaina tapasin kummipojan perhettä ja eilen sunnuntaina pääsin ystävieni tyttären seuraneidiksi.
Lauantaina oli mahtavaa, kun pääsi tekemään lumitöitä kolalla. Se on harvinaista herkkua, koska oman kodin yhteisten alueiden lumityöt hoitaa pestifirma ja ikiomalla käytävällä ei ole mittaa kolalle asti.
Pikkupojat olivat apuna pikkukolalla ja kippitraktorilla, olipa se mukavaa. Vitsailtiin, että kolataan niin paljon lunta enon auton eteen, ettei hän pääse ikinä pois!
Sisällä leikittiin mm. kummitusleikkejä. Nähtiinpä joulupukkiesityskin. Kummipojalla on ikää 2,5 vuotta ja isoveljensä tapaan intoa esiintymiseen. Hienoa seurata veijarien kehitystä!
Hoksasin muuten, että kummitädin lisäksi voinen tarvittaessa olla myös kummitustäti.
Aika mahtavaa.
***
K:n kanssa leikittiin sunnuntaina junaradalla, maalattiin vesiväreillä ja haettiin punaiset posket pulkkamäestä. Hieno päivä.
Ravintolaleikkiä oltiin muutamaankin otteeseen ja hupia riitti, kun tarjoilin vahingossa villapalleroita kekseinä - "karvaisia Dominoita". Oppia ikä kaikki!
Kun K:n isä tuli kotiin ja kysyi onko ollut kivaa, tyttö vastasi alahuuli pitkällä "Ei vielä"...
Mietin jo, että tähän loppuivat hoitokeikat mutta K ilmaisikin, ettei ollut vielä valmiudessa lopettamaan hauskoja leikkejä. Pian se iloksi muuttuikin, kun järjestimme vesivärimaalausten taidenäyttelyn. Sen yhteydessä oli tarjolla mm. kalateetä, tarkemmin suklaamuikkuteetä..
Ja mansikkaliskodominomehua.
Nam!
***
Lauantaina oli mahtavaa, kun pääsi tekemään lumitöitä kolalla. Se on harvinaista herkkua, koska oman kodin yhteisten alueiden lumityöt hoitaa pestifirma ja ikiomalla käytävällä ei ole mittaa kolalle asti.
Pikkupojat olivat apuna pikkukolalla ja kippitraktorilla, olipa se mukavaa. Vitsailtiin, että kolataan niin paljon lunta enon auton eteen, ettei hän pääse ikinä pois!
Sisällä leikittiin mm. kummitusleikkejä. Nähtiinpä joulupukkiesityskin. Kummipojalla on ikää 2,5 vuotta ja isoveljensä tapaan intoa esiintymiseen. Hienoa seurata veijarien kehitystä!
Hoksasin muuten, että kummitädin lisäksi voinen tarvittaessa olla myös kummitustäti.
Aika mahtavaa.
***
K:n kanssa leikittiin sunnuntaina junaradalla, maalattiin vesiväreillä ja haettiin punaiset posket pulkkamäestä. Hieno päivä.
Ravintolaleikkiä oltiin muutamaankin otteeseen ja hupia riitti, kun tarjoilin vahingossa villapalleroita kekseinä - "karvaisia Dominoita". Oppia ikä kaikki!
Kun K:n isä tuli kotiin ja kysyi onko ollut kivaa, tyttö vastasi alahuuli pitkällä "Ei vielä"...
Mietin jo, että tähän loppuivat hoitokeikat mutta K ilmaisikin, ettei ollut vielä valmiudessa lopettamaan hauskoja leikkejä. Pian se iloksi muuttuikin, kun järjestimme vesivärimaalausten taidenäyttelyn. Sen yhteydessä oli tarjolla mm. kalateetä, tarkemmin suklaamuikkuteetä..
Ja mansikkaliskodominomehua.
Nam!
***
lauantai 3. tammikuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 2
News!
Tänään lajiteltu yksi pitkään odottanut paperipino, eräästä aiemmasta työstä.
Teki tiukkaa lajitella! Muutamastakin syystä. En jaksa ruotia, vielä.
Mutta nyt se on tehty.
Eli päivitetty Der List:
*Kahden ison aikakaus/sanomalehtipinon lajittelu
-> Unelmien koti -aarrekartan teko
*Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
*Jääkaapista pois puolityhjät purkit
*Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, vielä hieman kesken!
-> luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)
*Vanhojen työpaperien lajittelu, viimein!
*Sekä perussiivous tänään 3.1.2015
-> sisältäen pientä perusjärjestelyä pölyjen pyyhinnän yhteydessä
Löysin muuten kukkaiset talvivalot, joiden muistin olevan toimimattomat. Ne toimivat sittenkin!
Virittelin ne viirivehkojen pöydälle, josta ne kimmeltelevät varsin viehkosti lehtien lomasta.
Hienoa!
Nyt ollaan oikeilla raiteilla monellakin tapaa.
Onnea ja jaksamista myös sinulle näiden aikojen haasteisiisi!
***
Tänään lajiteltu yksi pitkään odottanut paperipino, eräästä aiemmasta työstä.
Teki tiukkaa lajitella! Muutamastakin syystä. En jaksa ruotia, vielä.
Mutta nyt se on tehty.
Eli päivitetty Der List:
*Kahden ison aikakaus/sanomalehtipinon lajittelu
-> Unelmien koti -aarrekartan teko
*Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
*Jääkaapista pois puolityhjät purkit
*Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, vielä hieman kesken!
-> luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)
*Vanhojen työpaperien lajittelu, viimein!
*Sekä perussiivous tänään 3.1.2015
-> sisältäen pientä perusjärjestelyä pölyjen pyyhinnän yhteydessä
Löysin muuten kukkaiset talvivalot, joiden muistin olevan toimimattomat. Ne toimivat sittenkin!
Virittelin ne viirivehkojen pöydälle, josta ne kimmeltelevät varsin viehkosti lehtien lomasta.
Hienoa!
Nyt ollaan oikeilla raiteilla monellakin tapaa.
Onnea ja jaksamista myös sinulle näiden aikojen haasteisiisi!
***
Siistiä 2015
On tavoitteena siistiä kotia.
Käydä läpi komeroita, tarttua tavaran määrään ja laatuun. Ja ehkä sitten, meilläkin voi joskus alkaa sisustaa. Tosin, veikkaan, että siivous itsessään on parasta sisustamista!
Pakko listata uroteot, kun muisti on niin hatara. Ja lista on ytimekkäämpi ja konkreettisempi!
Vuoden vaihtuessa:
Kahden lehtipinon lajittelu
Unelmien koti -aarrekartan teko
Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
Jääkaapista pois puolityhjät purkit
Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, kesken!
luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)
Jes, homma etenee. Motivaatio on kohdallaan!
Mutta, nyt nukkumaan.
***
Käydä läpi komeroita, tarttua tavaran määrään ja laatuun. Ja ehkä sitten, meilläkin voi joskus alkaa sisustaa. Tosin, veikkaan, että siivous itsessään on parasta sisustamista!
Pakko listata uroteot, kun muisti on niin hatara. Ja lista on ytimekkäämpi ja konkreettisempi!
Vuoden vaihtuessa:
Kahden lehtipinon lajittelu
Unelmien koti -aarrekartan teko
Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
Jääkaapista pois puolityhjät purkit
Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, kesken!
luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)
Jes, homma etenee. Motivaatio on kohdallaan!
Mutta, nyt nukkumaan.
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)