Uusia urotekoja

Tänään oli joululoman ensimmäinen aktiivinen päivä kaupungissa.

Asioiden hoitoa sähköpostitse ja puhelimitse, tavaraa Matkahuollosta, roudausta, ostoksia, porukan tapaaminen. Kotiin, puheluita, yhdistyshommien sähköposteja, pyykkiä.

Pieni kävely ennen saunaa. Puolipakollinen lahoaminen tv-sarjan parissa, kaksi osaa.

Iltapalan aikaan tajusin, että keittiön tasoille on taas päässyt kertymään tavaraa. Asetelmia. Tarpeellista. Glögiä, nätti hillopurkki. Hmm.

Glögin saa kyllä otettua kaapistakin. Ja hillon.

***

Tauko! Tässä iski totaalinen unetus ja kunnioitan unta suuresti, joten päätin jatkaa aamulla.

***

Bloginsa ääreen nukahtanut bloggaaja jatkaa..

Niin! Sain "raivattua" ja pyyhittyä illalla keittiön tasoja, erityiskohteena reunat / nurkat. Totaalista luxusta! Tai miten tämän nyt muotoilisi, toisille jokailtainen rutiini, minulle ajoittainen ponnistus. Kaiken maailman sälää sitä pääseekin kertymään, jollei valppaana vartioi.

Koska rakastan asetelmia, kovin kliinistä kodista ei koskaan tule, mutta joku roti. Pienehköissä tiloissa liiasta sälästä tulee tunkkainen olo, piste.

Mikään urotekohan tämä ei ole, mutta yksi askel pitkällä tiellä. Suuremmassa mittakaavassa tavaran hamstraaminen on outoa itsensä suojelua, halua roikkua entisessä. On eräitä laatikoita, joiden avaaminen herättää suuren tunnemyrskyn..

Ehkä kaikesta ei tarvitsekaan luopua, mutta joissain asioissa on mentävä rohkeasti eteenpäin.

Onnellista uutta vuotta!

***

Viekkaudella ja manipuloinnilla

Itseään on pakko oppia ohjaamaan. Miten tässä maailmassa muuten saisi mitään aikaan?

Ajankohtaan viitaten, päätin unohtaa kaikki hyvän elämän tavoitteet ja lupaukset. Tiedän että kroppani joutuu tyytymään vuosikiertoon, joka on jatkunut samankaltaisena jo vuosia.

Alkuvuosi, valon ihme, ulkoilun lisääntyminen. Jouluherkkujen sulattelu.

Kevättalven hanget, hiihtoinnostuksen viriäminen ja vilpitön ällistys - kuinka ehti taaskin hiihtää vain pari viikkoa.

Kevät. Mahtavan, positiivisen manian aikaa. Ainoa vuodenaika kun unohdan ruuan ihanuuden ja ihastelen luonnon heräämistä lapsen tavoin lumoutuen. Aina kuin ensimmäistä kertaa!

Kesä. Touhukkuutta, herkuttelua, laiskottelua. Keväällä karanneet kilot pysyvät loitolla ulkoilun, pyöräilyn, lentiksen, puutarhahommien ja uinnin ansiosta.

Syksy. Sienestystä! I love it. Mutta monesti myös kiireisintä työaikaa. Vuodenaika, joka on viimein saanut armon.

Loppuvuosi. Marraskuu. Pimeys. Mitä se tekee naiselle? Ajaa sohvalle ja jääkaapille. Puuh.

Joulukuu. Jouluateriat ja glögitreffit. Huipentuen loppukliimaksiin, josta nyt koitetaan toipua. En jaksa ruoskia itseäni tässä asiassa.

Kropan äimistelyn sijaan toivoisin siistejä komeroita. Kyllä. Komeroiden kätköissä on vuosikymmenien elämä pakattuna. Toteutumattomia haaveita, hauskoja muistoja, omituisia lahjoja, kiusallisia hankintoja.

Niin. Joudut itsesi kanssa vastatusten sukeltaessasi komeroihin, ajatuksiin. Miten toimia? Homma on rankkaa ja sitä on lykätty ehkä vuosia. Hmm.

Minä sain huijattua itseäni hieman. Kävin läpi lehtipinoja ja tein aarrekartan. Unelmien koti! Samalla lajittelin kaksi tuhtia lehtipinoa. Jee.

Tavaran lajittelu on alkanut. Se jatkukoon, step by step. Kun hyydyn, kurkkaan aarrekarttaa joka toimii näkyvällä paikalla muistutuksena.

Kohti unelmia!
Ja unelmien kotia!

Tip tap

On joulu.

Olen kotikonnuilla, eli vanhempien luona. Myös mummi on täällä, veli lähti iltapäivällä ajelemaan etelämmäs.

Joka aamu on nautittu rauhallinen aamupala ja lähdetty koirien kanssa lenkille. Maisemat ovat olleet kuin postikortista, puut lumen kuorruttamia ja reipas, kuiva pakkaskeli. Tänään lenkillä nähtiin sekä syvänsinistä että punertavaa ja kellertävää taivasta.

Lenkin jälkeen on syöty tuhti lounas, jouluaattona se oli lohikeittoa ja riisipuuroa. Aattona käytiin vesperissä ja haudoilla, iltaruoka syötiin aika myöhään. Joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle ja kun herkullinen jouluateria oli nautittu ja keittiö siivottu, laitettiin tonttu asialle jakamaan lahjoja. Sain ihan valtavan paketin.. Siitä paljastui digijärkkäri ja kamerareppu.

Olen hieman hämmentynyt, tutustelen kameraan ja yritän ymmärtää aukosta ja valotusajasta, joille en aikaisemmin ole joutunut korvaani lotkauttamaan. Takkatuli toimi kuvaajan kohteena, mutta kyllä harjoittelu jatkuu vielä pitkähkön tovin. Uskonpa, että vuonna 2015 nähdään kuitenkin ihania kuvia!

Mun tekniikkavarustus etenee huimaa vauhtia, kun nyt viimein siis omistan älykännykän, läppärin ja digijärkkärin. Olen pohtinut tabletin hankintaa mutta myös todennut että se ehkä jämäyttäisi lopullisesti sohvan pohjalle. Ihan hyvä kun pöytäkone on välillä varattu, läppäriä ei jaksa avata ja mobile ei lataa Facebookia kunnolla.. Ehkä näin on tarkoitettu.

Pieni sometaukokin oli jouluna, muutamia päiviä poissa Facebookista, Twitteristä. Instagramiin tykittelin muutamia tunnelmakuvia kuitenkin. Jäälyhtyjen teko oli helppoa, kun pakkanen huiteli hetkittäin 20 tiukemmalla puolella.

Naapurissa olen käynyt kahteen otteeseen, minun niin sanotun toisen perheen luona. Siellä on monenlaista mukavaa säpinää ilmassa, mutta myös yksi ärtsy koira, joka söisi koko kylän jos uskaltaisi.. Lukuhommiin en ole juuri ehtinyt (paitsi pari sivua yhdestä kirjasta josta lisää myöhemmin!), mutta:


*Kafka rannalla oli mielettömän ihana - sen jälkeen oli ajatus, voiko ja haluaako lukea enää ikinä mitään..!?

*Aallot on luettu, tykkäsin kunhan jaksoin hieman punnertaa

*Jää on menossa, voin jo suositella..

Ja joulukirja-asioihin palaan myöhemmin. Sekä ehkä tarkemmin em. kirjojen tuomiin ajatuksiin.

Mutta nyt,

  unten maille,
  riemukkaille!

Pikinokat vauhdissa, tämä kuva marraskuulta.

Ihanaa joulun aikaa, viikonloppua - ja loppuvuotta!


***