Terveiset Syötteeltä!
Ollaan oltu kolmisen päivää mökkeilemässä. Hieno mökki, upea sijainti Pikkusyötteen rinteessä. Hiihtokelit ovat vaihdelleet, plussan puolella ollaan oltu - ja ollaan myös fiilisten puolesta.
Sen terävöitän itselleni, että huolehditaan ne voiteluasiat kuntoon ennen reissua. Ei tarvitse pahaa-aavistamattomien hiihtäjien kestää ladun mutkassa Sattusko-oleen-pikapitoa -kyselijää.
Tänään tulin hiihtämästä ja tunnelmat olivat osapuilleen Never again -osastoa. Mutta äkkiä se mieli muuttuu! Maanantaina suunnataan Konkarin ja pikinokkien kanssa Lapin takamaille.
Sitä ennen pitää hoitaa erinäisiä askareita, jotta yhteiskunta ja some selviävät ilman minua pari viikkoa.
Jostain syystä olen niin letkeissä tunnelmissa, että totean loppuun:
Halipatsuippa!
Ihanaa kevään tunnelmointia!
(Peipot ovat saapuneet!)
***
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiihto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiihto. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Kevyesti keväthangilla
Nyt pukkaa hiihtomahkuja!
Viime viikonloppuna pyörin Keski-Pohjanmaan nevoilla, ylihuomenna on suuntana Posio. Pääsiäisen kupeessa on mökki Syötteeltä, jonka jälkeen olisi käynti isien maille. Jos kaikki natsaa erinomaisesti, on vielä mahdollisuus Lappiinkin. Siitä ei osaa vielä sanoa!
Kuopiokin kiinnostaa, mummin ja kummipojan luona ei voi käydä liian usein. Jää nähtäväksi.
Nyt on aikaa, aurinkoa, energiaa ja mahdollisuus reissata. Hyödynnetään sitä!
Työhommat pitää puristaa alta pois, mutta sehän luonnistuu. Kun reissuputki loppuu, ollaankin jo huhtikuun jälkipuoliskolla! Huh!
Sen huomioiden, pitäisi tehdä kylvöt asap. Siemeniä tuli kyllä ostettua sekä avomaalle, ruukkuviljelyyn että kukkaiselämään. Muutamia kivoja lajikkeita!
Hullua, miten koko maailma aktivoituu keväällä. Vielä helmikuussa sai hautua omissa liemissään, mutta nyt on taas kaikkea kivaa.
Onpa ihanaa.
Nautitaan keväästä ja auringosta!
***
Viime viikonloppuna pyörin Keski-Pohjanmaan nevoilla, ylihuomenna on suuntana Posio. Pääsiäisen kupeessa on mökki Syötteeltä, jonka jälkeen olisi käynti isien maille. Jos kaikki natsaa erinomaisesti, on vielä mahdollisuus Lappiinkin. Siitä ei osaa vielä sanoa!
Kuopiokin kiinnostaa, mummin ja kummipojan luona ei voi käydä liian usein. Jää nähtäväksi.
Nyt on aikaa, aurinkoa, energiaa ja mahdollisuus reissata. Hyödynnetään sitä!
Työhommat pitää puristaa alta pois, mutta sehän luonnistuu. Kun reissuputki loppuu, ollaankin jo huhtikuun jälkipuoliskolla! Huh!
Sen huomioiden, pitäisi tehdä kylvöt asap. Siemeniä tuli kyllä ostettua sekä avomaalle, ruukkuviljelyyn että kukkaiselämään. Muutamia kivoja lajikkeita!
Hullua, miten koko maailma aktivoituu keväällä. Vielä helmikuussa sai hautua omissa liemissään, mutta nyt on taas kaikkea kivaa.
Onpa ihanaa.
Nautitaan keväästä ja auringosta!
***
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Terkut Syötteeltä!
Taitaa olla viimeinen viikonloppu talvitunnelmia tälle erää. Tultiin porukalla perjantaina Syötteelle. Porukan vahvuus on yhteensä 9 henkilöä - joista kolme pikkupoitsua.
Löytämämme vuokramökki on tosi tunnelmallinen kolmen makkarin mökki. Hinta on kohtuullinen ja mökki on siisti. Vaaleita puupintoja, hieman kiveä - kiva yhdistelmä.
Perjantaina tuli lähinnä asettauduttua taloksi ja emännöityä. Tänään ollaan ulkoiltu ja saunottu. Ensin käytiin 8 km hiihtolenkki, sitten chillailtiin hetki. Iltapäivällä käytiin isommalla porukalla kävelyretki nuotiolla paistamassa makkaroita. Aurinkokin tuli seuraksemme.
Tämä talvi oli erikoinen, mutta nyt se on nähty.
Tämän jälkeen toivotetaan lopullisesti kevät tervetulleeksi.
Neiti Kevät tulee kaupunkiin!
***
Löytämämme vuokramökki on tosi tunnelmallinen kolmen makkarin mökki. Hinta on kohtuullinen ja mökki on siisti. Vaaleita puupintoja, hieman kiveä - kiva yhdistelmä.
Perjantaina tuli lähinnä asettauduttua taloksi ja emännöityä. Tänään ollaan ulkoiltu ja saunottu. Ensin käytiin 8 km hiihtolenkki, sitten chillailtiin hetki. Iltapäivällä käytiin isommalla porukalla kävelyretki nuotiolla paistamassa makkaroita. Aurinkokin tuli seuraksemme.
Tämä talvi oli erikoinen, mutta nyt se on nähty.
Tämän jälkeen toivotetaan lopullisesti kevät tervetulleeksi.
Neiti Kevät tulee kaupunkiin!
***
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Kuvia lumisesta Lapista
Vauhti kiihtyy!
Kevät on lempivuodenaikani jolloin aktivoidun monella rintamalla. Tavoitteena on viettää vähemmän aikaa tietokoneella ja tv:n ääressä, mikä yleensä onnistuu ihan luontevasti. Mutta tietokoneella olisi ihania kuvia Rivieran reissusta ja Lapista..! Tämän lumisen ja aurinkoisen viikon kunniaksi muistellaanpa siis muutaman kuvan avulla viime viikkoista Lapin reissua.
***
Ei lisättävää.
***
Kevät on lempivuodenaikani jolloin aktivoidun monella rintamalla. Tavoitteena on viettää vähemmän aikaa tietokoneella ja tv:n ääressä, mikä yleensä onnistuu ihan luontevasti. Mutta tietokoneella olisi ihania kuvia Rivieran reissusta ja Lapista..! Tämän lumisen ja aurinkoisen viikon kunniaksi muistellaanpa siis muutaman kuvan avulla viime viikkoista Lapin reissua.
 | |
| Matkalla pohjoiseen.. |
 |
| Tämmöistä tessua moikattiin Rovaniemen kupeessa! |
 |
| Illan viimeinen kajo, mökille enää poronkusema. |
 |
| Avanto. |
 |
| Peace! |
***
 |
| Ihana tuli. Lämpöä. |
 |
| Meitsi! |
 |
| Ukkometso kävi täällä. |
 |
| Konkari ja pikinokka edellä, kameran räplääjä perässä. |
 |
| Kuin järvellä, hangen jäähileinen pinta kimmeltää. |
 |
| Ruokaa. |
 |
| Pikinokka söpistelee. "Apuna" suomustamassa. |
 |
| Pikinokalla on asiaa. |
 |
| Hei, lettuja! |
 |
| Viimeinen hiihtokeikka, kantohanki. Ah onnea! |
 |
| Ihana taukopaikka käkkyräpuulla. |
Ei lisättävää.
***
torstai 13. maaliskuuta 2014
Viimeinen ilta mökillä
Aika mökillä on mennyt nopsaan. Täällä mennään ihmisen tahtiin. Aamulla noustaan, otetaan aamupalaa. Ulkoillaan, syödään, juodaan kahvit. Poltetaan pari pesällistä, että kamppeet kuivuvat. Otetaan päikkärit. Luetaan, touhutaan, oleillaan. Jossain vaiheessa päivä kääntyy illaksi ja sauna lämpiää. Kyllä tähän tottuu.
Puusaunaa, lunta, puhtautta ja hiljaisuutta jää kaipaamaan. Joulun aika mökillä on ollut ihanaa, mutta päivä on lyhyt ja mökin lähialueella kulkeminen jää vähäiseksi. Nyt oli mukavaa, kun joka päivä tuli hiihdettyä, valokuvattua lempikuusia ja montaa muuta kohdetta.
Purotaimen eli tammukka ja harjus eli harri maistuivat makoisille paistettuina, savustettuina, keitossa ja suolakalana. Myös yksi puronieriä ui lautaselle.
Mutta, kaupunki kutsuu ja viikonlopusta onkin tulossa mielenkiintoinen. Kokoustelua, apurahahakemuksen viilausta, paneelikeskustelua. Tositoimiin heti siis!
Olipa kyllä hieno mökkireissu. Tänne useammin jatkossa, ehdottomasti!
Kiitos Konkari ja pikinokka hyvästä seurasta.
***
Puusaunaa, lunta, puhtautta ja hiljaisuutta jää kaipaamaan. Joulun aika mökillä on ollut ihanaa, mutta päivä on lyhyt ja mökin lähialueella kulkeminen jää vähäiseksi. Nyt oli mukavaa, kun joka päivä tuli hiihdettyä, valokuvattua lempikuusia ja montaa muuta kohdetta.
Purotaimen eli tammukka ja harjus eli harri maistuivat makoisille paistettuina, savustettuina, keitossa ja suolakalana. Myös yksi puronieriä ui lautaselle.
Mutta, kaupunki kutsuu ja viikonlopusta onkin tulossa mielenkiintoinen. Kokoustelua, apurahahakemuksen viilausta, paneelikeskustelua. Tositoimiin heti siis!
Olipa kyllä hieno mökkireissu. Tänne useammin jatkossa, ehdottomasti!
Kiitos Konkari ja pikinokka hyvästä seurasta.
***
Kun hanki kantaa
Täysikuusta johtuen uni tuli silmään aika myöhään ja taisin 5 maissa havahtua varsin monipuolisista seikkailuista kurkkaamaan kelloa. Sen jälkeen uni antautui hieman katkonaisesti.
Konkarin puolelta alkoi kuulua tuhina jo kymmenen maissa ja ennen seitsemää mökissä raikasi ilahtunut säätiedotus.
Pakkasta! Nyt ois hyvä hiihtokeli!
Oma oloni oli puolipörröisen kajahtanut mutta aamusivujen unitunnustusten jälkeen hankkiuduin kahvin ääreen. Lämpötila lauhtui nopeasti ja niinpä pistin töpinäksi. Konkari jo pöräytti kelkalla omille asioilleen.
Kappas, hanki todellakin kantoi - jopa metsässä. Harvinaista hiihtokeliä tähän maailman aikaan. Liihottelin rauhaisasti metsän halki ja joen yli suurelle käkkyräpuulle. Puu oli kaatunut ja sammaloitunut, kauniisti kiertynyt kelo, jonka latvusto oli harmaana käkkyräisenä hahmona sopivasti reitin varrella. Valokuvan paikka. Latvustosta oli selvästi napsittu muistoja vuosien varrella, ensimmäisen kerran puun nähdessäni se oli huomattavasti kiharaisempi.
Koska käkkyräpuu oli mökiltä lähdettäessä aivan alkumatkassa, en ollut koskaan huomannut kuinka mainion istumapaikan puun runko tarjosi. Testaamaan! Kyllä, pähkinät, rusinat ja riisisuklaa maistuivat erinomaisille. Puun rungolle voisi tulla keväämmällä istumaan, kuunnella pikkujoen kohinaa ja kirjoitella päiväkirjaa.. Nouseskelin ja tein lähtöä kun kuulin kelkan äänen. Äkkiä ylös! Jotenkin intiimi tilanne tulla yllätetyksi kesken haaveilun. Huh, onneksi menivät eri suuntaan.
Jatkoin matkaa. Hetkisen päästä Konkari pörisi vastaan kelkallaan ja vaihdettiin kelikuulumiset. Kuulemma lumi ei ollut kantanut poroa metsässä, hmm. Ehkä olisi hyvä ajatus hiihtää pitkin jänkää, nyt ei tuullutkaan? Keskeltä jänkää löytyi hädin tuskin erottuva kelkan jälki, joka toimisi hyvänä tukena jos keli alkaisi pehmenemään.
Tunturi häämötti kauempana, evästauko nro 2 kutsui ja elämä oli mallillaan. Otin muutamat taidekuvat ja sitten olikin paluumatkan aika. Latusuksella kun olin liikkeellä, pitihän sitä luisteluakin testata.
Wow! Huippuluisto! Luistelu oli rakkoystävällistä hommaa ja kuten sanottua, harvinaista herkkua. Takaan, että otin ilon irti!
Paluu mökille tapahtui jokivartta pitkin ja loppumatka, kun vakuutuin turvallisuudesta, jokea pitkin. Mahtava ajoitus, vasta kun mökki alkoi häämöttää, suksi alkoi hienoisesti painumaan. Hetkittäin jokivartta mutkitellessa fiilis oli kuin jossain hiihtokourussa. Muutaman kerran laskin penkalta mäkeäkin, ah onnea.
Muistan taannoisella Abiskon reissulla kun kömmähtelin surkeasti nurin kesken laskujen. Porukasta jonkun piti tietysti stopata oma liitelylaskunsa tsekataakseen ollaanko okei jne. Noh, lopen yksi jäbä tokaisi Älä jännitä! Olin että Okei.. - ja laskin seuraavan laskun alas tunturista lähes hervottomana säkkinä.
Rentona vaikka väkisin! Mutta hei, pysyin pystyssä! Sen jälkeen olen koittanut laskea letkeällä otteella, hyvin tuloksin.
Kappas, lettukahvit tulossa..?
Nyt menee lujaa!
***
Konkarin puolelta alkoi kuulua tuhina jo kymmenen maissa ja ennen seitsemää mökissä raikasi ilahtunut säätiedotus.
Pakkasta! Nyt ois hyvä hiihtokeli!
Oma oloni oli puolipörröisen kajahtanut mutta aamusivujen unitunnustusten jälkeen hankkiuduin kahvin ääreen. Lämpötila lauhtui nopeasti ja niinpä pistin töpinäksi. Konkari jo pöräytti kelkalla omille asioilleen.
Kappas, hanki todellakin kantoi - jopa metsässä. Harvinaista hiihtokeliä tähän maailman aikaan. Liihottelin rauhaisasti metsän halki ja joen yli suurelle käkkyräpuulle. Puu oli kaatunut ja sammaloitunut, kauniisti kiertynyt kelo, jonka latvusto oli harmaana käkkyräisenä hahmona sopivasti reitin varrella. Valokuvan paikka. Latvustosta oli selvästi napsittu muistoja vuosien varrella, ensimmäisen kerran puun nähdessäni se oli huomattavasti kiharaisempi.
Koska käkkyräpuu oli mökiltä lähdettäessä aivan alkumatkassa, en ollut koskaan huomannut kuinka mainion istumapaikan puun runko tarjosi. Testaamaan! Kyllä, pähkinät, rusinat ja riisisuklaa maistuivat erinomaisille. Puun rungolle voisi tulla keväämmällä istumaan, kuunnella pikkujoen kohinaa ja kirjoitella päiväkirjaa.. Nouseskelin ja tein lähtöä kun kuulin kelkan äänen. Äkkiä ylös! Jotenkin intiimi tilanne tulla yllätetyksi kesken haaveilun. Huh, onneksi menivät eri suuntaan.
Jatkoin matkaa. Hetkisen päästä Konkari pörisi vastaan kelkallaan ja vaihdettiin kelikuulumiset. Kuulemma lumi ei ollut kantanut poroa metsässä, hmm. Ehkä olisi hyvä ajatus hiihtää pitkin jänkää, nyt ei tuullutkaan? Keskeltä jänkää löytyi hädin tuskin erottuva kelkan jälki, joka toimisi hyvänä tukena jos keli alkaisi pehmenemään.
Tunturi häämötti kauempana, evästauko nro 2 kutsui ja elämä oli mallillaan. Otin muutamat taidekuvat ja sitten olikin paluumatkan aika. Latusuksella kun olin liikkeellä, pitihän sitä luisteluakin testata.
Wow! Huippuluisto! Luistelu oli rakkoystävällistä hommaa ja kuten sanottua, harvinaista herkkua. Takaan, että otin ilon irti!
Paluu mökille tapahtui jokivartta pitkin ja loppumatka, kun vakuutuin turvallisuudesta, jokea pitkin. Mahtava ajoitus, vasta kun mökki alkoi häämöttää, suksi alkoi hienoisesti painumaan. Hetkittäin jokivartta mutkitellessa fiilis oli kuin jossain hiihtokourussa. Muutaman kerran laskin penkalta mäkeäkin, ah onnea.
Muistan taannoisella Abiskon reissulla kun kömmähtelin surkeasti nurin kesken laskujen. Porukasta jonkun piti tietysti stopata oma liitelylaskunsa tsekataakseen ollaanko okei jne. Noh, lopen yksi jäbä tokaisi Älä jännitä! Olin että Okei.. - ja laskin seuraavan laskun alas tunturista lähes hervottomana säkkinä.
Rentona vaikka väkisin! Mutta hei, pysyin pystyssä! Sen jälkeen olen koittanut laskea letkeällä otteella, hyvin tuloksin.
Kappas, lettukahvit tulossa..?
Nyt menee lujaa!
***
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Hiihdon hurmaa ja tuskaa
Aamu oli taas aktiivinen. Toinen mökkeilijä, nimettäköön Konkariksi, paineli taas pilkille puoli 8 maissa. Minulta tiedusteltiin päivän ohjelmaa, totesin herääväni ensin.
Suoritin rauhakseen aamutoimia ja pieniä puhdetöitä. Muutaman valokuvan kävin nappaamassa myös. Konkari saapui kalareissulta mahtisaaliin kanssa. Rannassa oli perkuupiste, saapumisemme panivat ilahtuneina merkille myös kuukkelit. Pikinokka hääri perkaustalkoiden etujoukoissa, suomut maistuivat sille erinomaisesti.
Lounaaksi nautittiin papusalaattia, karjalanpiirakoita ja loppu eilinen kalakeitto, jonka jälkeen koitti pieni lepohetki.
***
Hiihtolenkki? Sama kuin eilen? Suostuin hieman pitkin hampain. Vasen kantapää kehitti rakkoa, oikea polvi juili - ehkei näköpiirissä mikään unelmien retki.
Ensimmäinen kolmannes oli nihkeyden huipentuma. Vesikeli, pitovoiteen lisäys ei auttanut juuri mitään. Kunniallista paluutakin tarjoiltiin: tästähän voi kääntyäkin jos haluaa, keli on aika haastava. Monessakin asiassa toinen kerta on pahin ja kieltämättä luovuttaminen väikkyi potentiaalisena vaihtoehtona. Mutta ei, ei sentään.
Kumma juttu, ensimmäinen kolmannes taukopaikkoineen tuli vastaan ennakoitua nopsempaan. Tauko oli pikainen, vesihörppy ja pari rusinaa ja pähkinää ja Mars matkaan taas! Huomasin, että oikeakin kantapää alkaa puskea rakkoa, tämä tästä vielä puuttui. Aloin tähyillä poroaidan sijaintia, ehkä kohta? Piankin? Eikö vieläkään? Viimein.
Eilen havaitut ukkometson jäljet olivat auringossa levinneet, maastossa näkyi myös riekon, ketun ja jäniksen jälkiä. Kettu oli uskaltautunut läpi poroaidasta, pelaa kuulemma kuitenkin varman päälle ja käyttää aina samaa, hyväksi havaittua aukkoa.
Poroaidan vierusta oli eilen aika sitkas hiihdettävä, pehmeä, sauva upposi ja mitähän vielä. Mutta nyt suksi kulki liukkaammin. Jotenkin alkoi tottua siihenkin, että kantapäissä kaihertaa. Hei, jollain on vain yksi silmä - mieletön perustelu joka juolahti mieleeni aamulla.
Seurueemme oli pienentynyt yhdellä. Pikinokka oli löytänyt jotain, varmaan kiellettyä haukuttavaa. Tämä aiheutti Konkarissa lievää ärtymystä, joten kantapäiden kera tunnelma oli tasapainossa. Todella outoa, että matka sujui letkeämmin kuin eilen, vaikka jomotteli reisistä, ristiselkäkin voivotteli hetkittäin ja allitkin vaikuttivat rasittuneille. Johtopäätös - minulla on lihaksia. Kuntopiikkiä pukkaa..?
Poroaidan jälkeen tultiin aavalle, viimeinen jänkä oli eilen keliltään helpoin. Tänään ladusta ei ollut apujämiä, koska kelkka oli myllännyt reitin. Parempi näin, ainakaan pinnassa ei ollut vesikerrosta. Mieletön tuuli. Konkari totesi, että purjeen kanssa saisi hyvät vauhdit. Takki auki ja testaamaan! JEE! Mahtavaa kyytiä, jonka makuun pääsee harvoin nykyään. Ihanaa, kyllä kannatti lähteä.
Vihoviimeinen loppumatka oli ehkä rankin, vaikka matkaa oli vain kilometrin verran, ja ehkä juuri siksi - homma meni laahustuksen puolelle.
Entä pikinokka? Sen haukku kuului vaimeasti, Konkari lähti noutamaan sen kelkalla. Perillä oli kaksi väsynyttä eläintä. Haukkuva pikinokka ja lumessa jumissa oleva poro. Bad Boy!
Aika nolo näky kun kansalliskoira kotiutui kelkan kyydissä..
Well indeed. Sitä jäin pohtimaan, että milloin sitä onkaan viimeksi tehnyt fyysistä työtä.
Ja - miten ihminen joskus jaksaa mitä vain - eikä joskus yhtään mitään. Mystistä.
Päätän raporttini tänään tähän.
***
Suoritin rauhakseen aamutoimia ja pieniä puhdetöitä. Muutaman valokuvan kävin nappaamassa myös. Konkari saapui kalareissulta mahtisaaliin kanssa. Rannassa oli perkuupiste, saapumisemme panivat ilahtuneina merkille myös kuukkelit. Pikinokka hääri perkaustalkoiden etujoukoissa, suomut maistuivat sille erinomaisesti.
Lounaaksi nautittiin papusalaattia, karjalanpiirakoita ja loppu eilinen kalakeitto, jonka jälkeen koitti pieni lepohetki.
***
Hiihtolenkki? Sama kuin eilen? Suostuin hieman pitkin hampain. Vasen kantapää kehitti rakkoa, oikea polvi juili - ehkei näköpiirissä mikään unelmien retki.
Ensimmäinen kolmannes oli nihkeyden huipentuma. Vesikeli, pitovoiteen lisäys ei auttanut juuri mitään. Kunniallista paluutakin tarjoiltiin: tästähän voi kääntyäkin jos haluaa, keli on aika haastava. Monessakin asiassa toinen kerta on pahin ja kieltämättä luovuttaminen väikkyi potentiaalisena vaihtoehtona. Mutta ei, ei sentään.
Kumma juttu, ensimmäinen kolmannes taukopaikkoineen tuli vastaan ennakoitua nopsempaan. Tauko oli pikainen, vesihörppy ja pari rusinaa ja pähkinää ja Mars matkaan taas! Huomasin, että oikeakin kantapää alkaa puskea rakkoa, tämä tästä vielä puuttui. Aloin tähyillä poroaidan sijaintia, ehkä kohta? Piankin? Eikö vieläkään? Viimein.
Eilen havaitut ukkometson jäljet olivat auringossa levinneet, maastossa näkyi myös riekon, ketun ja jäniksen jälkiä. Kettu oli uskaltautunut läpi poroaidasta, pelaa kuulemma kuitenkin varman päälle ja käyttää aina samaa, hyväksi havaittua aukkoa.
Poroaidan vierusta oli eilen aika sitkas hiihdettävä, pehmeä, sauva upposi ja mitähän vielä. Mutta nyt suksi kulki liukkaammin. Jotenkin alkoi tottua siihenkin, että kantapäissä kaihertaa. Hei, jollain on vain yksi silmä - mieletön perustelu joka juolahti mieleeni aamulla.
Seurueemme oli pienentynyt yhdellä. Pikinokka oli löytänyt jotain, varmaan kiellettyä haukuttavaa. Tämä aiheutti Konkarissa lievää ärtymystä, joten kantapäiden kera tunnelma oli tasapainossa. Todella outoa, että matka sujui letkeämmin kuin eilen, vaikka jomotteli reisistä, ristiselkäkin voivotteli hetkittäin ja allitkin vaikuttivat rasittuneille. Johtopäätös - minulla on lihaksia. Kuntopiikkiä pukkaa..?
Poroaidan jälkeen tultiin aavalle, viimeinen jänkä oli eilen keliltään helpoin. Tänään ladusta ei ollut apujämiä, koska kelkka oli myllännyt reitin. Parempi näin, ainakaan pinnassa ei ollut vesikerrosta. Mieletön tuuli. Konkari totesi, että purjeen kanssa saisi hyvät vauhdit. Takki auki ja testaamaan! JEE! Mahtavaa kyytiä, jonka makuun pääsee harvoin nykyään. Ihanaa, kyllä kannatti lähteä.
Vihoviimeinen loppumatka oli ehkä rankin, vaikka matkaa oli vain kilometrin verran, ja ehkä juuri siksi - homma meni laahustuksen puolelle.
Entä pikinokka? Sen haukku kuului vaimeasti, Konkari lähti noutamaan sen kelkalla. Perillä oli kaksi väsynyttä eläintä. Haukkuva pikinokka ja lumessa jumissa oleva poro. Bad Boy!
Aika nolo näky kun kansalliskoira kotiutui kelkan kyydissä..
Well indeed. Sitä jäin pohtimaan, että milloin sitä onkaan viimeksi tehnyt fyysistä työtä.
Ja - miten ihminen joskus jaksaa mitä vain - eikä joskus yhtään mitään. Mystistä.
Päätän raporttini tänään tähän.
***
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Hiihtohommia ja kalakeittoa
Nuijanukutus unistrategia onnistui ja mökkiväki singahti ylös ennen seitsemää, n. 8 tunnin puolitajuttomuuden jälkeen. Toisesta mökkiläisestä vilahti vain saappaanvarsi kun tämä paineli pilkille. Itse tyydyin rauhaisampaan aloitukseen ja aamusivujen jälkeen asetuin aamupalalle. Tein ison lautasellisen puuroa, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi iltapäivää ajatellen. Kahvi ja ruisleipä vielä ja olin valmis uuteen mökkipäivään.
Eilen käytiin "ilmoittautumassa" naapuriin jossa vierähtikin muutama tunti iltakahveilla ja keskustellessa. Iltaruualle tuli kaksi kelkkailijaa, joista toinen ehta imatralainen. Ihastuksissani kuuntelin antskumaista puheenpartta ja otinpa asian sitten puheeksikin. Imatran mies itse kielsi yhteneväisyydet jyrkästi, mutta toinen kelkkamies totesi että Antsku on jyvällä. Kuulemma Imatran Rossossa on säpinää.
Aamuksi sovin että pääsen käymään naapurin tietokoneella, jossa piipahdinkin muotoilemassa yhtä hakemustekstiä meilissä. Sopivasti lähtöä tehdessäni pilkkijä paukahti sisälle kalakassin kera, joten nettimaksukin tuli hoidettua.
Kalasaalista riitti meidänkin mökille ja lähdettiin keiton tekoon. Paitsi että - hieno ilma, käytäiskö ensin hiihtämässä? Okei. Käytiin kympin lenkki, mikä oli kyllä aivan riittävä meikäläiselle. Ensin kelkan jälkeä metsässä, sitten pätkä poroaidan vartta ja loppumatka jänkää pitkin myötätuulessa, auringossa. Mahtikeikka! Luistoa piisasi, pitoa lisättiin muutamaan otteeseen.
Nyt ollaan mökillä ja ruodoton kalakeitto tuoksuu jo lupaavasti. Oikea nälkä on hieno asia. Joku oli muuten ostanut mökille muhkeita villahuopia, voisinkin hetkeksi paketoida itseni keiton kypsymistä odotellessa.
Ommm.
***
Eilen käytiin "ilmoittautumassa" naapuriin jossa vierähtikin muutama tunti iltakahveilla ja keskustellessa. Iltaruualle tuli kaksi kelkkailijaa, joista toinen ehta imatralainen. Ihastuksissani kuuntelin antskumaista puheenpartta ja otinpa asian sitten puheeksikin. Imatran mies itse kielsi yhteneväisyydet jyrkästi, mutta toinen kelkkamies totesi että Antsku on jyvällä. Kuulemma Imatran Rossossa on säpinää.
Aamuksi sovin että pääsen käymään naapurin tietokoneella, jossa piipahdinkin muotoilemassa yhtä hakemustekstiä meilissä. Sopivasti lähtöä tehdessäni pilkkijä paukahti sisälle kalakassin kera, joten nettimaksukin tuli hoidettua.
Kalasaalista riitti meidänkin mökille ja lähdettiin keiton tekoon. Paitsi että - hieno ilma, käytäiskö ensin hiihtämässä? Okei. Käytiin kympin lenkki, mikä oli kyllä aivan riittävä meikäläiselle. Ensin kelkan jälkeä metsässä, sitten pätkä poroaidan vartta ja loppumatka jänkää pitkin myötätuulessa, auringossa. Mahtikeikka! Luistoa piisasi, pitoa lisättiin muutamaan otteeseen.
Nyt ollaan mökillä ja ruodoton kalakeitto tuoksuu jo lupaavasti. Oikea nälkä on hieno asia. Joku oli muuten ostanut mökille muhkeita villahuopia, voisinkin hetkeksi paketoida itseni keiton kypsymistä odotellessa.
Ommm.
***
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Eka harmaa hius
Se on löytynyt.
Mulle oli tähän asti hieman epäselvää, tuleeko meikäläisen värisille henkilöille harmaita hiuksia, mutta nytpä se tiedetään. Ihan edestä, just keskeltä päätä hiusrajan ja jakauksen risteyksestä sojottaa hieman mutkitteleva harmaa tai melkein valkoinen tynkähius. Höh! No olipas tosi rankkaa tää reissusta paluu ja koko elämän pohtiminen.
Oma väri on nykyään aika aneeminen, mutta olen pohtinut jättäväni raitojen kanssa hästäämisen? Hiukset olisivat omalla värillä paljon kimmoisammat ja kiharajuttuja ois helpompi tehdä. Ja näemmä näitä raitojakin nyt on tulossa omasta takaa. Hmm.
Herra P kanssa Roomassa istuessani oli hauskaa kun hän jutteli tarjoilijan kanssa ja kävi ilmi, että herra P on kotoisin Sisiliasta, Palermosta. "Mutta olet niin blondi!" Ei erityisen blondi suomalaisittain..? Mutta sisilialaisittain - keskiruskeat hiukset ja suuret tummanruskeat silmät. Taitaa Sisilia olla pikimustatukkaisten kotimaata.
Joten, jos alkaa tuntua olo hailakalle niin Italian suunnalla ainakin menee vielä blondista.
Pitipä se tämäkin päivä nähdä. Kerran se vain kirpaisee - kirpaisi.
***
Reissu-uutisia! Pääsen Lappiin hiihtelemään (?), valokuvailemaan, mökkeilemään viikon päästä. Meni justiinsa hienosti henkilötekniset ja logistiset kuviot, olen toooosi iloinen.
Great!
***
Mulle oli tähän asti hieman epäselvää, tuleeko meikäläisen värisille henkilöille harmaita hiuksia, mutta nytpä se tiedetään. Ihan edestä, just keskeltä päätä hiusrajan ja jakauksen risteyksestä sojottaa hieman mutkitteleva harmaa tai melkein valkoinen tynkähius. Höh! No olipas tosi rankkaa tää reissusta paluu ja koko elämän pohtiminen.
Oma väri on nykyään aika aneeminen, mutta olen pohtinut jättäväni raitojen kanssa hästäämisen? Hiukset olisivat omalla värillä paljon kimmoisammat ja kiharajuttuja ois helpompi tehdä. Ja näemmä näitä raitojakin nyt on tulossa omasta takaa. Hmm.
Herra P kanssa Roomassa istuessani oli hauskaa kun hän jutteli tarjoilijan kanssa ja kävi ilmi, että herra P on kotoisin Sisiliasta, Palermosta. "Mutta olet niin blondi!" Ei erityisen blondi suomalaisittain..? Mutta sisilialaisittain - keskiruskeat hiukset ja suuret tummanruskeat silmät. Taitaa Sisilia olla pikimustatukkaisten kotimaata.
Joten, jos alkaa tuntua olo hailakalle niin Italian suunnalla ainakin menee vielä blondista.
Pitipä se tämäkin päivä nähdä. Kerran se vain kirpaisee - kirpaisi.
***
Reissu-uutisia! Pääsen Lappiin hiihtelemään (?), valokuvailemaan, mökkeilemään viikon päästä. Meni justiinsa hienosti henkilötekniset ja logistiset kuviot, olen toooosi iloinen.
Great!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)