Täällä taas, kesätunnelmia

Ihana kesä humpsahti viimein käyntiin.

Aika tarkalleen heinäkuun alkupuolelta on saatu nauttia lämpimistä ilmoista. Pari päivää sitten hoksasin että eletään kesän "puoliväliä". Oikeita kesäkuukausia ovat touko-, kesä- ja heinäkuu. Itse olen toukokuun kannattajia, en sitten loppujen lopuksi tiedä johtuuko se enempi kevään hennosta hurmiosta vai siitä, että koko kesä on vielä edessä. Suhtaudun kauhulla luonnon kuivumisen aiheuttamiin "syksyisiin" merkkeihin - satunnaisiin keltaisiin lehtiin - koska syksy ei ole ennen ollut mulle kovin mieluista aikaa. Nyt olen ihastunut siihenkin. Sadonkorjuuta, sienestystä, tiettyä uuden aktivoitumisen aikaa. Nyt on kuitenkin puolitoista kuukautta vielä kesää jäljellä ja onneksi niin.

Ilon aiheita on kertynyt matkan varrella, samoin surua ja pettymystä. Niinkuin elämässä on tapana. Oulussa parhaita juttuja tälle kesää on lauttasauna, jossa saa tekstarimaksulla kuka tahansa saunoskella. Kun kesä kuluu paljolti töiden merkeissä, on ihanaa päästä rentoutumaan saunalle. Puusauna ja uinti joessa, jonka jälkeen pyöräily kotiin - eipä ole tarvis unia juuri houkutella.

Pyöräily on nyt totaalisesti kiinnittynyt sydämen asiaksi. Eilenkin hurautin osapuilleen 25 kilometriä kahdella eri reissulla. Monelle konkarille ihan tynkä matka, mutta mulle hieno pläjäys. Nyt kunto sallisi pikkuhiljaa kyllä pitemmätkin reissut. Tällä kertaa asiana oli palaveriin meno ja toisena keikkana kummipojan synttärit. Kaksivuotiasta juhlittiin saippuakuplakoneella ja kakulla - mutta parasta taisi silti olla kunnon vesisota.

On ollut ihania ilmoja kun on satanut ja paistanut. Oikea kesä! Pelkkä paahde näännyttää ja sade lannistaa. Tasapainoa pitää olla. Ja luonto ehtikin jo kaivata sateita. Niitä yleensä kyllä saadaan liiankin kanssa - heinäkuu on Suomessa sateisin kuukausi.

Mietin tekisinkö jotain tosi radikaalia. Heräsin kuudelta, olen pakastanut mansikoita ja illalla palaveri. Kukkien hoitoakin tiedossa - mutta nyt päivälle pohdin kattoisinko elokuvan. Sulaa hulluutta? Musta tuntuu, että aurinkoannos on hyvällä mallilla. Ja pakollinen "nyt pihalle kun on hyvä ilma" on jotenkin mielikuvituksetonta.. Hmm.

Back in the days tuikkasin telkkarin kokonaan piiloon kesäkaudeksi, nyt otan asiat rennommin. Mutta laatuleffa - jotenkin kaipaan sitä? Nälkäkin olisi.. Jospa laittaisin ruokaa ja asettuisin leffan äärelle, varalta kylkeen Tsuppi tsaffia.

Niin, Peltsi ja Juuso tekivät lyhyen paluun eetteriin.. Oi niitä aikoja. Mutta, aika entinen ei koskaan enää palaa ja Reality bites edelleen. -> Kattois sen leffan, nostalgiahuuma saattaisi juuri nyt raikastaa ajatuksia muutenkin.

Kaunista kesää!

***

ps. Mainio ajoitus, pihalla alkoi juuri roima ropina! Hmm, vai menisinkö sittenkin katsomaan sadetta..?

Viimeinen ilta mökillä

Aika mökillä on mennyt nopsaan. Täällä mennään ihmisen tahtiin. Aamulla noustaan, otetaan aamupalaa. Ulkoillaan, syödään, juodaan kahvit. Poltetaan pari pesällistä, että kamppeet kuivuvat. Otetaan päikkärit. Luetaan, touhutaan, oleillaan. Jossain vaiheessa päivä kääntyy illaksi ja sauna lämpiää. Kyllä tähän tottuu.

Puusaunaa, lunta, puhtautta ja hiljaisuutta jää kaipaamaan. Joulun aika mökillä on ollut ihanaa, mutta päivä on lyhyt ja mökin lähialueella kulkeminen jää vähäiseksi. Nyt oli mukavaa, kun joka päivä tuli hiihdettyä, valokuvattua lempikuusia ja montaa muuta kohdetta.

Purotaimen eli tammukka ja harjus eli harri maistuivat makoisille paistettuina, savustettuina, keitossa ja suolakalana. Myös yksi puronieriä ui lautaselle.

Mutta, kaupunki kutsuu ja viikonlopusta onkin tulossa mielenkiintoinen. Kokoustelua, apurahahakemuksen viilausta, paneelikeskustelua. Tositoimiin heti siis!

Olipa kyllä hieno mökkireissu. Tänne useammin jatkossa, ehdottomasti!

Kiitos Konkari ja pikinokka hyvästä seurasta.

***

What a day..!

Olipas erikoinen päivä.

Hieman hämmentäviäkin asioita tapahtui, mutta nyt haluan ehdottomasti muistella päivän kivat jutut lyhykäisesti. Juttelin eilen kaverille, että pitäisikö tällätä vakikahvilan seinälle lappua jossa etsitään ranskan kielen juttukaveria. Well indeed! Tänään törmäsin (yli) neljään tyyppiin, jotka puhuvat ranskaa. Yksi pariskunta, joka asui Nizzassa ja oli palaamassa sinne kolmen päivän päästä. Kovasti kuulemma jo ikävöivät kotia ja kauniimpia / parempia ilmoja. Nythän täällä on ollu tosi kaunista, keväistä mutta voin kuvitella ettei aiempi helmikuinen vesisade ole kohottanut fiiliksiä.

Hetken päästä puolestaan iloinen lauma opiskelijoita pelmahti viereeni ja koko kahvilan täytti äänekäs ranskan kielen sorina. Hetimiten puutuin keskusteluun, samaten takanani istunut likka jonka ääntämiseen mulla ois kyllä pari pikkuvinkkiä.. Ja luultavasti hänellä mun kielioppiin : ) Porukka alkoi itse asiassa harmittelemaan että milläs kielellä he kohta juttelevatkaan omia juttujaan, kun kaikki puhuvat ranskaa.. Siinä vaiheessa aktivoiduin lähtötouhuihin, eiköhän noihin sankareihin törmää vielä toistekin. Peace.

Kaupunki oli laajalti hiekoitettu ja paikoin loskainen. Tämä yhdistelmä pyyhki tehokkaasti loput koirankakat kenkieni pohjista. Oikein hieno homma.


***

Päivässä oli kyllä monenlaista kohtaamista ja mielialaa, hmm. Pitäisi vain koittaa pitää yllä se reissuissa ehdoton pitkäjänteinen kärsivällisyys ja positiivisuus. Miksihän se pysyy siellä niin paljon helpommin yllä? Ehkä siksi, että sitä on siellä niin irrallinen nappula eikä voi oikein vaikuttaa muuhun kuin omaan tekemiseensä.

Täällä on paljon isompi paletti hanskattavana. Koko elämä - josta reissu on kuitenkin jonkinlaista lomaa tai todellisuuspakoa.

Syvä hiljaisuus.


***

Tänään saunotaan! Otetaanpa siitä ilo irti big time. Meikän ulottuvuuksilla on niin luksusta pestä hiukset suihkun alla avoimessa tilassa, eikä naftissa suihkukopissa. Kävin myös kaupassa ja tein testimielessä temput banaaneille. Katkaisin niistä päät ja ajatus ois, että josko banaanikärpästen synty hiipuisi? Ei mitään hajua tehoaako. Päät kieputin tiukasti sanomalehtipaperiin ja asettelin kompostin syvyyksiin. Raportoin tästä innovaatiosta ja sen toimivuudesta myöhemmin.

Haluan laittaa loppuun jonkun yleispätevän lauseen, olkoon se vaikka:

Oma maa mansikka, muu maa mustikka.


***

Good morning Finland!

Huomenta päivää!

Ihanaa, öökköset ovat palanneet elämääni. Olen myös pohtinut, olisiko fiksua alkaa kirjoittaa kunnolla kirjakielellä. Ehkä se olisi. Blogi toimisi samalla kielenhuoltopaikkana. Vuosiin ei ole tarvinnut kirjoittaa kunnon suomea, joten rapistumisvaara ilmeinen. Koitetaanpas nyt tsempata. Muutamat sanamuunnokset jääkööt, mutta pääsääntöisesti koitetaan kirjoittaa sanat loppurimpsuineen.

Kotimatka alkoi eilen Roomasta hostellilta. Aamu valkeni aurinkoisena ja ilma tuntui raikkaalta. Tuulettelin pikkuisen kun Italian kämppis nukkui vielä ja kohta tuli määräys peiton uumenista: Fenestra! Kiirehdin sulkemaan ikkunan, ettei tyttö palellu. "Fenestra!" kaikui uudestaan. Aa, pitikin avata verhot. Let the sunshine in!

Bolognan neiti A:n kanssa oli useampikin hieno juttutuokio, huolimatta siitä että ainoa yhteinen kieli oli italia. Jopa kotitalojen rakenneasioita ja kokoluokkia on hieman käyty läpi  : )
Hänen ammattiinsakin liittyen.

* Where there's a will there's a way *

Kun astelin ulos hostellilta, mieli oli kevyt kuin pienellä lintusella. Tunsin että matka oli mennyt niin hyvin, mitään pahoja vastoinkäymisiä ei ollut sattunut, olin saanut paljon aurinkoa ja hymyjä elämääni.

Otin bussin (lippu ostettava etukäteen, busseissa ei myydä) Ostienten asemalle ja siitä suihkin tieni läpi esteiden aina asemalaiturille 12, josta lähti juna lentokentälle. Kyyti oli 20 minuuttia myöhässä, joten olin tyytyväinen että olin ottanut siirtymiseen aikaa. Lentokentällä ei ollut lainkaan jonoja, senkin takia oli mainio idea olla ajoissa. Ehdin nauttia palan pizzaa, kaffeet, leivoksen ja hedelmäsalaatin. Ajattelin että nuijanukutan itseni Rooma-Helsinki lennolle. Suunnitelma onnistui loistavasti.

Oli muuten parhaita pizzoja koko reissulla! Ja mitkä olivatkaan hukeat ainekset? Tomaattia ja mozzarellajuustoa. Siinä sitä ollaan - kun ainekset ovat ensiluokkaiset, lopputuloskin sulaa suussa. Wikipediassa muuten ihan topakka tietoisku pizzasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pizza

Hmm. Paljon jäi asiaa ja ajatuksia pääkoppaan, palaan kuvien kera kunhan näistä paluutohinoista on selvitty. Eilen muuten saunassa oli aika karsea efekti, kun tajusin että mun pää toimi jonkinlaisena kaikukoppana. Kun napautin itseä päähän, siellä soi. En hätääntynyt vaan ajattelin että ilmiön täytyy johtua ilmanpaineista, ehkä parasta odotella että luonto hoitaa asian. Aamusella pääkoppa ei soinutkaan enää. Vasen korva tuntuu edelleen hieman oudolle, siinä on huonompi kuulo ja se on kaikelle herkempi. No, pitää nyt lepytellä sitä rauhallisella ja hiljaisella elämällä. Ainakin hetken ; )

Italia on kyllä kaunis ja huikea vastakohtaisuuksien maa. Palataan asiaan myöhemmin!

Ciao!

***

ps. Suodatinkahviin vaihtaminen muuten sekoitti vatsan, oijoi.. Ois pitäny ostaa se mutteripannu Ventimigliasta!

***