Neitsyen kauhuja ja unelmia

Taas mennään!

Syksyn työprojektit pulkassa, joululle pitänee piakkoin uhrata ajatus jos toinenkin.
Mutta sitä ennen päräytän kaverin luo Rovaniemelle, tänään, junalla.
Jee!


Kauhukseni sain kuitenkin vastikään kontaktin, jossa minua toivottiin talkoilemaan kasaan erään porukan apurahahakemus, dl 31.12.2015.
Mitä, milloin? 


Ennen Rovaniemen reissua? En ehdi.

Rovaniemellä? No ei tod? (Junaakin joku ehdotti, auts.)

Uhratako viimeinen viikonloppu puoliskon kanssa? Eiiih!

Alkuviikosta? No olihan siinä jo muutakin ohjelmaa..

Jouluna ei tod, joulun jälkeen jätettynä painaa mieltä - eikä lomilla saa ketään kiinni.



Ratkaisu: 

Tunti siellä, toinen täällä, raavin hommaa kasaan. Plaah. Mutta hei, se etenee jo!
Ja laitoin välivaiheen näytille äskettäin - mahdollisesti siihen tarttuu avukseni vielä toinenkin henkilö ja saadaan se iloiseen joulupakettiin alkuviikon aikana.

Muttamutta - reissuun lähdössä ja tajusin juuri, että pitäisi toki sekä pakata, miettiä tuliaisia että syödäkin jotain. Pakkaus helppoa, muutamat perustalvitamineet ja kotioloasu, tuliaiset ostetaan paikan päältä lennosta tarpeen mukaan. Ruokaa, joulujuttuja, pikkupoitsulle jotain mieluista - ja tarpeellista ennen kaikkea.

Pakastin on paras kaveri, kun ruokahuolto pitää pähkiä kiireessä - mustat belugalinssit möllöttivät houkuttelevina pakasterasian pohjalla. Hokasin, että annos on niin iso, että jätän osan jääkaappiin - kun tulen lauantaina nälkäkuolemaa uhkuen, nappaan heti ensiavuksi linssit naamariin ja jaksan lähteä kohti triplabuukattua iltaa! Jes!  

Kuinka kätevää!


No ei vainen triplabuukkausta, nyt peräti torppasinkin yhden houkuttelevan menon.. 
Mietin että ehkä - kävisin yksissä pikkujouluissa piipahtamassa autolla moikkaamassa tärkeitä yhteistyökumppaneita hetkisen seurustellen ja

tulisin

  sitten

kotiin


s-a-u-n-o-m-a-a-n...


R-a-u-h-a-s-s-a.



Rauhallista ja valitsemasi kaltaista joulun aikaa:

hyvän mielen taikaa!


***

Kaikkeen tottuu

Terkut junasta!

 Rovaniemeltä lähtö ja suuntana kotikonnut. Konkari jäi Rovaniemelle pikinokkamiesten vuosikokoukseen. Plääh, ihan tylsää kun ei voi kirjoittaa heistä enää. Tosin! Parin viikon päästä menen kotimieheksi ja pikinokan kävelyseuraksi kun Konkari painelee seurueineen Namibiaan.

Rivieran turneella mietin, että tänne pitää päästä joka talvi. Mökillä tuumin että tämä se vasta on elämää. Kaupungissa varmaan hehkutan että onhan tämä hektinen cityelo huippua! Ja maalla luultavimmin nostalgioin palanneeni juurille. Eli kaikkeen tottuu. Siihenkin, että napottaa elämänsä sohvanmutkassa. Mutta mulla ei ole moiseen intoa, aikaisintaan ensi marraskuussa taas.

Elämä on ehkä helpompaa, kun on sopeutuvainen tyyppi. Itse sopeudun helpommin vieraaksi kuin emännäksi. Pitempiä sessioita ajatellen. Hmm.

Rovaniemellä tuulee, lumi hupenee ja tähän ei tainnu kehkeytyä kirkkaampaa pointtia. Näillä mennään, kuten entinen tapahtumapomoni tapasi sanoa.

Niin, huippujuttu! Ollaan menossa Syötteelle mökkeilemään ja valitettavista syistä viikonloppua piti vaihtaa. Hyvä uutinen, että vaihto sopi kaikille (kolmelle eri poppoolle). Nyt kun vielä saataisiin talvi juoneen mukaan ja huhtikuulle unelmakelit! Ainakin nuotiohommia, ulkoilua, mökkielämää, saunomista jne. luvassa laatuseurassa - jollei hiihto onnistuisikaan.

Aurinkoista  viikonloppua!

***