Koti kutsuu!

Viiden päivän reissu Helsingissä on loppusuoralla, napotan jo lentokenttäbussissa. Toivottavasti turvatarkastus sulattaa mun uuden kassin pienenä henkilökohtaisena omaisuutena. Myös reppu vaihtoi väriä, kun L antoi mulle räväkän neonpinkin repun. Ja vaatteita, kosmetiikkaa, kirjan..
Suurkiitos L!

Elämyksiä ja herkkuja oli myös tarjolla roppakaupalla. Pääsin katsomaan kulisseista kahtakin eri tv-tuotantoa ja raakakakkua oli tarjolla useammin kuin laki sallii. Mun enimmäkseen sokeriton ruokavalio otti erinäisiä osumia, mutta hei, loma on loma. Kotona palataan ruotuun!

Tulevaisuuteen olen suunnitellut yhtä herkkupäivää viikossa. Siinä oli järkeä lapsena - siinä olisi järkeä nyt. Sounds like a plan!

Helsingissä tuli itsekin kierrettyä herkullisia kohteita, mm. Sandro, sushibuffa, Ondaruokala, Cafe Espa. Talvipuutarha oli upea, kamelia ja lumikuningatar kukassa.

Upeinta oli kuitenkin hieronta Helsinki day spassa. Voi siskot mikä kokemus! Niin upea paikka ja taitava hieroja. Loungeosastolla ois voinu notkua pitempäänkin..

Ehkä vielä joskus?

Kiitos Helsinki! Kunnes jälleen kohdataan!

***

Helsingin tunnelmia

Reissu etelään oli hieno. Majoituin Herttoniemessä ja oli hienoa seurata miten erilainen meri on eri aamuin, illoin. Kävin Toven näyttelyssä Ateneumissa, näin ystäviä ja törmäsin yllärinäkin yhteen Rovaniemen Pampulaan, näin veljeä, ihastelin kirsikoiden kukintaa eli hanamia ja nautin elämästä.

Helsingin valokuvat ovat päässeet koneelle. Tässä muutamia maistiaisia.

Cafe Esplanadi, klassikko. Briossi ja Ninjakoira.

Iltakävelyllä. Koivu ja ystävä.

Ilta satamassa.

 

Abloy. Sörnäinen.

Banaanit ja nauru.

Tulppaani jonka lehdet kuin kämmekällä.

Hanami, perhe piknikillä. Kaikki kuvauskeikat pilvisellä tai sadesäällä..

Me.

Ystävä kotonaan ilta-auringossa.

Purjehduskoululaiset tositoimissa. (Näytti kaukaa muumiperheelle!)

Ilona Jäntti, ilma-akrobatiaa Talvipuutarhassa.

Bougainvillea, ihmeköynnös - ystävä etelän mailta.

Lehtikaktus - what a beauty.

Helsinkiläiset käyvät Talvipuutarhassa piknikillä.

Ihanat tessut lenkillä, rotu shiba.

Kännykkäräpsy Herttoniemestä, yllättävän hyvä laatu. Aurinko apuna.

Loppuun joku ihana kuva, mikähän se olisi? Hmmm. No mikä odotti minua kotona?
Kaikki!

Kevät ei ollut edennyt juuri lainkaan, minkä havainnon otin kiitollisena vastaan.
Mutta - kohta alkaa hämmentyä siitä että on

a) ennätyksellisen aikainen kevät
b) ennätyksellisen hidas kevät

Mutta tätähän olen toivonut aina - sitten Normandian 1995 kevään jälkeen, joka kesti kolmisen kuukautta.. Nyt nautitaan.

Kesä nimittäin rynnistänee maisemiin jo ensi viikolla..!

Tulppaani, armaani.

Sitkeät romantikot.

Aurinkoista loppuviikkoa!

***

Kohtaamisia Helsingissä

Tulin eilen Helsinkiin. Juttelin virolaisen miehen kanssa muutaman sanasen lentokenttäbussiin noustessa, kun hän kysyi minulta bussin hintaa.

Päivä oli todella kaunis. Ihastelin puhkeavia hevoskastanjan lehtiä ja kauniita kukkaistutuksia Espalla.

Koska olin menossa illalla kaverin kanssa syömään, päätin hoitaa iltapäivän kahvitellen. Cafe Esplanadi, varma valinta. Maalainen joutui eturiviin istumaan, mutta kompensoin tilannetta aurinkolaseilla ja hyvällä ryhdillä. Äkkiäkös sitä taas tottuu siihen, että

a) kaikki kävellä viuhtovat ihan nenän alta
b) ketään ei kannata jäädä töllistelemään
(onneksi vähän voi aurinkolasien takaa kurkistella)

Viereeni istahtivat mies ja nuori saksanpaimenkoira. Mies syötti pussista raksuja suurikorvaiselle kaverilleen. Kuulin kun hän kysyi tarjoilijalta eikö enää olekaan pöytiin tarjoilua. Mies käväisi koiran kanssa ovella, mutta käännähti takaisin.

Havahduin siinä vaiheessa ja huikkasin, että toki voin olla sen aikaa koiran kanssa kun hän käy tilaamassa. Mies lähti ilahtuneena tilaamaan ja sanoi "Se on Ninja." Kappas, kaima!

Istuttiin Ninjakoiran kanssa, juttelin ja rapsuttelin sitä korvan takaa ja odottelu meni hienosti. Ninja katsoa tapitti tiukasti kahvilan oven suuntaan ja pianhan se isäntä palasikin. Luovutin siinä vaiheessa paikkani, kun teinit olivat ehtineet linnottautua naapuriin ja olin joka tapauksessa lähdössä.

Lompsin puistoon ja kappas, Viron mies. Juteltiin, hän oli ollut 4 viikkoa Vietnamissa, jonka eteläosissa oli ollut 45 astetta lämmintä. "It was great." Seuraavaksi hän aikoi kävellä länsisatamaan. Naureskeltiin, miten ulkomailla kaikki aina tyrkyttävät bussia lyhyellekin matkalle ja ihmettelevät jos haluaa kävellä.

Tässä vaiheessa noteerasin että kännykkäpussukka loistaa poissaolollaan. Toivottelin hyvät jatkot ja lähdin toiveikkaana kohti kahvilaa.

Jee! Pussukka oli tipahtanut Ninjaa rapsutellessa ja löytyi samalta paikalta. Totesin Ninjalle "hyvin vartioitu" ja lähdin helpottuneena kohti metroa.

***

Illalla käytiin kaverin kanssa nepalilaisessa syömässä ja kävelyllä Herttoniemen rannoilla ja kallioilla.

Lovely day in Helsinki.

***

Tien päällä taas!

Terkut lentokenttäbusasta!

Olen matkalla Oulunsalon lentokentälle, päämääränä Helsinki. Valitsin matkalle mustat Gaborin nilkkurit, Berliinistä. Siniset farkut, Kuopion Sokos, joku naisten merkki x. Vero Modan sininen takki, jossa kiva kaulus, hullareilta. Sinioranssinen ruutuhuivi, Ventimiglia. Violetti helmipipo, Mukava, Non Boutique. Voihan olla ettei pipoa tarvi, mutta se on myös asuste - ja isolla kirkolla tuulee aina.

Tosi töisevää tuo vaatelistaus, en ala muotiblogaajaksi. Onpahan testattu kertaalleen niin tietää tämänkin asian elämässä.

***

Istuskelen nyt kiikkutuolissa ja odottelen lentoa. Hyvä fiilis reissuun lähdöstä. Katolle jäi pari remppamiestä ryskäämään ja oikopolun tuomi puhkui innosta, otin kummastakin kuvan. Saa vertailla tilanteen kehitystä.

Pikkasen jänskätän jos koivujen hiirenkorvavaihe jää näkemättä.. Mutta uskon että ehdin parahiksi takaisin. Sitä paitsi - aurinkopaikan hieskoivun ja varjopaikan rauduskoivun kohdalla ero saattaa olla jopa viikon, pari. Eiköhän mulle joku varjoisen paikan kaunotar löydy ihailtavaksi!

Oi, iloinen tuulahdus Rivieralta! Ystäväni palasivat juuri 10 päivän turneelta. Reissu oli ollut onnistunut, tosin Nizza oli harmillisesti näyttänyt sateisemmat kasvonsa. Uskonpa silti että upeita kuvia muistikortti pullollaan, jospa niitä pääsisi katsomaan.

Nyt menoksi,
aurinkoa!

***

Uusia kujeita

Pitää olla varovainen sen suhteen, mitä toivoo.
Saattaa toteutua!

On muutamia osa-alueita työrintamalla joista olen haaveillut salaa ja vähemmän salaa jo vuosia. En tiedä miten paljon toimenpiteitä olen tehnyt asioiden suhteen - jonkin verran? Mutta en kovin paljon. Myöhempinä vuosina varmaan ihmettelen näitä tilanteita, mistä työkuvioita on poikinut...


Tilanne A.

Soitan eräälle henkilölle (jota en juuri tunne) ja kysyn häneltä eräästä tapahtumasta.
Saan vastauksen, että tapahtuma on tulossa syksyllä ja "Kiinnostaisiko yhteistyö."
Saan kakisteltua että tottahan toki. "Minkälaistahan se voisi olla."
-> Tavataan -> keskustellaan puolitoista tuntia vimmatusti
-> synkkaa -> töitä näköpiirissä.


Tilanne B.

Soitan ihan toiselle henkilölle ja kysyn eräästä yhteistyökuviosta ja tapahtumasta.
Asia selvitellään ja etenemissuunnitelma tehdään.
Herää keskustelu "Mitä teet nykyään" - ja saan työehdotuksen koskien ensi syksyä.
Mielenkiintoista.


Työt liittyvät tapahtumiin, kirjoittamiseen sekä omaan alaani. Loistavaa.
Kesä on jo täynnä säpinää, mutta nyt syksyynkin jo kaksi "työsiivua" sekä yksi mahdollisuus,
joka riippuu rahoituksen toteutumisesta. Tästä se lähtee rullaamaan.

***

Olen muuten menossa Helsinkiin! Ylihuomenna. Ihanaa!

Pitää hoitaa aika monta hommaa kuntoon ennen sitä, mutta K muistutti:
"Aiothan blogata sieltä"
"Öö, en tiedä, olen mobilen kanssa liikkeellä"

Hmm. Mainio muistutus!

Kun tahti kiihtyy, oma pähkäily ja kirjoittelu saattaa jäädä vähemmälle. Ja juuri silloin kun asioita alkaa tapahtua, kirjoittaminen olisi niin tärkeää!
Kirjoittaminen (rakastan listoja):

*suoristaa ajatusten kulkua
*auttaa priorisoimaan
*muistuttelee
*huojentaa
*avaa polkuja

Note to myself: ei saa unohtaa kirjoittamisjuttuja kiireen keskellä.

Herneenversojen vehreydestä inpistä ja toivotus:
Ihanaa tätä viikkoa!

***