Aasia ei ole ollut mulle koskaan se juttu, vaan olen aina hinkunut kaukomaille mieluummin Afrikan ja eritoten Etelä-Amerikan suuntaan. Tansanian ja Egyptin seikkailuja lukuun ottamatta - kaukokaipuuksi on jäänytkin.
Mutta tuo Japani.
Tuli elämään ihan salakavalasti. Pujahteli sieltä ja täältä. Ensin olen pikkuhiljaa lämmennyt sushille kunnes nykyään koen vieroitusoireita jo viikon jälkeen.
Yuki sushi, you saved my life so many times.
Myös jooga on aika jees, hmm, suhteeni joogaan hakee muotoaan. Dynaaminen meditaatio oli kuitenkin ehkä vielä enemmän mun juttu kuin perusjooga. Joogasuhdetta on helppo syventää, kun aika on sille oikea.
***
Viime vuonna luin kaihoisan ja melankolisen romaanin, jonka lopetettuani ajattelin: tämän haluan lukea heti uudestaan. Kyseessä oli Haruki Murakamin Norwegian Wood. Oih! En ole vielä lukenut toiseen kertaan, mutta ajattelin lukevani ennen reissua, niin selkeyttävä ja inspiroiva tunnelma siitä jäi.
Lisää pökköä pesään! Kaverit joiden kukkia kastelen, kävivät keväällä 2013 Japanissa ja pääsimme ihanalle kuvamatkalle kirsikankukkajuhlaan hanamiin (vrt. turkkilainen sauna hamam). Ah mitä kauneutta! Kevät 2013 oli ennätyksellisen aikainen kautta maailman, joten kavereilla oli haasteensa osuttaa reissua parhaaseen kukinta-aikaan. Mutta ainakin kuvien perusteella reissu oli menestys.
Nuo samat kuvat pujahtelivat mieleeni nyt, kun olen lukemassa Mia Kankimäen kirjaa "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Miten ihanaa tekstiä! Yhdistelmä matkakirjallisuutta, Japanin kulttuurin syvähavainnointia, kirjallisuuden historiaa Sei Shōnagon nimisen hovinaisen kirjoituksia tutkien ja jäljittäen, ripaus chick lit osastoa ja nelikymppisen maailmantuskaa joka vaihtuu kepeäksi ja kuulaaksi kuluksi elämän virrassa.. Ihana, ihana kirja!
Nyt mun maailmantuska numero 1 on se, että olen menossa sivulla 345 - ihan lopussa siis, snif! Säästän kirjan illaksi, saunan jälkeen luettavaksi. Jos maltan. katsotaan.
Lyhyestä virsi kaunis. Lukekaa nämä ihastuttavat kirjat ja rakastukaa Japaniin!
Ugh. Olen puhunut.
***
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meditaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meditaatio. Näytä kaikki tekstit
maanantai 20. tammikuuta 2014
tiistai 7. tammikuuta 2014
Kaunis, lohdullinen matka
Joskus matkan voi tehdä hyvin lähelle.
Niin kävi tänään.
Ystäväni M kutsui minut mukaan Oshon dynaamiseen meditaatioon, jonka vetäjänä oli yhteinen ystävämme R. Meditaatio kesti noin tunnin ja sisälsi neljä erilaista osiota.
1. Ensimmäisessä osiossa otettiin oma tila ja "täristeltiin". Ajatuksena oli saada liike virtaamaan kropassa luonnollisesti. Itse otin homman huojuskelun kannalta, mutta täristelin käsiä aika dynaamisesti. Musiikki oli erittäin inspiroivaa sisältäen karnevaalimaisia ja huilumaisia sävyjä. Näistä poikikin pian ajatus, että olen paratiisilintu sademetsässä, ilman siipiä tosin. Ponnekkaasti vatkasin hiirikäsiäni ja koitin kasvattaa itselleni siipiä. Hetken päästä olinkin ihan hikinen. Muistelin ainoaa sademetsää missä olen ikinä käynyt, Tansanian Kilimanjaron kansallispuiston vehreyttä vuonna 1999.
2. Toisessa osiossa liikuttiin vapaasti ja kuunneltiin itseä - mitä kroppa haluaa tehdä. Musiikki oli samaten aika dynaamista ja hetkittäin sain jopa fiiliksiä New Yorkista. (En ole käynyt.) Tilanne oli erittäin intensiivinen, neljä henkilöä liikkui ympäri salia musiikin inspiroimina ja monenlaiset äänet ja liikkeet täyttivät salin. Tässä vaiheessa meditoijien ja musiikin yhdessä luomasta äänimaailmasta tuli mieleen vasta tv-dokumentissa näkemäni, kaunis ja lohdullinen Mexicon kuolleiden muistojuhla, jossa ihmiset kerääntyivät hautausmaalle polttamaan kynttilöitä ja muistelemaan rakkaita vainajia. Jotenkin ajatus nostatti tunteita pintaan ja liikkeen siivittämänä kropasta puristui pois myös vanhaa kuonaa ja kyyneleitä.
3. Kolmannessa osiossa istuttiin ja kuunneltiin kroppaa.. Käännettiin lopullisesti "aistit sisäänpäin". Se oli kaunista. Koin istuvani hieman vinossa ja ajattelin nojaavani johonkin, kunnes tajusin että hain tukea itsestäni. Itselleni. Sitten vapauduin ja kohottauduin istumaan vahvemmin, suorempaan - kroppa rauhoittui, otti vaatimansa levon ja rauhan.
4. Neljännessä osiossa maattiin ja levättiin. Kolmen osion kokemukset olivat puhdistavia, kauniita ja lohdullisia ja minulle tyypillisesti tietty avautuminen alkoi jo tuottaa uusia ajatuksia ja ideoita. Ideat olivat mielestäni tosi hyviä, liittyen ihmisten kanssa tehtävään työhön, positiivisuuteen ja kosketuksen voimaan.
Meditaatio oli mielettömän hieno elämys, kiitos R joka ohjasit - ja M joka vinkkasit asiasta ja pyysit mukaan.
Ehkä isoimman lahjan annoin kuitenkin minä itselleni, kun uskalsin sukeltaa jonnekin syvemmälle ja päästää joistain raskaista asioista irti.
Kiitos!
***
Niin kävi tänään.
Ystäväni M kutsui minut mukaan Oshon dynaamiseen meditaatioon, jonka vetäjänä oli yhteinen ystävämme R. Meditaatio kesti noin tunnin ja sisälsi neljä erilaista osiota.
1. Ensimmäisessä osiossa otettiin oma tila ja "täristeltiin". Ajatuksena oli saada liike virtaamaan kropassa luonnollisesti. Itse otin homman huojuskelun kannalta, mutta täristelin käsiä aika dynaamisesti. Musiikki oli erittäin inspiroivaa sisältäen karnevaalimaisia ja huilumaisia sävyjä. Näistä poikikin pian ajatus, että olen paratiisilintu sademetsässä, ilman siipiä tosin. Ponnekkaasti vatkasin hiirikäsiäni ja koitin kasvattaa itselleni siipiä. Hetken päästä olinkin ihan hikinen. Muistelin ainoaa sademetsää missä olen ikinä käynyt, Tansanian Kilimanjaron kansallispuiston vehreyttä vuonna 1999.
2. Toisessa osiossa liikuttiin vapaasti ja kuunneltiin itseä - mitä kroppa haluaa tehdä. Musiikki oli samaten aika dynaamista ja hetkittäin sain jopa fiiliksiä New Yorkista. (En ole käynyt.) Tilanne oli erittäin intensiivinen, neljä henkilöä liikkui ympäri salia musiikin inspiroimina ja monenlaiset äänet ja liikkeet täyttivät salin. Tässä vaiheessa meditoijien ja musiikin yhdessä luomasta äänimaailmasta tuli mieleen vasta tv-dokumentissa näkemäni, kaunis ja lohdullinen Mexicon kuolleiden muistojuhla, jossa ihmiset kerääntyivät hautausmaalle polttamaan kynttilöitä ja muistelemaan rakkaita vainajia. Jotenkin ajatus nostatti tunteita pintaan ja liikkeen siivittämänä kropasta puristui pois myös vanhaa kuonaa ja kyyneleitä.
3. Kolmannessa osiossa istuttiin ja kuunneltiin kroppaa.. Käännettiin lopullisesti "aistit sisäänpäin". Se oli kaunista. Koin istuvani hieman vinossa ja ajattelin nojaavani johonkin, kunnes tajusin että hain tukea itsestäni. Itselleni. Sitten vapauduin ja kohottauduin istumaan vahvemmin, suorempaan - kroppa rauhoittui, otti vaatimansa levon ja rauhan.
4. Neljännessä osiossa maattiin ja levättiin. Kolmen osion kokemukset olivat puhdistavia, kauniita ja lohdullisia ja minulle tyypillisesti tietty avautuminen alkoi jo tuottaa uusia ajatuksia ja ideoita. Ideat olivat mielestäni tosi hyviä, liittyen ihmisten kanssa tehtävään työhön, positiivisuuteen ja kosketuksen voimaan.
Meditaatio oli mielettömän hieno elämys, kiitos R joka ohjasit - ja M joka vinkkasit asiasta ja pyysit mukaan.
Ehkä isoimman lahjan annoin kuitenkin minä itselleni, kun uskalsin sukeltaa jonnekin syvemmälle ja päästää joistain raskaista asioista irti.
Kiitos!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)