Tänään puuhailin kolmisen tuntia puutarhassa.
Siistin tai oikeastaan leikkasin alas pensashanhikin. Ei suuria odotuksia. Jos se ei ala uusiutumaan kunnolla, heivaan koko hanhikin manan majoille.
Siirsin yhden tummanvioletin kituvan (rungosta vahingoittuneen) syreenin uuteen, hyvään istutuskuoppaan. Toivon, että se innostuu lisääntymään, jotta saisin taimia. Yksi mahdollisuus olisi koittaa myös pistokkaita, mutta annetaanpa luonnolle ensin mahdollisuus.
Syreenin juurelle istuttelin keijunkukkaa. Reunaan aloitin uutta kiveystä. Päätin, että kun esikot ovat kukkineet, jaan niitä topakasti ympäri puutarhaa, myös tämän syreenin alle. Ylipäätään annan syreenien lisääntyä hieman (hallitusti!) ja pyrin täyttämään kaikki syreenien aluspaikat kevään ja alkukesän kukkijoilla. Kaunista. Yksi koiranputkikin kasvaa syreenien välissä ja on kukkiessaan todella sievä, pitsimäinen. Pitääpä koittaa kylvää sitä lisää siemenistä tai siirtää takapihalta paakku, pari.
Vuorenkilven kanssa ollaan hyvissä väleissä. Päätin antaa sille lisämahkut levitä paraatipenkin etupuolelle, jossa on pienehkö laatoitus. Punainen laatta on ihan kiva, mutten voi sietää pystysuuntaista harmaata laattaa. Mieluummin ihastelen vuorenkilpeä, kuin sitä harmaata laattaa. Taktiikkana on ollut jo muutaman vuoden dumpata kaikki oksajätteet, tietyt kitkentäjätteet ja jämämullat vuorenkilpien väliin ja alle. Sinne ne uppoavat mukavasti ja pikkuhiljaa vuorenkilvet (ja meikä) kasvattavat itselleen upouuden "penkin". Cool.
Etupihalta puuttuu havuelementti. En ole aiemmin kaivannut sitä, mutta nyt tuntuu, että se jotenkin tasapainottaisi meininkiä. Tiedän, että lähipuistossa on yksi karannut tuija, joka on hieman vinkuran mallinen.. Mietin, että voisin ihan hyvin istuttaa sen puutarhaan, hmm. Eihän se ota, jollei annakaan. Ja jos tuntuu, ettei tuija sovikaan siihen, vahinko ei ole niin iso?
Hahaa! Josta tulikin mieleeni: saan jossain vaiheessa testata kaverilta isoa, valkoista, pyöreää pörrömattoa olkkariin. Tuli tänään puheeksi. Kesämatoksi olen moista haaveillut itselle. No, nyt voi tsekata koon sekä myös oikean sävyn - ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. On oikeasti huima ero, onko matto beigehtävä, luonnonvalkoinen, vitivalkoinen vai vaalean harmaa.. Mietin ehkä vitivalkoista tai luonnonvalkoista, hmm.
Jää nähtäväksi.
Ollaan käyty jo saunassa, mutta niin vain polttelis pienelle tarkistuskierrokselle puutarhaan.. Ihan pienelle vain..? Hmm. No, ainakin yksi ruukku pitää siirtää sisälle. Jospa siis piipahtaisin..!
Mutta siirretäänpäs sitä ennen puutarhatyöt tiedoksi myös kalenteriin.
-> http://venyttelis.blogspot.fi/2015/04/puutarhapaivakirja-2015.html
Ciao!
***
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keijunkukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keijunkukka. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
What a feeling!
Joskus se vain tapahtuu.
Inspiraatio iskee!
Tänään se tapahtui puutarhassa. Minulla on iltapäivällä palaveri ja iltakokous, joten ajattelin että nyt voisin tepastella hetkisen pihalla. Mopo lähti käsistä ja oikein mukavalla tapaa.
Olen perustanut yhden istutuslaatikon, jonka juurella on lahopuureunus ja laatikon ja lahopuureunuksen välissä on pieni multakerros. Lisäsin siihen nyt keijunkukkataimia, pienoisia. Lisäksi istutin itse laatikossa orvokit kunnolla multiin, tuikin sekaan muutamia keijunkukkia ja viimeistelin koko komeuden kivillä ja ruukunsirpaleilla. Nice.
Leikkasin tuijan, tämä on ollut pitkään mielessä mutta oikeastaan tänä keväänä olen vasta perehtynyt tuijan rakenteeseen ja sielunelämään. Sehän oikeastaan neuvoo, mistä kohtaa kannattaa leikata. Jos leikkauksen jättää liian myöhään, tuijaparka kaljuuntuu sisältä. Mutta jos sitä typistelee tasaisesti, säilyy kaunis, pörhäkkä muoto ja tuuheus = peittävyys naapurin suuntaan. Latvakin piti katkaista, niitä oli kaksin kappalein, nyt kun tuija jotenkuten vielä oli yltämisen äärialueilla - tikkaat asento 3.
Tuijan kupeessa kurkottelee syreeni, joka selkeästi häiriköi tuijan kasvua. Raaka peli Ranualla: kun syreeni kukkii, leikkaan oksat maljakkoon ja ainokainen tuija saa tilaa levitä hieman. Syreenejä kun on - öö - kahdeksan kappaletta ja erinäiset taimipuskat päälle.
Eilen bongasin lähimetsästä mehevän Heucherakasvuston, jonka oikopäätä haalasin pihalle. Oikeastaan tiesinkin, että metsään on dumpattu sitä, mutta olin yllättynyt miten kauniina se oli säilynyt talven yli. Kun keräilin metsän pohjalta keijukukkaa ja rönsyansikkaa, loimme erinäisiä katseita läheisen omakotitaloasukkaan kanssa. Hän kaateli parhaillaan pensasaitaa ja kummallakin olisi varmaan ollut toiselleen sanomista, mutta kumpikin tiesi, että parempi, kun ei puhu mitään.
Tuo omakotitalojen rivistö on dumpannut metsään risua, lehtijätettä jne. kohta 30 vuotta ja se todella näkyy luonnossa. Onhan siitä se hyvä puoli, että jos innostun lahopuu(tarha)hommista, matsku ei tule loppumaan. Myös kiviläjiä löytyy kohtalaisia määriä. Luulen, että voisin perustaa koko puutarhani lähimetsän aineksista. Luultavasti teenkin sen. Hmm.
Täältä tullaan puutarhakarkulaiset, kivet ja lahopuut!
Nyt on muuten pakko mennä syömään. Ajattelin aloittaa pyöräilykaudenkin. Tän päivän kokouskohteet on kehnon sisäilman paikoissa, mutta siitä viis. Dunkkiskamppeet mukaan ja menoksi.
Ihastuttavaa tätä päivää sinulle!
***
Inspiraatio iskee!
Tänään se tapahtui puutarhassa. Minulla on iltapäivällä palaveri ja iltakokous, joten ajattelin että nyt voisin tepastella hetkisen pihalla. Mopo lähti käsistä ja oikein mukavalla tapaa.
Olen perustanut yhden istutuslaatikon, jonka juurella on lahopuureunus ja laatikon ja lahopuureunuksen välissä on pieni multakerros. Lisäsin siihen nyt keijunkukkataimia, pienoisia. Lisäksi istutin itse laatikossa orvokit kunnolla multiin, tuikin sekaan muutamia keijunkukkia ja viimeistelin koko komeuden kivillä ja ruukunsirpaleilla. Nice.
Leikkasin tuijan, tämä on ollut pitkään mielessä mutta oikeastaan tänä keväänä olen vasta perehtynyt tuijan rakenteeseen ja sielunelämään. Sehän oikeastaan neuvoo, mistä kohtaa kannattaa leikata. Jos leikkauksen jättää liian myöhään, tuijaparka kaljuuntuu sisältä. Mutta jos sitä typistelee tasaisesti, säilyy kaunis, pörhäkkä muoto ja tuuheus = peittävyys naapurin suuntaan. Latvakin piti katkaista, niitä oli kaksin kappalein, nyt kun tuija jotenkuten vielä oli yltämisen äärialueilla - tikkaat asento 3.
Tuijan kupeessa kurkottelee syreeni, joka selkeästi häiriköi tuijan kasvua. Raaka peli Ranualla: kun syreeni kukkii, leikkaan oksat maljakkoon ja ainokainen tuija saa tilaa levitä hieman. Syreenejä kun on - öö - kahdeksan kappaletta ja erinäiset taimipuskat päälle.
Eilen bongasin lähimetsästä mehevän Heucherakasvuston, jonka oikopäätä haalasin pihalle. Oikeastaan tiesinkin, että metsään on dumpattu sitä, mutta olin yllättynyt miten kauniina se oli säilynyt talven yli. Kun keräilin metsän pohjalta keijukukkaa ja rönsyansikkaa, loimme erinäisiä katseita läheisen omakotitaloasukkaan kanssa. Hän kaateli parhaillaan pensasaitaa ja kummallakin olisi varmaan ollut toiselleen sanomista, mutta kumpikin tiesi, että parempi, kun ei puhu mitään.
Tuo omakotitalojen rivistö on dumpannut metsään risua, lehtijätettä jne. kohta 30 vuotta ja se todella näkyy luonnossa. Onhan siitä se hyvä puoli, että jos innostun lahopuu(tarha)hommista, matsku ei tule loppumaan. Myös kiviläjiä löytyy kohtalaisia määriä. Luulen, että voisin perustaa koko puutarhani lähimetsän aineksista. Luultavasti teenkin sen. Hmm.
Täältä tullaan puutarhakarkulaiset, kivet ja lahopuut!
Nyt on muuten pakko mennä syömään. Ajattelin aloittaa pyöräilykaudenkin. Tän päivän kokouskohteet on kehnon sisäilman paikoissa, mutta siitä viis. Dunkkiskamppeet mukaan ja menoksi.
Ihastuttavaa tätä päivää sinulle!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)