Mökkielämää

Tultiin mökille.

Ilmat suosivat,
maisemat ovat kauniit ja
sauna on lämpiämässä.

Mikäs tässä on ollessa.

Tällä viikolla peruin yhden tapaamisen.
Kroppa oireili nostamalla flunssaa.
Sama juttu viimeksi.
Ehkä ei minulle?

Tästä topakoituneena laitoin meiliä kuntosalille, personal trainerin kanssa starttimiitinkiä.

Lisäksi ostin itselleni lennot.

Kohti
vanhoja muistoja,
uusia haaveita.

Olen tyytyväinen.


Kesä-heinäkuu meni omalla painollaan,
 elokuu tapahtumien parissa ja reissaten.

Ihan hyvä kesä.

Ja se jatkuu vielä, ainakin muutaman päivän.

Nyt nautitaan!

***

Notta mitäs! Landelle!

Lähden maalle viikonlopuksi, tarkalleen sanottuna - klo 13.30.

Saan silloin auton.
Mahtavaa.

Ajokelit ei oikein hemmottele, näköpiirissä ennätyksellistä lumipöpperöä, lisäksi näille päiville on luvattu puoli metriä lisää lunta. Pitää ajella hissukseen.

On jotenkin nautinnollinen ajatus lähteä maalle - takana nimittäin ennätyksellisen sosiaalinen seminaariviikko. Lahdesta asti piti ottaa vauhtia ja loppuviikko jatkui samoissa kahinoissa. Perjantain sain kuitenkin rauhoitettua ja aamupäivä onkin mennyt SuomiLoven, imuroinnin ja linssien keittelyn merkeissä. Avasin tietsikan vasta nyt! No, jos oisin avannut aiemmin, ois varmaan em. touhuista tipahtanut kevyesti enemmistö pois. Nyt olen tyytyväinen!

Hieman hämmentävää ajatella, että lähestulkoon "palkitsen" itseni pienellä nettisessiolla. Hmm. Addiktoituneen elämää? Mutta addiktiosta ei saa enää sitä mielihyvää, mistä addiktio on alunperin tullut - vai miten se meni? Ehkä olen enempi "koukussa" kuin "addiktoitunut".

Nyt on ainakin / kuitenkin hyvä fiilis siitä, että ensisijaisesti kirjoitan blogia ja toissijaisesti hoidan muut someilut jne.

Eniten olen koukussa Facebookiin ja yleiseen kännykän räpläilyyn. Siksi olikin hyvä julistaa, että vetäydyn epäsosiaalisuuteen viikonloppuna, eihän sellaisen ilmoituksen jälkeen kehtaa kellua koko viikonvaihdetta Facebookin virrassa. Olen kyllä tsekkaillut Facebookia, hieman erilainen stalkkerimeininki kun lukasee jutut, muttei itse ole aktiivinen. Sen huomaan, että tyydytystä itselle tuo nimenomaan se oma "osallistuminen". Hmm.

No, kävin sitten spurtin jo Twitterissäkin. Siellä ihmiset lähtee keskusteluun milloin mistäkin, tänään mentiin mm. slaavikyykyllä ja intialaisilla ravintoloilla.. Ihan hauskaa.

Kohta neljä vuotta Twitteriä takoneena voin todeta, etten jää siihen koukkuun.
Olisi se varmaan jo tapahtunut.


Niin sinne maalle! En ota hirveästi härpäkkeitä mukaan.


Haluan  -

o - l e e n - t u - a .


Tämä oli hauska sana jonka bongasin taannoin junassa matkustaneelta, joka oli vasta takkia laittamassa kun konnari jo yhytti.

Totesi sitten:
"Kun ei tässä oikein kerennyt vielä oleentua."


Pidän huolen, että ehdin oleentua viikonloppuna maalla.

Pidä sinäkin huoli siitä - ja itsestäsi!


***

Kuvia lumisesta Lapista

Vauhti kiihtyy!

Kevät on lempivuodenaikani jolloin aktivoidun monella rintamalla. Tavoitteena on viettää vähemmän aikaa tietokoneella ja tv:n ääressä, mikä yleensä onnistuu ihan luontevasti. Mutta tietokoneella olisi ihania kuvia Rivieran reissusta ja Lapista..! Tämän lumisen ja aurinkoisen viikon kunniaksi muistellaanpa siis muutaman kuvan avulla viime viikkoista Lapin reissua.

Matkalla pohjoiseen..

Tämmöistä tessua moikattiin Rovaniemen kupeessa!

Illan viimeinen kajo, mökille enää poronkusema.

 

Avanto.

Peace!

                                                                         ***

Ihana tuli. Lämpöä.

Meitsi!

Ukkometso kävi täällä.

Konkari ja pikinokka edellä, kameran räplääjä perässä.

Kuin järvellä, hangen jäähileinen pinta kimmeltää.

Ruokaa.

Pikinokka söpistelee. "Apuna" suomustamassa.

Pikinokalla on asiaa.

Hei, lettuja!

Viimeinen hiihtokeikka, kantohanki. Ah onnea!

Ihana taukopaikka käkkyräpuulla.

Ei lisättävää.


***

Viimeinen matka

Yhteinen tarinamme alkoi nelisen vuotta sitten. Olit punainen, topakka ilmestys ja pidin sinusta ensisilmäyksellä. Ennen tuloasi olin ajatellut etten ihmeemmin tarvitse sinua, mutta suhtautumiseni muuttui pian. Minulle tuli työmatkoja.

Koettiin yhdessä monenlaista hauskaa ja kierrettiin maakuntaa. Nähtiin ennätyksellistä lumimyräkkää Merijärvellä ja pakkaspäivän pastellinen kauneus Pyhännällä. Hurruuteltiin ympäri Kuusamon kinttupolkuja, kuvattiin ruskaa. Pudasjärvelle pysähdyttiin poimimaan sieniä.

Monesti toivoin että yhteisillä reissuillamme olisi poutaa. Renkaasi olivat hetkittäin hieman sinne päin ja joskus pyyhkijän sulkien kiinnitys napsahti irti. Mutta hei, pikkuvikoja!

Primera, et ollut mikään tyttönen enää, ikäneidoksikin sinua olisi saattanut nimittää. Kuitenkin luonteesi oli loppuun asti naisellisen oikukas - lempinimesi olikin Primmu. Ihanaa oli se, että et koskaan oikutellut minulle, ainoastaan miehille. Monta kertaa ilmaisit rikkoutuneen osasi vasta kun mentiin luottomestoille hyvien korjauspaikkojen ja työkaluvalikoiman äärelle.
En ikinä unohda luottoapuasi. Me tosimimmit pidettiin yhtä!

Olen kirjoittanut sinuun liittyen kauan sitten oodin, nyt se on aika julkaista.


***


Oodi Primeran pyyhkijänsulkien kiinnityskumirenksulle

Oi Primeran pyyhkijänsulkien kiinnityskumirenksu!

Sinä päivänä kun ymmärsimme, ettet voisi toimia joka päivä, 
huomasimme miten tarpeellinen olet. 

Torjutte pisaroiden hyökkäyksen ikkunalta sadesäällä!
Uurastatte suuria märkiä hattaroita vastaan räntäsateella!
Pieksätte vihaiset pistävät lumivihmeet!

Mutta kukaan meistä ei jaksa aina.

Kiitos siitä, että jaksoit katsastuksessa!
Kiitos siitä että jaksoit Rukan reissulla - koska satoi usein mutta ruska oli upea. 
Kiitos siitä että näytit minulle sen!

Sinä päivänä kun vaihdamme sinut uuteen, 
ehkä unohdamme sinut ja pidämme seuraajaasi itsestäänselvyytenä.. 

Mutta ehkä silloin muistutat meitä sieltä jostain ja toteamme kuin yhdestä suusta: 
"on se vain mahtavaa kun nuo pyyhkijänsulat pelaa nyt".

Ole ylistetty aina viimeiseen päivääsi saakka!


~ Kirjoitettu suuren rakkauden tuntein Rukan reissun jälkeen syyskuussa 2011 ~


***

Primera.

Sinun viimeisen matkasi tähden on itketty kuumia kyyneleitä.

Yksi 5-vuotias poika joka kuuli uutisen ruokapöydässä ja koska ruokakin oli niin pahaa.
Yksi nainen joka kätkeytyi eilisellä saattomatkalla suurien aurinkolasien taakse.

Elämän kiertokulku antakoon näille surijoille lohtua:
Primera, sinun osistasi tehdään uusia autoja. 

Kukaan älköön ikinä häpäiskö muistoasi käyttämällä
viimeisestä matkastasi alentavia termejä. 

Matkalla Kolin kulmille mökkeilemään kesällä 2013.

Myös sirkusväkeä liikkeellä.

Pielinen häämöttää - hienoja yhteisiä muistoja.

Kiitos Primmu kaikesta!

***

Pikaisesti Genovasta

Buona sera!

Markkinat kayty osa 2, ja kaksi huivia tarttui matkaan. Jossain vaiheessa reissulaista alkaa vasyttaa ajatus siita, etta vaihtoehdot on joko jatkuva kavely - tai istuminen ja jonkun artikkelin x syominen tai juominen. Muutakin hotsittaisi tehda. Onneksi on kirjoittaminen, eli oma kasin kirjoitettava matkapaivakirja ja tama blogaaminen. Naita ajatuksia tietty putkahtelee, kun huoneen luovutus Ventimigliassa pe klo 12.30 (tai no, 11.30 sahlingissa) ja seuraavan yosijan saa vasta la iltapaivalla Roomasta. Sita ennen irtolaisena.. Mutta se tekee ihan hyvaa, pikkurytistelyn paatteeksi ajatus kotioloista alkaa maistua makoisalle..!

Rautateilla on remppaa, joten Ventimigliasta lahdettiin kohti Roomaa bussilla Albengaan. Siita vaihto Genovan junaan ja nyt on taalla kolme tuntia aikaa. Sama juttu kuin joskus ennenkin, ei meinaa millaan loytya mestat paitsi yksi ja sama kiinalaisravintola - ja sitten humps, tuossahan se vanha kaupunki onkin. Ekana tuli vastaan nettikahvila.

Kolmen tunnin paasta, tai nyt kahden tunnin paasta - lahtee juna Roomaan ja kun rinkka matkassa, ei hotsita hirmusti kavella ylimaaraista. Jaloissa tuntuu parin viikon jatkuva kavely, kun venyttely on kohtuullisen retuperalla ja valilla aina jalat eli lihakset saa hieman viileampaakin ilmaa. Keleja on ollut vaikea ennustaa, kun  esim. Nizzassa valilla on luvannut +13,  ja sitten huomannut illalla melko myohaan etta on viela 17 tai 18 lamminta. Joskus tuulee, hetkittain menee pilveen - kelit vaihtuvat melko paljonkin.

Kelien vaihtuminen nain tiuhaan sumuisesta aurinkoiseksi - ylipaataan niin eri tyyppiseksi saman paivan aikana on kuulemma Nizzassakin uusi vasta muutaman vuoden ikainen ilmio. Tormasin nimittain rautatieasemalla ehka 65-vuotiaaseen rouvaan (alunperin Normandiasta!), joka asuu nykyaan Nizzassa - ja jolla oli paljon kokemusta yksin matkustamisesta. Han oli muuten tormannyt uuteen kikkaan Etela-Amerikassa, turistin paalle nakataan jotain sottaista, sinapin tapaista, jossa vaistamatta alat riisua esim. neuletakkia paaltasi, riisut repun hetkeksi ja - heippa reppu. Tama tiedoksi, uusia vedatyksia tulee aina. Pitaa vaan jaksaa pysya valppaana.

Nyt lahden ettimaan sita ruokapaikkaa, tama nettipaikan kiva isanta kyseli vaivihkaa mun maata, reittia ja milloin sitten juna jne - ja arveli etta han voisi lahtea kotiinkin jossain vaiheessa. Kuulemma 20 minuuttia ois kova sana, mutta eikohan paasteta hanet jo nyt kotiin. Nettimestan hinta euron tunti, ei paha. Voi olla etta maksan hieman ekstraa..

Pitaa kertoa seuraavaksi huippuihanista rouvista - jotka tapasin ihan lopuksi Ventimigliassa! Mua on kylla kohdeltu niin hyvin.

Kiitos.

***

ps. Jossain lahella menossa klassinen konsertti jossa taputetaan, sinne siis eka!

***

Paatunut matkaaja

Meikällä on jotenkin vanha ja paatunut olo. Ollaan lähdössä kaverin kanssa Riikaan ylihuomenna ja tänään tajusin että pitänee pyykätä nyt.

Pyykkäsin. Haalin passin esiin. Mietin että otan lempivaatteet. Ne on nyt siis kuivamassa. Rahaakin hakasin päivällä.

Mutta - missä on matkajännitys? Täpinöinti? Diudiu!!!

Ei sitä oo enää - kyllä joku hehku on poissa näistä tutuista reissureiteistä.. Joka kerta on ihanaa käydä jossain..
Mut-ta.

Ehkä ei voikaan saavuttaa enää sitä tunnetta, kun olet lapsi, helleilma väreilee, astut Nizzan lentokentälle ja kaikki on niin erilaisen tuoksuista, väristä, makuista, kuuloista.

Silloin oli silloin ja nyt on nyt.

Onneksi on Matkakaveri. Sillä hän lähtee ekalle ulkomaanreissulleen ever. Ja siinä onkin riittänyt ressiä:
"Entä jos minun passihakemus hylätään?"
"Paljonko minä vaihdan rahaa?"

Pakkaamisvalinnoista puhumattakaan.

Miten ihanaa! Lähteä jonkun sellaisen matkaan joka kokee eka kertaa lentokoneen ja kaikki pienet ihmejutut mitä ulkomailla tulee vastaan. Huippista! Itsekin saa katsoa kaikkea ihan tuorein silmin.

Onpa mukavaa lähteä reissuun!

Iiik!