Tilanne päällä

Tulin vesijuoksusta.

Päätin, että ennen mitään työtoimenpiteitä, kirjoitan blogiin - pitkästä aikaa.
Mutta hei, ensin munakasta, se on juuri valmista!

***

Munakas oli hyvää.

Hoksasin sitä syödessä muutamia asioita.

Ensinnäkin se, että minulla on elämä.
Ja toiseksi, minulla on tilanne.

Joista yhdistettynä syntyy elämäntilanne. 


Ja siis - tällä hetkellä minulla on liikaa työtarjouksia, mikä on mahtavaa. Olen kiitollinen, hämmentynyt ja iloinen. Olen päätymässä siihen, että hylkään pari täsmätyötarjousta, jotka liittyvät rakkaaseen harrastukseeni.
Pitää olla henkireikiä ja happihyppyrakosia.

Yksi ystävä kysyi, missä haluat olla viiden vuoden päästä?
Hyvä kysymys.

Tällä tiellä, kehittämässä kaupunkikulttuuria. Mikä pitää sisällään paljon eri osa-alueita ja mahdollisuuksia. Haluan olla luomassa jotain uutta.
Kokovuotisesti, pitkäjänteisesti.

Erilliset lemppariprojektit ja yllättävät täsmätyöt kulkevat rinnalla. Mutta pikkuhiljaa olisi tärkeää saada tasattua työn syklejä, nyt hommaa on runsaasti keväästä syksyyn, kun myös luonto on upeimmillaan. Joutaisin minä tehdä töitä enemmän myös talvella.

Suunta on oikea, vihreä valo vilkkuu siellä jossain, lähiviikkoina olen jo viisaampi.
Kannustan itseäni: minusta on tähän - tahdon tätä - kestän yhden kiirepiikin, että pääsen pelaamaan unelmieni pelikentälle.

Ugh.


Loppuun hieman kiitoksia.

Kiitos kummilapseni äiti K, joka jaksat vinkkailla blogista ja käydä tsekkaamassa, onko uusia tekstejä!

Kiitos K2 (!) mukavasta vesijuoksusta!


Ihanaa vapun aikaa!

***

Kerrankin kauniita kuvia!

Olipa ihana päivä eilen!
Singahtelin ympäri kaupunkia pyörällä, mm. kukkasia ihastellen, palavereissa ja nuotiolla.

Aamu alkoi ystävän puutarhaan tutustuen.

Hans.

Herkkikset.

Yhteiskuva!

Söpikset.

Todella kaunista, värien harmoniaa.

Myös kaupungin tulppaanit kukoistavat!

Kotona hentoiset tiarellat alkavat avautua.

Orvokit ovat pörhistyneet.

Toistan itseäni, mutta jäi niin hyvä fiilis toukokuusta...

Kiitos kevät - tervetuloa kesä!


***

Puutarhan lumoa

Viimeisiä toukokuun päiviä.
Viimeisiä kevään hetkiä.


Puutarha on omasta mielestäni ehkä juuri kauneimmillaan.

Kevätkaihonkukka ja esikot kukkivat,
luonto uhkuu ja puhkuu hiljaista voimaa,
syreenit ovat nupulla.

Mahtavin kukoistus on vielä edessä,
kaikkialla vihertää,
värit ovat vielä

herkät
ja
heleät.


Niin kaunista, niin rauhallista.

Kesä täynnä lupausta edessä.

On saatu paljon sadetta ja ilmat ovat olleet suhteellisen viileät. Kevät on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Olen nauttinut täysin siemauksin. Nyt olen kuitenkin valmis kesän tuloon.

En todellakaan ole kaivannut toukokuun helteitä, pidän vaihtelevista säistä. Kaikki sateet ovat luonnolle ja puutarhalle nyt hyväksi.

Sunnuntaina painun palstalle ja todella harvoin pääsee kylvämään niin, että maa on vielä reilusti kostea, mutta myös riittävän lämmin. Nyt näyttää hyvältä. Palstalle tulee taas herneitä, härkäpapua ja muita papuja sekä hieman kukkia. Ehkä isommalle alalle kuin viime vuonna? Jos tilaa riittää.

Haaveilen, että palstakamut ovat aloittaneet palstat niin, että pääsisin itsekin pienellä soirolla ojan / vattupuskan puolelle. En ole ollut viime vuosina palstalla kovin aktiivinen, mutta nyt tuntuu, että aikaa ja inspiraatiota olisi.

Jos käyn yksin palstalla, arvostan sitä, ettei koko ajan tarvitse kälättää - joten ojanreuna antaisi kaivatun etäisyyden innokkaasta naapuripalstan tädistä. Tavallaan tosi tylyä, että palstalle tulee uppoutumaan omiin oloihinsa - mutta hei, asun rivarissa. Kaikki puutarhassa tekemäni on yleisen katseen ja toistuvan, iloisen kommentoinnin kohteena.


"Puutarhahommissa?"

Kyllä.



Aurinkoista viikonloppua!


***

Siistiä 2015 - vol 6

Oli tänään vapaapäivä,
 tosin yksi palaveri aamulla ja iltapäivällä yhden laskun kirjoittelu.

Kävin myös kaupungilla ruokaostoksilla ja suutarilla.
Seppälä lopettaa, ostin euron hintaisia pipoja ja huiveja muutaman - ajatuksella että niillä aloitetaan uusi kausi syksyllä. Odottavat jo jemmassa.

En tiedä mistä se lähti, mutta olin juuri päivitellyt kaverille että eipä tullut talvella juuri kaappeja siivoiltua. Niin kappas - yhtäkkiä, täysin varoittamatta aloin järjestelmällisesti putsaamaan

a) tee- ja kahvikaapin ja
b) yhden kuiva-ainekaapin.

Ja jopas siellä paikat raikastuivat! Vanhoja mausteita ja teeaineksia lähti mäkeen, sekä vanhoja vitamiinitablettien (jopa tyhjiä) purkkeja. Hmm. Muutama maustepussukka oli selvästi jo viiden vuoden takaisessa muutossa "jatkoajalla" - nyt oli lopullisten hyvästijättöjen aika.

Jotenkin kipristelee korvan takana, josko siivoaisin kolmannenkin kaapin?

Käsittämätöntä!
Voiko tämä tapahtua?


Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Kevättä.


Pitää näemmä takoa, kun rauta on kuumaa - ja energiaa lisäävää suklaatakin vielä riittää!

Just do it!
Now!

Yeah!


***

Ps. Viimeisen kuiva-ainekaapin siistaukseen (oli siivottu ehkä puoli vuotta sitten viimeksi) meni 12 minuuttia. Ei kauan!

Suunnitteluhommat näemmä kestävät, hmm. Suunnittelun aika oli 21600-kertainen verrattuna siivouksen kestoaikaan. Vaikuttava lukema!

Mitä tästä opimme?

Suunnitelmista tekoihin - ainakin keväällä ja kesällä.


***

Kevyesti keväthangilla

Nyt pukkaa hiihtomahkuja!

Viime viikonloppuna pyörin Keski-Pohjanmaan nevoilla, ylihuomenna on suuntana Posio. Pääsiäisen kupeessa on mökki Syötteeltä, jonka jälkeen olisi käynti isien maille. Jos kaikki natsaa erinomaisesti, on vielä mahdollisuus Lappiinkin. Siitä ei osaa vielä sanoa!

Kuopiokin kiinnostaa, mummin ja kummipojan luona ei voi käydä liian usein. Jää nähtäväksi.

Nyt on aikaa, aurinkoa, energiaa ja mahdollisuus reissata. Hyödynnetään sitä!

Työhommat pitää puristaa alta pois, mutta sehän luonnistuu. Kun reissuputki loppuu, ollaankin jo huhtikuun jälkipuoliskolla! Huh!

Sen huomioiden, pitäisi tehdä kylvöt asap. Siemeniä tuli kyllä ostettua sekä avomaalle, ruukkuviljelyyn että kukkaiselämään. Muutamia kivoja lajikkeita!

Hullua, miten koko maailma aktivoituu keväällä. Vielä helmikuussa sai hautua omissa liemissään, mutta nyt on taas kaikkea kivaa.

Onpa ihanaa.


Nautitaan keväästä ja auringosta!

***

Väsyneen ja flunssaisen hajatelmia

Mikä on tämä elämän
  välitila?
Onko kaamos vai
  kevät?

En haluaisi olla
yksin,

mutten jaksaisi
  nähdä
ketään.

Rapaiset toppapuvut
  bussissa,
hiihtoloma.

Otin jalkaan
  kumpparit,
lähdin
  lumityöpajaan.

Sohjoa survomaan!
Talven riemua!

Missä hohtavat hanget,
kimmeltävä lumi,
auringon säihke?


***


Elämän välitilassa,
  sinä ja minä.

Syntymän ja kuoleman
  välissä.

Talven ja kevään
  välissä.

Koko yhteiskunta
  kipuilee,
kyselee toisiltaan -
onko riittänyt
  töitä.

Onhan sitä,
  tekevälle löytyy.

Koulun penkit nähty,
  tekemällä oppimaan,
ihmisten kanssa,
  kädestä pitäen.

Sydämen oppi on
  ikuinen tie, polku -
matka
  sydämestä sydämeen.

Asettaa itsensä alttiiksi on
  pelottavaa,
aiheuttaa
    kipua.

Vain yhden lämpimän
  ailahduksen tai
vertaiskokemuksen tähden.


***


Elämä.


Opin sinusta lisää
 joka
   päivä,

 eikä kukaan
   ehdi kanssasi
 täysoppineeksi -


ei

  yhden
elämän
 aikana.



***

Nyt on kevät!

Ja pihalla sataa vettä.
Aika järisyttävää, kun on sentään maaliskuun alku, mutta..

Minä en juuri nyt jaksa piitata huonosta kelistä, sillä maaliskuu on käynnistynyt mainioissa merkeissä.

Helsingin jälkeen kotikonnut tuntuivat hetken tunkkaisille ja olen toden teolla joutunut ruoskimaan itsestäni velvoitteet kuntoon.. Mutta eilen..

Eilen alkoi maaliskuu!

Kevät!

Ja aurinko paistoi riemukkaasti niin, että
koko olohuone häikäistyi!

Siniset helmihyasintit ja
keltaiset, punaviiruiset tulppaanit kylpivät valossa!

Ooh!


Kaveri järjesti eilen päiväjoogan, mikä ihastuttava aloitus ensimmäiselle kevätkuukaudelle. Sitten tulin kotiin, söin ja otin pienet päikkärit olkkarissa:
sohva oli auringon paisteessa kuin kultainen syli.


Kävin pienen kävelyn, keräämässä koivunoksia ja katsomassa yhtä taloa. Oli outo, sokkeloinen
= taas olen tyytyväinen omaan.
Eli kannatti käydä!

Tänään - kävelin keskustaan palaveriin, meinasin myöhästyä kun piti pysähtyä kuuntelemaan niin ihanasti laulavia pikkulintuja!

Kun palasin kotiin, söin ja jostain kevään ytimestä virtasi ihana energia.. Kappas, sukelsin vaatekaapin kimppuun ja laitoin hösseliksi! Poistoon lähti oikopäätä kassillinen kampetta - ja niitä ei sitten pähkäillä, onko selvä?
OK!

Pesuun meni urheilukalsareita ja muuta kevään ulkoilukampetta, hyvä. Sovitin yksiä, uusia ns. tavoitehousuja - ei vielä.
Siistailin hyllyjä - mahtavaa.

Tässä on joku logiikka!

Pystyn tähän!

Tavarasta ja vaatteista luopuminen on tosi raskasta, välillä menee kuukausia ettei puhettakaan, että pystyisin moiseen. Nyt jos koskaan olisi tärkeää saada vaatekaappeihin kunnon systeemit, joten toden teolla taon itseäni olalle.


You Can do it! Yes!

Kevättä kohti!

***

Kauhean kaunis kevätkaiho

Jouduin kaihon valtaan.

Kävin pihalla -
siellä tuoksui kevättalvinen yö.

En tiedä, miksi koen, että juuri
kevättalven ja kevään öissä on oma tuoksunsa.

Onko niissä?


Mietin
  kevätyötä,
asioita,
  ihmisiä.


Muistoja.

Unelmia.


Valtava keväthuuma
  ja sen siskonen
kevätkaiho

pyyhkäisivät
  minut
kuin ruusun
  terälehden

tuulen mukaan leijumaan -

sinisiä,
punaisia,

ruusunkukkia.

Muistelin viime viikonloppua, mietin tulevaa.

Muistelin päiväkävelyä meren jäällä, kimmellystä, aurinkoa, säihkettä.


Hmm.

En ole koskaan osannut kirjoittaa kauniisti, lukion äikän opekin totesi että nämä kaksi kirjoittajaa ovat realisteja.

Siinä murskautui unelma jos toinenkin kuin
ruusunnuppu navettakumpparin alle.

Mutta asiaan.


***


Kevätkaiho on suotavaa!
Kevätkaiho on kaunista!

Kaipaus ylipäänsä on ihanaa, jos on joku ketä kaivata.

Ja minullahan niitä löytyy melkoinen liuta :)

Koitin soittaa muutamalle ystävälle, he eivät vastanneet.

Ehkä se oli kevään opetus..


Vaali kaihoa,
vaali kauneutta.

Helli kaipausta.


Kevätkaiho ikuisesti!


***

Parasta marraskuussa

Okei.

Erilaisia positiivisuushaasteita kiertää arjen työstä väsyneen somekansan haasteena.
Minua ei haasta kukaan, koska olen ärsyttävän positiivinen ja kaikesta kivasta vinkkaava tyyppi Facebookissa. Minut on varmaan piilotettu näkyvistä marraskuun ajaksi..

Okei 2.

Täällä blogissa vallitsee outo, hieman aneeminen tunnelma. Silti jostain tulee myös lukijatilastoja. Henkilökohtaisesti pidän tätä lähes ihmeenä.


Joten. Parasta marraskuussa:


1. Tilastot.

Tilastothan ovat muutenkin mielenkiintoisia, tuli tehtyä viitisen vuotta Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle Tikelle hommia. Opin mielettömän hyvän puhelintyörutiinin, kun jouduin soittelemaan maanviljelijöille kesken kiihkeimmän kylvökauden.

Yksi opeista oli ottaa täsmälleen sama voluumi ja rytmi käyttöön kuin vastaajalla. Äkkinäistä, kiireisen topakkaa vastaajaa ei sieppaa mikään enemmän kuin hiljaisella äänellä varovaisesti juttelevan tilastojen anelijan soitto. Puolestaan tuvan rauhasta arkana vastaava henkilö ei arvosta konekivääritulitusta. Antaa kaappikellon raksuttaa, etsitäänpäs se lomake..

Joo - kyllä se postissa on tullut, ootapa vähän...
No tässä se nyt on, mitäs sinä haluat tietää..?

Yhteistyöllä tuloksiin!


2. Sade.

Aivan tajuton sade eilen. Kastuin likomäräksi. En tajua edelleenkään takkivalintaani. Mutta ei se haittaa, eilinen meni jo. Oli märkä. Mutta sisällä oli lämmintä. Juteltiin ystävän kanssa ja syötiin hyvä lounas. Sen jälkeen tulin kotiin, sauna ja uni maistui harvinaisen makoisalle.

Kun on sade, ei jaksa lähteä hötkyilemään mihinkään ylimääräisiin rientoihin. Kun on sade, voi juoda teetä. Telkkarista pitää muutenkin kattoa leffoja, digiboksi on poksahtamaisillaan tallenettujen ohjelmien määrästä.


3. Kohta on kevät. 

No mikä se seuraava vuodenaika olikaan? Talvi! Ja sen jälkeen on kevät! Mahtavaa!
Tajusin ehkä viisi vuotta sitten, että alan hehkuttaa kevättä hyvissä ajoin.

On nimittäin näitä jouluihmisiä, niin päätin alkaa kevätihmiseksi. Esimerkiksi helmikuussa voi vaihtaa värikkäisiin kevättekstiileihin. Pääsiäinen ja vappu ovat pullollaan väriä, puhumattakaan terassikauden avajaisista.

Moni toukokuu on shokeerannut helteen määrällä, eli luonnon ns. hiirenkorvavaihe on pahimmillaan kestänyt vain päiviä. Kevättä pitää siis hehkuttaa, fiilistellä, intoilla ja odottaa hyvissä ajoin!


Kevät - olen valmis!!!

***


Ps. Parasta marraskuussa  -blogaus sai inspiraation ystäväni Facebook-päivityksestä, jossa hän käveli kotiin sateessa 13 kilometrin matkan. Mahtavaa.


***

Täällä taas, kesätunnelmia

Ihana kesä humpsahti viimein käyntiin.

Aika tarkalleen heinäkuun alkupuolelta on saatu nauttia lämpimistä ilmoista. Pari päivää sitten hoksasin että eletään kesän "puoliväliä". Oikeita kesäkuukausia ovat touko-, kesä- ja heinäkuu. Itse olen toukokuun kannattajia, en sitten loppujen lopuksi tiedä johtuuko se enempi kevään hennosta hurmiosta vai siitä, että koko kesä on vielä edessä. Suhtaudun kauhulla luonnon kuivumisen aiheuttamiin "syksyisiin" merkkeihin - satunnaisiin keltaisiin lehtiin - koska syksy ei ole ennen ollut mulle kovin mieluista aikaa. Nyt olen ihastunut siihenkin. Sadonkorjuuta, sienestystä, tiettyä uuden aktivoitumisen aikaa. Nyt on kuitenkin puolitoista kuukautta vielä kesää jäljellä ja onneksi niin.

Ilon aiheita on kertynyt matkan varrella, samoin surua ja pettymystä. Niinkuin elämässä on tapana. Oulussa parhaita juttuja tälle kesää on lauttasauna, jossa saa tekstarimaksulla kuka tahansa saunoskella. Kun kesä kuluu paljolti töiden merkeissä, on ihanaa päästä rentoutumaan saunalle. Puusauna ja uinti joessa, jonka jälkeen pyöräily kotiin - eipä ole tarvis unia juuri houkutella.

Pyöräily on nyt totaalisesti kiinnittynyt sydämen asiaksi. Eilenkin hurautin osapuilleen 25 kilometriä kahdella eri reissulla. Monelle konkarille ihan tynkä matka, mutta mulle hieno pläjäys. Nyt kunto sallisi pikkuhiljaa kyllä pitemmätkin reissut. Tällä kertaa asiana oli palaveriin meno ja toisena keikkana kummipojan synttärit. Kaksivuotiasta juhlittiin saippuakuplakoneella ja kakulla - mutta parasta taisi silti olla kunnon vesisota.

On ollut ihania ilmoja kun on satanut ja paistanut. Oikea kesä! Pelkkä paahde näännyttää ja sade lannistaa. Tasapainoa pitää olla. Ja luonto ehtikin jo kaivata sateita. Niitä yleensä kyllä saadaan liiankin kanssa - heinäkuu on Suomessa sateisin kuukausi.

Mietin tekisinkö jotain tosi radikaalia. Heräsin kuudelta, olen pakastanut mansikoita ja illalla palaveri. Kukkien hoitoakin tiedossa - mutta nyt päivälle pohdin kattoisinko elokuvan. Sulaa hulluutta? Musta tuntuu, että aurinkoannos on hyvällä mallilla. Ja pakollinen "nyt pihalle kun on hyvä ilma" on jotenkin mielikuvituksetonta.. Hmm.

Back in the days tuikkasin telkkarin kokonaan piiloon kesäkaudeksi, nyt otan asiat rennommin. Mutta laatuleffa - jotenkin kaipaan sitä? Nälkäkin olisi.. Jospa laittaisin ruokaa ja asettuisin leffan äärelle, varalta kylkeen Tsuppi tsaffia.

Niin, Peltsi ja Juuso tekivät lyhyen paluun eetteriin.. Oi niitä aikoja. Mutta, aika entinen ei koskaan enää palaa ja Reality bites edelleen. -> Kattois sen leffan, nostalgiahuuma saattaisi juuri nyt raikastaa ajatuksia muutenkin.

Kaunista kesää!

***

ps. Mainio ajoitus, pihalla alkoi juuri roima ropina! Hmm, vai menisinkö sittenkin katsomaan sadetta..?

Tien päällä taas!

Terkut lentokenttäbusasta!

Olen matkalla Oulunsalon lentokentälle, päämääränä Helsinki. Valitsin matkalle mustat Gaborin nilkkurit, Berliinistä. Siniset farkut, Kuopion Sokos, joku naisten merkki x. Vero Modan sininen takki, jossa kiva kaulus, hullareilta. Sinioranssinen ruutuhuivi, Ventimiglia. Violetti helmipipo, Mukava, Non Boutique. Voihan olla ettei pipoa tarvi, mutta se on myös asuste - ja isolla kirkolla tuulee aina.

Tosi töisevää tuo vaatelistaus, en ala muotiblogaajaksi. Onpahan testattu kertaalleen niin tietää tämänkin asian elämässä.

***

Istuskelen nyt kiikkutuolissa ja odottelen lentoa. Hyvä fiilis reissuun lähdöstä. Katolle jäi pari remppamiestä ryskäämään ja oikopolun tuomi puhkui innosta, otin kummastakin kuvan. Saa vertailla tilanteen kehitystä.

Pikkasen jänskätän jos koivujen hiirenkorvavaihe jää näkemättä.. Mutta uskon että ehdin parahiksi takaisin. Sitä paitsi - aurinkopaikan hieskoivun ja varjopaikan rauduskoivun kohdalla ero saattaa olla jopa viikon, pari. Eiköhän mulle joku varjoisen paikan kaunotar löydy ihailtavaksi!

Oi, iloinen tuulahdus Rivieralta! Ystäväni palasivat juuri 10 päivän turneelta. Reissu oli ollut onnistunut, tosin Nizza oli harmillisesti näyttänyt sateisemmat kasvonsa. Uskonpa silti että upeita kuvia muistikortti pullollaan, jospa niitä pääsisi katsomaan.

Nyt menoksi,
aurinkoa!

***

Ei kevättä ilman kylvöjä

Vuodet eivät ole veljeksiä.

Viime keväänä puhkuin intoa ja panostin köynnösten kasvatukseen. Taimia oli parisen sataa ja kaikki elämässä näytti tältä osin suorastaan mainiolle. Pienenä syrjähyppynä olin hankkinut kasvatuspöytää ilahduttamaan upean, lilan hortensian. Kuinka kaunis se olikaan.

Beauty.

Ihastuttava väri lumosi ostajan (ja järjen äänen).

Mutta miten kävikään? Hortensia alkoi voida huonosti. Totesin etten kai sittenkään osaa kastella sitä..? Hmm. Kunnes - huomasin että se on totaalisen täynnä punkkeja.

Mitenkäs nyt toimitaan?
Ovatko punkit jo ehtineet levittäytyä satoihin taimiin?
Tuhotaanko kaikki ja aloitetaanko alusta?
Toivotaanko parasta?

Toivoin parasta. Kesä 2013 alkoi rivakalla helleaallolla jo toukokuussa, eli taimet pääsivät pihalle todella hyvissä ajoin. Tiesin, että punkit ovat ehtineet ryömiskellä taimiin. Tiesin, että osa kasveista

a) maistuu niille paremmin, osa huonommin
b) osa kestää punkkien hyökkäyksiä paremmin, osa huonommin..

Tällä mennään!

Totuus on se, että punkkeja oli väkisinkin siellä ja täällä, mutta on niitä ollut lähes aina ennenkin. Niitä putkahtaa kesän mittaan - jostain. Eli ei kurjuutta kummempaa.

Kasvatuksen tuloksena tuli upeita kasveja. Laskin säästäneeni satoja euroja. Jos sitä punkkiepidemiaa ei olisi tullut, ehkä kasvit oisivat saaneet vielä paremman alun.. Mutta hienosti meillä silti meni kesällä 2013.

Eka Rudbeckia - kesäpäivänhattu. Suurta rakkautta.

Krassia ja samettikukkaa.

Sammaria, Rudbeckiaa ja oikealla koruköynnös, Chilen kaunotar.

Krassi ja päivänsini.

Entäs nyt?

Eletään huhtikuun loppua (oli muuten vuosi sitten tähän aikaan etupihan alaosa lumen vallassa..) ja olen pääsiäiseen mennessä kylvänyt ainoastaan herneen versoja. Hmm. Ihan kuin elämästäni puuttuisi jotain? Lähes aina minulla on ollut vähintäänkin basilikan taimet ja samettikukan taimet tulossa, eihän ilman niitä voi tulla kesää..? Sammareihin ihastui yksi ystävänikin ja hänellä on niitä iso liuta tulossa.

Tänään kävin kaupoilla ja vanha grilli lähti kiertoon, ostin orvokkeja ja multaa ja "yllättäen" eksyin siemenhyllyille. Mukaan lähti sammareita ja krassia.. Ooh.

Nyt laitoin jäderasioihin kohtuulliset (20-30 kpl per sammarilajike) kylvökset, että saisin kasvatuksen ilon. Kamu joka myös innostui sammareista laskeskeli kylväneensä tuhansia - joten autetaan toki myös naista hädässä jos hänelle siunaantuu ylitarjontaa..

Hei, basilikan siemenethän tästä vielä puuttuu? Pitänee piipahtaa siemenhyllyllä kun tänään suuntaan keskustaan.. Onhan se oikeasti noloa jos ei mitään laita - mutta vielä enemmän itsensä, omien luontaisten taipumustensa kieltämistä.  Kyllä taimia pitää olla.


Kevät - kasvun ihmeen aikaa!


***

Runo keväälle

***

Miten aina
 unohtaa

kuinka
  harmaa
voi olla

huhtikuu

Et vielä anna
  mitään
olet vain

lupaus

kuin
  nuoren tytön
  varovainen
hymy


***


Sade.

Pyyhit pois
pölyn ja lian

maisemassa
hampaissa

vihaisina
  kirskuvat
harmaat raidat

Tuot meille
happea

annat tilaa
  uusille tuulille
raikkautta
  kirkkautta


***


Kevät!

Sade tuo sinuun
  voimaa
Sade pyyhkii kasvoiltasi
 talven tahrat

Vuolaana virtaavat
ruskeat ojat
 korskeita kuohuja
pärskeitä
  vimmaa

kerran vuodessa
   kerran elämässä

ojat hulluina kuin
  kaukaisten
erämaiden
kirkkaina kimmeltävät
  kosket


***


Kevät!

En saa sinusta tarpeekseni!

Minulle ei enää riitä
  yksi pullistuva
silmu

tahdon kaiken!

Tahdon hullun
  heleän vihreyden
ja

ensimmäiset kukat
ja liverrykset ja tuulen -

mutta silti -
en
  halua vielä
kesää!

En vielä, en!




Sillä kun kesä on
uhkeana rouvana

levittänyt
  lehvästönsä
maiseman ylle

ei enää ole heleyttä
ei hauraita nuppuja
  ei huumaavan
hentoa
kohinaa



On sydänkesää
  kohti
kurkottava maa

jonka kukkeus on
  lupaus
kypsymisestä
tieto tulevasta



Ei vielä!

Ei kesää
  ei sydänkesää
ei ensimmäistä
  satoa!



Antakaa tulla
  ennätyksellisen
pitkä kevät

että saisin
  riutua
hetken
 harmaudessa

kaivata heleyttä
ja

joka aamu
  väsymättömin silmin
katsella

herkin korvin
kuunnella



miten maan uumenissa

kohisee uhkuu
  puhkuu

uusi elämä
  uusi voima
kaiken lupaus
  uusi toivo


kun kaikki
  on vielä
edessä


Kevät.


***


Omistettu M:lle
14.4.2014

***

Kuvia maaseudulta maalis-huhtikuun vaihteesta

Olin pikinokan kanssa kotimiehenä, kun Konkari ja daami olivat Afrikan mailla.
Kuvat on otettu maaliskuun loppupäivinä ja huhtikuun alkupäivinä.

Ihanaa, että oli mahdollisuus olla maalla tuohon luonnon heräämisen aikaan. 

Kohti auringonlaskua.

Olipa ihana auringonlasku! Moottoritie on kuuma...

Naapurin betonimylly.

Legendaarinen seinävaate.

Merisilmä.

Suomenpienhevonen

Pienet!

Teinit.

Dalmatialaisen kanssa jokimaisemissa lenkillä.

Pikinokkaa unohtamatta.

Yhteenkasvaneet kuusi ja koivu.

Siinä sitä on. Rakasta maalaismaisemaa - lakeutta.

***

Peipon laulua

Totta se on.

Toissapäivänä olin kuulevinani kaukaa peipon laulua mutten ihan päässyt selvyyteen oliko kyseessä kaukainen peippo vai vilkas mielikuvitus. Tänään raotin ulko-ovea lehdenhakureissulle ja lähimmästä koivusta raikasi peipon riemua uhkuva laulanta. Ihanaa, hurjaa, uskomatonta - peippo laulaa lakeuksilla maaliskuussa! Myös hieman huolestuttavaa, miten pienet sankarit selviävät luvatusta kylmemmästä jaksosta. Ehkä pääjoukko on vielä lämpimämmillä mailla fiilistelemässä.

Mutta - nyt ei murehdita vaan tällä viikolla palataan positiiviseen ajatteluun! Eilen iski joku erikoismelankolia. No, kaikki tunteet ovat osa elämää. Let it be.

***

Tällä viikolla on pienimuotoista suhailua maakunnan ja kaupungin välillä. Olen pikinokan seuralaisena kotikonnuilla, sitten piipahan kaupungissa tuplaseminaaripäivässä jonka jälkeen palaan ruokakupin kuskaajaksi ja flexin varteen. Sitten käy matka isien maille vielä astetta eteläisempään maakuntaan.

Tänään on näköpiirissä meilihommia useampaan eri suuntaan. Laittelen tarjouksia ja ehdotelmia tietyn työn sisällöistä. Tuntuu että kaikki muutaman vuoden aikana siunaantuneet kontaktit poikivat töitä tälle kesälle. No, hyvä niin. Takana rennompi jakso ja virtaa piisaa. Hienointa on se, että todennäköisesti pääsen laajentamaan tekemisiäni pitkään ja hartaasti haaveilemiini suuntiin. Erittäin monipuolinen kesä tulossa useine työ- ja vapaaehtoistyöproggiksineen.

Eilen tuli käytyä kahdella lenkillä. Ensin dalmatialaisneitokaisen hurmaavassa seurassa ja illemmalla ennen saunaa pikinokan kanssa. Mahtava homma. Kunpa tämä aktiivisuus nyt asettuisi pysyvästi osaksi elämää. Olenkin laittanut itselleni positiivisen ukaasin, kesät ja kesä mennään luontaisesti lisääntyvän aktiivisuuden merkeissä - mutta jos tahti uhkaa syksyn mittaan hyytyä, nappasen tuttua personal traineria hihasta.

Okei, nyt laskeskelemaan ja tekemään tarjouksia.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

***

Kyllä maalla on mukavaa

Terkut landelta!

Olen täällä jonkin aikaa kotimiehenä ja pikinokan seuralaisena, kun Konkari daameineen vaikuttaa Afrikan mantereella. Täällä on tehty keittiöremontti ja työtasoiksi on valittu häikäisevän valkoiset pinnat. Todella kauniit, tosin epäilen ettei moinen olisi pitemmän päälle meikäläisen värivalinta. Jännä nähdä miten tasot kestävät aikaa.

Maaliskuu, kevät, aurinko. Viime talvena tähän aikaan oli täysi hiihtokeli ja hanget kimmelsivät. Nyt lunta löytyy enää muutamissa varjopaikoissa pikkulämpäreinä, enimmäkseen maisema vihertää ja rusehtaa. Kaunista, lämmintä - mutta hieman hämmentävää. Linnut ottavat ilon irti sulaneista pelloista, lenkillä nähtiin kolmen kiurun kilpalento, sekä naukuvia töyhtöhyyppiä. Pajunkissat ovat parhaimmillaan. Aika ihanaa.

Voikohan se olla mahdollista, että maalla on helpompaa olla voimakas ja eheä ihminen? Kun lompsii kumppareissa tontin rajoja pitkin, on aika rauhaisa, jotenkin täysi olo. Kaikki on tässä. Ei kaipaa mitään enempää. Homma on hallussa.

Lompsin myös naapurin puolelle, siellä on kaadettu kuusia ja mäntyjä ihan urakalla. Nyt heidänkin pihalleen kurkottaa ilta-aurinko, lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Talo on nyt tyhjillään ja sitä rempataan, siitä tulee sievä pieni koti jollekin.

Napsin kävellessä koivun oksia ja pajunkissoja maljakkoon ja nyppäisin omalle tontille palatessa ohimennen kuisman siemenkotia kämmeneen ja levittelin siemeniä tuulen mukana pientareelle. Tsekkasin etupihalta helmihyasinttien vihertupsut ja varaston päädystä puutilanteen. Täällä on pidetty paikat hyvässä kunnossa, se on hienoa.  Yhden kuusen latva on syystä tai toisesta nuupahtanut ja siitä on kasvamassa hauska tuppurakuusi. Terijoensalava puolestaan on kasvanut valtavaksi ja mietin että sen joutaisi leikata alas - jonka jälkeen siitä saisi paljon paremman näky- ja pölyesteen maantielle. Hmm.

Mukavaa tutkailla luonnon heräämistä ja pihapiirin muutoksia lapsuuden maisemissa, kaikilla ei ole mitään kontaktia omaan lapsuuden kotiinsa. Pidän itseäni siinä suhteessa onnekkaana.


***

Pikinokan kanssa käytiin myös minun lempipaikalla.. Se sijaitsee pienen metsikön etelälaidalla ja siitä aukeaa näkymä suoraan pelloille. Metsän reunassa on vanha sininen autonkottero ja keltainen paalauskone. Jos saisin lottovoiton, rakentaisin siihen mökin ja istuisin aamukahvilla ja ihastelisin peltomaisemaa. Paikalla on joskus ollutkin talo, koska sinne johtaa pikkuinen puskittunut metsätie ja metsästä - läheltä pellon reunaa piirtyy esiin tontin paikka. Oijoi, unelmia pitää olla.


***

Pirautin tuossa naapurin emännälle, hän oli vuolemassa hevosen kavioita. Sovittiin että menen käymään siellä huomenna. Pitäähän meidän pitää hänen mökillään kevätkauden avajaiset, nyt kun kerran kelitkin suosivat. Hänen mökkinsä on rakennettu muutama vuosi sitten, juuri suojaavan metsikön kupeeseen, pellon reunaan - sinne todella "sopii aurinko" kuten Etelä-Pohjanmaalla sanottaisiin.

Otin muuten eilen tosi kauniita tunnelmakuvia maantiestä ilta-auringossa, pitää tuikata niistä kuvakooste blogiin myöhemmin.

Auringon tuoksuista viikonloppua!


***

Kevään rytmissä

Tämä viikko on eletty mökkirytmissä ja kotonakin on ollut luonteva vaihtaa lennosta kevätrytmiin. Perinpohjainen haukottelu on alkanut kymmenen korvilla, peti on kutsunut kohtsilleen ja herääminen on tapahtunut kuuden kieppeillä. Osa virkkuudesta saattaa mennä vielä täysikuun piikkiin, mutta aikaisempinakin keväinä olen osapuilleen näihin aikoihin maaliskuussa alkanut herätä aamuauringon myötä aikaisemmin. Ihanaa, kevät! Piakkoin pitää yhdistää näihin aamuheräämisiin pienimuotoiset linturetket. Ainakin sitten, kun mustarastaat alkavat luritella.

Pohdin matkalla Lapista kotiin, että kaupungissa hieman turtuu vuodenajoille. Aina tuulee, monesti on pölyistä, kadut ovat melkein aina sulat. Kaupungin lintuvalikoima on rajoitettu ja kasvivalikoima enimmäkseen kaupallinen. Koita siinä sitten fiilistellä.

Luontoon ja puutarhaan sitä on mentävä! Jännityksellä odotan, minkälainen on tämän vuoden kevät. Nyt mentiin takaisin lumen ja pakkasen valtakuntaan ainakin viikoksi, kahdeksi. Luvattu pikkupakkasta ja aurinkoa eli erinomaista ulkoilukeliä.

Viime vuonna kevätihmistä lyötiin ällikällä kun talvesta vaihdettiin rytinällä melkein suoraan kesään - kevätvaihe joka voisi kestää jopa kuukaudenkin, pari - kesti vain muutamia päiviä. Siltä se ainakin tuntui, kun oli muitakin velvoitteita kuin puhkeavien lehtien ihastelu.

Kasvien havainnointi ei saisi olla liian kiireellistä ja toivoisin kasvun ihmeitä riittävän bongattavaksi pitkälle aikaa.. Ei niin, että leskenlehdistä syreenien kukintaan menee muutama hullu viikko. Kevätihmisen rytmi on verkkaisempi, hauraanpuoleinen, hentoinen. Ihmetteleväinen. Löydöistään ihastuvainen.

Voivoi, saapa nähdä. No, panikoidaan vähäsen etukäteen niin jääköön shokki sitten tosipaikan tullen pienemmäksi. Tämä on sitä varautumista!

"Kevät, se on se paniikin tunne, paniikin tunne - ja se tulee joka kevät!"
Lauleli Kauko Röyhkäkin.

Ja kevät - tarkalleen se on se aikajakso, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi plussan puolella, mutta vähemmän kuin kymmenen astetta. Kun vuorokauden keskilämpötila on yli kymmenen astetta, puhutaan kesästä.
Artikkeli aiheesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot

Terminen kasvukausi puolestaan lasketaan alkavaksi, kun vuorokauden keskilämpötila on enemmän kuin +5 astetta. 

"Terminen kevät on vuodenajoista lyhin kestäen vain kuudesta yhdeksään viikkoa. Meren viileyden takia kevät kestää pisimpään rannikoilla ja saaristossa."

Kun asuin kaupungin ytimessä ja olin kaihoisia runoja kirjoittava opiskelijasinkku, huumaannuin erityisesti keväisistä öistä. Niissä oli joku erityinen tuoksunsa. Ja roskalavojen tulosta  : )

Oi niitä aikoja!

***

Täysikuu ja Radio Suomi

Hassua että tulin Lappiin asti blogaamaan. Tai ehkei niinkään etäisyys, mutta olo mökillä. Olen aiemmin suhtautunut semikriittisesti lähipiirin läppäriin, Lappi ja läppäri - eihän sovi hyvin samaan lauseeseen? Mutta viimeksi mukana oli tabletti, hmm. Täytyy myöntää että läpp.. Eiku, tabletti ois ollu tosi näppärä päivittelyyn sekä Rivieran rundilla että täällä. Noh. Mobilenaputus kasvattaa mun kärsivällisyyttä!

Radiossa kuuluu kevätlauluja. Aivan upeaa!

"Hän on täällä taas, Neiti Kevät!"
Kuului myös Pikku Kukka nimisen bändin Kevätyö. Kuinka raikasta. Ja muutenkin, täyttä unelmaa kuunnella hyvin toimitettua ohjelmaa. Saattaa olla, että kuuntelen Arenasta uudestaan.

Konkari nukkuu jo, uskon ettei vaimea musiikki häiritse. Ilmeisesti kuuherkkyys ei häneltä perittyä? Pihalla nimittäin kelluskelee kuu metsän yllä. Melkein täysi, kaunis. Jotenkin häilyvä, kun pilviharsot leijailivat ohi.

Istuin puuceessä ja ihailin kuuta. Hampaita pestessä kuikuilin tähtiä. Hmm. En ole yleensä yökukkujatyyppiä? Nyt tämäkin elo ja olo jotenkin maistuu. Mukavalle, rennolle.

Täysikuuherkkyyteen kuuluu, ettei aamullakaan ole kovin unelias. Parempi ettei, nimittäin mahis kestohankiin. Aamupäivällä tarkoitus paketoida rakot ja lähteä tsekkaamaan yksi vakisuunta. Ehkä rauhaisampi reissu, termari matkaan..
 Sounds like a plan!

***