Koti kutsuu!

Viiden päivän reissu Helsingissä on loppusuoralla, napotan jo lentokenttäbussissa. Toivottavasti turvatarkastus sulattaa mun uuden kassin pienenä henkilökohtaisena omaisuutena. Myös reppu vaihtoi väriä, kun L antoi mulle räväkän neonpinkin repun. Ja vaatteita, kosmetiikkaa, kirjan..
Suurkiitos L!

Elämyksiä ja herkkuja oli myös tarjolla roppakaupalla. Pääsin katsomaan kulisseista kahtakin eri tv-tuotantoa ja raakakakkua oli tarjolla useammin kuin laki sallii. Mun enimmäkseen sokeriton ruokavalio otti erinäisiä osumia, mutta hei, loma on loma. Kotona palataan ruotuun!

Tulevaisuuteen olen suunnitellut yhtä herkkupäivää viikossa. Siinä oli järkeä lapsena - siinä olisi järkeä nyt. Sounds like a plan!

Helsingissä tuli itsekin kierrettyä herkullisia kohteita, mm. Sandro, sushibuffa, Ondaruokala, Cafe Espa. Talvipuutarha oli upea, kamelia ja lumikuningatar kukassa.

Upeinta oli kuitenkin hieronta Helsinki day spassa. Voi siskot mikä kokemus! Niin upea paikka ja taitava hieroja. Loungeosastolla ois voinu notkua pitempäänkin..

Ehkä vielä joskus?

Kiitos Helsinki! Kunnes jälleen kohdataan!

***

Tip tap

On joulu.

Olen kotikonnuilla, eli vanhempien luona. Myös mummi on täällä, veli lähti iltapäivällä ajelemaan etelämmäs.

Joka aamu on nautittu rauhallinen aamupala ja lähdetty koirien kanssa lenkille. Maisemat ovat olleet kuin postikortista, puut lumen kuorruttamia ja reipas, kuiva pakkaskeli. Tänään lenkillä nähtiin sekä syvänsinistä että punertavaa ja kellertävää taivasta.

Lenkin jälkeen on syöty tuhti lounas, jouluaattona se oli lohikeittoa ja riisipuuroa. Aattona käytiin vesperissä ja haudoilla, iltaruoka syötiin aika myöhään. Joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle ja kun herkullinen jouluateria oli nautittu ja keittiö siivottu, laitettiin tonttu asialle jakamaan lahjoja. Sain ihan valtavan paketin.. Siitä paljastui digijärkkäri ja kamerareppu.

Olen hieman hämmentynyt, tutustelen kameraan ja yritän ymmärtää aukosta ja valotusajasta, joille en aikaisemmin ole joutunut korvaani lotkauttamaan. Takkatuli toimi kuvaajan kohteena, mutta kyllä harjoittelu jatkuu vielä pitkähkön tovin. Uskonpa, että vuonna 2015 nähdään kuitenkin ihania kuvia!

Mun tekniikkavarustus etenee huimaa vauhtia, kun nyt viimein siis omistan älykännykän, läppärin ja digijärkkärin. Olen pohtinut tabletin hankintaa mutta myös todennut että se ehkä jämäyttäisi lopullisesti sohvan pohjalle. Ihan hyvä kun pöytäkone on välillä varattu, läppäriä ei jaksa avata ja mobile ei lataa Facebookia kunnolla.. Ehkä näin on tarkoitettu.

Pieni sometaukokin oli jouluna, muutamia päiviä poissa Facebookista, Twitteristä. Instagramiin tykittelin muutamia tunnelmakuvia kuitenkin. Jäälyhtyjen teko oli helppoa, kun pakkanen huiteli hetkittäin 20 tiukemmalla puolella.

Naapurissa olen käynyt kahteen otteeseen, minun niin sanotun toisen perheen luona. Siellä on monenlaista mukavaa säpinää ilmassa, mutta myös yksi ärtsy koira, joka söisi koko kylän jos uskaltaisi.. Lukuhommiin en ole juuri ehtinyt (paitsi pari sivua yhdestä kirjasta josta lisää myöhemmin!), mutta:


*Kafka rannalla oli mielettömän ihana - sen jälkeen oli ajatus, voiko ja haluaako lukea enää ikinä mitään..!?

*Aallot on luettu, tykkäsin kunhan jaksoin hieman punnertaa

*Jää on menossa, voin jo suositella..

Ja joulukirja-asioihin palaan myöhemmin. Sekä ehkä tarkemmin em. kirjojen tuomiin ajatuksiin.

Mutta nyt,

  unten maille,
  riemukkaille!

Pikinokat vauhdissa, tämä kuva marraskuulta.

Ihanaa joulun aikaa, viikonloppua - ja loppuvuotta!


***

Etelän herkkuja - slurps!

Okei!

Reissusta on kulunut pian kuukausi ja hetkittäin olen kyseenalaistanut jälkikäteen blogaamisen mielekkyyttä. Hetkittäin tuntuu, että pääkoppa on täynnä tulevan kesän suunnittelua. Eikä suinkaan huonolla tavalla, mutta niin, että kesäksi suunnitellut "tsäpinät" täyttävät sen osion aivoissa missä pyörivät kiinnostavat jutut. Siinä pyörityksessä yli kuukauden takaiset reissumuistot eivät ylitä inspiskynnystä..? Ihanaa, sain tän asian (aivojeni toimintalogiikan) purettua auki ja selvitettyä myös itselleni!   : )

Mitäs silloin tehdään kun joku juttu ei inspiroi? Laitetaan itselle houkutuslintusia. Tiedän kyllä tasan tarkkaan, mitä ne itselleni ovat. Olen nyt johdattelemassa itseäni terveellisemmän ja niukemman syömisen kulttuuriin ja jonkinlaisena puhdistautumisriittinä ja paastoaikaan laskeutumisena lienee soppeli sauma muistella aikaisempia herkkuja ja nautintoja. Nimimerkillä - ruisleipään ja suolakalaan siirtynyt.

Muistoissa vain - herkuttelua Espanjassa ja Ranskassa.
Italian herkut jätetään jemmaan seuraavaan kertaan.

Laitapa muuten asiaan kuuluva musiikki taustalle, se löytyy tästä Villa Ephrussi de Rothchild -puutarhakohdetta esittelevästä videosta - pääset halutessasi myös piipahtamaan puutarhassa kuvamatkalla. (Jos kestät yhtä blondia.)

Olkaa hyvä!

Kun on nälkäinen, barcelonalaisen lähiön tapastiski tuo pelastuksen. Niin simppeliä, niin herkullista!

Hauska sushipaikka Barcelonassa, pakko testata!

Sushipaikassa olut, neljä ruokalajia ja tee alle kympin. Viimeistä viedään!

En!

Viimeisiä hetkiä Barcelonassa, aurinko hemmotteli matkailijaa ja juttelin pitkään ruotsalaisen naisen kanssa.

Ihastuttavan Mamin herkullisen lounaan alkupalat Nizzassa!

Kallein ateria koko reissulla, Villa Ephrussi de Rothchild - upea puutarhakohde

Silmänruokaa puutarhassa

Ihana pikkukahvila Mentonissa

Mitä tarttui mukaan bussia vaihtaessa Monacossa? Minileivoksia.

Sitruunalla on osuutta asiaan ja oikealla vanha lempparini mille-feuille eli tuhatlehtinen.

Kaupassa oli chileläisiä (pensas)mustikoita! Hämmentävää.

Tässäpä niitä herkkuja nyt sitten oli. Italia meni aika tanakalla pasta- ja pizzapainotuksella, herkkupuolella selvästi Ranskan leivostiskit vaihtuivat gelato- ja toisaalta keksitiskeihin.

Ulkona on upea kevättalven aurinko, hento lumiharso ja pikkupakkanen. Naapuri hakee minut pikapuoliin lenkille. Sitä ennen ajattelin uskaltautua maistamaan uusinta kokeiluani - puneherukkapolentaa tai marjapuuroa oikeastaan. Koitan operoida pakastinta tyhjäksi ennen villiyrttisesonkia.

Mukavaa maanantaita!


***
 

Ajatuksia reissun loppusuoralla

Viimeinen ilta Roomassa. Hieman haikeaa.

Takana kahdeksan tuntia kavelya: nahtavyyksien ihastelua, ostoksia, tapaaminen herra P kanssa, keskustelua maittavan pasta-aterian aarella, suunnan tarkistuksia, paluu edellispaivan kivoille reiteille, supersuositun gelatopaikan lyhyt jono (jee), limonen ja omenan eli melan maistelua  : )

Matkan loppua kohden olen paassyt hieman liiankin hyvin vauhtiin budjetin kannalta. Rooman ja Italian antimet todella houkuttelevat, seka ruokailu- etta shoppailumielessa. Kylla taalla saisi mainiosti aikaa ja rahaa kulumaan. Paluuni Roomaan on virallisesti varmistettu tanaan, kun heitin kolikon Fontana di Treviin. Jes!

Joskus kotipuolessakin olen huomannut, etta valintoja tehdessa paan sisalla keskustelee rennompi ja jarkevampi mina. Toinen on aika easy tapaus ja tekis kaikkea hieman hopsompaa, toinen on motkottajatyyppia joka muistuttelee elaman realiteeteista. Hostellille palatessa olin tunnistavinani jopa nelja eri keskustelijaa..

Nautiskelija:
Ah, ihana Trastevere! Voisi kayda iltakavelylla, ehka loytyisi viela joku kiva artisokka-ateria? Enta jos italialainen kamppiskin haluaa lahtea syomaan, viela ei ole nalka mutta illalla - joo!

Laiska:
Hei oikeesti, jaksaako enaa lahtea hostellilta mihinkaan.. Onhan tassa rampattu. Kellokin kohta seitseman.

Jarkeva:
No mutta, entas jos kaydaan lahikaupasta pikkuherkut iltapalaksi, pieni leipanen ja kaikkea mita siella oli, palanen tryffelijuustoa, sita vihermossoa ja pari oliivia? Kuulostaa hyvalta, ei maksa paljoa ja kiva tukea symppista kauppiasta. Ja hei - vois pakata rinkan nyt jo illalla hyvin ja tallata reppuun vain valttiskamat ja huomisen vaattetkin jo kattoa valmiiksi?

Ekologinen:
Niin, tulikos tassa kellaan mieleen etta rinkassa on viela sita aprikoosijuttuakin jaljella? Siinahan sita ois iltapalaa.

Pattitilanne. Vessahata pakotti hostellille ja kaikki vaihtoehdot jaivat viela avoimiksi.. Giovannin matkakirjoissa kehuttu ravintolakaan, joka ihan vieressa ei ois paha ratkaisu. Huomenna sita on tassakin asiassa viisaampi.. Oijoi.

***

Paluu kotiin, huomenna. Varmasti nailla maisemien vaihtumisilla on osuutensa siihen, etta ei oo paassy happanemaan tunnelmat minkaan paikan suhteen. Eniten mulla jai kaipuuta Ranskaan yleensa ja Ventimigliaan Italiassa. Myos Rooma on ollut ihana. Uskon etta kaikkiin naihin paikkoihin tulee palattua viela - useinkin. Ja tiuhempaan tulevaisuudessa kuin viime vuosina.

Sattuneista syista mulla on elamassa enempi vapauksia kuin monilla muilla ikaisillani. Toita pitaa tietysti tehda ja asuntolainaa lyhentaa, mutta muuten taman elaman saapi suunnitella aika lailla oman  maun mukaan. Which is nice. Kaikille se ei ole ollenkaan niin sanottua. Erittain suurelle osalle maailman naisista edes mitenkaan mahdollista.. Selan takana taulussa Virginia Woolf, hmm..

***

Mika on parasta paluussa kotiin?

Puhdas hyva vesi, hanasta. Yleensakin tietty puhtaus, ihana lumi.
Ei huivin tai hilavitkuttimien tyrkyttajia.

..Pitiko keksia useampia?
Nojoo, tietyt ihanat jutut ja ihmiset kotona tietysti.
Sauna ja pyykkikone rokkaa big time!

Mita tama reissu muutti?

No sen, etta haluan taas matkustaa enemman. Ja haluan jatkaa taman blogin pitoa. Vaikka retket Suomessa ei oiskaan niin upeita, kuin oleskelu taalla etelan mailla, niin kylla ne silti on tarkeita, minulle. Retkia voi tehda tosiaan sinne  paan sisalle, Suomessa, ystavien kanssa, ihanaan kahvilaan, ehka sinne vaatekomeroonkin  : )

Kannattaa ajatella laajasti. Siina on se riski etta kuviot pienenee paluun myota, mutta juuri nyt en oikein usko siihen.. Tulossa on monenlaista sapinaa Hailuodossa, lahiruokamarkkinoita, Siivouspaivaa, villiyrttikeikkoja,  Oulun saunaa, hankeideointia, kekripukin tulevaisuuden pohtimista..

Taivaskaan ei ole rajana.

***

Bonjour!

Terkut Monacosta!

Tulin Nizzaan keskiviikkona ja aika on mennyt tosi nopsaan. Torstaina kavelin 8 tuntia ympari Nizzaa, oli kaunis ilma. Kiersin vanhaa kaupunkia, nousin linnoituskukkulalle ja kiertelin satamassa. Soin lounaaksi uunissa kypsennetyn sinisimpukkaspagetin, se oli tosi herkullista. Mieleeni tuli 1995 kesalta kun kavimme Normandiassa naapurini Madeleinen kanssa "kalastamassa" sinisimpukoita. Niita kasvatetaan meressa puupaaluissa ja sato korjataan traktorien kourilla laskuveden aikana. Joitakin simpukoita tippuu aina ja paikallinen vaki tietaa milloin niita saa menna keraamaan. Ihania muistoja!

Vaikka ranskan kieli on aika ruosteessa, ensimmainen reaktio oli torstaina aamulla "ooh, voisin viettaa talvet aina Nizzassa.." Onhan taalla kaunista. On sitrusten aika ja siina kun meilla pihlajoiden aika punertaa pihat; taalla ovat pihat nyt pullollaan mandariineja ja sitruunoita. Myos mimosat kukkivat keltaisena vaahtona ja tuoksuvat ihanalle. Yhtaan magnoliaa en ole nahnyt, muutamia kamelioita mutta vain kukkakauppojen edustalla. Toivottavasti retket puutarhakohteisiin tuovat helpotusta ettei tarvitse Normandiaan asti lahtea.. Siella naihin aikoihin on joka paikka kamelioita ja magnolioita pullollaan. Se naky jaa verkkokalvoille loppuelamaksi.

Eilen eli perjantaina olimme serkkuni ja hanen pikkupoikansa kanssa ruokailemassa serkkuni mummin luona. Poyta oli herkkuja pullollaan. Oljyssa kypsennettya paprikaa, ihanaa kaalisalaattia, tomaatteja, sienia, leipaa. Paaruuaksi lohipastaa, ateriaa hoystettiin shampanjalla ja lopuksi makealla jalkkariviinilla. Tiramisu ja makeat mandariinit paattivat aterian, seka tietysti kahvi ja suklaakeksit. Olipahan serkukset ruuan jalkeen aika ahkyssa joten aterian jalkeen oli hyva idea lahta kayskentelemaan Nizzan kaduille ja englantilaiselle promenadille eli rantakadulle, serkun isa liittyi seuraamme, talla kertaa ilman kolmea koiraa. Meri oli tosi kaunis, pastellisen viilean vaaleansininen. Ihastuttava! Ranskan kieli ja kulttuuri tarttuu, taalla sanat kuten fantastinen ja erinomainen ovat perustavaa laatua olevaa kielenkayttoa ja vahempi ihastelu olisikin suorastaan laimeaa.

Tanaan tulin junalla Monacoon, olemme serkkuni miehen vanhempien luona ja olen tosi tyytyvainen kun paasin paivittamaan blogia. Tama ei tunnu epakohteliaalle koska kaikki kuluttavat aikaa jollain tapaa kun pikkuinen nukkuu. Seurustellaan, luetaan lehtia, katsotaan telkkua ja juodaan viela toinen kupponen kahvia. Jahans, pikkuinenkin taisi jo herata.

Eilen oli alkuillasta 17 lamminta, taydellinen ilma suomalaiselle. Tanaan satelee pikkuisen, saattaa olla etta suuntaan merimuseoon ja sitten onkin porukalla ostosten aika. Ruokahommia taas  ; )

Ciao!

***

Eat and drink Barcelona

Tanaan oli reipas paiva.

Aiempi aikataulusuunnitelma kylla ryssi, kun eihan tuo labyrinttipuisto ollutkaan auki ihan aamulla, vaan vasta kympilta. Joten jatkoin suoraan keskustaan. Olin paattanyt etta kayn joissain The kohteissa tanaan. Aloitin kauniista katedraalista ja sen katolta, josta oli hienot maisemat yli Barcelonan. Ristikaytavakin loytyi, se on 1300-luvulta ja sen omaperainen tunnelma syntyy palmuista ja hanhista. Hauska vihrea keidas.

Vanha kaupunki on tosi kaunis, talla kertaa en ehka osunut kaikista sympaattisimmille kujille, mutta yhta kaikki - kaunista. Ramblalle ja kauppahallille kavi tieni seuraavaksi ja mangokookosmehun ostoon. Pikkunalkaan hankin kasvispiirakkaa ja silmanruokaostokseksi lahti matkaan muutamia (suklaa)tryffeleita. Kauppahallissa oli aika monenlaisia sienia myynnissa, janna juttu. Ihan tutun nakoisia lajejakin ja eksoottisempia kavereita. Ja mitapa sielta ei nyt ylipaataan loytyisi, pupun raatojakin roikkui yhdella seinalla.

Moni paikka myi tapaksia, yhdessa pistin ihan sattumalta merkille eraan miesmyyjan joka oli ulkonaollisesti ihan Jude Lawn ja Jamie Oliverin risteytys - ei varmaan tuokaan  seikka haitannut kaupankayntia. Jeps. Kasvispiirakan jalkeen ajattelin etta kahviahan sita ihminen kaipaa ja menin yhden symppiksen pariskunnan pikkukahvilaan kauppahallin nurkkaan. Churrojakin eli pikkumunkkeja oli myynnissa, en kaivannut koko lautasellista mutta mies suostui (salaa vaimolta) myymaan 2 kpl, vaimo ei ois ruvennu myymaan osissa. Vaimo oli muutenkin topakkana, olin pyytanyt ostaa ison vesipullon niin jopas se oli jo hetken kuluttua jarjestetty johonkin pois haitoilta. Nopeaa toimintaa. Sita sitten naureskeltiin.

Pikkukahvi ei potkinut riittamiin joten lahdin lompsimaan Ramblaa ylospain ja bongaamaan kahvila Mauria, jota oli kehuttu yhdeksi kaupungin parhaista konditorioista. Parin niukemman ruokailupaivan jalkeen tasta oli nyt selkeesti tulossa herkuttelupaiva. Noh, ostin kahvin ja sitruunapiirakan "limone" seka lopuksi viela oluen (matkin nurkkapoydan miehia). Niinkuin minakin nyt oisin pateva kahvin ja oluen sekakayttaja, jollain oudolla logiikalla tuumin etta tama kuuluu nyt asiaan. Matka jatkui Pedreralle, jonne en mennyt sisalle. Rakennus oli rempassa ja ajattelin etta tuonne kuuluisi menna kesalla - tai jotain. Tsekkasin kuitenkin kaupan jossa oli joitain aika potentiaalisia pienia taidekirjoja. Yksikaan ei kuitenkaan valloittanut sydanta.

Hoksasin etta kaukana haamotti Sagrada Familia, sinne siis lomps. Matkan varrella eteen osui sushipaikka Rikki Rikki - liian hauska nimi, pakko menna kaymaan. Kun ei ollut varsinaista suunnitelmaa ja kello oli jotain puoli 3 tms - ajattelin varmaan etta otan jonkun pikkuannoksen. No niin varmaan, menu oli 9,20 euroa ja sisalsi 4 ruokalajia, seka alkuun esim. oluen ja loppuun teen. Nain tapahtui. Ruoka tuli yhteensa kolmella lautasella ja jokainen annoksista olisi riittanyt pikkuruuaksi. Nyt oli siis selkeasti joku megamattopaiva kyseessa.

Ruuan jalkeen lahdin huojumaan liikenteeseen ja totesin etta juoma- ja ruokakiintio on totaalisen taynna just nyt. Sagrada Familialla oli tietty mahottomasti jengia ja hoksasin etta lahden Nyt tsekkaamaan Hortan (pikkuravintolan tytto kehui) alueen, koska se sattui sopivasti talle metrolinjalle. Mutta eihan siella mitaan niin ihmeellista ollut. Kavin ostamassa viinirypaletertun iltapalaksi ja eikun metroon ja asuntolalle mars.

Jos jotain ideaa oli oluen ja ruuan yhdistamisessa niin ainakin nukutti paikkareilla vietavan makeasti. Ei minusta ole olutturistiksi ja taas kavi perinteiset aikataulujen kanssa, eli 6 tuntia jaksoi kiertaa ja sitten tuli noutaja. Mutta eipa tassa mitaan hataa, viimeinen ilta, huomenna myohainen aamupala, viimein kunnon kierros labyrinttipuistossa ja mahdollisesti lahden vaappumaan rinkan kanssa kohti lentokenttaa.. Ei mulla riita ehka intoa lahtea kierteleen isolle kirkolle rinkan kanssa, ei se niin hauskaa ole. Lentokentalla vois rotvata ajan kanssa ja tsekkailla ihmisia seka kierrella putiikkeja. Yleensa ne ovat aina ilo silmalle.

Barcelona parissa paivassa - paljon tuli nahtya, paljon jai jemmaan seuraaville kerroille.
Olen tyytyvainen.

Kiitos Barcelona!

***

Täsmä*isku*pasta

Joskus sitä on niin nälkä että haluaa jotain nopeasti. Ja koska on ulkoillut, haluaa että se on aika tuhtia. Kaveri puhui "kohutusta" avokadopastasta niin siitäköhän se sitten tuli. Hoksasin että teenpäs Ranskan tätiltä oppimaani herkkupastaa.

Resepteistä - en voi ymmärtää miten orjalllisesti ihmiset suhtautuvat niihin.. Jos joku ainesosa puuttuu, niin ainahan sen voi korvata jollain. Ruokahommissa ei mielestäni ole yhtä ainutta oikeaa makua. Mutta leipomuksissa on ihan ymmärrettävää seurata reseptiä että saavuttaa oikean koostumuksen, kypsyysasteen jne.

En olekaan laitellut aikoihin pastaa? En ole karppausintoilija, ruokahommissa vain tulee tiettyjä vaiheita. Varsin pitkä pastavaihe on elettynä läpi kymmenisen vuotta sitten. Silloin lähes aina tietyn ystävän tullessa kylään, mulla oli sattumalta tuorepastaa, ihme sattuma sinänsä.
Ei sitä nyt ni-iiin usein ollut.


Se resepti

Herkkupastaan Ranskan tätin tyyliin ei tule kummoisia ainesosia.
Voita, jossa kuullotetaan sipulia. Ja sekaan aurajuustoa. Nyt meni kyllä Creamy Blue Castelloa. Milloin se muuten muutti nimensä Blåsta Creamy Blueksi..?

Mitäpä muita aineksia? Ei muita.
Nautin pastan kuivahtaneen ruisleivän palasen, tomaattilohkojen ja kapristen kanssa.

Täti muuten sanoi taannoin, ettei Ranskassa ole mitään niin hyvää sinihomejuustoa kuin aurajuusto. Eläköön Suomi!

Pasta on:
älyttömän rasvaista, älyttömän täyttävää = älyttömän hyvää. 


Eipä tässä mitään muuta kaipaa enää elämältään
kuin teetä tai päikkärit.

Kiitos!


***