Tilanne päällä

Tulin vesijuoksusta.

Päätin, että ennen mitään työtoimenpiteitä, kirjoitan blogiin - pitkästä aikaa.
Mutta hei, ensin munakasta, se on juuri valmista!

***

Munakas oli hyvää.

Hoksasin sitä syödessä muutamia asioita.

Ensinnäkin se, että minulla on elämä.
Ja toiseksi, minulla on tilanne.

Joista yhdistettynä syntyy elämäntilanne. 


Ja siis - tällä hetkellä minulla on liikaa työtarjouksia, mikä on mahtavaa. Olen kiitollinen, hämmentynyt ja iloinen. Olen päätymässä siihen, että hylkään pari täsmätyötarjousta, jotka liittyvät rakkaaseen harrastukseeni.
Pitää olla henkireikiä ja happihyppyrakosia.

Yksi ystävä kysyi, missä haluat olla viiden vuoden päästä?
Hyvä kysymys.

Tällä tiellä, kehittämässä kaupunkikulttuuria. Mikä pitää sisällään paljon eri osa-alueita ja mahdollisuuksia. Haluan olla luomassa jotain uutta.
Kokovuotisesti, pitkäjänteisesti.

Erilliset lemppariprojektit ja yllättävät täsmätyöt kulkevat rinnalla. Mutta pikkuhiljaa olisi tärkeää saada tasattua työn syklejä, nyt hommaa on runsaasti keväästä syksyyn, kun myös luonto on upeimmillaan. Joutaisin minä tehdä töitä enemmän myös talvella.

Suunta on oikea, vihreä valo vilkkuu siellä jossain, lähiviikkoina olen jo viisaampi.
Kannustan itseäni: minusta on tähän - tahdon tätä - kestän yhden kiirepiikin, että pääsen pelaamaan unelmieni pelikentälle.

Ugh.


Loppuun hieman kiitoksia.

Kiitos kummilapseni äiti K, joka jaksat vinkkailla blogista ja käydä tsekkaamassa, onko uusia tekstejä!

Kiitos K2 (!) mukavasta vesijuoksusta!


Ihanaa vapun aikaa!

***

Voimaa ja vauhtia lasten seurasta

Viikonloppua oli ilo viettää laatuseurassa. Lauantaina tapasin kummipojan perhettä ja eilen sunnuntaina pääsin ystävieni tyttären seuraneidiksi.

Lauantaina oli mahtavaa, kun pääsi tekemään lumitöitä kolalla. Se on harvinaista herkkua, koska oman kodin yhteisten alueiden lumityöt hoitaa pestifirma ja ikiomalla käytävällä ei ole mittaa kolalle asti.

Pikkupojat olivat apuna pikkukolalla ja kippitraktorilla, olipa se mukavaa. Vitsailtiin, että kolataan niin paljon lunta enon auton eteen, ettei hän pääse ikinä pois!

Sisällä leikittiin mm. kummitusleikkejä. Nähtiinpä joulupukkiesityskin. Kummipojalla on ikää 2,5 vuotta ja isoveljensä tapaan intoa esiintymiseen. Hienoa seurata veijarien kehitystä!

Hoksasin muuten, että kummitädin lisäksi voinen tarvittaessa olla myös kummitustäti.
Aika mahtavaa.


***


K:n kanssa leikittiin sunnuntaina junaradalla, maalattiin vesiväreillä ja haettiin punaiset posket pulkkamäestä. Hieno päivä.

Ravintolaleikkiä oltiin muutamaankin otteeseen ja hupia riitti, kun tarjoilin vahingossa villapalleroita kekseinä - "karvaisia Dominoita". Oppia ikä kaikki!

Kun K:n isä tuli kotiin ja kysyi onko ollut kivaa, tyttö vastasi alahuuli pitkällä "Ei vielä"...
Mietin jo, että tähän loppuivat hoitokeikat mutta K ilmaisikin, ettei ollut vielä valmiudessa lopettamaan hauskoja leikkejä. Pian se iloksi muuttuikin, kun järjestimme vesivärimaalausten taidenäyttelyn. Sen yhteydessä oli tarjolla mm. kalateetä, tarkemmin suklaamuikkuteetä..
Ja mansikkaliskodominomehua.

Nam!

***