Uusia urotekoja

Tänään oli joululoman ensimmäinen aktiivinen päivä kaupungissa.

Asioiden hoitoa sähköpostitse ja puhelimitse, tavaraa Matkahuollosta, roudausta, ostoksia, porukan tapaaminen. Kotiin, puheluita, yhdistyshommien sähköposteja, pyykkiä.

Pieni kävely ennen saunaa. Puolipakollinen lahoaminen tv-sarjan parissa, kaksi osaa.

Iltapalan aikaan tajusin, että keittiön tasoille on taas päässyt kertymään tavaraa. Asetelmia. Tarpeellista. Glögiä, nätti hillopurkki. Hmm.

Glögin saa kyllä otettua kaapistakin. Ja hillon.

***

Tauko! Tässä iski totaalinen unetus ja kunnioitan unta suuresti, joten päätin jatkaa aamulla.

***

Bloginsa ääreen nukahtanut bloggaaja jatkaa..

Niin! Sain "raivattua" ja pyyhittyä illalla keittiön tasoja, erityiskohteena reunat / nurkat. Totaalista luxusta! Tai miten tämän nyt muotoilisi, toisille jokailtainen rutiini, minulle ajoittainen ponnistus. Kaiken maailman sälää sitä pääseekin kertymään, jollei valppaana vartioi.

Koska rakastan asetelmia, kovin kliinistä kodista ei koskaan tule, mutta joku roti. Pienehköissä tiloissa liiasta sälästä tulee tunkkainen olo, piste.

Mikään urotekohan tämä ei ole, mutta yksi askel pitkällä tiellä. Suuremmassa mittakaavassa tavaran hamstraaminen on outoa itsensä suojelua, halua roikkua entisessä. On eräitä laatikoita, joiden avaaminen herättää suuren tunnemyrskyn..

Ehkä kaikesta ei tarvitsekaan luopua, mutta joissain asioissa on mentävä rohkeasti eteenpäin.

Onnellista uutta vuotta!

***

Viekkaudella ja manipuloinnilla

Itseään on pakko oppia ohjaamaan. Miten tässä maailmassa muuten saisi mitään aikaan?

Ajankohtaan viitaten, päätin unohtaa kaikki hyvän elämän tavoitteet ja lupaukset. Tiedän että kroppani joutuu tyytymään vuosikiertoon, joka on jatkunut samankaltaisena jo vuosia.

Alkuvuosi, valon ihme, ulkoilun lisääntyminen. Jouluherkkujen sulattelu.

Kevättalven hanget, hiihtoinnostuksen viriäminen ja vilpitön ällistys - kuinka ehti taaskin hiihtää vain pari viikkoa.

Kevät. Mahtavan, positiivisen manian aikaa. Ainoa vuodenaika kun unohdan ruuan ihanuuden ja ihastelen luonnon heräämistä lapsen tavoin lumoutuen. Aina kuin ensimmäistä kertaa!

Kesä. Touhukkuutta, herkuttelua, laiskottelua. Keväällä karanneet kilot pysyvät loitolla ulkoilun, pyöräilyn, lentiksen, puutarhahommien ja uinnin ansiosta.

Syksy. Sienestystä! I love it. Mutta monesti myös kiireisintä työaikaa. Vuodenaika, joka on viimein saanut armon.

Loppuvuosi. Marraskuu. Pimeys. Mitä se tekee naiselle? Ajaa sohvalle ja jääkaapille. Puuh.

Joulukuu. Jouluateriat ja glögitreffit. Huipentuen loppukliimaksiin, josta nyt koitetaan toipua. En jaksa ruoskia itseäni tässä asiassa.

Kropan äimistelyn sijaan toivoisin siistejä komeroita. Kyllä. Komeroiden kätköissä on vuosikymmenien elämä pakattuna. Toteutumattomia haaveita, hauskoja muistoja, omituisia lahjoja, kiusallisia hankintoja.

Niin. Joudut itsesi kanssa vastatusten sukeltaessasi komeroihin, ajatuksiin. Miten toimia? Homma on rankkaa ja sitä on lykätty ehkä vuosia. Hmm.

Minä sain huijattua itseäni hieman. Kävin läpi lehtipinoja ja tein aarrekartan. Unelmien koti! Samalla lajittelin kaksi tuhtia lehtipinoa. Jee.

Tavaran lajittelu on alkanut. Se jatkukoon, step by step. Kun hyydyn, kurkkaan aarrekarttaa joka toimii näkyvällä paikalla muistutuksena.

Kohti unelmia!
Ja unelmien kotia!

Tip tap

On joulu.

Olen kotikonnuilla, eli vanhempien luona. Myös mummi on täällä, veli lähti iltapäivällä ajelemaan etelämmäs.

Joka aamu on nautittu rauhallinen aamupala ja lähdetty koirien kanssa lenkille. Maisemat ovat olleet kuin postikortista, puut lumen kuorruttamia ja reipas, kuiva pakkaskeli. Tänään lenkillä nähtiin sekä syvänsinistä että punertavaa ja kellertävää taivasta.

Lenkin jälkeen on syöty tuhti lounas, jouluaattona se oli lohikeittoa ja riisipuuroa. Aattona käytiin vesperissä ja haudoilla, iltaruoka syötiin aika myöhään. Joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle ja kun herkullinen jouluateria oli nautittu ja keittiö siivottu, laitettiin tonttu asialle jakamaan lahjoja. Sain ihan valtavan paketin.. Siitä paljastui digijärkkäri ja kamerareppu.

Olen hieman hämmentynyt, tutustelen kameraan ja yritän ymmärtää aukosta ja valotusajasta, joille en aikaisemmin ole joutunut korvaani lotkauttamaan. Takkatuli toimi kuvaajan kohteena, mutta kyllä harjoittelu jatkuu vielä pitkähkön tovin. Uskonpa, että vuonna 2015 nähdään kuitenkin ihania kuvia!

Mun tekniikkavarustus etenee huimaa vauhtia, kun nyt viimein siis omistan älykännykän, läppärin ja digijärkkärin. Olen pohtinut tabletin hankintaa mutta myös todennut että se ehkä jämäyttäisi lopullisesti sohvan pohjalle. Ihan hyvä kun pöytäkone on välillä varattu, läppäriä ei jaksa avata ja mobile ei lataa Facebookia kunnolla.. Ehkä näin on tarkoitettu.

Pieni sometaukokin oli jouluna, muutamia päiviä poissa Facebookista, Twitteristä. Instagramiin tykittelin muutamia tunnelmakuvia kuitenkin. Jäälyhtyjen teko oli helppoa, kun pakkanen huiteli hetkittäin 20 tiukemmalla puolella.

Naapurissa olen käynyt kahteen otteeseen, minun niin sanotun toisen perheen luona. Siellä on monenlaista mukavaa säpinää ilmassa, mutta myös yksi ärtsy koira, joka söisi koko kylän jos uskaltaisi.. Lukuhommiin en ole juuri ehtinyt (paitsi pari sivua yhdestä kirjasta josta lisää myöhemmin!), mutta:


*Kafka rannalla oli mielettömän ihana - sen jälkeen oli ajatus, voiko ja haluaako lukea enää ikinä mitään..!?

*Aallot on luettu, tykkäsin kunhan jaksoin hieman punnertaa

*Jää on menossa, voin jo suositella..

Ja joulukirja-asioihin palaan myöhemmin. Sekä ehkä tarkemmin em. kirjojen tuomiin ajatuksiin.

Mutta nyt,

  unten maille,
  riemukkaille!

Pikinokat vauhdissa, tämä kuva marraskuulta.

Ihanaa joulun aikaa, viikonloppua - ja loppuvuotta!


***

Ennen kuin muuttaisin mieleni,

miltei juoksin tietsikalle: alan listaamaan lukemani kirjat.

Ensin idea tuntui ihan pöljälle, kun kilometrejä on takana näinkin paljon ja monet elämää vavahduttaneet tekstit jo luettu. Mutta ei se mitään!

Voin muistella parhaita kirjaelämyksiä,
uppoutua uudelleen entisiin suosikkeihin ja
lukea ihan uusia kirjoja,
saada uusia lemppareita.


Merkkaan kaikki kirjatekstit tänne blogiin tunnisteella kirja - saahan ne listattuakin jos haluaa mutta ehkei.. Lähinnä on ajatus kirjoittaa itselle muistilistaa, pähkin vielä olisiko listamuoto kuitenkin parempi, kun varsinaisia kirja-arvosteluja ei hotsita kirjoittaa. Hmm..

Juuri nyt:

Kieltäytymisen kulttuurihistoria. Luin lokakuussa. Linkkaan arvosteluun, kas tässä. Tykkäsin, aika monipuolinen otos erilaisia kieltäytymisen muotoja. Pääosin miellyttävää, sujuvaa luettavaa. Tämän jälkeen aloitin..

Pimppini on valloillaan. Naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö.

"Naistenpäivänä ilmestynyt "Pimppini on valloillaan - Naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö" on tärkeä teos: se muistuttaa, miten vakavasta tasa-arvo-ongelmasta seksuaalisessa häirinnässä on kyse." Siinäpä se oli sanottu. Pitempi arvostelu.

Lisäksi vasta luin Paul Auster: Talvipäiväkirja. Rakastuin jättimäisiin lauseisiin, katuihin joilla käveltiin, tunteisiin joita elettiin. Sanojen virta toimi minulle. Viileänpuiseva arvostelu.


Lainasin tänään nämä:

Haruki Murakami. Kafka rannalla.
Olen lukenut vasta Norwegian Woodin, en muita Murakamilta. Leffailta tulossa!

Ulla-Lena Lundberg: Jää. Finlandia-voittaja 2012.

Jo Nesbø: Torakat. Kirjastoautossa ei ollut ekaa Harry Hole teosta, ehkä tsekkaan huomenna pääkirjastolta kun en kuitenkaan aloita torakoimaan lähipäivinä. Joo, pitäähän se aloittaa alusta.

Diiva. Hannele Laurin tarina.

Unikirjana nyt:

Klassikkojen klassikko tajunnanvirran saralla...
Virginia Woolf. Aallot.

Aion lukea kokonaan, vaikka alku olikin hieman sitkeää. Sitten heittäydyin sanojen vietäväksi ja käsittelen tekstiä kuin runoja, sanoja ihastellen. Ei tuota enää tuskaa, vaikkei pysykään juonessa mukana. Ehkä seuraava lukukerta hoksauttaa tekstin eri tavalla..? Tosin, juuri nyt epäilen ettei seuraavaa lukukertaa tule.. Köhköh.

Arvostelu. Wow, olipas siellä tajuttu paljon tästä teoksesta! Ja lopussa vielä kiivas väittely mistä kirjassa oli kyse. Köhköh2. No, minun ei onneksi tarvitse todistella kenellekään enää mitään, lähinnä pidän raikkaana saavutuksena jos saan luettua. Kaunista sanojen virtaa.

Päätän kirjallisuusraporttini tänään tähän.

***

ps. Ajatuksena haalia kätösiini ympäristöliikkeen (historian), ympäristökasvatuksen ja ympäristöfilosofian perusteokset. Olihan se jo aikakin innostua niistä.
Esimerkiksi Äänetön kevät. 

Good girl!


***

Kirjalista jatkuu, 25.6.2015 mennessä luettuja:

Varmaan joskus maalis-huhtikuussa jo - 
Paul Auster: Mies pimeässä ja Matkoja kirjoittajankammiossa.
Voin lahjoittaa tuplakirjan eteenpäin, pystyn hieman palaamaan tunnelmiin, mutta ei herätä erityistä lämpöä.

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet. Tykkäsin, vaikkei Murakamin parasta.
Voisin lukea uudestaan ennen kaverille palautusta, tai sitten en.

Eben Alexander: Totuus taivaasta. Neurokirurgin kuolemanrajakokemus.

Päivi Kannisto: Elämäni nomadina. Kapinaan ja matkakuumeeseen. 

Juuri nyt: Mondo matkaopas - Pariisi.

***

Parasta marraskuussa

Okei.

Erilaisia positiivisuushaasteita kiertää arjen työstä väsyneen somekansan haasteena.
Minua ei haasta kukaan, koska olen ärsyttävän positiivinen ja kaikesta kivasta vinkkaava tyyppi Facebookissa. Minut on varmaan piilotettu näkyvistä marraskuun ajaksi..

Okei 2.

Täällä blogissa vallitsee outo, hieman aneeminen tunnelma. Silti jostain tulee myös lukijatilastoja. Henkilökohtaisesti pidän tätä lähes ihmeenä.


Joten. Parasta marraskuussa:


1. Tilastot.

Tilastothan ovat muutenkin mielenkiintoisia, tuli tehtyä viitisen vuotta Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle Tikelle hommia. Opin mielettömän hyvän puhelintyörutiinin, kun jouduin soittelemaan maanviljelijöille kesken kiihkeimmän kylvökauden.

Yksi opeista oli ottaa täsmälleen sama voluumi ja rytmi käyttöön kuin vastaajalla. Äkkinäistä, kiireisen topakkaa vastaajaa ei sieppaa mikään enemmän kuin hiljaisella äänellä varovaisesti juttelevan tilastojen anelijan soitto. Puolestaan tuvan rauhasta arkana vastaava henkilö ei arvosta konekivääritulitusta. Antaa kaappikellon raksuttaa, etsitäänpäs se lomake..

Joo - kyllä se postissa on tullut, ootapa vähän...
No tässä se nyt on, mitäs sinä haluat tietää..?

Yhteistyöllä tuloksiin!


2. Sade.

Aivan tajuton sade eilen. Kastuin likomäräksi. En tajua edelleenkään takkivalintaani. Mutta ei se haittaa, eilinen meni jo. Oli märkä. Mutta sisällä oli lämmintä. Juteltiin ystävän kanssa ja syötiin hyvä lounas. Sen jälkeen tulin kotiin, sauna ja uni maistui harvinaisen makoisalle.

Kun on sade, ei jaksa lähteä hötkyilemään mihinkään ylimääräisiin rientoihin. Kun on sade, voi juoda teetä. Telkkarista pitää muutenkin kattoa leffoja, digiboksi on poksahtamaisillaan tallenettujen ohjelmien määrästä.


3. Kohta on kevät. 

No mikä se seuraava vuodenaika olikaan? Talvi! Ja sen jälkeen on kevät! Mahtavaa!
Tajusin ehkä viisi vuotta sitten, että alan hehkuttaa kevättä hyvissä ajoin.

On nimittäin näitä jouluihmisiä, niin päätin alkaa kevätihmiseksi. Esimerkiksi helmikuussa voi vaihtaa värikkäisiin kevättekstiileihin. Pääsiäinen ja vappu ovat pullollaan väriä, puhumattakaan terassikauden avajaisista.

Moni toukokuu on shokeerannut helteen määrällä, eli luonnon ns. hiirenkorvavaihe on pahimmillaan kestänyt vain päiviä. Kevättä pitää siis hehkuttaa, fiilistellä, intoilla ja odottaa hyvissä ajoin!


Kevät - olen valmis!!!

***


Ps. Parasta marraskuussa  -blogaus sai inspiraation ystäväni Facebook-päivityksestä, jossa hän käveli kotiin sateessa 13 kilometrin matkan. Mahtavaa.


***

Maa martaana makaavi

Marraskuun ensimmäinen päivä.
Kuukausi, jolloin tekisi tavallisesti mieli käpertyä todellisuudelta.

Mutta.

On ollut ihanaa olla lomalla.

Olen poiminut hallavahakkaita.
Ollaan käyty koirien kanssa lenkillä.

Olen parantanut maailmaa naapurissa.
Olen päässyt raatokukan kummiksi.
Olen valokuvannut kaikkea kaunista ja värikästä.

Tänään aamu valkeni, maa oli kuurassa.
Tulkoon valkeus - ja valkeus tuli.


Olen terve, minulla on terve päivä.
On hyvä hengittää.
On hyvä ulkoilla.
On hyvä nukkua.

En huolehdi huomisesta.

Panostan olemiseen.

Terveyteen, ruokaan, uneen.
Hyvään seuraan, järkevään tekemiseen.

Rentoutumiseen.
Jaksamiseen.

Voimaantumiseen.

***

Minulla on nykyään valtava tarve valokuvata kaikkea kiinnostavaa mitä näen.

Luontoa.
Auringon kajoa.
Vastavaloa.

Ilta-aurinkoa.
Kasveja ja eläimiä.

Ehkä hankin jossain vaiheessa paremman kameran?
Pikkupokkari koittaa ystävällisesti tarkentaa vähän joka paikkaan - muttei tarkenna kunnolla mihinkään.. Parhaansa se tekee kuitenkin..

Mutta tosiaan - lähivuosina voisi olla investoinnin aika!


Mainiota marraskuuta!

***

Talvi tulee, oi timjami!

Lokakuun puoliväli paukkuu kohta. Oulun alueella on vielä ruskaa, mutta paljon lehtiä on jo pudonnutkin.

Kävin valokuvaamassa pihalla. Ruusun ruskalehdissä oli tosi kauniita vesipisaroita, samaten orvokeissa. Timjami voi erittäin hyvin kolmessa eri ruukkuistutuksessa, minttu sen sijaan on kukoistuksensa ohittanut.

Nälkä kipristeli vatsassa kun tulin pihalta ja mietin että linssikeitto voisi olla pitkästä aikaa hyvä, maanläheinen ratkaisu. Ja hei, voisin laittaa timjamista keittoon isoja oksia, jotka makunsa luovutettuaan olisi helppo napsia sivuun lautasella. Good idea!

Mulla tahtoo olla kasvien kanssa sellainen riesa, etten jaksa säilöä niitä. Pidän sitä jotenkin toissijaisena asiana. Nytkin nautin siitä, miltä minttu ja timjami näyttävät, toisekseen siitä, miltä ne tuoksuvat. Kolmantena tulee maku ja sitten jatkokäyttö, hmm. Minusta on mielenkiintoisempaa seurata, kuinka pitkään timjami pysyy elossa talven lähestyessä.

Mutta kieltämättä, nyt kun puskat ovat niin pöyheät, yrttejä voisi hieman hyödyntääkin, ainakin kokkaukseen, jollei sitten jopa pakastukseen / kuivaukseen. Yrttiöljyä? Yrttinappeja pakkaseen?

Ja yhden puskista voisi koittaa valeistuttaa johonkin, joskos se sieltä ponnahtaisi elossa esiin keväällä? Eihän se ota, jollei annakaan.

Kummallista, vasta muutaman vuoden olen toden teolla sisäistänyt timjamin nimen. Olen vuosikymmeniä nimittänyt sitä tinjamiksi. Oli tosi tiukkaa muuttaa linjaa nimessä. Mutta koitetaan nyt puhua kuten muutkin.


***

Hmm, linssikeiton kanssa kävi perinteiset. Ensin se röyhähti agressiivisesti hellalle, vaikka kuinka koitin sivusilmällä sitä pitää silmällä. (Ärsyttävää, ihanaa sanatoistoa / rytmiä.) Mutta nythän tuo tuossa jo tuoksahtelee lupaavasti ja hakee lopullista makuaan. Tällä kertaa siihen humpsahti punaisia linssejä, yksi paketti chili sin carne (tomo/papu)sekoitusta, yksi paketti tomaattimurskaa, timjamia, Berliinin paprikaista maustesekoitusta, chiliä, pippureja, suolaa, soijakastiketta, Dijonsinappia.. Ei tällä kertaa sipuleja eikä  kermoja.
Tulee mitä on tullakseen, kohta syödään. Aina se on kelvannut.


Makoisaa ja värikästä sunnuntaita!

Kun ällikällä oli käyttöä

Kauan sitten, keksimme hyvässä seurassa vitsin, että myydään pois ällikkä. Että sillä ei voi lyödä enää ketään, kun se kerran on myyty. Mutta ei sitä lopen raatsittu myydä, silloin tällöin vanhalle kunnon ällikälle löytyy käyttöä.

Tänään tuli yllätyslomapäivä osa 2. Ympäristötaideteoksen seuraavalle työvaiheelle on liian märkää, eli odotellaan poutapäiviä. Ja sehän vain passaa. Eilinen oli jo hyvää harjoitusta, mutta tämä päivä antoi toden teolla vastauksia siihen, mitä tapahtuu kun saan ohjelmatonta aikaa.


Heräsin. Unet olivat hyvin vaihtelevia lumessa kahlaamisesta Rivieralla seikkailuihin, mielestäni myös Stubb vilahti mukana jossain käänteessä. Nousin valmiille kahville ja Kalevalle ja olin orientoitunut citypäivään. Hiukset olivat eilisen jäljiltä kivalla sykkyrällä - saisin aikaan näpsäkän citykampauksen. Voisin viedä yhden takin pesulaan, käydä Hullareilla ja kamulla kaffeella. Toivoton takkihimoni johdatti minut silmäilemään kuvastot läpi ja yksi harmaa takki iski minulle silmää.. Juuri nyt budjetissa ei kuitenkaan ollut hirveästi ylimääräistä. Hmm.

Oltiin eilen kummipojan perheen luona, siellä oli niin mukavaa ja siistiä.. Jotenkin oman kodin tuhnuisuus alkoi pistää silmään. Asialle olisi tehtävä jotain. Äkkiäkös tuota heilauttaisi hieman imuria.

Pelkkä perussiivous ei kuitenkaan auttanut, kun etu- ja takaterassi on kuorrutettu tuulettuvilla tavaroilla ja vaatteilla eli tämä mesta näyttää parhaalla tahdollakin jollekin mustalaisten kaatopaikalle. Asetelman kruunaavat mun vanhat talvikengät, jotka napottavat betoniroiskeisina paraatipaikalla.

Ah tätä onnea.

Okei, päätin pyöräyttää yhden koneellisen, josko saisin lopullisen ratkaisun takapihan vaatteille. Jos ne olisivat (viimeisen!) pesun jälkeen sisällä kuivatettuina ok kondiksessa, ne saisivat jäädä käyttöön. Rajatapauskamppeet päätin sulkea toistaiseksi muovipussiin ja kehnolle haisevat hävittää, jotenkin. Miten nyt raatsisinkaan.

On kyllä mahtavaa älytä miten valtaisa vaatevarasto itsellä on. Mutta, ei mitään takeita missä mikäkin vaate on vuosien (öö, vuosikymmenien..?) aikana seikkaillut. Eli periaatteessa koko vaatevarasto pitäisi pestä ja tuulettaa läpi. Älytön urakka. Voisi ehkä pikkaisen käydä kamppeita läpi ja laittaa osan suosiolla kiertoon..? Niin..

Tartuin imuriin. Sekin pitäisi uusia, HEPA-suodatin kai oli homeallergisille ystävällisempi. Vanha imuri kai puhkui ja puski pölyt sellaisenaan takaisin sisäilmaan. Nyt tosin ostin siihen (oikein netistä) vissiin laadukkaampia pölypusseja, jospa ne kiskoisivat kitusiinsa edes osan tämän talon pölyistä. Sillä onhan taivaan tosi että jos on herkistynyt sisäilmalle, myös kodin pölyyn sitoutuu kaikenlaista.. Eli mitä puhtaampi koti, mitä vähemmän tekstiilejä, mitä vähemmän pölyä, sen parempi. Ainakin tässä vaiheessa, kun kaikkia ärsykkeitä olisi hyvä edelleen vähentää.

Pyyhin pölyt.
Luuttusin.

Inhoan pölyjen pyyhkimistä! En kehtaa sanoa kuinka harvoin sen tekisin, tai ennen tein.. Mutta olkoot - nyt alkaa uudet ajat! Minusta tulee siistimpi ja järjestelmällisempi ihminen! Sen kun näkisi? Kyllä! Pakko se on. Ja olinhan minä lapsena ihan älytön siisteydestä nipottaja, jospa niistä taipumuksista olisi edes rippeet jäljellä  jossain olemukseni ytimessä.

Siivosin vessan. Tämäkin vielä. Sitä voisi kuvitella että tuollainen valkoinen kaakeliseinä ei kerää pölyä tai likaa, mutta kyllä se kerää. Ja muutamaan otteeseen olen pohtinut, että saisi näitä seiniäkin useammin putsata. Niin. Nyt ne on putsattu ja onpas tuo vessa nyt ihanan raikas.

Ihan puppua kun yksi kaveri laukoi netissä ettei voisi tai saisi tulla hyvä mieli tai ajatella itseään parempana persoonana kun on siivonnut! Olen parempi persoona ja ylevä ihminen tämän hetken, piste.

Ihanaa kun on siistiä!


***

Niin! Kello on siis vasta 14.13 ja koti on siivottu. Mahtavaa, että löin itseni tässä asiassa ällikällä. Olihan tässä takana puolikuntoinen syksy ja kolmisen työviikonloppua, joten kodin huolto ei todellakaan ole ollut prioriteetti numero 1.

Hmm. En taidakaan lähteä enää kaupungille, jospa nyt otan kaiken irti tästä kotityöbuumista ja kotona olosta. Voisin ripotella hieman kynttilöitä mestoille, viritellä Lalalta saadun valopallon ikkunaan..! Olisin valmiimpi kohtaamaan syksyn pimeyden. Ugh.

Ja huomenna on bileet, iiks, mitenhän sitä osaa! No, eiköhän se mene vanhasta muistista.

Ihanaa viikonloppua!

***

Tänään.

Tänään oli pitkästä aikaa yksinkertainen päivä.

En ajatellut liikaa.
En tehnyt liikaa.
Olin.

***


Rakastan kuitenkin listoja ja listauksia edelleen ja ikuisesti - ja kaipaan muistikuvia näistä kiireettömistä, joutilaista päivistä.
Joten..


Aamulla heräsin, päätin etten ainakaan roiku koko päivää somessa = Facebookissa. Muuta en sitten päättänytkään.

Keitin ison lautasellisen puuroa. Söin sen.

Siistin kukkia etupihalla. Vein harmaahomeiset talon biojätteeseen ja muuten vain ränsistyneet ja pakkasen panemat omaan kompostiin. Tosi kaunis ja rohkea punarinta pomppi koko ajan lähistöllä. Tavallaan harmittaa kun en alkanut sihtailemaan sitä kameralla, tavallaan on ihanaa kun jostain kivasta asiasta on vain muistikuva. Ja nyt vielä kirjallinen sellainen.

Tulin sisälle ja pyöräytin koneellisen pyykkiä, villasukkasatsin tällä kertaa.

Kilautin kaverille. Tekstasin toiselle kaverille.
Retkiehdotusta ja yhteisten synttärien juhlistusta, hienoa.

Söin pari soijanakkia kera sinapin, aurajuuston ja tomaattisillissä uiskennelleiden sipulien.

Tein kaurakeksejä. Pellillisen, hmm - muotoisena. Tulipahan tasaisen väristä. Teenpäs noin vastakin.

Keitin kahvia.

Linnoittauduin sohvalle kera fleecen, kahvimukin ja keksiläjän.
Katsoin elokuva Aavikon kukka ja mietin että onpa sitä meikäläiset päässeet helpolla..

Se tulee tänään telkkarista uudestaan, taidan vinkata siitä Facebookissa.
(Jotta sen verran kuitenkin.)

Pakkasin rasiallisen keksejä viemisiksi kummipojan perheelle.

Taisan tyhjentää nyt astianpesukoneen ja alkaa orientoitumaan kummipojalla käyntiä varten.
Kivaa!


***

Tabula rasa

Tänään on vapaapäivä.

Ympäristötaideprojekti vaatii kuivumispäivän, kun sataa. Eilen laitettiin pressuja kuivumista suojaamaan. Kokemuksesta voin sanoa, että kuivuminen näillä keleillä kyllä todella hi-das-ta. Muutama toivoton vaatekappale pihalla, ovat tietty jo ihan homehtuneet pelkästä ulkoilmastakin. Eivät kuiva eivätkä raikastu.

Niin, mitä tehdä kun on vapaata? Sopiva ja ihana annos sosiaalisuutta luvassa illaksi, kummipojan porukka on kutsunut syömään. Kivaa! Saa nähdä tuleeko tällä kertaa yllättäviä pusuhyökkäyksiä.

Jotenkin sellainen päivä, että ajattelin etten patistele itseä mihinkään suuntaan. Ei ole "pakko" laiskotella, tehdä puutarhatöitä tai kotitöitä. Teen mitä huvittaa. Ainoa toive, ettei koko päivä menisi somessa roikkumiseen. Siihen on tullutkin jo hieman rutiinia kun kännykkä imaisi itseensä huonon sisäilman hajua, niin nyttemmin en oleskele jatkuvasti se kylkiäisenä vaan hoidan välttämättömät asiat. Onneksi haju on myös hieman jo haihtunut, mutta ihan alkuvaiheessa kännykän lähellä olo alkoi kutittaa kurkkua.
Kiinnostaa kiviäkin!


***

Kaivoin naftaliinista esiin romaanin aloituksen. Olen myös miettinyt, pitäisikö sittenkin koittaa novellimaisempaa lähestymistä. En tiedä. Kirjoitusjumi, pelkään enkä jaksa tarttua tekstiin.. Pelkään että teksti on läheinen ja mielenkiintoinen vain minulle. Pelkään etten pysty kirjoittamaan. Pelkään että teksti imaisee mukanaan. Hmm.

On totta että voisin saada "matskua" viime vuosien haasteista, mutta jaksanko sukeltaa niihin tunnelmiin, en tiedä. Pitäisikö kaivaa mieluummin 90-lukulaiset kohtalot esiin? Jaksaako ronkkia niitäkään?

Mulla on ehkä sellainen vaihe että koitan balsamoida itseni liikkumattomuuden tilaan. Saisinko unohtaa työt, menneisyyden, tulevaisuuden, ihmiset, kotityöt, puutarhan syysrepsotuksen. Voisinko paeta - kaikkea...

Yksi annos todellisuuspakoa, kiitos!

En vain jaksa, mitään. Olen ollut käytännössä koko  syksyn puolikuntoisena ja väsyneenä. Eli sitten kun tulee näitä riemullisia vapaita hetkiä, minusta ei ole mihinkään. Ennen oisin välittömästi sopinut treffit kaverin kanssa tms. - nyt tuntuu että haluan vain olla.

Ehkä oman kropan kuuntelu antaakin niitä parhaita vastauksia?
Ehkä tärkeintä onkin nyt vain olla?
Miksi hötkyillä ja syleillä koko maailmaa, kun ei edes huvittaisi puhua naapureille?

Jos vain oisit ja katsoisit mitä tapahtuu?
Jospa sitä kautta voimaantuisit paremmin kuin millään suunnitelmilla ja tekemisellä, menemisellä?

Joskus on rohkeinta vain olla tässä ja nyt,  läsnä itselle.

Syön nyt lautasellisen puuroa.
 

Mukavaa päivää sinulle.


***


Ps. Sain ujutettua kalenteriin kunnollisen loman lokakuun loppuun.
Menen maalle.
Ihanaa.

***

Feels like..!

Ihanaa!

Ensi viikolla minulla on neljä päivää töitä. Feels like holiday!

Viime viikot on porskutettu aika täysillä eli täpöllä, kuten termin voi näppärästi ja tyylissä pihistelemättä lyhentää. On tehty ympäristötaideprojektia ja messuiltu. Messuilu päättyi toistaiseksi, mutta tuleville vuosille saattaa hyvällä tuurilla pukata etelän keikkaa.. Veikkaan etteivät messupomot lue tätä joten uskallan äimistellä, että kohtuuhyvän liksan suhteellisen inhimillisellä työmäärällä sainkin lunastettua entisiltä pitkäaikaisilta yhteistyökumppaneilta.
No - tasapainotukseksi puolestaan ympäristötaideprojekti ottaa aikaa reilusti - joten löytyihän se tasapaino sieltä.

Elokuu meni loppukahinoiltaan flunssassa, syyskuu taistellessa sisäilma-allergisoitumisen kanssa ja lokakuu pyörähti käyntiin pienessä flunssassa. Tuomion kelloja vois alkaa kolisuttaa jos jaksais mutta olkoot, nyt on niin hyvä fiilis päällä kun

*Vaatehuollon kanssa löytynyt jonkinlainen menettelytapa ja tasapaino
*Ympäristötaideprojekti etenee suotuisissa merkeissä, hyvällä mallilla - jollei vielä voiton puolella kuitenkaan..
*Messuista jäi niin kiva loppufiilis vaikka Ouluhallin sisäilma olikin aika karsea ja välillä singahtelin pihalle yskimään..!

..ja mitäs muuta?

Kiireisestä syksystä huolimatta pakastimet pullistelevat, sienisyksy oli erinomainen. Suppiksille pitää säästää vielä tilaa, kahden viikon päästä jos törmäisi niihinkin vakimestoilla. Tosin, myös Oulun alueella pitää käydä katselmus jos aikaa on - ehkä ensi viikonloppuna?
Useita vakipaikkoja kun löytyy täältäkin päin.

Työrintamalla on uusia tuulia puhaltelemassa jälleen. Olen kyllä hitsin kiitollinen, miten monenlaisiin kiinnostaviin, haastaviin ja mieluisiin projekteihin sitä onkaan päätymässä jos kaikki menee hyvin. Koulutusta ja koulutuksen koordinointia, viestintähommia, yhteisöllisiä kehittämishommia..
Siis jotain ihan Unelmaa! Ja mahdollisesti saan neuvoteltua kaikki projektit niin, että työviikon määrittelisin olevan ma-to. Mikä olisi aivan ihanaa..

Hankalat sisäilmapaikat eivät pelota enää, kun tietää miten vaatteiden kanssa pelaa ja niitä huoltaa.. Pakko myös "perustaa" joitain huonompia kamppeita joista hätätilassa voi hankkiutua eroon jos desinfioiva pesu + tuuletusrumba ei auta..

Hmm.

Joskus on hyvä sanoa mistä on kiitollinen ja joo, olenhan minä.

Läheisistä.
Työmahdollisuuksista.
Terveydestä jonka uskon vakaasti vielä kallistuvan voiton puolelle (lokakuussa lääkäriaika!)..
Puhtaasta ihanasta kodista.

Tajuttoman laajasta vaatevarannosta, josta on varaa karsia.. Ja jota pitääkin ruveta nyt käymään läpi tarkalla kädellä - sekä sen takia että mitäs vaatteita tässä nyt aletaankaan pitämään ja onko kenties vanhoissa vaatteissa huollon tarpeessa olevia.. Varmasti on.

Fakta on se, että jokainen "uusi" paikka on tsekattava b-luokan kamppeilla, jollei halua menettää peliä.. ja jotenkin keksittävä tapa umpioida kännykät ja lompsat jos esimerkiksi pitkiä palavereja huonon sisäilman paikoisa.. Kalentereita voi uusia sitä mukaa kun entinen happanee :/

Ugh! Olen puhunut. Syyskuu oli alakuloa mutta nyt tästä otetaan niskalenkki!
Taistellaan!

Ihanaa lokakuuta sinulle!
Jos ja toivottavasti kun sinulla on terveyttä - vaali ja arvosta sitä.

***

Valon pilkahdus!

On aurinkoinen, tuulinen syyspäivä. Taivas on sininen ja haaveilen ulkoilusta iltapäivällä.

Olen naputellut erinäisiä hommia tietokoneella muutaman tunnin. Yhdelle hankkeelle on nyt perustettu sivu Facebookiin, toisen hankkeen / koulutuksen kanssa sovittiin skypepalaveri.  Yhdelle taholle lähti verokortti ja toiselle työtodistuspyyntö.

Elän mun unelmien työelämää, jos vain kroppa - terveys - pysyy matkassa.

Taustalla on laulellut eilisillan ja tämän aamun pesukone. Pesen neljättä koneellista pyykkiä Erisanin jauhemaisella desinfiointiaineella. Erisanin jauhe laitetaan pyykkilokeroon, mukaan sekoitetaan puolikas annos normaalia jauhemaista pyykkiainetta ja pesu suoritetaan 40 asteessa. Tällä konstilla osa huonolle sisäilmalle altistuneista vaatteista puhdistuu - eivät kuitenkaan kaikki.

Olen todella iloinen kahdesta terassista, koska ne ovat todella olleet tarpeen. Syyskuun aikana olen joutunut käymään ja olemaan useissa huonon sisäilman paikoissa, joista on seurauksena siunaantunut vino pino haisevia vaatteita.Näille vaatteille en aikaisemmin reagoinut - mutta nyt reagoin.

Miksi? Aikaisemmin en ollut herkistynyt. Huomasin toki pahimpien paikkojen tunkkaisuuden, mutta minulle vaatteiden tuuletus auttoi silloin - ei enää.

Takapihalla on siis vaatteita kuivamassa, tuulettumassa, myös tavaroita tuulettumassa.. Selasin tänään vanhan kalenterin läpi, muistilaput, tapahtumien ohjelmat, loppuvuoden merkinnät.. Jonka jälkeen heitin kalenterin pois.. Aloitan syksyn jotenkin uudestaan, puhtaalta pöydältä.

Olisi ehkä ihan hyvä idea dokumentoida tämä kaikki - mutta mieluummin dokumentoin elämäni positiivisia asioita ja koitan pitää päähuomion niissä.

Sain olla mukana tekemässä Kukkasidonnan SM-kisoja Oulussa viime viikonloppuna. Olihan se elämys! Mitä taituruutta, mitä upeita töitä, mitä ihastuttavia kukkia!


Kuten Eeva Kilpi sen kauniisti sanoi:

 Siis kauneutta on. 
Rakkautta on. 
Iloa on. 

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,  
puolustakaa niitä! 

Aurinkoa ja iloa päivääsi! 

***

Minimalismia elämään - vaikka väkisin!

Nythän on niin, että olen horoskoopissa neitsyt. Neitsyet ovat rasittavia jaarittelijoita, pilkun viilaajia ja järjestelijöitä. Niin olin minäkin kova järjestelemään, lapsena. Nyt tuntuu että omat järjestelytaipumukset tulevat käytetyksi töissä, eikä sitä järjestelyvimmaa riitä enää vapaa-ajalle. Aikuisen neitsyen koti ei olekaan enää niin järjestelmällinen, vaan pikemminkin runsaan rönsyävän ilotteleva.

Hamstraus on ihanaa!
Kaikkiin esineisiin liittyy joku muisto!
Jospa näihinkin housuihin vielä mahduttaisiin!

Kunnes tapahtuu seuraavaa..

Flunssa jatkuu kolme viikkoa..
Kurkkua kutittaa..
Aukaisen tietokonehuoneen ikkunan tai nappaisen kurkkupastillin, se auttaa hieman..

Kunnes yhtenä päivänä eli tänään ikkuna on kiinni, kurkkua kutittaa, saan yskänkohtauksen ja ryntään ulos huoneesta.


"En voi olla tuolla huoneessa enää!"


Mitä, miksi? Joku ärsyttää kurkkua. Huono sisäilma. Ei kotona, mutta jossain tavarassa tai vaatteessa joka on käynyt muualla, huonon sisäilman paikassa.. Ja sitä tavaraa ja vaatetta eli vaihtoehtoja on paljon - kts. kappale 1.

Mitäs nyt? Miten toimitaan?

Alan nuuhkimaan tavaroita ja vaatteita läpi. Poissulkemistekniikalla pähkäillään, mikä tavara tai vaate on ollut missäkin ja saadaan nimettyä syylliset. Ne poistetaan alueelta. Rauha palaa maahan.

Oliko se tässä? Eipäs hoppuilla.

Jos on saanut sisäilmalle altistuksen kuten minä - tai kuten eräs ystäväni - riesa on pahimmillaan ikiaikainen. Home/sisäilma/kemikaalialtistus yleensä vain pahenee ja laajenee, harvemmin paranee. Siedätyshoitoakin voidaan käyttää ja sitä käytetäänkin jossain päin maailmaa, mutta se ei sovi kaikille henkilöille eikä kaikissa "tautitapauksissa".

Kappas! Tiedän, kun kaverini alkaa jo sattuneista syistä olla aiheen suhteen melkoinen ekspertti. Valitettavasti.


"Tällaista ei toivoisi kenellekään."


Ei niin. Fakta on kuitenkin se, että mun tietyt lempparivaatteet ovat viikon sisällä matkanneet useassa, huonon sisäilman kohteessa. Joissakin kohteista minun täytyy mennä käymään uudestaankin, mm. töihin liityen. Hmm.

Tietyt lempparivaatteet on pesty, kahdesti - ja niitä on tuuletettu päiviä.. Kun vien vaatteen kasvojeni lähelle, tunnen sen tunkkaisuuden ja kurkkuani alkaa kutittaa. Kun kurkku ärtyy, pahimmillaan se turpoaa tukkoon. Tätä ei ole minulle vielä tapahtunut. Vielä. Kuitenkin - tästäkin syystä - ja loppuelämäni kannalta suhtaudun tähän altistumiseen tosi vakavasti.

Meillä on vain yksi elämä.

Tämä tarina saa jatkoa, valitettavasti. Eikä tälle ole olemassa täydellisen onnellista loppua - mutta kohtuuden ja monen kompromissin selviytymistä voimme ennustaa..

Monesta syystä johtuen "työmunani" eivät kaikki ole samassa korissa.. Nyt olen siitä kiitollisempi kuin koskaan.


***

ps. Luovuin juuri rakkaasta repustani, kun sain siitä niin kovat oireet. Aion käyttää huonon sisäilman paikoissa vanhoja vaatteitani ja luopua niistä sitten.. Eli kyllä ne vaate- ja tavaravuoret tästä pikkuhiljaa hupenevat - eivät tosin ihan sillä tavalla kuin ajattelin..


Toivotan sinun päivääsi iloa ja terveyttä!


***

Hei blogimaailma!

Kävin kaverilla teellä, juteltiin kaikesta mahdollisesta ja myös blogit tulivat puheeksi.

"Oletko lopettanut sen blogin?"
"En, ei vain jotenkin ole ollut sellainen olo.."

Tällä hetkellä näpit ovat kuitenkin jollain tapaa kiinni useammassa blogissa.

1. Päiväkirjablogi. Se ensimmäinen, lähti käyntiin puutarhablogina, jatkui päiväkirjana.
Vanha ja rakas.
Perustettu profiililla A - blogi on salattu muilta.

2. Tämä blogi. Ensimmäinen julkinen blogi, tosin "melkein" anonyymi.
Monella ystävällä ja sukulaisella osoite tiedossa.
Toiminut myös matkablogina, tosin ilman nettiyhteyttä - eli kehnosti.
Profiililla A.

3. Työblogi nro 1. Keskittyi oman alan asioihin. Sain siitä palkkaa. Siistiä!
Yksi blogaus jäljellä. Aion jatkaa diilin päättymisen jälkeen, hmm, kai puutarhablogina.
(Katso kohta 1. Ympyrä sulkeutuu?)
Profiililla B.

4. Työblogi nro 2. Perustettiin työryhmän toimesta yhteen projektiin.
Olen kirjoittanut kerran.
Profiililla B.

5. Unelmien blogi, oman paikkakunnan meininkiä, tunnelmia, kuvia. Maailman ihanin nimi.
Jos perustan, profiilin B kylkeen. Hmm, taidankin käydä katsomassa, onko nimi vapaana ja miltä se näyttäisi?

6. Uusi työtarjous, tietyn osaamisalueen blogi - johon pitäisi kirjoittaa testikirjoituksia ensi viikolla. Tässä olisin varmaankin profiililla C, eli näkymättömänä.

Että onhan noita blogijuttuja näemmä!


Töitä tulee nyt ovista ja ikkunoista, mikä on tietysti hieno asia. En tiedä onko kroppa ihan samaa mieltä. Kesäloma oli kestoltaan viikon, nyt on päällä flunssa, kestoltaan kolmatta viikkoa.. Hmm.. Satunnainen kylmenevissä vesissä uiminen ja muutamat bilekeikat, lapioinnista puhumattakaan, eivät ole vaikuttaneet tilanteeseen suotuisasti..

Niin miksen ole kirjoittanut useammin? Alkoi tuntua, että blogi meni valitukseksi, tai valituksen pohtimiseksi. Niinkuin nytkin, apua! Tälle laitetaan stoppi välittömästi.

Mitä positiivista tapahtuu juuri nyt?

On syyskuu, upean aurinkoista ja lämmintä.
Terassi on maalattu ja kalusteet suojattu - kevättä odotellessa!
Töitä on ja ne ovat tosi mielenkiintoisia.
Minulla on ihanat läheiset ja ystävät. Hmm, sama asia.
Sienivuosi on ennätyksellinen ja pääsen jälleen maanantaina tattijahtiin. 

Hienoa!

Luonto taiteilee. Koivunlehti punikkitatin lakilla.

Herkkua!

Hmm?

Aurinkoista syyskuuta!


***

Suu suppuun, hommat haltuun ja matkan tekkoon!

Tänään on tulossa kesän kuumin päivä. Heräsin omia aikojani kuudelta ja ryhdyin heti päivän puuhiin. Aamun ilma on puuhasteluille raikkaampi ja hommia tälle päivää piisaa. 

Parempi olla hyst-hyst tämän aamun touhuista Facebookissa. Olen nimittäin lomalla ja joku olisi saattanut intoutua huomauttamaan aikaisesta heräämisajasta / monipuolisista touhuista. Puhumattakaan siitä, että eilen tuli ylläristi yksi työmeili hoidettavaksi - koskien tapahtumaa jonka ajankohta olisi marraskuussa 2015.. Samaan syssyyn huomasin, että kaupungin projektiavustusten haku päättyy tietyn jakson osalta elokuussa - joten hakuhommat päälle heti kun palautuu reissusta, jollei jo tänään.. Nyt työmeili on kuitenkin hoidettu ja voi ryhtyä reissuvalmisteluihin!

Ollaan menossa Kroatiaan. Kohteena on Splitin lähellä oleva Podstrana. Reissuun kun lähtee, niin puuhaa piisaa. Tänään erityisesti mielen päällä nämä:

*passi, kunat ja eurot hanskassa - jes
*aurinkosuojat, voiteet ja uimakamppeet rokkaa - jes
*kukat lannoitettava ja huollettava - täytettävä vesiastioita kastelijan avuksi
*kaivettava kaapeista kaikki kamppeet, jotka tuntuvat rannalla / etelässä ihan normeille, mutta täällä hieman oudoille - kuten valkoinen läpikuultava paita jossa laukkaa hulmuavaharjainen hepo..

(Lisäksi käydään Halpiksessa, kirjastossa, Italian ja Ranskan poikien ruokatorilla, kai uimassakin... ääks.)

Tälle aamua olen jo pyykkäillyt, siirrellyt kukkia varjompaan, laittanut kesäkurpitsoja uuniin ässehtimään, naputellut sen työmeilin, suunnitellut vesipullojen vientiä kauppaan - ja siinähän sitä jo olikin.

Odottelen jo innolla pakkolomaa! Ajatuksena on hieman irtautua Facebookista ja meilistä, tuskin onnistuu ihan kokonaan mutta ainakin ehjiä päiviä muissa aatoksissa. Kun tulen reissusta, rysähtää heti viikon sisällä pari tapahtumaa - mutta nyt tuntuu siltä että ne hommat hienolla mallilla ja minun osuus siihen asti hoidettu kunnes palaan reissusta. Tähän auttaa luottotyökamut ja hyvä henki työyhteisössä. Ja se, että olen kummassakin tapahtumassa enempi kulissikoordinoija kuin näkyvä veturi. Hienoa!

Mitäs muuta? No sitä, että tämän kesän lomat eivät ole pituudeltaan juhlaa. Mutta nautitaan niistä sitäkin enemmän.

Aurinkoista elokuuta!

***

JK: Ja mitäpä se on keltään pois, vaikka heräänkin lomapäivänä kuudelta.
    
 I love mornings!


***

Kiihdytyskaistalla ei voi ajaa aina

Niin.

Jonkinlainen säpinäkesä, mutta mieliala on ollut rauhaisa ja positiivinen aina viime viikkoihin saakka. Sitten tuli jonkinlaisia vastoinkäymisiä, joista poiki oikea negatiivisuuden kierre. Kiivastumista, huonoja sanavalintoja, elämää suurempi PMS ja oman (vanhan) "tontin" älytöntä puolustamista. Huokaus.

Ihan kivuitta ei tästä selvitty. Ja eikös se sanonta kuulunutkin, ettei oikeasti tunne ystävää, ennen kuin on riidellyt hänen kanssaan? Tällä logiikalla minulla olisi nyt kaksi uutta ystävää. Toisella logiikalla kaksi vähemmän - mutta eivätköhän nämä asiat ole korjattavissa. Itse olen ainakin ryhtynyt toimenpiteisiin asianlaidan saattamiseksi entiselle rauhanomaiselle tolalle.

Ja mikä olikaan kaiken kähinän alkuperäisenä syynä? Kaksi eri asiaa, mutta kummassakin alkukantaisena vaikuttimena pelko. Pelko siitä, että jotain tapahtuvaa olisi jotenkin minulta pois. Ehkä jonkinlaista ylitulkintaakin oli sopassa mukana. Oli miten oli, hätäpäissään rapatessa roiskuu ja tällä kertaa kyllä näkökyky häiriintyi totaalisesti.
 

Jos ajaa kiihdytyskaistalla ja tulee ongelmia - toimintaohjeita: 

A. Tilanne alkaa näyttää liian vauhdikkaalle
-> aja kokonaan sivuun tai ainakin hitaammalle kaistalle

B: Moottori alkaa ylikuumentua tai kone alkaa piiputtaa
-> tilanne vaatii viilentelyä ja jopa totaalista stoppia

C. Yrität ajaessa suoriutua monesta asiasta yhtä aikaa
-> priorisoi mitä teet, ajo alkaa olla jo vaarallista!

D. Polttoaine alkaa loppua, kone köhii
-> tilanne vaatii polttoainetta / akkujen lataamista


Näillä pötkisi aika pitkälle? Miksei näitä muista ennen kuin on liian myöhäistä..?
Ja hei, kiihdytyskaistahan on alunperin tarkoitettu ainoastaan ohitukseen!


***

Viime viikonloppu oli totaalista akkujen latauksen aikaa. Maalla oli ihanaa tavata sukua, nauttia upeista poutapilvistä, ihastella ukkosta, saunoa rantasaunalla, pestä mattoja, seurustella killien ja koiruliinin kanssa..

Mietin kyllä monta kertaa, kunpa voisin palata pari viikkoa taaksepäin, niin tekisin muutaman asian eri tavalla. Mutta - en voi - ja kaikki asiat eivät myöskään riipu minusta.

Lausumattomia sanoja ja tehtyjä tekoja ei koskaan saa takaisin eikä niitä pysty peruuttamaan.
Hyvä muistutus.


***

Tästä viikosta on tulossa hurja helleviikko. Näköpiirissä on jonkin verran töitä, panostan kuumiin iltapäiviin. Aamut ja illat nautin upeista keleistä: pyörin pihalla kukkia hoivaillen, lentopallon kimpussa, lasten kemuissa ja kappas, festaritkin tulossa viikonloppuna.

Näihin positiivisiin kesätunnelmiin:

Kissankellot ja kesäyön valo.

Kamu teki kakkua!

Kurjenpolvet.

Ihanaa helleviikkoa!
Nyt ilo irti Suomen kesästä!


***

Täällä taas, kesätunnelmia

Ihana kesä humpsahti viimein käyntiin.

Aika tarkalleen heinäkuun alkupuolelta on saatu nauttia lämpimistä ilmoista. Pari päivää sitten hoksasin että eletään kesän "puoliväliä". Oikeita kesäkuukausia ovat touko-, kesä- ja heinäkuu. Itse olen toukokuun kannattajia, en sitten loppujen lopuksi tiedä johtuuko se enempi kevään hennosta hurmiosta vai siitä, että koko kesä on vielä edessä. Suhtaudun kauhulla luonnon kuivumisen aiheuttamiin "syksyisiin" merkkeihin - satunnaisiin keltaisiin lehtiin - koska syksy ei ole ennen ollut mulle kovin mieluista aikaa. Nyt olen ihastunut siihenkin. Sadonkorjuuta, sienestystä, tiettyä uuden aktivoitumisen aikaa. Nyt on kuitenkin puolitoista kuukautta vielä kesää jäljellä ja onneksi niin.

Ilon aiheita on kertynyt matkan varrella, samoin surua ja pettymystä. Niinkuin elämässä on tapana. Oulussa parhaita juttuja tälle kesää on lauttasauna, jossa saa tekstarimaksulla kuka tahansa saunoskella. Kun kesä kuluu paljolti töiden merkeissä, on ihanaa päästä rentoutumaan saunalle. Puusauna ja uinti joessa, jonka jälkeen pyöräily kotiin - eipä ole tarvis unia juuri houkutella.

Pyöräily on nyt totaalisesti kiinnittynyt sydämen asiaksi. Eilenkin hurautin osapuilleen 25 kilometriä kahdella eri reissulla. Monelle konkarille ihan tynkä matka, mutta mulle hieno pläjäys. Nyt kunto sallisi pikkuhiljaa kyllä pitemmätkin reissut. Tällä kertaa asiana oli palaveriin meno ja toisena keikkana kummipojan synttärit. Kaksivuotiasta juhlittiin saippuakuplakoneella ja kakulla - mutta parasta taisi silti olla kunnon vesisota.

On ollut ihania ilmoja kun on satanut ja paistanut. Oikea kesä! Pelkkä paahde näännyttää ja sade lannistaa. Tasapainoa pitää olla. Ja luonto ehtikin jo kaivata sateita. Niitä yleensä kyllä saadaan liiankin kanssa - heinäkuu on Suomessa sateisin kuukausi.

Mietin tekisinkö jotain tosi radikaalia. Heräsin kuudelta, olen pakastanut mansikoita ja illalla palaveri. Kukkien hoitoakin tiedossa - mutta nyt päivälle pohdin kattoisinko elokuvan. Sulaa hulluutta? Musta tuntuu, että aurinkoannos on hyvällä mallilla. Ja pakollinen "nyt pihalle kun on hyvä ilma" on jotenkin mielikuvituksetonta.. Hmm.

Back in the days tuikkasin telkkarin kokonaan piiloon kesäkaudeksi, nyt otan asiat rennommin. Mutta laatuleffa - jotenkin kaipaan sitä? Nälkäkin olisi.. Jospa laittaisin ruokaa ja asettuisin leffan äärelle, varalta kylkeen Tsuppi tsaffia.

Niin, Peltsi ja Juuso tekivät lyhyen paluun eetteriin.. Oi niitä aikoja. Mutta, aika entinen ei koskaan enää palaa ja Reality bites edelleen. -> Kattois sen leffan, nostalgiahuuma saattaisi juuri nyt raikastaa ajatuksia muutenkin.

Kaunista kesää!

***

ps. Mainio ajoitus, pihalla alkoi juuri roima ropina! Hmm, vai menisinkö sittenkin katsomaan sadetta..?

Onnea ja haikeutta

Onnea on:

Viikonloppu maalla lapsuuden kotikonnuilla. Pieni koiranpentu (pikinokka!) joka hurmasi koko porukan! Perheenjäsenet ja mummi, jonka kanssa pääsin saunomaan. Hänellä on ollut pitkä tauko saunahommista - terveydellisistä syistä. Pesin mummin varpaat. On etuoikeus että on mummi, jota voi auttaa pesulla. Äiti rasvasi mummin selän tällä kertaa.

Onnea on äiti ja mummi!
 

Haikeutta on: 
Paluu maalta kaupunkiin.

Kun on asunut tietyssä rakkaassa paikassa 18 vuotta, kaipaa sinne jollain tapaa aina. Pientä koiranpentuakin ja perheenjäseniä jäi kaipaamaan.

Matkalla taas tajusin, miten lyhykäinen täma kauniin Suomen vilpoisa kesä on. Mun lapsuudesta asti tärkeä ystävä tulisi kotimaisemiin ensi viikonloppuna. Harkitsen vakavasti, josko menisin täsmäiskuna piipahtamaan maalle silloin - ei olla nähty kunnolla vuoteen! Se on jo aika noloa. Ja olisihan luxusta viettää kesäpäivää kummankin lapsuuden maisemissa, hyvässä seurassa.


***

Ensi viikko on aika tsäpäkkä. On töitä, vapaaehtoistöitä ja useita kaveritapaamisia. Kahvittelua, paltsuja, lounaita, retkeilyä, tiedotusta, talkoita, bileitä - monenlaista mukavaa menoa. Aika ihana ja monipuolinen viikko tulossa!

Koitan pysyä kärryillä ja muistaa kaiken - olen nimittäin meinannut luopua kalenterin kiikuttamisesta ja ainakin lähiviikkojen jutut olisi tarkoitus roikottaa jatkossa mukana nimenomaan päässä.

Myös jännitysmomentteja näköpiirissä ensi viikolla - saadaanko työryhmänä yksi apuraha.. Mielenkiintoista.

Yksi tiedote lähdössä minun nimissä maanantaina, jos apuraha menisi läpi ja seuraavalla viikolla ehkä toinen tiedote eri asiasta - ois mahkuja vilahtaa kolme kertaa viikon sisällä mediassa.. Se on jo hieman liikaa mutta näistä ("yhteyksistä" / asioista) ei viitsi enää pakittaa.

Tosi kyseenalaista välillä olla monessa mukana sen takia, että näkyy niin monessa. Mutta uskon että se aktiivisuus poikii jotain positiivistakin, toki hieman mietityttää näkyykö oikeasti liian monessa jo tällä hetkellä.. Niin moni on "noteerannut".. Hmm.

Voisin ratkaista asian niin, että seuraava uusi asia, hmm, kampanja - mitä alan rummuttamaan somessa ja mediassa - ei menisi minun nimissä / henkilöityisi minuun. Se voisi henkilöityä yhdistyksiin / viranomaisiin ja siihen kokonaisuuteen, että "tämä asia puhuttaa monia". Ja eihän siitä ole pakko iskeä kaikkia kortteja heti pöytään? Hmm. Sounds like a plan!


Nyt fiilistellään ihanalla mesiangervokuvalla kesältä 2013 - lapsuusmaisemista.

Ah onnea! Kesä!

Nautitaan kesästä ja läheisten seurasta!


***

Juhannuksen jälkeen

Olipa ihana juhannus.

Käytiin Kellon Kiviniemen kalasatamassa ostoksilla, hmm, erittäin vilpoisa tuuli. Illalla piipahdin myös Toppilansaaren kokolla, ilma oli edelleen aika legendaarinen.. Jäätävää sadetta, rakeita - juhannus joka jäi mieleen. Juhannukseen kuului grillailua, saunontaa, ystävien tapaamista.

Joku mielenrauha on päässyt asettumaan minuun. Elämä viuhuu ympärillä ja monesta asiasta on epäselvyyttä, mutta olen luottavainen. Minä pärjään. Vaihtuvat tilanteet hoidellaan rutiinilla. En uskalla sanoa, ettei mikään enää yllättäisi / järkyttäisi, mutta aika monesta asiasta selvitään kulmakarvan nostolla nykyään..

On hyvä, että itsellä on nyt voimaantunut olo. Silloin pystyy ihan eri tavalla tukemaan ystäviä, joilla elämässä rankkaa. Onneksi kaikille meille ei satu elämän isot surut yhtä aikaa.

Uskon, että elämä antaa hyviä asioita, kun on rohkeutta ottaa niitä vastaan.

Olen muuten taas ihan rakastunut valokuvaukseen, Canon Ixus pikkupokkari on elämäni aparaatti. Kuvien tekninen taso on sattumanvaraista, mutta tunnelma on kohdillaan. 

Metsäkurjenpolvi viikkoa ennen juhannusta Etelä-Pohjanmaalla.

Ihana niittyleinikki. Englanniksi voikuppi!

Leppäkerttu ja koiranputki.

Aurinkoa ja iloa!
Lämpöä saa ainakin saunasta..


***

Hämmentävä aamu

Tänään oli jotenkin outoa herätä uuteen aamuun.

Sanginjoen suojelu torpattiin.
Fennovoimalle riitti rahaa.
Lunta on sadellut ympäri Suomea.

Hyytävä aamu monellakin tapaa.

Eilen näin ystävää, jolla on suuri suru elämässään. Juteltiin ja pohdittiin myös meikäläisen yhtä lempiaihetta, miten eri ihmiset kohtaa suruja eri tavalla. Monet eivät oikein "kestä" surua keskustelun aiheena, haluavat torjua, paeta totaalisesti.

Erilaiset kokemukset ovat osa elämää. Jos joku säästyy suurilta suruilta, ehkä se on tälle henkilölle onneksi. Saa elää huolettomana kuin taivaan lintunen. Kukaan ei kokonaan suruilta kuitenkaan säästy.

Nämä tekstit eivät kyllä ole mitään kirjoittamisen juhlaa laadullisesti. Mutta näillä mennään. Joskus tuntuu, että pakko kirjoittaa oli lopputulos mitä tahansa. Toki tämänkin tekstin olisi ihan hyvin voinut laittaa päiväkirjablogiin joka jaksaa kantaa synkemmätkin olotilat.

Kuten yksi kaveri kerran totesi, joka päivälle on omat ilonsa ja surunsa.

Tänään iloitsen näistä asioista:

*Pääsen taas töihin hauskaan työyhteisöön (työtehtävissä kyllä haastetta..)
*Moni on ilmaissut, että voi jutella kanssani työasioista jos juttuintoa on - jee!
*Kummipojan isoveljen synttärit illalla
*Kohta on juhannus ja saa ottaa kunnon tauon kaikista velvollisuusajatuksista

..Sain nimittäin yhden uuden työtarjouksen, jota pohdin toden teolla. Pikkupelkona että elokuu sumppuuntuu kovin kiireiseksi, hmm. Pitää miettiä!

Asioilla on tapana järjestyä.

Totesi taannoin eräs "yökkönen". Olen alkanut uskoa siihen.
Usko sinäkin.

Mukavaa juhannuksen odotusta!


***

Kelle freelancer voi puhua töistä?

Niin.

Kun on freelancer, on monessa mukana ja se on ihanaa. Vastaan tulee erilaisia ihmisiä, tilanteita, onnistumisia, säätämistä - kaikkea mitä normaalissa työelämässäkin.

Mutta kenen kanssa niistä voi jutella?

Monesti minun työni ovat tapahtumia. Hurruuttelet kotiin tapahtumasta joko pyörällä tai autolla ja haluat jutella jonkun kanssa, miten päivä meni. Kotona ei töistä viitsisi jauhaa, kavereiden kanssa olisi kiva jutella muustakin kuin töistä, hmm. Työyhteisöä ei ole.

Jos puhuu töistä sellaisen kanssa, joka ei viihdy omassa hommassaan tuntuu että voiko sitä nyt omia onnistumisiaan hehkuttaakaan.

Jos puhuu töistä sellaisen kanssa, joka on vakaassa ja varmassa tilanteessa, voi oma kuvio tuntua jotenkin häiriintyneelle ja vähintään sekavalle.

Jos puhuu töistä sellaisen kanssa, joka viettää vapaampaa aikaa, alat kuulostaa hikipinkomaiselle uraihmiselle. Tai jollekin joka täyttää kalenterinsa kun ei muutakaan osaa.

Jos puhuu töistä mammalomalaisen kanssa, jää kakkoseksi. Perhe on tärkeä, terveys eritoten - työ vasta  siellä jossain pahnan pohjimmaisena.

No, kun jälkikasvua ei ole ja työ ja tekeminen on lähinnä elämäntapa - siinäpä sitä ollaan.

Kun työ ja jonkinlainen tekeminen ainakin on elämäntapa ja töistä ei saisi puhua - on oikeastaan kuin ei voisi puhua omasta minuudestaan - omasta elämästään.

Mitäpä teet?

Kirjoitat blogiin, soitat äidille.
Turvaat pariin luottoystävään.

Onneksi heitä on - ja onneksi on muutakin puhuttavaa kuin työ. Mutta edes pari kertaa kuussa.. olisi kiva päästä juttelemaan töistä jonkun kanssa..!


***

Aurinkoa päivääsi!


***

Neitsyen unelmia 3

Aloitetaan pienestä.

Laitan ruokaa ja imuroin. Olen tosi tyytyväinen siitä, että soijapihvi kypsyy suunnilleen saman aikaa, kuin puolikkaan kodin imurointi vaatii. Ihanaa! Imuria siirtäessä voi samalla kääntää soijapihvit.

Neitsytmäisesti olen täpinöissä lähiviikkojen useiden asioiden aikatauluttamisesta keskenään.
Se vaatii vain pieniä uhrauksia:

*en tapaa kamuja muutamaan viikkoon
*en tee mitään isoja koti/puutarha/palstahommia - koska niille ei ole aikaa

Josta seuraa se, että tänään, kun tietty atk-hommeli siirtyi sunnuntaille, koitan urakoida kotihommiakin. Siistailen ja kastelen puutarhaa, imuroin, laitan pyykkejä, käyn toivottavasti tekemässä loput palstahommat. Sitten ne olisi tehty - vähäksi aikaa.

Pointti on myös siinä, että mahdollisesti minulla on aikaa ja haluja tavata kamuja tai tehdä kotihommia - mutten sovi mitään etukäteen. Muuten menee robottielämäksi. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat lyhyemmän sopimisen tyyppiä - saavat nyt orientoitua siihen että minäkin vastailen

"Katsotaan onko fiiliksiä."
"Sen näkee lähempänä."

Hienoa, olen oppinut. Se on ollut pitkä tie.

***


Työhommat on aika kehno aihe - kenenkään kanssa. Todella harvaa aidosti kiinnostaa. Onneksi muutamaa sentään. Kun tekee töitä freelancerina, olisi silti hienoa - että pystyy hetkittäin nakkkelemaan työajatuksia muiden kanssa.

Jonkun kanssa.
Kenenkään kanssa?

Jollei muuta niin tykitetään tänne blogiin.

Työprojekteja on.
Ne ovat mielenkiintoisia.
Niitä on useita.
Olen ilahtunut ja innostunut.
Niistä saa palkkaa.

Kappas - koska olen ihan täpinöissä itse kaikista ihanuusjutuista, en jaksa hehkuttaa niitä esim. Facebookissa. En jaksa kuunnella niitä vastauksia joita tipahdellut vuosien varrella.

"Oi kauhia, onpa sulla monenlaista."
"Kuulostaapa haipakalle."
"Siis onko sulla joku adhd-kesä."

Joo-o. Kansi on nyt painettu vakan päälle ja pullauttelen paljastuksia sitä mukaa, kun joku on oikeasti niistä kiinnostunut.

Olen työtilanteestani onnellinen ja kiitollinen - ja sen tiedon pitää periaatteessa riittää läheisille. Sitten taasen verkostoille - tiputellaan sopivia valittuja faktoja riippuen siitä, minkä sektorin toimijaa kyseinen keskustelukumppani edustaa.

Tein äsken soijapihvejä, paahdoin mukaan horsmanversoja ja nakkelin päälle huuhdottuja voikukan nuppuja ja kukkia. Dijonsinapista ja kermaviilistä kastike. Huippumaukasta!

Ja huomiota hoo, aika pieni annos. Annoskokojen pienentäminen ja liikunnan lisääminen olisi se juttu - mutta mulla se lähtee alkuun ainoastaan silloin, kun on säpinäajat. Eli NYT.

Taotaan siis kun rauta on kuumaa. Ja silloin sitä vasta huhkitaankin kun monta rautaa hehkuu yhtä aikaa!

Aurinkoa ja iloa viikonloppuun!

***

Terkut landelta

Tulin maalle etätöihin ja lomailemaan tiistaina. Täällä on ollut aika ihanaa.

Keskiviikkona käytiin retki äitien mailla, Savon puolella. Oli tosi kaunista. Joka paikka ryöppysi vehreyttä ja Savossa pihat ovat jotenkin runsaammat ja huolettomammat kuin täällä. Peltokanankaali loisti kilpaa auringon kanssa pelloilla ja tienpientareilla, tuomi kukki kauneimmillaan tien vierustoilla valkoisena vaahtona. Mietin miksi täällä onkaan niin kynityn näköistä - tehomaatalousko syynä. Annettaisiin koivujen ja pihlajoiden sekä muiden vehreyttäjien hieman ilakoida...?

Käytiin monessa paikassa missä äitini ja mummini ovat viettäneet lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Tavattiin ihmisiä, otettiin valokuvia. Käytiin haudoilla. Oli hieno päivä.

Helatorstaina tein työprojektia joka oli kyllä tosi mieluinen, se liittyi villiyrtteihin. Parhaimmillaan etätyö voi olla mukavaa hommaa!

Perjantaina eli tänään kävin paikkakunnan puutarhalla ja ostin koko kesän kukat ja tomaatit upeista valikoimista. Rahaakin vilahti useampi kymppi mutta tiedän - isolla kirkolla taimet ovat kolmasosan kalliimmat - kolmasosan pienemmät. Siinäpä pontta kerrakseen hankinnoille.

Lisäksi löysin tosi kivan vaaleanvihreän neuletakin. Jos tulee vielä jokunen kolea päivä, toimii hyvin farkkujen kanssa tuoden asuun kesäistä raikkautta. Mun uusi the väri - aqua. Olen haaveillut siitä jo vuosia.

Olkipaalikin hävisi ja löytyi tänään, vettä satoi, koiraa on lenkitetty, saunottu ja katsottu Madonnadokumentti. Ihme hommaa :)

Eilen kävin myös naapurissa, jossa opetettiin tynnyrissä kasvaneelle hevoselle tapoja, tyhjennettiin yksi viinipullo ja parannettiin maailmaa. Uusi kissanpentu on ihana, Kieppi.

Elämä hymyilee, ollaan kesän kynnyksellä.

Kaikki on hyvin.

Ihanaa viikonloppua!


***

Neitsyen unelmia 2

Kappas!

Joku muukin rakastaa tiettyä järjestelmällisyyttä. Siihen liittyen unelmakuvia täällä:
http://vivas.fi/30-kuvaa-jotka-saavat-sisaisen-perfektionistisi-huutamaan-ilosta/


Hmm.
Joskus kyllä mietin että onko pakko kaiken tapahtua juuri kevään ja kesän kynnyksellä.

*Luonnon ihmeet
*Villiyrtit parhaimmillaan
*Puutarhahommat pihalla ja palstalla
*Työhommat

Tälle viikkoa koordinoin ja toteutan neljää tapahtumaa - huh heijakkaa. Mutta töistä ja vapaaehtoistöistä en valita - kaikki ovat ihan itse valittuja hommia, jotka teen ilolla.

Ensi viikolla pääsen huippudaamien kanssa reissuun - ja palstahommat työn alle.

Niin.. Ei oikein enää pysty sanomaan, että "nuorena jaksaa" - mutta sanotaanpas että - hmm - alkukesän kaunis luonto antakoon voimia. Ja antaahan se. Ja aika nuori sitä on vielä ensi viikon toiseen reissuseuralaiseen verrattuna..

Nautitaan alkukesän ihmeellisestä auringosta!


***

Ps. Ja puutarhassakin voi joskus ainoastaan istua.
Hetkisen.


***

Käpsehtimistä puutarhassa

Upea aamu. Heräsin aikaisin, luin lehdet ja söin aamupalan. Lähdin hipsimään puutarhaan.

Vähäluminen talvi on selkeästi tehnyt hallaa vuorenkilville. Yleensä ne paljastuvat lumen alta aika terhakkaina, nyt on ollut aika nuutunut tunnelma, siellä täällä vaurioita. No, kyllä ne siitä piristyvät - nuput kuitenkin jo häämöttävät lehtien lomasta. Tsemppiä!

Paahde- eli paraatipenkissä on edelleen satunnaisia kotkansiiven alkuja. Nyt hoksasin niille sopivan paikan ja siirsin kaikki kolme itsepäistä kaunotarta syreenien katveeseen, jossa ne saavat rauhassa kasvaa, levitä ja kukoistaa. Paahde kun ei ole varjokasville hyvä paikka. Oletettavasti nämä sankarit olivat ilman omaa haluaan paahdepenkkiin joutuneet ja siellä elämää säästöliekillä ylläpitäneet.

Yksi ruukkunarsissi oli jo kukkinut ja nuupahtanut, istutin sen maahan. Hoksasin että kaverin putiikilla on paljon narsisseja joiden kohtalona lieneisi komposti kesäkukkien saapuessa - mutta minäpä pelastan ne ja ripottelen puskien alle.

Puskista puheen ollen, aina kitsaanhitaasti lehteen tuleva pensashanhikki näyttää ihan toivottomalle tänä vuonna, muutama hullu viherrys siellä ja täällä.. En tiedä pitäisikö tilalle istuttaa jotain angervoa, uudet hanhikit - vai päräyttää alue korkeille perennoille. Naapuri on tällä kohden huolehtinut näkösuojasta, joten pelivaraa olisi.. Yksi mahdollisuus olisi leikata hanhikit alas mutten ole vakuuttunut niiden uusiutumiskyvystä. Seurataan tilannetta.
HOX hanhikit! Vielä olisi mahdollisuus!

Tein joitain kylvöjä. Ihan hulluja oikeastaan. Näissä ei ole mitään järkeä, puolet perusjuttuja ja puolet pussinjämiä.

Krasseja. Niitä on nyt pihalla kylvettynä ja sisällä muutamana ylitiheänä pehkona. Puuh. Olen melko varma että nyt kylvetyillä on parempi tulevaisuus.

Auringonkukkia (matalia/haarovia). Kylvö ulos, rasiaan. Siirtelen sitten penkkiin ja ehkä isoihin ruukkuihinkin.

Mangoldia, tilliä, pensaspapuja, sääkukkaa - pussinjämiä. Sinne sun tänne, jos jotain nousee mietin mitä teen. Yhtenä vuonna kiusasin tilliä (luonteeltaan avomaan ystävä..) ruukkuasetelmassa jossa se toimi pitsimäisenä taustahörsökkeenä. Minä pidin, tilli ei niinkään.

Paahdepenkkiin kaliforniantuliunikkoa. Tämä oli ihan tarkoituksella ostettu. Lisäksi jotain muutakin josta raportoin myöhemmin jos onnistuu. Jollei, vaikenen kuoliaaksi.


***
 
Traagisinta tänä vuonna on se, ettei minulla ole basilikaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että 1995 vuodesta alkanut perinne katkeaisi. Ei! Se ei saa katketa! Ostan basilikan siemeniä. Okei, ehtii satoikään vasta heinä-elokuussa, mutta sehän on ihan jees. Eiköhän tässä ehditä vielä!

Summa summarum - olen kasvattajana tyyppiä herne-papu-kukka - ja monenlaista on sillä sektorilla mikä ehtii vielä mainiosti. Mutta luulenpa että tällainen melkein taukovuosi kasvatushommissa oli elämäni viimeinen. On aika orpo olo ilman vakkaritaimia = samettikukat ja basilikat.

Ai miksi en tänä vuonna kasvattanut taimia? Aah, siihen liittyy yksi pahamaineinen hortensia.


Aurinkoa ja iloa! 


***

Neitsyen unelmia 1

Kyllä.

Olen hetkittäin pohtinut - perustaisinko sisälläni majailevalle neitsyelle oman blogin, mutta jos ei kuitenkaan / ehkei sentään (piti laittaa korjauskierroksella nuo kummatkin, kun aloin miettiä sanayhdistelmiä, niiden ymmärrettävyyttä ja toimivuutta tässä). Ehkei sitä asiaa niin paljon ole. Tai, no..

Mutta.

Niin! Kappas kun neitsyt saattaa saada arjessa kiksejä oudoista asioista. Kiksejä on ehkä liian dramaattinen sanavalinta, mutta ainakin mielihyvää. Kerron mitä tapahtui tänään..

Kävin kaupassa. Asuni oli

a) tyypillinen neitsyelle, koska olin suojannut tiukasti ristiselän ja kaulan
b) epätyypillinen neitsyelle, koska asun väriyhdistelmä oli hillitön.

No hei, sehän johtuu siitä, että minussa majailee myös

a) rapua (kotiasuelementti) ja
b) leijonaa (väri/hillittömyys).


Mutta tämä neitsyt.

Saapuu hedelmähyllylle.

Suupielet kaartuvat hellään, oivaltavaiseen hymyyn laadukkaiden päärynöiden kohdalla. Mitä neitsyen päässä liikkuu? Paljastetaan se tässä ainutkertaisessa dokumentoinnissa nyt maailmalle.


"Ajatella.

Ostan tänään päärynöitä.

Lähden huomenna reissuun. Tulen maanantaina reissusta.

Päärynät ehtivät mainiosti kypsyä reissun aikana, joten minulla on ensi viikolle mehevä kulhollinen päärynöitä odottamassa - juuri sopivan kypsinä!

a) salaatteihin
b) aamujugurttiin
c) välipalaksi

Kuinka käytännöllistä ja näppärää - suorastaan aikataulutuksen hurmaa..!"


Näin on neitsyt saanut onnen tunteen päärynöiden kypsymisestä ja täydellisestä aikataulusta, ajoituksesta - sekä tämän kaiken hoksaamisesta ja ajattelemisesta.

Ah tätä onnea!


Jos jokainen ihminen hoksaisi oman luonteensa kaltaisia mini-iloja päivittäin, maailma voisi olla positiivisempi paikka elää. Ugh. Olen puhunut.


***

Hei muuten - kesä on tullut.

Ihanaa!

***

Ihmeellistä!

Tänne on kertynyt jo sata tekstiä, kappas.


Eilen oli omituinen päivä. Välillä tuntuu niin kuin olisin elokuvissa katsellen omaa elämääni, niin hassuja käänteitä putkahtelee esiin.

Eilen olin viimein sopimassa kesäkuun töistä, jossa nuorten kanssa tehtäisiin palstaviljelyprojektia ja vähän muitakin juttuja. Alustavasti oli puhuttu kahdesta viikosta kesäkuun alussa, jotka olinkin varannut. Viljely oli tarkoitus toteuttaa erään huvilan mailla, mutta asia (vuokraus) oli edelleen sopimatta. Vuokraus oli annettu talon toimistohenkilön hoidettavaksi jo kuukausi pari sitten. Kuulemma puhelimeen ei ikinä vastata. Hmm. Minäpä sitten innostuinkin nappaamaan puhelimen, kaivamaan numeron ja soitettiin siltä istumalta henkilölle joka hoitaa huvila-alueen varauksia. Ja kappas, kohtapa meillä oli sovittuna 3 päivän jakso.

Kolmen päivän? Ja minä olin varannut 2 viikkoa työaikaa - huokaus!

Äläpä tyttö hättäile.

Olin tullut kahvilaan - hmm, etuajassa. Suhteellinen käsite. Meidän piti nimittäin palaveerata kahdelta, mutta soitin että onnistuisiko siirto puoli kolmeksi. Syynä se, että minulla oli toinen meno vasta puoli 6, ei jäisi niin paljon luppoaikaa. Onnistui. No, luonnollisesti puoli kolmeen tähdäten olin sitten reilusti etuajassa kun puhelin soi ja kappas, toinen osapuoli vasta linja-autoon menossa. Siinä vaiheessa taoin itseäni otsaan muistutellen - ei ikinä pitäisi siirtää palavereja myöhempään kroonisten myöhästyjäpersoonien kanssa. Koska jos siirrät puoli kolmeen,

a) olet itse etuajassa kuitenkin (kun siirtosi syy ei ollut tiukka aikataulu)
b) toinen osapuoli saattaa tulla vaikka - kuten nyt - kolmelta.

No, se siitä. Sattumalta kaikki hyvät tyypit olivat vakikahvilassa liikenteessä. Kuulin yhdeltä reissukuulumisia ja sain toiselta kiintoisan ehdotuksen. Kappas kun tämä kaupungin kulttuuripersoona nro 1 oli kahvilla myös ja kyseli mitä teen nykyään. Olisi mahdollisesti kesätöitä tarjolla yhteen isoon kulttuuritapahtumaan liittyen..?

Totesin että "odotapas tunteroinen", kohtapa tässä asettuvat nämä loputkin kesään liittyvät palikat kohdalleen. Ja niin kävikin.

Kun palaverin toinen osapuoli kävi vessassa, kävin kommentoimassa että kyllä, homma todellakin kiinnostaa. Lopuksi raapustin vielä kesän aikataulut paperille ja tosiaan, mahdollisesti kyse olisi pari päivää viikossa kokonaisuudesta - joka sopisi nykyiseen tilanteeseen ja muihin jo sovittuihin töihin aivan erinomaisesti. Fakta on myös se, että tämän henkilön "völjyssä" saisin lisää uusia verkostoja.


Ja vielä lisää hyviä uutisia:

*Kulttuurialan toimijaporukka johon liittynen syksyllä - sai ison rahallisen tunnustuksen eli apurahan tosi kiintoisaan projektiin
*Samaan syssyyn olen itsekin yhdessä tärkeässä rahoitushaussa toisella kierroksella

Näistä kaikista asioista seuraa se tunne, että koitan pysyä kärryillä oman elämäni elokuvasta. Juoni tekee yllättäviä mutkia ja vinkeitä syrjähyppyjä - mutta pohjalla on se että huomaan: erilainen työllistyminen tässä kaupungissa voi olla mahdollista. Voi olla mahdollista olla "monessa mukana"! Voi olla mahdollista tehdä tapahtumia, koulutuksia, yhteisö- ja taideprojekteja sekä kirjoitushommia.

Asiat voivat näemmä vielä mullistua moneen kertaan - mutta juuri nyt - olen aivan rakastunut elämääni. Harvinainen tunne.

Sanottakoon se nyt.
Kirjoitettakoon se nyt.

Ja oloni on kuin viilipytyllä, kuin katselisin etäältä että jahans, nytpä se tuokin palikka loksahti paikalleen. Harvinaista sekin.

Monesti kiireen keskellä ja positiivisissa fiiliksissä ei tule kirjoitettua. Mutta näillä muistoilla ja tällä vahvuudella pötkin pitkälle myös niinä päivinä, kun kaikki tökkii. Olkoon tämä siis itselle vaikkapa, hmm..

***

Voimamuisto.

***


Mikä on sinun voimamuistosi?

Aurinkoista viikonloppua!


***

Helsingin tunnelmia

Reissu etelään oli hieno. Majoituin Herttoniemessä ja oli hienoa seurata miten erilainen meri on eri aamuin, illoin. Kävin Toven näyttelyssä Ateneumissa, näin ystäviä ja törmäsin yllärinäkin yhteen Rovaniemen Pampulaan, näin veljeä, ihastelin kirsikoiden kukintaa eli hanamia ja nautin elämästä.

Helsingin valokuvat ovat päässeet koneelle. Tässä muutamia maistiaisia.

Cafe Esplanadi, klassikko. Briossi ja Ninjakoira.

Iltakävelyllä. Koivu ja ystävä.

Ilta satamassa.

 

Abloy. Sörnäinen.

Banaanit ja nauru.

Tulppaani jonka lehdet kuin kämmekällä.

Hanami, perhe piknikillä. Kaikki kuvauskeikat pilvisellä tai sadesäällä..

Me.

Ystävä kotonaan ilta-auringossa.

Purjehduskoululaiset tositoimissa. (Näytti kaukaa muumiperheelle!)

Ilona Jäntti, ilma-akrobatiaa Talvipuutarhassa.

Bougainvillea, ihmeköynnös - ystävä etelän mailta.

Lehtikaktus - what a beauty.

Helsinkiläiset käyvät Talvipuutarhassa piknikillä.

Ihanat tessut lenkillä, rotu shiba.

Kännykkäräpsy Herttoniemestä, yllättävän hyvä laatu. Aurinko apuna.

Loppuun joku ihana kuva, mikähän se olisi? Hmmm. No mikä odotti minua kotona?
Kaikki!

Kevät ei ollut edennyt juuri lainkaan, minkä havainnon otin kiitollisena vastaan.
Mutta - kohta alkaa hämmentyä siitä että on

a) ennätyksellisen aikainen kevät
b) ennätyksellisen hidas kevät

Mutta tätähän olen toivonut aina - sitten Normandian 1995 kevään jälkeen, joka kesti kolmisen kuukautta.. Nyt nautitaan.

Kesä nimittäin rynnistänee maisemiin jo ensi viikolla..!

Tulppaani, armaani.

Sitkeät romantikot.

Aurinkoista loppuviikkoa!

***