Taas on voimia

Hyvä viikonloppu takana.
Taas on voimia sukeltaa uuteen viikkoon.

Töihin,
sosiaalisuuteen -
siihen mitä ihmisenä oleminen on.

Mitä varten täällä ollaan.

Toimitin edellisessä tekstissä, kuinka suivaannuttavaa on, kun aina kysellään kaikenlaista.
Paskat.

Se on helvetin hienoa.
Olen kiitollinen siitä, että osaan ja voin auttaa. Joskus sitä ei vain tahdo väsyneenä muistaa, jaksaa.

Oman alan asioista kysellään tietysti paljonkin, niitä en edes alkanut listaamaan..

Mutta ehkä tragikoomisimpia tilanteita on ollut taannoisina syksyinä, kun entiseen antiikkiseen luuriin on tupsahdellut sienikuvia tunnistettavaksi..

Tai kun henkilöt, joita en muuten tapaa, kontaktoivat kerran vuodessa:
"Hei, pitkästä aikaa, mitä kuuluu? Tuli mieleen, lähdettäisiinkö sieniretkelle?"

Aivan inhimillistä.

Olen käynyt pari kovaa prässiä läpi viime vuosina ja niiden suhteenkin, hmm.
Olen iloinen, jos voin auttaa muita. Pahoistakin paikoista pääsee eteenpäin ja selviää, kunhan vain antaa itselleen aikaa toipua.

Liikaa ei voi vaatia.

Maailma vaatii aina, muut ihmiset ovat lähellä ja läsnä. Pitää tajuta milloin vetää raja - ja mihin.

Että jaksaa taas olla, auttaa. Rakastaa lähimmäistä.

Yksin meistä ei kukaan olisi mitään.


***

Säähän tiiät..!

Haaveilin pitkään, koko ikäni - että saisin olla monessa mukana.
Työni ja "vaikuttamisalueeni" puolesta.
No nyt saan.

Viime vuonna oli useita työnantajia ja vielä useampia työtehtäviä. Luin juuri jostain, että tulevaisuuden työtehtävät ovat entisen työsuhteen tms. sijaan toimeksiantoja. Juuri sellaisia täsmätöitä, mitä itsekin olen viime vuonna tehnyt muutamien pidempien työviritelmien rinnalla.

Myös Sitran tulevaisuuden megatrendit ennustavat sirpaloituvaa työmaailmaa. Sopii minulle. Mutta jänniä ilmiöitä pesiytyy tähän "monessa mukana" -elämään.


Hei, säähän tiiät!

Tällainen lause tarkoittaa käytännössä aina sitä, että henkilö tarvitsee ilmaista apua. Ja minähän voin auttaa. Pyyteettömästi, omia vaivoja säästelemättä. No en sentään aina, mutta melko usein. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin katsoa, missä raja menee.

Muutamia esimerkkejä.

Säähän tiiät, kuka tekee nettisivuja, ottaa hyviä valokuvia perhejuhlaamme jne.

Säähän tiiät, mitä paikkoja Oulussa on, jossa voisi järjestää sellaisen tapahtuman.
(Voisitko listata näitä paikkoja.)

Säähän oot sananikkari, mitenkäs tämän sanoisit.

Säähän tiiät, miten tällainen tapahtuma kannattaisi Ouluun tuoda.

Säähän voisit järjestää

koirienkakan keruukampanjan,
urbaanit asuntomessut,
kansainvälisen hyväntekeväisyysmuotinäytöksen.

Hei, säähän voisit mainostaa meidän tapahtumaa, kun säähän muutenkin mainostat tapahtumia.

Hei, säähän oot mukana siinä, mulla ois intressiä sinne ja tänne.
Hei, säähän tunnet sen, miten mun kannattaisi edetä tässä.

Aika ihanaa, että lähestytään niin monelta taholta.

Mutta joskus aika raskasta!

Torstaina ilmoitin Facebookissa, että häivyn sosiaalisista kuvioista ja olen tavattavissa jälleen maanantaina aamusta. Hyvä päätös.

Ihmiset, ideat ja tapahtumat ovat ihania ja niistä saa voimaa - mutta joskus on otettava myös omaa tilaa, aikaa ja rauhaa. Nyt olenkin maalla, käytiin pikinokkien kanssa lenkillä ja mieli lepää.

Joskus on hyvä olla itsekäs - sitten jaksaa taas.


Rauhallista viikonloppua!


***