Eilen oli ensimmäinen päivä kotosalla. Tavarat on perkattu, pyykkikonetta pyöritelty, kodin olemusta ihmetelty. Ihanaa että kotona oli imuroitu! Varmistelin ekaan päivään hyviä kohtaamisia ystävien kanssa. Naapurin kanssa käveltiin keskustaan ja juteltiin viime viikkojen kuulumiset. Ilma suosi, tosin paikoitellen oli tosi liukasta ja jossain sohjoa. Aurinko paisteli kuitenkin iloisesti, fiilis oli todellakin kuin maalis-huhtikuussa. Päätettiin pitää säännölliset lenkit ohjelmistossa.
Keskustassa menin tapaamaan ihania putiikin daameja, nautin tarjotun vaniljakahvin ja hahmottelin paperille elämäni tilanteita ja painopisteitä. Sushit nautin ystävä T:n kanssa laajennetussa vakkaripaikassa, jonne meinasin lähettää reissusta kortin, en muistanut, hmm. Ehkä joku tuparimuistaminen, vielä ehtisi? Yhdessä T:n kanssa pohdittiin mahdollisuuksia maaliskuulle Lapin hiihtoreissuun. Häneltähän ei puutu kuin sukset, sauvat ja monot, muuten oltaisiin täydessä lähtövalmiudessa : )
Alkuillasta menin vielä toiselle lenkille ystäväni M kanssa, eli päivään tuli yhteensä kaksi tuntia intensiivistä kävelyä. Aika vähän verrattuna koko päivän käveleskelyyn, mutta toisaalta, korkeampi syke ja kylmempi ilma - erilaiset olosuhteet myös liukkauden takia.
Illalla kävin hakemassa vielä Heiniksen kamuilta enkelinsiiven alkuja. Kotiin lähtöä tehdessä huomasin että nythän on kriittiset hetket bussiin ehtimisen kannalta, ja kipaisin pihalle pikapikaa. Pari tietä tuli ylitettyä suorinta reittiä, ei ollut aikaa haeskella suojateitä, liikennevalojen odotteluista puhumattakaan. Kappas, tapahtui juuri se mitä saattaa odottaa ainoastaan meidän kotikaupungissa. Oli mainio rako autojen välissä, kipitin minkä kintuistani pääsin. Kaukaa liikennevaloista lähti auto joka rupesi määrätietoisesti kiihdyttämään mua kohti. Hemmetti!
Tietty piti pikkasen manailla kun pääsin bussipysäkille pussukoineni. Sain siellä odottelevalta rouvalta paheksuvan katseen. Koitin keventää tunnelmaa jollain autoilukulttuurikommentilla, ei vaikutusta. Kysyin sitten olisiko toivottu bussi mahdollisesti jo ehtinyt mennä? "Ei."
No kiva. Sitten alkoi jo niin ärsyttää se kylmäkiskoisuus että heilautin pussukkaa uhmakkaasti ja totesin hymyn kera, että se on nyt pistokasaika viherkasveilla! "Ymh."
Welcome home! Saatan niin sieluni silmin kuvitella, minkälaista yhteisöllistä paheksuntaa moinen kaahaava auto ois aiheuttanut Italiassa. Siellä kun ylitetään tie siitä mistä sopii, ja rauhallisesti. Autot kunnioittavat jalankulkijoita. Punaisillakin mennään yli, jos tilaa on. Tietenkin. Pakollinen marttyyriosio: näillä keleillä ei tarvitse paljoa kun kellahtaa nurin ja siinä sitä sitten ollaan - enkelinsiivet ihan muussa merkityksessä. Huh.
***
Valokuvia? Joo, on tarkoitus laittaa valokuvia, joita tuli napsittua aika paljon kun sain sattumalta käyttöön tyhjän muistikortin. Ainoa asia mitä en käsitä on se, että miksi en laittanut hetkittäin asetuksia isommalle kuvakoolle..? Ainakin magnolioiden kohdalla. Ehkä tässä on juuri se juttu että aina pitää jäädä jotain hampaankoloon, parannettavaa. Tilanne vaatii uusia kuvausretkiä magnolioista. Hmm, milloinhan ne kukkivat Helsingissä? Toukokuussa luulisin, eikä niitä ehkä hurjasti siellä ole. Parhaat magnoliat saattaisivat olla Turussa.. Pitääpä ottaa selvää.
Loppuviikolle pukkaa paltsuja! Odotan mielenkiinnolla myös erinäisiä budjettineuvotteluja.
Ciao!
***
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiinpaluu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiinpaluu. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
tiistai 25. helmikuuta 2014
Good morning Finland!
Huomenta päivää!
Ihanaa, öökköset ovat palanneet elämääni. Olen myös pohtinut, olisiko fiksua alkaa kirjoittaa kunnolla kirjakielellä. Ehkä se olisi. Blogi toimisi samalla kielenhuoltopaikkana. Vuosiin ei ole tarvinnut kirjoittaa kunnon suomea, joten rapistumisvaara ilmeinen. Koitetaanpas nyt tsempata. Muutamat sanamuunnokset jääkööt, mutta pääsääntöisesti koitetaan kirjoittaa sanat loppurimpsuineen.
Kotimatka alkoi eilen Roomasta hostellilta. Aamu valkeni aurinkoisena ja ilma tuntui raikkaalta. Tuulettelin pikkuisen kun Italian kämppis nukkui vielä ja kohta tuli määräys peiton uumenista: Fenestra! Kiirehdin sulkemaan ikkunan, ettei tyttö palellu. "Fenestra!" kaikui uudestaan. Aa, pitikin avata verhot. Let the sunshine in!
Bolognan neiti A:n kanssa oli useampikin hieno juttutuokio, huolimatta siitä että ainoa yhteinen kieli oli italia. Jopa kotitalojen rakenneasioita ja kokoluokkia on hieman käyty läpi : )
Hänen ammattiinsakin liittyen.
Kun astelin ulos hostellilta, mieli oli kevyt kuin pienellä lintusella. Tunsin että matka oli mennyt niin hyvin, mitään pahoja vastoinkäymisiä ei ollut sattunut, olin saanut paljon aurinkoa ja hymyjä elämääni.
Otin bussin (lippu ostettava etukäteen, busseissa ei myydä) Ostienten asemalle ja siitä suihkin tieni läpi esteiden aina asemalaiturille 12, josta lähti juna lentokentälle. Kyyti oli 20 minuuttia myöhässä, joten olin tyytyväinen että olin ottanut siirtymiseen aikaa. Lentokentällä ei ollut lainkaan jonoja, senkin takia oli mainio idea olla ajoissa. Ehdin nauttia palan pizzaa, kaffeet, leivoksen ja hedelmäsalaatin. Ajattelin että nuijanukutan itseni Rooma-Helsinki lennolle. Suunnitelma onnistui loistavasti.
Oli muuten parhaita pizzoja koko reissulla! Ja mitkä olivatkaan hukeat ainekset? Tomaattia ja mozzarellajuustoa. Siinä sitä ollaan - kun ainekset ovat ensiluokkaiset, lopputuloskin sulaa suussa. Wikipediassa muuten ihan topakka tietoisku pizzasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pizza
Hmm. Paljon jäi asiaa ja ajatuksia pääkoppaan, palaan kuvien kera kunhan näistä paluutohinoista on selvitty. Eilen muuten saunassa oli aika karsea efekti, kun tajusin että mun pää toimi jonkinlaisena kaikukoppana. Kun napautin itseä päähän, siellä soi. En hätääntynyt vaan ajattelin että ilmiön täytyy johtua ilmanpaineista, ehkä parasta odotella että luonto hoitaa asian. Aamusella pääkoppa ei soinutkaan enää. Vasen korva tuntuu edelleen hieman oudolle, siinä on huonompi kuulo ja se on kaikelle herkempi. No, pitää nyt lepytellä sitä rauhallisella ja hiljaisella elämällä. Ainakin hetken ; )
Italia on kyllä kaunis ja huikea vastakohtaisuuksien maa. Palataan asiaan myöhemmin!
Ciao!
***
ps. Suodatinkahviin vaihtaminen muuten sekoitti vatsan, oijoi.. Ois pitäny ostaa se mutteripannu Ventimigliasta!
***
Ihanaa, öökköset ovat palanneet elämääni. Olen myös pohtinut, olisiko fiksua alkaa kirjoittaa kunnolla kirjakielellä. Ehkä se olisi. Blogi toimisi samalla kielenhuoltopaikkana. Vuosiin ei ole tarvinnut kirjoittaa kunnon suomea, joten rapistumisvaara ilmeinen. Koitetaanpas nyt tsempata. Muutamat sanamuunnokset jääkööt, mutta pääsääntöisesti koitetaan kirjoittaa sanat loppurimpsuineen.
Kotimatka alkoi eilen Roomasta hostellilta. Aamu valkeni aurinkoisena ja ilma tuntui raikkaalta. Tuulettelin pikkuisen kun Italian kämppis nukkui vielä ja kohta tuli määräys peiton uumenista: Fenestra! Kiirehdin sulkemaan ikkunan, ettei tyttö palellu. "Fenestra!" kaikui uudestaan. Aa, pitikin avata verhot. Let the sunshine in!
Bolognan neiti A:n kanssa oli useampikin hieno juttutuokio, huolimatta siitä että ainoa yhteinen kieli oli italia. Jopa kotitalojen rakenneasioita ja kokoluokkia on hieman käyty läpi : )
Hänen ammattiinsakin liittyen.
* Where there's a will there's a way *
Kun astelin ulos hostellilta, mieli oli kevyt kuin pienellä lintusella. Tunsin että matka oli mennyt niin hyvin, mitään pahoja vastoinkäymisiä ei ollut sattunut, olin saanut paljon aurinkoa ja hymyjä elämääni.
Otin bussin (lippu ostettava etukäteen, busseissa ei myydä) Ostienten asemalle ja siitä suihkin tieni läpi esteiden aina asemalaiturille 12, josta lähti juna lentokentälle. Kyyti oli 20 minuuttia myöhässä, joten olin tyytyväinen että olin ottanut siirtymiseen aikaa. Lentokentällä ei ollut lainkaan jonoja, senkin takia oli mainio idea olla ajoissa. Ehdin nauttia palan pizzaa, kaffeet, leivoksen ja hedelmäsalaatin. Ajattelin että nuijanukutan itseni Rooma-Helsinki lennolle. Suunnitelma onnistui loistavasti.
Oli muuten parhaita pizzoja koko reissulla! Ja mitkä olivatkaan hukeat ainekset? Tomaattia ja mozzarellajuustoa. Siinä sitä ollaan - kun ainekset ovat ensiluokkaiset, lopputuloskin sulaa suussa. Wikipediassa muuten ihan topakka tietoisku pizzasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pizza
Hmm. Paljon jäi asiaa ja ajatuksia pääkoppaan, palaan kuvien kera kunhan näistä paluutohinoista on selvitty. Eilen muuten saunassa oli aika karsea efekti, kun tajusin että mun pää toimi jonkinlaisena kaikukoppana. Kun napautin itseä päähän, siellä soi. En hätääntynyt vaan ajattelin että ilmiön täytyy johtua ilmanpaineista, ehkä parasta odotella että luonto hoitaa asian. Aamusella pääkoppa ei soinutkaan enää. Vasen korva tuntuu edelleen hieman oudolle, siinä on huonompi kuulo ja se on kaikelle herkempi. No, pitää nyt lepytellä sitä rauhallisella ja hiljaisella elämällä. Ainakin hetken ; )
Italia on kyllä kaunis ja huikea vastakohtaisuuksien maa. Palataan asiaan myöhemmin!
Ciao!
***
ps. Suodatinkahviin vaihtaminen muuten sekoitti vatsan, oijoi.. Ois pitäny ostaa se mutteripannu Ventimigliasta!
***
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Ajatuksia reissun loppusuoralla
Viimeinen ilta Roomassa. Hieman haikeaa.
Takana kahdeksan tuntia kavelya: nahtavyyksien ihastelua, ostoksia, tapaaminen herra P kanssa, keskustelua maittavan pasta-aterian aarella, suunnan tarkistuksia, paluu edellispaivan kivoille reiteille, supersuositun gelatopaikan lyhyt jono (jee), limonen ja omenan eli melan maistelua : )
Matkan loppua kohden olen paassyt hieman liiankin hyvin vauhtiin budjetin kannalta. Rooman ja Italian antimet todella houkuttelevat, seka ruokailu- etta shoppailumielessa. Kylla taalla saisi mainiosti aikaa ja rahaa kulumaan. Paluuni Roomaan on virallisesti varmistettu tanaan, kun heitin kolikon Fontana di Treviin. Jes!
Joskus kotipuolessakin olen huomannut, etta valintoja tehdessa paan sisalla keskustelee rennompi ja jarkevampi mina. Toinen on aika easy tapaus ja tekis kaikkea hieman hopsompaa, toinen on motkottajatyyppia joka muistuttelee elaman realiteeteista. Hostellille palatessa olin tunnistavinani jopa nelja eri keskustelijaa..
Nautiskelija:
Ah, ihana Trastevere! Voisi kayda iltakavelylla, ehka loytyisi viela joku kiva artisokka-ateria? Enta jos italialainen kamppiskin haluaa lahtea syomaan, viela ei ole nalka mutta illalla - joo!
Laiska:
Hei oikeesti, jaksaako enaa lahtea hostellilta mihinkaan.. Onhan tassa rampattu. Kellokin kohta seitseman.
Jarkeva:
No mutta, entas jos kaydaan lahikaupasta pikkuherkut iltapalaksi, pieni leipanen ja kaikkea mita siella oli, palanen tryffelijuustoa, sita vihermossoa ja pari oliivia? Kuulostaa hyvalta, ei maksa paljoa ja kiva tukea symppista kauppiasta. Ja hei - vois pakata rinkan nyt jo illalla hyvin ja tallata reppuun vain valttiskamat ja huomisen vaattetkin jo kattoa valmiiksi?
Ekologinen:
Niin, tulikos tassa kellaan mieleen etta rinkassa on viela sita aprikoosijuttuakin jaljella? Siinahan sita ois iltapalaa.
Pattitilanne. Vessahata pakotti hostellille ja kaikki vaihtoehdot jaivat viela avoimiksi.. Giovannin matkakirjoissa kehuttu ravintolakaan, joka ihan vieressa ei ois paha ratkaisu. Huomenna sita on tassakin asiassa viisaampi.. Oijoi.
***
Paluu kotiin, huomenna. Varmasti nailla maisemien vaihtumisilla on osuutensa siihen, etta ei oo paassy happanemaan tunnelmat minkaan paikan suhteen. Eniten mulla jai kaipuuta Ranskaan yleensa ja Ventimigliaan Italiassa. Myos Rooma on ollut ihana. Uskon etta kaikkiin naihin paikkoihin tulee palattua viela - useinkin. Ja tiuhempaan tulevaisuudessa kuin viime vuosina.
Sattuneista syista mulla on elamassa enempi vapauksia kuin monilla muilla ikaisillani. Toita pitaa tietysti tehda ja asuntolainaa lyhentaa, mutta muuten taman elaman saapi suunnitella aika lailla oman maun mukaan. Which is nice. Kaikille se ei ole ollenkaan niin sanottua. Erittain suurelle osalle maailman naisista edes mitenkaan mahdollista.. Selan takana taulussa Virginia Woolf, hmm..
***
Mika on parasta paluussa kotiin?
Puhdas hyva vesi, hanasta. Yleensakin tietty puhtaus, ihana lumi.
Ei huivin tai hilavitkuttimien tyrkyttajia.
..Pitiko keksia useampia?
Nojoo, tietyt ihanat jutut ja ihmiset kotona tietysti.
Sauna ja pyykkikone rokkaa big time!
Mita tama reissu muutti?
No sen, etta haluan taas matkustaa enemman. Ja haluan jatkaa taman blogin pitoa. Vaikka retket Suomessa ei oiskaan niin upeita, kuin oleskelu taalla etelan mailla, niin kylla ne silti on tarkeita, minulle. Retkia voi tehda tosiaan sinne paan sisalle, Suomessa, ystavien kanssa, ihanaan kahvilaan, ehka sinne vaatekomeroonkin : )
Kannattaa ajatella laajasti. Siina on se riski etta kuviot pienenee paluun myota, mutta juuri nyt en oikein usko siihen.. Tulossa on monenlaista sapinaa Hailuodossa, lahiruokamarkkinoita, Siivouspaivaa, villiyrttikeikkoja, Oulun saunaa, hankeideointia, kekripukin tulevaisuuden pohtimista..
Taivaskaan ei ole rajana.
***
Takana kahdeksan tuntia kavelya: nahtavyyksien ihastelua, ostoksia, tapaaminen herra P kanssa, keskustelua maittavan pasta-aterian aarella, suunnan tarkistuksia, paluu edellispaivan kivoille reiteille, supersuositun gelatopaikan lyhyt jono (jee), limonen ja omenan eli melan maistelua : )
Matkan loppua kohden olen paassyt hieman liiankin hyvin vauhtiin budjetin kannalta. Rooman ja Italian antimet todella houkuttelevat, seka ruokailu- etta shoppailumielessa. Kylla taalla saisi mainiosti aikaa ja rahaa kulumaan. Paluuni Roomaan on virallisesti varmistettu tanaan, kun heitin kolikon Fontana di Treviin. Jes!
Joskus kotipuolessakin olen huomannut, etta valintoja tehdessa paan sisalla keskustelee rennompi ja jarkevampi mina. Toinen on aika easy tapaus ja tekis kaikkea hieman hopsompaa, toinen on motkottajatyyppia joka muistuttelee elaman realiteeteista. Hostellille palatessa olin tunnistavinani jopa nelja eri keskustelijaa..
Nautiskelija:
Ah, ihana Trastevere! Voisi kayda iltakavelylla, ehka loytyisi viela joku kiva artisokka-ateria? Enta jos italialainen kamppiskin haluaa lahtea syomaan, viela ei ole nalka mutta illalla - joo!
Laiska:
Hei oikeesti, jaksaako enaa lahtea hostellilta mihinkaan.. Onhan tassa rampattu. Kellokin kohta seitseman.
Jarkeva:
No mutta, entas jos kaydaan lahikaupasta pikkuherkut iltapalaksi, pieni leipanen ja kaikkea mita siella oli, palanen tryffelijuustoa, sita vihermossoa ja pari oliivia? Kuulostaa hyvalta, ei maksa paljoa ja kiva tukea symppista kauppiasta. Ja hei - vois pakata rinkan nyt jo illalla hyvin ja tallata reppuun vain valttiskamat ja huomisen vaattetkin jo kattoa valmiiksi?
Ekologinen:
Niin, tulikos tassa kellaan mieleen etta rinkassa on viela sita aprikoosijuttuakin jaljella? Siinahan sita ois iltapalaa.
Pattitilanne. Vessahata pakotti hostellille ja kaikki vaihtoehdot jaivat viela avoimiksi.. Giovannin matkakirjoissa kehuttu ravintolakaan, joka ihan vieressa ei ois paha ratkaisu. Huomenna sita on tassakin asiassa viisaampi.. Oijoi.
***
Paluu kotiin, huomenna. Varmasti nailla maisemien vaihtumisilla on osuutensa siihen, etta ei oo paassy happanemaan tunnelmat minkaan paikan suhteen. Eniten mulla jai kaipuuta Ranskaan yleensa ja Ventimigliaan Italiassa. Myos Rooma on ollut ihana. Uskon etta kaikkiin naihin paikkoihin tulee palattua viela - useinkin. Ja tiuhempaan tulevaisuudessa kuin viime vuosina.
Sattuneista syista mulla on elamassa enempi vapauksia kuin monilla muilla ikaisillani. Toita pitaa tietysti tehda ja asuntolainaa lyhentaa, mutta muuten taman elaman saapi suunnitella aika lailla oman maun mukaan. Which is nice. Kaikille se ei ole ollenkaan niin sanottua. Erittain suurelle osalle maailman naisista edes mitenkaan mahdollista.. Selan takana taulussa Virginia Woolf, hmm..
***
Mika on parasta paluussa kotiin?
Puhdas hyva vesi, hanasta. Yleensakin tietty puhtaus, ihana lumi.
Ei huivin tai hilavitkuttimien tyrkyttajia.
..Pitiko keksia useampia?
Nojoo, tietyt ihanat jutut ja ihmiset kotona tietysti.
Sauna ja pyykkikone rokkaa big time!
Mita tama reissu muutti?
No sen, etta haluan taas matkustaa enemman. Ja haluan jatkaa taman blogin pitoa. Vaikka retket Suomessa ei oiskaan niin upeita, kuin oleskelu taalla etelan mailla, niin kylla ne silti on tarkeita, minulle. Retkia voi tehda tosiaan sinne paan sisalle, Suomessa, ystavien kanssa, ihanaan kahvilaan, ehka sinne vaatekomeroonkin : )
Kannattaa ajatella laajasti. Siina on se riski etta kuviot pienenee paluun myota, mutta juuri nyt en oikein usko siihen.. Tulossa on monenlaista sapinaa Hailuodossa, lahiruokamarkkinoita, Siivouspaivaa, villiyrttikeikkoja, Oulun saunaa, hankeideointia, kekripukin tulevaisuuden pohtimista..
Taivaskaan ei ole rajana.
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)