Kyllä maalla on mukavaa

Terkut landelta!

Olen täällä jonkin aikaa kotimiehenä ja pikinokan seuralaisena, kun Konkari daameineen vaikuttaa Afrikan mantereella. Täällä on tehty keittiöremontti ja työtasoiksi on valittu häikäisevän valkoiset pinnat. Todella kauniit, tosin epäilen ettei moinen olisi pitemmän päälle meikäläisen värivalinta. Jännä nähdä miten tasot kestävät aikaa.

Maaliskuu, kevät, aurinko. Viime talvena tähän aikaan oli täysi hiihtokeli ja hanget kimmelsivät. Nyt lunta löytyy enää muutamissa varjopaikoissa pikkulämpäreinä, enimmäkseen maisema vihertää ja rusehtaa. Kaunista, lämmintä - mutta hieman hämmentävää. Linnut ottavat ilon irti sulaneista pelloista, lenkillä nähtiin kolmen kiurun kilpalento, sekä naukuvia töyhtöhyyppiä. Pajunkissat ovat parhaimmillaan. Aika ihanaa.

Voikohan se olla mahdollista, että maalla on helpompaa olla voimakas ja eheä ihminen? Kun lompsii kumppareissa tontin rajoja pitkin, on aika rauhaisa, jotenkin täysi olo. Kaikki on tässä. Ei kaipaa mitään enempää. Homma on hallussa.

Lompsin myös naapurin puolelle, siellä on kaadettu kuusia ja mäntyjä ihan urakalla. Nyt heidänkin pihalleen kurkottaa ilta-aurinko, lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Talo on nyt tyhjillään ja sitä rempataan, siitä tulee sievä pieni koti jollekin.

Napsin kävellessä koivun oksia ja pajunkissoja maljakkoon ja nyppäisin omalle tontille palatessa ohimennen kuisman siemenkotia kämmeneen ja levittelin siemeniä tuulen mukana pientareelle. Tsekkasin etupihalta helmihyasinttien vihertupsut ja varaston päädystä puutilanteen. Täällä on pidetty paikat hyvässä kunnossa, se on hienoa.  Yhden kuusen latva on syystä tai toisesta nuupahtanut ja siitä on kasvamassa hauska tuppurakuusi. Terijoensalava puolestaan on kasvanut valtavaksi ja mietin että sen joutaisi leikata alas - jonka jälkeen siitä saisi paljon paremman näky- ja pölyesteen maantielle. Hmm.

Mukavaa tutkailla luonnon heräämistä ja pihapiirin muutoksia lapsuuden maisemissa, kaikilla ei ole mitään kontaktia omaan lapsuuden kotiinsa. Pidän itseäni siinä suhteessa onnekkaana.


***

Pikinokan kanssa käytiin myös minun lempipaikalla.. Se sijaitsee pienen metsikön etelälaidalla ja siitä aukeaa näkymä suoraan pelloille. Metsän reunassa on vanha sininen autonkottero ja keltainen paalauskone. Jos saisin lottovoiton, rakentaisin siihen mökin ja istuisin aamukahvilla ja ihastelisin peltomaisemaa. Paikalla on joskus ollutkin talo, koska sinne johtaa pikkuinen puskittunut metsätie ja metsästä - läheltä pellon reunaa piirtyy esiin tontin paikka. Oijoi, unelmia pitää olla.


***

Pirautin tuossa naapurin emännälle, hän oli vuolemassa hevosen kavioita. Sovittiin että menen käymään siellä huomenna. Pitäähän meidän pitää hänen mökillään kevätkauden avajaiset, nyt kun kerran kelitkin suosivat. Hänen mökkinsä on rakennettu muutama vuosi sitten, juuri suojaavan metsikön kupeeseen, pellon reunaan - sinne todella "sopii aurinko" kuten Etelä-Pohjanmaalla sanottaisiin.

Otin muuten eilen tosi kauniita tunnelmakuvia maantiestä ilta-auringossa, pitää tuikata niistä kuvakooste blogiin myöhemmin.

Auringon tuoksuista viikonloppua!


***

Luin eilen

loppuun
Julia Cameronin kirjan Kultasuoni - matka luovuuden sydämeen. Hänen esikoisteoksensa on Tie luovuuteen, jonka luin muutama vuosi sitten. En ehkä tehnyt kaikkia harjoituksia niin orjallisesti, ainakaan vielä, mutta inspiraatiota noista teoksista kyllä heräsi. Voin todella suositella kirjoja jos haluaa pään sisäistä tuuletusta.

Elämä on tällä hetkellä niin hennossa ja hauraassa vaiheessa, välillä tuntuu että haron totaalisesti tyhjää ja hetkittäin on kaikki langat käsissä. Koitan päästä tietystä arkuudesta eroon. Voimaantua. Löytää oman vahvuuden.

Ehkä löytää oman sisäisen lapseni - kun kaikki oli vielä selvää - ja ne unelmat mitä minulla lapsena oli. Katsoa että olisiko joku niistä unelmista vielä ihan ajankohtainen, uudella lailla. Minusta tuntuu, että on!

Kirjoitin aiemmin kuinka ihastuin Mia Kankimäen kirjaan "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" josta lisää täällä. Sen alussa oli ihana lainaus Virginia Woolfilta kirjasta Oma huone:

"Pyydän teitä kirjoittamaan - - olemaan epäröimättä minkään aiheen kohdalla - - rehdisti tai kepulikonstein, te toivottavasti hankitte tarpeeksi rahaa matkustaaksenne ja ollaksenne joutilaana, pohtiaksenne maailman tulevaisuutta tai menneisyyttä, uneksianne, maleksianne kadunkulmissa, antaaksenne ajatustenne vanan kastua syvään virtaan."

Koska olen edelleen sairaana, jouduin perumaan ihanan kahvittelu- ja verkostoitumismenon tältä päivältä, mutta ei se haittaa. Pääsen kohta maleksimaan Alicanten kadunkulmiin. Flunssakin paranee aikanaan, on sitä ennenkin sairaana reissuttu, kuumehöyryjen seasta Kilimanjarollekin kiivetty.

Arbol de la esperanza mantente firme.
Toivon puu pysy lujana.

Frida Kahlo