Väsyneen ja flunssaisen hajatelmia

Mikä on tämä elämän
  välitila?
Onko kaamos vai
  kevät?

En haluaisi olla
yksin,

mutten jaksaisi
  nähdä
ketään.

Rapaiset toppapuvut
  bussissa,
hiihtoloma.

Otin jalkaan
  kumpparit,
lähdin
  lumityöpajaan.

Sohjoa survomaan!
Talven riemua!

Missä hohtavat hanget,
kimmeltävä lumi,
auringon säihke?


***


Elämän välitilassa,
  sinä ja minä.

Syntymän ja kuoleman
  välissä.

Talven ja kevään
  välissä.

Koko yhteiskunta
  kipuilee,
kyselee toisiltaan -
onko riittänyt
  töitä.

Onhan sitä,
  tekevälle löytyy.

Koulun penkit nähty,
  tekemällä oppimaan,
ihmisten kanssa,
  kädestä pitäen.

Sydämen oppi on
  ikuinen tie, polku -
matka
  sydämestä sydämeen.

Asettaa itsensä alttiiksi on
  pelottavaa,
aiheuttaa
    kipua.

Vain yhden lämpimän
  ailahduksen tai
vertaiskokemuksen tähden.


***


Elämä.


Opin sinusta lisää
 joka
   päivä,

 eikä kukaan
   ehdi kanssasi
 täysoppineeksi -


ei

  yhden
elämän
 aikana.



***

Nyt on kevät!

Ja pihalla sataa vettä.
Aika järisyttävää, kun on sentään maaliskuun alku, mutta..

Minä en juuri nyt jaksa piitata huonosta kelistä, sillä maaliskuu on käynnistynyt mainioissa merkeissä.

Helsingin jälkeen kotikonnut tuntuivat hetken tunkkaisille ja olen toden teolla joutunut ruoskimaan itsestäni velvoitteet kuntoon.. Mutta eilen..

Eilen alkoi maaliskuu!

Kevät!

Ja aurinko paistoi riemukkaasti niin, että
koko olohuone häikäistyi!

Siniset helmihyasintit ja
keltaiset, punaviiruiset tulppaanit kylpivät valossa!

Ooh!


Kaveri järjesti eilen päiväjoogan, mikä ihastuttava aloitus ensimmäiselle kevätkuukaudelle. Sitten tulin kotiin, söin ja otin pienet päikkärit olkkarissa:
sohva oli auringon paisteessa kuin kultainen syli.


Kävin pienen kävelyn, keräämässä koivunoksia ja katsomassa yhtä taloa. Oli outo, sokkeloinen
= taas olen tyytyväinen omaan.
Eli kannatti käydä!

Tänään - kävelin keskustaan palaveriin, meinasin myöhästyä kun piti pysähtyä kuuntelemaan niin ihanasti laulavia pikkulintuja!

Kun palasin kotiin, söin ja jostain kevään ytimestä virtasi ihana energia.. Kappas, sukelsin vaatekaapin kimppuun ja laitoin hösseliksi! Poistoon lähti oikopäätä kassillinen kampetta - ja niitä ei sitten pähkäillä, onko selvä?
OK!

Pesuun meni urheilukalsareita ja muuta kevään ulkoilukampetta, hyvä. Sovitin yksiä, uusia ns. tavoitehousuja - ei vielä.
Siistailin hyllyjä - mahtavaa.

Tässä on joku logiikka!

Pystyn tähän!

Tavarasta ja vaatteista luopuminen on tosi raskasta, välillä menee kuukausia ettei puhettakaan, että pystyisin moiseen. Nyt jos koskaan olisi tärkeää saada vaatekaappeihin kunnon systeemit, joten toden teolla taon itseäni olalle.


You Can do it! Yes!

Kevättä kohti!

***

Koti kutsuu!

Viiden päivän reissu Helsingissä on loppusuoralla, napotan jo lentokenttäbussissa. Toivottavasti turvatarkastus sulattaa mun uuden kassin pienenä henkilökohtaisena omaisuutena. Myös reppu vaihtoi väriä, kun L antoi mulle räväkän neonpinkin repun. Ja vaatteita, kosmetiikkaa, kirjan..
Suurkiitos L!

Elämyksiä ja herkkuja oli myös tarjolla roppakaupalla. Pääsin katsomaan kulisseista kahtakin eri tv-tuotantoa ja raakakakkua oli tarjolla useammin kuin laki sallii. Mun enimmäkseen sokeriton ruokavalio otti erinäisiä osumia, mutta hei, loma on loma. Kotona palataan ruotuun!

Tulevaisuuteen olen suunnitellut yhtä herkkupäivää viikossa. Siinä oli järkeä lapsena - siinä olisi järkeä nyt. Sounds like a plan!

Helsingissä tuli itsekin kierrettyä herkullisia kohteita, mm. Sandro, sushibuffa, Ondaruokala, Cafe Espa. Talvipuutarha oli upea, kamelia ja lumikuningatar kukassa.

Upeinta oli kuitenkin hieronta Helsinki day spassa. Voi siskot mikä kokemus! Niin upea paikka ja taitava hieroja. Loungeosastolla ois voinu notkua pitempäänkin..

Ehkä vielä joskus?

Kiitos Helsinki! Kunnes jälleen kohdataan!

***

Suuntana Helsinki!

Oulu Airport.

Sain oman kiikkutuolin. Nice.

Olen menossa Helsinkiin ystävän luo. Ei olla nähty kunnolla pitkään aikaan. Muutenkin kiva lähteä jonnekin. Pohjanmaan eri kulmilla on tullut pyörittyä, mukavaa raikastaa ajatuksia.

Näen lapsuudenystävän lisäksi myös entistä Berliinin pikkusiskoa, sekä mahdollisesti serkkua. Savon kouluaikojen ystävä asuu näppärästi majapaikkaystäväni vieressä, joten häntä on helppo tavata.

Vain neljät trefat, viisi päivää?
Ennenhän heitin neljät trefat päivässä! No, Se olikin aika väsyttävää.

Sentään eilen onnistuin sopimaan yhdet työtrefat ja lauantaina on muutama yllätyssektorin luukku avattavaksi. Kyllä tää tästä.

Mutta nyt, portille!
Hyvää viikonloppua!

***

Kauhean kaunis kevätkaiho

Jouduin kaihon valtaan.

Kävin pihalla -
siellä tuoksui kevättalvinen yö.

En tiedä, miksi koen, että juuri
kevättalven ja kevään öissä on oma tuoksunsa.

Onko niissä?


Mietin
  kevätyötä,
asioita,
  ihmisiä.


Muistoja.

Unelmia.


Valtava keväthuuma
  ja sen siskonen
kevätkaiho

pyyhkäisivät
  minut
kuin ruusun
  terälehden

tuulen mukaan leijumaan -

sinisiä,
punaisia,

ruusunkukkia.

Muistelin viime viikonloppua, mietin tulevaa.

Muistelin päiväkävelyä meren jäällä, kimmellystä, aurinkoa, säihkettä.


Hmm.

En ole koskaan osannut kirjoittaa kauniisti, lukion äikän opekin totesi että nämä kaksi kirjoittajaa ovat realisteja.

Siinä murskautui unelma jos toinenkin kuin
ruusunnuppu navettakumpparin alle.

Mutta asiaan.


***


Kevätkaiho on suotavaa!
Kevätkaiho on kaunista!

Kaipaus ylipäänsä on ihanaa, jos on joku ketä kaivata.

Ja minullahan niitä löytyy melkoinen liuta :)

Koitin soittaa muutamalle ystävälle, he eivät vastanneet.

Ehkä se oli kevään opetus..


Vaali kaihoa,
vaali kauneutta.

Helli kaipausta.


Kevätkaiho ikuisesti!


***