Oikeasti,
auringon voima on ihme. Tänään puutarhassa aukesi viimein ensimmäinen Scilla, lisäksi aukeamassa ovat sinivuokko ja ruukussa talven yli kitkuttanut orvokki. Ihanaa! Krookuksia mulla ei ole kuin joitain yksilöitä, pari kukkii, naapurista löytyy värikäs sikermä.
Käytiin eilen kaverin ja koiriensa kanssa aamukävelyllä. Siitä poiki sellainen vaikutus, että saunan jälkeen alkoi nukuttaa jo yhdeksältä. Mietin - miksi ihmeessä jumittaa hartiat säpsähtelemällä sohvalla tv:n valossa puolinukuksissa - ihan sama mennä nukkumaan.
Heräsin kuudelta! Jo neljän maissa oli ensimmäinen valveillaolon pilkahdus mutta kuudelta täysvirkkuus. Mahtavaa. Jos on mahdollista, on hyvä seurata oman kropan rytmiä. Mulle se tällä hetkellä onnistuu ja se on kyllä harvinaista luxusta.
***
Niin! On tullut reissattua. Syötteellä mökillä, Etelä-Pohjanmaalla ihastelemassa joutsenten kaakatusta ja nyt vielä Savukoskella, josta palauduin perjantaina. Otti tovi tottua kaupungin eloon, ällistelin suurin silmin ihmisiä kaupungilla. Niin erilaisia hahmoja ja vaatteita!
Lauantaina urakoin kolmisen tuntia puutarhassa ja se oli ihanaa. Nythän se vielä on. En jaksa vielä ajatella sitä, kun hurmio hiipuu, hmm.
Puutarhassa on parasta huhti-kesäkuun välinen aika. Ehdottomasti. Sitten sitä alkaa ajatus lepattaa ihan muissa jutuissa, helle hyydyttää, ensimmäiset ränsistymiset näköpiirissä.. Mutta toisaalta siemenestä kasvatetut ilahduttavat kukinnallaan.
Kesä on paras silloin, kun se on edessä. Piste.
***
Mitä jaksoin tehdä tänään:
*Hoitaa työasioita
*Rentoutua puutarhassa
Mitä en jaksa edelleenkään tehdä:
*Ruotia eteenpäin vaate/paperi/kirjapinoja
*Listata lukemiani kirjoja (useita, hyviä!) blogiin
*Tutkailla reissukuvia (säästän huonolle kelille!)
Ulkona paukahti siihen malliin, että loput Lapin kamat taisivat saapua Konkarin kyydillä - moment!
Tjaahah.
Ehkei ihan vielä.
Hurjien pikinokkien äänestä ei voi erehtyä.
Lähdenpäs pihalle puuhailemaan ja odottelemaan vaatekasseja ja suksia saapuvaksi.
Maanmainiota vapun odotusta!
***
tiistai 21. huhtikuuta 2015
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Erämaan kutsu
Terveiset Syötteeltä!
Ollaan oltu kolmisen päivää mökkeilemässä. Hieno mökki, upea sijainti Pikkusyötteen rinteessä. Hiihtokelit ovat vaihdelleet, plussan puolella ollaan oltu - ja ollaan myös fiilisten puolesta.
Sen terävöitän itselleni, että huolehditaan ne voiteluasiat kuntoon ennen reissua. Ei tarvitse pahaa-aavistamattomien hiihtäjien kestää ladun mutkassa Sattusko-oleen-pikapitoa -kyselijää.
Tänään tulin hiihtämästä ja tunnelmat olivat osapuilleen Never again -osastoa. Mutta äkkiä se mieli muuttuu! Maanantaina suunnataan Konkarin ja pikinokkien kanssa Lapin takamaille.
Sitä ennen pitää hoitaa erinäisiä askareita, jotta yhteiskunta ja some selviävät ilman minua pari viikkoa.
Jostain syystä olen niin letkeissä tunnelmissa, että totean loppuun:
Halipatsuippa!
Ihanaa kevään tunnelmointia!
(Peipot ovat saapuneet!)
***
Ollaan oltu kolmisen päivää mökkeilemässä. Hieno mökki, upea sijainti Pikkusyötteen rinteessä. Hiihtokelit ovat vaihdelleet, plussan puolella ollaan oltu - ja ollaan myös fiilisten puolesta.
Sen terävöitän itselleni, että huolehditaan ne voiteluasiat kuntoon ennen reissua. Ei tarvitse pahaa-aavistamattomien hiihtäjien kestää ladun mutkassa Sattusko-oleen-pikapitoa -kyselijää.
Tänään tulin hiihtämästä ja tunnelmat olivat osapuilleen Never again -osastoa. Mutta äkkiä se mieli muuttuu! Maanantaina suunnataan Konkarin ja pikinokkien kanssa Lapin takamaille.
Sitä ennen pitää hoitaa erinäisiä askareita, jotta yhteiskunta ja some selviävät ilman minua pari viikkoa.
Jostain syystä olen niin letkeissä tunnelmissa, että totean loppuun:
Halipatsuippa!
Ihanaa kevään tunnelmointia!
(Peipot ovat saapuneet!)
***
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 8
Jopas tänään järjestelytti.
Päivällinen siistailu jatkui pihapiirissä.
Otin hieman puutarhatuoleja esiin,
pyyhin ikkunalautoja,
pesin puuritilät.
Asettelin puuritilät paikoilleen.
Kohtasin jopa varaston roinat. Ajattelin ensin, että voin käydä vähäsen kurkkaamassa, hmm. Ihan fiilistelypohjalta. Sitten huomasin, että olin säilyttänyt kerroskattilan pahvilaatikon. Ja monojen pahvilaatikon. Ei näin!
Ei puhettakaan, että enää käyttäisin laatikoita uudestaan - riippumatta siitä muuttaisimmeko enää ikinä.
Ja mikä onkaan tuo ikivanha matkalaukku, jonka kanssa on koluttu Ranskat ja Tansaniat. Avasin sen ja hämmästyin, kun bongasin yhden ruskean nahkalaukun sen sisältä. Vuodet varastossa eivät todellakaan olleet tehneet sille hyvää, mutta otin sen kuitenkin nyt ulos tuulettumaan.
Huomasin, että sisäilmaan sairastuminen on todella tehnyt hyvää sisäiselle tavaroiden hamstraajalleni. En kerta kaikkiaan voi enää käyttää esimerkiksi yhden pienemmän atk-tuolin selkänojaa, jonka löysin varastosta. Eikä siinä ollut edes homepilkkuja - mutta - parempi pelata varman päälle.
Muutama muovinen kukkapurkkikin sai kiidätyksen manan majoille. Mietin vakavasti, säilytänkö kaikki, hmm, satakunta (karkea arvio) kukkapurkkia ja vänkslään niiden kanssa vuodesta toiseen.. Vai otanko ja lahjoitan ne jonnekin ja ostan jämptin sarjan isoja hienoja kukkaruukkuja. Laatu korvaisi määrän? Hmm.
Punkkeja on pyörinyt siellä sun täällä, joten kaikki purkit pitäisi pestä huolellisesti. Eipä ole tullut sitä niin tarkasti tehtyä, kuin ehkä pitäisi. Onko karua ongelmien välttelyä laittaa kiertoon hirmusatsi ruukkuja? Toisaalta, osa niistä on dyykattu yli 10 vuotta sitten, osa on rikki, osa on sellaisia joita tupsahtelee joka vuosi jostain.. Kun yleensä kuitenkin tulee hankittua puutarhoiltakin kukkia / ruukkuja.
Ehkä voisin edes koota kaikki ruukut yhteen ja tuijottaa niitä vaativasti? Säästää ja pestä parhaat ja yhteensopivimmat (minäkin, kuitenkin!) ja harkita loppujen kohdalta tilannetta laadunkin mukaan. Jos ne ovat ihan mitä sattuu, laittaa mäkeen - mutta jos niissä on potentiaalia, lahjoitukseen. Puuh.
Ongelmahan on sekin, että isoimmissa ruukuissa tulee pyöriteltyä ikivanhoja multia - mikä ei auta pöpö-/härmä-jne ongelmaan tietenkään. Hmm.
Pitää miettiä! Riippuu vähän siitäkin, tuleeko hyvä fiilis ja hetki järjestellä. Tänään se iski ja se oli huisia. Varastosta siirtyi jonkin verran jo vähintään kertaalleen kiertänyttä, vanhaa tavaraa pois.. Sen oli aika mennä, eikä sitä olisi enää voinut kierrättää. Tunnen itseni ja tiedän, että moni heittää tavaraa paljon suruttomammin pois. Terveyden nimissä homma on viimein minullekin helpompaa.
Ruskokin kutsuu joku päivä - myös elektroniikkajätettä on jälleen kertynyt.
Kyllä se tästä. Olisipa kirjaimellisesti Siistiä - jos kierrätys- ja siivousintoni jatkuisi tällä tolalla. On muutamia hyllyjä, joiden sisällölle en ole vuosiin jaksanut suoda ajatustakaan. Nyt olen uskaltautunut kurkkimaan niitä sillä silmällä ja pidän niitä oikein lupaavina kohteina.
Kaikkea sitä!
Mutta huomenna lähdetään mökkeilemään ja kaupungin touhut unohtuvat hetkeksi.
Aurinkoa ja iloa!
***
Päivällinen siistailu jatkui pihapiirissä.
Otin hieman puutarhatuoleja esiin,
pyyhin ikkunalautoja,
pesin puuritilät.
Asettelin puuritilät paikoilleen.
Kohtasin jopa varaston roinat. Ajattelin ensin, että voin käydä vähäsen kurkkaamassa, hmm. Ihan fiilistelypohjalta. Sitten huomasin, että olin säilyttänyt kerroskattilan pahvilaatikon. Ja monojen pahvilaatikon. Ei näin!
Ei puhettakaan, että enää käyttäisin laatikoita uudestaan - riippumatta siitä muuttaisimmeko enää ikinä.
Ja mikä onkaan tuo ikivanha matkalaukku, jonka kanssa on koluttu Ranskat ja Tansaniat. Avasin sen ja hämmästyin, kun bongasin yhden ruskean nahkalaukun sen sisältä. Vuodet varastossa eivät todellakaan olleet tehneet sille hyvää, mutta otin sen kuitenkin nyt ulos tuulettumaan.
Huomasin, että sisäilmaan sairastuminen on todella tehnyt hyvää sisäiselle tavaroiden hamstraajalleni. En kerta kaikkiaan voi enää käyttää esimerkiksi yhden pienemmän atk-tuolin selkänojaa, jonka löysin varastosta. Eikä siinä ollut edes homepilkkuja - mutta - parempi pelata varman päälle.
Muutama muovinen kukkapurkkikin sai kiidätyksen manan majoille. Mietin vakavasti, säilytänkö kaikki, hmm, satakunta (karkea arvio) kukkapurkkia ja vänkslään niiden kanssa vuodesta toiseen.. Vai otanko ja lahjoitan ne jonnekin ja ostan jämptin sarjan isoja hienoja kukkaruukkuja. Laatu korvaisi määrän? Hmm.
Punkkeja on pyörinyt siellä sun täällä, joten kaikki purkit pitäisi pestä huolellisesti. Eipä ole tullut sitä niin tarkasti tehtyä, kuin ehkä pitäisi. Onko karua ongelmien välttelyä laittaa kiertoon hirmusatsi ruukkuja? Toisaalta, osa niistä on dyykattu yli 10 vuotta sitten, osa on rikki, osa on sellaisia joita tupsahtelee joka vuosi jostain.. Kun yleensä kuitenkin tulee hankittua puutarhoiltakin kukkia / ruukkuja.
Ehkä voisin edes koota kaikki ruukut yhteen ja tuijottaa niitä vaativasti? Säästää ja pestä parhaat ja yhteensopivimmat (minäkin, kuitenkin!) ja harkita loppujen kohdalta tilannetta laadunkin mukaan. Jos ne ovat ihan mitä sattuu, laittaa mäkeen - mutta jos niissä on potentiaalia, lahjoitukseen. Puuh.
Ongelmahan on sekin, että isoimmissa ruukuissa tulee pyöriteltyä ikivanhoja multia - mikä ei auta pöpö-/härmä-jne ongelmaan tietenkään. Hmm.
Pitää miettiä! Riippuu vähän siitäkin, tuleeko hyvä fiilis ja hetki järjestellä. Tänään se iski ja se oli huisia. Varastosta siirtyi jonkin verran jo vähintään kertaalleen kiertänyttä, vanhaa tavaraa pois.. Sen oli aika mennä, eikä sitä olisi enää voinut kierrättää. Tunnen itseni ja tiedän, että moni heittää tavaraa paljon suruttomammin pois. Terveyden nimissä homma on viimein minullekin helpompaa.
Ruskokin kutsuu joku päivä - myös elektroniikkajätettä on jälleen kertynyt.
Kyllä se tästä. Olisipa kirjaimellisesti Siistiä - jos kierrätys- ja siivousintoni jatkuisi tällä tolalla. On muutamia hyllyjä, joiden sisällölle en ole vuosiin jaksanut suoda ajatustakaan. Nyt olen uskaltautunut kurkkimaan niitä sillä silmällä ja pidän niitä oikein lupaavina kohteina.
Kaikkea sitä!
Mutta huomenna lähdetään mökkeilemään ja kaupungin touhut unohtuvat hetkeksi.
Aurinkoa ja iloa!
***
Siistiä 2015 - vol 7
Liityin sururyhmään.
Kokoonnuimme ensimmäisen kerran perjantaina ja se perjantai olikin pitkä monella tapaa.
Puhuimme ja itkimme neljä tuntia, jaoimme elämämme kipeimmät menetyksen hetket.
Voimaannuimme.
Ehkä eheydyimme hieman.
***
Eilen oli lankalauantai ja siivoiltiin. Hyvä perussiivous.
Tänään aamulla heräsin.
Päätin käydä pari paperisäläkoria läpi, tein sen.
Kävin vielä yhden paperilaatikollisen läpi, löysin vanhan päiväkirjan.
Hauskoja ja jotenkin liikuttavia tekstejä yläasteajalta.
Viimeinen laatikko, johon tartuin - oli suurimman surun laatikko.
Keltaisen lipaston ylin laatikko.
Suurin ja kaunein haave, mikä ei saanut toteutua,
piti majaansa tuossa laatikossa.
Tänään minua ei pelottanut avata laatikkoa.
Haaveista suurin ja haurain syntyi vuonna 2012 - ja kuoli samana vuonna.
Niin pienenä,
niin
kallisarvoisena,
niin totena,
niin
täyttymättömänä.
Hellin, mutta varmoin käsin katsoin läpi papereita ja lajittelin niitä paperinkeräykseen.
En kaikkia, mutta suuren osan kuitenkin.
***
Pikkuhiljaa
alkaa
tuntua
siltä,
että
elämässä
on
aika jatkaa
eteenpäin.
***
Kokoonnuimme ensimmäisen kerran perjantaina ja se perjantai olikin pitkä monella tapaa.
Puhuimme ja itkimme neljä tuntia, jaoimme elämämme kipeimmät menetyksen hetket.
Voimaannuimme.
Ehkä eheydyimme hieman.
***
Eilen oli lankalauantai ja siivoiltiin. Hyvä perussiivous.
Tänään aamulla heräsin.
Päätin käydä pari paperisäläkoria läpi, tein sen.
Kävin vielä yhden paperilaatikollisen läpi, löysin vanhan päiväkirjan.
Hauskoja ja jotenkin liikuttavia tekstejä yläasteajalta.
Viimeinen laatikko, johon tartuin - oli suurimman surun laatikko.
Keltaisen lipaston ylin laatikko.
Suurin ja kaunein haave, mikä ei saanut toteutua,
piti majaansa tuossa laatikossa.
Tänään minua ei pelottanut avata laatikkoa.
Haaveista suurin ja haurain syntyi vuonna 2012 - ja kuoli samana vuonna.
Niin pienenä,
niin
kallisarvoisena,
niin totena,
niin
täyttymättömänä.
Hellin, mutta varmoin käsin katsoin läpi papereita ja lajittelin niitä paperinkeräykseen.
En kaikkia, mutta suuren osan kuitenkin.
***
Pikkuhiljaa
alkaa
tuntua
siltä,
että
elämässä
on
aika jatkaa
eteenpäin.
***
torstai 2. huhtikuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 6
Oli tänään vapaapäivä,
tosin yksi palaveri aamulla ja iltapäivällä yhden laskun kirjoittelu.
Kävin myös kaupungilla ruokaostoksilla ja suutarilla.
Seppälä lopettaa, ostin euron hintaisia pipoja ja huiveja muutaman - ajatuksella että niillä aloitetaan uusi kausi syksyllä. Odottavat jo jemmassa.
En tiedä mistä se lähti, mutta olin juuri päivitellyt kaverille että eipä tullut talvella juuri kaappeja siivoiltua. Niin kappas - yhtäkkiä, täysin varoittamatta aloin järjestelmällisesti putsaamaan
a) tee- ja kahvikaapin ja
b) yhden kuiva-ainekaapin.
Ja jopas siellä paikat raikastuivat! Vanhoja mausteita ja teeaineksia lähti mäkeen, sekä vanhoja vitamiinitablettien (jopa tyhjiä) purkkeja. Hmm. Muutama maustepussukka oli selvästi jo viiden vuoden takaisessa muutossa "jatkoajalla" - nyt oli lopullisten hyvästijättöjen aika.
Jotenkin kipristelee korvan takana, josko siivoaisin kolmannenkin kaapin?
Käsittämätöntä!
Voiko tämä tapahtua?
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Kevättä.
Pitää näemmä takoa, kun rauta on kuumaa - ja energiaa lisäävää suklaatakin vielä riittää!
Just do it!
Now!
Yeah!
***
Ps. Viimeisen kuiva-ainekaapin siistaukseen (oli siivottu ehkä puoli vuotta sitten viimeksi) meni 12 minuuttia. Ei kauan!
Suunnitteluhommat näemmä kestävät, hmm. Suunnittelun aika oli 21600-kertainen verrattuna siivouksen kestoaikaan. Vaikuttava lukema!
Mitä tästä opimme?
Suunnitelmista tekoihin - ainakin keväällä ja kesällä.
***
tosin yksi palaveri aamulla ja iltapäivällä yhden laskun kirjoittelu.
Kävin myös kaupungilla ruokaostoksilla ja suutarilla.
Seppälä lopettaa, ostin euron hintaisia pipoja ja huiveja muutaman - ajatuksella että niillä aloitetaan uusi kausi syksyllä. Odottavat jo jemmassa.
En tiedä mistä se lähti, mutta olin juuri päivitellyt kaverille että eipä tullut talvella juuri kaappeja siivoiltua. Niin kappas - yhtäkkiä, täysin varoittamatta aloin järjestelmällisesti putsaamaan
a) tee- ja kahvikaapin ja
b) yhden kuiva-ainekaapin.
Ja jopas siellä paikat raikastuivat! Vanhoja mausteita ja teeaineksia lähti mäkeen, sekä vanhoja vitamiinitablettien (jopa tyhjiä) purkkeja. Hmm. Muutama maustepussukka oli selvästi jo viiden vuoden takaisessa muutossa "jatkoajalla" - nyt oli lopullisten hyvästijättöjen aika.
Jotenkin kipristelee korvan takana, josko siivoaisin kolmannenkin kaapin?
Käsittämätöntä!
Voiko tämä tapahtua?
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Kevättä.
Pitää näemmä takoa, kun rauta on kuumaa - ja energiaa lisäävää suklaatakin vielä riittää!
Just do it!
Now!
Yeah!
***
Ps. Viimeisen kuiva-ainekaapin siistaukseen (oli siivottu ehkä puoli vuotta sitten viimeksi) meni 12 minuuttia. Ei kauan!
Suunnitteluhommat näemmä kestävät, hmm. Suunnittelun aika oli 21600-kertainen verrattuna siivouksen kestoaikaan. Vaikuttava lukema!
Mitä tästä opimme?
Suunnitelmista tekoihin - ainakin keväällä ja kesällä.
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)