Tultiin mökille.
Ilmat suosivat,
maisemat ovat kauniit ja
sauna on lämpiämässä.
Mikäs tässä on ollessa.
Tällä viikolla peruin yhden tapaamisen.
Kroppa oireili nostamalla flunssaa.
Sama
juttu viimeksi.
Ehkä
ei minulle?
Tästä topakoituneena laitoin meiliä kuntosalille, personal trainerin kanssa starttimiitinkiä.
Lisäksi ostin itselleni lennot.
Kohti
vanhoja muistoja,
uusia haaveita.
Olen tyytyväinen.
Kesä-heinäkuu meni omalla painollaan,
elokuu tapahtumien parissa ja reissaten.
Ihan hyvä kesä.
Ja se jatkuu vielä, ainakin muutaman päivän.
Nyt nautitaan!
***
tiistai 25. elokuuta 2015
maanantai 20. heinäkuuta 2015
Ulkopuolisuuden tunteesta
Tänään aamulla
heräsin ja
kaikki oli
ihan ok.
Edessä oli kiva päivä kaveritapaamisineen ja palavereineen.
Ja kappas - naapurit pyytivät aamukahville, heillä oli jäänyt kakkua riparijuhlista.
Hei, ollaanpa nyt rehellisiä - kakkuja. Maistoin kolmea kakkua ja sen jälkeen olikin hyvä lähteä pyöräilemään lounasmiitinkiin! :)
Tämän ystävän kanssa ei oltu nähty muutamaan viikkoon ja kuulumisia oli kertynyt. Päiviteltiin kesän kelejä, vaihdettiin kuulumisia ja perinteisesti myös puitiin asiat, mitkä ovat jääneet hampaankoloon.
Löin tiskiin yhden itseni ominaisuuden, mistä en varmaan koskaan pääse täysin eroon.
Sen tunnustaminen tekee kipeää.
Sen ajatteleminen tekee kipeää.
Koen sitä herkästi.
Vaikka olisin kymmenessä jutussa mukana, mutta se yhdestoista - on se missä tapahtuu?
Vaikka näkisin viittä kaveria, niin se kuudes jäi näkemättä?
Ulkopuolisuuden tunne.
Miten se on niin tiukassa?
Mistä se juontaa juurensa?
Voiko tässä olla mitään aineksia,
mistä voisi rakentaa jotain järkevää?
Kilautin kaverille illemmalla.
Kerroin, että harmittaa, kun tiettyjen kaverien kanssa aina vain lykkääntyy näkeminen.
Ei löydy sopivaa aikaa.
Pohdin ääneen, että kivempaa on jos kumpikin pitää yhteyttä.
Jos yhteydenpito olisi vain minun varassani - no, se on silloin yksipuolista.
Lounastreffikaverin kanssa pohdin, mitä meistä ihmisistä jäisi jäljelle, jos kaikki tarpeet riisuttaisiin. Kaikki me toisistamme jotain halutaan, niinhän se on. Harva asia on täysin pyyteetöntä, harva ihmissuhde täysin pyyteetön.
Joskus kaveruudet, ystävyydet vaativat itseltä enemmän -
joinain aikoina on
kevyempää
ja
joinain aikoina
raskaampaa.
On hemmetin hienoa, että on vanhoja kavereita jotka ovat kulkeneet matkassa läpi vuosien, paikkakuntien ja suhdanteiden. Oijoi, kyllä sitä osaa näin vanhana arvostaa.
Se kantaa.
Se kannattaa!
Ja kun tänään pähkäilin ääneen, mitä hyvää tästä ulkopuolisuuden tunteesta voi saada mukaansa? Sen, että ymmärtää pikkuruisen häivähdyksen siitä, mitä voi olla elämä, jos todella on kaiken ulkopuolella. Koska minähän en ole ulkopuolella.
Minulla on
katto pään päällä,
töitä,
kavereita,
ruokaa.
Ja kakuillakin pääsen herkuttelemaan.
Kaikilla ei ole näin - ei näin hyvin asiat!
Kumma, että joskus pitää ensin sukeltaa pohjamutiin nähdäkseen auringon välkkeen veden pinnalla.
Tänään vain oli sellainen päivä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
***
heräsin ja
kaikki oli
ihan ok.
Edessä oli kiva päivä kaveritapaamisineen ja palavereineen.
Ja kappas - naapurit pyytivät aamukahville, heillä oli jäänyt kakkua riparijuhlista.
Hei, ollaanpa nyt rehellisiä - kakkuja. Maistoin kolmea kakkua ja sen jälkeen olikin hyvä lähteä pyöräilemään lounasmiitinkiin! :)
Tämän ystävän kanssa ei oltu nähty muutamaan viikkoon ja kuulumisia oli kertynyt. Päiviteltiin kesän kelejä, vaihdettiin kuulumisia ja perinteisesti myös puitiin asiat, mitkä ovat jääneet hampaankoloon.
Löin tiskiin yhden itseni ominaisuuden, mistä en varmaan koskaan pääse täysin eroon.
Sen tunnustaminen tekee kipeää.
Sen ajatteleminen tekee kipeää.
Koen sitä herkästi.
Vaikka olisin kymmenessä jutussa mukana, mutta se yhdestoista - on se missä tapahtuu?
Vaikka näkisin viittä kaveria, niin se kuudes jäi näkemättä?
Ulkopuolisuuden tunne.
Miten se on niin tiukassa?
Mistä se juontaa juurensa?
Voiko tässä olla mitään aineksia,
mistä voisi rakentaa jotain järkevää?
Kilautin kaverille illemmalla.
Kerroin, että harmittaa, kun tiettyjen kaverien kanssa aina vain lykkääntyy näkeminen.
Ei löydy sopivaa aikaa.
Pohdin ääneen, että kivempaa on jos kumpikin pitää yhteyttä.
Jos yhteydenpito olisi vain minun varassani - no, se on silloin yksipuolista.
Lounastreffikaverin kanssa pohdin, mitä meistä ihmisistä jäisi jäljelle, jos kaikki tarpeet riisuttaisiin. Kaikki me toisistamme jotain halutaan, niinhän se on. Harva asia on täysin pyyteetöntä, harva ihmissuhde täysin pyyteetön.
Joskus kaveruudet, ystävyydet vaativat itseltä enemmän -
joinain aikoina on
kevyempää
ja
joinain aikoina
raskaampaa.
On hemmetin hienoa, että on vanhoja kavereita jotka ovat kulkeneet matkassa läpi vuosien, paikkakuntien ja suhdanteiden. Oijoi, kyllä sitä osaa näin vanhana arvostaa.
Se kantaa.
Se kannattaa!
Ja kun tänään pähkäilin ääneen, mitä hyvää tästä ulkopuolisuuden tunteesta voi saada mukaansa? Sen, että ymmärtää pikkuruisen häivähdyksen siitä, mitä voi olla elämä, jos todella on kaiken ulkopuolella. Koska minähän en ole ulkopuolella.
Minulla on
katto pään päällä,
töitä,
kavereita,
ruokaa.
Ja kakuillakin pääsen herkuttelemaan.
Kaikilla ei ole näin - ei näin hyvin asiat!
Kumma, että joskus pitää ensin sukeltaa pohjamutiin nähdäkseen auringon välkkeen veden pinnalla.
Tänään vain oli sellainen päivä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
***
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
Automatkalla
Terkkuja tien päältä! Hoksasin juuri, että tässähän ehtii vaikka blogailemaan.
Viikonloppu vierähti Etelä-Pohjanmaalla. Käytiin kahtena iltana rantasaunalla. Lauantaille sattui kesän hienoin ilma, hyvä niin. Piipahdettiin päiväretkellä tupareissa Vaasan kupeessa. Grillausta, auringon palvontaa ja kahvittelua. Uuden kodin ja tämän suvun nuorimmaisen ihastelua.
Köynnöshortensia oli ottanut valtuuksia ja oli pyrkimässä varaston ovesta sisään. Eipä aikaakaan, kun sain puukon kouraani ja pistokkaita matkaan. Pitää koittaa paimentaa niitä ensin ruukussa, josko joku juurtuisi. Pitää sijoittaa taimet ensi vuonna tontin suojaisimmalle alueelle.
Niin, mikähän siinäkin on, kun olen havahtunut kodin ja pihan hoitoon nyt, viiden vuoden makustelun jälkeen. Ihan sama juttu viime asunnossa! Well, ehkä se vaatii sen ajan, että pohjalainen jaksaa kasvattaa uudet juuret, kotiutua.
Hitaasti, mutta varmasti.
***
Kohta käydään minun kotikonnuilla kahvilla ja jaloittelemassa. Ihastellaan uuden saunamökin pohjatöitä!
Good for them.
Mukavaa juhannuksen odotusta!
***
Viikonloppu vierähti Etelä-Pohjanmaalla. Käytiin kahtena iltana rantasaunalla. Lauantaille sattui kesän hienoin ilma, hyvä niin. Piipahdettiin päiväretkellä tupareissa Vaasan kupeessa. Grillausta, auringon palvontaa ja kahvittelua. Uuden kodin ja tämän suvun nuorimmaisen ihastelua.
Köynnöshortensia oli ottanut valtuuksia ja oli pyrkimässä varaston ovesta sisään. Eipä aikaakaan, kun sain puukon kouraani ja pistokkaita matkaan. Pitää koittaa paimentaa niitä ensin ruukussa, josko joku juurtuisi. Pitää sijoittaa taimet ensi vuonna tontin suojaisimmalle alueelle.
Niin, mikähän siinäkin on, kun olen havahtunut kodin ja pihan hoitoon nyt, viiden vuoden makustelun jälkeen. Ihan sama juttu viime asunnossa! Well, ehkä se vaatii sen ajan, että pohjalainen jaksaa kasvattaa uudet juuret, kotiutua.
Hitaasti, mutta varmasti.
***
Kohta käydään minun kotikonnuilla kahvilla ja jaloittelemassa. Ihastellaan uuden saunamökin pohjatöitä!
Good for them.
Mukavaa juhannuksen odotusta!
***
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
Kerrankin kauniita kuvia!
Olipa ihana päivä eilen!
Singahtelin ympäri kaupunkia pyörällä, mm. kukkasia ihastellen, palavereissa ja nuotiolla.
Aamu alkoi ystävän puutarhaan tutustuen.
Toistan itseäni, mutta jäi niin hyvä fiilis toukokuusta...
Kiitos kevät - tervetuloa kesä!
***
Singahtelin ympäri kaupunkia pyörällä, mm. kukkasia ihastellen, palavereissa ja nuotiolla.
Aamu alkoi ystävän puutarhaan tutustuen.
 |
| Hans. |
 |
| Herkkikset. |
 |
| Yhteiskuva! |
 |
| Söpikset. |
 |
| Todella kaunista, värien harmoniaa. |
 |
| Myös kaupungin tulppaanit kukoistavat! |
 |
| Kotona hentoiset tiarellat alkavat avautua. |
 |
| Orvokit ovat pörhistyneet. |
Toistan itseäni, mutta jäi niin hyvä fiilis toukokuusta...
Kiitos kevät - tervetuloa kesä!
***
lauantai 30. toukokuuta 2015
Puutarhan lumoa
Viimeisiä toukokuun päiviä.
Viimeisiä kevään hetkiä.
Puutarha on omasta mielestäni ehkä juuri kauneimmillaan.
Kevätkaihonkukka ja esikot kukkivat,
luonto uhkuu ja puhkuu hiljaista voimaa,
syreenit ovat nupulla.
Mahtavin kukoistus on vielä edessä,
kaikkialla vihertää,
värit ovat vielä
herkät
ja
heleät.
Niin kaunista, niin rauhallista.
Kesä täynnä lupausta edessä.
On saatu paljon sadetta ja ilmat ovat olleet suhteellisen viileät. Kevät on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Olen nauttinut täysin siemauksin. Nyt olen kuitenkin valmis kesän tuloon.
En todellakaan ole kaivannut toukokuun helteitä, pidän vaihtelevista säistä. Kaikki sateet ovat luonnolle ja puutarhalle nyt hyväksi.
Sunnuntaina painun palstalle ja todella harvoin pääsee kylvämään niin, että maa on vielä reilusti kostea, mutta myös riittävän lämmin. Nyt näyttää hyvältä. Palstalle tulee taas herneitä, härkäpapua ja muita papuja sekä hieman kukkia. Ehkä isommalle alalle kuin viime vuonna? Jos tilaa riittää.
Haaveilen, että palstakamut ovat aloittaneet palstat niin, että pääsisin itsekin pienellä soirolla ojan / vattupuskan puolelle. En ole ollut viime vuosina palstalla kovin aktiivinen, mutta nyt tuntuu, että aikaa ja inspiraatiota olisi.
Jos käyn yksin palstalla, arvostan sitä, ettei koko ajan tarvitse kälättää - joten ojanreuna antaisi kaivatun etäisyyden innokkaasta naapuripalstan tädistä. Tavallaan tosi tylyä, että palstalle tulee uppoutumaan omiin oloihinsa - mutta hei, asun rivarissa. Kaikki puutarhassa tekemäni on yleisen katseen ja toistuvan, iloisen kommentoinnin kohteena.
"Puutarhahommissa?"
Kyllä.
Aurinkoista viikonloppua!
***
Viimeisiä kevään hetkiä.
Puutarha on omasta mielestäni ehkä juuri kauneimmillaan.
Kevätkaihonkukka ja esikot kukkivat,
luonto uhkuu ja puhkuu hiljaista voimaa,
syreenit ovat nupulla.
Mahtavin kukoistus on vielä edessä,
kaikkialla vihertää,
värit ovat vielä
herkät
ja
heleät.
Niin kaunista, niin rauhallista.
Kesä täynnä lupausta edessä.
On saatu paljon sadetta ja ilmat ovat olleet suhteellisen viileät. Kevät on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Olen nauttinut täysin siemauksin. Nyt olen kuitenkin valmis kesän tuloon.
En todellakaan ole kaivannut toukokuun helteitä, pidän vaihtelevista säistä. Kaikki sateet ovat luonnolle ja puutarhalle nyt hyväksi.
Sunnuntaina painun palstalle ja todella harvoin pääsee kylvämään niin, että maa on vielä reilusti kostea, mutta myös riittävän lämmin. Nyt näyttää hyvältä. Palstalle tulee taas herneitä, härkäpapua ja muita papuja sekä hieman kukkia. Ehkä isommalle alalle kuin viime vuonna? Jos tilaa riittää.
Haaveilen, että palstakamut ovat aloittaneet palstat niin, että pääsisin itsekin pienellä soirolla ojan / vattupuskan puolelle. En ole ollut viime vuosina palstalla kovin aktiivinen, mutta nyt tuntuu, että aikaa ja inspiraatiota olisi.
Jos käyn yksin palstalla, arvostan sitä, ettei koko ajan tarvitse kälättää - joten ojanreuna antaisi kaivatun etäisyyden innokkaasta naapuripalstan tädistä. Tavallaan tosi tylyä, että palstalle tulee uppoutumaan omiin oloihinsa - mutta hei, asun rivarissa. Kaikki puutarhassa tekemäni on yleisen katseen ja toistuvan, iloisen kommentoinnin kohteena.
"Puutarhahommissa?"
Kyllä.
Aurinkoista viikonloppua!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)