Tilanne päällä

Tulin vesijuoksusta.

Päätin, että ennen mitään työtoimenpiteitä, kirjoitan blogiin - pitkästä aikaa.
Mutta hei, ensin munakasta, se on juuri valmista!

***

Munakas oli hyvää.

Hoksasin sitä syödessä muutamia asioita.

Ensinnäkin se, että minulla on elämä.
Ja toiseksi, minulla on tilanne.

Joista yhdistettynä syntyy elämäntilanne. 


Ja siis - tällä hetkellä minulla on liikaa työtarjouksia, mikä on mahtavaa. Olen kiitollinen, hämmentynyt ja iloinen. Olen päätymässä siihen, että hylkään pari täsmätyötarjousta, jotka liittyvät rakkaaseen harrastukseeni.
Pitää olla henkireikiä ja happihyppyrakosia.

Yksi ystävä kysyi, missä haluat olla viiden vuoden päästä?
Hyvä kysymys.

Tällä tiellä, kehittämässä kaupunkikulttuuria. Mikä pitää sisällään paljon eri osa-alueita ja mahdollisuuksia. Haluan olla luomassa jotain uutta.
Kokovuotisesti, pitkäjänteisesti.

Erilliset lemppariprojektit ja yllättävät täsmätyöt kulkevat rinnalla. Mutta pikkuhiljaa olisi tärkeää saada tasattua työn syklejä, nyt hommaa on runsaasti keväästä syksyyn, kun myös luonto on upeimmillaan. Joutaisin minä tehdä töitä enemmän myös talvella.

Suunta on oikea, vihreä valo vilkkuu siellä jossain, lähiviikkoina olen jo viisaampi.
Kannustan itseäni: minusta on tähän - tahdon tätä - kestän yhden kiirepiikin, että pääsen pelaamaan unelmieni pelikentälle.

Ugh.


Loppuun hieman kiitoksia.

Kiitos kummilapseni äiti K, joka jaksat vinkkailla blogista ja käydä tsekkaamassa, onko uusia tekstejä!

Kiitos K2 (!) mukavasta vesijuoksusta!


Ihanaa vapun aikaa!

***

Neitsyen kauhuja ja unelmia

Taas mennään!

Syksyn työprojektit pulkassa, joululle pitänee piakkoin uhrata ajatus jos toinenkin.
Mutta sitä ennen päräytän kaverin luo Rovaniemelle, tänään, junalla.
Jee!


Kauhukseni sain kuitenkin vastikään kontaktin, jossa minua toivottiin talkoilemaan kasaan erään porukan apurahahakemus, dl 31.12.2015.
Mitä, milloin? 


Ennen Rovaniemen reissua? En ehdi.

Rovaniemellä? No ei tod? (Junaakin joku ehdotti, auts.)

Uhratako viimeinen viikonloppu puoliskon kanssa? Eiiih!

Alkuviikosta? No olihan siinä jo muutakin ohjelmaa..

Jouluna ei tod, joulun jälkeen jätettynä painaa mieltä - eikä lomilla saa ketään kiinni.



Ratkaisu: 

Tunti siellä, toinen täällä, raavin hommaa kasaan. Plaah. Mutta hei, se etenee jo!
Ja laitoin välivaiheen näytille äskettäin - mahdollisesti siihen tarttuu avukseni vielä toinenkin henkilö ja saadaan se iloiseen joulupakettiin alkuviikon aikana.

Muttamutta - reissuun lähdössä ja tajusin juuri, että pitäisi toki sekä pakata, miettiä tuliaisia että syödäkin jotain. Pakkaus helppoa, muutamat perustalvitamineet ja kotioloasu, tuliaiset ostetaan paikan päältä lennosta tarpeen mukaan. Ruokaa, joulujuttuja, pikkupoitsulle jotain mieluista - ja tarpeellista ennen kaikkea.

Pakastin on paras kaveri, kun ruokahuolto pitää pähkiä kiireessä - mustat belugalinssit möllöttivät houkuttelevina pakasterasian pohjalla. Hokasin, että annos on niin iso, että jätän osan jääkaappiin - kun tulen lauantaina nälkäkuolemaa uhkuen, nappaan heti ensiavuksi linssit naamariin ja jaksan lähteä kohti triplabuukattua iltaa! Jes!  

Kuinka kätevää!


No ei vainen triplabuukkausta, nyt peräti torppasinkin yhden houkuttelevan menon.. 
Mietin että ehkä - kävisin yksissä pikkujouluissa piipahtamassa autolla moikkaamassa tärkeitä yhteistyökumppaneita hetkisen seurustellen ja

tulisin

  sitten

kotiin


s-a-u-n-o-m-a-a-n...


R-a-u-h-a-s-s-a.



Rauhallista ja valitsemasi kaltaista joulun aikaa:

hyvän mielen taikaa!


***

Joulun odotusta

Joulu tulla jollottaa - ja hyvä niin.

Syksy meni nopsaan, oli paljon kauniita ilmoja, kuin vastapainoksi märälle kesälle. Tosin, muistikuvani kesästä ovat erinomaiset: tein henkilökohtaisen vapaaehtoistyön ennätyksen leipätöiden ohella, määrällisesti ja varmaan myös laadullisesti.

Syksy vilahti kahden isomman työprojektin merkeissä, kumpikin onnistui hyvin. Pikkuhetken olen ehtinyt huokaista, lopputyöt ja uusien töiden rahoitusten hakua. Vuosilomailen, helmikuussa reissailen ja maaliskuussa kääritään hihat. Työprojekteja on odottamassa, tänään tuli niistä viimeisin.

Sanoin yhdelle kaverille, että maltan tuskin odottaa, mitä kaikkea mahtavaa tulevat vuodet tuovat tullessaan.

Mukavaa joulun aikaa!

***

Uskomaton unetus

Makaan sohvalla.
En jaksa evää liikauttaa!

Kävin tänään punttisalilla. Taukoa oli kertynyt.
Kuten muuten tämän bloginkin suhteen, tämähän on tällä tahdilla kuukausikatsaus.
Mutta mitäpä se haittaa?

Rennompaa näin.

Aina, kun menee hyvin, en jaksa tai muista kirjoittaa. Jonkin verran olen tosin purkanut sydäntäni päiväkirjablogiin. Hmm.

Valoisa elokuu ja syyskuu. Voimat alkavat palautua. Hetkittäin on yhtä riehakan riemuisa olo kuin parikymppisenä.

Julistinkin tänään työpalaverissa:

Löysin siitä porukasta itselleni perheen!
Ihanaa!

Flirttailen maailmalle!
Valloitan koko maailman!

Sama jatkui puhelimessa vanhalle kaverille:

En kysele enää keltään lupaa mihinkään!

Aika hurjaa.
Hei, kyllä se siitä latistuu.

Mutta - vaikka nämä olisivatkin vain ohikiitävinä hetkinä muistumia parikymppisyyden ehdottomuudesta, se ei haittaa - muistan näitä hetkiä lämmöllä.

Ja sitä paitsi, minussa on enemmän

voimaa, 
sitkeyttä ja 
intohimoa 

kuin nuorena.

Näillä mennään vielä pitkälle.


***

ps. Painohommelit, 6 vk aikana 4 kg pois.
Lopullinen tavoite vielä kaukana, mutta:

minulla on aikaa ja tahtoa.


***

Mökkielämää

Tultiin mökille.

Ilmat suosivat,
maisemat ovat kauniit ja
sauna on lämpiämässä.

Mikäs tässä on ollessa.

Tällä viikolla peruin yhden tapaamisen.
Kroppa oireili nostamalla flunssaa.
Sama juttu viimeksi.
Ehkä ei minulle?

Tästä topakoituneena laitoin meiliä kuntosalille, personal trainerin kanssa starttimiitinkiä.

Lisäksi ostin itselleni lennot.

Kohti
vanhoja muistoja,
uusia haaveita.

Olen tyytyväinen.


Kesä-heinäkuu meni omalla painollaan,
 elokuu tapahtumien parissa ja reissaten.

Ihan hyvä kesä.

Ja se jatkuu vielä, ainakin muutaman päivän.

Nyt nautitaan!

***