Yksinäisten puolella

Mitä ihminen lopulta kaipaa tässä elämässä?

Katon pään päälle, ruokaa, mielekästä tekemistä. Kun perustarpeet on tyydytetty, kaipaamme läheisyyttä, rakkautta, ystävyyttä - ylipäätään hyväksyntää.

Olen taas miettinyt paljon yksinäisiä ihmisiä. Linnan juhlien suursuosikki Hannes Hynönen sai valtavan kasan joulukortteja. Jopa järkyttävän kasan.. Onneksi nyt synttärien aikaan (102 vuotta 10.1.!) hänelle puuhattiin sähköistä adressia. Siinä oli äskettäin jo 8957 nimeä.


Kuinka paljon on vanhuksia, joita kukaan ei muista? 

Suomalaiset vanhukset tekevät valitettavan paljon itsemurhia. Niitä on tutkittukin, muutama poiminta tutkimuksesta:

"Lähes puolet IMS-87-aineiston yli 65-vuotiaista itsemurhan tehneistä oli ollut yhteydessä terveydenhuoltoon viimeisen elinviikkonsa aikana, yli kaksi kolmasosaa viimeisen kuukauden aikana ennen kuolemaansa. Terveydenhuollossa siis lienee mahdollisuuksia ehkäisytoimien kehittämiseen, vaikka näyttääkin siltä, että itsemurhavaara on ollut esillä hoidossa vain harvoin."
 
"Iäkkäät eivät tutkimuksemme mukaan usein tuo esiin itsemurha-ajatuksiaan, joten depressiota ja itsetuhoajatuksia tulisi etsiä aktiivisesti kysymällä myös vanhuspotilailta. Tutkimuksemme osoittaa, että itsemurhaa harkitsevat vanhukset kääntyvät ongelmineen usein terveydenhuollon palvelujen puoleen. Tämä viittaa selviin ehkäisymahdollisuuksiin. Etenkin perusterveydenhuollon rooli vanhusten itsemurhien ehkäisyssä näyttää olevan tärkeä."

Olisi helppoa nakittaa tämäkin homma yhteiskunnalle. Kun tiedän, miten tiukilla tk-lääkäreiden aika on, ei kaikkea vastuuta voi heidän hartioilleen sälyttää! Lisätietoa tutkimuksesta:

"Yksinäisyyden tunteesta oli lähiomaiselle puhunut 37 % yli 65-vuotiaista."

"Omaisille itsemurha-aikeista tai -ajatuksista oli joskus kertonut 48  % yli 65-vuotiaista itsemurhaan kuolleista, naiset ja miehet suunnilleen yhtä usein."

Aineistossa oli yllättävää, että 49 % itsemurhan tehneistä oli avioliitossa. Eli prototyyppi - yksinäinen, eläkkeellä oleva leskimies ei olekaan se tavanomaisin itsemurhan tekijä. Huolestuttavan moni puhuu läheisilleen omasta tilanteestaan - ja silti päätyy itsemurhaan. Kovin surullista.


Miten siis pelastaa yksinäiset ja masentuneet vanhukset?

Olen miettinyt, etten voisi itse sitoutua esim. ystävätyöhön, koska elämäni on niin epäsäännöllistä. Olen miettinyt, että panostan omiin isovanhempiin - no, nyt minulla on enää yksi mummi.

Olen miettinyt myös sitä, tuntuuko yksinäisyyden kohtaaminen sittenkin liian kipeälle?

Näitä asioita on hyvä pohtia edelleen. Samalla ehkä joutuu kohtaamaan omat yksinäisyyden muistonsa ja peikkonsa kaukaa menneisyydestä.


Heittäydytään niihin arkipäivän kohtaamisiin! Voit vaihtaa päivän säästä sanasen bussipysäkillä ja kysyä tarvitseeko vanhus apua bussista noustessa.. Ei se aina ole avaruustiedettä.
Ja soitetaan sille omalle mummille! 


Rohkeutta kohtaamisiin!


***

Matkalla nuoruuteen - ja lapsuuteen

Täällä on ollut tosi kova lumipyry. Lunta on kertynyt ainakin kymmenkunta senttiä. Kun lähdin kävelemään, pyrytti vielä julmasti. Käärin itseni villakangas- ja toppakääröön ja lähdin etenemään kohti vanhusten hoitokotia.

Olen käynyt laulamassa kahdessa eri hoitokodissa viime syksystä alkaen. Tämä viimeinen, joka on nyt vakipaikkani, on monenlaisten persoonien koti. Mutta laulun lahja on todellakin  näillä vanhuksilla tallella! Tänäänkin laulettiin monta laulua tosi reippaasti; seassa onkin mm. entisiä kuorolaisia.

Yksi pappa sulatti sydämeni, kun loihe lausumahan "tuollainen pikkuinen tyttö, istupa tähän". Tein työtä käskettyä. Aika harvoin sitä enää pikkuiseksi tytöksi mainitaan!

Hoitokodilla on valmiit lauluvihot ja sieltä etsittiin parhaat laulut - sellaiset, jotka myös minä osaan. Vanhuksethan muistavat laulut tosi hyvin! Jotenkin laulujen sanat kumpuavat erilaisesta muistista kun viime vuosikymmenten tapahtumat. Laulut ovat tuttuja jo lapsuudesta, nuoruudesta.

***

Kalliolle kukkulalle laulusta aloitettiin ja lopetettiin ikisuosikilla Suojelusenkeli.
On jotain hyvin liikuttavaa kun vanhukset laulavat tämän laulun. Eritoten, kun lähes joka kerta on sattunut että minultakin tullaan kysymään missä oma koti on. Muistisairaiden vanhusten elämä laitoksessa on niin erilaista kuin tämä meidän elämämme.

Tänäänkin yksi mummo oli varustautunut lumituiskun takia nahkarukkasilla ja oli tekemässä lähtöä kotiin. Toinen kyseli, saako hän tosiaan olla täällä ja rauhoittui kun vakuuttelin että tämä on nyt hänen kotinsa, käydään istumaan ja kohta saadaan kahvia.

Ihmisen elämä alkaa hennosta lapsuudesta ja päätyy hauraaseen vanhuuteen. Osa vanhuksista palaa lapsenomaiseen maailmaan. Nämä sanat ovat aina olleet koskettavat ja elämän rajallisuuden äärellä ne koskettavat edelleen - yhä voimakkaammin.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Niin pitkä on matka, ei kotia näy,

:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois

:,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:

***