Tip tap

On joulu.

Olen kotikonnuilla, eli vanhempien luona. Myös mummi on täällä, veli lähti iltapäivällä ajelemaan etelämmäs.

Joka aamu on nautittu rauhallinen aamupala ja lähdetty koirien kanssa lenkille. Maisemat ovat olleet kuin postikortista, puut lumen kuorruttamia ja reipas, kuiva pakkaskeli. Tänään lenkillä nähtiin sekä syvänsinistä että punertavaa ja kellertävää taivasta.

Lenkin jälkeen on syöty tuhti lounas, jouluaattona se oli lohikeittoa ja riisipuuroa. Aattona käytiin vesperissä ja haudoilla, iltaruoka syötiin aika myöhään. Joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle ja kun herkullinen jouluateria oli nautittu ja keittiö siivottu, laitettiin tonttu asialle jakamaan lahjoja. Sain ihan valtavan paketin.. Siitä paljastui digijärkkäri ja kamerareppu.

Olen hieman hämmentynyt, tutustelen kameraan ja yritän ymmärtää aukosta ja valotusajasta, joille en aikaisemmin ole joutunut korvaani lotkauttamaan. Takkatuli toimi kuvaajan kohteena, mutta kyllä harjoittelu jatkuu vielä pitkähkön tovin. Uskonpa, että vuonna 2015 nähdään kuitenkin ihania kuvia!

Mun tekniikkavarustus etenee huimaa vauhtia, kun nyt viimein siis omistan älykännykän, läppärin ja digijärkkärin. Olen pohtinut tabletin hankintaa mutta myös todennut että se ehkä jämäyttäisi lopullisesti sohvan pohjalle. Ihan hyvä kun pöytäkone on välillä varattu, läppäriä ei jaksa avata ja mobile ei lataa Facebookia kunnolla.. Ehkä näin on tarkoitettu.

Pieni sometaukokin oli jouluna, muutamia päiviä poissa Facebookista, Twitteristä. Instagramiin tykittelin muutamia tunnelmakuvia kuitenkin. Jäälyhtyjen teko oli helppoa, kun pakkanen huiteli hetkittäin 20 tiukemmalla puolella.

Naapurissa olen käynyt kahteen otteeseen, minun niin sanotun toisen perheen luona. Siellä on monenlaista mukavaa säpinää ilmassa, mutta myös yksi ärtsy koira, joka söisi koko kylän jos uskaltaisi.. Lukuhommiin en ole juuri ehtinyt (paitsi pari sivua yhdestä kirjasta josta lisää myöhemmin!), mutta:


*Kafka rannalla oli mielettömän ihana - sen jälkeen oli ajatus, voiko ja haluaako lukea enää ikinä mitään..!?

*Aallot on luettu, tykkäsin kunhan jaksoin hieman punnertaa

*Jää on menossa, voin jo suositella..

Ja joulukirja-asioihin palaan myöhemmin. Sekä ehkä tarkemmin em. kirjojen tuomiin ajatuksiin.

Mutta nyt,

  unten maille,
  riemukkaille!

Pikinokat vauhdissa, tämä kuva marraskuulta.

Ihanaa joulun aikaa, viikonloppua - ja loppuvuotta!


***

Maa martaana makaavi

Marraskuun ensimmäinen päivä.
Kuukausi, jolloin tekisi tavallisesti mieli käpertyä todellisuudelta.

Mutta.

On ollut ihanaa olla lomalla.

Olen poiminut hallavahakkaita.
Ollaan käyty koirien kanssa lenkillä.

Olen parantanut maailmaa naapurissa.
Olen päässyt raatokukan kummiksi.
Olen valokuvannut kaikkea kaunista ja värikästä.

Tänään aamu valkeni, maa oli kuurassa.
Tulkoon valkeus - ja valkeus tuli.


Olen terve, minulla on terve päivä.
On hyvä hengittää.
On hyvä ulkoilla.
On hyvä nukkua.

En huolehdi huomisesta.

Panostan olemiseen.

Terveyteen, ruokaan, uneen.
Hyvään seuraan, järkevään tekemiseen.

Rentoutumiseen.
Jaksamiseen.

Voimaantumiseen.

***

Minulla on nykyään valtava tarve valokuvata kaikkea kiinnostavaa mitä näen.

Luontoa.
Auringon kajoa.
Vastavaloa.

Ilta-aurinkoa.
Kasveja ja eläimiä.

Ehkä hankin jossain vaiheessa paremman kameran?
Pikkupokkari koittaa ystävällisesti tarkentaa vähän joka paikkaan - muttei tarkenna kunnolla mihinkään.. Parhaansa se tekee kuitenkin..

Mutta tosiaan - lähivuosina voisi olla investoinnin aika!


Mainiota marraskuuta!

***

Onnea ja haikeutta

Onnea on:

Viikonloppu maalla lapsuuden kotikonnuilla. Pieni koiranpentu (pikinokka!) joka hurmasi koko porukan! Perheenjäsenet ja mummi, jonka kanssa pääsin saunomaan. Hänellä on ollut pitkä tauko saunahommista - terveydellisistä syistä. Pesin mummin varpaat. On etuoikeus että on mummi, jota voi auttaa pesulla. Äiti rasvasi mummin selän tällä kertaa.

Onnea on äiti ja mummi!
 

Haikeutta on: 
Paluu maalta kaupunkiin.

Kun on asunut tietyssä rakkaassa paikassa 18 vuotta, kaipaa sinne jollain tapaa aina. Pientä koiranpentuakin ja perheenjäseniä jäi kaipaamaan.

Matkalla taas tajusin, miten lyhykäinen täma kauniin Suomen vilpoisa kesä on. Mun lapsuudesta asti tärkeä ystävä tulisi kotimaisemiin ensi viikonloppuna. Harkitsen vakavasti, josko menisin täsmäiskuna piipahtamaan maalle silloin - ei olla nähty kunnolla vuoteen! Se on jo aika noloa. Ja olisihan luxusta viettää kesäpäivää kummankin lapsuuden maisemissa, hyvässä seurassa.


***

Ensi viikko on aika tsäpäkkä. On töitä, vapaaehtoistöitä ja useita kaveritapaamisia. Kahvittelua, paltsuja, lounaita, retkeilyä, tiedotusta, talkoita, bileitä - monenlaista mukavaa menoa. Aika ihana ja monipuolinen viikko tulossa!

Koitan pysyä kärryillä ja muistaa kaiken - olen nimittäin meinannut luopua kalenterin kiikuttamisesta ja ainakin lähiviikkojen jutut olisi tarkoitus roikottaa jatkossa mukana nimenomaan päässä.

Myös jännitysmomentteja näköpiirissä ensi viikolla - saadaanko työryhmänä yksi apuraha.. Mielenkiintoista.

Yksi tiedote lähdössä minun nimissä maanantaina, jos apuraha menisi läpi ja seuraavalla viikolla ehkä toinen tiedote eri asiasta - ois mahkuja vilahtaa kolme kertaa viikon sisällä mediassa.. Se on jo hieman liikaa mutta näistä ("yhteyksistä" / asioista) ei viitsi enää pakittaa.

Tosi kyseenalaista välillä olla monessa mukana sen takia, että näkyy niin monessa. Mutta uskon että se aktiivisuus poikii jotain positiivistakin, toki hieman mietityttää näkyykö oikeasti liian monessa jo tällä hetkellä.. Niin moni on "noteerannut".. Hmm.

Voisin ratkaista asian niin, että seuraava uusi asia, hmm, kampanja - mitä alan rummuttamaan somessa ja mediassa - ei menisi minun nimissä / henkilöityisi minuun. Se voisi henkilöityä yhdistyksiin / viranomaisiin ja siihen kokonaisuuteen, että "tämä asia puhuttaa monia". Ja eihän siitä ole pakko iskeä kaikkia kortteja heti pöytään? Hmm. Sounds like a plan!


Nyt fiilistellään ihanalla mesiangervokuvalla kesältä 2013 - lapsuusmaisemista.

Ah onnea! Kesä!

Nautitaan kesästä ja läheisten seurasta!


***

Kuvia maaseudulta maalis-huhtikuun vaihteesta

Olin pikinokan kanssa kotimiehenä, kun Konkari ja daami olivat Afrikan mailla.
Kuvat on otettu maaliskuun loppupäivinä ja huhtikuun alkupäivinä.

Ihanaa, että oli mahdollisuus olla maalla tuohon luonnon heräämisen aikaan. 

Kohti auringonlaskua.

Olipa ihana auringonlasku! Moottoritie on kuuma...

Naapurin betonimylly.

Legendaarinen seinävaate.

Merisilmä.

Suomenpienhevonen

Pienet!

Teinit.

Dalmatialaisen kanssa jokimaisemissa lenkillä.

Pikinokkaa unohtamatta.

Yhteenkasvaneet kuusi ja koivu.

Siinä sitä on. Rakasta maalaismaisemaa - lakeutta.

***

Peipon laulua

Totta se on.

Toissapäivänä olin kuulevinani kaukaa peipon laulua mutten ihan päässyt selvyyteen oliko kyseessä kaukainen peippo vai vilkas mielikuvitus. Tänään raotin ulko-ovea lehdenhakureissulle ja lähimmästä koivusta raikasi peipon riemua uhkuva laulanta. Ihanaa, hurjaa, uskomatonta - peippo laulaa lakeuksilla maaliskuussa! Myös hieman huolestuttavaa, miten pienet sankarit selviävät luvatusta kylmemmästä jaksosta. Ehkä pääjoukko on vielä lämpimämmillä mailla fiilistelemässä.

Mutta - nyt ei murehdita vaan tällä viikolla palataan positiiviseen ajatteluun! Eilen iski joku erikoismelankolia. No, kaikki tunteet ovat osa elämää. Let it be.

***

Tällä viikolla on pienimuotoista suhailua maakunnan ja kaupungin välillä. Olen pikinokan seuralaisena kotikonnuilla, sitten piipahan kaupungissa tuplaseminaaripäivässä jonka jälkeen palaan ruokakupin kuskaajaksi ja flexin varteen. Sitten käy matka isien maille vielä astetta eteläisempään maakuntaan.

Tänään on näköpiirissä meilihommia useampaan eri suuntaan. Laittelen tarjouksia ja ehdotelmia tietyn työn sisällöistä. Tuntuu että kaikki muutaman vuoden aikana siunaantuneet kontaktit poikivat töitä tälle kesälle. No, hyvä niin. Takana rennompi jakso ja virtaa piisaa. Hienointa on se, että todennäköisesti pääsen laajentamaan tekemisiäni pitkään ja hartaasti haaveilemiini suuntiin. Erittäin monipuolinen kesä tulossa useine työ- ja vapaaehtoistyöproggiksineen.

Eilen tuli käytyä kahdella lenkillä. Ensin dalmatialaisneitokaisen hurmaavassa seurassa ja illemmalla ennen saunaa pikinokan kanssa. Mahtava homma. Kunpa tämä aktiivisuus nyt asettuisi pysyvästi osaksi elämää. Olenkin laittanut itselleni positiivisen ukaasin, kesät ja kesä mennään luontaisesti lisääntyvän aktiivisuuden merkeissä - mutta jos tahti uhkaa syksyn mittaan hyytyä, nappasen tuttua personal traineria hihasta.

Okei, nyt laskeskelemaan ja tekemään tarjouksia.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

***

Kyllä maalla on mukavaa

Terkut landelta!

Olen täällä jonkin aikaa kotimiehenä ja pikinokan seuralaisena, kun Konkari daameineen vaikuttaa Afrikan mantereella. Täällä on tehty keittiöremontti ja työtasoiksi on valittu häikäisevän valkoiset pinnat. Todella kauniit, tosin epäilen ettei moinen olisi pitemmän päälle meikäläisen värivalinta. Jännä nähdä miten tasot kestävät aikaa.

Maaliskuu, kevät, aurinko. Viime talvena tähän aikaan oli täysi hiihtokeli ja hanget kimmelsivät. Nyt lunta löytyy enää muutamissa varjopaikoissa pikkulämpäreinä, enimmäkseen maisema vihertää ja rusehtaa. Kaunista, lämmintä - mutta hieman hämmentävää. Linnut ottavat ilon irti sulaneista pelloista, lenkillä nähtiin kolmen kiurun kilpalento, sekä naukuvia töyhtöhyyppiä. Pajunkissat ovat parhaimmillaan. Aika ihanaa.

Voikohan se olla mahdollista, että maalla on helpompaa olla voimakas ja eheä ihminen? Kun lompsii kumppareissa tontin rajoja pitkin, on aika rauhaisa, jotenkin täysi olo. Kaikki on tässä. Ei kaipaa mitään enempää. Homma on hallussa.

Lompsin myös naapurin puolelle, siellä on kaadettu kuusia ja mäntyjä ihan urakalla. Nyt heidänkin pihalleen kurkottaa ilta-aurinko, lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Talo on nyt tyhjillään ja sitä rempataan, siitä tulee sievä pieni koti jollekin.

Napsin kävellessä koivun oksia ja pajunkissoja maljakkoon ja nyppäisin omalle tontille palatessa ohimennen kuisman siemenkotia kämmeneen ja levittelin siemeniä tuulen mukana pientareelle. Tsekkasin etupihalta helmihyasinttien vihertupsut ja varaston päädystä puutilanteen. Täällä on pidetty paikat hyvässä kunnossa, se on hienoa.  Yhden kuusen latva on syystä tai toisesta nuupahtanut ja siitä on kasvamassa hauska tuppurakuusi. Terijoensalava puolestaan on kasvanut valtavaksi ja mietin että sen joutaisi leikata alas - jonka jälkeen siitä saisi paljon paremman näky- ja pölyesteen maantielle. Hmm.

Mukavaa tutkailla luonnon heräämistä ja pihapiirin muutoksia lapsuuden maisemissa, kaikilla ei ole mitään kontaktia omaan lapsuuden kotiinsa. Pidän itseäni siinä suhteessa onnekkaana.


***

Pikinokan kanssa käytiin myös minun lempipaikalla.. Se sijaitsee pienen metsikön etelälaidalla ja siitä aukeaa näkymä suoraan pelloille. Metsän reunassa on vanha sininen autonkottero ja keltainen paalauskone. Jos saisin lottovoiton, rakentaisin siihen mökin ja istuisin aamukahvilla ja ihastelisin peltomaisemaa. Paikalla on joskus ollutkin talo, koska sinne johtaa pikkuinen puskittunut metsätie ja metsästä - läheltä pellon reunaa piirtyy esiin tontin paikka. Oijoi, unelmia pitää olla.


***

Pirautin tuossa naapurin emännälle, hän oli vuolemassa hevosen kavioita. Sovittiin että menen käymään siellä huomenna. Pitäähän meidän pitää hänen mökillään kevätkauden avajaiset, nyt kun kerran kelitkin suosivat. Hänen mökkinsä on rakennettu muutama vuosi sitten, juuri suojaavan metsikön kupeeseen, pellon reunaan - sinne todella "sopii aurinko" kuten Etelä-Pohjanmaalla sanottaisiin.

Otin muuten eilen tosi kauniita tunnelmakuvia maantiestä ilta-auringossa, pitää tuikata niistä kuvakooste blogiin myöhemmin.

Auringon tuoksuista viikonloppua!


***

Kuvia lumisesta Lapista

Vauhti kiihtyy!

Kevät on lempivuodenaikani jolloin aktivoidun monella rintamalla. Tavoitteena on viettää vähemmän aikaa tietokoneella ja tv:n ääressä, mikä yleensä onnistuu ihan luontevasti. Mutta tietokoneella olisi ihania kuvia Rivieran reissusta ja Lapista..! Tämän lumisen ja aurinkoisen viikon kunniaksi muistellaanpa siis muutaman kuvan avulla viime viikkoista Lapin reissua.

Matkalla pohjoiseen..

Tämmöistä tessua moikattiin Rovaniemen kupeessa!

Illan viimeinen kajo, mökille enää poronkusema.

 

Avanto.

Peace!

                                                                         ***

Ihana tuli. Lämpöä.

Meitsi!

Ukkometso kävi täällä.

Konkari ja pikinokka edellä, kameran räplääjä perässä.

Kuin järvellä, hangen jäähileinen pinta kimmeltää.

Ruokaa.

Pikinokka söpistelee. "Apuna" suomustamassa.

Pikinokalla on asiaa.

Hei, lettuja!

Viimeinen hiihtokeikka, kantohanki. Ah onnea!

Ihana taukopaikka käkkyräpuulla.

Ei lisättävää.


***

Viimeinen ilta mökillä

Aika mökillä on mennyt nopsaan. Täällä mennään ihmisen tahtiin. Aamulla noustaan, otetaan aamupalaa. Ulkoillaan, syödään, juodaan kahvit. Poltetaan pari pesällistä, että kamppeet kuivuvat. Otetaan päikkärit. Luetaan, touhutaan, oleillaan. Jossain vaiheessa päivä kääntyy illaksi ja sauna lämpiää. Kyllä tähän tottuu.

Puusaunaa, lunta, puhtautta ja hiljaisuutta jää kaipaamaan. Joulun aika mökillä on ollut ihanaa, mutta päivä on lyhyt ja mökin lähialueella kulkeminen jää vähäiseksi. Nyt oli mukavaa, kun joka päivä tuli hiihdettyä, valokuvattua lempikuusia ja montaa muuta kohdetta.

Purotaimen eli tammukka ja harjus eli harri maistuivat makoisille paistettuina, savustettuina, keitossa ja suolakalana. Myös yksi puronieriä ui lautaselle.

Mutta, kaupunki kutsuu ja viikonlopusta onkin tulossa mielenkiintoinen. Kokoustelua, apurahahakemuksen viilausta, paneelikeskustelua. Tositoimiin heti siis!

Olipa kyllä hieno mökkireissu. Tänne useammin jatkossa, ehdottomasti!

Kiitos Konkari ja pikinokka hyvästä seurasta.

***