Terkut landelta!
Olen täällä jonkin aikaa kotimiehenä ja pikinokan seuralaisena, kun Konkari daameineen vaikuttaa Afrikan mantereella. Täällä on tehty keittiöremontti ja työtasoiksi on valittu häikäisevän valkoiset pinnat. Todella kauniit, tosin epäilen ettei moinen olisi pitemmän päälle meikäläisen värivalinta. Jännä nähdä miten tasot kestävät aikaa.
Maaliskuu, kevät, aurinko. Viime talvena tähän aikaan oli täysi hiihtokeli ja hanget kimmelsivät. Nyt lunta löytyy enää muutamissa varjopaikoissa pikkulämpäreinä, enimmäkseen maisema vihertää ja rusehtaa. Kaunista, lämmintä - mutta hieman hämmentävää. Linnut ottavat ilon irti sulaneista pelloista, lenkillä nähtiin kolmen kiurun kilpalento, sekä naukuvia töyhtöhyyppiä. Pajunkissat ovat parhaimmillaan. Aika ihanaa.
Voikohan se olla mahdollista, että maalla on helpompaa olla voimakas ja eheä ihminen? Kun lompsii kumppareissa tontin rajoja pitkin, on aika rauhaisa, jotenkin täysi olo. Kaikki on tässä. Ei kaipaa mitään enempää. Homma on hallussa.
Lompsin myös naapurin puolelle, siellä on kaadettu kuusia ja mäntyjä ihan urakalla. Nyt heidänkin pihalleen kurkottaa ilta-aurinko, lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Talo on nyt tyhjillään ja sitä rempataan, siitä tulee sievä pieni koti jollekin.
Napsin kävellessä koivun oksia ja pajunkissoja maljakkoon ja nyppäisin omalle tontille palatessa ohimennen kuisman siemenkotia kämmeneen ja levittelin siemeniä tuulen mukana pientareelle. Tsekkasin etupihalta helmihyasinttien vihertupsut ja varaston päädystä puutilanteen. Täällä on pidetty paikat hyvässä kunnossa, se on hienoa. Yhden kuusen latva on syystä tai toisesta nuupahtanut ja siitä on kasvamassa hauska tuppurakuusi. Terijoensalava puolestaan on kasvanut valtavaksi ja mietin että sen joutaisi leikata alas - jonka jälkeen siitä saisi paljon paremman näky- ja pölyesteen maantielle. Hmm.
Mukavaa tutkailla luonnon heräämistä ja pihapiirin muutoksia
lapsuuden maisemissa, kaikilla ei ole mitään kontaktia omaan lapsuuden
kotiinsa. Pidän itseäni siinä suhteessa onnekkaana.
***
Pikinokan kanssa käytiin myös minun lempipaikalla.. Se sijaitsee pienen metsikön etelälaidalla ja siitä aukeaa näkymä suoraan pelloille. Metsän reunassa on vanha sininen autonkottero ja keltainen paalauskone. Jos saisin lottovoiton, rakentaisin siihen mökin ja istuisin aamukahvilla ja ihastelisin peltomaisemaa. Paikalla on joskus ollutkin talo, koska sinne johtaa pikkuinen puskittunut metsätie ja metsästä - läheltä pellon reunaa piirtyy esiin tontin paikka. Oijoi, unelmia pitää olla.
***
Pirautin tuossa naapurin emännälle, hän oli vuolemassa hevosen kavioita. Sovittiin että menen käymään siellä huomenna. Pitäähän meidän pitää hänen mökillään kevätkauden avajaiset, nyt kun kerran kelitkin suosivat. Hänen mökkinsä on rakennettu muutama vuosi sitten, juuri suojaavan metsikön kupeeseen, pellon reunaan - sinne todella "sopii aurinko" kuten Etelä-Pohjanmaalla sanottaisiin.
Otin muuten eilen tosi kauniita tunnelmakuvia maantiestä ilta-auringossa, pitää tuikata niistä kuvakooste blogiin myöhemmin.
Auringon tuoksuista viikonloppua!
***
