Kohtuullinen kuulo ja muita luontaisetuuksia

Ihanaa, että kuulee lintujen laulun.

Ymmärrän sen jo tässä iässä. Toisessa korvassani on nimittäin kuulo heikentynyt. En meinannut ensin käsittää mistä on kyse. Jo vuosia sitten taannoisessa tapahtumatyössä yksi työkaveri motkotti minulle etten kuuntele. Kuuntelinhan minä, mutta hirmuhälyssä ääni tuntui puuroutuvan. Tietysti syyllistin itseäni, etten osaa keskittyä kuunteluun - yritin kyllä.

Hanketyössä oli kauhukseni tapana huudella huoneesta toiseen, ahdistuin siitä, kun tuntui että jatkuvasti sai olla hälytysvalmiudessa. Tunnollinen kun keskittyy koko ajan siihen ajatukseen, että ei kai jollain nyt ole mulle asiaa.. Työterveydessä otinkin asian puheeksi ja jonkinlainen järkytys, mutta toisaalta helpotus oli tieto, että toisen korvan kuulo on heikentynyt.

Onneksi kuulen kohtuudella vielä kaikenlaista. Mutta ihan korkeimmat äänet vissiin viuhuvat ohi ja kovat äänet aiheuttavat jonkinlaista kipua. Keikoille meno ilman korvatulppia ei enää tule kysymykseen. Hyvä tietää tilanne, osaan vaalia jäljellä olevaa kuuloa ja arvostaa sitä.
Mustarastas muuten lauloi tänään kävelyllä, ihanaa.

***

Muita luontaisetuuksia?

Monenlaista ajatusta pyörii taas mielessä. Mutta tällä kertaa pähkäilyn aiheena numero yksi - ovat puutarhajätteet. Asuinalueellamme on 80-luvun fiinien talojen rivistö, joiden tontti rajoittuu jonkinlaiseen yhteisnurmikkoon, kuusikkoon ja sen takana häämöttää kaupungin pajukkosektori. Pajukko on omatoimisesti valjastettu puutarhajätteen kaatopaikaksi ja minua jotenkin kutkuttelisi pikkaisen kartoittaa aluetta ja tehdä laskelmia

a) paljonko alueella peittynyt neliömetreissä
b) paljonko biomassaa on kuskattu metsään 30 vuoden aikana
c) mitä lajeja em. seurauksena metsään on pesiytynyt
d) mitä kokonaisvaikutuksia tällä on alueen kasvillisuudelle.

Ja! Mahdollisesti tarjota aiheesta juttua lehteenkin. Katsotaan.

Olisi kaikkien etu, että metsät pysyvät metsinä ja puutarhat puutarhoina. Jo nyt jättipalsami leviää huolestuttavasti alueella. Hitaammista valloittajista puhumattakaan, esim. yhteen kohtaan rönsyansikka on muodostanut 3 m2 kasvuston. Pitäisiköhän pyytää kaupunginpuutarhuria terassikahveille ja tutustumaan alueeseen? Hmm.

Puutarhassakin tapahtuu, omassani siis. Terassituolit on kiikutettu terassille,
pari tonttua ja yksi lyhty majoitettu varastoon. Narsississa kävi paksunpuoleinen kimalainen,
humala on kasvanut 3 cm ja ylipäätään luonnon voima ja auringon lämpö huimaa heikomman päätä.

Tällainen ihanuus on lähtenyt karkumatkalle naapurin pihasta.

Terassilla on nautittu jädekahvit ja täytyy todeta -

  onhan tämä mahtavaa aikaa!


***

Laidasta laitaan

Notta jopas.

Kyllä voi ihmisellä muutaman tunnin aikana poukkoilla mielialat.

Lähdin pyöräilemään narsissimestoille. Tosi kaunis aurinkoinen ilma ja parin päivän takaisten sateiden ansiosta ilman pölymääräkin oli kohtuuden rajoissa.

Jostain syystä mielessä kuitenkin pyörivät ikuiset kysymykset kuten:
*Mikä on elämän - tai minun elämäni tarkoitus?
*Onko minulla arvoa ihmisenä?
*Mikä on tehtäväni maapallolla, onko sitä?

Tätä peruskamaa joka alkoi lannistaa pientä ihmistä. No, niin pitkään on mennytkin hyvin että muutama alakulopäivä ei vielä aiheuta lopullista tappiomielialaa..

Kohde 1. Ei narsisseja. "Ei olla saatu."
Kohde 2. Narsisseja. Ruukkukoko 9cm, ruukussa muutama heiveröinen tupsu, nuput hakusalla. Meinas tulla tippa linssiin!

Taannoisilla keltaisilla päivilläkin kaupunki oli pullollaan narsisseja, miksen silloin ostanut niitä?

Tarinan opetus: Jos todella haluat jotain, ole ajoissa liikkeellä. 

Ostin 6 pikkuruukkua, joista vissiin saan muutamat mininarsissit vapuksi. Oijoi.

Paremmin ei mennyt kohteen 2 pihalla olevalla miehellä, joka totesi toiselle: "Tuli se saatanan lumilinkokin ostettua viime syksynä, kaksi kertaa käyttäny". Että näin. Ihan hyvinhän mulla menee.

Pyöräilin takaisin itselleni uutta reittiä, joka olikin suorin ja varsin ilmeinen, mietin oliko vanha puhelinluettelon kartta jota kuikuilin ihan ajan tasalla. Oli miten oli, nyt on uusi reitti tiedossa.

Tulin kotiin ja paraatipenkki tuijotti minua syyttävästi. No tosiaan, scillat ovat jo nupulla ja vanhat perennat rötköttävät raatoina niiden niskassa. Anteeksi!

Raivasin penkkiä ja siinä samalla tuli raivattua itselle parempi mieliala. Puutarhanhoito ja liikunta pitävät ihmisen onnellisena, taas se tuli todistettua.

***

Joku puhelu oli tullut, soitin takaisin puolihuolimattomasti. Lehden toimittaja kyseli vanhalle asemalle uusia käyttötarkoituksia. Koska olin ihan nälissäni, lupasin palata asiaan hetken kuluttua. Otin myös puhelun luottotyypille - nakeltiin ajatuksia ristiin ja rastiin ja siitähän alkoikin muodostua hieno paletti.

Tällaisia ajatuksia sinne tupsahti:

*Matkatoimisto: loungetila businessmatkustajille (Jatan idea!)
*Verkko: viimeisintä teknologiaa hyödyntävä verkostoitumiskahvila / kokoustilat
*Asema: tukikohta/kahvila/tstopalvelut jossa kaikesta vastaa tietysti
*Asemanhoitaja :)

Lisäksi matkailun infopiste on paikallaan vaikka varsinainen pääpaikka lieneekin uudella puolella. Hmm, nyt en muista enää yhtään mikä mua niin ärsytti tai masensi alunperin? Terassia putsaamaan - mars!

Terkuin Ninjapinja - kaupunkikulttuuriaktiivi.


***

Aikainen lintu madon nappaa

Heräsin kuudelta. Nousin kuuden jälkeen.

Tässä on vissi ero siihen, että eilen heräsin kuudelta, totesin itseni virkeäksi, mutta koin että on liian aikaista nousta. Miksi ihmeessä? Kun sitten puoliväkisin nukuskelin puoli kahdeksaan, herääminen oli tosi tokkuraista.

Tänään herätessäni eilinen kokemus oli tuoreessa muistissa joten pinkaisin reippaasti ylos petistä. Hain lehden, join kahvit, katsoin aamu-uutiset. Totesin että takaterassin pyyhkiminen voisi olla seuraava siivousproggis ja kappas, se tulikin hoidettua jo ennen kahdeksaa. Takapihalla oli paljon pölyä ja muutamia linnun kakkoja, joten oli näppärää luututa paljaat pinnat vanhalla t-paidalla ja laittaa sitten paita roskikseen.

Eilen illalla kävin läpi viime vuoden papereita, vino pino lähti kierrätyslaatikkoon. Meidän asunto alkaa olla siinä pisteessä, että säilytystilat ovat täynnä. Komerot pullistelevat ja oikeastaan mitään järjestelyä ei voi suorittaa järkevästi siirtämällä kamaa huoneista komeroihin - kun ei mahdu. Joten nyt on pakko alkaa putsailla komeroihin kertyneitä "aarteita". Neljä vuotta siinä meni! Kun muutettiin, komeroissa oli runsaasti tilaa. Ratkaisu tähän juttuun ei sitten ole uusien komeroiden hankinta.

Monissa kirjastoissa on nykyään kirjojen ja lehtien vaihtohylly. Hoksasin että pyöräilen tänään iltapäivällä kirjaston ohi, joten voisin bongata muutaman kaapeissa pyörivän joutokirjan ja viedä ne kiertoon.

Mitäs muuta?

Ajattelin, että pyöräilisin aamupäivällä ostamaan narsisseja. Siinä olisi hyvä motivaattori etuterassin siistaukseen. Illalla pyöräilen tosiaan talkoisiin, joten kunnon pyöräilypäivä näköpiirissä. Kevät on nyt niin aikaisessa, että narsissien kasvettua yli lienee mahdollista istuttaa ne maahan - toukokuu lähestyy!

Kevään 2013 ilopillerit.

Vuoden 2013 narsissien seassa lymysi lehmä ja aasi.

Työhommat? Juu, pitäisi suunnitella paria koulutusta ja tehdä toiseen monistettavat matskut. Nyt ei kuitenkaan mikään paina dl päälle - ei ihan vielä. Keskityn kotihommiin, pääsiäisvieraiden emännöintiin ja siistauksiin.

Yhden rahoitushakemuksen taidan kyllä tehdä - "lennosta". Katsotaan miten käy!


***

ps. Vaikka helmikuun reissulta on kuvia 1700 kpl, tuntuu jotenkin keinotekoiselle blogailla enää niistä jutuista. Hmm. Toisaalta, olen alkanut juuri kirjoittaa muistoja ylös vuosilta 1992-1999?

Never say never :)

***