Viimeisiä toukokuun päiviä.
Viimeisiä kevään hetkiä.
Puutarha on omasta mielestäni ehkä juuri kauneimmillaan.
Kevätkaihonkukka ja esikot kukkivat,
luonto uhkuu ja puhkuu hiljaista voimaa,
syreenit ovat nupulla.
Mahtavin kukoistus on vielä edessä,
kaikkialla vihertää,
värit ovat vielä
herkät
ja
heleät.
Niin kaunista, niin rauhallista.
Kesä täynnä lupausta edessä.
On saatu paljon sadetta ja ilmat ovat olleet suhteellisen viileät. Kevät on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Olen nauttinut täysin siemauksin. Nyt olen kuitenkin valmis kesän tuloon.
En todellakaan ole kaivannut toukokuun helteitä, pidän vaihtelevista säistä. Kaikki sateet ovat luonnolle ja puutarhalle nyt hyväksi.
Sunnuntaina painun palstalle ja todella harvoin pääsee kylvämään niin, että maa on vielä reilusti kostea, mutta myös riittävän lämmin. Nyt näyttää hyvältä. Palstalle tulee taas herneitä, härkäpapua ja muita papuja sekä hieman kukkia. Ehkä isommalle alalle kuin viime vuonna? Jos tilaa riittää.
Haaveilen, että palstakamut ovat aloittaneet palstat niin, että pääsisin itsekin pienellä soirolla ojan / vattupuskan puolelle. En ole ollut viime vuosina palstalla kovin aktiivinen, mutta nyt tuntuu, että aikaa ja inspiraatiota olisi.
Jos käyn yksin palstalla, arvostan sitä, ettei koko ajan tarvitse kälättää - joten ojanreuna antaisi kaivatun etäisyyden innokkaasta naapuripalstan tädistä. Tavallaan tosi tylyä, että palstalle tulee uppoutumaan omiin oloihinsa - mutta hei, asun rivarissa. Kaikki puutarhassa tekemäni on yleisen katseen ja toistuvan, iloisen kommentoinnin kohteena.
"Puutarhahommissa?"
Kyllä.
Aurinkoista viikonloppua!
***
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit
lauantai 30. toukokuuta 2015
lauantai 2. toukokuuta 2015
Päätöksiä puutarhassa
Olen hoitanut puutarhaani enimmäkseen aika
luonnonmukaisin menetelmin.
Se tarkoittaa mm. sitä, että maa-aineksiin en ole juurikaan panostanut, vaan suosinut permakulttuurin tyyppisiä metodeita. Olen siis perustanut kukkapenkin kääntämällä ruohotuppaita nurin, nakkaamalla päälle hieman risuja, lisäämällä keon päälle multaa sekalaisten kukkapurkkien pohjalta ja ripottelemalla pinnalle kunnollista puutarhamultaa lähinnä väriksi.
No, testailuahan tämä on - joku tykkää ja joku ei. Erinäiset vähään tyytyvät poppoot kuten kurjenpolvet ovat olleet ihan tyytyväisiä siihen, mitä niille on annettu.
Mutta myös nyreyttä on ollut havaittavissa.
Tämän johdosta (ja erään kyylänaapurin "ansiosta") olen innostunut nyt laittamaan muutamia spotteja hieman topakammin kuntoon.
Case juhannusruusu:
Tänään karsin kuivia alaoksia juhannusruususta ja samalla pönkkäsin jäljellejäävää puskaa topakammin pystyasentoon - lue: näkösuojaksi. Se tapahtuu siten, että järjestetään oksia ylhäältäpäin ja hivutetaan niitä kohti terassia, samalla tarkkaillaan kuivien oksien esiintymistä ja karsitaan kuivimpia ja vanhimpia oksia ihan maata myöten. Kun haluttu muoto on saavutettu, pusketaan perse edellä kohti puskaa ja työnnetään oksia vielä sumpumpaan, sitten kiilataan epätoivon vimmalla oksatuki paikalleen, ennenkuin koko komeus valahtaa takaisin levahtaneempaan asentoon painovoiman avustuksella. Ruususta tuli oikein kaunis, jopa siro - ylhäällä terveitä, runsaasti kukkivia oksia ja näkösuojaa. Sivuille kehittelen jotain uutta säpinää (näkösuojaa!) ja vaihdan hieman multia. Kunhan ehdin ja jaksan. Mutta siitä tulee tosi hyvä - ja on arjen luxusta kun puskan ympärillä pääsee nyt liikkumaan muutenkin kuin kyyristellen / lähes ryömien.
Case portinpieli:
Tökkäsin lapion kokeeksi portinpieleen ja olin yllättynyt, miten vähän siellä on juurakkoa syreenien, pihlajan ja ruusujen perua. Noh, pari sankollista hiekkaa ylös ja tilalle vastaava määrä muhevaa kaupan puutarhamultaa -> kylvin siihen jättiauringonkukkaa, parsaa, lehtikaalta ja pari mangoldia reunaan väriksi.
Ei hajuakaan, onko liian aikaista - riippuu vuodesta.
Ei hajuakaan, onko kohteessa tarpeeksi valoa - taimet joutuvat kuitenkin lymyämään aidan varjossa.
Jos arskat onnistuvat, ne kohoavat kauniisti portin pielessä ja toimivat sekä katseen kiinnittäjinä, tervetulotoivotuksena että näkösuojana. Parasta koko systeemissä on se, että ne rötköttävät tukevaa aitaa vasten. Tulin päräyttäneeksi kohteeseen jättilajiketta, joten tukeminen on aina tuskaa. Jos arskat tarvitsevat tukea ylempänäkin, saan tuettua ne syreeneihin ja pihlajaan. Jes.
On ihan itsemurhaa tuikata isoja arskoja paahdepenkkiin tiiliseinän viereen, nim. testattu on ja aika äkkiä ne metriset tukikepit jäävät lyhyeksi. Sitten kun arskat huitelevat parissa metrissä, syyskesän tuulet yltyvät ja kukintaa vasta odotellaan, on suurta epätoivoa miettiä, miten arskat tuetaan, kun ei riitä kepeissä mittaa eikä kiinnityskohtia ole mailla halmeilla. Synkkä ja myrskyinen yö on ainainen jännitysmomentti - onko uhkaavasti kallistunut ystävät rojahtanut kovan yön jäljiltä polvilleen vai löytyykö se vielä kukoistuksessaan aamulla.
***
Tänään mennään kummipojalle siman ja munkin popsintaan. En vastusta yhtään! Aika pöhöttynyt olo tosin ja illalla hyökkään Liminkaan nelikymppisille - huh heijakkaa - autolla kuitenkin.
Mutta hei - sen vielä sanon että on kyllä ihan hemmetin hauskaa, kun viimein olen saanut taas kiinni puutarhahommista, parin vuoden aneemisen tauon jälkeen. Paukut laitetaan etupihan kukkarunsauteen, takapiha saa olla huolto- ja lepoalueena, jossa esim. ruusu saa viihtyessään levitä omia aikojaan. Takapihalla kestävät vain äärimmäistä kuivuutta sietävät lajit - niitä ei ole paljon (köh) enkä saa niistä vastaavia kiksejä kuin puolivarjon/auringon lajeista - joten panostan etupihalle sen minkä panostan.
Jos aikaa ja rahaa ois enemmänkin... Mutta eipäs jossitella - hyvin tämä nytkin etenee. Hmm.
Osa vanhoista ruukuista on yli kymmenen vuoden takaa, iso osa dyykattuja.. Plaah. Nyt olen siinä pisteessä, että laitan osan vanhoista ruukuista menemään ja alan hankkia uusia ruukkuja, joilla saa ehkä hieman yhtenäisempää systeemiä luotua puutarhaan. Ja kun se perimmäinen, nolo fakta on, että mulla ei vaan riitä puhtia huoltaa kymmenien ruukkujen pöpö/tautisaastuneita multia fiksusti - saati pestä mainittuja kymmeniä ruukkuja..
Niin ajattelin että taloyhtiön komposti laulakoon ja sekajäte heilahtakoon viimein - ainakin kaikista räjähtäneimpien ruukkujen kohdalla. Ehkä sitten osan jäljelle jäävistä saisin pestyäkin jne..?
Toivossa on hyvä elää.
Toukokuu on kuukausista kauneimpia ja ihanimpia -
nautitaan keväästä!
***
luonnonmukaisin menetelmin.
Se tarkoittaa mm. sitä, että maa-aineksiin en ole juurikaan panostanut, vaan suosinut permakulttuurin tyyppisiä metodeita. Olen siis perustanut kukkapenkin kääntämällä ruohotuppaita nurin, nakkaamalla päälle hieman risuja, lisäämällä keon päälle multaa sekalaisten kukkapurkkien pohjalta ja ripottelemalla pinnalle kunnollista puutarhamultaa lähinnä väriksi.
No, testailuahan tämä on - joku tykkää ja joku ei. Erinäiset vähään tyytyvät poppoot kuten kurjenpolvet ovat olleet ihan tyytyväisiä siihen, mitä niille on annettu.
Mutta myös nyreyttä on ollut havaittavissa.
Tämän johdosta (ja erään kyylänaapurin "ansiosta") olen innostunut nyt laittamaan muutamia spotteja hieman topakammin kuntoon.
Case juhannusruusu:
Tänään karsin kuivia alaoksia juhannusruususta ja samalla pönkkäsin jäljellejäävää puskaa topakammin pystyasentoon - lue: näkösuojaksi. Se tapahtuu siten, että järjestetään oksia ylhäältäpäin ja hivutetaan niitä kohti terassia, samalla tarkkaillaan kuivien oksien esiintymistä ja karsitaan kuivimpia ja vanhimpia oksia ihan maata myöten. Kun haluttu muoto on saavutettu, pusketaan perse edellä kohti puskaa ja työnnetään oksia vielä sumpumpaan, sitten kiilataan epätoivon vimmalla oksatuki paikalleen, ennenkuin koko komeus valahtaa takaisin levahtaneempaan asentoon painovoiman avustuksella. Ruususta tuli oikein kaunis, jopa siro - ylhäällä terveitä, runsaasti kukkivia oksia ja näkösuojaa. Sivuille kehittelen jotain uutta säpinää (näkösuojaa!) ja vaihdan hieman multia. Kunhan ehdin ja jaksan. Mutta siitä tulee tosi hyvä - ja on arjen luxusta kun puskan ympärillä pääsee nyt liikkumaan muutenkin kuin kyyristellen / lähes ryömien.
Case portinpieli:
Tökkäsin lapion kokeeksi portinpieleen ja olin yllättynyt, miten vähän siellä on juurakkoa syreenien, pihlajan ja ruusujen perua. Noh, pari sankollista hiekkaa ylös ja tilalle vastaava määrä muhevaa kaupan puutarhamultaa -> kylvin siihen jättiauringonkukkaa, parsaa, lehtikaalta ja pari mangoldia reunaan väriksi.
Ei hajuakaan, onko liian aikaista - riippuu vuodesta.
Ei hajuakaan, onko kohteessa tarpeeksi valoa - taimet joutuvat kuitenkin lymyämään aidan varjossa.
Jos arskat onnistuvat, ne kohoavat kauniisti portin pielessä ja toimivat sekä katseen kiinnittäjinä, tervetulotoivotuksena että näkösuojana. Parasta koko systeemissä on se, että ne rötköttävät tukevaa aitaa vasten. Tulin päräyttäneeksi kohteeseen jättilajiketta, joten tukeminen on aina tuskaa. Jos arskat tarvitsevat tukea ylempänäkin, saan tuettua ne syreeneihin ja pihlajaan. Jes.
On ihan itsemurhaa tuikata isoja arskoja paahdepenkkiin tiiliseinän viereen, nim. testattu on ja aika äkkiä ne metriset tukikepit jäävät lyhyeksi. Sitten kun arskat huitelevat parissa metrissä, syyskesän tuulet yltyvät ja kukintaa vasta odotellaan, on suurta epätoivoa miettiä, miten arskat tuetaan, kun ei riitä kepeissä mittaa eikä kiinnityskohtia ole mailla halmeilla. Synkkä ja myrskyinen yö on ainainen jännitysmomentti - onko uhkaavasti kallistunut ystävät rojahtanut kovan yön jäljiltä polvilleen vai löytyykö se vielä kukoistuksessaan aamulla.
***
Tänään mennään kummipojalle siman ja munkin popsintaan. En vastusta yhtään! Aika pöhöttynyt olo tosin ja illalla hyökkään Liminkaan nelikymppisille - huh heijakkaa - autolla kuitenkin.
Mutta hei - sen vielä sanon että on kyllä ihan hemmetin hauskaa, kun viimein olen saanut taas kiinni puutarhahommista, parin vuoden aneemisen tauon jälkeen. Paukut laitetaan etupihan kukkarunsauteen, takapiha saa olla huolto- ja lepoalueena, jossa esim. ruusu saa viihtyessään levitä omia aikojaan. Takapihalla kestävät vain äärimmäistä kuivuutta sietävät lajit - niitä ei ole paljon (köh) enkä saa niistä vastaavia kiksejä kuin puolivarjon/auringon lajeista - joten panostan etupihalle sen minkä panostan.
Jos aikaa ja rahaa ois enemmänkin... Mutta eipäs jossitella - hyvin tämä nytkin etenee. Hmm.
Osa vanhoista ruukuista on yli kymmenen vuoden takaa, iso osa dyykattuja.. Plaah. Nyt olen siinä pisteessä, että laitan osan vanhoista ruukuista menemään ja alan hankkia uusia ruukkuja, joilla saa ehkä hieman yhtenäisempää systeemiä luotua puutarhaan. Ja kun se perimmäinen, nolo fakta on, että mulla ei vaan riitä puhtia huoltaa kymmenien ruukkujen pöpö/tautisaastuneita multia fiksusti - saati pestä mainittuja kymmeniä ruukkuja..
Niin ajattelin että taloyhtiön komposti laulakoon ja sekajäte heilahtakoon viimein - ainakin kaikista räjähtäneimpien ruukkujen kohdalla. Ehkä sitten osan jäljelle jäävistä saisin pestyäkin jne..?
Toivossa on hyvä elää.
Toukokuu on kuukausista kauneimpia ja ihanimpia -
nautitaan keväästä!
***
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Kevään ihme
Oikeasti,
auringon voima on ihme. Tänään puutarhassa aukesi viimein ensimmäinen Scilla, lisäksi aukeamassa ovat sinivuokko ja ruukussa talven yli kitkuttanut orvokki. Ihanaa! Krookuksia mulla ei ole kuin joitain yksilöitä, pari kukkii, naapurista löytyy värikäs sikermä.
Käytiin eilen kaverin ja koiriensa kanssa aamukävelyllä. Siitä poiki sellainen vaikutus, että saunan jälkeen alkoi nukuttaa jo yhdeksältä. Mietin - miksi ihmeessä jumittaa hartiat säpsähtelemällä sohvalla tv:n valossa puolinukuksissa - ihan sama mennä nukkumaan.
Heräsin kuudelta! Jo neljän maissa oli ensimmäinen valveillaolon pilkahdus mutta kuudelta täysvirkkuus. Mahtavaa. Jos on mahdollista, on hyvä seurata oman kropan rytmiä. Mulle se tällä hetkellä onnistuu ja se on kyllä harvinaista luxusta.
***
Niin! On tullut reissattua. Syötteellä mökillä, Etelä-Pohjanmaalla ihastelemassa joutsenten kaakatusta ja nyt vielä Savukoskella, josta palauduin perjantaina. Otti tovi tottua kaupungin eloon, ällistelin suurin silmin ihmisiä kaupungilla. Niin erilaisia hahmoja ja vaatteita!
Lauantaina urakoin kolmisen tuntia puutarhassa ja se oli ihanaa. Nythän se vielä on. En jaksa vielä ajatella sitä, kun hurmio hiipuu, hmm.
Puutarhassa on parasta huhti-kesäkuun välinen aika. Ehdottomasti. Sitten sitä alkaa ajatus lepattaa ihan muissa jutuissa, helle hyydyttää, ensimmäiset ränsistymiset näköpiirissä.. Mutta toisaalta siemenestä kasvatetut ilahduttavat kukinnallaan.
Kesä on paras silloin, kun se on edessä. Piste.
***
Mitä jaksoin tehdä tänään:
*Hoitaa työasioita
*Rentoutua puutarhassa
Mitä en jaksa edelleenkään tehdä:
*Ruotia eteenpäin vaate/paperi/kirjapinoja
*Listata lukemiani kirjoja (useita, hyviä!) blogiin
*Tutkailla reissukuvia (säästän huonolle kelille!)
Ulkona paukahti siihen malliin, että loput Lapin kamat taisivat saapua Konkarin kyydillä - moment!
Tjaahah.
Ehkei ihan vielä.
Hurjien pikinokkien äänestä ei voi erehtyä.
Lähdenpäs pihalle puuhailemaan ja odottelemaan vaatekasseja ja suksia saapuvaksi.
Maanmainiota vapun odotusta!
***
auringon voima on ihme. Tänään puutarhassa aukesi viimein ensimmäinen Scilla, lisäksi aukeamassa ovat sinivuokko ja ruukussa talven yli kitkuttanut orvokki. Ihanaa! Krookuksia mulla ei ole kuin joitain yksilöitä, pari kukkii, naapurista löytyy värikäs sikermä.
Käytiin eilen kaverin ja koiriensa kanssa aamukävelyllä. Siitä poiki sellainen vaikutus, että saunan jälkeen alkoi nukuttaa jo yhdeksältä. Mietin - miksi ihmeessä jumittaa hartiat säpsähtelemällä sohvalla tv:n valossa puolinukuksissa - ihan sama mennä nukkumaan.
Heräsin kuudelta! Jo neljän maissa oli ensimmäinen valveillaolon pilkahdus mutta kuudelta täysvirkkuus. Mahtavaa. Jos on mahdollista, on hyvä seurata oman kropan rytmiä. Mulle se tällä hetkellä onnistuu ja se on kyllä harvinaista luxusta.
***
Niin! On tullut reissattua. Syötteellä mökillä, Etelä-Pohjanmaalla ihastelemassa joutsenten kaakatusta ja nyt vielä Savukoskella, josta palauduin perjantaina. Otti tovi tottua kaupungin eloon, ällistelin suurin silmin ihmisiä kaupungilla. Niin erilaisia hahmoja ja vaatteita!
Lauantaina urakoin kolmisen tuntia puutarhassa ja se oli ihanaa. Nythän se vielä on. En jaksa vielä ajatella sitä, kun hurmio hiipuu, hmm.
Puutarhassa on parasta huhti-kesäkuun välinen aika. Ehdottomasti. Sitten sitä alkaa ajatus lepattaa ihan muissa jutuissa, helle hyydyttää, ensimmäiset ränsistymiset näköpiirissä.. Mutta toisaalta siemenestä kasvatetut ilahduttavat kukinnallaan.
Kesä on paras silloin, kun se on edessä. Piste.
***
Mitä jaksoin tehdä tänään:
*Hoitaa työasioita
*Rentoutua puutarhassa
Mitä en jaksa edelleenkään tehdä:
*Ruotia eteenpäin vaate/paperi/kirjapinoja
*Listata lukemiani kirjoja (useita, hyviä!) blogiin
*Tutkailla reissukuvia (säästän huonolle kelille!)
Ulkona paukahti siihen malliin, että loput Lapin kamat taisivat saapua Konkarin kyydillä - moment!
Tjaahah.
Ehkei ihan vielä.
Hurjien pikinokkien äänestä ei voi erehtyä.
Lähdenpäs pihalle puuhailemaan ja odottelemaan vaatekasseja ja suksia saapuvaksi.
Maanmainiota vapun odotusta!
***
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 8
Jopas tänään järjestelytti.
Päivällinen siistailu jatkui pihapiirissä.
Otin hieman puutarhatuoleja esiin,
pyyhin ikkunalautoja,
pesin puuritilät.
Asettelin puuritilät paikoilleen.
Kohtasin jopa varaston roinat. Ajattelin ensin, että voin käydä vähäsen kurkkaamassa, hmm. Ihan fiilistelypohjalta. Sitten huomasin, että olin säilyttänyt kerroskattilan pahvilaatikon. Ja monojen pahvilaatikon. Ei näin!
Ei puhettakaan, että enää käyttäisin laatikoita uudestaan - riippumatta siitä muuttaisimmeko enää ikinä.
Ja mikä onkaan tuo ikivanha matkalaukku, jonka kanssa on koluttu Ranskat ja Tansaniat. Avasin sen ja hämmästyin, kun bongasin yhden ruskean nahkalaukun sen sisältä. Vuodet varastossa eivät todellakaan olleet tehneet sille hyvää, mutta otin sen kuitenkin nyt ulos tuulettumaan.
Huomasin, että sisäilmaan sairastuminen on todella tehnyt hyvää sisäiselle tavaroiden hamstraajalleni. En kerta kaikkiaan voi enää käyttää esimerkiksi yhden pienemmän atk-tuolin selkänojaa, jonka löysin varastosta. Eikä siinä ollut edes homepilkkuja - mutta - parempi pelata varman päälle.
Muutama muovinen kukkapurkkikin sai kiidätyksen manan majoille. Mietin vakavasti, säilytänkö kaikki, hmm, satakunta (karkea arvio) kukkapurkkia ja vänkslään niiden kanssa vuodesta toiseen.. Vai otanko ja lahjoitan ne jonnekin ja ostan jämptin sarjan isoja hienoja kukkaruukkuja. Laatu korvaisi määrän? Hmm.
Punkkeja on pyörinyt siellä sun täällä, joten kaikki purkit pitäisi pestä huolellisesti. Eipä ole tullut sitä niin tarkasti tehtyä, kuin ehkä pitäisi. Onko karua ongelmien välttelyä laittaa kiertoon hirmusatsi ruukkuja? Toisaalta, osa niistä on dyykattu yli 10 vuotta sitten, osa on rikki, osa on sellaisia joita tupsahtelee joka vuosi jostain.. Kun yleensä kuitenkin tulee hankittua puutarhoiltakin kukkia / ruukkuja.
Ehkä voisin edes koota kaikki ruukut yhteen ja tuijottaa niitä vaativasti? Säästää ja pestä parhaat ja yhteensopivimmat (minäkin, kuitenkin!) ja harkita loppujen kohdalta tilannetta laadunkin mukaan. Jos ne ovat ihan mitä sattuu, laittaa mäkeen - mutta jos niissä on potentiaalia, lahjoitukseen. Puuh.
Ongelmahan on sekin, että isoimmissa ruukuissa tulee pyöriteltyä ikivanhoja multia - mikä ei auta pöpö-/härmä-jne ongelmaan tietenkään. Hmm.
Pitää miettiä! Riippuu vähän siitäkin, tuleeko hyvä fiilis ja hetki järjestellä. Tänään se iski ja se oli huisia. Varastosta siirtyi jonkin verran jo vähintään kertaalleen kiertänyttä, vanhaa tavaraa pois.. Sen oli aika mennä, eikä sitä olisi enää voinut kierrättää. Tunnen itseni ja tiedän, että moni heittää tavaraa paljon suruttomammin pois. Terveyden nimissä homma on viimein minullekin helpompaa.
Ruskokin kutsuu joku päivä - myös elektroniikkajätettä on jälleen kertynyt.
Kyllä se tästä. Olisipa kirjaimellisesti Siistiä - jos kierrätys- ja siivousintoni jatkuisi tällä tolalla. On muutamia hyllyjä, joiden sisällölle en ole vuosiin jaksanut suoda ajatustakaan. Nyt olen uskaltautunut kurkkimaan niitä sillä silmällä ja pidän niitä oikein lupaavina kohteina.
Kaikkea sitä!
Mutta huomenna lähdetään mökkeilemään ja kaupungin touhut unohtuvat hetkeksi.
Aurinkoa ja iloa!
***
Päivällinen siistailu jatkui pihapiirissä.
Otin hieman puutarhatuoleja esiin,
pyyhin ikkunalautoja,
pesin puuritilät.
Asettelin puuritilät paikoilleen.
Kohtasin jopa varaston roinat. Ajattelin ensin, että voin käydä vähäsen kurkkaamassa, hmm. Ihan fiilistelypohjalta. Sitten huomasin, että olin säilyttänyt kerroskattilan pahvilaatikon. Ja monojen pahvilaatikon. Ei näin!
Ei puhettakaan, että enää käyttäisin laatikoita uudestaan - riippumatta siitä muuttaisimmeko enää ikinä.
Ja mikä onkaan tuo ikivanha matkalaukku, jonka kanssa on koluttu Ranskat ja Tansaniat. Avasin sen ja hämmästyin, kun bongasin yhden ruskean nahkalaukun sen sisältä. Vuodet varastossa eivät todellakaan olleet tehneet sille hyvää, mutta otin sen kuitenkin nyt ulos tuulettumaan.
Huomasin, että sisäilmaan sairastuminen on todella tehnyt hyvää sisäiselle tavaroiden hamstraajalleni. En kerta kaikkiaan voi enää käyttää esimerkiksi yhden pienemmän atk-tuolin selkänojaa, jonka löysin varastosta. Eikä siinä ollut edes homepilkkuja - mutta - parempi pelata varman päälle.
Muutama muovinen kukkapurkkikin sai kiidätyksen manan majoille. Mietin vakavasti, säilytänkö kaikki, hmm, satakunta (karkea arvio) kukkapurkkia ja vänkslään niiden kanssa vuodesta toiseen.. Vai otanko ja lahjoitan ne jonnekin ja ostan jämptin sarjan isoja hienoja kukkaruukkuja. Laatu korvaisi määrän? Hmm.
Punkkeja on pyörinyt siellä sun täällä, joten kaikki purkit pitäisi pestä huolellisesti. Eipä ole tullut sitä niin tarkasti tehtyä, kuin ehkä pitäisi. Onko karua ongelmien välttelyä laittaa kiertoon hirmusatsi ruukkuja? Toisaalta, osa niistä on dyykattu yli 10 vuotta sitten, osa on rikki, osa on sellaisia joita tupsahtelee joka vuosi jostain.. Kun yleensä kuitenkin tulee hankittua puutarhoiltakin kukkia / ruukkuja.
Ehkä voisin edes koota kaikki ruukut yhteen ja tuijottaa niitä vaativasti? Säästää ja pestä parhaat ja yhteensopivimmat (minäkin, kuitenkin!) ja harkita loppujen kohdalta tilannetta laadunkin mukaan. Jos ne ovat ihan mitä sattuu, laittaa mäkeen - mutta jos niissä on potentiaalia, lahjoitukseen. Puuh.
Ongelmahan on sekin, että isoimmissa ruukuissa tulee pyöriteltyä ikivanhoja multia - mikä ei auta pöpö-/härmä-jne ongelmaan tietenkään. Hmm.
Pitää miettiä! Riippuu vähän siitäkin, tuleeko hyvä fiilis ja hetki järjestellä. Tänään se iski ja se oli huisia. Varastosta siirtyi jonkin verran jo vähintään kertaalleen kiertänyttä, vanhaa tavaraa pois.. Sen oli aika mennä, eikä sitä olisi enää voinut kierrättää. Tunnen itseni ja tiedän, että moni heittää tavaraa paljon suruttomammin pois. Terveyden nimissä homma on viimein minullekin helpompaa.
Ruskokin kutsuu joku päivä - myös elektroniikkajätettä on jälleen kertynyt.
Kyllä se tästä. Olisipa kirjaimellisesti Siistiä - jos kierrätys- ja siivousintoni jatkuisi tällä tolalla. On muutamia hyllyjä, joiden sisällölle en ole vuosiin jaksanut suoda ajatustakaan. Nyt olen uskaltautunut kurkkimaan niitä sillä silmällä ja pidän niitä oikein lupaavina kohteina.
Kaikkea sitä!
Mutta huomenna lähdetään mökkeilemään ja kaupungin touhut unohtuvat hetkeksi.
Aurinkoa ja iloa!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)