lauantai 31. tammikuuta 2015

Säähän tiiät..!

Haaveilin pitkään, koko ikäni - että saisin olla monessa mukana.
Työni ja "vaikuttamisalueeni" puolesta.
No nyt saan.

Viime vuonna oli useita työnantajia ja vielä useampia työtehtäviä. Luin juuri jostain, että tulevaisuuden työtehtävät ovat entisen työsuhteen tms. sijaan toimeksiantoja. Juuri sellaisia täsmätöitä, mitä itsekin olen viime vuonna tehnyt muutamien pidempien työviritelmien rinnalla.

Myös Sitran tulevaisuuden megatrendit ennustavat sirpaloituvaa työmaailmaa. Sopii minulle. Mutta jänniä ilmiöitä pesiytyy tähän "monessa mukana" -elämään.


Hei, säähän tiiät!

Tällainen lause tarkoittaa käytännössä aina sitä, että henkilö tarvitsee ilmaista apua. Ja minähän voin auttaa. Pyyteettömästi, omia vaivoja säästelemättä. No en sentään aina, mutta melko usein. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin katsoa, missä raja menee.

Muutamia esimerkkejä.

Säähän tiiät, kuka tekee nettisivuja, ottaa hyviä valokuvia perhejuhlaamme jne.

Säähän tiiät, mitä paikkoja Oulussa on, jossa voisi järjestää sellaisen tapahtuman.
(Voisitko listata näitä paikkoja.)

Säähän oot sananikkari, mitenkäs tämän sanoisit.

Säähän tiiät, miten tällainen tapahtuma kannattaisi Ouluun tuoda.

Säähän voisit järjestää

koirienkakan keruukampanjan,
urbaanit asuntomessut,
kansainvälisen hyväntekeväisyysmuotinäytöksen.

Hei, säähän voisit mainostaa meidän tapahtumaa, kun säähän muutenkin mainostat tapahtumia.

Hei, säähän oot mukana siinä, mulla ois intressiä sinne ja tänne.
Hei, säähän tunnet sen, miten mun kannattaisi edetä tässä.

Aika ihanaa, että lähestytään niin monelta taholta.

Mutta joskus aika raskasta!

Torstaina ilmoitin Facebookissa, että häivyn sosiaalisista kuvioista ja olen tavattavissa jälleen maanantaina aamusta. Hyvä päätös.

Ihmiset, ideat ja tapahtumat ovat ihania ja niistä saa voimaa - mutta joskus on otettava myös omaa tilaa, aikaa ja rauhaa. Nyt olenkin maalla, käytiin pikinokkien kanssa lenkillä ja mieli lepää.

Joskus on hyvä olla itsekäs - sitten jaksaa taas.


Rauhallista viikonloppua!


***

perjantai 30. tammikuuta 2015

Notta mitäs! Landelle!

Lähden maalle viikonlopuksi, tarkalleen sanottuna - klo 13.30.

Saan silloin auton.
Mahtavaa.

Ajokelit ei oikein hemmottele, näköpiirissä ennätyksellistä lumipöpperöä, lisäksi näille päiville on luvattu puoli metriä lisää lunta. Pitää ajella hissukseen.

On jotenkin nautinnollinen ajatus lähteä maalle - takana nimittäin ennätyksellisen sosiaalinen seminaariviikko. Lahdesta asti piti ottaa vauhtia ja loppuviikko jatkui samoissa kahinoissa. Perjantain sain kuitenkin rauhoitettua ja aamupäivä onkin mennyt SuomiLoven, imuroinnin ja linssien keittelyn merkeissä. Avasin tietsikan vasta nyt! No, jos oisin avannut aiemmin, ois varmaan em. touhuista tipahtanut kevyesti enemmistö pois. Nyt olen tyytyväinen!

Hieman hämmentävää ajatella, että lähestulkoon "palkitsen" itseni pienellä nettisessiolla. Hmm. Addiktoituneen elämää? Mutta addiktiosta ei saa enää sitä mielihyvää, mistä addiktio on alunperin tullut - vai miten se meni? Ehkä olen enempi "koukussa" kuin "addiktoitunut".

Nyt on ainakin / kuitenkin hyvä fiilis siitä, että ensisijaisesti kirjoitan blogia ja toissijaisesti hoidan muut someilut jne.

Eniten olen koukussa Facebookiin ja yleiseen kännykän räpläilyyn. Siksi olikin hyvä julistaa, että vetäydyn epäsosiaalisuuteen viikonloppuna, eihän sellaisen ilmoituksen jälkeen kehtaa kellua koko viikonvaihdetta Facebookin virrassa. Olen kyllä tsekkaillut Facebookia, hieman erilainen stalkkerimeininki kun lukasee jutut, muttei itse ole aktiivinen. Sen huomaan, että tyydytystä itselle tuo nimenomaan se oma "osallistuminen". Hmm.

No, kävin sitten spurtin jo Twitterissäkin. Siellä ihmiset lähtee keskusteluun milloin mistäkin, tänään mentiin mm. slaavikyykyllä ja intialaisilla ravintoloilla.. Ihan hauskaa.

Kohta neljä vuotta Twitteriä takoneena voin todeta, etten jää siihen koukkuun.
Olisi se varmaan jo tapahtunut.


Niin sinne maalle! En ota hirveästi härpäkkeitä mukaan.


Haluan  -

o - l e e n - t u - a .


Tämä oli hauska sana jonka bongasin taannoin junassa matkustaneelta, joka oli vasta takkia laittamassa kun konnari jo yhytti.

Totesi sitten:
"Kun ei tässä oikein kerennyt vielä oleentua."


Pidän huolen, että ehdin oleentua viikonloppuna maalla.

Pidä sinäkin huoli siitä - ja itsestäsi!


***

torstai 22. tammikuuta 2015

Joskus on hyvä sisuuntua

Viime päivinä on potkittu kiviä tieltä.

Yhteen tapahtumaan ei herunut apurahaa - jatketaan hakuja.

Toiseen työhön tuli viivästyminen - ei johtunut minusta. Mainitsin kuitenkin, että neuvottelen tarvittaessa mielelläni palkasta. Asetin nimittäin toivomukseni alan huomioiden kohtuukorkealle.

Kolmas työ, josta epäilin että humpsautettu toisen hommiksi, ei ollutkaan vielä kirkossa kuulutettu. Nielaisin ylpeyteni, tiedustelin asiaa ystävällisesti ja ilmaisin yhteistyöhalukkuuteni pienempään tai isompaan työsiivuun.

Kyllä välit on pidettävä kunnossa joka suuntaan!


Mitäs muuta? 

No eilen sain em. kuvioista niin kaamean draivin, että kirjoitin bussissa yt-räpäytyksen. Räppi on jo esitetty yhdelle henkilölle ja siitä on saatu kiitosta. Toinen esitys mahtanee tulla tänään.

Lisäksi - sain tänään aamulla tehtyä todella pitkään roikkuneen kirjoitushomman. Hyvä!

Lisäksi - purnatessani tilannetta tutulle, poiki uusvanhoja työmahdollisuuksia - myös kirjoitushommia ja aika kiintoisia sellaisia.

Että loppu hyvin, kaksi hyvin. Kolme epäselvää tai viivästyvää työkuviota ja pari tilalle tupsahtanutta. Ei tässä kyllä kerkiä omaan elämäänsä tylsistyä. Mutta onhan tämä välillä hieman hengästyttävää.

Näinä viikkoina tähän puskemiseen, monien eri asioiden loppuunsaattamiseen, keskeneräisten asioiden välivellontaan ja uusien käynnistelyyn menee kyllä kaikki energia. Koti ja kaverit jäävät vähemmälle huomiolle.

Pohdin että tämän jakson jälkeen painelisin maalle toipumaan viikonlopuksi, kunnes sukeltaisin uusiin vesiin.

Jälleen kerran.


Welcome to my world!


***


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Henklilökohtainen "työennätys"

Avot.

Kahden päivän sisällä kuulin, että

a) Syksyn ympäristötaideprojekti ei saanut rahoitusta (ainakaan vielä!)

b) Minulle tarjotun kulttuurityöproggiksen rahoitustieto venyy ja mahdollinen aloitus siirtyy ainakin kuukaudella (vielä mahkuja)

c) Minun jo kerran tekemäni ja toiseen kertaan lupailtu työtehtävä on annettu lennosta toiselle 

-> Tämä harmittaa, koska minulla on näppini pelissä, että kyseinen organisaatio alunperin sai yhteistyödiilin

Okei, voisi kakistella hetken. Mutta ei mulla nyt ole siihen aikaa.

Olen tunkenut itseni töiden ja vapaaehtoistöiden suohon ja pari viikkoa aika tiukkaa.
Sitten onneksi helpottaa!

Ja mikä hulluinta, mullahan on yksi roikkuva työtarjous. Johon en ole saanut ryhdyttyä. 

Oikeasti nainen -

tartu itseäsi niskasta kiinni!

Kiitos!

***





keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Elämää ja työelämää

Kappas.

Olin orientoitunut hieman rennompaan kevääseen, pukkasi työtarjousta. Piti laittaa palkkatoive, koitin viilata sopivaksi, ettei myöhemmin itseä harmita. Nyt kun olen tehnyt aika paljon "täsmätyötä", niin siinäkin oma juttunsa että sitoutuu käyttämään työajastaan esim. 50 % jonkun tietyn jutun kimppuun. Kyseessä on kyllä mielenkiintoinen kulttuurialan homma.

Jos tämä työ toteutuisi, sen lisäksi  koordinoin loppuun yhden koulutuksen, jossa myös ympäristö- ja yhteisötaidekytkyä. Mielekästä siis, yhdistelmänä!

Yksi kirjoitushomma on jäänyt pahasti roikkumaan, pahus vieköön. Puuttuu deadline ja tarkka tehtävän anto - aikaa on kyllä ollut. Hämmentävää, että se on jäänyt roikkumaan, kun niin paljon lusinut hommia pakettiin viime vuonna.

Tälle vuodelle näyttää "sykliselle" - tietyt projektit keväällä, tietty kesällä ja toivottavasti tietyt syksyllä. Rahoitukset osassa vielä hakusalla. 

Mutta sitä vapaaehtoistöiden määrää! Hmm.
Onko sitä kuitenkaan niin paljon?

*yhdistyksen hallitus/tiedotushomma
*hankkeen ohjausryhmässä aktiivina

*kesäisen tempauksen tiedotus/tapahtumatiimissä
*ehkä toisen kesäisen (taide)tempauksen tiedotustiimissä / taiteilijana

*ison kansalaistapahtuman koordinointi
*yhden uuden hyväntekeväisyyskampanjan tiedotustiimissä

*Facebookissa useiden sivujen/ryhmien ylläpito
*kolmeen suuntaan blogin kirjoitusta, yht. varmaankin 5 kirjoitusta

No onhan siinä ihan riittämiin. Turha toivo, että kehtaa mainostaa tekemisiään. Laiska työtään luettelee.  Mutta hyvä pitää itsellä mielessä, mihin soppiin on lusikkansa laittanut.

Niin ja nyt yhteen juttuun lupauduin bussiemännäksi, hmm, hmm.

Lautasella tänään: maistuva sekametelisoppa!


***








sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Siistiä 2015 - vol 4

Nyt se alkoi!

Niin mikä?

Aktiivinen, monipuolinen ja kiinnostava toiminnan vuosi 2015!


Olihan tässä jo lomailua kyllikseen. Joululoma maalla oli aivan ihana, jatkuen rennolla elämällä kotopuolessa. Kun touhujen piti käynnistyä laajemmin, onnistuin yhyttämään itselleni miniflunssan. Tämä viikko on siis mennyt enimmäkseen rauhallisesti. Tietyt velvoitteet on hoidettu ja niistä sekä niihin liittyvistä ihmisistä on kyllä saatu myös energiaa. Kiitos siitä.

Mutta eilen!
Ystävä kyseli kaupungille ja singahdin matkaan toivotulla vauhdilla, viimeinen suppilovahveron jalka hampaan välissä jauhautuen. Käytiin kahvilla, ostin huulipunaa, chillailtiin ja hengailtiin.
Ihana iltapäivä! Tämä järisyttävä aktiivisuuspiikki piristi, mutta myös lamautti loppupäiväksi.

Mutta tänään.
Heräsin ja kristallinkirkkaana ajatuksena mielessäni oli jo pitempään hautunut takaterassin siistaus. Lakaisin lumet, järjestelin, kopsutin pöytäliinan. Tein lumitöitä takapihalla: mattoteline näkyy jälleen kokonaan. Veikkaan, että kohtapuoleen tulee kauniita, aurinkoisia, tyyniä pakkaskelejä mitkä tarkoittavat vimmattuja tuuletussessioita.  

Jes!
 

Hyvän perussiivouksen ansiosta ihan vielä ei tarvitse ryhtyä mittaviin perussiivoustoimenpiteisiin, mutta katson josko käytetyistä tekstiileistä löytyisi joku soppeli palanen, jolla voisi vetää lattiapinnat nihkeällä. Olen koittanut ruokkia tätä yllättäen herännyttä aktiivisuutta runsaalla kofeiinilla, jotta toiminnallinen runsauden sarvi ei tyrehtyisi alkuunsa.

Nyt on kuitenkin sopiva väliaika julistaa päivän uroteot!
Niin se lista - moment.


Tänään:

*Peruslumityöt sekä mattotelineen paljastus ja polun lapiointi (pääsee laittamaan tuuletettavat mattotelineelle takapihatossuilla)
*Takaterassin järjestely ja siistintä -> kamaa kiertoon
 *Oivallus - etupihalla yksi ylimääräinen lyhty -> siirto takapihalle
(jonne voisi hankkia lisääkin lyhtyjä..?)

*Peruskeittiöhommia, kokkausta, pyykkihuoltoa
*Vaatehuollon suunnittelua (uusia laatikkojuttuja!)

Aiemmin:

*Talviverhon silitys ja vaihto makkariin
 *Uusien tyynyliinojen silitys
*Sohvatyynyjen päällisten pesu
*Yhden paperipinon siirto keittiön pöydältä (kiitos vieraat), lajittelua odotellessa..!

*Paperitähden hankinta ja virittely keittiöön - kaunis!

*Kahden ison aikakaus/sanomalehtipinon lajittelu
-> Unelmien koti -aarrekartan teko

*Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
*Jääkaapista pois puolityhjät purkit

*Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, vielä hieman kesken!
  -> luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)
  -> tätä on jatkettu, vieläkin hieman kesken!

*Vanhojen työpaperien lajittelu, viimein!

*Sekä perussiivous 3.1.2015
-> sisältäen pientä perusjärjestelyä pölyjen pyyhinnän yhteydessä
-> iäisyyksiä säilyteltyjen kahvipussien vienti ulkovarastoon..!

Homma etenee!

Aktiivista alkuvuotta!


***

tiistai 6. tammikuuta 2015

Siistiä 2015 - vol 3

Tsadaa! 

Kansankiihottaja vauhdissa - koitan nimittäin lietsoa itseäni jatkamaan kodin entrausta, vaikka arkitouhut alkavatkin. Kyllä sitä aikaa on siihen, mitä haluaa tehdä. Kieltämättä tavara- ja vaateläjät on helppo ignoorata kun mielekkäämpää tekemistä...

Olisiko niin, että vasta tarpeeksi tylsässä elämässä paperien järjestelystä saa kiksejä?

Siitä puhuttiin vastikään kotipuolessa, että lähtökohtaisesti pitää olla perussiistiä, että järjestely- / erikoiskohdesiivous onnistuu. Muuten järjestelysiivous on tuskastuttavaa pölypallojen siirtelyä.

Erikseen siis vietetään:

*perussiivouspäivää
*erikoissiivous- / järjestelypäivää

Ja miksipä sen pitäisi olla edes "päivä", olkoon vaikka jokapäiväinen siivous/järjestelyhetki.
Kun kynnys on matalampi ja pienestä tekemisestä tulee tapa, ei pääse kertymään röykkiöitä..

Hmm, sitten jatkossa ainakaan :)


***


Nakkaan jatkossa uusimmat hommat kärkeen. 

Päivitetty Der List eli kodin siistintäsessiot!


Tänään:


*Talviverhon silitys ja vaihto makkariin
 *Uusien tyynyliinojen silitys
*Sohvatyynyjen päällisten pesu
*Yhden paperipinon siirto keittiön pöydältä (kiitos vieraat), lajittelua odotellessa..!

Eilen:

*Paperitähden hankinta ja virittely keittiöön - kaunis!

Aiemmin:

*Kahden ison aikakaus/sanomalehtipinon lajittelu
-> Unelmien koti -aarrekartan teko

*Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
*Jääkaapista pois puolityhjät purkit

*Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, vielä hieman kesken!
  -> luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)

*Vanhojen työpaperien lajittelu, viimein!
*Sekä perussiivous tänään 3.1.2015
-> sisältäen pientä perusjärjestelyä pölyjen pyyhinnän yhteydessä
-> iäisyyksiä säilyteltyjen kahvipussien vienti ulkovarastoon..!

Homma etenee, jes.


Tsemppiä alkavaan arkeen - 

se on varmaan-loppujen-lopuksi-kuitenkin ihmisen parasta aikaa!


***



Yksinäisten puolella

Mitä ihminen lopulta kaipaa tässä elämässä?

Katon pään päälle, ruokaa, mielekästä tekemistä. Kun perustarpeet on tyydytetty, kaipaamme läheisyyttä, rakkautta, ystävyyttä - ylipäätään hyväksyntää.

Olen taas miettinyt paljon yksinäisiä ihmisiä. Linnan juhlien suursuosikki Hannes Hynönen sai valtavan kasan joulukortteja. Jopa järkyttävän kasan.. Onneksi nyt synttärien aikaan (102 vuotta 10.1.!) hänelle puuhattiin sähköistä adressia. Siinä oli äskettäin jo 8957 nimeä.


Kuinka paljon on vanhuksia, joita kukaan ei muista? 

Suomalaiset vanhukset tekevät valitettavan paljon itsemurhia. Niitä on tutkittukin, muutama poiminta tutkimuksesta:

"Lähes puolet IMS-87-aineiston yli 65-vuotiaista itsemurhan tehneistä oli ollut yhteydessä terveydenhuoltoon viimeisen elinviikkonsa aikana, yli kaksi kolmasosaa viimeisen kuukauden aikana ennen kuolemaansa. Terveydenhuollossa siis lienee mahdollisuuksia ehkäisytoimien kehittämiseen, vaikka näyttääkin siltä, että itsemurhavaara on ollut esillä hoidossa vain harvoin."
 
"Iäkkäät eivät tutkimuksemme mukaan usein tuo esiin itsemurha-ajatuksiaan, joten depressiota ja itsetuhoajatuksia tulisi etsiä aktiivisesti kysymällä myös vanhuspotilailta. Tutkimuksemme osoittaa, että itsemurhaa harkitsevat vanhukset kääntyvät ongelmineen usein terveydenhuollon palvelujen puoleen. Tämä viittaa selviin ehkäisymahdollisuuksiin. Etenkin perusterveydenhuollon rooli vanhusten itsemurhien ehkäisyssä näyttää olevan tärkeä."

Olisi helppoa nakittaa tämäkin homma yhteiskunnalle. Kun tiedän, miten tiukilla tk-lääkäreiden aika on, ei kaikkea vastuuta voi heidän hartioilleen sälyttää! Lisätietoa tutkimuksesta:

"Yksinäisyyden tunteesta oli lähiomaiselle puhunut 37 % yli 65-vuotiaista."

"Omaisille itsemurha-aikeista tai -ajatuksista oli joskus kertonut 48  % yli 65-vuotiaista itsemurhaan kuolleista, naiset ja miehet suunnilleen yhtä usein."

Aineistossa oli yllättävää, että 49 % itsemurhan tehneistä oli avioliitossa. Eli prototyyppi - yksinäinen, eläkkeellä oleva leskimies ei olekaan se tavanomaisin itsemurhan tekijä. Huolestuttavan moni puhuu läheisilleen omasta tilanteestaan - ja silti päätyy itsemurhaan. Kovin surullista.


Miten siis pelastaa yksinäiset ja masentuneet vanhukset?

Olen miettinyt, etten voisi itse sitoutua esim. ystävätyöhön, koska elämäni on niin epäsäännöllistä. Olen miettinyt, että panostan omiin isovanhempiin - no, nyt minulla on enää yksi mummi.

Olen miettinyt myös sitä, tuntuuko yksinäisyyden kohtaaminen sittenkin liian kipeälle?

Näitä asioita on hyvä pohtia edelleen. Samalla ehkä joutuu kohtaamaan omat yksinäisyyden muistonsa ja peikkonsa kaukaa menneisyydestä.


Heittäydytään niihin arkipäivän kohtaamisiin! Voit vaihtaa päivän säästä sanasen bussipysäkillä ja kysyä tarvitseeko vanhus apua bussista noustessa.. Ei se aina ole avaruustiedettä.
Ja soitetaan sille omalle mummille! 


Rohkeutta kohtaamisiin!


***

maanantai 5. tammikuuta 2015

Voimaa ja vauhtia lasten seurasta

Viikonloppua oli ilo viettää laatuseurassa. Lauantaina tapasin kummipojan perhettä ja eilen sunnuntaina pääsin ystävieni tyttären seuraneidiksi.

Lauantaina oli mahtavaa, kun pääsi tekemään lumitöitä kolalla. Se on harvinaista herkkua, koska oman kodin yhteisten alueiden lumityöt hoitaa pestifirma ja ikiomalla käytävällä ei ole mittaa kolalle asti.

Pikkupojat olivat apuna pikkukolalla ja kippitraktorilla, olipa se mukavaa. Vitsailtiin, että kolataan niin paljon lunta enon auton eteen, ettei hän pääse ikinä pois!

Sisällä leikittiin mm. kummitusleikkejä. Nähtiinpä joulupukkiesityskin. Kummipojalla on ikää 2,5 vuotta ja isoveljensä tapaan intoa esiintymiseen. Hienoa seurata veijarien kehitystä!

Hoksasin muuten, että kummitädin lisäksi voinen tarvittaessa olla myös kummitustäti.
Aika mahtavaa.


***


K:n kanssa leikittiin sunnuntaina junaradalla, maalattiin vesiväreillä ja haettiin punaiset posket pulkkamäestä. Hieno päivä.

Ravintolaleikkiä oltiin muutamaankin otteeseen ja hupia riitti, kun tarjoilin vahingossa villapalleroita kekseinä - "karvaisia Dominoita". Oppia ikä kaikki!

Kun K:n isä tuli kotiin ja kysyi onko ollut kivaa, tyttö vastasi alahuuli pitkällä "Ei vielä"...
Mietin jo, että tähän loppuivat hoitokeikat mutta K ilmaisikin, ettei ollut vielä valmiudessa lopettamaan hauskoja leikkejä. Pian se iloksi muuttuikin, kun järjestimme vesivärimaalausten taidenäyttelyn. Sen yhteydessä oli tarjolla mm. kalateetä, tarkemmin suklaamuikkuteetä..
Ja mansikkaliskodominomehua.

Nam!

***

lauantai 3. tammikuuta 2015

Siistiä 2015 - vol 2

News!

Tänään lajiteltu yksi pitkään odottanut paperipino, eräästä aiemmasta työstä.
Teki tiukkaa lajitella! Muutamastakin syystä. En jaksa ruotia, vielä.

Mutta nyt se on tehty.


Eli päivitetty Der List:

*Kahden ison aikakaus/sanomalehtipinon lajittelu
-> Unelmien koti -aarrekartan teko

*Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
*Jääkaapista pois puolityhjät purkit

*Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, vielä hieman kesken!
  -> luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)


*Vanhojen työpaperien lajittelu, viimein!
*Sekä perussiivous tänään 3.1.2015
-> sisältäen pientä perusjärjestelyä pölyjen pyyhinnän yhteydessä

Löysin muuten kukkaiset talvivalot, joiden muistin olevan toimimattomat. Ne toimivat sittenkin!
Virittelin ne viirivehkojen pöydälle, josta ne kimmeltelevät varsin viehkosti lehtien lomasta.


Hienoa!


Nyt ollaan oikeilla raiteilla monellakin tapaa.



Onnea ja jaksamista myös sinulle näiden aikojen haasteisiisi!





***

Siistiä 2015

On tavoitteena siistiä kotia.

Käydä läpi komeroita, tarttua tavaran määrään ja laatuun. Ja ehkä sitten, meilläkin voi joskus alkaa sisustaa. Tosin, veikkaan, että siivous itsessään on parasta sisustamista!

Pakko listata uroteot, kun muisti on niin hatara. Ja lista on ytimekkäämpi ja konkreettisempi!

Vuoden vaihtuessa:

Kahden lehtipinon lajittelu
Unelmien koti -aarrekartan teko
Keittiön tasojen järjestely ja puhdistus
Jääkaapista pois puolityhjät purkit

Artikkelien läpikäynti ja lajittelu, kesken!

luokkina työt, vapaaehtoistyöt ja muut (verkostot, entiset työt, jutut ystävistä jne.)

Jes, homma etenee. Motivaatio on kohdallaan!

Mutta, nyt nukkumaan.

***



torstai 1. tammikuuta 2015

Faces faces

Joulu on upeaa aikaa.

Aikaa olla rauhassa läheisten kesken. Itse olen yhtä poikkeusta lukuunottamatta viettänyt joulun aina vanhempieni ja veljeni kanssa. Tällä kertaa mukana oli myös mummi. Hieno, perinteikäs joulu - kerran vuodessa kaikki ikioman suvun läheisimmät koolla.

Uutiset kertoivat korutonta kieltään toisenlaisesta pyhien vietosta. Turvakodit täyttyivät ja kaikkia apua tarvitsevia ei pystytty auttamaan. Asiakkaita pyydettiin hakeutumaan sosiaalipalveluiden piiriin.. Ei helvetti. Voiko olla pahempaa joulua kuin väkivallan uhan sävyttämä joulu ikiomassa kodissa lapsukaisten kanssa. En jotenkin edes uskalla kuvitella sellaista.

Olen viime päivinä kiinnittänyt kaupungilla huomiota keski-ikäisiin edustaviin rouviin ja äiteihin - olen bongannut lyhyen ajan sisällä kolme pahan näköistä otsa-, nenä- tai silmäkolhua. Toivon tietenkin, että ne ovat syntyneet huolimattomuusmatsissa kaapin oven kanssa..

Pelkään kuitenkin, etteivät ole.


~


Nuoruudestani löytyy yksi ihmissuhde, joka piti sisällään henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Ei hirveän näppärä aihe blogiin, mutta koitetaan. Ihan turhaan olen hautonut näitä asioita sisälläni vuosia, kohta vuosikymmeniä. Olen kyllä kirjoittanut aiheesta itselleni muutamaan otteeseen, mutta se on ollut silmitöntä vuodatusta.. Oikeasti minua kiinnostaisi pohtia asiaa siltä kannalta, mitä se on elämääni ja persoonaani vaikuttanut.

Koska kirjoitusprosessi on ollut mielessä ja haaveissa jo vuosia, saattaa olla, että rohkeus loppuu taas / vieläkin ja juttu jää lyhyeksi, mutta katsotaan. Jos en ole kunnolla käsitellyt tätä asiaa, olen loppujenkin elämäni haasteiden kanssa ihan haavi auki - jostain on oikeasti pakko lähteä punnertamaan! Ei ole enää vaihtoehtoja.


~


Tavattiin opintojen tiimoilta, olin parikymppinen. Seurusteltiin kolmisen vuotta. Suhteessa käytiin läpi ja nähtiin monenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa. Kun koitin analysoida silloin, mitä oli meneillään, työkaluja ei vain ollut. Minulla ei ollut hajuakaan, missä menee normaalin käytöksen ja henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan raja. Raja voi nimittäin olla hyvin häilyvä! Hämmentynyt, iki-ihanan turvallisesta perhetaustasta tupsahtanut nuori ihminen kai ajatteli, että satunnaiset episodit olivat vain jotain outoa, mitä tapahtui joskus kännissä... 

"Anteeksi rakas! Sitä ei tapahdu koskaan enää."

Ei se aivan niinkään ole. Aina uudelleen jotain tapahtui: pääpaino oli henkisellä väkivallalla ja fyysisellä "kieputtelulla", itsepuolustuslajien solmuihin jouduin usein ja ei se aina ollut hupaisaa tai eroottista, se oli puhtaasti estämistä, rajoittamista ja ärsyttämistä. 

Aina vajosin syvemmälle, aina vieraannuin enemmän itsestäni - asiaa ei auttanut etten oikein kenenkään kanssa osannut puhua asiasta. Yritin kyllä, kai. Opiskelukaverit laittoivat kännitoilailut herran persoonan piikkiin. Jäin avuttomaksi, yksin. Hävetti.

En uskaltanut harkita eroa, kun tiesin miten herra oli exäänsä vainonnut. Eihän tässä nyt paikkakuntaa voinut vaihtaa, opinnot hyvällä mallilla jne. Mitä tehdä? Olin voimaton, yksinäinen, lohduton. 

Yhtenä iltana tilanne kärjistyi. Alkoholilla ei ollut osuuta asiaan. Tuli taas jostain turhanpäiväisestä suukopua, totesin jossain vaiheessa että en jaksa tätä enää, mieluummin kuolisin tai olisin kuollut kuin jatkaisin tätä riitelyä, parisuhdetta jne.

Herra tarttui tuumasta toimeen, haki keittiöstä valtavan keittiöveitsen ja ojensi ranteensa todeten: "Anna mennä siitä". No ei tässä nyt ajatuksena kyllä ollut mikään tappoon ryhtyminen..! En muista enää, miten se tilanne laukesi.. Mutta lopun alkua se oli, onneksi. Syytä en kylläkään silloin vielä tiennyt tahi arvannut.. Hän oli löytänyt uuden rakkauden. 

Otin pakoreitin huijentuneena vastaan ja loikin omille teilleni kuin koira veräjästä, katsoin taaksepäin vain pariin otteeseen. Silloin itkin, huusin ja oksensin tätä henkilöä ja parisuhdetta pois minusta ja elimistöstäni.. Jotain pahaa verta jäi kuitenkin kiertämään pakahtuneena minuun vuosiksi.


~


Ajattelin pitkään, etten ikinä pysty kirjoittamaan näistä asioista - olen aina menneisyyteni vanki. Mutta nyt - helvetti - minusta tuntuu että uskallan, osaan, voin. Irrottaa, luopua lopullisesti.

Kuin kevenisin henkisesti, kymmenen kiloa, kaksikymmentä kiloa. Kuin saisin jonkun sisäisen rauhan ja tyyneyden. En ole enää näiden asioiden vangitsema.

Kuin tietäisin, että pystyn selviämään neljän viime vuoden haasteista, suruista ja menetyksistä..?

Mutta kuten talokin painuu perustuksiaan vasten, en minäkään voi käsitellä näitä uusia, minua haastaneita asioita, ennenkuin vanhat asiat on käsitelty. Mätä alue poistettu ja puhtaampaan vaihdettu. Minä itse kokemuksineni olen oman elämäni palapeli, enkä halua että yhdenkään palasen kohdalla on musta aukko.


"It's better to burn out than to fade away"


..totesi herra jos toinenkin. Jos karrelle palaneesta tulee hiiltä ja hiilestä voi muodostua timantti, niin olkoon pahimpien muistojeni ja raskaimpien kokemusteni kohdalla timantti oman elämäni palapelissä.

Timantteja tulee olemaan yhteensä ainakin kolme. Mutta niistä mikään ei ole vielä täysin kiteytynyt.




              *  In progress  *



Tästä se kuitenkin lähtee.



***

Loppuelämämme ensimmäinen päivä

Elämä nakkelee...

Kun odotat riisipuuroa,
se antaa kaurapuuroa.

Kun haluaisit silittää kissaa,
naamaasi rientää nuolemaan koira.

Aina menee hieman eri tavalla kuin kuvitelmissa.


 ~

Vuosi vaihtui!

Ihanassa seurassa, perinteisessä porukassa ja toisessa perinteisessä porukassa jatkoilla. Iltaan mahtui hauskoja hetkiä ja ripaus ankeuttakin. Tällä kertaa ankeuttaja iski toisen henkilön suunnalta. Läheisen suunnalta.

Surullista,
harmillista,
pettymys.

~


Silti koen, että tuleva vuosi - tämä vuosi - tulee olemaan täynnä ihmeellisiä asioita.


Kohtaamisia,
yllätyksiä,
reissuja,

töitä,
kokemuksia,
puuhailuja.

Aikaa läheisten kanssa.


Kokkailua,
valokuvausta,
ulkona liikkumista.

Kummipojan kanssa laatuhetkiä.


***


Näin totean tänään:


Kiitos 2014.

Vuodelle 2015 toivon ja toivotan rohkeutta elää oman näköistä elämää!

Reilu vuosi sitten mietin, että kunpa uskaltaisin lähteä julistamaan positiivisuuden ilosanomaa. Silloin se tuntui vielä ihan utopistiselle, varsinkin kun positiivisuus oli itselläkin hakusalla. Mutta nyt, positiivinen ajattelu, kannustaminen, positiivisen ajattelun terveysvaikutukset jne. ovatkin "pinnalla".

Kun vähiten jaksaisit ajatella koko positiivisuutta, tarvitset sitä eniten. 


Niin minä olen selvinnyt.






Onnellista uutta vuotta!


***