tiistai 29. huhtikuuta 2014

Hanami!

Hanami on japanilainen juhla, jolloin kokoonnutaan piknikille kukkivien kirsikkapuiden alle. Ihastuttavaa!

Nyt vaikuttaa siltä, että näen Helsingin Roihuvuoren kirsikoiden kukinnan. Ne ovat jo nupulla! Hanamia juhlitaan 18.5. - joka on tälle vuotta aika myöhään. Kevät on todella aikaisessa - toivottavasti juhliin asti riittää kukintaa.

"Täysi kukinta eli mankai kestää yleensä vain muutaman päivän. Hanamin tarkkaa ajankohtaa kullakin paikkakunnalla ennakoidaan Japanissa television sääennusteiden kaltaisissa kukintatiedotuksissa (sakura-zensen), joissa seurataan kukinnan vähittäistä etenemistä etelästä pohjoiseen. Kukinnan ollessa huipussaan japanilaiset kokoontuvat piknikille kirsikkapuiden alle: syömään, juomaan sakea ja viettämään aikaa yhdessä."

Juhlaan en pääse, mutta ehkä joskus. Kirsikan kukinnan kehitystä voi seurata myös Roihuvuoren hanami-sivuilta:

http://www.roihuvuori.fi/hanami/


***


Sydämeni lepattaa

kuin kirsikan terälehti

tuulen tanssissa.



***

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Dear diary!

Oli jotenkin haikea, mutta ihana päivä. En haluaisi luopua tästä.

On huhtikuu. Mutta koko maailma porskuttaa jo toukokuisissa tunnelmissa. Tuomen silmut puskevat kovaa esiin, västäräkit keikuttelevat auringossa, sinililjat ja posliinihyasintit kukkivat. Orvokit kainostelevat terassin pöydällä.

Käytiin katsomassa elokuva Suuri kauneus. Rooman maisemia, ei ennalta arvattavia käänteitä, ihan erilainen elokuva mitä ajattelin. Juu ehkei mikään kassamagneetti, mutta herätti ajatuksia.

Toinen kummitäti täyttää tänään 60 vuotta. Aika hurjaa. Hän joka jakkupuvussaan ja huikeissa korkkareissaan hyppäsi auton rattiin ja sai pääni pyörälle Monacon ja Nizzan mutkaisilla teillä ja parkkihalleissa. Wow. Hoitopoika täytti tänään 6 vuotta - haa - numerot synkroonissa!

Well, me kaikki kasvamme, muutumme, vanhenemme. Elämä kuluttaa meitä, me elämme näitä päiviä, näitä vuosia. Näitä vuosikymmeniä.
Me kulutamme maailmaa.

Olin synttäreillä juttusilla naisen kanssa jolla on pieni tytär - hän pohti tulevaa eroaan. Hänellä on hyvä ammatti, upea tytär ja hän on nuori - elämä on edessä.
Sanoin sen hänelle.

Itse olen sellaisessa käänteessä - että jos ja kun valjastan unelmat tavoitteiksi ja hyppään ratsun roiman selkään, repussa ripaus rohkeutta ja jonkinmoinen määrä elämänkokemusta, tiedä mihin tästä vielä päätyy - pääsee.

Olen miettinyt siis todella, olisiko minunkin aika asettaa itselleni tavoitteita.
Miksi en pidä tavoitteista?
Rajoittavatko ne minua?
Vai pelkäänkö etten saavuta niitä?
Joka tapauksessa: tavoitteiden halveksumisen aika on ohi.

Elämä on rullannut mukavasti tähän asti, mutta koen että tulevilla suunnilla on merkitystä. Kaikkeen en voi vaikuttaa mutta pikkuhiljaa:

asioita ratkeaa,
polkujen edustaa peittävät lehvästöt raottuvat,
rakkaimmat polut vahvistuvat -
oma tie löytyy.


Minun tie.

Minun elämä.

Minun tulevaisuus.


***

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ei kevättä ilman kylvöjä

Vuodet eivät ole veljeksiä.

Viime keväänä puhkuin intoa ja panostin köynnösten kasvatukseen. Taimia oli parisen sataa ja kaikki elämässä näytti tältä osin suorastaan mainiolle. Pienenä syrjähyppynä olin hankkinut kasvatuspöytää ilahduttamaan upean, lilan hortensian. Kuinka kaunis se olikaan.



Beauty.


Ihastuttava väri lumosi ostajan (ja järjen äänen).


Mutta miten kävikään? Hortensia alkoi voida huonosti. Totesin etten kai sittenkään osaa kastella sitä..? Hmm. Kunnes - huomasin että se on totaalisen täynnä punkkeja.

Mitenkäs nyt toimitaan?
Ovatko punkit jo ehtineet levittäytyä satoihin taimiin?
Tuhotaanko kaikki ja aloitetaanko alusta?
Toivotaanko parasta?

Toivoin parasta. Kesä 2013 alkoi rivakalla helleaallolla jo toukokuussa, eli taimet pääsivät pihalle todella hyvissä ajoin. Tiesin, että punkit ovat ehtineet ryömiskellä taimiin. Tiesin, että osa kasveista

a) maistuu niille paremmin, osa huonommin
b) osa kestää punkkien hyökkäyksiä paremmin, osa huonommin..

Tällä mennään!

Totuus on se, että punkkeja oli väkisinkin siellä ja täällä, mutta on niitä ollut lähes aina ennenkin. Niitä putkahtaa kesän mittaan - jostain. Eli ei kurjuutta kummempaa.

Kasvatuksen tuloksena tuli upeita kasveja. Laskin säästäneeni satoja euroja. Jos sitä punkkiepidemiaa ei olisi tullut, ehkä kasvit oisivat saaneet vielä paremman alun.. Mutta hienosti meillä silti meni kesällä 2013.


Eka Rudbeckia - kesäpäivänhattu. Suurta rakkautta.


Krassia ja samettikukkaa.


Sammaria, Rudbeckiaa ja oikealla koruköynnös, Chilen kaunotar.


Krassi ja päivänsini.


Entäs nyt?

Eletään huhtikuun loppua (oli muuten vuosi sitten tähän aikaan etupihan alaosa lumen vallassa..) ja olen pääsiäiseen mennessä kylvänyt ainoastaan herneen versoja. Hmm. Ihan kuin elämästäni puuttuisi jotain? Lähes aina minulla on ollut vähintäänkin basilikan taimet ja samettikukan taimet tulossa, eihän ilman niitä voi tulla kesää..? Sammareihin ihastui yksi ystävänikin ja hänellä on niitä iso liuta tulossa.

Tänään kävin kaupoilla ja vanha grilli lähti kiertoon, ostin orvokkeja ja multaa ja "yllättäen" eksyin siemenhyllyille. Mukaan lähti sammareita ja krassia.. Ooh.

Nyt laitoin jäderasioihin kohtuulliset (20-30 kpl per sammarilajike) kylvökset, että saisin kasvatuksen ilon. Kamu joka myös innostui sammareista laskeskeli kylväneensä tuhansia - joten autetaan toki myös naista hädässä jos hänelle siunaantuu ylitarjontaa..

Hei, basilikan siemenethän tästä vielä puuttuu? Pitänee piipahtaa siemenhyllyllä kun tänään suuntaan keskustaan.. Onhan se oikeasti noloa jos ei mitään laita - mutta vielä enemmän itsensä, omien luontaisten taipumustensa kieltämistä.  Kyllä taimia pitää olla.


Kevät - kasvun ihmeen aikaa!


***

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kuin uusi ihminen

Tänään heräsin jotenkin, hmm - turhautuneena.

Ehkä nelisen päivää enimmäkseen lepäilyä ei oo mun juttu. Jotenkin tuli sovittua minun makuun liian vähän ohjelmaa pääsiäiseksi. Vaikka olihan tuota silti:

*yhdet yövieraat
*kokolla ja kylillä käynti
*puutarhahommia
*kävelyllä useampaan otteeseen
*valokuvaushommia
*terassien siistausta
*yksi rahoitushakemuskin

Mutta silti. Eniten kai jäi kaihertamaan lapsuuden kotikulmilla poltettu kokko, johon oli koottu meidän naapurista kaadettuja, jo lapsuudesta tuttuja kuusia sekä minun kotipaikalta pari kaadettua koivua. Kokkoiltana nimittäin sain väliaikatekstarin että kokkohommat estynevät tuulen takia, eikä kaupunkiin jääminen siten niin harmittanut. Mutta - tänä aamuna kuulin sydäntä seisauttavan raportin. Konkari oli pyydetty turvallisuudesta vastaavaksi työnjohtajaksi. Kokko oli poltettu - ja se oli palanut 5 (viisi) tuntia. Kaikki siellä asuvat, minulle rakkaat ihmiset olivat olleet paikalla. Paitsi minä. Snif!

Kaupungin perinteinen kokko oli muutamasta kuusirisusta kyhätty hökötys, joka paloi osapuilleen vartin. Eipä silti, "kokkoammattilaisena" seisoin kunnioittavan välimatkan päästä kokosta eikä tietenkään lähellekään tuulen alla. Niin jopas, jostain alkoi haista tutuhko palaneen käry. Itse en nähnyt enkä havahtunut -  kunnes vieressä seisova mies totesi että sulla palaa hiukset. Voi elämä. Äkkiä käryä tukahduttamaan ja hanskaan jäi kymmenkunta hiuksenpätkää. Eipähän tarvitse käydä kampaajalla ohennusleikkuulla tälle kevättä.

Fakta on kuitenkin, ettei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan. Ja tässä on nyt ollut reissua ihan riittämiin - hautajaiset, Syötteen mökkivkl jne. Näin tällä kertaa. Ehkä tuosta vielä poikii uusi traditio ja pääsen joskus vielä mukaan. Yleensä meidän kulmilla ollaan kylän yhteisellä kokolla mutta nyt raivausmatskua oli niin paljon että oma kokko oli must. Pitääpä pyytää kokosta kuvia, niitä kuulema napsittiin. 


***


Mutta miten minusta tuli kuin uusi ihminen?

Kirjoitin aamulla turhautuneisuuteni päiväkirjablogiin ja sehän laimeni saman tien. Sitten painelin pihalle, josko sieltä löytyisi jotain akuuttia puutarhahommaa.
Löytyi!

Purin jo riittävästi elämää nähneen nikkaritaidonnäytteeni (kyhäelmän) eli ns. kasvatuslaatikon ja tein sen tilalle paljon tyylikkäämmän viritelmän jo olemassa olevista matskuista. Kunhan saan uuden viritelmän kasvun tielle niin kaivan arkistojen kätköistä kasvatuslaatikosta kuvan ja sitten tästä uudesta viritelmästä. Tämä kun ei vielä ole upeuden huipentuma mutta suunnittelin siihen krasseja ja orvokkeja. Paikka on pihan varjoisimpia joten ennustan siihen koko kesän jatkuvaa kukintaa. Grreat!

Niin? Ei turhauta eikä ärsytä enää mikään. Kuten ystävän kanssa juuri aiheesta keskusteltiin, melankoliset, turhautuneet ja ylipäätään negatiiviset tunteet kuuluvat elämään. Pitää vain koittaa kaivautua niiden taakse ja miettiä mistä ne mahdollisesti kertovat. Minulla ne tulevat yleensä silloin, jos on yksinäistä tai liian vähän ohjelmaa. Eli aika harvoin.

Ei todellakaan ole tarkoitus tehdä tästä mitään tuskailublogia ja toivon että nämä pähkäilyt eivät kuulosta liian raskassoutuisille. Ja, myönnän - pakkohan sitä ohjelmatonta aikaa on olla välillä! Tuo puutarhakyhäelmä särki silmää jo pari vuotta, mutten saanut nostettua käpälääkään (luen Tove Janssonin elämäkertaa..) sen suuntaan. Tänään aivan yllättäen, yhdessä tunnissa laatikko poistui autuaammille puutarhoille.


Turhautumisesta toimintaa!


*** 

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kohtuullinen kuulo ja muita luontaisetuuksia

Ihanaa, että kuulee lintujen laulun.

Ymmärrän sen jo tässä iässä. Toisessa korvassani on nimittäin kuulo heikentynyt. En meinannut ensin käsittää mistä on kyse. Jo vuosia sitten taannoisessa tapahtumatyössä yksi työkaveri motkotti minulle etten kuuntele. Kuuntelinhan minä, mutta hirmuhälyssä ääni tuntui puuroutuvan. Tietysti syyllistin itseäni, etten osaa keskittyä kuunteluun - yritin kyllä.

Hanketyössä oli kauhukseni tapana huudella huoneesta toiseen, ahdistuin siitä, kun tuntui että jatkuvasti sai olla hälytysvalmiudessa. Tunnollinen kun keskittyy koko ajan siihen ajatukseen, että ei kai jollain nyt ole mulle asiaa.. Työterveydessä otinkin asian puheeksi ja jonkinlainen järkytys, mutta toisaalta helpotus oli tieto, että toisen korvan kuulo on heikentynyt.

Onneksi kuulen kohtuudella vielä kaikenlaista. Mutta ihan korkeimmat äänet vissiin viuhuvat ohi ja kovat äänet aiheuttavat jonkinlaista kipua. Keikoille meno ilman korvatulppia ei enää tule kysymykseen. Hyvä tietää tilanne, osaan vaalia jäljellä olevaa kuuloa ja arvostaa sitä.
Mustarastas muuten lauloi tänään kävelyllä, ihanaa.

***

Muita luontaisetuuksia?

Monenlaista ajatusta pyörii taas mielessä. Mutta tällä kertaa pähkäilyn aiheena numero yksi - ovat puutarhajätteet. Asuinalueellamme on 80-luvun fiinien talojen rivistö, joiden tontti rajoittuu jonkinlaiseen yhteisnurmikkoon, kuusikkoon ja sen takana häämöttää kaupungin pajukkosektori. Pajukko on omatoimisesti valjastettu puutarhajätteen kaatopaikaksi ja minua jotenkin kutkuttelisi pikkaisen kartoittaa aluetta ja tehdä laskelmia

a) paljonko alueella peittynyt neliömetreissä
b) paljonko biomassaa on kuskattu metsään 30 vuoden aikana
c) mitä lajeja em. seurauksena metsään on pesiytynyt
d) mitä kokonaisvaikutuksia tällä on alueen kasvillisuudelle.

Ja! Mahdollisesti tarjota aiheesta juttua lehteenkin. Katsotaan.

Olisi kaikkien etu, että metsät pysyvät metsinä ja puutarhat puutarhoina. Jo nyt jättipalsami leviää huolestuttavasti alueella. Hitaammista valloittajista puhumattakaan, esim. yhteen kohtaan rönsyansikka on muodostanut 3 m2 kasvuston. Pitäisiköhän pyytää kaupunginpuutarhuria terassikahveille ja tutustumaan alueeseen? Hmm.

Puutarhassakin tapahtuu, omassani siis. Terassituolit on kiikutettu terassille,
pari tonttua ja yksi lyhty majoitettu varastoon. Narsississa kävi paksunpuoleinen kimalainen,
humala on kasvanut 3 cm ja ylipäätään luonnon voima ja auringon lämpö huimaa heikomman päätä.


Tällainen ihanuus on lähtenyt karkumatkalle naapurin pihasta.


Terassilla on nautittu jädekahvit ja täytyy todeta -

  onhan tämä mahtavaa aikaa!


***

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kokkoiltaa odotellessa

Tänään on kokkoilta. Tänään on myös lapsuuden kotiseuduilla trullien ilakointipäivä. Muistan kuinka jännää oli kiertää pieninä trullimummoina talosta taloon kahvipannun kanssa virpomassa. Kamppeina hame ja ruutu- tai kukkahuivi ehdoton, kasvoihin maalattiin punaiset posket ja pisamat.

Täällä kaupungin vääräuskoisten parissa trullit kiersivät jo palmusunnuntaina ja look voi olla naamiaisista tuttu, melkein mikä hahmo vain. Niin ne asiat ja ajat muuttuu.

Mutta ei huolta! Niin mistä? No narsisseista. Keskustan perusruokakauppa tarjosi isoja ruukkuja edukkaasti. Ostin yhden, se ilahduttaa sisällä. Ulkona on kuusi pienempää, jotka lienevät parhaimmillaan vappuna.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.



Enemmänkin kukkia - saatiin ruusukimppu pääsiäisvierailta!


  Juonessa mukana myös edellisvuosina saadut virpomisoksat.


Kyllä perinteitä pitää olla!

***

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen taikaa

Meillä kävi pääsiäisvieraita, pariskunta matkalla pohjoiseen.
No mikä siinä on niin ihanaa kun tulee vieraita?

Siihen saa etukäteen orientoitua.
Koti tulee siivottua paljon paremmin kuin omaksi iloksi.
Maukasta ruokaa ja herkkuja tulee laitettua.
Kukkia ja kynttilöitä sekä pääsiäiskoristeita tulee tällättyä.

Nättiä ja tunnelmallista!

Lakisääteisenä voisi olla, että 1-2 kuukauden välein tulisi joku ihkauusi tyyppi kylään. Ihan eri motivaatio bongailla pölypalloja ja tällätä paikkoja. Itsekin ilahtuu kaikesta tästä lieveilmiöiden määrästä!

***

Pääsiäisen aika on käynnistynyt tosi hyvissä merkeissä. Meneillään on jonkinlainen positiivisuuden kierre, jonka imuun uskon vahvasti. Ei paniikkia elämän tarkoituksesta!

Eilen illalla alkoi sade, joka taukosi tänään iltapäivällä. Luonto saa superbuustin kevään etenemiseen! Hienoa. Ajatuksena on pamauttaa ennen saunaa kävelylle.

Sen verran olen pyhää uhmannut, että olen tuuletellut torkkupeittoja. Unelmien tuuletuskeli katupölyn ja sateen jälkeen - ennen siitepölyjä. Harvinaista herkkua!

***


Huomenna kokolle, jeejee. Aion myös ostaa mämmiä ja suklaamunia, jotka totaalisesti unohtuivat aiemmin. Aikuisuus!

Pitää muuten olla tarkkana, kun kirjoittaa kirjaimen v. Näppis jumittaa, joten se löytyy painamalla alt 118. Jos painaa alt 18 tulee ↕ ja jos painaa alt 11 tulee ♂

Oppia ikä kaikki.


Mainiota pääsiäistä kaikille!




***

ps. Aika paljon huutomerkkejä. Nyt on vain sellainen olo!



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Laidasta laitaan

Notta jopas.

Kyllä voi ihmisellä muutaman tunnin aikana poukkoilla mielialat.

Lähdin pyöräilemään narsissimestoille. Tosi kaunis aurinkoinen ilma ja parin päivän takaisten sateiden ansiosta ilman pölymääräkin oli kohtuuden rajoissa.

Jostain syystä mielessä kuitenkin pyörivät ikuiset kysymykset kuten:
*Mikä on elämän - tai minun elämäni tarkoitus?
*Onko minulla arvoa ihmisenä?
*Mikä on tehtäväni maapallolla, onko sitä?

Tätä peruskamaa joka alkoi lannistaa pientä ihmistä. No, niin pitkään on mennytkin hyvin että muutama alakulopäivä ei vielä aiheuta lopullista tappiomielialaa..

Kohde 1. Ei narsisseja. "Ei olla saatu."
Kohde 2. Narsisseja. Ruukkukoko 9cm, ruukussa muutama heiveröinen tupsu, nuput hakusalla. Meinas tulla tippa linssiin!

Taannoisilla keltaisilla päivilläkin kaupunki oli pullollaan narsisseja, miksen silloin ostanut niitä?

Tarinan opetus: Jos todella haluat jotain, ole ajoissa liikkeellä. 

Ostin 6 pikkuruukkua, joista vissiin saan muutamat mininarsissit vapuksi. Oijoi.

Paremmin ei mennyt kohteen 2 pihalla olevalla miehellä, joka totesi toiselle: "Tuli se saatanan lumilinkokin ostettua viime syksynä, kaksi kertaa käyttäny". Että näin. Ihan hyvinhän mulla menee.

Pyöräilin takaisin itselleni uutta reittiä, joka olikin suorin ja varsin ilmeinen, mietin oliko vanha puhelinluettelon kartta jota kuikuilin ihan ajan tasalla. Oli miten oli, nyt on uusi reitti tiedossa.

Tulin kotiin ja paraatipenkki tuijotti minua syyttävästi. No tosiaan, scillat ovat jo nupulla ja vanhat perennat rötköttävät raatoina niiden niskassa. Anteeksi!

Raivasin penkkiä ja siinä samalla tuli raivattua itselle parempi mieliala. Puutarhanhoito ja liikunta pitävät ihmisen onnellisena, taas se tuli todistettua.

***

Joku puhelu oli tullut, soitin takaisin puolihuolimattomasti. Lehden toimittaja kyseli vanhalle asemalle uusia käyttötarkoituksia. Koska olin ihan nälissäni, lupasin palata asiaan hetken kuluttua. Otin myös puhelun luottotyypille - nakeltiin ajatuksia ristiin ja rastiin ja siitähän alkoikin muodostua hieno paletti.

Tällaisia ajatuksia sinne tupsahti:

*Matkatoimisto: loungetila businessmatkustajille (Jatan idea!)
*Verkko: viimeisintä teknologiaa hyödyntävä verkostoitumiskahvila / kokoustilat
*Asema: tukikohta/kahvila/tstopalvelut jossa kaikesta vastaa tietysti
*Asemanhoitaja :)

Lisäksi matkailun infopiste on paikallaan vaikka varsinainen pääpaikka lieneekin uudella puolella. Hmm, nyt en muista enää yhtään mikä mua niin ärsytti tai masensi alunperin? Terassia putsaamaan - mars!

Terkuin Ninjapinja - kaupunkikulttuuriaktiivi.


***

Aikainen lintu madon nappaa

Heräsin kuudelta. Nousin kuuden jälkeen.

Tässä on vissi ero siihen, että eilen heräsin kuudelta, totesin itseni virkeäksi, mutta koin että on liian aikaista nousta. Miksi ihmeessä? Kun sitten puoliväkisin nukuskelin puoli kahdeksaan, herääminen oli tosi tokkuraista.

Tänään herätessäni eilinen kokemus oli tuoreessa muistissa joten pinkaisin reippaasti ylos petistä. Hain lehden, join kahvit, katsoin aamu-uutiset. Totesin että takaterassin pyyhkiminen voisi olla seuraava siivousproggis ja kappas, se tulikin hoidettua jo ennen kahdeksaa. Takapihalla oli paljon pölyä ja muutamia linnun kakkoja, joten oli näppärää luututa paljaat pinnat vanhalla t-paidalla ja laittaa sitten paita roskikseen.

Eilen illalla kävin läpi viime vuoden papereita, vino pino lähti kierrätyslaatikkoon. Meidän asunto alkaa olla siinä pisteessä, että säilytystilat ovat täynnä. Komerot pullistelevat ja oikeastaan mitään järjestelyä ei voi suorittaa järkevästi siirtämällä kamaa huoneista komeroihin - kun ei mahdu. Joten nyt on pakko alkaa putsailla komeroihin kertyneitä "aarteita". Neljä vuotta siinä meni! Kun muutettiin, komeroissa oli runsaasti tilaa. Ratkaisu tähän juttuun ei sitten ole uusien komeroiden hankinta.

Monissa kirjastoissa on nykyään kirjojen ja lehtien vaihtohylly. Hoksasin että pyöräilen tänään iltapäivällä kirjaston ohi, joten voisin bongata muutaman kaapeissa pyörivän joutokirjan ja viedä ne kiertoon.

Mitäs muuta?

Ajattelin, että pyöräilisin aamupäivällä ostamaan narsisseja. Siinä olisi hyvä motivaattori etuterassin siistaukseen. Illalla pyöräilen tosiaan talkoisiin, joten kunnon pyöräilypäivä näköpiirissä. Kevät on nyt niin aikaisessa, että narsissien kasvettua yli lienee mahdollista istuttaa ne maahan - toukokuu lähestyy!


Kevään 2013 ilopillerit.


Vuoden 2013 narsissien seassa lymysi lehmä ja aasi.



Työhommat? Juu, pitäisi suunnitella paria koulutusta ja tehdä toiseen monistettavat matskut. Nyt ei kuitenkaan mikään paina dl päälle - ei ihan vielä. Keskityn kotihommiin, pääsiäisvieraiden emännöintiin ja siistauksiin.

Yhden rahoitushakemuksen taidan kyllä tehdä - "lennosta". Katsotaan miten käy!


***

ps. Vaikka helmikuun reissulta on kuvia 1700 kpl, tuntuu jotenkin keinotekoiselle blogailla enää niistä jutuista. Hmm. Toisaalta, olen alkanut juuri kirjoittaa muistoja ylös vuosilta 1992-1999?

Never say never :)

***

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Flow tunnelmissa wc:n siivouksessa

Miksen tätä aiemmin keksinyt?

Mulla on tallennettuna loppukesän 2013 Flow festareita ja lisäksi yksi soulista kertova ohjelma. Ei jotenkin tahdo löytyä soppelia aikaa tai tunnelmaa niiden katsomiseen. Mutta tänään on siivottava wc ja hoksasin - tästäpä soundtrack!

Eli nyt mennään Flow tilassa wc:n kimppuun. Torstaina tulee vieraita niin jostain pitää aloittaa vaikka loogisesti wc oiskin viimeinen siivottava. Mutta - nyt mennään näin.

Töpinäksi!

***

Niin, luin Patti Smithin kirjan Vain kakaroita ja joku tulppa aukesi. Tupsahti kevätrunoa ja lisäksi aloitin kirjaamaan Helsingin vuosien muistoja ylös. Viimein.

Aika ihanaa. Kamalaa.

Elämää.

 ***

Ps. Wc:n siivous suoritettu tehokkaasti lavuaarin, pöntön ja lattian osalta. Siirtykäämme järjestelyosioon. Pikkupöytä ja kamakärri nääs odottelevat wc:n ulkopuolella ja ajattelin järjestää ne juurta jaksain.

Pari huomiota:

a) Jo lapsena tajusin, miten wc:n pesu on aliarvostettua puuhaa, kun kodin siivoustehtäviä lauantaiaamuna jaettiin - muut joutuivart valitsemaan paljon aikaa vievemmät tehtävät!

b) Näin aikuisena totean että kyllä tässä on ihan parhaita panos-tuotos -suhteita edelleen!
Mikä muu tila on mahdollista saada säihkymään reilussa puolessa tunnissa?
Missä muussa tilassa epäsiistin ja siistin tilan ero on niin dramaattinen?

Toki kauhuskenaarion asteelle emme pyttyjämme päästäkään, mutta lopetettakoon vaikka niin, että tässä työssä todellakin -

Työ tekijäänsä kiittää.


***

Runo keväälle

***

Miten aina
 unohtaa

kuinka
  harmaa
voi olla

huhtikuu

Et vielä anna
  mitään
olet vain

lupaus

kuin
  nuoren tytön
  varovainen
hymy


***


Sade.

Pyyhit pois
pölyn ja lian

maisemassa
hampaissa

vihaisina
  kirskuvat
harmaat raidat

Tuot meille
happea

annat tilaa
  uusille tuulille
raikkautta
  kirkkautta


***


Kevät!

Sade tuo sinuun
  voimaa
Sade pyyhkii kasvoiltasi
 talven tahrat

Vuolaana virtaavat
ruskeat ojat
 korskeita kuohuja
pärskeitä
  vimmaa

kerran vuodessa
   kerran elämässä

ojat hulluina kuin
  kaukaisten
erämaiden
kirkkaina kimmeltävät
  kosket


***


Kevät!

En saa sinusta tarpeekseni!

Minulle ei enää riitä
  yksi pullistuva
silmu

tahdon kaiken!

Tahdon hullun
  heleän vihreyden
ja

ensimmäiset kukat
ja liverrykset ja tuulen -

mutta silti -
en
  halua vielä
kesää!

En vielä, en!




Sillä kun kesä on
uhkeana rouvana

levittänyt
  lehvästönsä
maiseman ylle

ei enää ole heleyttä
ei hauraita nuppuja
  ei huumaavan
hentoa
kohinaa



On sydänkesää
  kohti
kurkottava maa

jonka kukkeus on
  lupaus
kypsymisestä
tieto tulevasta



Ei vielä!

Ei kesää
  ei sydänkesää
ei ensimmäistä
  satoa!



Antakaa tulla
  ennätyksellisen
pitkä kevät

että saisin
  riutua
hetken
 harmaudessa

kaivata heleyttä
ja

joka aamu
  väsymättömin silmin
katsella

herkin korvin
kuunnella



miten maan uumenissa

kohisee uhkuu
  puhkuu

uusi elämä
  uusi voima
kaiken lupaus
  uusi toivo


kun kaikki
  on vielä
edessä


Kevät.


***


Omistettu M:lle
14.4.2014

***


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Terkut Syötteeltä!

Taitaa olla viimeinen viikonloppu talvitunnelmia tälle erää. Tultiin porukalla perjantaina Syötteelle. Porukan vahvuus on yhteensä 9 henkilöä - joista kolme pikkupoitsua.

Löytämämme vuokramökki on tosi tunnelmallinen kolmen makkarin mökki. Hinta on kohtuullinen ja mökki on siisti. Vaaleita puupintoja,  hieman kiveä - kiva yhdistelmä.

Perjantaina tuli lähinnä asettauduttua taloksi ja emännöityä. Tänään ollaan ulkoiltu ja saunottu. Ensin käytiin 8 km hiihtolenkki, sitten chillailtiin hetki. Iltapäivällä käytiin isommalla porukalla kävelyretki nuotiolla paistamassa makkaroita. Aurinkokin tuli seuraksemme.

Tämä talvi oli erikoinen, mutta nyt se on nähty.
Tämän jälkeen toivotetaan lopullisesti kevät tervetulleeksi.

Neiti Kevät tulee kaupunkiin!


***

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kuvia maaseudulta maalis-huhtikuun vaihteesta

Olin pikinokan kanssa kotimiehenä, kun Konkari ja daami olivat Afrikan mailla.
Kuvat on otettu maaliskuun loppupäivinä ja huhtikuun alkupäivinä.

Ihanaa, että oli mahdollisuus olla maalla tuohon luonnon heräämisen aikaan. 


Kohti auringonlaskua.





Olipa ihana auringonlasku! Moottoritie on kuuma...



Naapurin betonimylly.


Legendaarinen seinävaate.





Merisilmä.

Suomenpienhevonen


Pienet!

Teinit.


Dalmatialaisen kanssa jokimaisemissa lenkillä.










Pikinokkaa unohtamatta.



Yhteenkasvaneet kuusi ja koivu.


Siinä sitä on. Rakasta maalaismaisemaa - lakeutta.

***

Aamuihminen uusilla reiteillä

Eilen illalla olin jotenkin kärttyinen ja tuskailin aamullista lähtöä. Olin menossa hoitamaan kummipoikaa ja tuntui ettei kartasta löydy mitään järkevää pyöräreittiä. Kuinka väärässä olinkaan!

Ehkä kärttyisyys johtui pitkän päivän aiheuttamasta väsymyksestäkin, joten siirryin hyvissä ajoin unten maille. Heräsin virkeänä, ulkona oli jo valoisaa. En alkanut tsekkaamaan kellonaikaa vaan kimmahdin suorilta ylös sängystä. Kappas - kello olikin vasta kuusi! No nythän tässä oli hyvin aikaa aamupalaan, lehden lukuun ja pyöräilyyn.  Joskus asiat vain tuntuvat illalla takkuisille mutta aamulla ihan selkeille. Olen oppinut olevani ehdottomasti enemmän aamuihmisiä.

Miten se reitti olikaan illalla tuntunut niin pitkälle ja monimutkaiselle? Seitsemän jälkeen polkaisin itseni matkaan ja aamulla tsekkaamani, loogisin reitti kulki pitkin suuria pyöräteitä. Ei keskeytyksiä, ei töyssyjä, ei liikennevaloja. Koko matka kesti alle puoli tuntia, sisältäen piipahduksen leipomossa - ja ehdin vielä rupattelemaan ja jatkamaan aamupalahommia kummipojan äidin kanssa. Hienoa!

Kummipojan kanssa luettiin hieman, leikittiin ja sitten paineltiin pihalle. Huhtikuinen aurinko hemmotteli meitä ja puuhailtiin monenlaista pihalla. Tosin tulin huomaamaan, miten ärsyttävää voi pienen pojan elämä olla - kun sekä hiekka että lumi on jäässä. Loppufiilis kuitenkin erinomainen, totesimme yhteen ääneen: "JEE"!

Ruokailun jälkeen poitsu alkoi päikkäreille ja minä syvennyin hetkeksi Hesariin.
Kummipojan isoveli ja hänen kummitätinsä tulivat hipihiljaa sisään, vaihdoimme kuulumiset ja sitten lähdin pyöräilemään eri reittiä kotiin. Taaskin löytyi mainioita mestoja ja reittejä, joista osa oli minulle ihan uusia.

Omakotitalokuume sai uusia "syttöjä", kun löysin idyllisen omakotitaloalueen, jossa puut ovat vanhoja mutta talot uudehkoja. Onneksi tuo alue on kodistani noin kahden kilometrin päässä, joten sinne olisi helppo mennä fiilistelemään iltakävelyjen muodossa. Yhdestä koivikosta löytyi myös luultavimmin vanha talonpaikka ja valtava syreeni - mainiota maljakkomatskua kesäkuulle.

Tämä liikuntahomma - sitä pitää vain haastaa itseään ja tsempata! Sekä sopivassa määrin myös huijata :)  Eilen oltiin naapurin kanssa lenkillä ja kahden viikon kuulumisiin meni aika tarkalleen se puolitoista tuntia.

Kuinka kätevää!

***



maanantai 7. huhtikuuta 2014

Unelmien aamupala Italiassa

Saanko esitellä -
unelmien aamupala helmikuulta 2014 Ventimigliasta Italiasta.

Kirjoitan tästä aamupalasta tarkemmin täällä.

Tässä blogauksessa kuvat saavat puhua puolestaan.

































Ja tässä sitä piirakkaa tehdään - tosin sitruunaista eikä suklaista!





Hmm.
Mulla on sellainen olo että sitruunaiset maut ovat lyömässä läpi myös Suomessa -
sanokaa minun sanoneen! Ja nyt se puhelu, 3 minsaa myöhässä - mutta hei, se on tuttu tyyppi.

Ciao!


***

Mihin aika laukkaa?

Ihailen joskus ihmisiä, jotka saavat monenlaista aikaan. Oma tuotteliaisuuteni ei seuraa mitään standardeja, välillä on enempi säpinää ja hetkittäin vähemmän. Tämä päivä on hujahtanut nopeasti kotitöiden ja tietsikkahommien merkeissä.

Join aamulla kahvit, söin aamupalaksi puuroa ja vadelmia, sekä luin aamun lehden. Lisäksi luin viikonlopun lehdet. Koska tämä on koko viikon ainoa ehjä kotipäivä, laitoin pyykkikoneen ja astianpesukoneen pyörimään, nakkasin pari pikkumattoa ulos, imuroin ja luuttusin. Olisin vienyt enempikin mattoja ulos, mutta ilmanlaatu oli kehnonpuoleinen joten ajattelin ettei tuoda pölyä sisään. Kastelin kukat. Putsasin yhden sängyn alusen ja kokosin kasaan kaikki kerätyt kahvipussit, ne pitäisi ehdottomasti laittaa eteenpäin tekijätahoille. 

Konkarin daami eli äiti soitti - Afrikan reissu oli mennyt hyvin. Hän oli päässyt antilooppijahdin johtajaksi eli tähystämään laumoja maasturiauton yläkopista. Uusia ulottuvuuksia :)
 
Tietokoneella oli sekalaisia hommia. Lähetin kaverille villiyrttikuvia yhteen lehtijuttuun, niissä olikin metsästäminen mutta löytyihän niitä lopen. Neuvottelin puhelimitse ja meilitse yhden toukokuun tapahtuman sisällöistä ja hinnoista ja päästiin kumpaakin osapuolta tyydyttävään ratkaisuun. Aloin suunnittelemaan kyseisen tapahtuman sisältöä eteenpäin yhteistyökumppanin kanssa, osa asioista jäi selvitysvaiheeseen. Pähkäilin yhtä tämän viikon esitystä ja sen toteutusta. Pääsin järkevään lopputulokseen. Laitoin viestiä yhdelle yhteistyökumppanille, voisinko soittaa hänelle tänään. Etukäteiskysely - koska tiedän hänen olleen messuilla viikonloppuna. Maksoin laskuja.

Söin hautajaisista jäänyttä kasvisgratiinia (nam) ja rosollia. Jälkkäriksi loput vadelmat. Myöhemmin hörppäsin nopsat iltapäiväkaffeet.

Meilasin tulevan viikonlopun mökkikamuille yhteisruokien pohdinnan merkeissä. Sovin yhden kaverin kanssa aamupalasta ensi viikolle, ihanaa. Lupasin tehdä hedelmäsalaattia.

Vein kartongit, sanomalehdet ja hain varastosta virvon varvon -pajut. Laitoin ne korkeaan maljakkoon ja järjestin tiput asemiin reunalle. Laitoin herneitä likoamaan, josko kylväisi /idättäisi niitä rairuohon tapaiseksi syötäväksi hässäkäksi.

Mitäs muuta? Olihan siinä. Joku ilta pitää lähteä multa- ja narsissiostoksille. Samettikukkien ja basilikojen siemenet taitavat olla finaalissa. Viime keväänä kasvatin hurjat määrät kaikkea, kyllä tässä vielä jotain ehditään. Viime kevään lannistusisku oli hortensiasta löytynyt punkkiyhdyskunta, joka oli tietty ehtinyt laskeutua maiskuttelemaan myös taimia.
Toistan: ei ikinä kukkia puutarhalta viherkasvien eikä ainakaan taimien seuraan. No, olihan niitä köynnöksiä sun muuta - mutta loppukesästä kaikki oli yhtä punkkiusvaa. Äh, ei jaksa ajatella. Mutta - samettikukkia ja basilikoja haluaisin laittaa, eiköhän tässä ehdi vielä muutaman taimikylvöksen aktivoida.

Kappas! Kello lähestyy puolta viittä, sovittua työpuhelua pukkaa ja sitten lähdetään naapurin kanssa lenkille.

Hyvä päivä - mutta miten tämä elämä kuluukin niin nopsaan? Mun piti alunperin tehdä joku kiva pikkublogaus kuvien kera. Nizzaan lähtevät ovat oletettavasti aikapäiviä  sitten luovuttaneet.. "Ei se laita ikinä niitä matkavinkkejä.." No, Google kertoo osan ja Nizza itse paljastaa loput. Onhan tässä vielä aikaa vappuun?

Nyt laitan sen "Unelmien aamupala" -blogauksen, 8 minsaa aikaa ennen puhelua.

Action!

-> Tsekkaa seuraava blogaus.


***

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ihana aamu maalla

Heräsin puoli kahdeksalta. Sain unen päästä kiinni vasta puoli kahdelta, joten olo oli hieman tokkurainen. Ajattelin että olo kohentuisi pienellä aamukävelyllä.

Eilen oli hautajaiset eteläpohjalaiseen malliin. Väkeä oli todella paljon - en ole ikinä ollut noin isoissa hautajaisissa. Hautajaiset tuntuivat paikoitellen jopa juhlille, kun sympaattisissa ja värikkäissä puheissa muisteltiin edesmennyttä persoonaa. Illalla todettiinkin että teeman huomioiden oli kyllä hieno päivä. Suuri suku ja laaja ystäväpiiri olivat kokoontuneet kunnioittamaan vainajan elämäntyötä ja muistoa. Hautajaisten jälkeen kerättiin kasaan kynttilät ja virsikirjat, pakattiin kukat ja kuskattiin loput ruuat kolmella autolla leskimummon luo. Tänään lähisuku menee kirkkoon ja sitten kokoonnutaan lesken luo porukalla syömään.

Suru ja kuolema ovat Suomessa jotenkin on off juttu. Joko tilanne on täysin päällä tai mielellään täysin ohi. Ihmiset osaavat suhtautua akuuttiin surutilanteeseen ja tavanomaisen positiiviseen elämäänvaiheeseen - mutta suruprosessit ja kuoleman pohdinta muuna aikana tuottaa lievää hämmennystä. Suru ja kuolema eivät kuulu arkeen - mieluiten ei!

Itse olen nostalgian, melankolian ja haikeuden vankkumaton kannattaja läpi elämän. Juurissani on pisara karjalaisverta ja haaveilenkin itkuvirsien opiskelusta. En ymmärrä, miksi haikeus tai suru pitäisi siivota elämästä. Se vain kuuluu suomalaiseen sielunmaisemaan, eikä asia siitä muuksi muutu vaikka kuinka laukattaisiin halpalennoilla drinkkejä juomassa etelässä.

Sininen hetki on ja pysyy meissä.


***

Kun astuin pihalle pikkaisen ennen kahdeksaa, minua tervehtivät joutsenten kaukaiset kaakotukset. Ääni kuulosti siltä kuin muutama joutsen olisi vaihtamassa paikkaa kilometrin tai parin päässä olevalla lammella. Lähdin lompsimaan peltotietä ja seuraavaksi kohtasin teerien pulinakuoron. Hassua - pystyin täysin kuvittelemaan teeret edessäni soitimella vaikka niitä ei näkynyt mailla halmeilla. En päässyt täysin selvyyteen, tulivatko teerien äänet yhdestä vai useammasta kohteesta, mutta tasainen pulina loi hienon äänimaiseman aamukävelyyni.

Peltotien ja pikkutien risteykseen, perinteiselle paikalle oli rakennettu iso pääsiäiskokko. Käännyin oikealle ja tulin pientä hiekkatietä sillalle, johon pysähdyin. Raaks raaks, naakat pitivät konttoria joen rannassa komeassa haapametsikössä. Kauempaa pellolta kuului töyhtöhyyppien naukaisuja. Koivujen takaa häämötti pikkuinen puinen rantasauna, joka on antanut monet makoisat löylyt.

Joen rantavedessä lipui mustavalkoinen lintupariskunta, jonka määrittely jäi epäselväksi. Otin tärkeänä sillalta videon, kunnes tajusin etten ollut vielä painanut rec nappia. Onni onnettomuudessa - nauhoitin 360 asteen turneen sillalta uudestaan ja kiuru järjesti juuri silloin ilokseni riemukkaan konsertin. Teerien pulina maisemassa laimentui hieman, kun jossain pärähti taustakuoroksi joku maatalouskone tai jäähdytin.

Luonnossa kiertokulku, elämä ja kuolema ovat niin selkeästi läsnä. Itse laskeskelin eilen että olen ollut yhteensä kuusissa hautajaisissa. Oma isomummo, toinen oma isomummo, ainokainen ukki, lapsuuden hoitotätini, kotipaikkakunnan "toisen perheeni" naapurin isäntä - ja nyt nämä eiliset hautajaiset. Kuudet hautajaiset - joista olen puhunut yhteensä neljissä hautajaisissa! Kai se joku sanomisen vimma on vaivana.

Olen kokenut hautajaiset lohdullisena, hienona juhlana. Tosin, myös äärimmäisen surullisina silloin kun hautajaisten ajankohta on päässyt yllättämään. Itse olen päässyt kuoleman suhteen helpolla ja lähipiirini on terveenä. Osaan olla siitä todella kiitollinen.


Kesä lähestyy - tehdään tärkeiden ihmisten kanssa mukavia asioita!

***

torstai 3. huhtikuuta 2014

Hyvien ihmisten seura

Kaveri tuskaili Facebookissa luettuaan Haruki Murakamin trilogian 1Q84. Hän oli luullut että sarjassa on yhteensä neljä kirjaa ja järkytys oli suunnaton kun ilmeni että hänen juuri lukemansa kolmas kirja olikin viimeinen. Itse lopetin juuri Steinbeckin kirjan Hyvien ihmisten juhla ja senkin kirjan hahmoista oli aika haikeaa luopua. Onneksi heidän pariinsa pääsee aina uudelleen - Steinbeckin kirjoista moni menee kolmannella tai neljännellä kierroksella.

Murakamin kirjoissa on kyllä jotain todella spesiaalia. Kun luin Norwegian Wood - japaniksi
ノルウェイの森 - olin aivan haltioitunut ja ryhdyin samalta istumalta kirjoittamaan. "Lapsena juoksin suurella niityllä joka oli keltaisenaan niittyleinikeitä." Siis aloitin elämäkerran - joka tyssäsi kylläkin siihen yhteen,  muutaman sivun ryöpsähdykseen.

Hyvä ihminen - olipa sitten sukulainen, ystävä tai kirjan henkilö - on onni ja lahja. Syvällistä, jo geeneistä kumpuavaa ydinläheisyyttä edustaa esimerkiksi suhteeni omaan mummiin - pitäisikin katsoa kalenterista tuota pikaa käynti Savoon. Hän on nykyään ainoa elossa oleva isovanhempani.

Ystävien kanssa suhde liimautuu kokoon yhdessä vietetystä ajasta ja yhteisistä kokemuksista, esimerkkinä kaveri johon tutustuin ilmoitustaululla 90-luvulla. On koettu aika monenlaista yhdessä. Tiet miltei erosivat välilllä, mutta ohuenohut side ei suostunut katkeamaan. Nyt ollaan ehkä läheisempiä kuin koskaan ja meitä yhdistää nykyään moni, aika yllättäväkin asia. Hyvin erilaiset polut voivat johtaa samoihin tienristeyksiin.

 
***


On vaikeaa ja haikeaa luopua hyvistä ihmisistä. Tänä viikonloppuna edessä on hautajaiset ja haudan lepoon siunataan laajasti tiedoistaan ja taidoistaan tunnustettu mies. Surullista on se, että kukaan ei ottanut hänen erikoisoppejaan omakseen. Moni tieto ja taito päätyy haudan lepoon hänen mukanaan. Hän ei ole minun sukulaiseni, mutta opin tuntemaan hänet ja kunnioitin hänen tietotaitoaan suuresti. Pidin hänestä myös persoonana.

Tänä viikonloppuna siunattavan henkilön perintöä aion ylläpitää niin, että ehdotan tiettyyn hankkeeseen perinneosiota, jossa esimerkiksi kerätään koolle alueen taitajia ja järjestetään työpajoja. Tätä työtä tehdäänkin jo, muttei tarpeeksi laajasti ja nopeasti. Jos jostain voi sanoa niin tällä työllä todellakin on kiire!


Mitä olisin itse voinut tehdä toisin? Olisin voinut tavata isäni äitiä useammin. Kunnioitin häntä, hänen lahjakkuuttaan ja tietoaan, pidin hänestä paljon. Mutta opin tuntemaan hänet paremmin vasta aikuisena ja syvälliseen - sekä sydämen tason tutustumiseen - olisi pitänyt olla vielä enemmän aikaa.

Mitä voin vielä tehdä? Voin ylläpitää eteläpohjalaisen mummin perintöä omalla tavallani. Voin koittaa sivistää itseäni maailman kirjallisuudella, seuraamalla ajan ilmiöitä, osallistumalla kulttuurikeskusteluun tässä ajassa. Tuomalla siihen oman panokseni - ainakin (kulttuuri)tapahtumien muodossa.


***


Hmm. Omat kirjoitusjuttuni hyytyvät yksi toisen jälkeen. Jo yläasteaikana tie nousi pystyyn kun lähetin tekstejä minun ikäisilleni tarkoitettuun kirjoituskilpailuun - en päässyt arvioitavien joukkoon, koska en ollut maininnut ikääni. Älyttömyyden huippu! En ala jossittelemaan. Lukiossa yksi runoni päätyi äidinkielen opettajan toimesta paikallislehteen ja toinen runomuotoinen aine englanninopettajan toimesta enkun luokan oveen. Siihenpä ne julkaistut tekstit sitten taisivatkin lopahtaa.

Työn alla on:

*keski-ikäisen Jaanan pitkäpiimäisen estoinen tarina (+ muu poppoo)
*tekstejä maaseudulta / keväästä / luonnosta

Tehtynä on:

*vanhat runot
*oodikokoelma
*päiväkirjablogi
*runsaasti puheita, joista osa runomuodossa (päättäjäiset, sukujuhlat, hautajaiset jne.)

Hmm, ne puheet voisi koota kyllä yhteen paikkaan, ovat hajallaan. Esimerkiksi tällä pöytäkoneella on yksi hautajaispuhe, jonka voisin siirtää talteen päiväkirjablogiin.

Sanoista tekoihin!


***



keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Aikuisten oikeesti!

No niin.

Jotenkin hassunhauska olo. Kaikki mahdolliset verkot jotka on tullut nakeltua vesille parin vuoden aikana, alkavat tuottaa tulosta. Kaloja polskii siellä ja täällä. Mikä parasta, eri työprojektit tuntuvat sijoittuvan niin fiksusti lomittain, että pystyn lupautumaan kaikkiin. Loistavaa!
Minähän en ala ei oota myymään!  : )

Leipätöitä näköpiirissä:

*Villiyrttiretkiä ja -koulutusta
*Palstaviljelyä ja sadonkorjuujuhlaa nuorten kanssa
*Ympäristökasvatuksen "alkupaloja" maistellaan keväällä, syksyllä jatketaan "pääruuan" merkeissä
*Ympäristötaideprojekti maakunnassa, kansainvälisen työleirin kanssa
*Kaupallisella tapahtumarintamalla pääsen mukaan tuoreeseen yhteistyöhön
*Erään hankkeen kanssa neuvotellaan yhteistyöstä, mahdollisuuksia sekä kirjoittamis- että tapahtumatyöhön

Erikoista:

*Konsulttimaiseen rooliinkin hypähdän pariin eri otteeseen
*Piipahtelen puhujana siellä sun täällä - hyvää harjoitusta!

Lisäksi tunnustelen maaperää yhden osuuskunnan suhteen, pörrään monessa mukana vapaaehtoistyörintamalla ja pari vasempaan käteen jäänyttä yllätyskorttia vielä tsekkaamattakin.

Koitan pysyä itseni perässä. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että on tulossa hauskin kesä ikinä!

Ja - eri asioiden aikatauluttamiset ja yhteen lomittamiset - tätä on treenattu vuodesta 2002 alkaen.

Olen valmis!


***