Viekkaudella ja manipuloinnilla

Itseään on pakko oppia ohjaamaan. Miten tässä maailmassa muuten saisi mitään aikaan?

Ajankohtaan viitaten, päätin unohtaa kaikki hyvän elämän tavoitteet ja lupaukset. Tiedän että kroppani joutuu tyytymään vuosikiertoon, joka on jatkunut samankaltaisena jo vuosia.

Alkuvuosi, valon ihme, ulkoilun lisääntyminen. Jouluherkkujen sulattelu.

Kevättalven hanget, hiihtoinnostuksen viriäminen ja vilpitön ällistys - kuinka ehti taaskin hiihtää vain pari viikkoa.

Kevät. Mahtavan, positiivisen manian aikaa. Ainoa vuodenaika kun unohdan ruuan ihanuuden ja ihastelen luonnon heräämistä lapsen tavoin lumoutuen. Aina kuin ensimmäistä kertaa!

Kesä. Touhukkuutta, herkuttelua, laiskottelua. Keväällä karanneet kilot pysyvät loitolla ulkoilun, pyöräilyn, lentiksen, puutarhahommien ja uinnin ansiosta.

Syksy. Sienestystä! I love it. Mutta monesti myös kiireisintä työaikaa. Vuodenaika, joka on viimein saanut armon.

Loppuvuosi. Marraskuu. Pimeys. Mitä se tekee naiselle? Ajaa sohvalle ja jääkaapille. Puuh.

Joulukuu. Jouluateriat ja glögitreffit. Huipentuen loppukliimaksiin, josta nyt koitetaan toipua. En jaksa ruoskia itseäni tässä asiassa.

Kropan äimistelyn sijaan toivoisin siistejä komeroita. Kyllä. Komeroiden kätköissä on vuosikymmenien elämä pakattuna. Toteutumattomia haaveita, hauskoja muistoja, omituisia lahjoja, kiusallisia hankintoja.

Niin. Joudut itsesi kanssa vastatusten sukeltaessasi komeroihin, ajatuksiin. Miten toimia? Homma on rankkaa ja sitä on lykätty ehkä vuosia. Hmm.

Minä sain huijattua itseäni hieman. Kävin läpi lehtipinoja ja tein aarrekartan. Unelmien koti! Samalla lajittelin kaksi tuhtia lehtipinoa. Jee.

Tavaran lajittelu on alkanut. Se jatkukoon, step by step. Kun hyydyn, kurkkaan aarrekarttaa joka toimii näkyvällä paikalla muistutuksena.

Kohti unelmia!
Ja unelmien kotia!

Valon pilkahdus!

On aurinkoinen, tuulinen syyspäivä. Taivas on sininen ja haaveilen ulkoilusta iltapäivällä.

Olen naputellut erinäisiä hommia tietokoneella muutaman tunnin. Yhdelle hankkeelle on nyt perustettu sivu Facebookiin, toisen hankkeen / koulutuksen kanssa sovittiin skypepalaveri.  Yhdelle taholle lähti verokortti ja toiselle työtodistuspyyntö.

Elän mun unelmien työelämää, jos vain kroppa - terveys - pysyy matkassa.

Taustalla on laulellut eilisillan ja tämän aamun pesukone. Pesen neljättä koneellista pyykkiä Erisanin jauhemaisella desinfiointiaineella. Erisanin jauhe laitetaan pyykkilokeroon, mukaan sekoitetaan puolikas annos normaalia jauhemaista pyykkiainetta ja pesu suoritetaan 40 asteessa. Tällä konstilla osa huonolle sisäilmalle altistuneista vaatteista puhdistuu - eivät kuitenkaan kaikki.

Olen todella iloinen kahdesta terassista, koska ne ovat todella olleet tarpeen. Syyskuun aikana olen joutunut käymään ja olemaan useissa huonon sisäilman paikoissa, joista on seurauksena siunaantunut vino pino haisevia vaatteita.Näille vaatteille en aikaisemmin reagoinut - mutta nyt reagoin.

Miksi? Aikaisemmin en ollut herkistynyt. Huomasin toki pahimpien paikkojen tunkkaisuuden, mutta minulle vaatteiden tuuletus auttoi silloin - ei enää.

Takapihalla on siis vaatteita kuivamassa, tuulettumassa, myös tavaroita tuulettumassa.. Selasin tänään vanhan kalenterin läpi, muistilaput, tapahtumien ohjelmat, loppuvuoden merkinnät.. Jonka jälkeen heitin kalenterin pois.. Aloitan syksyn jotenkin uudestaan, puhtaalta pöydältä.

Olisi ehkä ihan hyvä idea dokumentoida tämä kaikki - mutta mieluummin dokumentoin elämäni positiivisia asioita ja koitan pitää päähuomion niissä.

Sain olla mukana tekemässä Kukkasidonnan SM-kisoja Oulussa viime viikonloppuna. Olihan se elämys! Mitä taituruutta, mitä upeita töitä, mitä ihastuttavia kukkia!


Kuten Eeva Kilpi sen kauniisti sanoi:

 Siis kauneutta on. 
Rakkautta on. 
Iloa on. 

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,  
puolustakaa niitä! 

Aurinkoa ja iloa päivääsi! 

***