Jees.
Tanaan herasin aikaisin, nautin aamupalan ja lahdin isolle kirkolle. Ramblalla oli aamusta alkaen kuhinaa ja kauppahalli oli juuri niin ihana kuin muistinkin. Unelmapaikka herkuttelijalle ja esteetikolle.. Valmiina oli kipoissa myynnissa ihania hedelmamehuja ja hedelmapaloja, itse investoin mango-kookosmehuun, oli herkkua. Aika aikaansa kutakin, kylla sielta jossain vaiheessa jouti poiskin.
Lompsin satamaan ja hankkiuduin linja-autolla (hammasratajuna oli vuosihuollossa) Montjüicille. Aikaisemmin olin ylimalkaisesti turistiopuksesta ihmetellyt, miten muka kyseisella kukkulalla voisi viettaa koko paivan, mutta juu, tooodella iso alue. Kiertelin erinaiset puistot ja sitten alkoi lounasnalka patistelemaan pienta ihmista. Tasta syysta mm. kasvitieteellinen puutarha jai seuraavan kayntikerran iloksi.
Poble Espanyol oli kartasta tsekattuna ja sinne siis, pienoiskoossa Espanjan arkkitehtuuria, kasityolaisia ja ruokakulttuuria. No tietty moni paikka oli kiinni mutta mullehan riittikin yksi kiva paikka, jossa soin kasvispizzan ja lisaksi viela kahvin ja tarjoilijan suositteleman porkkanakakun. Oli aika vilpoisaa, joten ruoka todella maistui. Paikka oli ehka turhanpaivainen turistirysa mutta tulipahan nyt kaytya, reissun virallinen turistiosio lusittu.. Olkoon nain.
Alas tulin busalla, tosin kavelymatka ei olisi ollut kummoinen. Arena oli ostoskeskuksen ja leffakeskuksen risteytys jossa pahkailin pitkaan yhta lompakkoa. Iskalta saatu ilmateollisuuden musta lompsa oli paassyt kovin rompsahtamaan ja vitsina tituleerasinkin sita minimalistin lompsaksi. Noot!
Lompsaetsinnat jatkuivat paikallisella Stokkalla eli El Corte Inglesissa, josta loytyikin ihan passeli kapistus. Pitaa vain luopua ylimaaraisista muistilappusista ja ylipaansa muistoista, kuvista jne - niin lompsa mahtuu kiinni some day.
Tassa vaiheessa kavi niin, etta totesin kellosta kuikuiltuani etta olen ollut 6 tuntia liikekennalla - "jos hotla olisi lahella, menisin tauolle nyt". Hmm. Hetken pohdittuani paatin kuitenkin lahtea majoitetta kohti, mitaan jarkea punnertaa vakisin isolla kirkolla jos kerran vasy painoi.
Pikkutauko hotlalla teki hyvaa ja kohta kirmasin jo lahikujaa pitkin metsaiselle polulle, joka naytti jatkuvan suoraan vuoristoon. Kello oli jo yli kuuden joten alysin sentas kaantya alas ennen pimean tuloa. Joku linnoitus siella olisi ollut jossain edessa pain, muttei hajuakaan miten pitkan matkan paassa.. Keltaisia nuolia seurailin. Googlailin nyt myohemmin ja luonnonsuojelualueeseen kuuluvaa polkuverkostoahan se oli juu. Oishan taalla niin paljon kaikenlaista nahtavaa.
Huomenna ajattelin etta kayn aamukavelylla rauhassa lapi tuon viereisen labyrinttipuiston, ehka lounas siella pienessa tapaspaikassa ja sitten tauko hotlalla. Sitten iltapaiva/iltapainotteinen keikka kylille. Pitaa paattaa pari kohdetta mitka haluaa kayda. Kivoja paikkoja ois kymmenia - osan olen kiertanyt 2002 reissulla ja osa jaa edelleen nakematta. Seuraavaan kertaan! Ei taa oo niin vakavaa, taa lomailu on tekemista omaksi iloksi ja jokainen saa itse tasapainotella, miten paljon haluaa ja jaksaa. Vaikka uhosinkin etta jalat muusiksi, niin kylla tuo n. 8 tuntia aktiivista menoa riittaa mulle paivassa. Liian vasyneena asioista ei jaksa nauttia; itseaan kantsii kuunnella.
Tanaan kameran akku lopahti heti kattelyssa, peukut huomiselle jotta saisin hieman kasvikuvia otettua. Mimosakin kukkii hienosti, keltainen kuva ois haaveissa fb taustakuvaksi kevaalle..
Nim. Kevatihminen.
***
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lounas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lounas. Näytä kaikki tekstit
maanantai 10. helmikuuta 2014
perjantai 7. helmikuuta 2014
Pappoja ja palmuja Alicantessa
Hola!
Alicantessa ollaan. Reissu alkoi onnellisten tahtien alla, kun lentokentalla tormasin heti tuttuun pariskuntaan ja sen jalkeen toiseenkin pariskuntaan, eli vanhaan kamuun ja hanen mieheensa. Sain vokoteltua kimppakyytimahkut ja sehan olikin varsin napparaa, kun meilla oli yllattaen sama hostelli.
Respassa oli oikein mukava mies jonka kanssa juttu luisti, han oli alunperin Argentiinasta, sukua Italiassakin ja lopen palistiin ummet ja lammet ranskaksi.
Huoneeseen ohjausta en oikein kasittanyt, kolmas kerros ja "aina vain oikealle" kunnes tulin kaytavan loppuun jossa kaksi huonetta - ja josta kantautui tuttu kalitus, kaveripariskunta siella jutteli toisessa huoneessa keskenaan. En saanut selvaa kumman oven takana he olivat joten huikkasin sumeilematta huhuu, ootteko taalla ja tuikkasin avainkorttia oviin. Ei hyva juttu, toisen oven takaa kurkisti unenpopperoinen pieni espanjalaismies ja toisen oven takaa loyty kamut mutta hei, missapa olikaan meikan huone. Piti alkaa kaivamaan lappua esille ja sieltahan se ratkesi, olin numero 321 jota en ollut ite pikaistuksissani ollenkaan tulkinnu huoneen numeroksi. Kerros 3, huone 21 - aly hoi.. No, loytyi se huone lopen mullekin ja kaikki paasi nukkumaan.
Pikkasen viilee majoite ja laiskanpuoleinen lammityslaite, ei valttis tehny hyvaa flunssalle.. Mutta tulihan sita untakin ja ihan lamminkin. Aamupala nautittiin ylakerrassa (huomenna meen terassille!) yhdessa ja saattelin kamut juna-aseman huudeille, josta he jatkoivat autovuokraamoon ja mina kyseleen Barcelonan junalippuja.
Alicante on suuri ja kaunis kaupunki, puistojakin on eika liikennetta aivan korvia huumaavasti. Katseltavaa piisaa. Itsellani tama toipuminen olisi ykkosagenda, mutta kyllapa tuota on tullu melko mailit kaveltya tanaan.
Kaupunkikierros, josta sataman kautta tuumaustauolle hotellille. Pieni lepoyritys, ei mitaan mahkuja, mieleton remppajyske vieressa ja kirkon kellot kailotti iloisesti. Noh, lahdin sitten lounaalle, pestognocchia ja olutta, oli hyvaa. Siita lompsin kauniille rannalle, jossa fiilistelyt - istuskelua ja kyyhkyjen ihailua. Sielta kavelin ostoskeskukselle joka oli just semmonen pakollinen idioottireissu, tulipahan kaytya ja ostettua mehua ja jugurttia ja appelsiineja - seka testattua takas tullessa maanalainen. Nojoo, oli ihana putiikki jossa oli kaikkea kissoihin liittyvaa.. Jos muskelit ois ollu enempi lyonnissa ois voinu harkita jotain roudattavaksi, nyt ei tod.
***
Rantabulevardi oli kylla hieno - ja onhan ne ihania nuo papat, niita lompsi 5 rivissa vailla minkaan valtakunnan huolia ja palmut huojui iloisesti ylapuolella. Salakuvaaja iski, laitan kuvakatselmuksen sitten kotikonnuilta. Hieno ilma tanaan ja huomiseksi luvattu viela lampimampaa, 17 astetta ennusteessa.. Mutta paikoitellen iltapaivalla fiilis oli kuin hienon kesapaivan iltana. Suojaisissa paikoissa tuntuu tosi lampimalle ja tuulisilla paikoilla vilpoisempaa. Huh mitka hajusteet, taalla tykataan siivota ja tuoksutella! Pakenen.
Palataas, adios!
***
Alicantessa ollaan. Reissu alkoi onnellisten tahtien alla, kun lentokentalla tormasin heti tuttuun pariskuntaan ja sen jalkeen toiseenkin pariskuntaan, eli vanhaan kamuun ja hanen mieheensa. Sain vokoteltua kimppakyytimahkut ja sehan olikin varsin napparaa, kun meilla oli yllattaen sama hostelli.
Respassa oli oikein mukava mies jonka kanssa juttu luisti, han oli alunperin Argentiinasta, sukua Italiassakin ja lopen palistiin ummet ja lammet ranskaksi.
Huoneeseen ohjausta en oikein kasittanyt, kolmas kerros ja "aina vain oikealle" kunnes tulin kaytavan loppuun jossa kaksi huonetta - ja josta kantautui tuttu kalitus, kaveripariskunta siella jutteli toisessa huoneessa keskenaan. En saanut selvaa kumman oven takana he olivat joten huikkasin sumeilematta huhuu, ootteko taalla ja tuikkasin avainkorttia oviin. Ei hyva juttu, toisen oven takaa kurkisti unenpopperoinen pieni espanjalaismies ja toisen oven takaa loyty kamut mutta hei, missapa olikaan meikan huone. Piti alkaa kaivamaan lappua esille ja sieltahan se ratkesi, olin numero 321 jota en ollut ite pikaistuksissani ollenkaan tulkinnu huoneen numeroksi. Kerros 3, huone 21 - aly hoi.. No, loytyi se huone lopen mullekin ja kaikki paasi nukkumaan.
Pikkasen viilee majoite ja laiskanpuoleinen lammityslaite, ei valttis tehny hyvaa flunssalle.. Mutta tulihan sita untakin ja ihan lamminkin. Aamupala nautittiin ylakerrassa (huomenna meen terassille!) yhdessa ja saattelin kamut juna-aseman huudeille, josta he jatkoivat autovuokraamoon ja mina kyseleen Barcelonan junalippuja.
Alicante on suuri ja kaunis kaupunki, puistojakin on eika liikennetta aivan korvia huumaavasti. Katseltavaa piisaa. Itsellani tama toipuminen olisi ykkosagenda, mutta kyllapa tuota on tullu melko mailit kaveltya tanaan.
Kaupunkikierros, josta sataman kautta tuumaustauolle hotellille. Pieni lepoyritys, ei mitaan mahkuja, mieleton remppajyske vieressa ja kirkon kellot kailotti iloisesti. Noh, lahdin sitten lounaalle, pestognocchia ja olutta, oli hyvaa. Siita lompsin kauniille rannalle, jossa fiilistelyt - istuskelua ja kyyhkyjen ihailua. Sielta kavelin ostoskeskukselle joka oli just semmonen pakollinen idioottireissu, tulipahan kaytya ja ostettua mehua ja jugurttia ja appelsiineja - seka testattua takas tullessa maanalainen. Nojoo, oli ihana putiikki jossa oli kaikkea kissoihin liittyvaa.. Jos muskelit ois ollu enempi lyonnissa ois voinu harkita jotain roudattavaksi, nyt ei tod.
***
Rantabulevardi oli kylla hieno - ja onhan ne ihania nuo papat, niita lompsi 5 rivissa vailla minkaan valtakunnan huolia ja palmut huojui iloisesti ylapuolella. Salakuvaaja iski, laitan kuvakatselmuksen sitten kotikonnuilta. Hieno ilma tanaan ja huomiseksi luvattu viela lampimampaa, 17 astetta ennusteessa.. Mutta paikoitellen iltapaivalla fiilis oli kuin hienon kesapaivan iltana. Suojaisissa paikoissa tuntuu tosi lampimalle ja tuulisilla paikoilla vilpoisempaa. Huh mitka hajusteet, taalla tykataan siivota ja tuoksutella! Pakenen.
Palataas, adios!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)