Siistiä 2015 - vol 5

Nonni. 

Tutkailin muutamia aiempia kirjoituksia ja kyllähän tämä nii-iiiin näyttää maanis-depressiivisen päiväkirjalle. Mutta ehei, ihan terveitä tässä ollaan, näin uskoisin. Toinen juttu on kuitenkin se, että kaamos ja kevät raatelevat sielua kappaleiksi - kiskoen sitä eri suuntiin. Huh!

Mutta kyllä tuo aurinko nyt saa luvan alkaa jyrätä kaamoksen nurin, viimeistään loppuviikolle on pilkahduksia näköpiirissä! Valoa pitkän tunnelin päässä. Jes.

Siis.
On ollut aikaa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Ja saako sitä silloin aikaiseksi mitään laadukasta? No ei! Vain satunnaista kitinää yksinäisyydestä.

Voi elämä! Ja tämänkin naisen "kaverilistalla" pyörii haitoilla satoja tyyppejä, on se kumma jos pitää seuranpuutteesta kärsiä.

Tänään sitten yksi kamu kyseli seuraa sushille - ja minähän ampaisin kuin sika limppuun, kun justiinsa eilen olin moisella ehdotuksella vokotellut paria kaveria.. Toinen oli jo sopinut sushitreffit toiselle puolelle maata ja toinen ruokatreffit eri paikkaan. Ihmiset ovat liikkeellä näinä viikkoina, hyvä niin.

Mutta siis - kyllä! Pääsin sushille hyvässä seurassa, istuttiin, syötiin ja raatattiin hartaasti. Olipa ihanaa ja herkullista. Ja sitten! Tartuin itseäni niskasta kiinni ja raahasin olemukseni lempikahvilaani, jossa latasin eteeni tuplaespresson ja vinon pinon muoti- ja sisustuslehtiä.

Selvä! 1970-luku, nahka, denim tulee jälleen!

Sisustuksessa mintunvihreä on iskenyt mulle silmää jo vuosia, mutta kun tuli hankittua tuota vaaleanvihreää keittiöön, hmm.
Ehkä makkariin tai olkkariin?

Tai tietsikkahuoneeseen?

Hmm, sen värimaailmahan on täysin hakusalla, eli siinä olisi tabula rasaa kerrakseen.

Asiaan!

*Laitoin olkkariin kaksi uutta tyynynpäällistä - hienot. Kiitos Kuortaneen täti!
*Pyyhin pölyjä - ilmankos aivastuttaa.
*Keksin mihin voisi laittaa koukkuja (tarramallia) repuille ja laukuille.
*Pyykkäsin.
*Lajittelin vaatteita.
*Sovitin yhtä kasarijakkua, mummin perintöä. (Sunnuntain naisten päivän vastaanotolle?)

Hmm.

Mitäs muuta?

*Siistin.
*Järjestin.

Siirsin yhden vihreähkön taulun mun lasipullokokoelman taakse, nyt värit tulevat hauskasti tuplana. Siirsin muutamia kuivakukkia eri paikkaan. (Omistan kolme hienoa kuivakukkaa, en sentään lyhteellisiä.)

Kauheen raikas olo, kannatti höystää itsensä kahvilla sisustus- ja muotivimmaan ja kiitää sitten täyttä päätä kotiin toteuttamaan. Ihan mahtavaa, hain ikään kuin vauhtia kaupungilta.

Aamupäivällä pitkään jurranneita työkuvioitakin lompsahteli pienimuotoisesti eteenpäin,

se
on
alku
sekin.


Kuten mummi ja ukki sanoivat nukkumaan mennessään - sanon jo hieman etukäteen:

Kiitos tästä päivästä. 


Summa summarum:

Nauti tästä päivästä,
sitä ei ole huomenna.


***

Kohtaamisia Helsingissä

Tulin eilen Helsinkiin. Juttelin virolaisen miehen kanssa muutaman sanasen lentokenttäbussiin noustessa, kun hän kysyi minulta bussin hintaa.

Päivä oli todella kaunis. Ihastelin puhkeavia hevoskastanjan lehtiä ja kauniita kukkaistutuksia Espalla.

Koska olin menossa illalla kaverin kanssa syömään, päätin hoitaa iltapäivän kahvitellen. Cafe Esplanadi, varma valinta. Maalainen joutui eturiviin istumaan, mutta kompensoin tilannetta aurinkolaseilla ja hyvällä ryhdillä. Äkkiäkös sitä taas tottuu siihen, että

a) kaikki kävellä viuhtovat ihan nenän alta
b) ketään ei kannata jäädä töllistelemään
(onneksi vähän voi aurinkolasien takaa kurkistella)

Viereeni istahtivat mies ja nuori saksanpaimenkoira. Mies syötti pussista raksuja suurikorvaiselle kaverilleen. Kuulin kun hän kysyi tarjoilijalta eikö enää olekaan pöytiin tarjoilua. Mies käväisi koiran kanssa ovella, mutta käännähti takaisin.

Havahduin siinä vaiheessa ja huikkasin, että toki voin olla sen aikaa koiran kanssa kun hän käy tilaamassa. Mies lähti ilahtuneena tilaamaan ja sanoi "Se on Ninja." Kappas, kaima!

Istuttiin Ninjakoiran kanssa, juttelin ja rapsuttelin sitä korvan takaa ja odottelu meni hienosti. Ninja katsoa tapitti tiukasti kahvilan oven suuntaan ja pianhan se isäntä palasikin. Luovutin siinä vaiheessa paikkani, kun teinit olivat ehtineet linnottautua naapuriin ja olin joka tapauksessa lähdössä.

Lompsin puistoon ja kappas, Viron mies. Juteltiin, hän oli ollut 4 viikkoa Vietnamissa, jonka eteläosissa oli ollut 45 astetta lämmintä. "It was great." Seuraavaksi hän aikoi kävellä länsisatamaan. Naureskeltiin, miten ulkomailla kaikki aina tyrkyttävät bussia lyhyellekin matkalle ja ihmettelevät jos haluaa kävellä.

Tässä vaiheessa noteerasin että kännykkäpussukka loistaa poissaolollaan. Toivottelin hyvät jatkot ja lähdin toiveikkaana kohti kahvilaa.

Jee! Pussukka oli tipahtanut Ninjaa rapsutellessa ja löytyi samalta paikalta. Totesin Ninjalle "hyvin vartioitu" ja lähdin helpottuneena kohti metroa.

***

Illalla käytiin kaverin kanssa nepalilaisessa syömässä ja kävelyllä Herttoniemen rannoilla ja kallioilla.

Lovely day in Helsinki.

***

Kuvia Barcelonasta helmikuulta

Tunti aikaa ennen lähtöä kaverin luo, joten tässähän ehtii tutkailla läpi Barcelonan kuvia.
Eli olkaa hyvä, muutamia kuvia Barcelonasta helmikuulta!

HOX - kolme matkalla kirjoitettua juttua Barcelonasta:
täällä Barcelonan lähiöstä, tapaslöydöstä ja villimanteleista ja
täällä kaupungissa kiertelyä, Ramblasta, kauppahallista sekä
täällä ruoka- ja herkkujutuista.

Ihana mimosa.

Villimanteli majapaikan läheisyydessä, takana mäntyjä.

Topakat papukaijat, näitä oli myös Roomassa!

Barcelonan katedraalin hissin ovesta.. Nim. Asioita joihin ihastun.

Mitäs sankareita täällä kaakattaa? Ankat asustelevat katedraalin sisäpihalla.

Faktapläjäys, La Catedral:

Barcelonan rakastetuin kirkko sisäpihan lammessa pulikoivine ankkoineen on kaupungin pakollisia nähtävyyksiä. Suurin osa moneen kertaan tuhoutuneesta jättiläiskatedraalista on goottilaista perua.


Pla de la Seu 3. Metro: L4 Jaume I (Gòtic)

Kävelykatu Ramblan kukkakojut ovat kuuluneet samoille suvuille iät ja ajat.

Mikä sienivalikoima kauppahallissa!

Vihanneksista puhumattakaan..

Tauolla.

Ihstuttava (suositeltu, vanha) kahvila Mauri Rambla de Catalunyalla.

Seinämosaiikkia kadulta.

Näitä en väsynyt kuvaamaan.

Ihana aamuaurinko ja villimantelien kukat.

Ihastuin tähän lehteen Labyrinttipuistossa.

Faktapläjäys, Jardins del Laberint

Kaupungin vanhin puisto oli aikoinaan osa aristokraattien lomahuvilan tiluksia.
Kappale vehreää luontoa eksoottisine kasveineen, joutsenlampineen ja jännittävine pensaslabyrintteineen luovat hyvän vastapainon savuiselle keskustalle.

Pg. dels Castanyers. Metro: L3 Mundet (Horta-Guinardó)

Lähde ja lisää faktaa/vinkkejä:  http://mondo.fi/espanja/10-x-3-x-barcelona

Labyrintti.

Barcelonalle lämpenin yhtäkkiä, kun Catalunyan aukiolla oli niin symppis tunnelma!

Mutta, tie vei. Suuntana Nizza - sieltä onkin paaaljon kuvia!

***

Matkalla nuoruuteen - ja lapsuuteen

Täällä on ollut tosi kova lumipyry. Lunta on kertynyt ainakin kymmenkunta senttiä. Kun lähdin kävelemään, pyrytti vielä julmasti. Käärin itseni villakangas- ja toppakääröön ja lähdin etenemään kohti vanhusten hoitokotia.

Olen käynyt laulamassa kahdessa eri hoitokodissa viime syksystä alkaen. Tämä viimeinen, joka on nyt vakipaikkani, on monenlaisten persoonien koti. Mutta laulun lahja on todellakin  näillä vanhuksilla tallella! Tänäänkin laulettiin monta laulua tosi reippaasti; seassa onkin mm. entisiä kuorolaisia.

Yksi pappa sulatti sydämeni, kun loihe lausumahan "tuollainen pikkuinen tyttö, istupa tähän". Tein työtä käskettyä. Aika harvoin sitä enää pikkuiseksi tytöksi mainitaan!

Hoitokodilla on valmiit lauluvihot ja sieltä etsittiin parhaat laulut - sellaiset, jotka myös minä osaan. Vanhuksethan muistavat laulut tosi hyvin! Jotenkin laulujen sanat kumpuavat erilaisesta muistista kun viime vuosikymmenten tapahtumat. Laulut ovat tuttuja jo lapsuudesta, nuoruudesta.

***

Kalliolle kukkulalle laulusta aloitettiin ja lopetettiin ikisuosikilla Suojelusenkeli.
On jotain hyvin liikuttavaa kun vanhukset laulavat tämän laulun. Eritoten, kun lähes joka kerta on sattunut että minultakin tullaan kysymään missä oma koti on. Muistisairaiden vanhusten elämä laitoksessa on niin erilaista kuin tämä meidän elämämme.

Tänäänkin yksi mummo oli varustautunut lumituiskun takia nahkarukkasilla ja oli tekemässä lähtöä kotiin. Toinen kyseli, saako hän tosiaan olla täällä ja rauhoittui kun vakuuttelin että tämä on nyt hänen kotinsa, käydään istumaan ja kohta saadaan kahvia.

Ihmisen elämä alkaa hennosta lapsuudesta ja päätyy hauraaseen vanhuuteen. Osa vanhuksista palaa lapsenomaiseen maailmaan. Nämä sanat ovat aina olleet koskettavat ja elämän rajallisuuden äärellä ne koskettavat edelleen - yhä voimakkaammin.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Niin pitkä on matka, ei kotia näy,

:,: vaan ihana enkeli vierellä käy. :,:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois

:,: sä kättäsi enkelin kädestä pois. :,:

***

Korpin kutsu

Terveisiä Lapin mailta! Tultiin eilen sunnuntaina. Matkalla nähtiin sulaa tietä, vesisadetta, räntää, ilta-auringon kajastus viiruna taivaanrannassa ja lopulta puolikuu. Matkan aikana meitä kestittiin hyvin ensin Rovaniemen kupeessa ja sitten vielä mökkikunnassa. Kiitos neiti J ja Roin mökkitiimi!

Aamu valkeni poutaisena mutta tuulisena. Toinen mökkeilijä paineli jo riistalaskentaan, itse aloitin päivän aamusivuilla.
Ei tekosyitä! Eipä tuo 4 sivua loppujen lopuksi niin pitkästi ole, mutta kyllä se silti oman aikansa ottaa.

Kestityspaikan numero kaksi iltakahvi oli mulle way too late, uni tuli vasta 3 maissa. Kokeneempi kahvittelija totesi että hänellä sama, mutta kossupaukku tasoittaa tilanteen. Hyvä tietää jatkossa.

Plussan puolella on kelit täälläkin kuten koko Suomessa, mutta yö oli tähtikirkas. Parin päivän päähän, ke-to kieppeille luvattu napakampia yöpakkasia. Nyt otetaan tuntumaa suksiin ja ulkoillaan ja saunotaan niin paljon että ensi yönä nuijanukutus.

Korppi liihotteli äsken ohitse, taidankin lähteä ulos nuuskimaan tuulia ja fiilistelemään lunta ja talvea. Ehkä näen vielä korpinkin, tai kuulen sen äänen.

Erämaan kutsun!

***

Good morning Finland!

Huomenta päivää!

Ihanaa, öökköset ovat palanneet elämääni. Olen myös pohtinut, olisiko fiksua alkaa kirjoittaa kunnolla kirjakielellä. Ehkä se olisi. Blogi toimisi samalla kielenhuoltopaikkana. Vuosiin ei ole tarvinnut kirjoittaa kunnon suomea, joten rapistumisvaara ilmeinen. Koitetaanpas nyt tsempata. Muutamat sanamuunnokset jääkööt, mutta pääsääntöisesti koitetaan kirjoittaa sanat loppurimpsuineen.

Kotimatka alkoi eilen Roomasta hostellilta. Aamu valkeni aurinkoisena ja ilma tuntui raikkaalta. Tuulettelin pikkuisen kun Italian kämppis nukkui vielä ja kohta tuli määräys peiton uumenista: Fenestra! Kiirehdin sulkemaan ikkunan, ettei tyttö palellu. "Fenestra!" kaikui uudestaan. Aa, pitikin avata verhot. Let the sunshine in!

Bolognan neiti A:n kanssa oli useampikin hieno juttutuokio, huolimatta siitä että ainoa yhteinen kieli oli italia. Jopa kotitalojen rakenneasioita ja kokoluokkia on hieman käyty läpi  : )
Hänen ammattiinsakin liittyen.

* Where there's a will there's a way *

Kun astelin ulos hostellilta, mieli oli kevyt kuin pienellä lintusella. Tunsin että matka oli mennyt niin hyvin, mitään pahoja vastoinkäymisiä ei ollut sattunut, olin saanut paljon aurinkoa ja hymyjä elämääni.

Otin bussin (lippu ostettava etukäteen, busseissa ei myydä) Ostienten asemalle ja siitä suihkin tieni läpi esteiden aina asemalaiturille 12, josta lähti juna lentokentälle. Kyyti oli 20 minuuttia myöhässä, joten olin tyytyväinen että olin ottanut siirtymiseen aikaa. Lentokentällä ei ollut lainkaan jonoja, senkin takia oli mainio idea olla ajoissa. Ehdin nauttia palan pizzaa, kaffeet, leivoksen ja hedelmäsalaatin. Ajattelin että nuijanukutan itseni Rooma-Helsinki lennolle. Suunnitelma onnistui loistavasti.

Oli muuten parhaita pizzoja koko reissulla! Ja mitkä olivatkaan hukeat ainekset? Tomaattia ja mozzarellajuustoa. Siinä sitä ollaan - kun ainekset ovat ensiluokkaiset, lopputuloskin sulaa suussa. Wikipediassa muuten ihan topakka tietoisku pizzasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pizza

Hmm. Paljon jäi asiaa ja ajatuksia pääkoppaan, palaan kuvien kera kunhan näistä paluutohinoista on selvitty. Eilen muuten saunassa oli aika karsea efekti, kun tajusin että mun pää toimi jonkinlaisena kaikukoppana. Kun napautin itseä päähän, siellä soi. En hätääntynyt vaan ajattelin että ilmiön täytyy johtua ilmanpaineista, ehkä parasta odotella että luonto hoitaa asian. Aamusella pääkoppa ei soinutkaan enää. Vasen korva tuntuu edelleen hieman oudolle, siinä on huonompi kuulo ja se on kaikelle herkempi. No, pitää nyt lepytellä sitä rauhallisella ja hiljaisella elämällä. Ainakin hetken ; )

Italia on kyllä kaunis ja huikea vastakohtaisuuksien maa. Palataan asiaan myöhemmin!

Ciao!

***

ps. Suodatinkahviin vaihtaminen muuten sekoitti vatsan, oijoi.. Ois pitäny ostaa se mutteripannu Ventimigliasta!

***

Huomenta Roomasta

Uusi aamu Roomassa. Puolisko tuumaili eilen, etta Colosseum on hanelle must listalla, joten suosiolla tietyt Rooman kohteet jaa yhteisen reissun asiaksi. Varmasti joku kiertaisi Rooman superkohteet kahdessakin paivassa, mutten oikein nae sita tarkoituksenmukaisena. Mulle kuitenkin ne the kohteet ovat edelleen kauneimmat puistot ja sapakimmat torit ja markkinat. Niita tuli eilen nahtya aika mukavasti, joten tanaan listalle paasee pari klassisempaa kohdetta.

Ja minulla on tapaaminenkin, klo 14 - Espanjalaisilla portailla. Kivaa! Kovasti olen koittanut tiirailla kyseisen henkilon kuvia facebookista, etta livena tunnistaisin. Eikohan me toisemme sielta bongata, minun oli helppo antaa itsestani aika hyvat tuntomerkit takin varia myoten. Ventimigliassa olin 95% muita paata pidempi, mutta Roomassa on pitempaa sakkia seka paikallisten etta turistien keskuudessa. Ja varmaan myos korkeampia korkoja.

Kamppiksen kello heratti 7, sama oli itsekin nousta ja kirmata suihkuun ja kymmenen minuutin paasta odottaakin aamupala, jee. Ihan parasta olivat kunnon younet, nukuin kuin tukki jo kympista alkaen, kaansin kylkea kun kamppikset tulivat mestoilta ja sitten uni jatkui ilman keskeytyksia seitseman pirahdukseen. Kropalle nuijanukutusta edellisen yon parin tunnin junaunet, koko paivan kavelyt ja illan sopivan tuhti ateria.
Aamupalalle siis, aion olla kahvijonossa karkikahinoissa..

Mainiota sunnuntaita!

***

Eat and drink Barcelona

Tanaan oli reipas paiva.

Aiempi aikataulusuunnitelma kylla ryssi, kun eihan tuo labyrinttipuisto ollutkaan auki ihan aamulla, vaan vasta kympilta. Joten jatkoin suoraan keskustaan. Olin paattanyt etta kayn joissain The kohteissa tanaan. Aloitin kauniista katedraalista ja sen katolta, josta oli hienot maisemat yli Barcelonan. Ristikaytavakin loytyi, se on 1300-luvulta ja sen omaperainen tunnelma syntyy palmuista ja hanhista. Hauska vihrea keidas.

Vanha kaupunki on tosi kaunis, talla kertaa en ehka osunut kaikista sympaattisimmille kujille, mutta yhta kaikki - kaunista. Ramblalle ja kauppahallille kavi tieni seuraavaksi ja mangokookosmehun ostoon. Pikkunalkaan hankin kasvispiirakkaa ja silmanruokaostokseksi lahti matkaan muutamia (suklaa)tryffeleita. Kauppahallissa oli aika monenlaisia sienia myynnissa, janna juttu. Ihan tutun nakoisia lajejakin ja eksoottisempia kavereita. Ja mitapa sielta ei nyt ylipaataan loytyisi, pupun raatojakin roikkui yhdella seinalla.

Moni paikka myi tapaksia, yhdessa pistin ihan sattumalta merkille eraan miesmyyjan joka oli ulkonaollisesti ihan Jude Lawn ja Jamie Oliverin risteytys - ei varmaan tuokaan  seikka haitannut kaupankayntia. Jeps. Kasvispiirakan jalkeen ajattelin etta kahviahan sita ihminen kaipaa ja menin yhden symppiksen pariskunnan pikkukahvilaan kauppahallin nurkkaan. Churrojakin eli pikkumunkkeja oli myynnissa, en kaivannut koko lautasellista mutta mies suostui (salaa vaimolta) myymaan 2 kpl, vaimo ei ois ruvennu myymaan osissa. Vaimo oli muutenkin topakkana, olin pyytanyt ostaa ison vesipullon niin jopas se oli jo hetken kuluttua jarjestetty johonkin pois haitoilta. Nopeaa toimintaa. Sita sitten naureskeltiin.

Pikkukahvi ei potkinut riittamiin joten lahdin lompsimaan Ramblaa ylospain ja bongaamaan kahvila Mauria, jota oli kehuttu yhdeksi kaupungin parhaista konditorioista. Parin niukemman ruokailupaivan jalkeen tasta oli nyt selkeesti tulossa herkuttelupaiva. Noh, ostin kahvin ja sitruunapiirakan "limone" seka lopuksi viela oluen (matkin nurkkapoydan miehia). Niinkuin minakin nyt oisin pateva kahvin ja oluen sekakayttaja, jollain oudolla logiikalla tuumin etta tama kuuluu nyt asiaan. Matka jatkui Pedreralle, jonne en mennyt sisalle. Rakennus oli rempassa ja ajattelin etta tuonne kuuluisi menna kesalla - tai jotain. Tsekkasin kuitenkin kaupan jossa oli joitain aika potentiaalisia pienia taidekirjoja. Yksikaan ei kuitenkaan valloittanut sydanta.

Hoksasin etta kaukana haamotti Sagrada Familia, sinne siis lomps. Matkan varrella eteen osui sushipaikka Rikki Rikki - liian hauska nimi, pakko menna kaymaan. Kun ei ollut varsinaista suunnitelmaa ja kello oli jotain puoli 3 tms - ajattelin varmaan etta otan jonkun pikkuannoksen. No niin varmaan, menu oli 9,20 euroa ja sisalsi 4 ruokalajia, seka alkuun esim. oluen ja loppuun teen. Nain tapahtui. Ruoka tuli yhteensa kolmella lautasella ja jokainen annoksista olisi riittanyt pikkuruuaksi. Nyt oli siis selkeasti joku megamattopaiva kyseessa.

Ruuan jalkeen lahdin huojumaan liikenteeseen ja totesin etta juoma- ja ruokakiintio on totaalisen taynna just nyt. Sagrada Familialla oli tietty mahottomasti jengia ja hoksasin etta lahden Nyt tsekkaamaan Hortan (pikkuravintolan tytto kehui) alueen, koska se sattui sopivasti talle metrolinjalle. Mutta eihan siella mitaan niin ihmeellista ollut. Kavin ostamassa viinirypaletertun iltapalaksi ja eikun metroon ja asuntolalle mars.

Jos jotain ideaa oli oluen ja ruuan yhdistamisessa niin ainakin nukutti paikkareilla vietavan makeasti. Ei minusta ole olutturistiksi ja taas kavi perinteiset aikataulujen kanssa, eli 6 tuntia jaksoi kiertaa ja sitten tuli noutaja. Mutta eipa tassa mitaan hataa, viimeinen ilta, huomenna myohainen aamupala, viimein kunnon kierros labyrinttipuistossa ja mahdollisesti lahden vaappumaan rinkan kanssa kohti lentokenttaa.. Ei mulla riita ehka intoa lahtea kierteleen isolle kirkolle rinkan kanssa, ei se niin hauskaa ole. Lentokentalla vois rotvata ajan kanssa ja tsekkailla ihmisia seka kierrella putiikkeja. Yleensa ne ovat aina ilo silmalle.

Barcelona parissa paivassa - paljon tuli nahtya, paljon jai jemmaan seuraaville kerroille.
Olen tyytyvainen.

Kiitos Barcelona!

***