Oikeasti,
auringon voima on ihme. Tänään puutarhassa aukesi viimein ensimmäinen Scilla, lisäksi aukeamassa ovat sinivuokko ja ruukussa talven yli kitkuttanut orvokki. Ihanaa! Krookuksia mulla ei ole kuin joitain yksilöitä, pari kukkii, naapurista löytyy värikäs sikermä.
Käytiin eilen kaverin ja koiriensa kanssa aamukävelyllä. Siitä poiki sellainen vaikutus, että saunan jälkeen alkoi nukuttaa jo yhdeksältä. Mietin - miksi ihmeessä jumittaa hartiat säpsähtelemällä sohvalla tv:n valossa puolinukuksissa - ihan sama mennä nukkumaan.
Heräsin kuudelta! Jo neljän maissa oli ensimmäinen valveillaolon pilkahdus mutta kuudelta täysvirkkuus. Mahtavaa. Jos on mahdollista, on hyvä seurata oman kropan rytmiä. Mulle se tällä hetkellä onnistuu ja se on kyllä harvinaista luxusta.
***
Niin! On tullut reissattua. Syötteellä mökillä, Etelä-Pohjanmaalla ihastelemassa joutsenten kaakatusta ja nyt vielä Savukoskella, josta palauduin perjantaina. Otti tovi tottua kaupungin eloon, ällistelin suurin silmin ihmisiä kaupungilla. Niin erilaisia hahmoja ja vaatteita!
Lauantaina urakoin kolmisen tuntia puutarhassa ja se oli ihanaa. Nythän se vielä on. En jaksa vielä ajatella sitä, kun hurmio hiipuu, hmm.
Puutarhassa on parasta huhti-kesäkuun välinen aika. Ehdottomasti. Sitten sitä alkaa ajatus lepattaa ihan muissa jutuissa, helle hyydyttää, ensimmäiset ränsistymiset näköpiirissä.. Mutta toisaalta siemenestä kasvatetut ilahduttavat kukinnallaan.
Kesä on paras silloin, kun se on edessä. Piste.
***
Mitä jaksoin tehdä tänään:
*Hoitaa työasioita
*Rentoutua puutarhassa
Mitä en jaksa edelleenkään tehdä:
*Ruotia eteenpäin vaate/paperi/kirjapinoja
*Listata lukemiani kirjoja (useita, hyviä!) blogiin
*Tutkailla reissukuvia (säästän huonolle kelille!)
Ulkona paukahti siihen malliin, että loput Lapin kamat taisivat saapua Konkarin kyydillä - moment!
Tjaahah.
Ehkei ihan vielä.
Hurjien pikinokkien äänestä ei voi erehtyä.
Lähdenpäs pihalle puuhailemaan ja odottelemaan vaatekasseja ja suksia saapuvaksi.
Maanmainiota vapun odotusta!
***
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aurinko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aurinko. Näytä kaikki tekstit
tiistai 21. huhtikuuta 2015
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Kevyesti keväthangilla
Nyt pukkaa hiihtomahkuja!
Viime viikonloppuna pyörin Keski-Pohjanmaan nevoilla, ylihuomenna on suuntana Posio. Pääsiäisen kupeessa on mökki Syötteeltä, jonka jälkeen olisi käynti isien maille. Jos kaikki natsaa erinomaisesti, on vielä mahdollisuus Lappiinkin. Siitä ei osaa vielä sanoa!
Kuopiokin kiinnostaa, mummin ja kummipojan luona ei voi käydä liian usein. Jää nähtäväksi.
Nyt on aikaa, aurinkoa, energiaa ja mahdollisuus reissata. Hyödynnetään sitä!
Työhommat pitää puristaa alta pois, mutta sehän luonnistuu. Kun reissuputki loppuu, ollaankin jo huhtikuun jälkipuoliskolla! Huh!
Sen huomioiden, pitäisi tehdä kylvöt asap. Siemeniä tuli kyllä ostettua sekä avomaalle, ruukkuviljelyyn että kukkaiselämään. Muutamia kivoja lajikkeita!
Hullua, miten koko maailma aktivoituu keväällä. Vielä helmikuussa sai hautua omissa liemissään, mutta nyt on taas kaikkea kivaa.
Onpa ihanaa.
Nautitaan keväästä ja auringosta!
***
Viime viikonloppuna pyörin Keski-Pohjanmaan nevoilla, ylihuomenna on suuntana Posio. Pääsiäisen kupeessa on mökki Syötteeltä, jonka jälkeen olisi käynti isien maille. Jos kaikki natsaa erinomaisesti, on vielä mahdollisuus Lappiinkin. Siitä ei osaa vielä sanoa!
Kuopiokin kiinnostaa, mummin ja kummipojan luona ei voi käydä liian usein. Jää nähtäväksi.
Nyt on aikaa, aurinkoa, energiaa ja mahdollisuus reissata. Hyödynnetään sitä!
Työhommat pitää puristaa alta pois, mutta sehän luonnistuu. Kun reissuputki loppuu, ollaankin jo huhtikuun jälkipuoliskolla! Huh!
Sen huomioiden, pitäisi tehdä kylvöt asap. Siemeniä tuli kyllä ostettua sekä avomaalle, ruukkuviljelyyn että kukkaiselämään. Muutamia kivoja lajikkeita!
Hullua, miten koko maailma aktivoituu keväällä. Vielä helmikuussa sai hautua omissa liemissään, mutta nyt on taas kaikkea kivaa.
Onpa ihanaa.
Nautitaan keväästä ja auringosta!
***
torstai 17. heinäkuuta 2014
Täällä taas, kesätunnelmia
Ihana kesä humpsahti viimein käyntiin.
Aika tarkalleen heinäkuun alkupuolelta on saatu nauttia lämpimistä ilmoista. Pari päivää sitten hoksasin että eletään kesän "puoliväliä". Oikeita kesäkuukausia ovat touko-, kesä- ja heinäkuu. Itse olen toukokuun kannattajia, en sitten loppujen lopuksi tiedä johtuuko se enempi kevään hennosta hurmiosta vai siitä, että koko kesä on vielä edessä. Suhtaudun kauhulla luonnon kuivumisen aiheuttamiin "syksyisiin" merkkeihin - satunnaisiin keltaisiin lehtiin - koska syksy ei ole ennen ollut mulle kovin mieluista aikaa. Nyt olen ihastunut siihenkin. Sadonkorjuuta, sienestystä, tiettyä uuden aktivoitumisen aikaa. Nyt on kuitenkin puolitoista kuukautta vielä kesää jäljellä ja onneksi niin.
Ilon aiheita on kertynyt matkan varrella, samoin surua ja pettymystä. Niinkuin elämässä on tapana. Oulussa parhaita juttuja tälle kesää on lauttasauna, jossa saa tekstarimaksulla kuka tahansa saunoskella. Kun kesä kuluu paljolti töiden merkeissä, on ihanaa päästä rentoutumaan saunalle. Puusauna ja uinti joessa, jonka jälkeen pyöräily kotiin - eipä ole tarvis unia juuri houkutella.
Pyöräily on nyt totaalisesti kiinnittynyt sydämen asiaksi. Eilenkin hurautin osapuilleen 25 kilometriä kahdella eri reissulla. Monelle konkarille ihan tynkä matka, mutta mulle hieno pläjäys. Nyt kunto sallisi pikkuhiljaa kyllä pitemmätkin reissut. Tällä kertaa asiana oli palaveriin meno ja toisena keikkana kummipojan synttärit. Kaksivuotiasta juhlittiin saippuakuplakoneella ja kakulla - mutta parasta taisi silti olla kunnon vesisota.
On ollut ihania ilmoja kun on satanut ja paistanut. Oikea kesä! Pelkkä paahde näännyttää ja sade lannistaa. Tasapainoa pitää olla. Ja luonto ehtikin jo kaivata sateita. Niitä yleensä kyllä saadaan liiankin kanssa - heinäkuu on Suomessa sateisin kuukausi.
Mietin tekisinkö jotain tosi radikaalia. Heräsin kuudelta, olen pakastanut mansikoita ja illalla palaveri. Kukkien hoitoakin tiedossa - mutta nyt päivälle pohdin kattoisinko elokuvan. Sulaa hulluutta? Musta tuntuu, että aurinkoannos on hyvällä mallilla. Ja pakollinen "nyt pihalle kun on hyvä ilma" on jotenkin mielikuvituksetonta.. Hmm.
Back in the days tuikkasin telkkarin kokonaan piiloon kesäkaudeksi, nyt otan asiat rennommin. Mutta laatuleffa - jotenkin kaipaan sitä? Nälkäkin olisi.. Jospa laittaisin ruokaa ja asettuisin leffan äärelle, varalta kylkeen Tsuppi tsaffia.
Niin, Peltsi ja Juuso tekivät lyhyen paluun eetteriin.. Oi niitä aikoja. Mutta, aika entinen ei koskaan enää palaa ja Reality bites edelleen. -> Kattois sen leffan, nostalgiahuuma saattaisi juuri nyt raikastaa ajatuksia muutenkin.
Kaunista kesää!
***
ps. Mainio ajoitus, pihalla alkoi juuri roima ropina! Hmm, vai menisinkö sittenkin katsomaan sadetta..?
Aika tarkalleen heinäkuun alkupuolelta on saatu nauttia lämpimistä ilmoista. Pari päivää sitten hoksasin että eletään kesän "puoliväliä". Oikeita kesäkuukausia ovat touko-, kesä- ja heinäkuu. Itse olen toukokuun kannattajia, en sitten loppujen lopuksi tiedä johtuuko se enempi kevään hennosta hurmiosta vai siitä, että koko kesä on vielä edessä. Suhtaudun kauhulla luonnon kuivumisen aiheuttamiin "syksyisiin" merkkeihin - satunnaisiin keltaisiin lehtiin - koska syksy ei ole ennen ollut mulle kovin mieluista aikaa. Nyt olen ihastunut siihenkin. Sadonkorjuuta, sienestystä, tiettyä uuden aktivoitumisen aikaa. Nyt on kuitenkin puolitoista kuukautta vielä kesää jäljellä ja onneksi niin.
Ilon aiheita on kertynyt matkan varrella, samoin surua ja pettymystä. Niinkuin elämässä on tapana. Oulussa parhaita juttuja tälle kesää on lauttasauna, jossa saa tekstarimaksulla kuka tahansa saunoskella. Kun kesä kuluu paljolti töiden merkeissä, on ihanaa päästä rentoutumaan saunalle. Puusauna ja uinti joessa, jonka jälkeen pyöräily kotiin - eipä ole tarvis unia juuri houkutella.
Pyöräily on nyt totaalisesti kiinnittynyt sydämen asiaksi. Eilenkin hurautin osapuilleen 25 kilometriä kahdella eri reissulla. Monelle konkarille ihan tynkä matka, mutta mulle hieno pläjäys. Nyt kunto sallisi pikkuhiljaa kyllä pitemmätkin reissut. Tällä kertaa asiana oli palaveriin meno ja toisena keikkana kummipojan synttärit. Kaksivuotiasta juhlittiin saippuakuplakoneella ja kakulla - mutta parasta taisi silti olla kunnon vesisota.
On ollut ihania ilmoja kun on satanut ja paistanut. Oikea kesä! Pelkkä paahde näännyttää ja sade lannistaa. Tasapainoa pitää olla. Ja luonto ehtikin jo kaivata sateita. Niitä yleensä kyllä saadaan liiankin kanssa - heinäkuu on Suomessa sateisin kuukausi.
Mietin tekisinkö jotain tosi radikaalia. Heräsin kuudelta, olen pakastanut mansikoita ja illalla palaveri. Kukkien hoitoakin tiedossa - mutta nyt päivälle pohdin kattoisinko elokuvan. Sulaa hulluutta? Musta tuntuu, että aurinkoannos on hyvällä mallilla. Ja pakollinen "nyt pihalle kun on hyvä ilma" on jotenkin mielikuvituksetonta.. Hmm.
Back in the days tuikkasin telkkarin kokonaan piiloon kesäkaudeksi, nyt otan asiat rennommin. Mutta laatuleffa - jotenkin kaipaan sitä? Nälkäkin olisi.. Jospa laittaisin ruokaa ja asettuisin leffan äärelle, varalta kylkeen Tsuppi tsaffia.
Niin, Peltsi ja Juuso tekivät lyhyen paluun eetteriin.. Oi niitä aikoja. Mutta, aika entinen ei koskaan enää palaa ja Reality bites edelleen. -> Kattois sen leffan, nostalgiahuuma saattaisi juuri nyt raikastaa ajatuksia muutenkin.
Kaunista kesää!
***
ps. Mainio ajoitus, pihalla alkoi juuri roima ropina! Hmm, vai menisinkö sittenkin katsomaan sadetta..?
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Kohtuullinen kuulo ja muita luontaisetuuksia
Ihanaa, että kuulee lintujen laulun.
Ymmärrän sen jo tässä iässä. Toisessa korvassani on nimittäin kuulo heikentynyt. En meinannut ensin käsittää mistä on kyse. Jo vuosia sitten taannoisessa tapahtumatyössä yksi työkaveri motkotti minulle etten kuuntele. Kuuntelinhan minä, mutta hirmuhälyssä ääni tuntui puuroutuvan. Tietysti syyllistin itseäni, etten osaa keskittyä kuunteluun - yritin kyllä.
Hanketyössä oli kauhukseni tapana huudella huoneesta toiseen, ahdistuin siitä, kun tuntui että jatkuvasti sai olla hälytysvalmiudessa. Tunnollinen kun keskittyy koko ajan siihen ajatukseen, että ei kai jollain nyt ole mulle asiaa.. Työterveydessä otinkin asian puheeksi ja jonkinlainen järkytys, mutta toisaalta helpotus oli tieto, että toisen korvan kuulo on heikentynyt.
Onneksi kuulen kohtuudella vielä kaikenlaista. Mutta ihan korkeimmat äänet vissiin viuhuvat ohi ja kovat äänet aiheuttavat jonkinlaista kipua. Keikoille meno ilman korvatulppia ei enää tule kysymykseen. Hyvä tietää tilanne, osaan vaalia jäljellä olevaa kuuloa ja arvostaa sitä.
Mustarastas muuten lauloi tänään kävelyllä, ihanaa.
***
Muita luontaisetuuksia?
Monenlaista ajatusta pyörii taas mielessä. Mutta tällä kertaa pähkäilyn aiheena numero yksi - ovat puutarhajätteet. Asuinalueellamme on 80-luvun fiinien talojen rivistö, joiden tontti rajoittuu jonkinlaiseen yhteisnurmikkoon, kuusikkoon ja sen takana häämöttää kaupungin pajukkosektori. Pajukko on omatoimisesti valjastettu puutarhajätteen kaatopaikaksi ja minua jotenkin kutkuttelisi pikkaisen kartoittaa aluetta ja tehdä laskelmia
a) paljonko alueella peittynyt neliömetreissä
b) paljonko biomassaa on kuskattu metsään 30 vuoden aikana
c) mitä lajeja em. seurauksena metsään on pesiytynyt
d) mitä kokonaisvaikutuksia tällä on alueen kasvillisuudelle.
Ja! Mahdollisesti tarjota aiheesta juttua lehteenkin. Katsotaan.
Olisi kaikkien etu, että metsät pysyvät metsinä ja puutarhat puutarhoina. Jo nyt jättipalsami leviää huolestuttavasti alueella. Hitaammista valloittajista puhumattakaan, esim. yhteen kohtaan rönsyansikka on muodostanut 3 m2 kasvuston. Pitäisiköhän pyytää kaupunginpuutarhuria terassikahveille ja tutustumaan alueeseen? Hmm.
Puutarhassakin tapahtuu, omassani siis. Terassituolit on kiikutettu terassille,
pari tonttua ja yksi lyhty majoitettu varastoon. Narsississa kävi paksunpuoleinen kimalainen,
humala on kasvanut 3 cm ja ylipäätään luonnon voima ja auringon lämpö huimaa heikomman päätä.
Terassilla on nautittu jädekahvit ja täytyy todeta -
onhan tämä mahtavaa aikaa!
***
Ymmärrän sen jo tässä iässä. Toisessa korvassani on nimittäin kuulo heikentynyt. En meinannut ensin käsittää mistä on kyse. Jo vuosia sitten taannoisessa tapahtumatyössä yksi työkaveri motkotti minulle etten kuuntele. Kuuntelinhan minä, mutta hirmuhälyssä ääni tuntui puuroutuvan. Tietysti syyllistin itseäni, etten osaa keskittyä kuunteluun - yritin kyllä.
Hanketyössä oli kauhukseni tapana huudella huoneesta toiseen, ahdistuin siitä, kun tuntui että jatkuvasti sai olla hälytysvalmiudessa. Tunnollinen kun keskittyy koko ajan siihen ajatukseen, että ei kai jollain nyt ole mulle asiaa.. Työterveydessä otinkin asian puheeksi ja jonkinlainen järkytys, mutta toisaalta helpotus oli tieto, että toisen korvan kuulo on heikentynyt.
Onneksi kuulen kohtuudella vielä kaikenlaista. Mutta ihan korkeimmat äänet vissiin viuhuvat ohi ja kovat äänet aiheuttavat jonkinlaista kipua. Keikoille meno ilman korvatulppia ei enää tule kysymykseen. Hyvä tietää tilanne, osaan vaalia jäljellä olevaa kuuloa ja arvostaa sitä.
Mustarastas muuten lauloi tänään kävelyllä, ihanaa.
***
Muita luontaisetuuksia?
Monenlaista ajatusta pyörii taas mielessä. Mutta tällä kertaa pähkäilyn aiheena numero yksi - ovat puutarhajätteet. Asuinalueellamme on 80-luvun fiinien talojen rivistö, joiden tontti rajoittuu jonkinlaiseen yhteisnurmikkoon, kuusikkoon ja sen takana häämöttää kaupungin pajukkosektori. Pajukko on omatoimisesti valjastettu puutarhajätteen kaatopaikaksi ja minua jotenkin kutkuttelisi pikkaisen kartoittaa aluetta ja tehdä laskelmia
a) paljonko alueella peittynyt neliömetreissä
b) paljonko biomassaa on kuskattu metsään 30 vuoden aikana
c) mitä lajeja em. seurauksena metsään on pesiytynyt
d) mitä kokonaisvaikutuksia tällä on alueen kasvillisuudelle.
Ja! Mahdollisesti tarjota aiheesta juttua lehteenkin. Katsotaan.
Olisi kaikkien etu, että metsät pysyvät metsinä ja puutarhat puutarhoina. Jo nyt jättipalsami leviää huolestuttavasti alueella. Hitaammista valloittajista puhumattakaan, esim. yhteen kohtaan rönsyansikka on muodostanut 3 m2 kasvuston. Pitäisiköhän pyytää kaupunginpuutarhuria terassikahveille ja tutustumaan alueeseen? Hmm.
Puutarhassakin tapahtuu, omassani siis. Terassituolit on kiikutettu terassille,
pari tonttua ja yksi lyhty majoitettu varastoon. Narsississa kävi paksunpuoleinen kimalainen,
humala on kasvanut 3 cm ja ylipäätään luonnon voima ja auringon lämpö huimaa heikomman päätä.
 |
| Tällainen ihanuus on lähtenyt karkumatkalle naapurin pihasta. |
Terassilla on nautittu jädekahvit ja täytyy todeta -
onhan tämä mahtavaa aikaa!
***
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Aamuihminen uusilla reiteillä
Eilen illalla olin jotenkin kärttyinen ja tuskailin aamullista lähtöä. Olin menossa hoitamaan kummipoikaa ja tuntui ettei kartasta löydy mitään järkevää pyöräreittiä. Kuinka väärässä olinkaan!
Ehkä kärttyisyys johtui pitkän päivän aiheuttamasta väsymyksestäkin, joten siirryin hyvissä ajoin unten maille. Heräsin virkeänä, ulkona oli jo valoisaa. En alkanut tsekkaamaan kellonaikaa vaan kimmahdin suorilta ylös sängystä. Kappas - kello olikin vasta kuusi! No nythän tässä oli hyvin aikaa aamupalaan, lehden lukuun ja pyöräilyyn. Joskus asiat vain tuntuvat illalla takkuisille mutta aamulla ihan selkeille. Olen oppinut olevani ehdottomasti enemmän aamuihmisiä.
Miten se reitti olikaan illalla tuntunut niin pitkälle ja monimutkaiselle? Seitsemän jälkeen polkaisin itseni matkaan ja aamulla tsekkaamani, loogisin reitti kulki pitkin suuria pyöräteitä. Ei keskeytyksiä, ei töyssyjä, ei liikennevaloja. Koko matka kesti alle puoli tuntia, sisältäen piipahduksen leipomossa - ja ehdin vielä rupattelemaan ja jatkamaan aamupalahommia kummipojan äidin kanssa. Hienoa!
Kummipojan kanssa luettiin hieman, leikittiin ja sitten paineltiin pihalle. Huhtikuinen aurinko hemmotteli meitä ja puuhailtiin monenlaista pihalla. Tosin tulin huomaamaan, miten ärsyttävää voi pienen pojan elämä olla - kun sekä hiekka että lumi on jäässä. Loppufiilis kuitenkin erinomainen, totesimme yhteen ääneen: "JEE"!
Ruokailun jälkeen poitsu alkoi päikkäreille ja minä syvennyin hetkeksi Hesariin.
Kummipojan isoveli ja hänen kummitätinsä tulivat hipihiljaa sisään, vaihdoimme kuulumiset ja sitten lähdin pyöräilemään eri reittiä kotiin. Taaskin löytyi mainioita mestoja ja reittejä, joista osa oli minulle ihan uusia.
Omakotitalokuume sai uusia "syttöjä", kun löysin idyllisen omakotitaloalueen, jossa puut ovat vanhoja mutta talot uudehkoja. Onneksi tuo alue on kodistani noin kahden kilometrin päässä, joten sinne olisi helppo mennä fiilistelemään iltakävelyjen muodossa. Yhdestä koivikosta löytyi myös luultavimmin vanha talonpaikka ja valtava syreeni - mainiota maljakkomatskua kesäkuulle.
Tämä liikuntahomma - sitä pitää vain haastaa itseään ja tsempata! Sekä sopivassa määrin myös huijata :) Eilen oltiin naapurin kanssa lenkillä ja kahden viikon kuulumisiin meni aika tarkalleen se puolitoista tuntia.
Kuinka kätevää!
***
Ehkä kärttyisyys johtui pitkän päivän aiheuttamasta väsymyksestäkin, joten siirryin hyvissä ajoin unten maille. Heräsin virkeänä, ulkona oli jo valoisaa. En alkanut tsekkaamaan kellonaikaa vaan kimmahdin suorilta ylös sängystä. Kappas - kello olikin vasta kuusi! No nythän tässä oli hyvin aikaa aamupalaan, lehden lukuun ja pyöräilyyn. Joskus asiat vain tuntuvat illalla takkuisille mutta aamulla ihan selkeille. Olen oppinut olevani ehdottomasti enemmän aamuihmisiä.
Miten se reitti olikaan illalla tuntunut niin pitkälle ja monimutkaiselle? Seitsemän jälkeen polkaisin itseni matkaan ja aamulla tsekkaamani, loogisin reitti kulki pitkin suuria pyöräteitä. Ei keskeytyksiä, ei töyssyjä, ei liikennevaloja. Koko matka kesti alle puoli tuntia, sisältäen piipahduksen leipomossa - ja ehdin vielä rupattelemaan ja jatkamaan aamupalahommia kummipojan äidin kanssa. Hienoa!
Kummipojan kanssa luettiin hieman, leikittiin ja sitten paineltiin pihalle. Huhtikuinen aurinko hemmotteli meitä ja puuhailtiin monenlaista pihalla. Tosin tulin huomaamaan, miten ärsyttävää voi pienen pojan elämä olla - kun sekä hiekka että lumi on jäässä. Loppufiilis kuitenkin erinomainen, totesimme yhteen ääneen: "JEE"!
Ruokailun jälkeen poitsu alkoi päikkäreille ja minä syvennyin hetkeksi Hesariin.
Kummipojan isoveli ja hänen kummitätinsä tulivat hipihiljaa sisään, vaihdoimme kuulumiset ja sitten lähdin pyöräilemään eri reittiä kotiin. Taaskin löytyi mainioita mestoja ja reittejä, joista osa oli minulle ihan uusia.
Omakotitalokuume sai uusia "syttöjä", kun löysin idyllisen omakotitaloalueen, jossa puut ovat vanhoja mutta talot uudehkoja. Onneksi tuo alue on kodistani noin kahden kilometrin päässä, joten sinne olisi helppo mennä fiilistelemään iltakävelyjen muodossa. Yhdestä koivikosta löytyi myös luultavimmin vanha talonpaikka ja valtava syreeni - mainiota maljakkomatskua kesäkuulle.
Tämä liikuntahomma - sitä pitää vain haastaa itseään ja tsempata! Sekä sopivassa määrin myös huijata :) Eilen oltiin naapurin kanssa lenkillä ja kahden viikon kuulumisiin meni aika tarkalleen se puolitoista tuntia.
Kuinka kätevää!
***
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Kyllä maalla on mukavaa
Terkut landelta!
Olen täällä jonkin aikaa kotimiehenä ja pikinokan seuralaisena, kun Konkari daameineen vaikuttaa Afrikan mantereella. Täällä on tehty keittiöremontti ja työtasoiksi on valittu häikäisevän valkoiset pinnat. Todella kauniit, tosin epäilen ettei moinen olisi pitemmän päälle meikäläisen värivalinta. Jännä nähdä miten tasot kestävät aikaa.
Maaliskuu, kevät, aurinko. Viime talvena tähän aikaan oli täysi hiihtokeli ja hanget kimmelsivät. Nyt lunta löytyy enää muutamissa varjopaikoissa pikkulämpäreinä, enimmäkseen maisema vihertää ja rusehtaa. Kaunista, lämmintä - mutta hieman hämmentävää. Linnut ottavat ilon irti sulaneista pelloista, lenkillä nähtiin kolmen kiurun kilpalento, sekä naukuvia töyhtöhyyppiä. Pajunkissat ovat parhaimmillaan. Aika ihanaa.
Voikohan se olla mahdollista, että maalla on helpompaa olla voimakas ja eheä ihminen? Kun lompsii kumppareissa tontin rajoja pitkin, on aika rauhaisa, jotenkin täysi olo. Kaikki on tässä. Ei kaipaa mitään enempää. Homma on hallussa.
Lompsin myös naapurin puolelle, siellä on kaadettu kuusia ja mäntyjä ihan urakalla. Nyt heidänkin pihalleen kurkottaa ilta-aurinko, lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Talo on nyt tyhjillään ja sitä rempataan, siitä tulee sievä pieni koti jollekin.
Napsin kävellessä koivun oksia ja pajunkissoja maljakkoon ja nyppäisin omalle tontille palatessa ohimennen kuisman siemenkotia kämmeneen ja levittelin siemeniä tuulen mukana pientareelle. Tsekkasin etupihalta helmihyasinttien vihertupsut ja varaston päädystä puutilanteen. Täällä on pidetty paikat hyvässä kunnossa, se on hienoa. Yhden kuusen latva on syystä tai toisesta nuupahtanut ja siitä on kasvamassa hauska tuppurakuusi. Terijoensalava puolestaan on kasvanut valtavaksi ja mietin että sen joutaisi leikata alas - jonka jälkeen siitä saisi paljon paremman näky- ja pölyesteen maantielle. Hmm.
Mukavaa tutkailla luonnon heräämistä ja pihapiirin muutoksia lapsuuden maisemissa, kaikilla ei ole mitään kontaktia omaan lapsuuden kotiinsa. Pidän itseäni siinä suhteessa onnekkaana.
***
Pikinokan kanssa käytiin myös minun lempipaikalla.. Se sijaitsee pienen metsikön etelälaidalla ja siitä aukeaa näkymä suoraan pelloille. Metsän reunassa on vanha sininen autonkottero ja keltainen paalauskone. Jos saisin lottovoiton, rakentaisin siihen mökin ja istuisin aamukahvilla ja ihastelisin peltomaisemaa. Paikalla on joskus ollutkin talo, koska sinne johtaa pikkuinen puskittunut metsätie ja metsästä - läheltä pellon reunaa piirtyy esiin tontin paikka. Oijoi, unelmia pitää olla.
***
Pirautin tuossa naapurin emännälle, hän oli vuolemassa hevosen kavioita. Sovittiin että menen käymään siellä huomenna. Pitäähän meidän pitää hänen mökillään kevätkauden avajaiset, nyt kun kerran kelitkin suosivat. Hänen mökkinsä on rakennettu muutama vuosi sitten, juuri suojaavan metsikön kupeeseen, pellon reunaan - sinne todella "sopii aurinko" kuten Etelä-Pohjanmaalla sanottaisiin.
Otin muuten eilen tosi kauniita tunnelmakuvia maantiestä ilta-auringossa, pitää tuikata niistä kuvakooste blogiin myöhemmin.
Auringon tuoksuista viikonloppua!
***
Olen täällä jonkin aikaa kotimiehenä ja pikinokan seuralaisena, kun Konkari daameineen vaikuttaa Afrikan mantereella. Täällä on tehty keittiöremontti ja työtasoiksi on valittu häikäisevän valkoiset pinnat. Todella kauniit, tosin epäilen ettei moinen olisi pitemmän päälle meikäläisen värivalinta. Jännä nähdä miten tasot kestävät aikaa.
Maaliskuu, kevät, aurinko. Viime talvena tähän aikaan oli täysi hiihtokeli ja hanget kimmelsivät. Nyt lunta löytyy enää muutamissa varjopaikoissa pikkulämpäreinä, enimmäkseen maisema vihertää ja rusehtaa. Kaunista, lämmintä - mutta hieman hämmentävää. Linnut ottavat ilon irti sulaneista pelloista, lenkillä nähtiin kolmen kiurun kilpalento, sekä naukuvia töyhtöhyyppiä. Pajunkissat ovat parhaimmillaan. Aika ihanaa.
Voikohan se olla mahdollista, että maalla on helpompaa olla voimakas ja eheä ihminen? Kun lompsii kumppareissa tontin rajoja pitkin, on aika rauhaisa, jotenkin täysi olo. Kaikki on tässä. Ei kaipaa mitään enempää. Homma on hallussa.
Lompsin myös naapurin puolelle, siellä on kaadettu kuusia ja mäntyjä ihan urakalla. Nyt heidänkin pihalleen kurkottaa ilta-aurinko, lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Talo on nyt tyhjillään ja sitä rempataan, siitä tulee sievä pieni koti jollekin.
Napsin kävellessä koivun oksia ja pajunkissoja maljakkoon ja nyppäisin omalle tontille palatessa ohimennen kuisman siemenkotia kämmeneen ja levittelin siemeniä tuulen mukana pientareelle. Tsekkasin etupihalta helmihyasinttien vihertupsut ja varaston päädystä puutilanteen. Täällä on pidetty paikat hyvässä kunnossa, se on hienoa. Yhden kuusen latva on syystä tai toisesta nuupahtanut ja siitä on kasvamassa hauska tuppurakuusi. Terijoensalava puolestaan on kasvanut valtavaksi ja mietin että sen joutaisi leikata alas - jonka jälkeen siitä saisi paljon paremman näky- ja pölyesteen maantielle. Hmm.
Mukavaa tutkailla luonnon heräämistä ja pihapiirin muutoksia lapsuuden maisemissa, kaikilla ei ole mitään kontaktia omaan lapsuuden kotiinsa. Pidän itseäni siinä suhteessa onnekkaana.
***
Pikinokan kanssa käytiin myös minun lempipaikalla.. Se sijaitsee pienen metsikön etelälaidalla ja siitä aukeaa näkymä suoraan pelloille. Metsän reunassa on vanha sininen autonkottero ja keltainen paalauskone. Jos saisin lottovoiton, rakentaisin siihen mökin ja istuisin aamukahvilla ja ihastelisin peltomaisemaa. Paikalla on joskus ollutkin talo, koska sinne johtaa pikkuinen puskittunut metsätie ja metsästä - läheltä pellon reunaa piirtyy esiin tontin paikka. Oijoi, unelmia pitää olla.
***
Pirautin tuossa naapurin emännälle, hän oli vuolemassa hevosen kavioita. Sovittiin että menen käymään siellä huomenna. Pitäähän meidän pitää hänen mökillään kevätkauden avajaiset, nyt kun kerran kelitkin suosivat. Hänen mökkinsä on rakennettu muutama vuosi sitten, juuri suojaavan metsikön kupeeseen, pellon reunaan - sinne todella "sopii aurinko" kuten Etelä-Pohjanmaalla sanottaisiin.
Otin muuten eilen tosi kauniita tunnelmakuvia maantiestä ilta-auringossa, pitää tuikata niistä kuvakooste blogiin myöhemmin.
Auringon tuoksuista viikonloppua!
***
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Hiihtohommia ja kalakeittoa
Nuijanukutus unistrategia onnistui ja mökkiväki singahti ylös ennen seitsemää, n. 8 tunnin puolitajuttomuuden jälkeen. Toisesta mökkiläisestä vilahti vain saappaanvarsi kun tämä paineli pilkille. Itse tyydyin rauhaisampaan aloitukseen ja aamusivujen jälkeen asetuin aamupalalle. Tein ison lautasellisen puuroa, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi iltapäivää ajatellen. Kahvi ja ruisleipä vielä ja olin valmis uuteen mökkipäivään.
Eilen käytiin "ilmoittautumassa" naapuriin jossa vierähtikin muutama tunti iltakahveilla ja keskustellessa. Iltaruualle tuli kaksi kelkkailijaa, joista toinen ehta imatralainen. Ihastuksissani kuuntelin antskumaista puheenpartta ja otinpa asian sitten puheeksikin. Imatran mies itse kielsi yhteneväisyydet jyrkästi, mutta toinen kelkkamies totesi että Antsku on jyvällä. Kuulemma Imatran Rossossa on säpinää.
Aamuksi sovin että pääsen käymään naapurin tietokoneella, jossa piipahdinkin muotoilemassa yhtä hakemustekstiä meilissä. Sopivasti lähtöä tehdessäni pilkkijä paukahti sisälle kalakassin kera, joten nettimaksukin tuli hoidettua.
Kalasaalista riitti meidänkin mökille ja lähdettiin keiton tekoon. Paitsi että - hieno ilma, käytäiskö ensin hiihtämässä? Okei. Käytiin kympin lenkki, mikä oli kyllä aivan riittävä meikäläiselle. Ensin kelkan jälkeä metsässä, sitten pätkä poroaidan vartta ja loppumatka jänkää pitkin myötätuulessa, auringossa. Mahtikeikka! Luistoa piisasi, pitoa lisättiin muutamaan otteeseen.
Nyt ollaan mökillä ja ruodoton kalakeitto tuoksuu jo lupaavasti. Oikea nälkä on hieno asia. Joku oli muuten ostanut mökille muhkeita villahuopia, voisinkin hetkeksi paketoida itseni keiton kypsymistä odotellessa.
Ommm.
***
Eilen käytiin "ilmoittautumassa" naapuriin jossa vierähtikin muutama tunti iltakahveilla ja keskustellessa. Iltaruualle tuli kaksi kelkkailijaa, joista toinen ehta imatralainen. Ihastuksissani kuuntelin antskumaista puheenpartta ja otinpa asian sitten puheeksikin. Imatran mies itse kielsi yhteneväisyydet jyrkästi, mutta toinen kelkkamies totesi että Antsku on jyvällä. Kuulemma Imatran Rossossa on säpinää.
Aamuksi sovin että pääsen käymään naapurin tietokoneella, jossa piipahdinkin muotoilemassa yhtä hakemustekstiä meilissä. Sopivasti lähtöä tehdessäni pilkkijä paukahti sisälle kalakassin kera, joten nettimaksukin tuli hoidettua.
Kalasaalista riitti meidänkin mökille ja lähdettiin keiton tekoon. Paitsi että - hieno ilma, käytäiskö ensin hiihtämässä? Okei. Käytiin kympin lenkki, mikä oli kyllä aivan riittävä meikäläiselle. Ensin kelkan jälkeä metsässä, sitten pätkä poroaidan vartta ja loppumatka jänkää pitkin myötätuulessa, auringossa. Mahtikeikka! Luistoa piisasi, pitoa lisättiin muutamaan otteeseen.
Nyt ollaan mökillä ja ruodoton kalakeitto tuoksuu jo lupaavasti. Oikea nälkä on hieno asia. Joku oli muuten ostanut mökille muhkeita villahuopia, voisinkin hetkeksi paketoida itseni keiton kypsymistä odotellessa.
Ommm.
***
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Termariretki meren jäälle
Olipa ihana sunnuntai. Äiti ja ystävänsä T tupsahtivat aamupäivästä brunssille ja vein heidät sitten lentokentälle. Helsingistä mukaan lähti vielä vahvistusta yhden naisen verran. Olen varma että tuolla kolmen naisen tiimillä tulee olemaan erinomainen Rooman loma. Karttanikin pääsi uudestaan matkaan, mikä oli sille varmasti mieluisaa. Brunssia kehuttiin muuten mutta kuoharin puutteesta mainittiin : )
Ulkona pilkisteli todella kaunis, aurinkoinen iltapäivä sekalaisen kotiinpaluuviikon päätteeksi. Käytiin kävelyllä merellä, mukaan lähtivät kahvitermari ja aamupäivällä paistetut croissantit. Aika hintsusti porukkaa liikenteessä, ilmeisesti pelätään ettei jäällä uskalla enää liikkua? Todella jämäkkää oli jää rannassa, metsäsuksilla olisi ihan erinomainen sauma liikuskella jäällä. Paikoitellen kuitenkin näkyi, että jään päälle on noussut vesi.
Otan sen verran vapauksia että laitan muutaman kuvan aiemmilta reissuilta merelle. Nämä ovat tammikuulta 2013. Aika erilaisia meininkejä kuin tänä vuonna... Tinde tuossa juuri muisteli hiihdelleensä joka ikinen päivä maaliskuussa 2013 meren jäällä. Se oli kyllä upea kevättalvi!
Näissä kuvissa voi aistia ja muistella tammikuisen sydäntalven kylmänkaunista tunnelmaa.
ps. The reissukuvat katottu ja sain sen haluamani "filmikokemuksen" - eivät ne kuvat tunnukaan ja näytäkään niin hienoille täällä kotona kuin (se asia / paikka) siellä reissussa. Snif. Tämä lienee tosiasia jonka kanssa on elettävä ainakin tämän pokkarikameran kanssa yhdistettynä hetkittäin pilvisiin keleihin ja pienimpään kuvakokoon ikinä (pöljä!).
Tästä kaikesta seuraa yksi päätelmä. On lähdettävä uudestaan kuvaamaan magnolioita! Vuonna 1995 tuli oltua rakentamassa puutarhaa Normandiaan, ensi vuonna näkisi miten puutarha on kehittynyt 20 vuoden aikajaksolla! Onko the pomo vielä töissä? Entä herra D? Onko pergola runsastunut? Miten voivat rungolliset verenpisarat?
Oih!
***
Ulkona pilkisteli todella kaunis, aurinkoinen iltapäivä sekalaisen kotiinpaluuviikon päätteeksi. Käytiin kävelyllä merellä, mukaan lähtivät kahvitermari ja aamupäivällä paistetut croissantit. Aika hintsusti porukkaa liikenteessä, ilmeisesti pelätään ettei jäällä uskalla enää liikkua? Todella jämäkkää oli jää rannassa, metsäsuksilla olisi ihan erinomainen sauma liikuskella jäällä. Paikoitellen kuitenkin näkyi, että jään päälle on noussut vesi.
Otan sen verran vapauksia että laitan muutaman kuvan aiemmilta reissuilta merelle. Nämä ovat tammikuulta 2013. Aika erilaisia meininkejä kuin tänä vuonna... Tinde tuossa juuri muisteli hiihdelleensä joka ikinen päivä maaliskuussa 2013 meren jäällä. Se oli kyllä upea kevättalvi!
Näissä kuvissa voi aistia ja muistella tammikuisen sydäntalven kylmänkaunista tunnelmaa.
 |
| Aurinko hehkuu - muttei vielä lämmitä tammikuussa 2013. |
ps. The reissukuvat katottu ja sain sen haluamani "filmikokemuksen" - eivät ne kuvat tunnukaan ja näytäkään niin hienoille täällä kotona kuin (se asia / paikka) siellä reissussa. Snif. Tämä lienee tosiasia jonka kanssa on elettävä ainakin tämän pokkarikameran kanssa yhdistettynä hetkittäin pilvisiin keleihin ja pienimpään kuvakokoon ikinä (pöljä!).
Tästä kaikesta seuraa yksi päätelmä. On lähdettävä uudestaan kuvaamaan magnolioita! Vuonna 1995 tuli oltua rakentamassa puutarhaa Normandiaan, ensi vuonna näkisi miten puutarha on kehittynyt 20 vuoden aikajaksolla! Onko the pomo vielä töissä? Entä herra D? Onko pergola runsastunut? Miten voivat rungolliset verenpisarat?
Oih!
***
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Eka päivä kotona
Eilen oli ensimmäinen päivä kotosalla. Tavarat on perkattu, pyykkikonetta pyöritelty, kodin olemusta ihmetelty. Ihanaa että kotona oli imuroitu! Varmistelin ekaan päivään hyviä kohtaamisia ystävien kanssa. Naapurin kanssa käveltiin keskustaan ja juteltiin viime viikkojen kuulumiset. Ilma suosi, tosin paikoitellen oli tosi liukasta ja jossain sohjoa. Aurinko paisteli kuitenkin iloisesti, fiilis oli todellakin kuin maalis-huhtikuussa. Päätettiin pitää säännölliset lenkit ohjelmistossa.
Keskustassa menin tapaamaan ihania putiikin daameja, nautin tarjotun vaniljakahvin ja hahmottelin paperille elämäni tilanteita ja painopisteitä. Sushit nautin ystävä T:n kanssa laajennetussa vakkaripaikassa, jonne meinasin lähettää reissusta kortin, en muistanut, hmm. Ehkä joku tuparimuistaminen, vielä ehtisi? Yhdessä T:n kanssa pohdittiin mahdollisuuksia maaliskuulle Lapin hiihtoreissuun. Häneltähän ei puutu kuin sukset, sauvat ja monot, muuten oltaisiin täydessä lähtövalmiudessa : )
Alkuillasta menin vielä toiselle lenkille ystäväni M kanssa, eli päivään tuli yhteensä kaksi tuntia intensiivistä kävelyä. Aika vähän verrattuna koko päivän käveleskelyyn, mutta toisaalta, korkeampi syke ja kylmempi ilma - erilaiset olosuhteet myös liukkauden takia.
Illalla kävin hakemassa vielä Heiniksen kamuilta enkelinsiiven alkuja. Kotiin lähtöä tehdessä huomasin että nythän on kriittiset hetket bussiin ehtimisen kannalta, ja kipaisin pihalle pikapikaa. Pari tietä tuli ylitettyä suorinta reittiä, ei ollut aikaa haeskella suojateitä, liikennevalojen odotteluista puhumattakaan. Kappas, tapahtui juuri se mitä saattaa odottaa ainoastaan meidän kotikaupungissa. Oli mainio rako autojen välissä, kipitin minkä kintuistani pääsin. Kaukaa liikennevaloista lähti auto joka rupesi määrätietoisesti kiihdyttämään mua kohti. Hemmetti!
Tietty piti pikkasen manailla kun pääsin bussipysäkille pussukoineni. Sain siellä odottelevalta rouvalta paheksuvan katseen. Koitin keventää tunnelmaa jollain autoilukulttuurikommentilla, ei vaikutusta. Kysyin sitten olisiko toivottu bussi mahdollisesti jo ehtinyt mennä? "Ei."
No kiva. Sitten alkoi jo niin ärsyttää se kylmäkiskoisuus että heilautin pussukkaa uhmakkaasti ja totesin hymyn kera, että se on nyt pistokasaika viherkasveilla! "Ymh."
Welcome home! Saatan niin sieluni silmin kuvitella, minkälaista yhteisöllistä paheksuntaa moinen kaahaava auto ois aiheuttanut Italiassa. Siellä kun ylitetään tie siitä mistä sopii, ja rauhallisesti. Autot kunnioittavat jalankulkijoita. Punaisillakin mennään yli, jos tilaa on. Tietenkin. Pakollinen marttyyriosio: näillä keleillä ei tarvitse paljoa kun kellahtaa nurin ja siinä sitä sitten ollaan - enkelinsiivet ihan muussa merkityksessä. Huh.
***
Valokuvia? Joo, on tarkoitus laittaa valokuvia, joita tuli napsittua aika paljon kun sain sattumalta käyttöön tyhjän muistikortin. Ainoa asia mitä en käsitä on se, että miksi en laittanut hetkittäin asetuksia isommalle kuvakoolle..? Ainakin magnolioiden kohdalla. Ehkä tässä on juuri se juttu että aina pitää jäädä jotain hampaankoloon, parannettavaa. Tilanne vaatii uusia kuvausretkiä magnolioista. Hmm, milloinhan ne kukkivat Helsingissä? Toukokuussa luulisin, eikä niitä ehkä hurjasti siellä ole. Parhaat magnoliat saattaisivat olla Turussa.. Pitääpä ottaa selvää.
Loppuviikolle pukkaa paltsuja! Odotan mielenkiinnolla myös erinäisiä budjettineuvotteluja.
Ciao!
***
Keskustassa menin tapaamaan ihania putiikin daameja, nautin tarjotun vaniljakahvin ja hahmottelin paperille elämäni tilanteita ja painopisteitä. Sushit nautin ystävä T:n kanssa laajennetussa vakkaripaikassa, jonne meinasin lähettää reissusta kortin, en muistanut, hmm. Ehkä joku tuparimuistaminen, vielä ehtisi? Yhdessä T:n kanssa pohdittiin mahdollisuuksia maaliskuulle Lapin hiihtoreissuun. Häneltähän ei puutu kuin sukset, sauvat ja monot, muuten oltaisiin täydessä lähtövalmiudessa : )
Alkuillasta menin vielä toiselle lenkille ystäväni M kanssa, eli päivään tuli yhteensä kaksi tuntia intensiivistä kävelyä. Aika vähän verrattuna koko päivän käveleskelyyn, mutta toisaalta, korkeampi syke ja kylmempi ilma - erilaiset olosuhteet myös liukkauden takia.
Illalla kävin hakemassa vielä Heiniksen kamuilta enkelinsiiven alkuja. Kotiin lähtöä tehdessä huomasin että nythän on kriittiset hetket bussiin ehtimisen kannalta, ja kipaisin pihalle pikapikaa. Pari tietä tuli ylitettyä suorinta reittiä, ei ollut aikaa haeskella suojateitä, liikennevalojen odotteluista puhumattakaan. Kappas, tapahtui juuri se mitä saattaa odottaa ainoastaan meidän kotikaupungissa. Oli mainio rako autojen välissä, kipitin minkä kintuistani pääsin. Kaukaa liikennevaloista lähti auto joka rupesi määrätietoisesti kiihdyttämään mua kohti. Hemmetti!
Tietty piti pikkasen manailla kun pääsin bussipysäkille pussukoineni. Sain siellä odottelevalta rouvalta paheksuvan katseen. Koitin keventää tunnelmaa jollain autoilukulttuurikommentilla, ei vaikutusta. Kysyin sitten olisiko toivottu bussi mahdollisesti jo ehtinyt mennä? "Ei."
No kiva. Sitten alkoi jo niin ärsyttää se kylmäkiskoisuus että heilautin pussukkaa uhmakkaasti ja totesin hymyn kera, että se on nyt pistokasaika viherkasveilla! "Ymh."
Welcome home! Saatan niin sieluni silmin kuvitella, minkälaista yhteisöllistä paheksuntaa moinen kaahaava auto ois aiheuttanut Italiassa. Siellä kun ylitetään tie siitä mistä sopii, ja rauhallisesti. Autot kunnioittavat jalankulkijoita. Punaisillakin mennään yli, jos tilaa on. Tietenkin. Pakollinen marttyyriosio: näillä keleillä ei tarvitse paljoa kun kellahtaa nurin ja siinä sitä sitten ollaan - enkelinsiivet ihan muussa merkityksessä. Huh.
***
Valokuvia? Joo, on tarkoitus laittaa valokuvia, joita tuli napsittua aika paljon kun sain sattumalta käyttöön tyhjän muistikortin. Ainoa asia mitä en käsitä on se, että miksi en laittanut hetkittäin asetuksia isommalle kuvakoolle..? Ainakin magnolioiden kohdalla. Ehkä tässä on juuri se juttu että aina pitää jäädä jotain hampaankoloon, parannettavaa. Tilanne vaatii uusia kuvausretkiä magnolioista. Hmm, milloinhan ne kukkivat Helsingissä? Toukokuussa luulisin, eikä niitä ehkä hurjasti siellä ole. Parhaat magnoliat saattaisivat olla Turussa.. Pitääpä ottaa selvää.
Loppuviikolle pukkaa paltsuja! Odotan mielenkiinnolla myös erinäisiä budjettineuvotteluja.
Ciao!
***
tiistai 25. helmikuuta 2014
Unelmien tuuletusta
Ihana ilma pihalla! Tuulee, raikasta, kaunista, talitintti sirkuttaa keuhkojensa pohjasta. Ihan kuin huhtikuussa! Paitsi että on helmikuu. Mielenkiintoista.
Unelmien tuuletusilma, ajattelin kuitenkin ja laitoin koirankakoissa marinoituneet reissukengät pihalle raikastumaan. Unelmien - tuuletusta? Sitäkin tässä tarvitaan.
Elämän erikoisimpia aikajaksoja ikinä. Epämukavuusalueella on parin eri asian suhteen tullut pyörittyä ihan riittämiin viime vuosien aikana. Sellanen fiilis - edelleen - että voisin hetkisen aikaa liikkua mukavuusalueella.
Entäs ne unelmat? Unelmista tavoitteiksi! Kunpa tietäisinkin, mitä ne mun uudet unelmat ovat. Eivätköhän ne sieltä jostain putkahtele. Tänäänkin tuli mielenkiintoisia asioita nenän eteen. Koko ajan vahvistuu haave olla monessa mukana. Mutta tuo itsensä ja työnsä hinnoittelu on kyllä hankalaa puuhaa.
Vapaaehtoistöitä ois maailma pullollaan. Ne ovat antoisia, mutta koko elämä ei voi niistä koostua. Minua tullaan nykimään hihasta moneen suuntaan. Onhan se ihanaa, mutta jossain pisteessä pakko alkaa miettiä ihan tosissaan tulevia suuntia. Myös taloudellisten asioiden näkökulmasta.
Tiedotus / Markkinointityö? -> Lisäkoulutus?
Tapahtumat?
Ympäristö- ja yhteisötaide?
Hankehommat?
Villiyrtit, palstaviljelyt ja luontoelämykset?
Juhla(puhe)palvelut?
Apurahamahdollisuudet on tiettyjen aiheiden kohdalta kartoitettava perusteellisesti.
Koska työ muodostaa ison osan elämästä, olisi kai aika luontevaa yhdistää unelmat ja työ. Onko se mahdollista? Ainakin osittain. "Katsotaan!" Sanoi äiti aina ennen kun jotain tingattiin. Ihan hyvä sanonta edelleen. Edesmennyt pomoni sanoi puolestaan "otetaan aikalisä" - kun joku probleemi johon ei ihan heti löytynyt ratkaisua. Kyllä.
Päätös. Otan nyt haltuun ne tahot, joiden kanssa varmimmat ja taloudellisesti kannattavimmat ideat / suunnitelmat olemassa. Lähdetään työstämään niitä eteenpäin, ja antaa lillukanvarsien joko raahautua perässä tai kasvaa rinnalle omia aikojaan.
Sounds like a plan!
***
ps. Miksi ikinä lopetin kirjoittamisen, joka on aina auttanut tekemään ratkaisuja..?
***
Unelmien tuuletusilma, ajattelin kuitenkin ja laitoin koirankakoissa marinoituneet reissukengät pihalle raikastumaan. Unelmien - tuuletusta? Sitäkin tässä tarvitaan.
Elämän erikoisimpia aikajaksoja ikinä. Epämukavuusalueella on parin eri asian suhteen tullut pyörittyä ihan riittämiin viime vuosien aikana. Sellanen fiilis - edelleen - että voisin hetkisen aikaa liikkua mukavuusalueella.
Entäs ne unelmat? Unelmista tavoitteiksi! Kunpa tietäisinkin, mitä ne mun uudet unelmat ovat. Eivätköhän ne sieltä jostain putkahtele. Tänäänkin tuli mielenkiintoisia asioita nenän eteen. Koko ajan vahvistuu haave olla monessa mukana. Mutta tuo itsensä ja työnsä hinnoittelu on kyllä hankalaa puuhaa.
Vapaaehtoistöitä ois maailma pullollaan. Ne ovat antoisia, mutta koko elämä ei voi niistä koostua. Minua tullaan nykimään hihasta moneen suuntaan. Onhan se ihanaa, mutta jossain pisteessä pakko alkaa miettiä ihan tosissaan tulevia suuntia. Myös taloudellisten asioiden näkökulmasta.
Tiedotus / Markkinointityö? -> Lisäkoulutus?
Tapahtumat?
Ympäristö- ja yhteisötaide?
Hankehommat?
Villiyrtit, palstaviljelyt ja luontoelämykset?
Juhla(puhe)palvelut?
Apurahamahdollisuudet on tiettyjen aiheiden kohdalta kartoitettava perusteellisesti.
Koska työ muodostaa ison osan elämästä, olisi kai aika luontevaa yhdistää unelmat ja työ. Onko se mahdollista? Ainakin osittain. "Katsotaan!" Sanoi äiti aina ennen kun jotain tingattiin. Ihan hyvä sanonta edelleen. Edesmennyt pomoni sanoi puolestaan "otetaan aikalisä" - kun joku probleemi johon ei ihan heti löytynyt ratkaisua. Kyllä.
Päätös. Otan nyt haltuun ne tahot, joiden kanssa varmimmat ja taloudellisesti kannattavimmat ideat / suunnitelmat olemassa. Lähdetään työstämään niitä eteenpäin, ja antaa lillukanvarsien joko raahautua perässä tai kasvaa rinnalle omia aikojaan.
Sounds like a plan!
***
ps. Miksi ikinä lopetin kirjoittamisen, joka on aina auttanut tekemään ratkaisuja..?
***
maanantai 17. helmikuuta 2014
Paiva Mentonissa
Tanaan vietin paivan serkkuni ja hanen pikkupoikansa kanssa Mentonissa. Kavelya, paljon aurinkoa, hyvaa ruokaa ja keskustelua. Siinapa ne alkaa olla peruselementit mita ihminen ylipaataan kaipaa.
Valilla mietin, etta miksei sita tule joka talvi taalla porrattya? Monet vedet ovat virranneet Rivieran edustalla suhteessani tahan paikkaan. Nyt tuntuu loistavalta idealta yrittaa vaantaytya tanne 2-3 vuoden valein. Ja seuraavalla kerralla todellakin, tabletti mukaan! Netin metsastys on rasittavaa.
Nyt loytyi kolmas tavallinen nettikahvila, pikkukaupan yhteydessa eli paivaretkelaisellekin mahdolliset aukioloajat. Saattaapa olla etta piipahdan toistekin, hinta puolet (tunti 2 euroa) turistikadun hinnoista ja sijainti keskeisen Garibaldin kupeessa. Pitaa painaa sijainti mieleen.
Koko ajan tulee mieleen asioita, joista haluaisi kirjoittaa. Listaan niita hieman tahan lunttilapuksi itselle, ei pysty sanomaan vielako napeista lahtee kun kotiutuu. Tunnelma lienee niin erilainen.
Just in case:
Rivieran luonto, kasvit ja linnut
Skandien ja etelan vaen luonne-eroista
Havaintoja ruuasta
Special: pikkuleivokset
Ranskan kielesta
Rivieran matkavinkkeja Ninjapinjan tapaan
Pitaa ottaa valokuvia jotka auttavat fiilistelyssa..
Espanjassa oli ihanaa, mutta onhan se tosi etta tanne on jo lapsena muodostunut spesiaali suhde. Paikat ja tunnelmat, tavat toimia ovat tuttuja. Espanja oli tosi kiva mutten ole samalla tavalla siihen kiintynyt kuin naihin maisemiin ja ihmisiin. Italian suhteen vaikea sanoa, en ole paljoa porrannyt siella paitsi Ventimiglian perjantaimarkkinoilla. Mutta nytpa tulee Roomakin nahtya, ihan kivaa.
Taalla olisi 2 viikkoa ollut aika passeli aika, hmm. Jatkossa tuumaan etta voisi tsekata kodinvaihtosivustoja, jos joku tyrkyttaa huvilaansa siita ilosta etta ruokit kissan, ei saata olla paha diili.
***
Kotikuvioista, olen nahnyt muutamia aika erikoisia tyohon liittyvia unia. Hyvin erikoisia ;)
Mutta eipa niista enempaa. Vaikuttaa silta etta kivoja kuvioita edessa seka palkkatoiden etta vapaaehtoistoiden tiimoilta. Sen verran monessa mukana etta kaikista kuvioista ei tiedakaan mihin ne tulevat johtamaan, mutta luotan nyt kohtaloonkin. Niin monet verkot vesilla etta pari makoisaa fisua tarpannee pyydykseen pitkallakin tahtaimella.
Well indeed, keksitaanpas viela tunnisteet jotka eivat sisalla ookkosia ja sitten menoksi.
A la prochaine - seuraavaan kertaan!
***
Valilla mietin, etta miksei sita tule joka talvi taalla porrattya? Monet vedet ovat virranneet Rivieran edustalla suhteessani tahan paikkaan. Nyt tuntuu loistavalta idealta yrittaa vaantaytya tanne 2-3 vuoden valein. Ja seuraavalla kerralla todellakin, tabletti mukaan! Netin metsastys on rasittavaa.
Nyt loytyi kolmas tavallinen nettikahvila, pikkukaupan yhteydessa eli paivaretkelaisellekin mahdolliset aukioloajat. Saattaapa olla etta piipahdan toistekin, hinta puolet (tunti 2 euroa) turistikadun hinnoista ja sijainti keskeisen Garibaldin kupeessa. Pitaa painaa sijainti mieleen.
Koko ajan tulee mieleen asioita, joista haluaisi kirjoittaa. Listaan niita hieman tahan lunttilapuksi itselle, ei pysty sanomaan vielako napeista lahtee kun kotiutuu. Tunnelma lienee niin erilainen.
Just in case:
Rivieran luonto, kasvit ja linnut
Skandien ja etelan vaen luonne-eroista
Havaintoja ruuasta
Special: pikkuleivokset
Ranskan kielesta
Rivieran matkavinkkeja Ninjapinjan tapaan
Pitaa ottaa valokuvia jotka auttavat fiilistelyssa..
Espanjassa oli ihanaa, mutta onhan se tosi etta tanne on jo lapsena muodostunut spesiaali suhde. Paikat ja tunnelmat, tavat toimia ovat tuttuja. Espanja oli tosi kiva mutten ole samalla tavalla siihen kiintynyt kuin naihin maisemiin ja ihmisiin. Italian suhteen vaikea sanoa, en ole paljoa porrannyt siella paitsi Ventimiglian perjantaimarkkinoilla. Mutta nytpa tulee Roomakin nahtya, ihan kivaa.
Taalla olisi 2 viikkoa ollut aika passeli aika, hmm. Jatkossa tuumaan etta voisi tsekata kodinvaihtosivustoja, jos joku tyrkyttaa huvilaansa siita ilosta etta ruokit kissan, ei saata olla paha diili.
***
Kotikuvioista, olen nahnyt muutamia aika erikoisia tyohon liittyvia unia. Hyvin erikoisia ;)
Mutta eipa niista enempaa. Vaikuttaa silta etta kivoja kuvioita edessa seka palkkatoiden etta vapaaehtoistoiden tiimoilta. Sen verran monessa mukana etta kaikista kuvioista ei tiedakaan mihin ne tulevat johtamaan, mutta luotan nyt kohtaloonkin. Niin monet verkot vesilla etta pari makoisaa fisua tarpannee pyydykseen pitkallakin tahtaimella.
Well indeed, keksitaanpas viela tunnisteet jotka eivat sisalla ookkosia ja sitten menoksi.
A la prochaine - seuraavaan kertaan!
***
perjantai 7. helmikuuta 2014
Pappoja ja palmuja Alicantessa
Hola!
Alicantessa ollaan. Reissu alkoi onnellisten tahtien alla, kun lentokentalla tormasin heti tuttuun pariskuntaan ja sen jalkeen toiseenkin pariskuntaan, eli vanhaan kamuun ja hanen mieheensa. Sain vokoteltua kimppakyytimahkut ja sehan olikin varsin napparaa, kun meilla oli yllattaen sama hostelli.
Respassa oli oikein mukava mies jonka kanssa juttu luisti, han oli alunperin Argentiinasta, sukua Italiassakin ja lopen palistiin ummet ja lammet ranskaksi.
Huoneeseen ohjausta en oikein kasittanyt, kolmas kerros ja "aina vain oikealle" kunnes tulin kaytavan loppuun jossa kaksi huonetta - ja josta kantautui tuttu kalitus, kaveripariskunta siella jutteli toisessa huoneessa keskenaan. En saanut selvaa kumman oven takana he olivat joten huikkasin sumeilematta huhuu, ootteko taalla ja tuikkasin avainkorttia oviin. Ei hyva juttu, toisen oven takaa kurkisti unenpopperoinen pieni espanjalaismies ja toisen oven takaa loyty kamut mutta hei, missapa olikaan meikan huone. Piti alkaa kaivamaan lappua esille ja sieltahan se ratkesi, olin numero 321 jota en ollut ite pikaistuksissani ollenkaan tulkinnu huoneen numeroksi. Kerros 3, huone 21 - aly hoi.. No, loytyi se huone lopen mullekin ja kaikki paasi nukkumaan.
Pikkasen viilee majoite ja laiskanpuoleinen lammityslaite, ei valttis tehny hyvaa flunssalle.. Mutta tulihan sita untakin ja ihan lamminkin. Aamupala nautittiin ylakerrassa (huomenna meen terassille!) yhdessa ja saattelin kamut juna-aseman huudeille, josta he jatkoivat autovuokraamoon ja mina kyseleen Barcelonan junalippuja.
Alicante on suuri ja kaunis kaupunki, puistojakin on eika liikennetta aivan korvia huumaavasti. Katseltavaa piisaa. Itsellani tama toipuminen olisi ykkosagenda, mutta kyllapa tuota on tullu melko mailit kaveltya tanaan.
Kaupunkikierros, josta sataman kautta tuumaustauolle hotellille. Pieni lepoyritys, ei mitaan mahkuja, mieleton remppajyske vieressa ja kirkon kellot kailotti iloisesti. Noh, lahdin sitten lounaalle, pestognocchia ja olutta, oli hyvaa. Siita lompsin kauniille rannalle, jossa fiilistelyt - istuskelua ja kyyhkyjen ihailua. Sielta kavelin ostoskeskukselle joka oli just semmonen pakollinen idioottireissu, tulipahan kaytya ja ostettua mehua ja jugurttia ja appelsiineja - seka testattua takas tullessa maanalainen. Nojoo, oli ihana putiikki jossa oli kaikkea kissoihin liittyvaa.. Jos muskelit ois ollu enempi lyonnissa ois voinu harkita jotain roudattavaksi, nyt ei tod.
***
Rantabulevardi oli kylla hieno - ja onhan ne ihania nuo papat, niita lompsi 5 rivissa vailla minkaan valtakunnan huolia ja palmut huojui iloisesti ylapuolella. Salakuvaaja iski, laitan kuvakatselmuksen sitten kotikonnuilta. Hieno ilma tanaan ja huomiseksi luvattu viela lampimampaa, 17 astetta ennusteessa.. Mutta paikoitellen iltapaivalla fiilis oli kuin hienon kesapaivan iltana. Suojaisissa paikoissa tuntuu tosi lampimalle ja tuulisilla paikoilla vilpoisempaa. Huh mitka hajusteet, taalla tykataan siivota ja tuoksutella! Pakenen.
Palataas, adios!
***
Alicantessa ollaan. Reissu alkoi onnellisten tahtien alla, kun lentokentalla tormasin heti tuttuun pariskuntaan ja sen jalkeen toiseenkin pariskuntaan, eli vanhaan kamuun ja hanen mieheensa. Sain vokoteltua kimppakyytimahkut ja sehan olikin varsin napparaa, kun meilla oli yllattaen sama hostelli.
Respassa oli oikein mukava mies jonka kanssa juttu luisti, han oli alunperin Argentiinasta, sukua Italiassakin ja lopen palistiin ummet ja lammet ranskaksi.
Huoneeseen ohjausta en oikein kasittanyt, kolmas kerros ja "aina vain oikealle" kunnes tulin kaytavan loppuun jossa kaksi huonetta - ja josta kantautui tuttu kalitus, kaveripariskunta siella jutteli toisessa huoneessa keskenaan. En saanut selvaa kumman oven takana he olivat joten huikkasin sumeilematta huhuu, ootteko taalla ja tuikkasin avainkorttia oviin. Ei hyva juttu, toisen oven takaa kurkisti unenpopperoinen pieni espanjalaismies ja toisen oven takaa loyty kamut mutta hei, missapa olikaan meikan huone. Piti alkaa kaivamaan lappua esille ja sieltahan se ratkesi, olin numero 321 jota en ollut ite pikaistuksissani ollenkaan tulkinnu huoneen numeroksi. Kerros 3, huone 21 - aly hoi.. No, loytyi se huone lopen mullekin ja kaikki paasi nukkumaan.
Pikkasen viilee majoite ja laiskanpuoleinen lammityslaite, ei valttis tehny hyvaa flunssalle.. Mutta tulihan sita untakin ja ihan lamminkin. Aamupala nautittiin ylakerrassa (huomenna meen terassille!) yhdessa ja saattelin kamut juna-aseman huudeille, josta he jatkoivat autovuokraamoon ja mina kyseleen Barcelonan junalippuja.
Alicante on suuri ja kaunis kaupunki, puistojakin on eika liikennetta aivan korvia huumaavasti. Katseltavaa piisaa. Itsellani tama toipuminen olisi ykkosagenda, mutta kyllapa tuota on tullu melko mailit kaveltya tanaan.
Kaupunkikierros, josta sataman kautta tuumaustauolle hotellille. Pieni lepoyritys, ei mitaan mahkuja, mieleton remppajyske vieressa ja kirkon kellot kailotti iloisesti. Noh, lahdin sitten lounaalle, pestognocchia ja olutta, oli hyvaa. Siita lompsin kauniille rannalle, jossa fiilistelyt - istuskelua ja kyyhkyjen ihailua. Sielta kavelin ostoskeskukselle joka oli just semmonen pakollinen idioottireissu, tulipahan kaytya ja ostettua mehua ja jugurttia ja appelsiineja - seka testattua takas tullessa maanalainen. Nojoo, oli ihana putiikki jossa oli kaikkea kissoihin liittyvaa.. Jos muskelit ois ollu enempi lyonnissa ois voinu harkita jotain roudattavaksi, nyt ei tod.
***
Rantabulevardi oli kylla hieno - ja onhan ne ihania nuo papat, niita lompsi 5 rivissa vailla minkaan valtakunnan huolia ja palmut huojui iloisesti ylapuolella. Salakuvaaja iski, laitan kuvakatselmuksen sitten kotikonnuilta. Hieno ilma tanaan ja huomiseksi luvattu viela lampimampaa, 17 astetta ennusteessa.. Mutta paikoitellen iltapaivalla fiilis oli kuin hienon kesapaivan iltana. Suojaisissa paikoissa tuntuu tosi lampimalle ja tuulisilla paikoilla vilpoisempaa. Huh mitka hajusteet, taalla tykataan siivota ja tuoksutella! Pakenen.
Palataas, adios!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)