Helsingin tunnelmia

Reissu etelään oli hieno. Majoituin Herttoniemessä ja oli hienoa seurata miten erilainen meri on eri aamuin, illoin. Kävin Toven näyttelyssä Ateneumissa, näin ystäviä ja törmäsin yllärinäkin yhteen Rovaniemen Pampulaan, näin veljeä, ihastelin kirsikoiden kukintaa eli hanamia ja nautin elämästä.

Helsingin valokuvat ovat päässeet koneelle. Tässä muutamia maistiaisia.

Cafe Esplanadi, klassikko. Briossi ja Ninjakoira.

Iltakävelyllä. Koivu ja ystävä.

Ilta satamassa.

 

Abloy. Sörnäinen.

Banaanit ja nauru.

Tulppaani jonka lehdet kuin kämmekällä.

Hanami, perhe piknikillä. Kaikki kuvauskeikat pilvisellä tai sadesäällä..

Me.

Ystävä kotonaan ilta-auringossa.

Purjehduskoululaiset tositoimissa. (Näytti kaukaa muumiperheelle!)

Ilona Jäntti, ilma-akrobatiaa Talvipuutarhassa.

Bougainvillea, ihmeköynnös - ystävä etelän mailta.

Lehtikaktus - what a beauty.

Helsinkiläiset käyvät Talvipuutarhassa piknikillä.

Ihanat tessut lenkillä, rotu shiba.

Kännykkäräpsy Herttoniemestä, yllättävän hyvä laatu. Aurinko apuna.

Loppuun joku ihana kuva, mikähän se olisi? Hmmm. No mikä odotti minua kotona?
Kaikki!

Kevät ei ollut edennyt juuri lainkaan, minkä havainnon otin kiitollisena vastaan.
Mutta - kohta alkaa hämmentyä siitä että on

a) ennätyksellisen aikainen kevät
b) ennätyksellisen hidas kevät

Mutta tätähän olen toivonut aina - sitten Normandian 1995 kevään jälkeen, joka kesti kolmisen kuukautta.. Nyt nautitaan.

Kesä nimittäin rynnistänee maisemiin jo ensi viikolla..!

Tulppaani, armaani.

Sitkeät romantikot.

Aurinkoista loppuviikkoa!

***

Hanami!

Hanami on japanilainen juhla, jolloin kokoonnutaan piknikille kukkivien kirsikkapuiden alle. Ihastuttavaa!

Nyt vaikuttaa siltä, että näen Helsingin Roihuvuoren kirsikoiden kukinnan. Ne ovat jo nupulla! Hanamia juhlitaan 18.5. - joka on tälle vuotta aika myöhään. Kevät on todella aikaisessa - toivottavasti juhliin asti riittää kukintaa.

"Täysi kukinta eli mankai kestää yleensä vain muutaman päivän. Hanamin tarkkaa ajankohtaa kullakin paikkakunnalla ennakoidaan Japanissa television sääennusteiden kaltaisissa kukintatiedotuksissa (sakura-zensen), joissa seurataan kukinnan vähittäistä etenemistä etelästä pohjoiseen. Kukinnan ollessa huipussaan japanilaiset kokoontuvat piknikille kirsikkapuiden alle: syömään, juomaan sakea ja viettämään aikaa yhdessä."

Juhlaan en pääse, mutta ehkä joskus. Kirsikan kukinnan kehitystä voi seurata myös Roihuvuoren hanami-sivuilta:

http://www.roihuvuori.fi/hanami/


***


Sydämeni lepattaa

kuin kirsikan terälehti

tuulen tanssissa.



***

Yllättävä Japanikuume

Aasia ei ole ollut mulle koskaan se juttu, vaan olen aina hinkunut kaukomaille mieluummin Afrikan ja eritoten Etelä-Amerikan suuntaan. Tansanian ja Egyptin seikkailuja lukuun ottamatta - kaukokaipuuksi on jäänytkin.

Mutta tuo Japani.
Tuli elämään ihan salakavalasti. Pujahteli sieltä ja täältä. Ensin olen pikkuhiljaa lämmennyt sushille kunnes nykyään koen vieroitusoireita jo viikon jälkeen.

Yuki sushi, you saved my life so many times.

Myös jooga on aika jees, hmm, suhteeni joogaan hakee muotoaan. Dynaaminen meditaatio oli kuitenkin ehkä vielä enemmän mun juttu kuin perusjooga. Joogasuhdetta on helppo syventää, kun aika on sille oikea.

***

Viime vuonna luin kaihoisan ja melankolisen romaanin, jonka lopetettuani ajattelin: tämän haluan lukea heti uudestaan. Kyseessä oli Haruki Murakamin Norwegian Wood. Oih! En ole vielä lukenut toiseen kertaan, mutta ajattelin lukevani ennen reissua, niin selkeyttävä ja inspiroiva tunnelma siitä jäi.

Lisää pökköä pesään! Kaverit joiden kukkia kastelen, kävivät keväällä 2013 Japanissa ja pääsimme ihanalle kuvamatkalle kirsikankukkajuhlaan hanamiin (vrt. turkkilainen sauna hamam). Ah mitä kauneutta! Kevät 2013 oli ennätyksellisen aikainen kautta maailman, joten kavereilla oli haasteensa osuttaa reissua parhaaseen kukinta-aikaan. Mutta ainakin kuvien perusteella reissu oli menestys.

Nuo samat kuvat pujahtelivat mieleeni nyt, kun olen lukemassa Mia Kankimäen kirjaa "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Miten ihanaa tekstiä! Yhdistelmä matkakirjallisuutta, Japanin kulttuurin syvähavainnointia, kirjallisuuden historiaa Sei Shōnagon nimisen hovinaisen kirjoituksia tutkien ja jäljittäen, ripaus chick lit osastoa ja nelikymppisen maailmantuskaa joka vaihtuu kepeäksi ja kuulaaksi kuluksi elämän virrassa.. Ihana, ihana kirja!

Nyt mun maailmantuska numero 1 on se, että olen menossa sivulla 345 - ihan lopussa siis, snif! Säästän kirjan illaksi, saunan jälkeen luettavaksi. Jos maltan. katsotaan.

Lyhyestä virsi kaunis. Lukekaa nämä ihastuttavat kirjat ja rakastukaa Japaniin!

Ugh. Olen puhunut.

***