Puutarhassa tapahtuu - syreenin siirto

Tänään puuhailin kolmisen tuntia puutarhassa.

Siistin tai oikeastaan leikkasin alas pensashanhikin. Ei suuria odotuksia. Jos se ei ala uusiutumaan kunnolla, heivaan koko hanhikin manan majoille.

Siirsin yhden tummanvioletin kituvan (rungosta vahingoittuneen) syreenin uuteen, hyvään istutuskuoppaan. Toivon, että se innostuu lisääntymään, jotta saisin taimia. Yksi mahdollisuus olisi koittaa myös pistokkaita, mutta annetaanpa luonnolle ensin mahdollisuus.

Syreenin juurelle istuttelin keijunkukkaa. Reunaan aloitin uutta kiveystä. Päätin, että kun esikot ovat kukkineet, jaan niitä topakasti ympäri puutarhaa, myös tämän syreenin alle. Ylipäätään annan syreenien lisääntyä hieman (hallitusti!) ja pyrin täyttämään kaikki syreenien aluspaikat kevään ja alkukesän kukkijoilla. Kaunista. Yksi koiranputkikin kasvaa syreenien välissä ja on kukkiessaan todella sievä, pitsimäinen. Pitääpä koittaa kylvää sitä lisää siemenistä tai siirtää takapihalta paakku, pari.

Vuorenkilven kanssa ollaan hyvissä väleissä. Päätin antaa sille lisämahkut levitä paraatipenkin etupuolelle, jossa on pienehkö laatoitus. Punainen laatta on ihan kiva, mutten voi sietää pystysuuntaista harmaata laattaa. Mieluummin ihastelen vuorenkilpeä, kuin sitä harmaata laattaa. Taktiikkana on ollut jo muutaman vuoden dumpata kaikki oksajätteet, tietyt kitkentäjätteet ja jämämullat vuorenkilpien väliin ja alle. Sinne ne uppoavat mukavasti ja pikkuhiljaa vuorenkilvet (ja meikä) kasvattavat itselleen upouuden "penkin". Cool.

Etupihalta puuttuu havuelementti. En ole aiemmin kaivannut sitä, mutta nyt tuntuu, että se jotenkin tasapainottaisi meininkiä. Tiedän, että lähipuistossa on yksi karannut tuija, joka on hieman vinkuran mallinen.. Mietin, että voisin ihan hyvin istuttaa sen puutarhaan, hmm. Eihän se ota, jollei annakaan. Ja jos tuntuu, ettei tuija sovikaan siihen, vahinko ei ole niin iso?

Hahaa! Josta tulikin mieleeni: saan jossain vaiheessa testata kaverilta isoa, valkoista, pyöreää pörrömattoa olkkariin. Tuli tänään puheeksi. Kesämatoksi olen moista haaveillut itselle. No, nyt voi tsekata koon sekä myös oikean sävyn - ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. On oikeasti huima ero, onko matto beigehtävä, luonnonvalkoinen, vitivalkoinen vai vaalean harmaa.. Mietin ehkä vitivalkoista tai luonnonvalkoista, hmm.
Jää nähtäväksi.

Ollaan käyty jo  saunassa, mutta niin vain polttelis pienelle tarkistuskierrokselle puutarhaan.. Ihan pienelle vain..? Hmm. No, ainakin yksi ruukku pitää siirtää sisälle. Jospa siis piipahtaisin..!

Mutta siirretäänpäs sitä ennen puutarhatyöt tiedoksi myös kalenteriin.
->  http://venyttelis.blogspot.fi/2015/04/puutarhapaivakirja-2015.html

Ciao!

***

Henkilökohtaiset hullut päivät

Se on virallista.
Olen hullaantunut!

Tai miten sen nyt ilmaisisi. Olen ostanut 200 eurolla kamaa kotiin ja puutarhaan.

Mitä tuli tehtyä? Tuli tehtyä ihan järkihankintoja.

Pikkueteiseen kenkäkaappi, jonka johdosta huomenna tapahtuu kenkien suurkatselmus ja uudelleen järjestäytyminen. "Säästin" sen huomiselle, koska tänään oli upea ilma puuhailla puutarhassa.

Vessaan uusi matto, se on pehmeä ja turkoosi. Väri, joka ollut pitkään pannassa muutamastakin eri syystä. Ja ehkä hieman turhaan..?

Iik, mitä muuta? Joo - kertiskuppeja ja lautasia. En juurikaan harrasta niitä, mutta kyllä kerran kesässä voin harrastaa. 

Ostin myös peiton. Uuden, viileän kesäpeiton. Lahjoitin edellisen koirille, se oli jo ihan repaleinen. Vasta käyttöön ottamani uusi talvipaksuinen peitto käy pikkuhiljaa tukalaksi. Olisi ollut aika kiva ottaa se käyttöön syksyllä..?

Mutta ei.
Kitkutin vanhalla nostalgiapeitolla, loppuun asti.
Mentiin vanuihin, luihin ja ytimiin.

Lisäksi:
Multaa, siemeniä, ruukkuja, kukkasipuleita.
Ruokaa.

Huh - eihän tartte käydä kaupassa pariin viikkoon?
Jospa näillä pärjäisi!


Parhaat jutut:

Yrttihylly!

Tsekkailin sellaista edestä ja takaa - mutta loihen lausumaan kaverille, että onhan noita hyllyjä, tulee niitä vastaan. Ja enköhän heti eilen illalla saanut ihanan yrttihyllyn "joutavana" naapurista!


Parasta kaikessa:

Ystävyys.

Näin tänään vanhaa ystävää.
Hän - he - ovat kultaakin kallimpia.

Ystävyys on ihme.
Laskettiin, että ollaan tunnettu 26 vuotta.

Tein hänelle runon kauan sitten, se on vieläkin ajankohtainen.



***

helou frendi!

mä haluun olla

sun 
psykiatri
roskakori
frendi

forever?
maybe


***

Siistiä 2015 - vol 5

Nonni. 

Tutkailin muutamia aiempia kirjoituksia ja kyllähän tämä nii-iiiin näyttää maanis-depressiivisen päiväkirjalle. Mutta ehei, ihan terveitä tässä ollaan, näin uskoisin. Toinen juttu on kuitenkin se, että kaamos ja kevät raatelevat sielua kappaleiksi - kiskoen sitä eri suuntiin. Huh!

Mutta kyllä tuo aurinko nyt saa luvan alkaa jyrätä kaamoksen nurin, viimeistään loppuviikolle on pilkahduksia näköpiirissä! Valoa pitkän tunnelin päässä. Jes.

Siis.
On ollut aikaa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Ja saako sitä silloin aikaiseksi mitään laadukasta? No ei! Vain satunnaista kitinää yksinäisyydestä.

Voi elämä! Ja tämänkin naisen "kaverilistalla" pyörii haitoilla satoja tyyppejä, on se kumma jos pitää seuranpuutteesta kärsiä.

Tänään sitten yksi kamu kyseli seuraa sushille - ja minähän ampaisin kuin sika limppuun, kun justiinsa eilen olin moisella ehdotuksella vokotellut paria kaveria.. Toinen oli jo sopinut sushitreffit toiselle puolelle maata ja toinen ruokatreffit eri paikkaan. Ihmiset ovat liikkeellä näinä viikkoina, hyvä niin.

Mutta siis - kyllä! Pääsin sushille hyvässä seurassa, istuttiin, syötiin ja raatattiin hartaasti. Olipa ihanaa ja herkullista. Ja sitten! Tartuin itseäni niskasta kiinni ja raahasin olemukseni lempikahvilaani, jossa latasin eteeni tuplaespresson ja vinon pinon muoti- ja sisustuslehtiä.

Selvä! 1970-luku, nahka, denim tulee jälleen!

Sisustuksessa mintunvihreä on iskenyt mulle silmää jo vuosia, mutta kun tuli hankittua tuota vaaleanvihreää keittiöön, hmm.
Ehkä makkariin tai olkkariin?

Tai tietsikkahuoneeseen?

Hmm, sen värimaailmahan on täysin hakusalla, eli siinä olisi tabula rasaa kerrakseen.

Asiaan!

*Laitoin olkkariin kaksi uutta tyynynpäällistä - hienot. Kiitos Kuortaneen täti!
*Pyyhin pölyjä - ilmankos aivastuttaa.
*Keksin mihin voisi laittaa koukkuja (tarramallia) repuille ja laukuille.
*Pyykkäsin.
*Lajittelin vaatteita.
*Sovitin yhtä kasarijakkua, mummin perintöä. (Sunnuntain naisten päivän vastaanotolle?)

Hmm.

Mitäs muuta?

*Siistin.
*Järjestin.

Siirsin yhden vihreähkön taulun mun lasipullokokoelman taakse, nyt värit tulevat hauskasti tuplana. Siirsin muutamia kuivakukkia eri paikkaan. (Omistan kolme hienoa kuivakukkaa, en sentään lyhteellisiä.)

Kauheen raikas olo, kannatti höystää itsensä kahvilla sisustus- ja muotivimmaan ja kiitää sitten täyttä päätä kotiin toteuttamaan. Ihan mahtavaa, hain ikään kuin vauhtia kaupungilta.

Aamupäivällä pitkään jurranneita työkuvioitakin lompsahteli pienimuotoisesti eteenpäin,

se
on
alku
sekin.


Kuten mummi ja ukki sanoivat nukkumaan mennessään - sanon jo hieman etukäteen:

Kiitos tästä päivästä. 


Summa summarum:

Nauti tästä päivästä,
sitä ei ole huomenna.


***