Kävin valokuvaamassa pihalla. Ruusun ruskalehdissä oli tosi kauniita vesipisaroita, samaten orvokeissa. Timjami voi erittäin hyvin kolmessa eri ruukkuistutuksessa, minttu sen sijaan on kukoistuksensa ohittanut.
Nälkä kipristeli vatsassa kun tulin pihalta ja mietin että linssikeitto voisi olla pitkästä aikaa hyvä, maanläheinen ratkaisu. Ja hei, voisin laittaa timjamista keittoon isoja oksia, jotka makunsa luovutettuaan olisi helppo napsia sivuun lautasella. Good idea!
Mulla tahtoo olla kasvien kanssa sellainen riesa, etten jaksa säilöä niitä. Pidän sitä jotenkin toissijaisena asiana. Nytkin nautin siitä, miltä minttu ja timjami näyttävät, toisekseen siitä, miltä ne tuoksuvat. Kolmantena tulee maku ja sitten jatkokäyttö, hmm. Minusta on mielenkiintoisempaa seurata, kuinka pitkään timjami pysyy elossa talven lähestyessä.
Mutta kieltämättä, nyt kun puskat ovat niin pöyheät, yrttejä voisi hieman hyödyntääkin, ainakin kokkaukseen, jollei sitten jopa pakastukseen / kuivaukseen. Yrttiöljyä? Yrttinappeja pakkaseen?
Ja yhden puskista voisi koittaa valeistuttaa johonkin, joskos se sieltä ponnahtaisi elossa esiin keväällä? Eihän se ota, jollei annakaan.
Kummallista, vasta muutaman vuoden olen toden teolla sisäistänyt timjamin nimen. Olen vuosikymmeniä nimittänyt sitä tinjamiksi. Oli tosi tiukkaa muuttaa linjaa nimessä. Mutta koitetaan nyt puhua kuten muutkin.
***
Hmm, linssikeiton kanssa kävi perinteiset. Ensin se röyhähti agressiivisesti hellalle, vaikka kuinka koitin sivusilmällä sitä pitää silmällä. (Ärsyttävää, ihanaa sanatoistoa / rytmiä.) Mutta nythän tuo tuossa jo tuoksahtelee lupaavasti ja hakee lopullista makuaan. Tällä kertaa siihen humpsahti punaisia linssejä, yksi paketti chili sin carne (tomo/papu)sekoitusta, yksi paketti tomaattimurskaa, timjamia, Berliinin paprikaista maustesekoitusta, chiliä, pippureja, suolaa, soijakastiketta, Dijonsinappia.. Ei tällä kertaa sipuleja eikä kermoja.
Tulee mitä on tullakseen, kohta syödään. Aina se on kelvannut.
Makoisaa ja värikästä sunnuntaita!
