Tänään toteutui monta pientä keväistä unelmaa.
Ulkoilua ja kevään tärkeitä kotipuuhia.
Käytiin kävelyllä jäällä.
Nähtiin kotimatkalla meidän risteyksessä trullit, joilla oli enää yksi koristeltu pajunkissaoksa jäljellä. Olivat selkeästi kaartamassa alemmas, omalle kotikadulleen.. Alert!
Pyydettiin heidät lennosta meille - jes! Neljä isoa suklaatuotetta vähemmäksi omista syömisistä. Olen ollut alkuvuonna enimmäkseen sokerittomalla, nyt kyllä alkaa olla suloisenmakeaa retkahtelua näköpiirissä.
Kylvin kasveja.
Tämä on aika hemmetin kova juttu. Aikaisempina vuosina olen esikasvatellut paljonkin (vuodesta 1996), sitten muutama vuosi sitten elämän ilo oli vähissä. Toissakeväänä vielä kasvattelin reippaastikin, mutta hortensia levitti taimiin massiivisen punkkiepidemian. Huh.
Viime vuonna olin ihan nääntynyt.
Tai ei huvittanut.
En saanut aikaiseksi.
Järkyttävää.
Onneksi sain basilikaa ja samettikukkia ja ne palauttivat uskoa elämään. Mutta - taimien kanssa ei ollut ihan sama olo, kun en ollut kylvänyt niitä itse. Tänään kylvin
vakkareita:
*kääpiö- ja ryhmäsamettikukkaa
*basilikaa
uutta:
*kirsikkatomaattia
*rohtosamettikukkaa
hupina/kokeeksi/vaikka versotukseen sisälle:
*vuonankaalta
*palmukaalta
*mangoldia
*pinaattia
Sohvalla makoillessa huomasin, että minua pelottaa epäonnistuminen.
En ehkä kestäisi sitä.
Jos minusta ei olisi taimienkaan äidiksi, se olisi jo liikaa.
***
Mahdan tehdä taas sienipiirakkaa. Olen tehnyt sitä viikon sisällä jo kahdesti!
Eka versiossa oli kermaviili/vehnätsydeemit, toka versiossa kermaviilin sekaan ujutettiin jugurttia ja jauhojen sekaan ruisjauhoja.
Nyt laitoin jauhoiksi ruista ja vehnää, sekä kaurapuuron jämät. Rasvana oli voita. Kermaviiliä, jugurttia, rahkaa tms ei nyt saapusalla, joten päälle tulee vain sieniä, sipulia ja valkosipulia sekä lopuksi juuston jämät.
Muta nyt tulee se multihuipentuma!
Tuskin malttanet odottaa!
A. Sekoitin taikinan puurokattilassa. Ah, kuinka kätevää.
B. Laitoin taikinan napakoitumaan jääkaappiin voirasiassa, mistä olin juuri käyttänyt voin taikinaan.
No eipä tässä muuta, Tellus on vielä radallaan - mutta minä tulin pienestä synkroonista tyytyväiseksi.
Kaikista onnellisin olen kyllä siitä, että oli niin huippukiva kävely yhdessä jäällä, kaakaota termarista.. Ja siitä - että nuo pikkusiemenet ovat nyt hellästi peitetyt mullan uumeniin.
Kevät on ihaninta elämässä!
***
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Kevyesti keväthangilla
Nyt pukkaa hiihtomahkuja!
Viime viikonloppuna pyörin Keski-Pohjanmaan nevoilla, ylihuomenna on suuntana Posio. Pääsiäisen kupeessa on mökki Syötteeltä, jonka jälkeen olisi käynti isien maille. Jos kaikki natsaa erinomaisesti, on vielä mahdollisuus Lappiinkin. Siitä ei osaa vielä sanoa!
Kuopiokin kiinnostaa, mummin ja kummipojan luona ei voi käydä liian usein. Jää nähtäväksi.
Nyt on aikaa, aurinkoa, energiaa ja mahdollisuus reissata. Hyödynnetään sitä!
Työhommat pitää puristaa alta pois, mutta sehän luonnistuu. Kun reissuputki loppuu, ollaankin jo huhtikuun jälkipuoliskolla! Huh!
Sen huomioiden, pitäisi tehdä kylvöt asap. Siemeniä tuli kyllä ostettua sekä avomaalle, ruukkuviljelyyn että kukkaiselämään. Muutamia kivoja lajikkeita!
Hullua, miten koko maailma aktivoituu keväällä. Vielä helmikuussa sai hautua omissa liemissään, mutta nyt on taas kaikkea kivaa.
Onpa ihanaa.
Nautitaan keväästä ja auringosta!
***
Viime viikonloppuna pyörin Keski-Pohjanmaan nevoilla, ylihuomenna on suuntana Posio. Pääsiäisen kupeessa on mökki Syötteeltä, jonka jälkeen olisi käynti isien maille. Jos kaikki natsaa erinomaisesti, on vielä mahdollisuus Lappiinkin. Siitä ei osaa vielä sanoa!
Kuopiokin kiinnostaa, mummin ja kummipojan luona ei voi käydä liian usein. Jää nähtäväksi.
Nyt on aikaa, aurinkoa, energiaa ja mahdollisuus reissata. Hyödynnetään sitä!
Työhommat pitää puristaa alta pois, mutta sehän luonnistuu. Kun reissuputki loppuu, ollaankin jo huhtikuun jälkipuoliskolla! Huh!
Sen huomioiden, pitäisi tehdä kylvöt asap. Siemeniä tuli kyllä ostettua sekä avomaalle, ruukkuviljelyyn että kukkaiselämään. Muutamia kivoja lajikkeita!
Hullua, miten koko maailma aktivoituu keväällä. Vielä helmikuussa sai hautua omissa liemissään, mutta nyt on taas kaikkea kivaa.
Onpa ihanaa.
Nautitaan keväästä ja auringosta!
***
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Siistiä 2015 - vol 5
Nonni.
Tutkailin muutamia aiempia kirjoituksia ja kyllähän tämä nii-iiiin näyttää maanis-depressiivisen päiväkirjalle. Mutta ehei, ihan terveitä tässä ollaan, näin uskoisin. Toinen juttu on kuitenkin se, että kaamos ja kevät raatelevat sielua kappaleiksi - kiskoen sitä eri suuntiin. Huh!
Mutta kyllä tuo aurinko nyt saa luvan alkaa jyrätä kaamoksen nurin, viimeistään loppuviikolle on pilkahduksia näköpiirissä! Valoa pitkän tunnelin päässä. Jes.
Siis.
On ollut aikaa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Ja saako sitä silloin aikaiseksi mitään laadukasta? No ei! Vain satunnaista kitinää yksinäisyydestä.
Voi elämä! Ja tämänkin naisen "kaverilistalla" pyörii haitoilla satoja tyyppejä, on se kumma jos pitää seuranpuutteesta kärsiä.
Tänään sitten yksi kamu kyseli seuraa sushille - ja minähän ampaisin kuin sika limppuun, kun justiinsa eilen olin moisella ehdotuksella vokotellut paria kaveria.. Toinen oli jo sopinut sushitreffit toiselle puolelle maata ja toinen ruokatreffit eri paikkaan. Ihmiset ovat liikkeellä näinä viikkoina, hyvä niin.
Mutta siis - kyllä! Pääsin sushille hyvässä seurassa, istuttiin, syötiin ja raatattiin hartaasti. Olipa ihanaa ja herkullista. Ja sitten! Tartuin itseäni niskasta kiinni ja raahasin olemukseni lempikahvilaani, jossa latasin eteeni tuplaespresson ja vinon pinon muoti- ja sisustuslehtiä.
Selvä! 1970-luku, nahka, denim tulee jälleen!
Sisustuksessa mintunvihreä on iskenyt mulle silmää jo vuosia, mutta kun tuli hankittua tuota vaaleanvihreää keittiöön, hmm.
Ehkä makkariin tai olkkariin?
Tai tietsikkahuoneeseen?
Hmm, sen värimaailmahan on täysin hakusalla, eli siinä olisi tabula rasaa kerrakseen.
Asiaan!
*Laitoin olkkariin kaksi uutta tyynynpäällistä - hienot. Kiitos Kuortaneen täti!
*Pyyhin pölyjä - ilmankos aivastuttaa.
*Keksin mihin voisi laittaa koukkuja (tarramallia) repuille ja laukuille.
*Pyykkäsin.
*Lajittelin vaatteita.
*Sovitin yhtä kasarijakkua, mummin perintöä. (Sunnuntain naisten päivän vastaanotolle?)
Hmm.
Mitäs muuta?
*Siistin.
*Järjestin.
Siirsin yhden vihreähkön taulun mun lasipullokokoelman taakse, nyt värit tulevat hauskasti tuplana. Siirsin muutamia kuivakukkia eri paikkaan. (Omistan kolme hienoa kuivakukkaa, en sentään lyhteellisiä.)
Kauheen raikas olo, kannatti höystää itsensä kahvilla sisustus- ja muotivimmaan ja kiitää sitten täyttä päätä kotiin toteuttamaan. Ihan mahtavaa, hain ikään kuin vauhtia kaupungilta.
Aamupäivällä pitkään jurranneita työkuvioitakin lompsahteli pienimuotoisesti eteenpäin,
se
on
alku
sekin.
Kuten mummi ja ukki sanoivat nukkumaan mennessään - sanon jo hieman etukäteen:
Kiitos tästä päivästä.
Summa summarum:
Nauti tästä päivästä,
sitä ei ole huomenna.
***
Tutkailin muutamia aiempia kirjoituksia ja kyllähän tämä nii-iiiin näyttää maanis-depressiivisen päiväkirjalle. Mutta ehei, ihan terveitä tässä ollaan, näin uskoisin. Toinen juttu on kuitenkin se, että kaamos ja kevät raatelevat sielua kappaleiksi - kiskoen sitä eri suuntiin. Huh!
Mutta kyllä tuo aurinko nyt saa luvan alkaa jyrätä kaamoksen nurin, viimeistään loppuviikolle on pilkahduksia näköpiirissä! Valoa pitkän tunnelin päässä. Jes.
Siis.
On ollut aikaa viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Ja saako sitä silloin aikaiseksi mitään laadukasta? No ei! Vain satunnaista kitinää yksinäisyydestä.
Voi elämä! Ja tämänkin naisen "kaverilistalla" pyörii haitoilla satoja tyyppejä, on se kumma jos pitää seuranpuutteesta kärsiä.
Tänään sitten yksi kamu kyseli seuraa sushille - ja minähän ampaisin kuin sika limppuun, kun justiinsa eilen olin moisella ehdotuksella vokotellut paria kaveria.. Toinen oli jo sopinut sushitreffit toiselle puolelle maata ja toinen ruokatreffit eri paikkaan. Ihmiset ovat liikkeellä näinä viikkoina, hyvä niin.
Mutta siis - kyllä! Pääsin sushille hyvässä seurassa, istuttiin, syötiin ja raatattiin hartaasti. Olipa ihanaa ja herkullista. Ja sitten! Tartuin itseäni niskasta kiinni ja raahasin olemukseni lempikahvilaani, jossa latasin eteeni tuplaespresson ja vinon pinon muoti- ja sisustuslehtiä.
Selvä! 1970-luku, nahka, denim tulee jälleen!
Sisustuksessa mintunvihreä on iskenyt mulle silmää jo vuosia, mutta kun tuli hankittua tuota vaaleanvihreää keittiöön, hmm.
Ehkä makkariin tai olkkariin?
Tai tietsikkahuoneeseen?
Hmm, sen värimaailmahan on täysin hakusalla, eli siinä olisi tabula rasaa kerrakseen.
Asiaan!
*Laitoin olkkariin kaksi uutta tyynynpäällistä - hienot. Kiitos Kuortaneen täti!
*Pyyhin pölyjä - ilmankos aivastuttaa.
*Keksin mihin voisi laittaa koukkuja (tarramallia) repuille ja laukuille.
*Pyykkäsin.
*Lajittelin vaatteita.
*Sovitin yhtä kasarijakkua, mummin perintöä. (Sunnuntain naisten päivän vastaanotolle?)
Hmm.
Mitäs muuta?
*Siistin.
*Järjestin.
Siirsin yhden vihreähkön taulun mun lasipullokokoelman taakse, nyt värit tulevat hauskasti tuplana. Siirsin muutamia kuivakukkia eri paikkaan. (Omistan kolme hienoa kuivakukkaa, en sentään lyhteellisiä.)
Kauheen raikas olo, kannatti höystää itsensä kahvilla sisustus- ja muotivimmaan ja kiitää sitten täyttä päätä kotiin toteuttamaan. Ihan mahtavaa, hain ikään kuin vauhtia kaupungilta.
Aamupäivällä pitkään jurranneita työkuvioitakin lompsahteli pienimuotoisesti eteenpäin,
se
on
alku
sekin.
Kuten mummi ja ukki sanoivat nukkumaan mennessään - sanon jo hieman etukäteen:
Kiitos tästä päivästä.
Summa summarum:
Nauti tästä päivästä,
sitä ei ole huomenna.
***
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Väsyneen ja flunssaisen hajatelmia
Mikä on tämä elämän
välitila?
Onko kaamos vai
kevät?
En haluaisi olla
yksin,
mutten jaksaisi
nähdä
ketään.
Rapaiset toppapuvut
bussissa,
hiihtoloma.
Otin jalkaan
kumpparit,
lähdin
lumityöpajaan.
Sohjoa survomaan!
Talven riemua!
Missä hohtavat hanget,
kimmeltävä lumi,
auringon säihke?
***
Elämän välitilassa,
sinä ja minä.
Syntymän ja kuoleman
välissä.
Talven ja kevään
välissä.
Koko yhteiskunta
kipuilee,
kyselee toisiltaan -
onko riittänyt
töitä.
Onhan sitä,
tekevälle löytyy.
Koulun penkit nähty,
tekemällä oppimaan,
ihmisten kanssa,
kädestä pitäen.
Sydämen oppi on
ikuinen tie, polku -
matka
sydämestä sydämeen.
Asettaa itsensä alttiiksi on
pelottavaa,
aiheuttaa
kipua.
Vain yhden lämpimän
ailahduksen tai
vertaiskokemuksen tähden.
***
Elämä.
Opin sinusta lisää
joka
päivä,
eikä kukaan
ehdi kanssasi
täysoppineeksi -
ei
yhden
elämän
aikana.
***
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Nyt on kevät!
Ja pihalla sataa vettä.
Aika järisyttävää, kun on sentään maaliskuun alku, mutta..
Minä en juuri nyt jaksa piitata huonosta kelistä, sillä maaliskuu on käynnistynyt mainioissa merkeissä.
Helsingin jälkeen kotikonnut tuntuivat hetken tunkkaisille ja olen toden teolla joutunut ruoskimaan itsestäni velvoitteet kuntoon.. Mutta eilen..
Eilen alkoi maaliskuu!
Kevät!
Ja aurinko paistoi riemukkaasti niin, että
koko olohuone häikäistyi!
Siniset helmihyasintit ja
keltaiset, punaviiruiset tulppaanit kylpivät valossa!
Ooh!
Kaveri järjesti eilen päiväjoogan, mikä ihastuttava aloitus ensimmäiselle kevätkuukaudelle. Sitten tulin kotiin, söin ja otin pienet päikkärit olkkarissa:
sohva oli auringon paisteessa kuin kultainen syli.
Kävin pienen kävelyn, keräämässä koivunoksia ja katsomassa yhtä taloa. Oli outo, sokkeloinen
= taas olen tyytyväinen omaan.
Eli kannatti käydä!
Tänään - kävelin keskustaan palaveriin, meinasin myöhästyä kun piti pysähtyä kuuntelemaan niin ihanasti laulavia pikkulintuja!
Kun palasin kotiin, söin ja jostain kevään ytimestä virtasi ihana energia.. Kappas, sukelsin vaatekaapin kimppuun ja laitoin hösseliksi! Poistoon lähti oikopäätä kassillinen kampetta - ja niitä ei sitten pähkäillä, onko selvä?
OK!
Pesuun meni urheilukalsareita ja muuta kevään ulkoilukampetta, hyvä. Sovitin yksiä, uusia ns. tavoitehousuja - ei vielä.
Siistailin hyllyjä - mahtavaa.
Tässä on joku logiikka!
Pystyn tähän!
Tavarasta ja vaatteista luopuminen on tosi raskasta, välillä menee kuukausia ettei puhettakaan, että pystyisin moiseen. Nyt jos koskaan olisi tärkeää saada vaatekaappeihin kunnon systeemit, joten toden teolla taon itseäni olalle.
You Can do it! Yes!
Kevättä kohti!
***
Aika järisyttävää, kun on sentään maaliskuun alku, mutta..
Minä en juuri nyt jaksa piitata huonosta kelistä, sillä maaliskuu on käynnistynyt mainioissa merkeissä.
Helsingin jälkeen kotikonnut tuntuivat hetken tunkkaisille ja olen toden teolla joutunut ruoskimaan itsestäni velvoitteet kuntoon.. Mutta eilen..
Eilen alkoi maaliskuu!
Kevät!
Ja aurinko paistoi riemukkaasti niin, että
koko olohuone häikäistyi!
Siniset helmihyasintit ja
keltaiset, punaviiruiset tulppaanit kylpivät valossa!
Ooh!
Kaveri järjesti eilen päiväjoogan, mikä ihastuttava aloitus ensimmäiselle kevätkuukaudelle. Sitten tulin kotiin, söin ja otin pienet päikkärit olkkarissa:
sohva oli auringon paisteessa kuin kultainen syli.
Kävin pienen kävelyn, keräämässä koivunoksia ja katsomassa yhtä taloa. Oli outo, sokkeloinen
= taas olen tyytyväinen omaan.
Eli kannatti käydä!
Tänään - kävelin keskustaan palaveriin, meinasin myöhästyä kun piti pysähtyä kuuntelemaan niin ihanasti laulavia pikkulintuja!
Kun palasin kotiin, söin ja jostain kevään ytimestä virtasi ihana energia.. Kappas, sukelsin vaatekaapin kimppuun ja laitoin hösseliksi! Poistoon lähti oikopäätä kassillinen kampetta - ja niitä ei sitten pähkäillä, onko selvä?
OK!
Pesuun meni urheilukalsareita ja muuta kevään ulkoilukampetta, hyvä. Sovitin yksiä, uusia ns. tavoitehousuja - ei vielä.
Siistailin hyllyjä - mahtavaa.
Tässä on joku logiikka!
Pystyn tähän!
Tavarasta ja vaatteista luopuminen on tosi raskasta, välillä menee kuukausia ettei puhettakaan, että pystyisin moiseen. Nyt jos koskaan olisi tärkeää saada vaatekaappeihin kunnon systeemit, joten toden teolla taon itseäni olalle.
You Can do it! Yes!
Kevättä kohti!
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)