maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kiihdytyskaistalla ei voi ajaa aina

Niin.

Jonkinlainen säpinäkesä, mutta mieliala on ollut rauhaisa ja positiivinen aina viime viikkoihin saakka. Sitten tuli jonkinlaisia vastoinkäymisiä, joista poiki oikea negatiivisuuden kierre. Kiivastumista, huonoja sanavalintoja, elämää suurempi PMS ja oman (vanhan) "tontin" älytöntä puolustamista. Huokaus.

Ihan kivuitta ei tästä selvitty. Ja eikös se sanonta kuulunutkin, ettei oikeasti tunne ystävää, ennen kuin on riidellyt hänen kanssaan? Tällä logiikalla minulla olisi nyt kaksi uutta ystävää. Toisella logiikalla kaksi vähemmän - mutta eivätköhän nämä asiat ole korjattavissa. Itse olen ainakin ryhtynyt toimenpiteisiin asianlaidan saattamiseksi entiselle rauhanomaiselle tolalle.

Ja mikä olikaan kaiken kähinän alkuperäisenä syynä? Kaksi eri asiaa, mutta kummassakin alkukantaisena vaikuttimena pelko. Pelko siitä, että jotain tapahtuvaa olisi jotenkin minulta pois. Ehkä jonkinlaista ylitulkintaakin oli sopassa mukana. Oli miten oli, hätäpäissään rapatessa roiskuu ja tällä kertaa kyllä näkökyky häiriintyi totaalisesti.
 

Jos ajaa kiihdytyskaistalla ja tulee ongelmia - toimintaohjeita: 

A. Tilanne alkaa näyttää liian vauhdikkaalle
-> aja kokonaan sivuun tai ainakin hitaammalle kaistalle

B: Moottori alkaa ylikuumentua tai kone alkaa piiputtaa
-> tilanne vaatii viilentelyä ja jopa totaalista stoppia

C. Yrität ajaessa suoriutua monesta asiasta yhtä aikaa
-> priorisoi mitä teet, ajo alkaa olla jo vaarallista!

D. Polttoaine alkaa loppua, kone köhii
-> tilanne vaatii polttoainetta / akkujen lataamista


Näillä pötkisi aika pitkälle? Miksei näitä muista ennen kuin on liian myöhäistä..?
Ja hei, kiihdytyskaistahan on alunperin tarkoitettu ainoastaan ohitukseen!


***

Viime viikonloppu oli totaalista akkujen latauksen aikaa. Maalla oli ihanaa tavata sukua, nauttia upeista poutapilvistä, ihastella ukkosta, saunoa rantasaunalla, pestä mattoja, seurustella killien ja koiruliinin kanssa..

Mietin kyllä monta kertaa, kunpa voisin palata pari viikkoa taaksepäin, niin tekisin muutaman asian eri tavalla. Mutta - en voi - ja kaikki asiat eivät myöskään riipu minusta.

Lausumattomia sanoja ja tehtyjä tekoja ei koskaan saa takaisin eikä niitä pysty peruuttamaan.
Hyvä muistutus.


***

Tästä viikosta on tulossa hurja helleviikko. Näköpiirissä on jonkin verran töitä, panostan kuumiin iltapäiviin. Aamut ja illat nautin upeista keleistä: pyörin pihalla kukkia hoivaillen, lentopallon kimpussa, lasten kemuissa ja kappas, festaritkin tulossa viikonloppuna.

Näihin positiivisiin kesätunnelmiin:



Kissankellot ja kesäyön valo.




Kamu teki kakkua!



Kurjenpolvet.



Ihanaa helleviikkoa!
Nyt ilo irti Suomen kesästä!


***







torstai 17. heinäkuuta 2014

Täällä taas, kesätunnelmia

Ihana kesä humpsahti viimein käyntiin.

Aika tarkalleen heinäkuun alkupuolelta on saatu nauttia lämpimistä ilmoista. Pari päivää sitten hoksasin että eletään kesän "puoliväliä". Oikeita kesäkuukausia ovat touko-, kesä- ja heinäkuu. Itse olen toukokuun kannattajia, en sitten loppujen lopuksi tiedä johtuuko se enempi kevään hennosta hurmiosta vai siitä, että koko kesä on vielä edessä. Suhtaudun kauhulla luonnon kuivumisen aiheuttamiin "syksyisiin" merkkeihin - satunnaisiin keltaisiin lehtiin - koska syksy ei ole ennen ollut mulle kovin mieluista aikaa. Nyt olen ihastunut siihenkin. Sadonkorjuuta, sienestystä, tiettyä uuden aktivoitumisen aikaa. Nyt on kuitenkin puolitoista kuukautta vielä kesää jäljellä ja onneksi niin.

Ilon aiheita on kertynyt matkan varrella, samoin surua ja pettymystä. Niinkuin elämässä on tapana. Oulussa parhaita juttuja tälle kesää on lauttasauna, jossa saa tekstarimaksulla kuka tahansa saunoskella. Kun kesä kuluu paljolti töiden merkeissä, on ihanaa päästä rentoutumaan saunalle. Puusauna ja uinti joessa, jonka jälkeen pyöräily kotiin - eipä ole tarvis unia juuri houkutella.













Pyöräily on nyt totaalisesti kiinnittynyt sydämen asiaksi. Eilenkin hurautin osapuilleen 25 kilometriä kahdella eri reissulla. Monelle konkarille ihan tynkä matka, mutta mulle hieno pläjäys. Nyt kunto sallisi pikkuhiljaa kyllä pitemmätkin reissut. Tällä kertaa asiana oli palaveriin meno ja toisena keikkana kummipojan synttärit. Kaksivuotiasta juhlittiin saippuakuplakoneella ja kakulla - mutta parasta taisi silti olla kunnon vesisota.

On ollut ihania ilmoja kun on satanut ja paistanut. Oikea kesä! Pelkkä paahde näännyttää ja sade lannistaa. Tasapainoa pitää olla. Ja luonto ehtikin jo kaivata sateita. Niitä yleensä kyllä saadaan liiankin kanssa - heinäkuu on Suomessa sateisin kuukausi.

Mietin tekisinkö jotain tosi radikaalia. Heräsin kuudelta, olen pakastanut mansikoita ja illalla palaveri. Kukkien hoitoakin tiedossa - mutta nyt päivälle pohdin kattoisinko elokuvan. Sulaa hulluutta? Musta tuntuu, että aurinkoannos on hyvällä mallilla. Ja pakollinen "nyt pihalle kun on hyvä ilma" on jotenkin mielikuvituksetonta.. Hmm.

Back in the days tuikkasin telkkarin kokonaan piiloon kesäkaudeksi, nyt otan asiat rennommin. Mutta laatuleffa - jotenkin kaipaan sitä? Nälkäkin olisi.. Jospa laittaisin ruokaa ja asettuisin leffan äärelle, varalta kylkeen Tsuppi tsaffia.

Niin, Peltsi ja Juuso tekivät lyhyen paluun eetteriin.. Oi niitä aikoja. Mutta, aika entinen ei koskaan enää palaa ja Reality bites edelleen. -> Kattois sen leffan, nostalgiahuuma saattaisi juuri nyt raikastaa ajatuksia muutenkin.

Kaunista kesää!

***

ps. Mainio ajoitus, pihalla alkoi juuri roima ropina! Hmm, vai menisinkö sittenkin katsomaan sadetta..?