Neitsyen unelmia 6

Tänään toteutui monta pientä keväistä unelmaa.
Ulkoilua ja kevään tärkeitä kotipuuhia.


Käytiin kävelyllä jäällä. 

Nähtiin kotimatkalla meidän risteyksessä trullit, joilla oli enää yksi koristeltu pajunkissaoksa jäljellä. Olivat selkeästi kaartamassa alemmas, omalle kotikadulleen.. Alert!

Pyydettiin heidät lennosta meille -  jes! Neljä isoa suklaatuotetta vähemmäksi omista syömisistä. Olen ollut alkuvuonna enimmäkseen sokerittomalla, nyt kyllä alkaa olla suloisenmakeaa retkahtelua näköpiirissä.


Kylvin kasveja. 

Tämä on aika hemmetin kova juttu. Aikaisempina vuosina olen esikasvatellut paljonkin (vuodesta 1996), sitten muutama vuosi sitten elämän ilo oli vähissä. Toissakeväänä vielä kasvattelin reippaastikin, mutta hortensia levitti taimiin massiivisen punkkiepidemian. Huh.
Viime vuonna olin ihan nääntynyt.
Tai ei huvittanut.
En saanut aikaiseksi.
Järkyttävää.

Onneksi sain basilikaa ja samettikukkia ja ne palauttivat uskoa elämään. Mutta - taimien kanssa ei ollut ihan sama olo, kun en ollut kylvänyt niitä itse. Tänään kylvin

vakkareita:

*kääpiö- ja ryhmäsamettikukkaa
*basilikaa

uutta:

*kirsikkatomaattia
*rohtosamettikukkaa

hupina/kokeeksi/vaikka versotukseen sisälle:

*vuonankaalta
*palmukaalta
*mangoldia
*pinaattia


Sohvalla makoillessa huomasin, että minua pelottaa epäonnistuminen.
En ehkä kestäisi sitä.


Jos minusta ei olisi taimienkaan äidiksi, se olisi jo liikaa.


***


Mahdan tehdä taas sienipiirakkaa. Olen tehnyt sitä viikon sisällä jo kahdesti!

Eka versiossa oli kermaviili/vehnätsydeemit, toka versiossa kermaviilin sekaan ujutettiin jugurttia ja jauhojen sekaan ruisjauhoja.

Nyt laitoin jauhoiksi ruista ja vehnää, sekä kaurapuuron jämät. Rasvana oli voita. Kermaviiliä, jugurttia, rahkaa tms ei nyt saapusalla, joten päälle tulee vain sieniä, sipulia ja valkosipulia sekä lopuksi juuston jämät.

Muta nyt tulee se multihuipentuma!
Tuskin malttanet odottaa!

A. Sekoitin taikinan puurokattilassa. Ah, kuinka kätevää.
B. Laitoin taikinan napakoitumaan jääkaappiin voirasiassa, mistä olin juuri käyttänyt voin taikinaan.

No eipä tässä muuta, Tellus on vielä radallaan - mutta minä tulin pienestä synkroonista tyytyväiseksi.

Kaikista onnellisin olen kyllä siitä, että oli niin huippukiva kävely yhdessä jäällä, kaakaota termarista.. Ja siitä - että nuo pikkusiemenet ovat nyt hellästi peitetyt mullan uumeniin.


Kevät on ihaninta elämässä!


***

Käpsehtimistä puutarhassa

Upea aamu. Heräsin aikaisin, luin lehdet ja söin aamupalan. Lähdin hipsimään puutarhaan.

Vähäluminen talvi on selkeästi tehnyt hallaa vuorenkilville. Yleensä ne paljastuvat lumen alta aika terhakkaina, nyt on ollut aika nuutunut tunnelma, siellä täällä vaurioita. No, kyllä ne siitä piristyvät - nuput kuitenkin jo häämöttävät lehtien lomasta. Tsemppiä!

Paahde- eli paraatipenkissä on edelleen satunnaisia kotkansiiven alkuja. Nyt hoksasin niille sopivan paikan ja siirsin kaikki kolme itsepäistä kaunotarta syreenien katveeseen, jossa ne saavat rauhassa kasvaa, levitä ja kukoistaa. Paahde kun ei ole varjokasville hyvä paikka. Oletettavasti nämä sankarit olivat ilman omaa haluaan paahdepenkkiin joutuneet ja siellä elämää säästöliekillä ylläpitäneet.

Yksi ruukkunarsissi oli jo kukkinut ja nuupahtanut, istutin sen maahan. Hoksasin että kaverin putiikilla on paljon narsisseja joiden kohtalona lieneisi komposti kesäkukkien saapuessa - mutta minäpä pelastan ne ja ripottelen puskien alle.

Puskista puheen ollen, aina kitsaanhitaasti lehteen tuleva pensashanhikki näyttää ihan toivottomalle tänä vuonna, muutama hullu viherrys siellä ja täällä.. En tiedä pitäisikö tilalle istuttaa jotain angervoa, uudet hanhikit - vai päräyttää alue korkeille perennoille. Naapuri on tällä kohden huolehtinut näkösuojasta, joten pelivaraa olisi.. Yksi mahdollisuus olisi leikata hanhikit alas mutten ole vakuuttunut niiden uusiutumiskyvystä. Seurataan tilannetta.
HOX hanhikit! Vielä olisi mahdollisuus!

Tein joitain kylvöjä. Ihan hulluja oikeastaan. Näissä ei ole mitään järkeä, puolet perusjuttuja ja puolet pussinjämiä.

Krasseja. Niitä on nyt pihalla kylvettynä ja sisällä muutamana ylitiheänä pehkona. Puuh. Olen melko varma että nyt kylvetyillä on parempi tulevaisuus.

Auringonkukkia (matalia/haarovia). Kylvö ulos, rasiaan. Siirtelen sitten penkkiin ja ehkä isoihin ruukkuihinkin.

Mangoldia, tilliä, pensaspapuja, sääkukkaa - pussinjämiä. Sinne sun tänne, jos jotain nousee mietin mitä teen. Yhtenä vuonna kiusasin tilliä (luonteeltaan avomaan ystävä..) ruukkuasetelmassa jossa se toimi pitsimäisenä taustahörsökkeenä. Minä pidin, tilli ei niinkään.

Paahdepenkkiin kaliforniantuliunikkoa. Tämä oli ihan tarkoituksella ostettu. Lisäksi jotain muutakin josta raportoin myöhemmin jos onnistuu. Jollei, vaikenen kuoliaaksi.


***
 
Traagisinta tänä vuonna on se, ettei minulla ole basilikaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että 1995 vuodesta alkanut perinne katkeaisi. Ei! Se ei saa katketa! Ostan basilikan siemeniä. Okei, ehtii satoikään vasta heinä-elokuussa, mutta sehän on ihan jees. Eiköhän tässä ehditä vielä!

Summa summarum - olen kasvattajana tyyppiä herne-papu-kukka - ja monenlaista on sillä sektorilla mikä ehtii vielä mainiosti. Mutta luulenpa että tällainen melkein taukovuosi kasvatushommissa oli elämäni viimeinen. On aika orpo olo ilman vakkaritaimia = samettikukat ja basilikat.

Ai miksi en tänä vuonna kasvattanut taimia? Aah, siihen liittyy yksi pahamaineinen hortensia.


Aurinkoa ja iloa! 


***

Ei kevättä ilman kylvöjä

Vuodet eivät ole veljeksiä.

Viime keväänä puhkuin intoa ja panostin köynnösten kasvatukseen. Taimia oli parisen sataa ja kaikki elämässä näytti tältä osin suorastaan mainiolle. Pienenä syrjähyppynä olin hankkinut kasvatuspöytää ilahduttamaan upean, lilan hortensian. Kuinka kaunis se olikaan.

Beauty.

Ihastuttava väri lumosi ostajan (ja järjen äänen).

Mutta miten kävikään? Hortensia alkoi voida huonosti. Totesin etten kai sittenkään osaa kastella sitä..? Hmm. Kunnes - huomasin että se on totaalisen täynnä punkkeja.

Mitenkäs nyt toimitaan?
Ovatko punkit jo ehtineet levittäytyä satoihin taimiin?
Tuhotaanko kaikki ja aloitetaanko alusta?
Toivotaanko parasta?

Toivoin parasta. Kesä 2013 alkoi rivakalla helleaallolla jo toukokuussa, eli taimet pääsivät pihalle todella hyvissä ajoin. Tiesin, että punkit ovat ehtineet ryömiskellä taimiin. Tiesin, että osa kasveista

a) maistuu niille paremmin, osa huonommin
b) osa kestää punkkien hyökkäyksiä paremmin, osa huonommin..

Tällä mennään!

Totuus on se, että punkkeja oli väkisinkin siellä ja täällä, mutta on niitä ollut lähes aina ennenkin. Niitä putkahtaa kesän mittaan - jostain. Eli ei kurjuutta kummempaa.

Kasvatuksen tuloksena tuli upeita kasveja. Laskin säästäneeni satoja euroja. Jos sitä punkkiepidemiaa ei olisi tullut, ehkä kasvit oisivat saaneet vielä paremman alun.. Mutta hienosti meillä silti meni kesällä 2013.

Eka Rudbeckia - kesäpäivänhattu. Suurta rakkautta.

Krassia ja samettikukkaa.

Sammaria, Rudbeckiaa ja oikealla koruköynnös, Chilen kaunotar.

Krassi ja päivänsini.

Entäs nyt?

Eletään huhtikuun loppua (oli muuten vuosi sitten tähän aikaan etupihan alaosa lumen vallassa..) ja olen pääsiäiseen mennessä kylvänyt ainoastaan herneen versoja. Hmm. Ihan kuin elämästäni puuttuisi jotain? Lähes aina minulla on ollut vähintäänkin basilikan taimet ja samettikukan taimet tulossa, eihän ilman niitä voi tulla kesää..? Sammareihin ihastui yksi ystävänikin ja hänellä on niitä iso liuta tulossa.

Tänään kävin kaupoilla ja vanha grilli lähti kiertoon, ostin orvokkeja ja multaa ja "yllättäen" eksyin siemenhyllyille. Mukaan lähti sammareita ja krassia.. Ooh.

Nyt laitoin jäderasioihin kohtuulliset (20-30 kpl per sammarilajike) kylvökset, että saisin kasvatuksen ilon. Kamu joka myös innostui sammareista laskeskeli kylväneensä tuhansia - joten autetaan toki myös naista hädässä jos hänelle siunaantuu ylitarjontaa..

Hei, basilikan siemenethän tästä vielä puuttuu? Pitänee piipahtaa siemenhyllyllä kun tänään suuntaan keskustaan.. Onhan se oikeasti noloa jos ei mitään laita - mutta vielä enemmän itsensä, omien luontaisten taipumustensa kieltämistä.  Kyllä taimia pitää olla.


Kevät - kasvun ihmeen aikaa!


***

Mihin aika laukkaa?

Ihailen joskus ihmisiä, jotka saavat monenlaista aikaan. Oma tuotteliaisuuteni ei seuraa mitään standardeja, välillä on enempi säpinää ja hetkittäin vähemmän. Tämä päivä on hujahtanut nopeasti kotitöiden ja tietsikkahommien merkeissä.

Join aamulla kahvit, söin aamupalaksi puuroa ja vadelmia, sekä luin aamun lehden. Lisäksi luin viikonlopun lehdet. Koska tämä on koko viikon ainoa ehjä kotipäivä, laitoin pyykkikoneen ja astianpesukoneen pyörimään, nakkasin pari pikkumattoa ulos, imuroin ja luuttusin. Olisin vienyt enempikin mattoja ulos, mutta ilmanlaatu oli kehnonpuoleinen joten ajattelin ettei tuoda pölyä sisään. Kastelin kukat. Putsasin yhden sängyn alusen ja kokosin kasaan kaikki kerätyt kahvipussit, ne pitäisi ehdottomasti laittaa eteenpäin tekijätahoille. 

Konkarin daami eli äiti soitti - Afrikan reissu oli mennyt hyvin. Hän oli päässyt antilooppijahdin johtajaksi eli tähystämään laumoja maasturiauton yläkopista. Uusia ulottuvuuksia :)
 
Tietokoneella oli sekalaisia hommia. Lähetin kaverille villiyrttikuvia yhteen lehtijuttuun, niissä olikin metsästäminen mutta löytyihän niitä lopen. Neuvottelin puhelimitse ja meilitse yhden toukokuun tapahtuman sisällöistä ja hinnoista ja päästiin kumpaakin osapuolta tyydyttävään ratkaisuun. Aloin suunnittelemaan kyseisen tapahtuman sisältöä eteenpäin yhteistyökumppanin kanssa, osa asioista jäi selvitysvaiheeseen. Pähkäilin yhtä tämän viikon esitystä ja sen toteutusta. Pääsin järkevään lopputulokseen. Laitoin viestiä yhdelle yhteistyökumppanille, voisinko soittaa hänelle tänään. Etukäteiskysely - koska tiedän hänen olleen messuilla viikonloppuna. Maksoin laskuja.

Söin hautajaisista jäänyttä kasvisgratiinia (nam) ja rosollia. Jälkkäriksi loput vadelmat. Myöhemmin hörppäsin nopsat iltapäiväkaffeet.

Meilasin tulevan viikonlopun mökkikamuille yhteisruokien pohdinnan merkeissä. Sovin yhden kaverin kanssa aamupalasta ensi viikolle, ihanaa. Lupasin tehdä hedelmäsalaattia.

Vein kartongit, sanomalehdet ja hain varastosta virvon varvon -pajut. Laitoin ne korkeaan maljakkoon ja järjestin tiput asemiin reunalle. Laitoin herneitä likoamaan, josko kylväisi /idättäisi niitä rairuohon tapaiseksi syötäväksi hässäkäksi.

Mitäs muuta? Olihan siinä. Joku ilta pitää lähteä multa- ja narsissiostoksille. Samettikukkien ja basilikojen siemenet taitavat olla finaalissa. Viime keväänä kasvatin hurjat määrät kaikkea, kyllä tässä vielä jotain ehditään. Viime kevään lannistusisku oli hortensiasta löytynyt punkkiyhdyskunta, joka oli tietty ehtinyt laskeutua maiskuttelemaan myös taimia.
Toistan: ei ikinä kukkia puutarhalta viherkasvien eikä ainakaan taimien seuraan. No, olihan niitä köynnöksiä sun muuta - mutta loppukesästä kaikki oli yhtä punkkiusvaa. Äh, ei jaksa ajatella. Mutta - samettikukkia ja basilikoja haluaisin laittaa, eiköhän tässä ehdi vielä muutaman taimikylvöksen aktivoida.

Kappas! Kello lähestyy puolta viittä, sovittua työpuhelua pukkaa ja sitten lähdetään naapurin kanssa lenkille.

Hyvä päivä - mutta miten tämä elämä kuluukin niin nopsaan? Mun piti alunperin tehdä joku kiva pikkublogaus kuvien kera. Nizzaan lähtevät ovat oletettavasti aikapäiviä  sitten luovuttaneet.. "Ei se laita ikinä niitä matkavinkkejä.." No, Google kertoo osan ja Nizza itse paljastaa loput. Onhan tässä vielä aikaa vappuun?

Nyt laitan sen "Unelmien aamupala" -blogauksen, 8 minsaa aikaa ennen puhelua.

Action!

-> Tsekkaa seuraava blogaus.


***