perjantai 28. helmikuuta 2014

Reissukuvia tulossa / kommentointiohje

Selkeästi reissukuvia on kaivattu. Ja lupaan - niitä on tulossa pikapuoliin! Viimeistään ensi viikolla. Teknisistä syistä niitä ei hotsittanut laittaa reissusta kun mukana ainoastaan kamera ja kännykkä, eikä yhtään pitkäaikaisempaa"luottotietsikkaa" osunut matkan varrelle. Päätös oli kyllä ihan oikea, reissussa panostetaan reissusta nauttimiseen ja kuvaukseen, tarkempien (kuva)raporttien aika on myöhemmin. Nuo blogitekstit, pienet tunnelmapalat jäävät kuitenkin itselle tärkeiksi reissumuistoiksi.

Tapana on että vihkot hävää jossain käänteessä elämää laatikoiden kätköihin - nytkin oli matkavihko messissä - mutta nettikirjoitus toivottavasti säilyy pitempään. Käsin kirjoitettava vihko oli muuten tosi rakas reissukaveri kahviloissa, junissa jne. Tuttu juttu jo teinivuosilta, ehkä välillä unohtunut. Suosittelen lämpimästi. 

Ajattelin, että olisin säästellyt pitempäänkin kuviin uppoutumista. Pikkasen kuten ennenvanhaan, kun reissukuvat vietiin kuvaamoon ja niitä odotettiin ja jännitettiin! Mutta tällä viikolla jo sellainen palaverihärdelli että olen pikapuoliin kuvafiilistelyn tarpeessa. Ajatuksena olisi laittaa joko kronologisesti tai teemallisesti pieniä kuvamaistiaisia tulemaan. Ja kun kuvia on aika paljon, venyttää kuvablogailuja hieman pitemmälle ajalle (piristystä itsellekin!). Tiedossani on jo, että blogin lukijoita on painelemassa Alicanteen ja Nizzaan vielä tänä keväänä, eli tämäkin laittaa minuun potkua. Jesjes.

Mitäs muuta? Ne kommentit. Tosiaan, anonyymina kommentointi on helppoa ja nopeaa, ohje:

1. Kirjoita tekstikohtaan Lisää kommenttisi
2. Kommentti nimellä - valitse alinna oleva Nimetön (jollei sulla ole jotain profiilia)
3. Jos tunnetaan / toki muutenkin, signeeraa nimikirjaimilla, lempinimellä tms.
4. Paina kohdasta Julkaise
5. Kirjoita tunniste eli numerosarja

-> Paina uudestaan kohdasta Julkaise -> Valmis.

Olen huomannut, että lukijoita kertyi loppujen lopuksi aika paljon, puolestaan kommentteja lähettivät harvat ja valitut. Suurkiitos niistä! Eritoten tien päällä ne lämmittivät matkalaisen mieltä.


Ihanaa viikonloppua kaikille!

***



keskiviikko 26. helmikuuta 2014

What a day..!

Olipas erikoinen päivä.

Hieman hämmentäviäkin asioita tapahtui, mutta nyt haluan ehdottomasti muistella päivän kivat jutut lyhykäisesti. Juttelin eilen kaverille, että pitäisikö tällätä vakikahvilan seinälle lappua jossa etsitään ranskan kielen juttukaveria. Well indeed! Tänään törmäsin (yli) neljään tyyppiin, jotka puhuvat ranskaa. Yksi pariskunta, joka asui Nizzassa ja oli palaamassa sinne kolmen päivän päästä. Kovasti kuulemma jo ikävöivät kotia ja kauniimpia / parempia ilmoja. Nythän täällä on ollu tosi kaunista, keväistä mutta voin kuvitella ettei aiempi helmikuinen vesisade ole kohottanut fiiliksiä.

Hetken päästä puolestaan iloinen lauma opiskelijoita pelmahti viereeni ja koko kahvilan täytti äänekäs ranskan kielen sorina. Hetimiten puutuin keskusteluun, samaten takanani istunut likka jonka ääntämiseen mulla ois kyllä pari pikkuvinkkiä.. Ja luultavasti hänellä mun kielioppiin : ) Porukka alkoi itse asiassa harmittelemaan että milläs kielellä he kohta juttelevatkaan omia juttujaan, kun kaikki puhuvat ranskaa.. Siinä vaiheessa aktivoiduin lähtötouhuihin, eiköhän noihin sankareihin törmää vielä toistekin. Peace.

Kaupunki oli laajalti hiekoitettu ja paikoin loskainen. Tämä yhdistelmä pyyhki tehokkaasti loput koirankakat kenkieni pohjista. Oikein hieno homma.


***

Päivässä oli kyllä monenlaista kohtaamista ja mielialaa, hmm. Pitäisi vain koittaa pitää yllä se reissuissa ehdoton pitkäjänteinen kärsivällisyys ja positiivisuus. Miksihän se pysyy siellä niin paljon helpommin yllä? Ehkä siksi, että sitä on siellä niin irrallinen nappula eikä voi oikein vaikuttaa muuhun kuin omaan tekemiseensä.

Täällä on paljon isompi paletti hanskattavana. Koko elämä - josta reissu on kuitenkin jonkinlaista lomaa tai todellisuuspakoa.

Syvä hiljaisuus.


***

Tänään saunotaan! Otetaanpa siitä ilo irti big time. Meikän ulottuvuuksilla on niin luksusta pestä hiukset suihkun alla avoimessa tilassa, eikä naftissa suihkukopissa. Kävin myös kaupassa ja tein testimielessä temput banaaneille. Katkaisin niistä päät ja ajatus ois, että josko banaanikärpästen synty hiipuisi? Ei mitään hajua tehoaako. Päät kieputin tiukasti sanomalehtipaperiin ja asettelin kompostin syvyyksiin. Raportoin tästä innovaatiosta ja sen toimivuudesta myöhemmin.

Haluan laittaa loppuun jonkun yleispätevän lauseen, olkoon se vaikka:

Oma maa mansikka, muu maa mustikka.


***

Eka päivä kotona

Eilen oli ensimmäinen päivä kotosalla. Tavarat on perkattu, pyykkikonetta pyöritelty, kodin olemusta ihmetelty. Ihanaa että kotona oli imuroitu! Varmistelin ekaan päivään hyviä kohtaamisia ystävien kanssa. Naapurin kanssa käveltiin keskustaan ja juteltiin viime viikkojen kuulumiset. Ilma suosi, tosin paikoitellen oli tosi liukasta ja jossain sohjoa. Aurinko paisteli kuitenkin iloisesti, fiilis oli todellakin kuin maalis-huhtikuussa. Päätettiin pitää säännölliset lenkit ohjelmistossa.

Keskustassa menin tapaamaan ihania putiikin daameja, nautin tarjotun vaniljakahvin ja hahmottelin  paperille elämäni tilanteita ja painopisteitä. Sushit nautin ystävä T:n kanssa laajennetussa vakkaripaikassa, jonne meinasin lähettää reissusta kortin, en muistanut, hmm. Ehkä joku tuparimuistaminen, vielä ehtisi? Yhdessä T:n kanssa pohdittiin mahdollisuuksia maaliskuulle Lapin hiihtoreissuun. Häneltähän ei puutu kuin sukset, sauvat ja monot, muuten oltaisiin täydessä lähtövalmiudessa  : )

Alkuillasta menin vielä toiselle lenkille ystäväni M kanssa, eli päivään tuli yhteensä kaksi tuntia intensiivistä kävelyä. Aika vähän verrattuna koko päivän käveleskelyyn, mutta toisaalta, korkeampi syke ja kylmempi ilma - erilaiset olosuhteet myös liukkauden takia. 

Illalla kävin hakemassa vielä Heiniksen kamuilta enkelinsiiven alkuja. Kotiin lähtöä tehdessä huomasin että nythän on kriittiset hetket bussiin ehtimisen kannalta, ja kipaisin pihalle pikapikaa. Pari tietä tuli ylitettyä suorinta reittiä, ei ollut aikaa haeskella suojateitä, liikennevalojen odotteluista puhumattakaan. Kappas, tapahtui juuri se mitä saattaa odottaa ainoastaan meidän kotikaupungissa. Oli mainio rako autojen välissä, kipitin minkä kintuistani pääsin. Kaukaa liikennevaloista lähti auto joka rupesi määrätietoisesti kiihdyttämään mua kohti. Hemmetti!

Tietty piti pikkasen manailla kun pääsin bussipysäkille pussukoineni. Sain siellä odottelevalta rouvalta paheksuvan katseen. Koitin keventää tunnelmaa jollain autoilukulttuurikommentilla, ei vaikutusta. Kysyin sitten olisiko toivottu bussi mahdollisesti jo ehtinyt mennä? "Ei."
No kiva. Sitten alkoi jo niin ärsyttää se kylmäkiskoisuus että heilautin pussukkaa uhmakkaasti ja totesin hymyn kera, että se on nyt pistokasaika viherkasveilla! "Ymh."

Welcome home! Saatan niin sieluni silmin kuvitella, minkälaista yhteisöllistä paheksuntaa moinen kaahaava auto ois aiheuttanut Italiassa. Siellä kun ylitetään tie siitä mistä sopii, ja rauhallisesti. Autot kunnioittavat jalankulkijoita. Punaisillakin mennään yli, jos tilaa on. Tietenkin. Pakollinen marttyyriosio: näillä keleillä ei tarvitse paljoa kun kellahtaa nurin ja siinä sitä sitten ollaan - enkelinsiivet ihan muussa merkityksessä. Huh.

***

Valokuvia? Joo, on tarkoitus laittaa valokuvia, joita tuli napsittua aika paljon kun sain sattumalta käyttöön tyhjän muistikortin. Ainoa asia mitä en käsitä on se, että miksi en laittanut hetkittäin asetuksia isommalle kuvakoolle..? Ainakin magnolioiden kohdalla. Ehkä tässä on juuri se juttu että aina pitää jäädä jotain hampaankoloon, parannettavaa. Tilanne vaatii uusia kuvausretkiä magnolioista. Hmm, milloinhan ne kukkivat Helsingissä? Toukokuussa luulisin, eikä niitä ehkä hurjasti siellä ole. Parhaat magnoliat saattaisivat olla Turussa.. Pitääpä ottaa selvää.

Loppuviikolle pukkaa paltsuja! Odotan mielenkiinnolla myös erinäisiä budjettineuvotteluja.

Ciao!

***

tiistai 25. helmikuuta 2014

Unelmien tuuletusta

Ihana ilma pihalla! Tuulee, raikasta, kaunista, talitintti sirkuttaa keuhkojensa pohjasta. Ihan kuin huhtikuussa! Paitsi että on helmikuu. Mielenkiintoista.

Unelmien tuuletusilma, ajattelin kuitenkin ja laitoin koirankakoissa marinoituneet reissukengät pihalle raikastumaan. Unelmien - tuuletusta? Sitäkin tässä tarvitaan.

Elämän erikoisimpia aikajaksoja ikinä. Epämukavuusalueella on parin eri asian suhteen tullut pyörittyä ihan riittämiin viime vuosien aikana. Sellanen fiilis - edelleen - että voisin hetkisen aikaa liikkua mukavuusalueella.

Entäs ne unelmat? Unelmista tavoitteiksi! Kunpa tietäisinkin, mitä ne mun uudet unelmat ovat. Eivätköhän ne sieltä jostain putkahtele. Tänäänkin tuli mielenkiintoisia asioita nenän eteen. Koko ajan vahvistuu haave olla monessa mukana. Mutta tuo itsensä ja työnsä hinnoittelu on kyllä hankalaa puuhaa.

Vapaaehtoistöitä ois maailma pullollaan. Ne ovat antoisia, mutta koko elämä ei voi niistä koostua.  Minua tullaan nykimään hihasta moneen suuntaan. Onhan se ihanaa, mutta jossain pisteessä pakko alkaa miettiä ihan tosissaan tulevia suuntia. Myös taloudellisten asioiden näkökulmasta.

Tiedotus / Markkinointityö? -> Lisäkoulutus?
Tapahtumat?
Ympäristö- ja yhteisötaide?
Hankehommat?
Villiyrtit, palstaviljelyt ja luontoelämykset?
Juhla(puhe)palvelut?

Apurahamahdollisuudet on tiettyjen aiheiden kohdalta kartoitettava perusteellisesti.

Koska työ muodostaa ison osan elämästä, olisi kai aika luontevaa yhdistää unelmat ja työ. Onko se mahdollista? Ainakin osittain. "Katsotaan!" Sanoi äiti aina ennen kun jotain tingattiin. Ihan hyvä sanonta edelleen. Edesmennyt pomoni sanoi puolestaan "otetaan aikalisä" - kun joku probleemi johon ei ihan heti löytynyt ratkaisua. Kyllä.

Päätös. Otan nyt haltuun ne tahot, joiden kanssa varmimmat ja taloudellisesti kannattavimmat ideat / suunnitelmat olemassa. Lähdetään työstämään niitä eteenpäin, ja antaa lillukanvarsien joko raahautua perässä tai kasvaa rinnalle omia aikojaan.

Sounds like a plan!

***

ps. Miksi ikinä lopetin kirjoittamisen, joka on aina auttanut tekemään ratkaisuja..?


***

Good morning Finland!

Huomenta päivää!

Ihanaa, öökköset ovat palanneet elämääni. Olen myös pohtinut, olisiko fiksua alkaa kirjoittaa kunnolla kirjakielellä. Ehkä se olisi. Blogi toimisi samalla kielenhuoltopaikkana. Vuosiin ei ole tarvinnut kirjoittaa kunnon suomea, joten rapistumisvaara ilmeinen. Koitetaanpas nyt tsempata. Muutamat sanamuunnokset jääkööt, mutta pääsääntöisesti koitetaan kirjoittaa sanat loppurimpsuineen.

Kotimatka alkoi eilen Roomasta hostellilta. Aamu valkeni aurinkoisena ja ilma tuntui raikkaalta. Tuulettelin pikkuisen kun Italian kämppis nukkui vielä ja kohta tuli määräys peiton uumenista: Fenestra! Kiirehdin sulkemaan ikkunan, ettei tyttö palellu. "Fenestra!" kaikui uudestaan. Aa, pitikin avata verhot. Let the sunshine in!

Bolognan neiti A:n kanssa oli useampikin hieno juttutuokio, huolimatta siitä että ainoa yhteinen kieli oli italia. Jopa kotitalojen rakenneasioita ja kokoluokkia on hieman käyty läpi  : )
Hänen ammattiinsakin liittyen.

* Where there's a will there's a way *



Kun astelin ulos hostellilta, mieli oli kevyt kuin pienellä lintusella. Tunsin että matka oli mennyt niin hyvin, mitään pahoja vastoinkäymisiä ei ollut sattunut, olin saanut paljon aurinkoa ja hymyjä elämääni.

Otin bussin (lippu ostettava etukäteen, busseissa ei myydä) Ostienten asemalle ja siitä suihkin tieni läpi esteiden aina asemalaiturille 12, josta lähti juna lentokentälle. Kyyti oli 20 minuuttia myöhässä, joten olin tyytyväinen että olin ottanut siirtymiseen aikaa. Lentokentällä ei ollut lainkaan jonoja, senkin takia oli mainio idea olla ajoissa. Ehdin nauttia palan pizzaa, kaffeet, leivoksen ja hedelmäsalaatin. Ajattelin että nuijanukutan itseni Rooma-Helsinki lennolle. Suunnitelma onnistui loistavasti.

Oli muuten parhaita pizzoja koko reissulla! Ja mitkä olivatkaan hukeat ainekset? Tomaattia ja mozzarellajuustoa. Siinä sitä ollaan - kun ainekset ovat ensiluokkaiset, lopputuloskin sulaa suussa. Wikipediassa muuten ihan topakka tietoisku pizzasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pizza

Hmm. Paljon jäi asiaa ja ajatuksia pääkoppaan, palaan kuvien kera kunhan näistä paluutohinoista on selvitty. Eilen muuten saunassa oli aika karsea efekti, kun tajusin että mun pää toimi jonkinlaisena kaikukoppana. Kun napautin itseä päähän, siellä soi. En hätääntynyt vaan ajattelin että ilmiön täytyy johtua ilmanpaineista, ehkä parasta odotella että luonto hoitaa asian. Aamusella pääkoppa ei soinutkaan enää. Vasen korva tuntuu edelleen hieman oudolle, siinä on huonompi kuulo ja se on kaikelle herkempi. No, pitää nyt lepytellä sitä rauhallisella ja hiljaisella elämällä. Ainakin hetken ; )

Italia on kyllä kaunis ja huikea vastakohtaisuuksien maa. Palataan asiaan myöhemmin!

Ciao!

***

ps. Suodatinkahviin vaihtaminen muuten sekoitti vatsan, oijoi.. Ois pitäny ostaa se mutteripannu Ventimigliasta!

***

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Ajatuksia reissun loppusuoralla

Viimeinen ilta Roomassa. Hieman haikeaa.

Takana kahdeksan tuntia kavelya: nahtavyyksien ihastelua, ostoksia, tapaaminen herra P kanssa, keskustelua maittavan pasta-aterian aarella, suunnan tarkistuksia, paluu edellispaivan kivoille reiteille, supersuositun gelatopaikan lyhyt jono (jee), limonen ja omenan eli melan maistelua  : )

Matkan loppua kohden olen paassyt hieman liiankin hyvin vauhtiin budjetin kannalta. Rooman ja Italian antimet todella houkuttelevat, seka ruokailu- etta shoppailumielessa. Kylla taalla saisi mainiosti aikaa ja rahaa kulumaan. Paluuni Roomaan on virallisesti varmistettu tanaan, kun heitin kolikon Fontana di Treviin. Jes!

Joskus kotipuolessakin olen huomannut, etta valintoja tehdessa paan sisalla keskustelee rennompi ja jarkevampi mina. Toinen on aika easy tapaus ja tekis kaikkea hieman hopsompaa, toinen on motkottajatyyppia joka muistuttelee elaman realiteeteista. Hostellille palatessa olin tunnistavinani jopa nelja eri keskustelijaa..

Nautiskelija:
Ah, ihana Trastevere! Voisi kayda iltakavelylla, ehka loytyisi viela joku kiva artisokka-ateria? Enta jos italialainen kamppiskin haluaa lahtea syomaan, viela ei ole nalka mutta illalla - joo!

Laiska:
Hei oikeesti, jaksaako enaa lahtea hostellilta mihinkaan.. Onhan tassa rampattu. Kellokin kohta seitseman.

Jarkeva:
No mutta, entas jos kaydaan lahikaupasta pikkuherkut iltapalaksi, pieni leipanen ja kaikkea mita siella oli, palanen tryffelijuustoa, sita vihermossoa ja pari oliivia? Kuulostaa hyvalta, ei maksa paljoa ja kiva tukea symppista kauppiasta. Ja hei - vois pakata rinkan nyt jo illalla hyvin ja tallata reppuun vain valttiskamat ja huomisen vaattetkin jo kattoa valmiiksi?

Ekologinen:
Niin, tulikos tassa kellaan mieleen etta rinkassa on viela sita aprikoosijuttuakin jaljella? Siinahan sita ois iltapalaa.

Pattitilanne. Vessahata pakotti hostellille ja kaikki vaihtoehdot jaivat viela avoimiksi.. Giovannin matkakirjoissa kehuttu ravintolakaan, joka ihan vieressa ei ois paha ratkaisu. Huomenna sita on tassakin asiassa viisaampi.. Oijoi.

***

Paluu kotiin, huomenna. Varmasti nailla maisemien vaihtumisilla on osuutensa siihen, etta ei oo paassy happanemaan tunnelmat minkaan paikan suhteen. Eniten mulla jai kaipuuta Ranskaan yleensa ja Ventimigliaan Italiassa. Myos Rooma on ollut ihana. Uskon etta kaikkiin naihin paikkoihin tulee palattua viela - useinkin. Ja tiuhempaan tulevaisuudessa kuin viime vuosina.

Sattuneista syista mulla on elamassa enempi vapauksia kuin monilla muilla ikaisillani. Toita pitaa tietysti tehda ja asuntolainaa lyhentaa, mutta muuten taman elaman saapi suunnitella aika lailla oman  maun mukaan. Which is nice. Kaikille se ei ole ollenkaan niin sanottua. Erittain suurelle osalle maailman naisista edes mitenkaan mahdollista.. Selan takana taulussa Virginia Woolf, hmm..

***

Mika on parasta paluussa kotiin?

Puhdas hyva vesi, hanasta. Yleensakin tietty puhtaus, ihana lumi.
Ei huivin tai hilavitkuttimien tyrkyttajia.

..Pitiko keksia useampia?
Nojoo, tietyt ihanat jutut ja ihmiset kotona tietysti.
Sauna ja pyykkikone rokkaa big time!

Mita tama reissu muutti?

No sen, etta haluan taas matkustaa enemman. Ja haluan jatkaa taman blogin pitoa. Vaikka retket Suomessa ei oiskaan niin upeita, kuin oleskelu taalla etelan mailla, niin kylla ne silti on tarkeita, minulle. Retkia voi tehda tosiaan sinne  paan sisalle, Suomessa, ystavien kanssa, ihanaan kahvilaan, ehka sinne vaatekomeroonkin  : )

Kannattaa ajatella laajasti. Siina on se riski etta kuviot pienenee paluun myota, mutta juuri nyt en oikein usko siihen.. Tulossa on monenlaista sapinaa Hailuodossa, lahiruokamarkkinoita, Siivouspaivaa, villiyrttikeikkoja,  Oulun saunaa, hankeideointia, kekripukin tulevaisuuden pohtimista..

Taivaskaan ei ole rajana.

***





Huomenta Roomasta

Uusi aamu Roomassa. Puolisko tuumaili eilen, etta Colosseum on hanelle must listalla, joten suosiolla tietyt Rooman kohteet jaa yhteisen reissun asiaksi. Varmasti joku kiertaisi Rooman superkohteet kahdessakin paivassa, mutten oikein nae sita tarkoituksenmukaisena. Mulle kuitenkin ne the kohteet ovat edelleen kauneimmat puistot ja sapakimmat torit ja markkinat. Niita tuli eilen nahtya aika mukavasti, joten tanaan listalle paasee pari klassisempaa kohdetta.

Ja minulla on tapaaminenkin, klo 14 - Espanjalaisilla portailla. Kivaa! Kovasti olen koittanut tiirailla kyseisen henkilon kuvia facebookista, etta livena tunnistaisin. Eikohan me toisemme sielta bongata, minun oli helppo antaa itsestani aika hyvat tuntomerkit takin varia myoten. Ventimigliassa olin 95% muita paata pidempi, mutta Roomassa on pitempaa sakkia seka paikallisten etta turistien keskuudessa. Ja varmaan myos korkeampia korkoja.

Kamppiksen kello heratti 7, sama oli itsekin nousta ja kirmata suihkuun ja kymmenen minuutin paasta odottaakin aamupala, jee. Ihan parasta olivat kunnon younet, nukuin kuin tukki jo kympista alkaen, kaansin kylkea kun kamppikset tulivat mestoilta ja sitten uni jatkui ilman keskeytyksia seitseman pirahdukseen. Kropalle nuijanukutusta edellisen yon parin tunnin junaunet, koko paivan kavelyt ja illan sopivan tuhti ateria.
Aamupalalle siis, aion olla kahvijonossa karkikahinoissa..

Mainiota sunnuntaita!

***


lauantai 22. helmikuuta 2014

Baci da Roma!

Elamani eka paiva Roomassa.

Varmaan pitaa olla todella elamaan vasahtanyt, jollei innostu Roomasta. Mokomaa tuumailin kun valuin iltasella ihmisten mukana pikkukujia pitkin piazzalta toiselle.. Kirkkojakin tuli ja meni mutta enhan mina niita malta kiertaa. Haluan nahda ihmisia! Ja kukkia! Ja ruokaa! Ja sita kaikkea oli tanaan tarjolla yllin kyllin.

Aamu alkoi rautatieasemalta, takana oli 11,5 tunnin siirtyma Ventimigliasta Genovan kautta Roomaan. Ventimigliasta jai ihana viimeinen muisto, rouvat joihin tormasin kahvilassa. Alettiin juttelemaan ja lopulta he epelit maksoivat juomani salaa minulta. Loppusanoiksi jai "Seuraavaan kertaan, ei sita koskaan tieda!"

Ihan kunnia-asia on huomenna kiertaa muutamia heidan vinkkaamiaan kohteita. Tanaan menin enempi tunteella sinne, minne nokka naytti. Aamulla tosin nenanuuskuttimet olivat vasyneet ja tuli tehtya muutama harharetki.. Ei oikein paikatkaan loytyneet kartalta mutta sitten alkoi tulla selvyytta: oikeat tyypit joilta kysya, oikea ratikka ja sitten "menet vain suoraan". Lopulta olin omallakin (kiitos lainaajalle!) kartalla, ennakkovalmistautuminen ois voinu olla vahemman ylimalkaista. Mutta kuten asian esitin aamukokoukseen keraantyneille bussikuskeille "uno turista katastrofica" - he vain naureskelivat etta taallahan se (katastrofi) on aina asian laita  : )

Hostelli siis loytyi, huone ei ollut viela valmiina mutta rinkan sain jattaa ja mulle lyotiin kartta ja ohjeet nenan alle etta "nyt sitten talleen ja tuolleen ja siita bussi ja kierrat nuo". Noh, tuumasin etta aion kyllakin kiertaa tuon kasvitieteellisen puutarhan ja se olikin hyva kommentti, koska huomenna se ei ois ollu auki. Eli sinne siis. Laitan kuvia myohemmin mutta yksi kauneimpia ikina nakemiani puistoja. Eka kertaa elamassani mm. kuljeskelin suurehkossa bambumetsassa. Magnolian kohdalla pyysin hiljaa mielessani: anna akun kestaa magnolian kuvaamisen loppuun saakka, niin en pyyda mitaan muuta!

Puistossa oli joku ihmeellinen linnunlaulun kakofonia, kun samaan aikaan aanessa olivat mustarastaat, lokit, varpuset, tiltaltit tai sen tapaiset, varikset - ja aanekkaimpina vihreat papukaijat, joita bongasin jo Espanjassa. Mahdollisesti myos punarintoja ja joku tumma kanatapaus joka hiippaili lampeen. Ja joitakin sorsia. Hmm. Kuvista ei takuulla oo kaikki onnistunu, mutta, kunhan magnoliakuvat onnaa se paasia. Alunperinhan tan koko matkan idea oli

a) synttarilahja itselle - siksikin itseni kanssa matkalla
b) tulla kevaan (ja soveltuvilta osin myos magnolioiden!) mukana etelasta pohjoiseen, noh, ois vaatinu viela muutaman kuukauden ja kasan euroja enemman, eritoten kun iska huomautti etta se ois sitten Savukoskelle vasta kesakuussa.. Mutta - tavoitteita pitaa olla, taa vois jaada tuleville vuosille tavoitteeksi.

***

Iltapaivalla otin pienet nokkaunet, teki teraa ja sitten lahdin liikenteeseen 4-5 tunniksi. Kiertelemaan ja kattelemaan. Ylitin Trasteveren puolelta joen, hmm, koilliseen ja liityin ihmisten virtaan.. Oli ihania aukioita ja tunnelmia, yksi poppoo lauloi tosi hyvin Pink Floydia. Aina valilla mietin etta hoh, miksi pitaa jatkaa, miksei voi vain olla jaada juuri tahan - viihtya siella missa on kivaa, mita todistelua ja kelle taa turistina olo oikein on? Siita olen onnellinen etta olen iloinnut juuri naista pikkuasioista joita olen tehnyt, en tod ainakaan enaa oo sita tyyppia joka lahtis tyyliin hotellin omistajan kanssa bailaamaan, tai haloo - jota edes pyydettais. Ihanaa olla oma hetkittain nihkean varovainen, satunnaisesti rempsea itsensa.

***

Noh, toteutinpa siis yhden haaveista ja lopen palasin sille aukiolle (nimi lisays tahan myoh.!) jossa hedelmatorin rippeita siivottiin pois. Yksi haaveistani on nimittain aina ollut nahda kun sellainen tori siivotaan. Sita kuhinaa ja illan tuloa oli mukava tarkkailla aterian aarelta.

Nautin mereisen pizzan ja tiramisun ja palasin vaappuen hostellille. Huoneessa oli saksalainen tytto, joka on Italiassa au pairina. Han kehui mun enkkua, olin aivan aiman kakena. Musta alkaa tuntua etta Suomessa puhutaan hienosti enkkua..? Koska mun enkku on aika vaatimaton Suomessa mutta ulkomailla ihan ok.

Hei! Yhtakkia hirvee hinku saada kivennaisvetta - oisko aperitiivilla ja suolaisella pizzalla osuutta asiaan..?

Pakko menna!


***

perjantai 21. helmikuuta 2014

Pikaisesti Genovasta

Buona sera!

Markkinat kayty osa 2, ja kaksi huivia tarttui matkaan. Jossain vaiheessa reissulaista alkaa vasyttaa ajatus siita, etta vaihtoehdot on joko jatkuva kavely - tai istuminen ja jonkun artikkelin x syominen tai juominen. Muutakin hotsittaisi tehda. Onneksi on kirjoittaminen, eli oma kasin kirjoitettava matkapaivakirja ja tama blogaaminen. Naita ajatuksia tietty putkahtelee, kun huoneen luovutus Ventimigliassa pe klo 12.30 (tai no, 11.30 sahlingissa) ja seuraavan yosijan saa vasta la iltapaivalla Roomasta. Sita ennen irtolaisena.. Mutta se tekee ihan hyvaa, pikkurytistelyn paatteeksi ajatus kotioloista alkaa maistua makoisalle..!

Rautateilla on remppaa, joten Ventimigliasta lahdettiin kohti Roomaa bussilla Albengaan. Siita vaihto Genovan junaan ja nyt on taalla kolme tuntia aikaa. Sama juttu kuin joskus ennenkin, ei meinaa millaan loytya mestat paitsi yksi ja sama kiinalaisravintola - ja sitten humps, tuossahan se vanha kaupunki onkin. Ekana tuli vastaan nettikahvila.

Kolmen tunnin paasta, tai nyt kahden tunnin paasta - lahtee juna Roomaan ja kun rinkka matkassa, ei hotsita hirmusti kavella ylimaaraista. Jaloissa tuntuu parin viikon jatkuva kavely, kun venyttely on kohtuullisen retuperalla ja valilla aina jalat eli lihakset saa hieman viileampaakin ilmaa. Keleja on ollut vaikea ennustaa, kun  esim. Nizzassa valilla on luvannut +13,  ja sitten huomannut illalla melko myohaan etta on viela 17 tai 18 lamminta. Joskus tuulee, hetkittain menee pilveen - kelit vaihtuvat melko paljonkin.

Kelien vaihtuminen nain tiuhaan sumuisesta aurinkoiseksi - ylipaataan niin eri tyyppiseksi saman paivan aikana on kuulemma Nizzassakin uusi vasta muutaman vuoden ikainen ilmio. Tormasin nimittain rautatieasemalla ehka 65-vuotiaaseen rouvaan (alunperin Normandiasta!), joka asuu nykyaan Nizzassa - ja jolla oli paljon kokemusta yksin matkustamisesta. Han oli muuten tormannyt uuteen kikkaan Etela-Amerikassa, turistin paalle nakataan jotain sottaista, sinapin tapaista, jossa vaistamatta alat riisua esim. neuletakkia paaltasi, riisut repun hetkeksi ja - heippa reppu. Tama tiedoksi, uusia vedatyksia tulee aina. Pitaa vaan jaksaa pysya valppaana.

Nyt lahden ettimaan sita ruokapaikkaa, tama nettipaikan kiva isanta kyseli vaivihkaa mun maata, reittia ja milloin sitten juna jne - ja arveli etta han voisi lahtea kotiinkin jossain vaiheessa. Kuulemma 20 minuuttia ois kova sana, mutta eikohan paasteta hanet jo nyt kotiin. Nettimestan hinta euron tunti, ei paha. Voi olla etta maksan hieman ekstraa..

Pitaa kertoa seuraavaksi huippuihanista rouvista - jotka tapasin ihan lopuksi Ventimigliassa! Mua on kylla kohdeltu niin hyvin.

Kiitos.

***

ps. Jossain lahella menossa klassinen konsertti jossa taputetaan, sinne siis eka!

***

Markkinahommia ja sekoitetut pasmat

Tsadaa!

Ventimiglian markkinat nyt kierretty kertaalleen. Pääpaino tuotteissa on huiveissa ja laukuissa, mutta monenlaista vaatetta, kenkää, keittiötarviketta ja ruokaa löytyy. Sekä pari pakollista "Kaikki euron" kojua.

Huomasin kulkiessani olevani aika pitkä. Välillä tuntuu että paikalliset naiset yltävät minua napaan saakka.. Hmm.

Sen verran pitkäkin kuitenkin taipui, että bongasi sillan kupeesta kiintoisan merkin. Merkissä luki ei enempää eikä vähempää kuin Roma-Santiago. Via Della Costa! Olemme pyhiinvaellusreitillä, Cool! Olisi kiintoisaa tietää kauanko koko matka Roomasta kestää ja moniko sen vuosittain patikoi.

Selvisin markkinoiden ekasta kiekasta ilman hankintoja. Hotlalle tullessa kuljin eilisen pikkukaupan ohi ja hetken mielijohteesta nostin kättä ja huikkasin tätille Buongiornot. Sain vastauksen!

Huiveja bongatessa tunnistin vanhan, kiusallisen ominaisuuden joka näemmä aktivoituu ulkomailla. Hillitynhallitun kissankellonsinisen huivin metsästyksen sijaan katseeni kiinnittyi monivärisiin, jopa psykedeelisiin kuoseihin. Tyyliin - siniset ruusut.. Jopas. Ehkä ulkomailla itsestä paljastuu persoona, joka on värikkäämpi ja rennompi kuin kotopuolessa? Jossa ollessaan ikionnellisesti "monessa mukana" sitä saa suunnilleen puolustella.

Hotlalle palatessa rentouteni koki kolauksen.. Poitsu oli jo täyttä päätä siivoamassa mun huonetta, vaikka piti olla vielä tunti aikaa..? Hups, sinne oli jäänyt kaikki kamat ihan sekaisin, ugh. Nyt ne odottivat minua siisteissä pinoissa. (myös likaiset alusvaatteet)

Enpä jaksanut alkaa piippaamaan italiaksi koska olin sopinut Claudion kanssa että voin jättää rinkan päiväksi mestoille. OK, kamat kasaan, olohuoneeseen Mars ja takas markkinoille tuotapikaa. Sovittiin, että haen kamat viideltä.

Siivoushommat kesken, lähtis alta pois. Markkinat, osa 2.

***

Huomenta Ventimigliasta!

Aamu on valjennut kauniina ja ihana aamupala on nautittu. Sri Lankasta kotoisin oleva poika tarjoili kahvia, mehua, leipää, croissantia, suklaakakkua, sitruunapiirakkaa ja viinirypäleitä. Ja riisipuddinkia. Arvatkaa kuka sinkos huoneeseen hakemaan kameran.. Eritoten, kun kaunis musiikki soi taustalla ja valonlähteenä oli suuri vanha kynttelikkö. Kaunista, herkullista.

Italian ja englannin sekoituksella juteltiinkin ja tietysti mun piti kysyä ne olennaiset eli miten teidän kielellä sanotaan kiitos ja I love You. Kyllähän ne saatiin selville ja on ne jo ehtiny unohtuakin - mutta ohikiitävän hetken tuntui kuin olisin ollut tivaamassa rakkaudentunnustusta.. Well indeed : )

Mun pitää nyt lähteä markkinoille! Tulen paketoimaan huoneen 12, heitän toisen rundin ja haen rinkan 5-6 ennen iltajunaa. Joku remppa joten osa matkasta busal ja parit vaihdot, mut Juu, matkan välttis haasteosio, jonka jälkeen mm. Arvostaa kotioloja.

Faktahan on, että hirmuhanakasti ei kandee yksin nukkua, ettei kamat karkaa. Mä mitään petipaikkaa ottanu.. Sain niistä tarpeekseni Kreikassa.

Aamulla on hienoa kun juna Roomassa klo 6, ihana ajatus herätä Rooman kanssa yhdessä uuteen päivään.

Ciao!

***

torstai 20. helmikuuta 2014

Ciao Ventimiglia!

Tänään tapahtui jotain ihanaa.
Koin sen maagisen matkailijan olon, kun nurkan takana piilee yllätys, ihmiset hymyilevät, kaikki tuntuu - ja on - uutta ja jännää.

Hitsi, Italia todella yllätti mut tänään. Tulin junalla Nizzasta enkä ollut uhrannut ajatustakaan koko Italialle. Ehkä mietin, että tuttu Ventimiglia olisi ihan läpihuutojuttu. No eihän se niin mene.

Sain ostettua semihässäkän päätteeksi junalipun Roomaan. Myyjä diggasi kun kehuin markkinoita.. Eihän sitä vielä aamulla voi lähteä!

Kadulla kyselin osoitetta ja Juu, vanhaan Ventimigliaan pitää suunnata. Mietin että Juu, rannan kupeeseen siis. Eikä, vanha kaupunki olikin kukkulalla joen toisella puolen. Vaikka monesti käyty markkinoilla, en muista et ois kertaakaan käyty vanhassa kaupungissa.

 Kyselin hieman testimielessäkin suuntaa melkein kaikilta vastaantulijoilta. Tosi ystävällistä sakkia! Kaikki vastasivat italiaksi, tietty kun olin ite tuikannu koko sanavarastoni peliin.

Hotla löytyi. Miten symppis! Varmaankin vanha asunto, 3 huonetta, kukkaterassi ja vuoristomaisema. Ja omistajamies leipoi suklaapiirakkaa! Teki mieli kysyä hintaa kuukaudelle ensi talveksi..!

Iltapäivän kävelyltä löytyi villi uimaranta, söpö rantakahvila, kaunis alkuillan valo ja lopulta keskustan puolelta pizzeria. Vanhalla puolella paikat kuulemma aukesivat vasta 7. Well indeed! Kun palasin pikkukujia pitkin hotellille, vanha kaupunki oli herännyt eloon! Pikkukauppoja ja baareja siellä ja täällä, ihastuttavaa. Ei ollut nälkä eikä jano joten en pistäytynyt, mutta olipa se nättiä.

Tämä kaupunki on jotenkin aliarvostettu hienompien kohteiden sivussa, mutta veikkaan että Ventimiglia nostaa vielä profiiliaan! Uusi satama tekeillä, pieni rantojen siistaus ja se on siinä! Tännekö sitä pitikin alkaa järkätä reissuja..? Never Say Never!

Huh, nyt loppuu puhti, terkuin kännyblogaaja..


Hyvää viikonloppua!

***

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Terkut Nizzasta

Bonjour!

Tanaan on viimeinen paiva Nizzassa. Otin aamulla bussin numero 23, mika menee myos lentokentalle. Tuli semmoinen olo etta jee, tajuan jotain paikallisista jutuista kun menin "tavislinjalla" ylikalliin lentokenttabussin sijaan. Jain pois hetkea ennen, kohteena oli lentokentan kupeessa sijaitseva Parc Phoenix, joka on jonkinlainen elamyspuiston ja elaintarhan risteytys. Sen vieressa on myos aasialaisen taiteen museo.

Phoenixissa on suuri kasvihuone seka laaja, kaunis puistoalue. Puistossa on elaimia - osa aidattuina ja osa vapaina.  Vapaina oli esimerkiksi symppis riikinkukkopariskunta ja valtavaa metelia pitava kalkkuna. Arapapukaijoja en raatsinut menna katsomaan lahempaa, suuria lintuja oli mielestani ihan liikaa pienessa hakissa. Mutta kieltamatta riikinkukkouros oli komea ilmestys vokotellessaan naarasta koko hieno pyrsto esilla. Naaras oli tietenkin kiinnostunut leivanmuruista, joita hellyin sille muutaman nakkaamaan. Harmaa kyyhky joka oli ollut karkkymassa muruja aikaisemmin ilman tulosta oli aika depiksessa moisesta tempauksesta.

Kasvihuoneessa otatin valokuvan itsestani kera "matkailijan puun", samassa kohtaa olin kaynyt otattamassa kuvan v. 1995. Pikkasen eri lookilla, silloin oli ihan lyhyt tukka. Muista muutoksista ei nyt sen enempaa..

Phoenixin jalkeen koitin kayda vessassa, varattua ja hieman haisevaakin ulkomallia. Lue: kylma! Joten hoksasin etta jee, aasialaisen taiteen museossa lienee ihana, siisti, lammin sisavessa, sinne siis. Sisaanpaasy ilmainen. Ihastuttava rouva antoi kahta esitenivaskaa kouraan, pyysi jattamaan repun lokeroon ja siina sita sitten oltiin. Eipa kehdannut pelkastaan ryysia vessakeikkaa. Mutta museossa oli upeita esineita, joten oli ihan kaymisen arvoinen. Ja lopuksi kahviautomaatti, josta saattoi kunnolla jattaa sokerin pois. Jes! Huomattavaa parannusta naapuruston Carrefourin automaattiin, joka naputteluyrityksistani huolimatta teki mulle erittain bien sucree kahvin. Lammin sisavessa ja 40 sentin oikeasti ok makuinen automaattikahvi, elaman miniluksusta.

Sitten alkoikin paivan kavelyproggis, kun taivalsin lapi koko englantilaisen promenadin aina rannan karnevaalialueelle asti, eli n. 5 km. Nyt oli vuorossa kukkien karnevaali ja mietin tosissani, ostaisinko lipun (hintaluokka 5-20 euroa) mutta paadyin jaamaan alueen ulkopuolelle. Karnevaalit olivat ennen kaikille avoin koko kansan juhla ja itsekin muistan lapsuudesta ja nuoruudesta useita hauskoja osallistumisia niin Nizzasta kuin muistaakseni Monacostakin. Porukka nakkelee pikkuista varikasta paperisilppua ja kotiin palatessa sita on sitten ihan joka paikassa.

Mutta nyt - karnevaalialue on aidattu, paikalla on katsomot ja kuitenkin paljon porukkaa roikkuu aitojen ulkopuolella, tihrustellen aidan raoista ja napsien kuvia sielta mista pystyy. Tapasin ihanan vanhan rouvan pari paivaa sitten bussissa ja harmittelimme yhdessa sita, miten ennen karnevaalit olivat koko kansan yhteinen hauska katujuhla.. Nyt raha puhuu ja "koyhat" kurkkivat ulkopuolella. Noh, tieda sitten koyhista.. Talla kertaa kukkavaunujen kuningattaret heittelivat mimosan oksia ja yksi kuningatar heitteli tarkoituksella myos aidan ulkopuolelle.. Wow! Pari mummelia oli ikionnellisia tippuneista mimosoista, joita tumma turvamies ojensi aidan raosta. Timanttisormukset saihkyivat kilpaa upeiden mimosoiden kanssa.. Niinpa. Ilmainen on aina ilmainen, se on sitten hassu juttu.

Mitas muuta? Kavin treenaamassa italialaiselamaa nauttimalla lohipastan. Siita olikin hyva jatkaa kahville, otin kaksi minileivosta, tuhatlehtisen (millefeuille) ja vadelmaleivoksen (tarte aux framboises). Sattumalta osuin sille kadulle, mika alkaa Rue de Francena ja jatkuu Rue Massenana. Nettikahvilassa ollaan siis taas!

Talle iltaa olisi ajatus hankkia junalippu huomiselle ja sopia avainhommelit. Valitettava fakta on se, etta loppuilta hurahtaa tosi helposti kattoen jotain naista:
a) Frendeja (4 jaksoa putkeen..)
b) jotain leffaa (Ihmeneloset, Indiana Jones)
c) Rakkauden prinsseja (ala kysy enempaa...)
d) Feikkinettitreffaajien paljastusohjelmaa

Erityisesti tuo feikkiohjelma on sairaan koukuttava, alunperin kai jenkkilasta.. Jaksoja tulee yleensa muistaakseni kolme perakkain ja aina kun koittaa lopettaa, alkuun rapsahtaa nopsaa seuraavan jakson parhaimmat ilmeet tyyliin "Han naki kuka hanen nettitreffikumppaninsa Todella on". Aika kamalaa, mua ei yhtaan hotsita kattoa tallasia ohjelmia Suomessa ja taalla vahtaan silma kovana. Huh.

 Ehka koitan tanaan lietsoa itseani loppusiivouksen ihmeelliseen maailmaan? Ilman imuria, ilman rikkalapiota. Hmm. Roskien lajittelua opiskelinkin jo eilen, sepa se oli melkoinen tulkintaplajays mutta eikohan ne lajittelut nyt lopen menny oikein.

Alors! Eikohan tasta jo jouda liikenteeseen, junalippua hommaamaan. Seuraava blogaus tupsahtaa sitten nailla nakymin joko Ventimigliasta tai Roomasta.

Ciao!

***


Masséna
Rue MassénEli nettikahvila oli taas sopivasti edessa.


tiistai 18. helmikuuta 2014

Retki Èze Bord de Mer / Èze Village

Tanaan tein retken lapsuuden maisemiin. Nappasin bussin Nizzasta ja jain pois Èzen rautatieaseman pysakilla. Tama on rannan kupeessa oleva pikkukyla jossa tatini asui kahdessa eri asunnossa, kun olin lapsi. Kavin ensin rannalla ja otin pikkuvideon siita miten vesi myllaa rantakivia, se aani on jotenkin niin ihana, spesiaali muisto lapsuudesta. Yksi kivi piti poimia matkaan repun pohjalle. Lapsena kunnostauduin keraamalla kokonaisia jaatelorasiallisia kivia (ja hioutuneita kaakelin ja lasin palasia) kotiin tuomisiksi  : )

Rannan jalkeen kipaisin pari pikkukujaa ylospain alueelle, missa tatini perheineen asui ennen. Kaikki naytti suunnilleen samalle kuin ennenkin. Naapurista oli havinnyt iso aprikoosipuu, josta kavin ihan pikkuisen joskus nappaamassa maistiaisia.. Otin valokuvia, varsin nattia todellakin - edelleen. Lopuksi laskeuduin alas paakadulle,  tilasin kahvin ja ihmettelin hetkisen elamaa pikkuisessa katukahvilassa. 

Sitten olikin aika bongata patikkareitti Èze Villageen. Vastaan tuli rouva joka kyseli olenko taaltapain. Vastasin etten mutta voi minulta silti kysya  ; )  ..No han kyseli juurikin sita reittia, minne olin menossa. Totesin etta aitini arvioi etta reitin kesto on parisen tuntia. Siina vaiheessa rouva totesi, etta eihan hanella aika riita niin pitkaan kipuamiseen. Katsottiin yhdessa hanen kartaltaan reittia ja todettiin etta nayttaakin sen verran pitkalle etta han tosiaan jattaa nyt valiin, kun junalippukin hommattuna. No, minapa sain napparasti kurkata karttaa ja jatkoin matkaa. Toivotettiin hyvaa paivanjatkoa ja: C'est parti!

Reitti oli kaunis, paiva kirkastui juuri parahiksi ja paikoitellen oli jopa kuuma. Napsin ahkerasti kuvia, pidin pari juomataukoa ja suunnilleen puolentoista tunnin kipuamisen jalkeen kyla alkoi haamottaa. Nousua oli ehka 400 m joten tuntui jo jaloissa. Kipitin viela tunnollisesti lapi vanhan kaupungin, eksoottisen puutarhan ja sitten olikin hyva lysahtaa olutlasin ja sienimunakkaan aareen. Ehdin viela kayda eri paikassa kahvilla ja aprikoosipiirakalla seka hankkia postikortit, sitten tulikin sopivasti Nizzan bussi. Bussista oli mainiot nakymat vuoristovinkkelista rannikolle. 

Taas oli pikkasen vasynyt olo paivan jalkeen, kello oli jo nelja ja olin lahtenyt puoli 10 kampilta. Mitas sitten, hmm. Kavin kurkkaamassa pienessa putiikissa "fantasiakoruja" ja muistin etta mullahan oli pieni musta nahkalaukku kiikarissa. Sinne siis. Matkalla laukkukauppaan osuin ratikassa  kahden konsikkaan valiin ja tuoksut olivat kuin kotosuomalaisilla tyomiehilla konsanaan. Yritin tihrustaa mita toisen kateen oli tatuoituna, ehka Milan ja lisaksi joku toinen sana? En sitten tieda oliko jalkapallohommia vai mita, vai oliko hommattu tatska merilla tai vankilassa.. 

Laukusta tehtiin kaupat. Ja huomiota hoo, tassa nettikahvilassa jota aiemmin manasin kalliiksi, on qwerty nappaimisto, ihan luksusta! Tuskaa joka kerta miettia missa olikaan a, enta m. Well indeed, pienet on murheet taman ihmisen..

Ilta on viela nuori, oisko hyva idea lahtea kampille pikkutauolle ja sitten piipahtaa iltakavelylla? Vaikka kavelyttamassa uutta laukkua? Mika jottei.

Sanoista tekoihin!

***



maanantai 17. helmikuuta 2014

Paiva Mentonissa

Tanaan vietin paivan serkkuni ja hanen pikkupoikansa kanssa Mentonissa. Kavelya, paljon aurinkoa, hyvaa ruokaa ja keskustelua. Siinapa ne alkaa olla peruselementit mita ihminen ylipaataan kaipaa.

Valilla mietin, etta miksei sita tule joka talvi taalla porrattya? Monet vedet ovat virranneet Rivieran edustalla suhteessani tahan paikkaan. Nyt tuntuu loistavalta idealta yrittaa vaantaytya tanne 2-3 vuoden valein. Ja seuraavalla kerralla todellakin, tabletti mukaan! Netin metsastys on rasittavaa.

Nyt loytyi kolmas tavallinen nettikahvila, pikkukaupan yhteydessa eli paivaretkelaisellekin mahdolliset aukioloajat. Saattaapa olla etta piipahdan toistekin, hinta puolet (tunti 2 euroa) turistikadun hinnoista ja sijainti keskeisen Garibaldin kupeessa. Pitaa painaa sijainti mieleen.

Koko ajan tulee mieleen asioita, joista haluaisi kirjoittaa. Listaan niita hieman tahan lunttilapuksi itselle, ei pysty sanomaan vielako napeista lahtee kun kotiutuu. Tunnelma lienee niin erilainen.

Just in case:

Rivieran luonto, kasvit ja linnut
Skandien ja etelan vaen luonne-eroista
Havaintoja ruuasta
Special: pikkuleivokset
Ranskan kielesta
Rivieran matkavinkkeja Ninjapinjan tapaan

Pitaa ottaa valokuvia jotka auttavat fiilistelyssa..

Espanjassa oli ihanaa, mutta onhan se tosi etta tanne on jo lapsena muodostunut spesiaali suhde. Paikat ja tunnelmat, tavat toimia ovat tuttuja. Espanja oli tosi kiva mutten ole samalla tavalla siihen kiintynyt kuin naihin maisemiin ja ihmisiin. Italian suhteen vaikea sanoa, en ole paljoa porrannyt siella paitsi Ventimiglian perjantaimarkkinoilla. Mutta nytpa tulee Roomakin nahtya, ihan kivaa.

Taalla olisi 2 viikkoa ollut aika passeli aika, hmm. Jatkossa tuumaan etta voisi tsekata kodinvaihtosivustoja, jos joku tyrkyttaa huvilaansa siita ilosta etta ruokit kissan, ei saata olla paha diili.


***

Kotikuvioista, olen nahnyt muutamia aika erikoisia tyohon liittyvia unia. Hyvin erikoisia ;)
Mutta eipa niista enempaa. Vaikuttaa silta etta kivoja kuvioita edessa seka palkkatoiden etta vapaaehtoistoiden tiimoilta. Sen verran monessa mukana etta kaikista kuvioista ei tiedakaan mihin ne tulevat johtamaan, mutta luotan nyt kohtaloonkin. Niin monet verkot vesilla etta pari makoisaa fisua tarpannee pyydykseen pitkallakin tahtaimella.

Well indeed, keksitaanpas viela tunnisteet jotka eivat sisalla ookkosia ja sitten menoksi.

A la prochaine - seuraavaan kertaan!

***



lauantai 15. helmikuuta 2014

Bonjour!

Terkut Monacosta!

Tulin Nizzaan keskiviikkona ja aika on mennyt tosi nopsaan. Torstaina kavelin 8 tuntia ympari Nizzaa, oli kaunis ilma. Kiersin vanhaa kaupunkia, nousin linnoituskukkulalle ja kiertelin satamassa. Soin lounaaksi uunissa kypsennetyn sinisimpukkaspagetin, se oli tosi herkullista. Mieleeni tuli 1995 kesalta kun kavimme Normandiassa naapurini Madeleinen kanssa "kalastamassa" sinisimpukoita. Niita kasvatetaan meressa puupaaluissa ja sato korjataan traktorien kourilla laskuveden aikana. Joitakin simpukoita tippuu aina ja paikallinen vaki tietaa milloin niita saa menna keraamaan. Ihania muistoja!

Vaikka ranskan kieli on aika ruosteessa, ensimmainen reaktio oli torstaina aamulla "ooh, voisin viettaa talvet aina Nizzassa.." Onhan taalla kaunista. On sitrusten aika ja siina kun meilla pihlajoiden aika punertaa pihat; taalla ovat pihat nyt pullollaan mandariineja ja sitruunoita. Myos mimosat kukkivat keltaisena vaahtona ja tuoksuvat ihanalle. Yhtaan magnoliaa en ole nahnyt, muutamia kamelioita mutta vain kukkakauppojen edustalla. Toivottavasti retket puutarhakohteisiin tuovat helpotusta ettei tarvitse Normandiaan asti lahtea.. Siella naihin aikoihin on joka paikka kamelioita ja magnolioita pullollaan. Se naky jaa verkkokalvoille loppuelamaksi.

Eilen eli perjantaina olimme serkkuni ja hanen pikkupoikansa kanssa ruokailemassa serkkuni mummin luona. Poyta oli herkkuja pullollaan. Oljyssa kypsennettya paprikaa, ihanaa kaalisalaattia, tomaatteja, sienia, leipaa. Paaruuaksi lohipastaa, ateriaa hoystettiin shampanjalla ja lopuksi makealla jalkkariviinilla. Tiramisu ja makeat mandariinit paattivat aterian, seka tietysti kahvi ja suklaakeksit. Olipahan serkukset ruuan jalkeen aika ahkyssa joten aterian jalkeen oli hyva idea lahta kayskentelemaan Nizzan kaduille ja englantilaiselle promenadille eli rantakadulle, serkun isa liittyi seuraamme, talla kertaa ilman kolmea koiraa. Meri oli tosi kaunis, pastellisen viilean vaaleansininen. Ihastuttava! Ranskan kieli ja kulttuuri tarttuu, taalla sanat kuten fantastinen ja erinomainen ovat perustavaa laatua olevaa kielenkayttoa ja vahempi ihastelu olisikin suorastaan laimeaa.

Tanaan tulin junalla Monacoon, olemme serkkuni miehen vanhempien luona ja olen tosi tyytyvainen kun paasin paivittamaan blogia. Tama ei tunnu epakohteliaalle koska kaikki kuluttavat aikaa jollain tapaa kun pikkuinen nukkuu. Seurustellaan, luetaan lehtia, katsotaan telkkua ja juodaan viela toinen kupponen kahvia. Jahans, pikkuinenkin taisi jo herata.

Eilen oli alkuillasta 17 lamminta, taydellinen ilma suomalaiselle. Tanaan satelee pikkuisen, saattaa olla etta suuntaan merimuseoon ja sitten onkin porukalla ostosten aika. Ruokahommia taas  ; )

Ciao!

***

tiistai 11. helmikuuta 2014

Eat and drink Barcelona

Tanaan oli reipas paiva.

Aiempi aikataulusuunnitelma kylla ryssi, kun eihan tuo labyrinttipuisto ollutkaan auki ihan aamulla, vaan vasta kympilta. Joten jatkoin suoraan keskustaan. Olin paattanyt etta kayn joissain The kohteissa tanaan. Aloitin kauniista katedraalista ja sen katolta, josta oli hienot maisemat yli Barcelonan. Ristikaytavakin loytyi, se on 1300-luvulta ja sen omaperainen tunnelma syntyy palmuista ja hanhista. Hauska vihrea keidas.

Vanha kaupunki on tosi kaunis, talla kertaa en ehka osunut kaikista sympaattisimmille kujille, mutta yhta kaikki - kaunista. Ramblalle ja kauppahallille kavi tieni seuraavaksi ja mangokookosmehun ostoon. Pikkunalkaan hankin kasvispiirakkaa ja silmanruokaostokseksi lahti matkaan muutamia (suklaa)tryffeleita. Kauppahallissa oli aika monenlaisia sienia myynnissa, janna juttu. Ihan tutun nakoisia lajejakin ja eksoottisempia kavereita. Ja mitapa sielta ei nyt ylipaataan loytyisi, pupun raatojakin roikkui yhdella seinalla.

Moni paikka myi tapaksia, yhdessa pistin ihan sattumalta merkille eraan miesmyyjan joka oli ulkonaollisesti ihan Jude Lawn ja Jamie Oliverin risteytys - ei varmaan tuokaan  seikka haitannut kaupankayntia. Jeps. Kasvispiirakan jalkeen ajattelin etta kahviahan sita ihminen kaipaa ja menin yhden symppiksen pariskunnan pikkukahvilaan kauppahallin nurkkaan. Churrojakin eli pikkumunkkeja oli myynnissa, en kaivannut koko lautasellista mutta mies suostui (salaa vaimolta) myymaan 2 kpl, vaimo ei ois ruvennu myymaan osissa. Vaimo oli muutenkin topakkana, olin pyytanyt ostaa ison vesipullon niin jopas se oli jo hetken kuluttua jarjestetty johonkin pois haitoilta. Nopeaa toimintaa. Sita sitten naureskeltiin.

Pikkukahvi ei potkinut riittamiin joten lahdin lompsimaan Ramblaa ylospain ja bongaamaan kahvila Mauria, jota oli kehuttu yhdeksi kaupungin parhaista konditorioista. Parin niukemman ruokailupaivan jalkeen tasta oli nyt selkeesti tulossa herkuttelupaiva. Noh, ostin kahvin ja sitruunapiirakan "limone" seka lopuksi viela oluen (matkin nurkkapoydan miehia). Niinkuin minakin nyt oisin pateva kahvin ja oluen sekakayttaja, jollain oudolla logiikalla tuumin etta tama kuuluu nyt asiaan. Matka jatkui Pedreralle, jonne en mennyt sisalle. Rakennus oli rempassa ja ajattelin etta tuonne kuuluisi menna kesalla - tai jotain. Tsekkasin kuitenkin kaupan jossa oli joitain aika potentiaalisia pienia taidekirjoja. Yksikaan ei kuitenkaan valloittanut sydanta.

Hoksasin etta kaukana haamotti Sagrada Familia, sinne siis lomps. Matkan varrella eteen osui sushipaikka Rikki Rikki - liian hauska nimi, pakko menna kaymaan. Kun ei ollut varsinaista suunnitelmaa ja kello oli jotain puoli 3 tms - ajattelin varmaan etta otan jonkun pikkuannoksen. No niin varmaan, menu oli 9,20 euroa ja sisalsi 4 ruokalajia, seka alkuun esim. oluen ja loppuun teen. Nain tapahtui. Ruoka tuli yhteensa kolmella lautasella ja jokainen annoksista olisi riittanyt pikkuruuaksi. Nyt oli siis selkeasti joku megamattopaiva kyseessa.

Ruuan jalkeen lahdin huojumaan liikenteeseen ja totesin etta juoma- ja ruokakiintio on totaalisen taynna just nyt. Sagrada Familialla oli tietty mahottomasti jengia ja hoksasin etta lahden Nyt tsekkaamaan Hortan (pikkuravintolan tytto kehui) alueen, koska se sattui sopivasti talle metrolinjalle. Mutta eihan siella mitaan niin ihmeellista ollut. Kavin ostamassa viinirypaletertun iltapalaksi ja eikun metroon ja asuntolalle mars.

Jos jotain ideaa oli oluen ja ruuan yhdistamisessa niin ainakin nukutti paikkareilla vietavan makeasti. Ei minusta ole olutturistiksi ja taas kavi perinteiset aikataulujen kanssa, eli 6 tuntia jaksoi kiertaa ja sitten tuli noutaja. Mutta eipa tassa mitaan hataa, viimeinen ilta, huomenna myohainen aamupala, viimein kunnon kierros labyrinttipuistossa ja mahdollisesti lahden vaappumaan rinkan kanssa kohti lentokenttaa.. Ei mulla riita ehka intoa lahtea kierteleen isolle kirkolle rinkan kanssa, ei se niin hauskaa ole. Lentokentalla vois rotvata ajan kanssa ja tsekkailla ihmisia seka kierrella putiikkeja. Yleensa ne ovat aina ilo silmalle.

Barcelona parissa paivassa - paljon tuli nahtya, paljon jai jemmaan seuraaville kerroille.
Olen tyytyvainen.

Kiitos Barcelona!

***

maanantai 10. helmikuuta 2014

Turistihommiksi meni

Jees.

Tanaan herasin aikaisin, nautin aamupalan ja lahdin isolle kirkolle. Ramblalla oli aamusta alkaen kuhinaa ja kauppahalli oli juuri niin ihana kuin muistinkin. Unelmapaikka herkuttelijalle ja esteetikolle.. Valmiina oli kipoissa myynnissa ihania hedelmamehuja ja hedelmapaloja, itse investoin mango-kookosmehuun, oli herkkua. Aika aikaansa kutakin, kylla sielta jossain vaiheessa jouti poiskin.

Lompsin satamaan ja hankkiuduin linja-autolla (hammasratajuna oli vuosihuollossa) Montjüicille. Aikaisemmin olin ylimalkaisesti turistiopuksesta ihmetellyt, miten muka kyseisella kukkulalla voisi viettaa koko paivan, mutta juu, tooodella iso alue. Kiertelin erinaiset puistot ja sitten alkoi lounasnalka patistelemaan pienta ihmista. Tasta syysta mm. kasvitieteellinen puutarha jai seuraavan kayntikerran iloksi.

Poble Espanyol oli kartasta tsekattuna ja sinne siis, pienoiskoossa Espanjan arkkitehtuuria, kasityolaisia ja ruokakulttuuria. No tietty moni paikka oli kiinni mutta mullehan riittikin yksi kiva paikka, jossa soin kasvispizzan ja lisaksi viela kahvin ja tarjoilijan suositteleman porkkanakakun. Oli aika vilpoisaa, joten ruoka todella maistui. Paikka oli ehka turhanpaivainen turistirysa mutta tulipahan nyt kaytya, reissun virallinen turistiosio lusittu.. Olkoon nain.

Alas tulin busalla, tosin kavelymatka ei olisi ollut kummoinen. Arena oli ostoskeskuksen ja leffakeskuksen risteytys jossa pahkailin pitkaan yhta lompakkoa. Iskalta saatu ilmateollisuuden musta lompsa oli paassyt kovin rompsahtamaan ja vitsina tituleerasinkin sita minimalistin lompsaksi. Noot!

Lompsaetsinnat jatkuivat paikallisella Stokkalla eli El Corte Inglesissa, josta loytyikin ihan passeli kapistus. Pitaa vain luopua ylimaaraisista muistilappusista ja ylipaansa muistoista, kuvista jne - niin lompsa mahtuu kiinni some day.

Tassa vaiheessa kavi niin, etta totesin kellosta kuikuiltuani etta olen ollut 6 tuntia liikekennalla - "jos hotla olisi lahella, menisin tauolle nyt". Hmm. Hetken pohdittuani paatin kuitenkin lahtea majoitetta kohti, mitaan jarkea punnertaa vakisin isolla kirkolla jos kerran vasy painoi.

Pikkutauko hotlalla teki hyvaa ja kohta kirmasin jo lahikujaa pitkin metsaiselle polulle, joka naytti jatkuvan suoraan vuoristoon. Kello oli jo yli kuuden joten alysin sentas kaantya alas ennen pimean tuloa. Joku linnoitus siella olisi ollut jossain edessa pain, muttei hajuakaan miten pitkan matkan paassa.. Keltaisia nuolia seurailin. Googlailin nyt myohemmin ja luonnonsuojelualueeseen kuuluvaa polkuverkostoahan se oli juu. Oishan taalla niin paljon kaikenlaista nahtavaa.

Huomenna ajattelin etta kayn aamukavelylla rauhassa lapi tuon viereisen labyrinttipuiston, ehka lounas siella pienessa tapaspaikassa ja sitten tauko hotlalla. Sitten iltapaiva/iltapainotteinen keikka kylille. Pitaa paattaa pari kohdetta mitka haluaa kayda. Kivoja paikkoja ois kymmenia - osan olen kiertanyt 2002 reissulla ja osa jaa edelleen nakematta. Seuraavaan kertaan! Ei taa oo niin vakavaa, taa lomailu on tekemista omaksi iloksi ja jokainen saa itse tasapainotella, miten paljon haluaa ja jaksaa. Vaikka uhosinkin etta jalat muusiksi, niin kylla tuo n. 8 tuntia aktiivista menoa riittaa mulle paivassa. Liian vasyneena asioista ei jaksa nauttia; itseaan kantsii kuunnella.

Tanaan kameran akku lopahti heti kattelyssa, peukut huomiselle jotta saisin hieman kasvikuvia otettua. Mimosakin kukkii hienosti, keltainen kuva ois haaveissa fb taustakuvaksi kevaalle..

Nim. Kevatihminen.

***


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lahioelamaa Barcelonassa

Viimeinen paiva Alicantessa meni mainiosti, tapasin toista oululaista pariskuntaa, kierrettiin markkinoilla ja kaytiin tapaksilla. Illalla tein viela yhden kavely- ja hankintarundin. Taas tuntui silta, etta kunnon younet olivat paikallaan.

Tulin aamujunalla Alicantesta Barcelonaan. Mun majoite on taalla lahiossa, Mundet metroaseman huudeilla. Taalla on yksi yliopiston campus ja kaunis labyrinttipuisto, muuten Mundet on todellinen asumislahio, palveluja varsin niukasti.

Huoneen kanssa oli aluksi sahlinkia, mut oli laitettu paremman maiseman (toiveeni) puolelle mutta sovittua pienempaan huoneeseen, jossa oli vain suihku. Olin niin fiilistelly kylpyammetta, etta kysyin respasta mitenkas nain - ja vaihto lopen onnistuikin. Ikkunasta haamotti suuria kukkivia mantelipuita ja niityn tapaista ja kauempaa vuoristokylan tyyppista seka etualalla urheilukenttia. Oli pakko heti singahtaa kuvaamaan mantelipuuta, kaunis! Valaistus ei vain oikein suosi kuvausta, aika harmaa ilma, myohemmin tipautti pari pisaraa vettakin.

No se amme - ei tulppaa mailla halmeilla. Ja talla kertaa ei ollut mallia blondi, vaan tulpparakennelmaa ei vain kerta kaikkiaan ollut eika irtotulppaakaan nakysalla. Noh, annoin kantapaalle vastuutehtavan ja otin ekologisen puolikkaan kylvyn. Ihan hyva kompromissi.

Kylvyn jalkeen ajattelin, etta lahden tsekkaamaan paikalliset skenet. Labyrinttipuistoa kurkistin ja ajattelin menevani toisena paivana perusteellisemmin. Koska aamupalasta ja junan croissant+mehu+kahvi setista oli aikaa, ruokapolitiikka on paallimmaisena mielessa. Ihmiset kattelivat saalivasti kun kyselin oiko nailla kulmilla supermercadoa tai sinne pain. No ei tod. Lopen yksi nainen kaveli selkeesti ruoka-annos kadessaan ja kysyin saako taalta mistaan ruokaa!!! Kuulema naapurirakennuksessa oli hyva espanjalainen ravintola ja lisksi viela se minikauppakin, jes.

Sain ruokaa, jippii. Tortilla espanolaa ja pienia etikkaisia kaloja tomaattikastikkeella silattujen leipapalojen kanssa. Oli niin hyvaa, niin hyvaa! Olut kyytipojaksi ja koko hoito maksoi 9 euroa ja tuli maha tayteen. Kylla nalkaisena syominen ja hyvan ruokapaikan loytaminen keskelta ei mitaan on onnea. Melkein kyynel tirahtaa poskelle. Ja miten mukava palvelu ja vinkkeja kaupan paalle. Huomenna pikkuravintola on vapaalla, mutta ti tai ke voisi kayda.

Pikkukauppa oli aivan tupaten taynna porukkaa, lastia purettiin ja joku todella pihalla oleva hippi oli ostoksilla. Tukka totaalisen takussa, paita likainen, elehti hitaasti viittomalla.. Ei hajua kansallisuudesta. Koitin vain pysya kaukana vaarallisen elavaisen oloisesta porropaasta. Muuten miehessa ei elamaa juuri ollutkaan..

Tulomatkalla kuvasin viela manteleita ja kuuntelin rastaiden laulua puiston puissa. Hoksasin etta majapaikan vieresta menee pikkutie ylemmaksi, jossa voisi kayda kavelylla. Koen taman alueen - umpitavallisen lahion - jotenkin tosi kiehtovana. Lisaksi asuntolatunnelmasta ja manteleista ja kukkulaisuudesta tulee etaisesti mieleen Ranskan Normandia ja Coutances, Lycée Agricole et Horticole vm. 1995, jossa kuitenkin vierahti asuntolamiljoossa miltei 7 kk. Pieni laitostumisgeeni minussa vissiin kokee taman kotoisaksi  : )

Nyt (n. 18.20) alkaakin muuten hamartaa. Rinkan kanssa siirtyminen aina omanlaisensa souvi, joten saattaa olla etta iltaohjelmakseni venyttelen ja silmailen olympialaisia. Pitaa nukkua etta jaksaa syoda tuhdin aamupalan, huomenna tavoite laukata koko paiva isoilla kylilla. Eihan tassa sitten lopen ole kuin ma ja ti, ke on iltalento Nizzaan. No sehan se onkin "paakohde" mutta yllattavan monenlaisia bongauksia ehtii muutamassakin paivassa tekemaan. Pitaa jossain vaiheessa kirjoittaa ajatuksia yksin matkustamisesta - tien paalta - mutta nyt mahtaa olla venyttelyn aika!

***
 

lauantai 8. helmikuuta 2014

Aamupalalla Elton Johnin tahdissa

Huomenta.

Huone alkoi vihdoin lampiamaan, mika vaikutti nukkumismukavuuteen huomattavasti. Nautiskelin aamupalaksi kahvia, mehua, leipaa, juustoa ja marmeladia. Pussicroissantin paivamaarat oli lahestymaan pain, joten sita ei enaa oikein voinut nautinnoksi mainita. Budjettielamaa..

Aamupalan teemaksi muodostui Elton John, kun viisunsa soidessa pari englantia puhuvaa miesta alkoi muistella Eltonin uran kaanteita. Ilmeisesti mukana oli jotain sisapiirin tietoa Elton Johnin enon jalkapallojoukkueeseen liittyen.. Tarkemmat kaanteet menivat hitusen ohi, koska en tietenkaan kuunnellut (lue: harmillisesti kuullut) niin tarkasti. Mietin olisinko huikannut loppuun menevani treffaamaan kaktusta, jonka terassilta nakyy Elton Johnin kesa-asunnolle, mutta olkoot. Ehka tama yksityiskohta ei ois vakuuttanu heita kaktuksen arvon vaatimalla tavalla.

Taas siivotaan! Ajattelin valttaa siivouspartion kun he haarivat juuri ylakerrassa mutta ehei, samaa tahtia tupsahtivat alas. Periaatteena on pinnoilla - suhauta ja pyyhi - jollain umpikukkaisella tuoksulla. Jos loppuelamaksi voisi jostain saada migreenin niin tasta se olisi. Ei, pakko paeta taas kohta ennenkuin tuoksukeskus rajahtaa. Nama siivoaa - koko ajan.. Olen jotenkin ihan lamaantunut.

Todistettavasti mun viereinen lipasto pyyhittiin juuri kerran, ja hetken paasta viela toisen kerran. Apua, tuoksuherkan painajainen. Myos eilisessa ostoskeskuksessa leijaili vieno ostostuoksu, en sitten tieda oisko ollu pesuaineista vai oisko sita tupruteltu jostain suoraan eetteriin ostoshimoja herattelemaan. No, mulle se toimi ainoastaan karkoitteena.

Happea! Lahtis tsekkaamaan Palmerian-kohan se nyt oli.

***

ps. Kuten varmaan on jo havaittu, mikaan matkailuelamys-/faktablogi tasta ei tule muodostumaan, mutta olen paattanyt antaa blogini raivata oman pienen tiensa oman nakoisekseen - sita mihinkaan suuntaan tyrkkimatta.
Vapaa kasvatus <3

ps.2. Jos joku jaksaa etsia linkin suomalaisesta virtuaalinappaimistosta jota ei tartte asentaa tms antaa tulla linkkia meiliin, muussa tapauksessa reissu pakitetaan ilman ookkosia. Minusta ihan nostalgistakin jopa.

ps.3. Ihme - silencio! Siivous on tauonnut!

***

perjantai 7. helmikuuta 2014

Pappoja ja palmuja Alicantessa

Hola!

Alicantessa ollaan. Reissu alkoi onnellisten tahtien alla, kun lentokentalla tormasin heti tuttuun pariskuntaan ja sen jalkeen toiseenkin pariskuntaan, eli vanhaan kamuun ja hanen mieheensa. Sain vokoteltua kimppakyytimahkut ja sehan olikin varsin napparaa, kun meilla oli yllattaen sama hostelli.

Respassa oli oikein mukava mies jonka kanssa juttu luisti, han oli alunperin Argentiinasta, sukua Italiassakin ja lopen palistiin ummet ja lammet ranskaksi.

Huoneeseen ohjausta en oikein kasittanyt, kolmas kerros ja "aina vain oikealle" kunnes tulin kaytavan loppuun jossa kaksi huonetta - ja josta kantautui tuttu kalitus, kaveripariskunta siella jutteli toisessa huoneessa keskenaan. En saanut selvaa kumman oven takana he olivat joten huikkasin sumeilematta huhuu, ootteko taalla ja tuikkasin avainkorttia oviin. Ei hyva juttu, toisen oven takaa kurkisti unenpopperoinen pieni espanjalaismies ja toisen oven takaa loyty kamut mutta hei, missapa olikaan meikan huone. Piti alkaa kaivamaan lappua esille ja sieltahan se ratkesi, olin numero 321 jota en ollut ite pikaistuksissani ollenkaan tulkinnu huoneen numeroksi. Kerros 3, huone 21 - aly hoi.. No, loytyi se huone lopen mullekin ja kaikki paasi nukkumaan.

Pikkasen viilee majoite ja laiskanpuoleinen lammityslaite, ei valttis tehny hyvaa flunssalle.. Mutta tulihan sita untakin ja ihan lamminkin. Aamupala nautittiin ylakerrassa (huomenna meen terassille!) yhdessa ja saattelin kamut juna-aseman huudeille, josta he jatkoivat autovuokraamoon ja mina kyseleen Barcelonan junalippuja.

Alicante on suuri ja kaunis kaupunki, puistojakin on eika liikennetta aivan korvia huumaavasti. Katseltavaa piisaa. Itsellani tama toipuminen olisi ykkosagenda, mutta kyllapa tuota on tullu melko mailit kaveltya tanaan.

Kaupunkikierros, josta sataman kautta tuumaustauolle hotellille. Pieni lepoyritys, ei mitaan mahkuja, mieleton remppajyske vieressa ja kirkon kellot kailotti iloisesti. Noh, lahdin sitten lounaalle, pestognocchia ja olutta, oli hyvaa. Siita lompsin kauniille rannalle, jossa fiilistelyt - istuskelua ja kyyhkyjen ihailua. Sielta kavelin ostoskeskukselle joka oli just semmonen pakollinen idioottireissu, tulipahan kaytya ja ostettua mehua ja jugurttia ja appelsiineja - seka testattua takas tullessa maanalainen. Nojoo, oli ihana putiikki jossa oli kaikkea kissoihin liittyvaa.. Jos muskelit ois ollu enempi lyonnissa ois voinu harkita jotain roudattavaksi, nyt ei tod.

***

Rantabulevardi oli kylla hieno - ja onhan ne ihania nuo papat, niita lompsi 5 rivissa vailla minkaan valtakunnan huolia ja palmut huojui iloisesti ylapuolella. Salakuvaaja iski, laitan kuvakatselmuksen sitten kotikonnuilta. Hieno ilma tanaan ja huomiseksi luvattu viela lampimampaa, 17 astetta ennusteessa.. Mutta paikoitellen iltapaivalla fiilis oli kuin hienon kesapaivan iltana. Suojaisissa paikoissa tuntuu tosi lampimalle ja tuulisilla paikoilla vilpoisempaa. Huh mitka hajusteet, taalla tykataan siivota ja tuoksutella! Pakenen.

Palataas, adios!

***

torstai 6. helmikuuta 2014

Virtapiikki iski!

Taitaa olla parantumista ilmassa..

Kävin kaupassa. Mukaan lähti tuhti lasti Pandan lakupaloja, paksuja pepejä, xylitolpastilleja, fishermanin ystäviä ja kuningatarrahka. En jaksanut selitellä erikoisostoksia millään (flunssa/pms/tms) joten vedin vähäeleisen kainolla "ei tartte kuittia kiitos" linjalla.

Kotia tullessa lämmitin riisinjämät ja asetuin mukavasti sohvalle katsomaan Nashvilleä. Yhtäkkiä hoksasin että parasta mitä voin tehdä viherkasveilleni juuri nyt on suihkuttaa ne. Nyt? Koko talven olleet oman onnensa nojassa. No, rehut suihkuun, lor-lor, lits-läts ja takas sohvalle asemiin. Siinä hötäkässä olin myös laittanu alulle pakuriteet ja muistanu että hemmetti, mullahan on kuningatarrahkaa ja lakua repussa - sounds like jälkkärit. Ruokahalu alkaa palautua..
Pieni iltaruokahaluttomuus olisi joskus ihan kätevä seuralainen.  Noh, kaikkea ei voi saada.

Singahdin seuraavaksi siistaamaan kukkapöydän. Arvasin jo aikoinaan että limoviikunalla ei tule olemaan pitkäaikainen elämä. Olin kuivettanu sen pahanpäiväisesti ja ilmeisesti punkit olivat viimeistelleet homman. Lehdet surkeilla käppyröillä. Asensin kaikki talon valot päälle ja yritin tihrustaa oliko punkkeja oikeasti näköpiirissä, mutta eihän niitä meinaa erottaa.. Epäilys oli kuitenkin niin vahva, "söheröä" lehdissä etten jaksanut piinata silmäparkoja enempää mutta kompostiin heilahti hän. Soronoo, sonmoro!

Mitäs muuta. Tajusin etten ole vieläkään viestittänyt Rooman kahviseuralaiselle. Nyt toimeksi.

- - -

Sinne meni! Nyt lähti viesti että kahvi- tai gelatoseuraa Roomassa kaivataan. Jesjes.


Nyt mun pakuritee on vissiin valmis, Nashville odottaa ja sain testikävelyllä kauppaan päätettyä takki- ja housuasiat. Wow.

Elämän suuria hetkiä!  


***

Ostoslistalla tänään - Pandan lakupaloja

Lähtöpäivä.

Vointi on kohtalainen. Yö meni pyöriessä ja yskiessä, mutta aamun mieliala oli iloinen ja virkeä.  Eikös ne keuhkosairaat ennenki lähteny lauhempiin ilmanaloihin toipumaan?

Aamukahviakin otin, tosin ei se vielä järin hyvälle maistunut. Loppukahvi meni väärään kurkkuun, kun tsekkasin meileistä että kappas, minut oli tällätty yhden ison tapahtuman markkinointivastaavaksi. Kun vapaaehtoispohjalta totesin voivani väsätä lehdistötiedotetta ja omalta osaltani markkinoivani somessa.

Köh! Että ihan Vastaava. Kakistelin aikani ja meilasin sitten jotta palataan asiaan 25.2. - feel free to contact media sitä ennenkin jos asiaa löytyy. Talkoohommat ok, mutta parinkymmenen yrittäjän elanto (ja siitä vastuussa oleminen) ei ole ihan pikkujuttu. Pesti kuulosti pikkasen turhan vaativalle, ainaki vapaaehtoistyöpohjalta ja huomioiden aikataulut. Vai arastelenko turhaan?

No niin, talkootyötä on kyllä maailma pullollaan. Ei passaa ihan joka paikkaan ilmaiseksi lupautua, pakko välillä kurkata lompakkoakin. Tuohon olen lupautunut, mutta rajatkin löytyy ja aamun meilissä sain asetettua ne ihan tyylikkäästi ja kohteliaasti. Hyvä-hyvä!

Jääkaappi on pullollaan porkkanoita ja jugurttia, en ikinä saa tällä tahdilla syötyä niitä (aamupalaksi yksi porkkana) joten ajattelin pitääkö perustaa porkkanapihvitalkoot. Ajankäytöllisistä syistä suunnittelin tempaista taikinan levynä uuniin, kypsentää ja sitten pakastaa -> sulatuksen jälkeen paloittelu ja paistelu pannulla. Kuulostaa tosi järkevälle teoriassa? Ei hajuakaan onnistuuko, mutta sehän selviää pian jos jaaaaksan alkaa tekemään. Alkaa tehdä - so last season.

Salessa pitää piipahtaa, vien serkun ranskalaiselle iskälle Pandan lakupaloja! Ihanaa! Aina ajatellaan, ettei kukaan muu kuin suomalainen voi tykätä lakusta ja salmiakista. No kyllä niistä joku muukin tykkää. Ja muuten, sekin on outoa, että pullaa ja korvapuustin tapaista kamaa tulee vastaan ympäri maailmaa.. Sitä aina joskus luuli että vain suomalaiset on sen kekannu, hmm..

Niin. Sittenhän meillä kulkee suvussa jonkinlainen sinappimania. Täti sen aikoinaan aloitti, muut lapset lipoivat tikkaria, niin hän söi purkista sinappia. Ei ihme että päätyi Ranskaan. Minäkin rakastan sinappia, ja serkut ovat kehittäneet sinappiteemasta oikein hellittelyn taiteenlajin "You honey-mustard!" Sweet.

Pihalla on nyt 4 astetta pakkasta - ja Nizzassa on ehkä alimmillaan 4 astetta plussaa. Ajattelin että käyn kaupassa oletetuilla reissukamppeilla ja jos tuntuu että tarkenee kohtuudella, niillä voi lähteä reissuun.. Milloin tästäkin tuli näin tieteellistä.. No, joskus vain pitää kipristyä jonkun pikkuasian ympärille pieteetillä. Tällä kertaa se on tämä takkivalinta : )

***

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Pientä hyräilyä

..kuultu makkarista.

Ninjapinja pakkaa. Tai, koittaa muistella mitä olivatkaan lempparit toukokuiset kamppeet. Niin. Pitänee huomenna tehdä minimuotinäytöksiä peilin edessä. Ois niin eri asia lähteä boheemiin Berliiniin - mutta Ranskaan on oltava paremmatkin citykamppeet, ja toisaalta kunnon kävelykamppeet patikointeihin. Mihinkään älyttömään bailaukseen en usko että tarttee orientoitua, mutta - jos nyt varalta kuitenkin.

Tänään sain mukavan reippausmuistutuksen digiboksin kautta. Olin nimittäin eka kertaa eläissään heittäytynyt niin hemmotelluksi, että peräti kysäisin hotlalta meilitse oisko he voinu "pick me up"?

Total silencio. Ei sitte. Olen yksin flunssassa perillä keskellä yötä mutta kyllä se taksi perille vie. (Julkiset ei enää kulje.) Ja aina voi kattoa oisko joku pikkuporukka jonka kimppakyytiin soluttautua. Aiemman (kopkop) menestykseni salaisuus ulkomailla - kohtuullinen varovaisuus!

Hmm. Katsoin siis digiboksilta kaksi leffaa, joissa vilahteli sotakirjeenvaihtajia. "Vuonna 2012 valmistunut HBO:n televisioelokuva Hemingway & Gellhorn kertoo Hemingwayn elämästä ja avioliitosta Martha Gellhornin kanssa." Toinen leffa oli Päivien kimallus, josta muistamme laulun  Love Is a Many-Splendored Thing. 

Gellhorn oli aika epeli naisena noihin aikoihin, mm. soluttautui sairaanhoitajien laivaan jänikseksi että pääsisi kertomaan Normandian maihinnoususta. Siihen tilanteeseen nähden mulla on kyllä oikein lupsakat lähtökohdat lähteä reissuun.

Ja nyt on millä räiskiä! Olin onnistunu tunkemaan elämästäni puolenkymmentä vuotta kameran 2 gigan muistikortille, joka toki alkoi pursua liitoksistaan. Nyt sain vapaalla jalalla olevan 8 gigan kortin, joten uskaltanee sanoa, että tila riittää. Ihanaa, valokuvaus on niin herkkua.

Exellencio!

***


Luin eilen

loppuun
Julia Cameronin kirjan Kultasuoni - matka luovuuden sydämeen. Hänen esikoisteoksensa on Tie luovuuteen, jonka luin muutama vuosi sitten. En ehkä tehnyt kaikkia harjoituksia niin orjallisesti, ainakaan vielä, mutta inspiraatiota noista teoksista kyllä heräsi. Voin todella suositella kirjoja jos haluaa pään sisäistä tuuletusta.

Elämä on tällä hetkellä niin hennossa ja hauraassa vaiheessa, välillä tuntuu että haron totaalisesti tyhjää ja hetkittäin on kaikki langat käsissä. Koitan päästä tietystä arkuudesta eroon. Voimaantua. Löytää oman vahvuuden.

Ehkä löytää oman sisäisen lapseni - kun kaikki oli vielä selvää - ja ne unelmat mitä minulla lapsena oli. Katsoa että olisiko joku niistä unelmista vielä ihan ajankohtainen, uudella lailla. Minusta tuntuu, että on!

Kirjoitin aiemmin kuinka ihastuin Mia Kankimäen kirjaan "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" josta lisää täällä. Sen alussa oli ihana lainaus Virginia Woolfilta kirjasta Oma huone:

"Pyydän teitä kirjoittamaan - - olemaan epäröimättä minkään aiheen kohdalla - - rehdisti tai kepulikonstein, te toivottavasti hankitte tarpeeksi rahaa matkustaaksenne ja ollaksenne joutilaana, pohtiaksenne maailman tulevaisuutta tai menneisyyttä, uneksianne, maleksianne kadunkulmissa, antaaksenne ajatustenne vanan kastua syvään virtaan."

Koska olen edelleen sairaana, jouduin perumaan ihanan kahvittelu- ja verkostoitumismenon tältä päivältä, mutta ei se haittaa. Pääsen kohta maleksimaan Alicanten kadunkulmiin. Flunssakin paranee aikanaan, on sitä ennenkin sairaana reissuttu, kuumehöyryjen seasta Kilimanjarollekin kiivetty.

Arbol de la esperanza mantente firme.
Toivon puu pysy lujana.

Frida Kahlo


tiistai 4. helmikuuta 2014

Matkavalmisteluja..?

Not.

Iski sitten aika mojova flunssa. Eilen alkoi lihassärkynä, peruin alkuillan tapaamiset ja hytisin jääkalikkana 4 peiton alla. Tänään olen syönyt puolikkaan leivän, josta olen äärimmäisen onnellinen. Mustaherukkamehu roiskahti viemärin syövereihin, vaikka ehkä ei niinkään kyse oksennustaudista, vaan jotenkin vain niin huonosta olosta. Ota ja tiedä. Kohta voisin hyökätä toisen leipäkannikan kimppuun.

Tuli niin elävästi mieleen tästä kylmä-kuuma syklistä kun edellisen kerran olin todella sairas vuonna 2002. Monacossa, monta päivää kuumeessa. Se oli ihan totaalista lajia, eikä mulla ole sen jälkeen kuumetta ikuna ollutkaan. Pikkulämpöä korkeintaan.

Pähkäilin, ottaako tabuja - siinä pelossa että flunssa pitkittyy ja pompsahtaa uudestaan esim. ensi viikolla - mutta pakko niitä oli alkaa napsimaan. Nyt on kyllä jo hitusen keposempi olo. Nice.

Hyvä fiilis kun saanu kontaktin Nizzan poppooseen ja sieltä toivotettu tervetulleeksi. Ihanaa. Valmistelujakin tehty pikkasen, olen tällännyt sivupöydälle
*passin ja sen kopion
*kopsun OP maksukoodeista
*Rooman kartan, kamu lainasi, kiitos!
*Nizzan karttakirjan
*matkadokumentit

Hmm. Pyykätä pitää ja lempivaatteet rinkkaan, kameraa pitää tyhjentää tai  ostaa huomenna uusi muistikortti..

Pikkuhiljaa. Jonkinlainen "laskeutuminen" rauhaisaan reissutunnelmaan tämän flunssan myötä.

Kamerasta tulikin mieleeni, eilen alkoi ihan upea sarja voimaannuttavasta valokuvasta, nettisivut täällä: http://yle.fi/aihe/valokuvan-voimaa

Kannattaa seurata! Tippa linssissä -vaara. Ohjelman voi katsoa myös netistä.

Voimaantumisiin!

 ***

Ps. Klo 17.14 ihan eri meininki, tuhti smoothie alla ja askeleita kohti elämää. Todellinen pikapöpö (kopkop!) kuten kamu veikkailikin. Jes!

Sivupöydälle lisätty kameran akun laturi, aurinkolasit ja iki-ihana uusi reissuvihko. Homma etenee..

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Nyt ne on printattu

Nimittäin matkadokumentit.

Niitä tulikin vino pino. Neljä lentoa, neljä majoitetta. Reissu alkaa tuntua konkreettiselle. Kivaa.

Välillä tuntuu hassulle, miten nyt yhtäkkiä tämä reissu on muodostunut jonkinlaiseksi vedenjakajaksi elämässä:
*elämä ennen reissua
*elämä reissun jälkeen

Jotenkin - se vain on.

Elämässä on tupsahdellut haasteita vastaan viime vuosina, polulla on kompuroitu mutta aina kuitenkin päästy pystyyn ja jatkettu. Tietty ikäetappi on saavutettu. Tietyt työasiat on tehty. Tietty rauha on saavutettu, tiettyjen kipujen ja kamppailujen kautta.

Olen tässä ja nyt. En vaadi itseltäni hirveästi. En odota reissulta paljoa. Keskityn olemiseen - olennaiseen.

Yksi ystävä sanoi taannoin juhannuksena: "Kuule kuinka kesä hengittää" - se oli kauniisti sanottu. Ehkäpä menen maailmalle asti kuuntelemaan kuinka olen elossa, hengitän, sydän pamppailee. Sujahdan osaksi maailmankaikkeutta.

Kun tulen kotiin, voin aloittaa jotain elämässä puhtaalta pöydältä. Tai olla aloittamatta.


Mulla on vahva luottamus, että tiettyihin asioihin sitoutuneet energiat vapautuvat pikkuhiljaa, osaan päästää irti, ehkä lähden lentoon? Tai sitten vain tallustelen tyytyväisenä eteenpäin. Osaan olla monesta kiitollinen, tiedän miten arvokkaita monet asiat ovat, kaikkea ei voi saavuttaa, mutta koskaan ei kannata lopettaa haaveilua. Haaveiden kohde voi ehkä muuttua välillä, ja sen täytyykin muuttua. Jotkut haaveet ovat pelottavia, jotkut saavuttamattomia. Kaikkien haaveiden varassa ei vain voi elää - tai kuihtuu, pieni sydän näivettyy.

Jotkut haaveet odottavat jonkun seuraavan oven takana, niitä ei vain vielä tunne, eikä niiden olemassaolosta tiedä. Joistain haaveista tulee ajan myötä tavoitteita ja toimintaa.

Uutta elämää. Minulle - ja minulle rakkaille ihmisille.


Vanhoista 2001 vuoden runoista pikkupätkä:


***

aina on

toivon tuulen vire 
  pienessä purjelaivassa

sydämen sisäisellä
merellä


***

lauantai 1. helmikuuta 2014

Matkalla huumorin geenikartalla

Kysyin tässä taannoin lähipiirin ihmiseltä, millaisena hän pitää mun huumoria.
"Vaihtelevana."

Veikkaan, että muut kuin lajitoverit eivät tajua, minkälaista on kamppailu savolaisten, karjalaisten ja etelä-pohjalaisten geenien ristiaallokossa. Itse sijoitan huumorini muutamiin kategorioihin:

Lakoninen
Kuiva toteamus jossain tilanteessa, josta 90% tulkitsee "No nyt se ei tajunnut" ja alkaa selittämään tilannetta / asiaa auki. Siinä tilanteessa minä en yleensä vaivaudu avaamaan huumorillisia tarkoitusperiä, koska olisihan se huumoriparalleni perin alentavaa.. Mieluummin otan vastaan auliisti myönnetyn blondileiman. Mutta, toivoa on! Henkilö, jonka olin tuntenut 5 vuotta, totesi taannoin: "Aa, tuo oli sitä Ninjapinjan huumoria.."
Sinnikäs pohjatyö siis palkittiin.

Loukkaava
Joskus täräytän hyvin rakkaalle ihmiselle jotain toteavaa äärimmäisellä töksäytystyylillä. Tätä ei moni tulkitse hellyydeksi, vaan olen saanut sieluja värisemään pahoitettua mieltä. Äh. Kannattaa säästää lähipiirin ydinhenkilöille ja satunnaisille vastaantulijoille, jotka kestävät kaameita herjoja.

Rauhallisten hetkien tilannehuumori
Tästä toivoisin minut tunnettavan. Nasakka lausahdus kesken kuivan seminaarin.. Osuva toteamus. Tilanteen laukaiseva - tai porukkaa yhteisöllistävä lempeä lausahdus. Mutta - pelkään pahoin, että minut tunnetaan seuraavasta..

Ylikierroshetkien "tilannehuumori"
Tilulii! Bumtsibum! Paltsua pukkaa!
No eihän se mitään huumoria edes ole, vaan iloista lievää ylikierrostilan raportointia.

Mutta näistä tilanteista seuraa minua hämmentäviä toteamuksia:
"On se hauska."
"On se energinen."
"Sun pitäis juontaa jossain radiossa."

Hauska? Energinen? Radiojuontaja? En tunnista itseäni. Oli miten oli, geenit on ihania.


Pika-analyysi saunassa:

Savogeeneillä olen mutkikas, källinen, väistelevä näennäislupsakka. Paljon lupaileva, aina hieman muutospelivaraa jättäjä. Seurueisiin sujahtaja.

Etelä-pohjalaisgeeneillä olen yllätyksiä inhoava, äkkipikainen kyrmyniska. Jalo, viileä ja rehellinen. Lupauksen varmuudella pitävä.

Karjalaisgeeneillä olen pursuileva, poukkoileva, ei-asiassa-pysyjä, puhelias ja vieraanvarainen. Hetkittäin (yli)herkkä, heltyvä, sydämellinen.



Ps. Etelä-pohjalaiset geenit kokivat tämän blogauksen aika vaivaannuttavana: turhan intiiminä ja oikeastaan tässä yhteydessä täysin tarpeettomana. Kipristellään..


***

Maakuntamatkailua

Tänään

elämyksiä Etelä-Pohjanmaalla, isien  mailla.

Puolisen jälkeen käytiin Keskisellä, näin ensimmäistä kertaa livenä kyläkaupan hoikistuneen ja seesteisen isännän. Leppoisana räpläili jotain läppäriltä. Kerran elämässä -kokemus lienee tämä.

Siltalalta tarttui matkaan farkut - Very Nice. Taitaa olla se tie kuljettu loppuun, että kovin paksuja ja kankeita koppurafarkkuja jaksaisi alkaa kesyttämään. Kovasti alkaa nuo leidiosaston joustofarkut maistua makosemmille. Pepun päällä asiaan kuuluva, kevytmielinen timanttiviuhahdus.

Siltalalla palvelu pelasi mainiosti, vaikka omalta osaltani sain sen myös kohteliaasti väisteltyä. Kaikki muu meikäläiselle alkaa löytyä naisten osastolta mutta koon 39-31 sukkia ei meikän tassu nro 43 diggaile. Joskus saattaa ärsyttää bongailla sukkia tms. miesten osastolta, mutta enimmäkseen ei. Surffailen ostettavasta artikkelista riippuen luontevasti naisten, miesten ja tanttojen vaateosastojen välillä. Pääasia, että homma etenee..
Nyt oli lempparisukasta koot lopussa, mutta ostin Tesma luottomerkistä kokeeksi yhden bambusukkaparin. 

***

Kauppareissulta laskeuduttua kävin joen jäällä kävelyllä. Kevät on ottanut harppauksen varmaankin lauhan alkutalven aikana.. Pajunkissoista osapuilleen puolet punki jo topakasti esille.
Aika söpöä! Helmikuu, ihanaa.

Joen jäällä on käynyt kuhina, siellä on menty jalan, suksella, hevosella, mönkijällä ja jopa autolla. Paikallinen hurjimus on päästellyt kuulemma 190 km/h. Toivoa sopii ettei satuta yhtäaikaa huudeille, siinä jo testataan reaktionopeuksia kummaltakin.

Sain kävelyn jälkeen perehdytyksen kahvakuulaan. Splendid! Olen pitkään miettinyt, että mistä sitä oppia saisi, nyt viisastuin 6 eri liikkeestä, joihin tein 20 kerran sarjat 6kg painolla. Ekalle kerralle oli kyllä ihan riittävästi. Kahvailuun voi kuulemma "jäädä koukkuun".. Pahoin pelkään, että sulis oli ainoa urheilulaji mihin ikinä jäin koukkuun, mutta toivosta ei tässä asiassa kannata luopua. Fiilis on kyllä erinomainen jäällä kävelyn, kahvakuulailun ja makoisan kahvittelun jälkeen.

Sohva lähettää mulle joitain hyvin hempeitä ajatuksia, hmm..

Palataan!

***