Neitsyen kauhuja ja unelmia

Taas mennään!

Syksyn työprojektit pulkassa, joululle pitänee piakkoin uhrata ajatus jos toinenkin.
Mutta sitä ennen päräytän kaverin luo Rovaniemelle, tänään, junalla.
Jee!


Kauhukseni sain kuitenkin vastikään kontaktin, jossa minua toivottiin talkoilemaan kasaan erään porukan apurahahakemus, dl 31.12.2015.
Mitä, milloin? 


Ennen Rovaniemen reissua? En ehdi.

Rovaniemellä? No ei tod? (Junaakin joku ehdotti, auts.)

Uhratako viimeinen viikonloppu puoliskon kanssa? Eiiih!

Alkuviikosta? No olihan siinä jo muutakin ohjelmaa..

Jouluna ei tod, joulun jälkeen jätettynä painaa mieltä - eikä lomilla saa ketään kiinni.



Ratkaisu: 

Tunti siellä, toinen täällä, raavin hommaa kasaan. Plaah. Mutta hei, se etenee jo!
Ja laitoin välivaiheen näytille äskettäin - mahdollisesti siihen tarttuu avukseni vielä toinenkin henkilö ja saadaan se iloiseen joulupakettiin alkuviikon aikana.

Muttamutta - reissuun lähdössä ja tajusin juuri, että pitäisi toki sekä pakata, miettiä tuliaisia että syödäkin jotain. Pakkaus helppoa, muutamat perustalvitamineet ja kotioloasu, tuliaiset ostetaan paikan päältä lennosta tarpeen mukaan. Ruokaa, joulujuttuja, pikkupoitsulle jotain mieluista - ja tarpeellista ennen kaikkea.

Pakastin on paras kaveri, kun ruokahuolto pitää pähkiä kiireessä - mustat belugalinssit möllöttivät houkuttelevina pakasterasian pohjalla. Hokasin, että annos on niin iso, että jätän osan jääkaappiin - kun tulen lauantaina nälkäkuolemaa uhkuen, nappaan heti ensiavuksi linssit naamariin ja jaksan lähteä kohti triplabuukattua iltaa! Jes!  

Kuinka kätevää!


No ei vainen triplabuukkausta, nyt peräti torppasinkin yhden houkuttelevan menon.. 
Mietin että ehkä - kävisin yksissä pikkujouluissa piipahtamassa autolla moikkaamassa tärkeitä yhteistyökumppaneita hetkisen seurustellen ja

tulisin

  sitten

kotiin


s-a-u-n-o-m-a-a-n...


R-a-u-h-a-s-s-a.



Rauhallista ja valitsemasi kaltaista joulun aikaa:

hyvän mielen taikaa!


***

Neitsyen unelmia 6

Tänään toteutui monta pientä keväistä unelmaa.
Ulkoilua ja kevään tärkeitä kotipuuhia.


Käytiin kävelyllä jäällä. 

Nähtiin kotimatkalla meidän risteyksessä trullit, joilla oli enää yksi koristeltu pajunkissaoksa jäljellä. Olivat selkeästi kaartamassa alemmas, omalle kotikadulleen.. Alert!

Pyydettiin heidät lennosta meille -  jes! Neljä isoa suklaatuotetta vähemmäksi omista syömisistä. Olen ollut alkuvuonna enimmäkseen sokerittomalla, nyt kyllä alkaa olla suloisenmakeaa retkahtelua näköpiirissä.


Kylvin kasveja. 

Tämä on aika hemmetin kova juttu. Aikaisempina vuosina olen esikasvatellut paljonkin (vuodesta 1996), sitten muutama vuosi sitten elämän ilo oli vähissä. Toissakeväänä vielä kasvattelin reippaastikin, mutta hortensia levitti taimiin massiivisen punkkiepidemian. Huh.
Viime vuonna olin ihan nääntynyt.
Tai ei huvittanut.
En saanut aikaiseksi.
Järkyttävää.

Onneksi sain basilikaa ja samettikukkia ja ne palauttivat uskoa elämään. Mutta - taimien kanssa ei ollut ihan sama olo, kun en ollut kylvänyt niitä itse. Tänään kylvin

vakkareita:

*kääpiö- ja ryhmäsamettikukkaa
*basilikaa

uutta:

*kirsikkatomaattia
*rohtosamettikukkaa

hupina/kokeeksi/vaikka versotukseen sisälle:

*vuonankaalta
*palmukaalta
*mangoldia
*pinaattia


Sohvalla makoillessa huomasin, että minua pelottaa epäonnistuminen.
En ehkä kestäisi sitä.


Jos minusta ei olisi taimienkaan äidiksi, se olisi jo liikaa.


***


Mahdan tehdä taas sienipiirakkaa. Olen tehnyt sitä viikon sisällä jo kahdesti!

Eka versiossa oli kermaviili/vehnätsydeemit, toka versiossa kermaviilin sekaan ujutettiin jugurttia ja jauhojen sekaan ruisjauhoja.

Nyt laitoin jauhoiksi ruista ja vehnää, sekä kaurapuuron jämät. Rasvana oli voita. Kermaviiliä, jugurttia, rahkaa tms ei nyt saapusalla, joten päälle tulee vain sieniä, sipulia ja valkosipulia sekä lopuksi juuston jämät.

Muta nyt tulee se multihuipentuma!
Tuskin malttanet odottaa!

A. Sekoitin taikinan puurokattilassa. Ah, kuinka kätevää.
B. Laitoin taikinan napakoitumaan jääkaappiin voirasiassa, mistä olin juuri käyttänyt voin taikinaan.

No eipä tässä muuta, Tellus on vielä radallaan - mutta minä tulin pienestä synkroonista tyytyväiseksi.

Kaikista onnellisin olen kyllä siitä, että oli niin huippukiva kävely yhdessä jäällä, kaakaota termarista.. Ja siitä - että nuo pikkusiemenet ovat nyt hellästi peitetyt mullan uumeniin.


Kevät on ihaninta elämässä!


***

Raha ratkaisee?

Olipa helpottavaa, 

kun rahoja tupsahti tilille muutama päivä sitten.
Olin kitkuttanut erinäisen päivän vihoviimeisillä kolikoilla, kunnes jouduin piipahtamaan toisella tilillä käsi ojossa.

Mistä moinen? 

Oli niin kiireinen tammikuu, että venyi tietyn homman laskutus -> maksu menee helmikuulle.
Siihen liittyen myös iso materiaalipompsi lähtee laskutukseen vasta tänään, siitäkin tuli melkoinen lommo omalle tilille.

Periaatteena on, että pikkuniukistelun takia ei säästötilille kajota, mutta toisella "käyttötililla" voi piipahtaa vippaamassa. Onneksi näitä tilanteita ei montaa kertaa vuodessa, mutta aina se laittaa miettimään, että mitä olisi elämä todellisessa taloudellisessa ahdingossa.

Ei hääviä.


***

Loppukevennyksenä...

Neitsyen unelmia 5

Ah sitä onnea,

kun päivänä eräänäkin menin palaveriin ja huomasin olevani minuutilleen paikalla.
Toisaalta, huomasin että olisihan tänne voinut hieman aikaisemminkin tulla, kun periaatteessa tilaisuus käynnistyi silloin ja narikka- ja vessahommat puski vielä päälle.

Noh, tuli minun jälkeenikin vielä kolme henkilöä.

Tänään puolestaan laittelin kahveja ja huomasin, että nytpäs pakkauskartonkeja tyhjenee mojoma määrä yhtä aikaa. Ah sitä onnea, kun pääsee asettelemaan ne sisäkkäin ja viemään kierrätykseen.

Tyydytystä arjen pienistä iloista.


***


Mainitut tyydytteethän ovat ihan täyttä totta! Mutta - muualla somen syövereissä olen umpiväsähtänyt sarkasmiyritelmiini.

Lähes poikkeuksetta jengi ottaa ne tosissaan ja sitten joko

a) heittäydyt blondiksi
b) oikaiset

-> kumpikin on yhtä nöyryyttävää.  


Ei näin!

Totuuden kirkas tuli leimutkoon, kuin kevätaurinko häikäisevän sinisellä taivaalla!


Ihanaa viikon jatkoa!


***

Neitsyen unelmia 4

Jännä, 

miten joskus arjessa pilkahtelee tuo lapsuuden perusluonne,
jota myös horoskooppimerkkinä neitsyt mainitaan.

Lapsena minun huoneeni oli talon nähtävyys, aina niin siistiä.
Viimeisen päälle koriste-esineet sotilaallisessa järjestyksessä,
pölyt pyyhittyinä.

Oh, siitä on tultu kauas..
Mainittakoon kuitenkin, että eno oli lapsena järjestänyt mattojen hapsutkin, hmm..
Ehkä siis jotain kulkee myös syvällä geeneissä.


Mutta nyt: ei ole enää järjestystä!

On iloisia pinoja ja läjiä sekalaista tavaraa, lehdyköitä, vaatteita. Kyllähän minä niiden kimppuun jo joululomalla pääsin, mutta se vaatikin yhden täysin ohjelmattoman viikon..
Sellaista tuskin ihan heti on uudestaan näköpiirissä.

Komerojen kätköt siis eläkööt omaa synkkää elämäänsä! Läjien uumenista tulee hetkittäin löytöjä, kuten mummin synttärionnittelukortti vuodelta 2013, jonka väliin oli suojautettu seteli.
Kiitos mummi, se tulikin juuri nyt tarpeeseen!


***


Mutta tänään.
Värkkäsin aikani tietokoneella, kuikuilin kelloa..
Olen sopinut naapurin kanssa lenkkitreffit klo 11.00.

Toteisn että tiskikone on täynnä, sen voisi laittaa pyörimään kun palaan lenkiltä.

Kuinka kaunis näky se yläritsi olikaan.. Niin harmonisesti kipposet ja kupposet toistensa lomassa, isompaa, pienempää sopuisasti rinnakkain. Ihmeellinen muodostelma.


Näistä omituisista ohikiitävistä hetkistä saan jonkinlaista toivoa -

kyllä se järjestäjä siellä sisimmässäni piilee.
Ehkä se vielä hädän hetkellä sieltä avuksi singahtaa..
Ehkä se vielä tämän kodin uuteen uskoon laittaa..

Jonain päivänä. 


Unelmia pitää olla!
Yleviä käsityksiä ja haavekuvia itsestä täytyy elätellä!

Todellisuuden ollessa toista, voi kuitenkin nauttia pienen hetken ja katsahtaa tiskikoneeseen todeten:

täällä se järjestys sentään on.


***

Neitsyen unelmia 3

Aloitetaan pienestä.

Laitan ruokaa ja imuroin. Olen tosi tyytyväinen siitä, että soijapihvi kypsyy suunnilleen saman aikaa, kuin puolikkaan kodin imurointi vaatii. Ihanaa! Imuria siirtäessä voi samalla kääntää soijapihvit.

Neitsytmäisesti olen täpinöissä lähiviikkojen useiden asioiden aikatauluttamisesta keskenään.
Se vaatii vain pieniä uhrauksia:

*en tapaa kamuja muutamaan viikkoon
*en tee mitään isoja koti/puutarha/palstahommia - koska niille ei ole aikaa

Josta seuraa se, että tänään, kun tietty atk-hommeli siirtyi sunnuntaille, koitan urakoida kotihommiakin. Siistailen ja kastelen puutarhaa, imuroin, laitan pyykkejä, käyn toivottavasti tekemässä loput palstahommat. Sitten ne olisi tehty - vähäksi aikaa.

Pointti on myös siinä, että mahdollisesti minulla on aikaa ja haluja tavata kamuja tai tehdä kotihommia - mutten sovi mitään etukäteen. Muuten menee robottielämäksi. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat lyhyemmän sopimisen tyyppiä - saavat nyt orientoitua siihen että minäkin vastailen

"Katsotaan onko fiiliksiä."
"Sen näkee lähempänä."

Hienoa, olen oppinut. Se on ollut pitkä tie.

***


Työhommat on aika kehno aihe - kenenkään kanssa. Todella harvaa aidosti kiinnostaa. Onneksi muutamaa sentään. Kun tekee töitä freelancerina, olisi silti hienoa - että pystyy hetkittäin nakkkelemaan työajatuksia muiden kanssa.

Jonkun kanssa.
Kenenkään kanssa?

Jollei muuta niin tykitetään tänne blogiin.

Työprojekteja on.
Ne ovat mielenkiintoisia.
Niitä on useita.
Olen ilahtunut ja innostunut.
Niistä saa palkkaa.

Kappas - koska olen ihan täpinöissä itse kaikista ihanuusjutuista, en jaksa hehkuttaa niitä esim. Facebookissa. En jaksa kuunnella niitä vastauksia joita tipahdellut vuosien varrella.

"Oi kauhia, onpa sulla monenlaista."
"Kuulostaapa haipakalle."
"Siis onko sulla joku adhd-kesä."

Joo-o. Kansi on nyt painettu vakan päälle ja pullauttelen paljastuksia sitä mukaa, kun joku on oikeasti niistä kiinnostunut.

Olen työtilanteestani onnellinen ja kiitollinen - ja sen tiedon pitää periaatteessa riittää läheisille. Sitten taasen verkostoille - tiputellaan sopivia valittuja faktoja riippuen siitä, minkä sektorin toimijaa kyseinen keskustelukumppani edustaa.

Tein äsken soijapihvejä, paahdoin mukaan horsmanversoja ja nakkelin päälle huuhdottuja voikukan nuppuja ja kukkia. Dijonsinapista ja kermaviilistä kastike. Huippumaukasta!

Ja huomiota hoo, aika pieni annos. Annoskokojen pienentäminen ja liikunnan lisääminen olisi se juttu - mutta mulla se lähtee alkuun ainoastaan silloin, kun on säpinäajat. Eli NYT.

Taotaan siis kun rauta on kuumaa. Ja silloin sitä vasta huhkitaankin kun monta rautaa hehkuu yhtä aikaa!

Aurinkoa ja iloa viikonloppuun!

***

Neitsyen unelmia 2

Kappas!

Joku muukin rakastaa tiettyä järjestelmällisyyttä. Siihen liittyen unelmakuvia täällä:
http://vivas.fi/30-kuvaa-jotka-saavat-sisaisen-perfektionistisi-huutamaan-ilosta/


Hmm.
Joskus kyllä mietin että onko pakko kaiken tapahtua juuri kevään ja kesän kynnyksellä.

*Luonnon ihmeet
*Villiyrtit parhaimmillaan
*Puutarhahommat pihalla ja palstalla
*Työhommat

Tälle viikkoa koordinoin ja toteutan neljää tapahtumaa - huh heijakkaa. Mutta töistä ja vapaaehtoistöistä en valita - kaikki ovat ihan itse valittuja hommia, jotka teen ilolla.

Ensi viikolla pääsen huippudaamien kanssa reissuun - ja palstahommat työn alle.

Niin.. Ei oikein enää pysty sanomaan, että "nuorena jaksaa" - mutta sanotaanpas että - hmm - alkukesän kaunis luonto antakoon voimia. Ja antaahan se. Ja aika nuori sitä on vielä ensi viikon toiseen reissuseuralaiseen verrattuna..

Nautitaan alkukesän ihmeellisestä auringosta!


***

Ps. Ja puutarhassakin voi joskus ainoastaan istua.
Hetkisen.


***

Neitsyen unelmia 1

Kyllä.

Olen hetkittäin pohtinut - perustaisinko sisälläni majailevalle neitsyelle oman blogin, mutta jos ei kuitenkaan / ehkei sentään (piti laittaa korjauskierroksella nuo kummatkin, kun aloin miettiä sanayhdistelmiä, niiden ymmärrettävyyttä ja toimivuutta tässä). Ehkei sitä asiaa niin paljon ole. Tai, no..

Mutta.

Niin! Kappas kun neitsyt saattaa saada arjessa kiksejä oudoista asioista. Kiksejä on ehkä liian dramaattinen sanavalinta, mutta ainakin mielihyvää. Kerron mitä tapahtui tänään..

Kävin kaupassa. Asuni oli

a) tyypillinen neitsyelle, koska olin suojannut tiukasti ristiselän ja kaulan
b) epätyypillinen neitsyelle, koska asun väriyhdistelmä oli hillitön.

No hei, sehän johtuu siitä, että minussa majailee myös

a) rapua (kotiasuelementti) ja
b) leijonaa (väri/hillittömyys).


Mutta tämä neitsyt.

Saapuu hedelmähyllylle.

Suupielet kaartuvat hellään, oivaltavaiseen hymyyn laadukkaiden päärynöiden kohdalla. Mitä neitsyen päässä liikkuu? Paljastetaan se tässä ainutkertaisessa dokumentoinnissa nyt maailmalle.


"Ajatella.

Ostan tänään päärynöitä.

Lähden huomenna reissuun. Tulen maanantaina reissusta.

Päärynät ehtivät mainiosti kypsyä reissun aikana, joten minulla on ensi viikolle mehevä kulhollinen päärynöitä odottamassa - juuri sopivan kypsinä!

a) salaatteihin
b) aamujugurttiin
c) välipalaksi

Kuinka käytännöllistä ja näppärää - suorastaan aikataulutuksen hurmaa..!"


Näin on neitsyt saanut onnen tunteen päärynöiden kypsymisestä ja täydellisestä aikataulusta, ajoituksesta - sekä tämän kaiken hoksaamisesta ja ajattelemisesta.

Ah tätä onnea!


Jos jokainen ihminen hoksaisi oman luonteensa kaltaisia mini-iloja päivittäin, maailma voisi olla positiivisempi paikka elää. Ugh. Olen puhunut.


***

Hei muuten - kesä on tullut.

Ihanaa!

***