Käpsehtimistä puutarhassa

Upea aamu. Heräsin aikaisin, luin lehdet ja söin aamupalan. Lähdin hipsimään puutarhaan.

Vähäluminen talvi on selkeästi tehnyt hallaa vuorenkilville. Yleensä ne paljastuvat lumen alta aika terhakkaina, nyt on ollut aika nuutunut tunnelma, siellä täällä vaurioita. No, kyllä ne siitä piristyvät - nuput kuitenkin jo häämöttävät lehtien lomasta. Tsemppiä!

Paahde- eli paraatipenkissä on edelleen satunnaisia kotkansiiven alkuja. Nyt hoksasin niille sopivan paikan ja siirsin kaikki kolme itsepäistä kaunotarta syreenien katveeseen, jossa ne saavat rauhassa kasvaa, levitä ja kukoistaa. Paahde kun ei ole varjokasville hyvä paikka. Oletettavasti nämä sankarit olivat ilman omaa haluaan paahdepenkkiin joutuneet ja siellä elämää säästöliekillä ylläpitäneet.

Yksi ruukkunarsissi oli jo kukkinut ja nuupahtanut, istutin sen maahan. Hoksasin että kaverin putiikilla on paljon narsisseja joiden kohtalona lieneisi komposti kesäkukkien saapuessa - mutta minäpä pelastan ne ja ripottelen puskien alle.

Puskista puheen ollen, aina kitsaanhitaasti lehteen tuleva pensashanhikki näyttää ihan toivottomalle tänä vuonna, muutama hullu viherrys siellä ja täällä.. En tiedä pitäisikö tilalle istuttaa jotain angervoa, uudet hanhikit - vai päräyttää alue korkeille perennoille. Naapuri on tällä kohden huolehtinut näkösuojasta, joten pelivaraa olisi.. Yksi mahdollisuus olisi leikata hanhikit alas mutten ole vakuuttunut niiden uusiutumiskyvystä. Seurataan tilannetta.
HOX hanhikit! Vielä olisi mahdollisuus!

Tein joitain kylvöjä. Ihan hulluja oikeastaan. Näissä ei ole mitään järkeä, puolet perusjuttuja ja puolet pussinjämiä.

Krasseja. Niitä on nyt pihalla kylvettynä ja sisällä muutamana ylitiheänä pehkona. Puuh. Olen melko varma että nyt kylvetyillä on parempi tulevaisuus.

Auringonkukkia (matalia/haarovia). Kylvö ulos, rasiaan. Siirtelen sitten penkkiin ja ehkä isoihin ruukkuihinkin.

Mangoldia, tilliä, pensaspapuja, sääkukkaa - pussinjämiä. Sinne sun tänne, jos jotain nousee mietin mitä teen. Yhtenä vuonna kiusasin tilliä (luonteeltaan avomaan ystävä..) ruukkuasetelmassa jossa se toimi pitsimäisenä taustahörsökkeenä. Minä pidin, tilli ei niinkään.

Paahdepenkkiin kaliforniantuliunikkoa. Tämä oli ihan tarkoituksella ostettu. Lisäksi jotain muutakin josta raportoin myöhemmin jos onnistuu. Jollei, vaikenen kuoliaaksi.


***
 
Traagisinta tänä vuonna on se, ettei minulla ole basilikaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että 1995 vuodesta alkanut perinne katkeaisi. Ei! Se ei saa katketa! Ostan basilikan siemeniä. Okei, ehtii satoikään vasta heinä-elokuussa, mutta sehän on ihan jees. Eiköhän tässä ehditä vielä!

Summa summarum - olen kasvattajana tyyppiä herne-papu-kukka - ja monenlaista on sillä sektorilla mikä ehtii vielä mainiosti. Mutta luulenpa että tällainen melkein taukovuosi kasvatushommissa oli elämäni viimeinen. On aika orpo olo ilman vakkaritaimia = samettikukat ja basilikat.

Ai miksi en tänä vuonna kasvattanut taimia? Aah, siihen liittyy yksi pahamaineinen hortensia.


Aurinkoa ja iloa! 


***

Ei kevättä ilman kylvöjä

Vuodet eivät ole veljeksiä.

Viime keväänä puhkuin intoa ja panostin köynnösten kasvatukseen. Taimia oli parisen sataa ja kaikki elämässä näytti tältä osin suorastaan mainiolle. Pienenä syrjähyppynä olin hankkinut kasvatuspöytää ilahduttamaan upean, lilan hortensian. Kuinka kaunis se olikaan.

Beauty.

Ihastuttava väri lumosi ostajan (ja järjen äänen).

Mutta miten kävikään? Hortensia alkoi voida huonosti. Totesin etten kai sittenkään osaa kastella sitä..? Hmm. Kunnes - huomasin että se on totaalisen täynnä punkkeja.

Mitenkäs nyt toimitaan?
Ovatko punkit jo ehtineet levittäytyä satoihin taimiin?
Tuhotaanko kaikki ja aloitetaanko alusta?
Toivotaanko parasta?

Toivoin parasta. Kesä 2013 alkoi rivakalla helleaallolla jo toukokuussa, eli taimet pääsivät pihalle todella hyvissä ajoin. Tiesin, että punkit ovat ehtineet ryömiskellä taimiin. Tiesin, että osa kasveista

a) maistuu niille paremmin, osa huonommin
b) osa kestää punkkien hyökkäyksiä paremmin, osa huonommin..

Tällä mennään!

Totuus on se, että punkkeja oli väkisinkin siellä ja täällä, mutta on niitä ollut lähes aina ennenkin. Niitä putkahtaa kesän mittaan - jostain. Eli ei kurjuutta kummempaa.

Kasvatuksen tuloksena tuli upeita kasveja. Laskin säästäneeni satoja euroja. Jos sitä punkkiepidemiaa ei olisi tullut, ehkä kasvit oisivat saaneet vielä paremman alun.. Mutta hienosti meillä silti meni kesällä 2013.

Eka Rudbeckia - kesäpäivänhattu. Suurta rakkautta.

Krassia ja samettikukkaa.

Sammaria, Rudbeckiaa ja oikealla koruköynnös, Chilen kaunotar.

Krassi ja päivänsini.

Entäs nyt?

Eletään huhtikuun loppua (oli muuten vuosi sitten tähän aikaan etupihan alaosa lumen vallassa..) ja olen pääsiäiseen mennessä kylvänyt ainoastaan herneen versoja. Hmm. Ihan kuin elämästäni puuttuisi jotain? Lähes aina minulla on ollut vähintäänkin basilikan taimet ja samettikukan taimet tulossa, eihän ilman niitä voi tulla kesää..? Sammareihin ihastui yksi ystävänikin ja hänellä on niitä iso liuta tulossa.

Tänään kävin kaupoilla ja vanha grilli lähti kiertoon, ostin orvokkeja ja multaa ja "yllättäen" eksyin siemenhyllyille. Mukaan lähti sammareita ja krassia.. Ooh.

Nyt laitoin jäderasioihin kohtuulliset (20-30 kpl per sammarilajike) kylvökset, että saisin kasvatuksen ilon. Kamu joka myös innostui sammareista laskeskeli kylväneensä tuhansia - joten autetaan toki myös naista hädässä jos hänelle siunaantuu ylitarjontaa..

Hei, basilikan siemenethän tästä vielä puuttuu? Pitänee piipahtaa siemenhyllyllä kun tänään suuntaan keskustaan.. Onhan se oikeasti noloa jos ei mitään laita - mutta vielä enemmän itsensä, omien luontaisten taipumustensa kieltämistä.  Kyllä taimia pitää olla.


Kevät - kasvun ihmeen aikaa!


***