Kevään ihme

Oikeasti,

auringon voima on ihme. Tänään puutarhassa aukesi viimein ensimmäinen Scilla, lisäksi aukeamassa ovat sinivuokko ja ruukussa talven yli kitkuttanut orvokki. Ihanaa! Krookuksia mulla ei ole kuin joitain yksilöitä, pari kukkii, naapurista löytyy värikäs sikermä.

Käytiin eilen kaverin ja koiriensa kanssa aamukävelyllä. Siitä poiki sellainen vaikutus, että saunan jälkeen alkoi nukuttaa jo yhdeksältä. Mietin - miksi ihmeessä jumittaa hartiat säpsähtelemällä sohvalla tv:n valossa puolinukuksissa - ihan sama mennä nukkumaan.

Heräsin kuudelta! Jo neljän maissa oli ensimmäinen valveillaolon pilkahdus mutta kuudelta täysvirkkuus. Mahtavaa. Jos on mahdollista, on hyvä seurata oman kropan rytmiä. Mulle se tällä hetkellä onnistuu ja se on kyllä harvinaista luxusta.


***

Niin! On tullut reissattua. Syötteellä mökillä, Etelä-Pohjanmaalla ihastelemassa joutsenten kaakatusta ja nyt vielä Savukoskella, josta palauduin perjantaina. Otti tovi tottua kaupungin eloon, ällistelin suurin silmin ihmisiä kaupungilla. Niin erilaisia hahmoja ja vaatteita!

Lauantaina urakoin kolmisen tuntia puutarhassa ja se oli ihanaa. Nythän se vielä on. En jaksa vielä ajatella sitä, kun hurmio hiipuu, hmm.

Puutarhassa on parasta huhti-kesäkuun välinen aika. Ehdottomasti. Sitten sitä alkaa ajatus lepattaa ihan muissa jutuissa, helle hyydyttää, ensimmäiset ränsistymiset näköpiirissä.. Mutta toisaalta siemenestä kasvatetut ilahduttavat kukinnallaan.

Kesä on paras silloin, kun se on edessä. Piste.


***

Mitä jaksoin tehdä tänään:

*Hoitaa työasioita
*Rentoutua puutarhassa

Mitä en jaksa edelleenkään tehdä:

*Ruotia eteenpäin vaate/paperi/kirjapinoja
*Listata lukemiani kirjoja (useita, hyviä!) blogiin
*Tutkailla reissukuvia (säästän huonolle kelille!)

Ulkona paukahti siihen malliin, että loput Lapin kamat taisivat saapua Konkarin kyydillä - moment!

Tjaahah.
Ehkei ihan vielä.
Hurjien pikinokkien äänestä ei voi erehtyä.

Lähdenpäs pihalle puuhailemaan ja odottelemaan vaatekasseja ja suksia saapuvaksi.

Maanmainiota vapun odotusta!


***

Kuvia maaseudulta maalis-huhtikuun vaihteesta

Olin pikinokan kanssa kotimiehenä, kun Konkari ja daami olivat Afrikan mailla.
Kuvat on otettu maaliskuun loppupäivinä ja huhtikuun alkupäivinä.

Ihanaa, että oli mahdollisuus olla maalla tuohon luonnon heräämisen aikaan. 

Kohti auringonlaskua.

Olipa ihana auringonlasku! Moottoritie on kuuma...

Naapurin betonimylly.

Legendaarinen seinävaate.

Merisilmä.

Suomenpienhevonen

Pienet!

Teinit.

Dalmatialaisen kanssa jokimaisemissa lenkillä.

Pikinokkaa unohtamatta.

Yhteenkasvaneet kuusi ja koivu.

Siinä sitä on. Rakasta maalaismaisemaa - lakeutta.

***

Kyllä maalla on mukavaa

Terkut landelta!

Olen täällä jonkin aikaa kotimiehenä ja pikinokan seuralaisena, kun Konkari daameineen vaikuttaa Afrikan mantereella. Täällä on tehty keittiöremontti ja työtasoiksi on valittu häikäisevän valkoiset pinnat. Todella kauniit, tosin epäilen ettei moinen olisi pitemmän päälle meikäläisen värivalinta. Jännä nähdä miten tasot kestävät aikaa.

Maaliskuu, kevät, aurinko. Viime talvena tähän aikaan oli täysi hiihtokeli ja hanget kimmelsivät. Nyt lunta löytyy enää muutamissa varjopaikoissa pikkulämpäreinä, enimmäkseen maisema vihertää ja rusehtaa. Kaunista, lämmintä - mutta hieman hämmentävää. Linnut ottavat ilon irti sulaneista pelloista, lenkillä nähtiin kolmen kiurun kilpalento, sekä naukuvia töyhtöhyyppiä. Pajunkissat ovat parhaimmillaan. Aika ihanaa.

Voikohan se olla mahdollista, että maalla on helpompaa olla voimakas ja eheä ihminen? Kun lompsii kumppareissa tontin rajoja pitkin, on aika rauhaisa, jotenkin täysi olo. Kaikki on tässä. Ei kaipaa mitään enempää. Homma on hallussa.

Lompsin myös naapurin puolelle, siellä on kaadettu kuusia ja mäntyjä ihan urakalla. Nyt heidänkin pihalleen kurkottaa ilta-aurinko, lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Talo on nyt tyhjillään ja sitä rempataan, siitä tulee sievä pieni koti jollekin.

Napsin kävellessä koivun oksia ja pajunkissoja maljakkoon ja nyppäisin omalle tontille palatessa ohimennen kuisman siemenkotia kämmeneen ja levittelin siemeniä tuulen mukana pientareelle. Tsekkasin etupihalta helmihyasinttien vihertupsut ja varaston päädystä puutilanteen. Täällä on pidetty paikat hyvässä kunnossa, se on hienoa.  Yhden kuusen latva on syystä tai toisesta nuupahtanut ja siitä on kasvamassa hauska tuppurakuusi. Terijoensalava puolestaan on kasvanut valtavaksi ja mietin että sen joutaisi leikata alas - jonka jälkeen siitä saisi paljon paremman näky- ja pölyesteen maantielle. Hmm.

Mukavaa tutkailla luonnon heräämistä ja pihapiirin muutoksia lapsuuden maisemissa, kaikilla ei ole mitään kontaktia omaan lapsuuden kotiinsa. Pidän itseäni siinä suhteessa onnekkaana.


***

Pikinokan kanssa käytiin myös minun lempipaikalla.. Se sijaitsee pienen metsikön etelälaidalla ja siitä aukeaa näkymä suoraan pelloille. Metsän reunassa on vanha sininen autonkottero ja keltainen paalauskone. Jos saisin lottovoiton, rakentaisin siihen mökin ja istuisin aamukahvilla ja ihastelisin peltomaisemaa. Paikalla on joskus ollutkin talo, koska sinne johtaa pikkuinen puskittunut metsätie ja metsästä - läheltä pellon reunaa piirtyy esiin tontin paikka. Oijoi, unelmia pitää olla.


***

Pirautin tuossa naapurin emännälle, hän oli vuolemassa hevosen kavioita. Sovittiin että menen käymään siellä huomenna. Pitäähän meidän pitää hänen mökillään kevätkauden avajaiset, nyt kun kerran kelitkin suosivat. Hänen mökkinsä on rakennettu muutama vuosi sitten, juuri suojaavan metsikön kupeeseen, pellon reunaan - sinne todella "sopii aurinko" kuten Etelä-Pohjanmaalla sanottaisiin.

Otin muuten eilen tosi kauniita tunnelmakuvia maantiestä ilta-auringossa, pitää tuikata niistä kuvakooste blogiin myöhemmin.

Auringon tuoksuista viikonloppua!


***

Viimeinen ilta mökillä

Aika mökillä on mennyt nopsaan. Täällä mennään ihmisen tahtiin. Aamulla noustaan, otetaan aamupalaa. Ulkoillaan, syödään, juodaan kahvit. Poltetaan pari pesällistä, että kamppeet kuivuvat. Otetaan päikkärit. Luetaan, touhutaan, oleillaan. Jossain vaiheessa päivä kääntyy illaksi ja sauna lämpiää. Kyllä tähän tottuu.

Puusaunaa, lunta, puhtautta ja hiljaisuutta jää kaipaamaan. Joulun aika mökillä on ollut ihanaa, mutta päivä on lyhyt ja mökin lähialueella kulkeminen jää vähäiseksi. Nyt oli mukavaa, kun joka päivä tuli hiihdettyä, valokuvattua lempikuusia ja montaa muuta kohdetta.

Purotaimen eli tammukka ja harjus eli harri maistuivat makoisille paistettuina, savustettuina, keitossa ja suolakalana. Myös yksi puronieriä ui lautaselle.

Mutta, kaupunki kutsuu ja viikonlopusta onkin tulossa mielenkiintoinen. Kokoustelua, apurahahakemuksen viilausta, paneelikeskustelua. Tositoimiin heti siis!

Olipa kyllä hieno mökkireissu. Tänne useammin jatkossa, ehdottomasti!

Kiitos Konkari ja pikinokka hyvästä seurasta.

***

Kun hanki kantaa

Täysikuusta johtuen uni tuli silmään aika myöhään ja taisin 5 maissa havahtua varsin monipuolisista seikkailuista kurkkaamaan kelloa. Sen jälkeen uni antautui hieman katkonaisesti.

Konkarin puolelta alkoi kuulua tuhina jo kymmenen maissa ja ennen seitsemää mökissä raikasi ilahtunut säätiedotus.

 Pakkasta! Nyt ois hyvä hiihtokeli!

Oma oloni oli puolipörröisen kajahtanut mutta aamusivujen unitunnustusten jälkeen hankkiuduin kahvin ääreen. Lämpötila lauhtui nopeasti ja niinpä pistin töpinäksi. Konkari jo pöräytti kelkalla omille asioilleen.

Kappas, hanki todellakin kantoi - jopa metsässä. Harvinaista hiihtokeliä tähän maailman aikaan. Liihottelin rauhaisasti metsän halki ja joen yli suurelle käkkyräpuulle. Puu oli kaatunut ja sammaloitunut, kauniisti kiertynyt kelo, jonka latvusto oli harmaana käkkyräisenä hahmona sopivasti reitin varrella. Valokuvan paikka. Latvustosta oli selvästi napsittu muistoja vuosien varrella, ensimmäisen kerran puun nähdessäni se oli huomattavasti kiharaisempi.

Koska käkkyräpuu oli mökiltä lähdettäessä aivan alkumatkassa, en ollut koskaan huomannut kuinka mainion istumapaikan puun runko tarjosi. Testaamaan! Kyllä, pähkinät, rusinat ja riisisuklaa maistuivat erinomaisille. Puun rungolle voisi tulla keväämmällä istumaan, kuunnella pikkujoen kohinaa ja kirjoitella päiväkirjaa.. Nouseskelin ja tein lähtöä kun kuulin kelkan äänen. Äkkiä ylös! Jotenkin intiimi tilanne tulla yllätetyksi kesken haaveilun. Huh, onneksi menivät eri suuntaan.

Jatkoin matkaa. Hetkisen päästä Konkari pörisi vastaan kelkallaan ja vaihdettiin kelikuulumiset. Kuulemma lumi ei ollut kantanut poroa metsässä, hmm. Ehkä olisi hyvä ajatus hiihtää pitkin jänkää, nyt ei tuullutkaan? Keskeltä jänkää löytyi hädin tuskin erottuva kelkan jälki, joka toimisi hyvänä tukena jos keli alkaisi pehmenemään.

Tunturi häämötti kauempana, evästauko nro 2 kutsui ja elämä oli mallillaan. Otin muutamat taidekuvat ja sitten olikin paluumatkan aika. Latusuksella kun olin liikkeellä, pitihän sitä luisteluakin testata.
 Wow! Huippuluisto! Luistelu oli rakkoystävällistä hommaa ja kuten sanottua, harvinaista herkkua. Takaan, että otin ilon irti!

Paluu mökille tapahtui jokivartta pitkin ja loppumatka, kun vakuutuin turvallisuudesta, jokea pitkin. Mahtava ajoitus, vasta kun mökki alkoi häämöttää, suksi alkoi hienoisesti painumaan. Hetkittäin jokivartta mutkitellessa fiilis oli kuin jossain hiihtokourussa. Muutaman kerran laskin penkalta mäkeäkin, ah onnea.

Muistan taannoisella Abiskon reissulla kun kömmähtelin surkeasti nurin kesken laskujen. Porukasta jonkun piti tietysti stopata oma liitelylaskunsa tsekataakseen ollaanko okei jne. Noh, lopen yksi jäbä tokaisi Älä jännitä! Olin että Okei.. - ja laskin seuraavan laskun alas tunturista lähes hervottomana säkkinä.
 Rentona vaikka väkisin! Mutta hei, pysyin pystyssä! Sen jälkeen olen koittanut laskea letkeällä otteella, hyvin tuloksin.

Kappas, lettukahvit tulossa..?
Nyt menee lujaa!

***

Täysikuu ja Radio Suomi

Hassua että tulin Lappiin asti blogaamaan. Tai ehkei niinkään etäisyys, mutta olo mökillä. Olen aiemmin suhtautunut semikriittisesti lähipiirin läppäriin, Lappi ja läppäri - eihän sovi hyvin samaan lauseeseen? Mutta viimeksi mukana oli tabletti, hmm. Täytyy myöntää että läpp.. Eiku, tabletti ois ollu tosi näppärä päivittelyyn sekä Rivieran rundilla että täällä. Noh. Mobilenaputus kasvattaa mun kärsivällisyyttä!

Radiossa kuuluu kevätlauluja. Aivan upeaa!

"Hän on täällä taas, Neiti Kevät!"
Kuului myös Pikku Kukka nimisen bändin Kevätyö. Kuinka raikasta. Ja muutenkin, täyttä unelmaa kuunnella hyvin toimitettua ohjelmaa. Saattaa olla, että kuuntelen Arenasta uudestaan.

Konkari nukkuu jo, uskon ettei vaimea musiikki häiritse. Ilmeisesti kuuherkkyys ei häneltä perittyä? Pihalla nimittäin kelluskelee kuu metsän yllä. Melkein täysi, kaunis. Jotenkin häilyvä, kun pilviharsot leijailivat ohi.

Istuin puuceessä ja ihailin kuuta. Hampaita pestessä kuikuilin tähtiä. Hmm. En ole yleensä yökukkujatyyppiä? Nyt tämäkin elo ja olo jotenkin maistuu. Mukavalle, rennolle.

Täysikuuherkkyyteen kuuluu, ettei aamullakaan ole kovin unelias. Parempi ettei, nimittäin mahis kestohankiin. Aamupäivällä tarkoitus paketoida rakot ja lähteä tsekkaamaan yksi vakisuunta. Ehkä rauhaisampi reissu, termari matkaan..
 Sounds like a plan!

***