Kevään ihme

Oikeasti,

auringon voima on ihme. Tänään puutarhassa aukesi viimein ensimmäinen Scilla, lisäksi aukeamassa ovat sinivuokko ja ruukussa talven yli kitkuttanut orvokki. Ihanaa! Krookuksia mulla ei ole kuin joitain yksilöitä, pari kukkii, naapurista löytyy värikäs sikermä.

Käytiin eilen kaverin ja koiriensa kanssa aamukävelyllä. Siitä poiki sellainen vaikutus, että saunan jälkeen alkoi nukuttaa jo yhdeksältä. Mietin - miksi ihmeessä jumittaa hartiat säpsähtelemällä sohvalla tv:n valossa puolinukuksissa - ihan sama mennä nukkumaan.

Heräsin kuudelta! Jo neljän maissa oli ensimmäinen valveillaolon pilkahdus mutta kuudelta täysvirkkuus. Mahtavaa. Jos on mahdollista, on hyvä seurata oman kropan rytmiä. Mulle se tällä hetkellä onnistuu ja se on kyllä harvinaista luxusta.


***

Niin! On tullut reissattua. Syötteellä mökillä, Etelä-Pohjanmaalla ihastelemassa joutsenten kaakatusta ja nyt vielä Savukoskella, josta palauduin perjantaina. Otti tovi tottua kaupungin eloon, ällistelin suurin silmin ihmisiä kaupungilla. Niin erilaisia hahmoja ja vaatteita!

Lauantaina urakoin kolmisen tuntia puutarhassa ja se oli ihanaa. Nythän se vielä on. En jaksa vielä ajatella sitä, kun hurmio hiipuu, hmm.

Puutarhassa on parasta huhti-kesäkuun välinen aika. Ehdottomasti. Sitten sitä alkaa ajatus lepattaa ihan muissa jutuissa, helle hyydyttää, ensimmäiset ränsistymiset näköpiirissä.. Mutta toisaalta siemenestä kasvatetut ilahduttavat kukinnallaan.

Kesä on paras silloin, kun se on edessä. Piste.


***

Mitä jaksoin tehdä tänään:

*Hoitaa työasioita
*Rentoutua puutarhassa

Mitä en jaksa edelleenkään tehdä:

*Ruotia eteenpäin vaate/paperi/kirjapinoja
*Listata lukemiani kirjoja (useita, hyviä!) blogiin
*Tutkailla reissukuvia (säästän huonolle kelille!)

Ulkona paukahti siihen malliin, että loput Lapin kamat taisivat saapua Konkarin kyydillä - moment!

Tjaahah.
Ehkei ihan vielä.
Hurjien pikinokkien äänestä ei voi erehtyä.

Lähdenpäs pihalle puuhailemaan ja odottelemaan vaatekasseja ja suksia saapuvaksi.

Maanmainiota vapun odotusta!


***

Kuvia lumisesta Lapista

Vauhti kiihtyy!

Kevät on lempivuodenaikani jolloin aktivoidun monella rintamalla. Tavoitteena on viettää vähemmän aikaa tietokoneella ja tv:n ääressä, mikä yleensä onnistuu ihan luontevasti. Mutta tietokoneella olisi ihania kuvia Rivieran reissusta ja Lapista..! Tämän lumisen ja aurinkoisen viikon kunniaksi muistellaanpa siis muutaman kuvan avulla viime viikkoista Lapin reissua.

Matkalla pohjoiseen..

Tämmöistä tessua moikattiin Rovaniemen kupeessa!

Illan viimeinen kajo, mökille enää poronkusema.

 

Avanto.

Peace!

                                                                         ***

Ihana tuli. Lämpöä.

Meitsi!

Ukkometso kävi täällä.

Konkari ja pikinokka edellä, kameran räplääjä perässä.

Kuin järvellä, hangen jäähileinen pinta kimmeltää.

Ruokaa.

Pikinokka söpistelee. "Apuna" suomustamassa.

Pikinokalla on asiaa.

Hei, lettuja!

Viimeinen hiihtokeikka, kantohanki. Ah onnea!

Ihana taukopaikka käkkyräpuulla.

Ei lisättävää.


***

Korpin kutsu

Terveisiä Lapin mailta! Tultiin eilen sunnuntaina. Matkalla nähtiin sulaa tietä, vesisadetta, räntää, ilta-auringon kajastus viiruna taivaanrannassa ja lopulta puolikuu. Matkan aikana meitä kestittiin hyvin ensin Rovaniemen kupeessa ja sitten vielä mökkikunnassa. Kiitos neiti J ja Roin mökkitiimi!

Aamu valkeni poutaisena mutta tuulisena. Toinen mökkeilijä paineli jo riistalaskentaan, itse aloitin päivän aamusivuilla.
Ei tekosyitä! Eipä tuo 4 sivua loppujen lopuksi niin pitkästi ole, mutta kyllä se silti oman aikansa ottaa.

Kestityspaikan numero kaksi iltakahvi oli mulle way too late, uni tuli vasta 3 maissa. Kokeneempi kahvittelija totesi että hänellä sama, mutta kossupaukku tasoittaa tilanteen. Hyvä tietää jatkossa.

Plussan puolella on kelit täälläkin kuten koko Suomessa, mutta yö oli tähtikirkas. Parin päivän päähän, ke-to kieppeille luvattu napakampia yöpakkasia. Nyt otetaan tuntumaa suksiin ja ulkoillaan ja saunotaan niin paljon että ensi yönä nuijanukutus.

Korppi liihotteli äsken ohitse, taidankin lähteä ulos nuuskimaan tuulia ja fiilistelemään lunta ja talvea. Ehkä näen vielä korpinkin, tai kuulen sen äänen.

Erämaan kutsun!

***

Eka harmaa hius

Se on löytynyt.

Mulle oli tähän asti hieman epäselvää, tuleeko meikäläisen värisille henkilöille harmaita hiuksia, mutta nytpä se tiedetään. Ihan edestä, just keskeltä päätä hiusrajan ja jakauksen risteyksestä sojottaa hieman mutkitteleva harmaa tai melkein valkoinen tynkähius. Höh! No olipas tosi rankkaa tää reissusta paluu ja koko elämän pohtiminen.

Oma väri on nykyään aika aneeminen, mutta olen pohtinut jättäväni raitojen kanssa hästäämisen? Hiukset olisivat omalla värillä paljon kimmoisammat ja kiharajuttuja ois helpompi tehdä. Ja näemmä näitä raitojakin nyt on tulossa omasta takaa. Hmm.

Herra P kanssa Roomassa istuessani oli hauskaa kun hän jutteli tarjoilijan kanssa ja kävi ilmi, että herra P on kotoisin Sisiliasta, Palermosta. "Mutta olet niin blondi!" Ei erityisen blondi suomalaisittain..? Mutta sisilialaisittain - keskiruskeat hiukset ja suuret tummanruskeat silmät. Taitaa Sisilia olla pikimustatukkaisten kotimaata.

Joten, jos alkaa tuntua olo hailakalle niin Italian suunnalla ainakin menee vielä blondista.
Pitipä se tämäkin päivä nähdä. Kerran se vain kirpaisee - kirpaisi.

***

Reissu-uutisia! Pääsen Lappiin hiihtelemään (?), valokuvailemaan, mökkeilemään viikon päästä. Meni justiinsa hienosti henkilötekniset ja logistiset kuviot, olen toooosi iloinen. 

Great!

***

Joulu Lapissa

Happy New Year!

On jo vuosi 2014, aika rientää omalla vääjäämättömällä painollaan. Seuraavaksi aletaan odottelemaan helmikuista Rivieran reissua, sitten maaliskuun parhaita hiihtokelejä. Sen jälkeen häämöttääkin nurkan takaa kevät! Kaikkea sitä ennen, palataan kuitenkin hetkeksi joulun tunnelmiin.

Facebookia jälkikäteen selaillessa on tajunnut miten mahtava joulu meillä oli Lapissa. Pidin joulun sometaukoa tai oikeastaan - viimeisen somettoman joulun. Ostin kamulta älykännykän johon pitäisi lähteä hommaamaan kortteja kunhan tässä ehtii.

Mutta varsinainen syy joulun ihanuuteen oli oman perheen lisäksi LUMI. Sitä oli 50 cm ja se oli pehmeää, valkoista, puhdasta, kaunista - hattaraa! Suurin osa Suomesta vietti mustaa tai vihreää joulua.

Aatonaattona ajeltiin melkein 500 km ja alkuillasta saavuttiin perille mökille, jossa vanhemmat jo olivat. Otettiin iltapalaa ja pelattiin korttia. Peli on nimeltään papana. Perinteet kunniaan!

Jouluaattona tuotiin joulukuusi pirttiin pienoiseen ja ulkoiltiin, sekä saunottiin. Illalla syötiin hyvin. Ja jaettiin lahjat! Sitten pelattiin korttia, taas. Papanaa. Oli kivaa. Kappas kun maanantaina tärähti pronssia ja voitin murskalukemin tiistain turnauksen.

Joulupäivänä kävin hiihtämässä ja illan huipentumana käytiin porukalla naapurissa laulamassa.

Tapanina tein päivällä puuhommia (erityisesti syttöjä / kiehisiä!) ja keittiöhommia. Illalla istuttiin nuotiolla, juotiin hieman rommia ja laulettiin kaksiäänisesti äitin kanssa. Nuotion jälkeen pelattiin sisällä jälleen korttia, veli voitti tällä kertaa. Yleensä isä voittaa suurimman osan turnauksista, hämmentävää. Minä voitin tällä kertaa kaksi kolmesta. Mutta - siinä vaiheessa kun veli analysoi omaa voittoaan - kaksi aiempaa turnausta olivat mystisesti pyyhkiytyneet hänen muististaan ;)

***

Muutamia tunnelmakuvia polttopuista, joen avannosta joka talvella ainoa veden lähde, metsästä ja nuotiosta.

Jokiveden maku on todella raikas - ei makua ollenkaan.

Olipa ihana joulu!

***