Loppuelämämme ensimmäinen päivä

Elämä nakkelee...

Kun odotat riisipuuroa,
se antaa kaurapuuroa.

Kun haluaisit silittää kissaa,
naamaasi rientää nuolemaan koira.

Aina menee hieman eri tavalla kuin kuvitelmissa.


 ~

Vuosi vaihtui!

Ihanassa seurassa, perinteisessä porukassa ja toisessa perinteisessä porukassa jatkoilla. Iltaan mahtui hauskoja hetkiä ja ripaus ankeuttakin. Tällä kertaa ankeuttaja iski toisen henkilön suunnalta. Läheisen suunnalta.

Surullista,
harmillista,
pettymys.

~


Silti koen, että tuleva vuosi - tämä vuosi - tulee olemaan täynnä ihmeellisiä asioita.


Kohtaamisia,
yllätyksiä,
reissuja,

töitä,
kokemuksia,
puuhailuja.

Aikaa läheisten kanssa.


Kokkailua,
valokuvausta,
ulkona liikkumista.

Kummipojan kanssa laatuhetkiä.


***


Näin totean tänään:


Kiitos 2014.

Vuodelle 2015 toivon ja toivotan rohkeutta elää oman näköistä elämää!

Reilu vuosi sitten mietin, että kunpa uskaltaisin lähteä julistamaan positiivisuuden ilosanomaa. Silloin se tuntui vielä ihan utopistiselle, varsinkin kun positiivisuus oli itselläkin hakusalla. Mutta nyt, positiivinen ajattelu, kannustaminen, positiivisen ajattelun terveysvaikutukset jne. ovatkin "pinnalla".

Kun vähiten jaksaisit ajatella koko positiivisuutta, tarvitset sitä eniten. 


Niin minä olen selvinnyt.

Onnellista uutta vuotta!


***

Peipon laulua

Totta se on.

Toissapäivänä olin kuulevinani kaukaa peipon laulua mutten ihan päässyt selvyyteen oliko kyseessä kaukainen peippo vai vilkas mielikuvitus. Tänään raotin ulko-ovea lehdenhakureissulle ja lähimmästä koivusta raikasi peipon riemua uhkuva laulanta. Ihanaa, hurjaa, uskomatonta - peippo laulaa lakeuksilla maaliskuussa! Myös hieman huolestuttavaa, miten pienet sankarit selviävät luvatusta kylmemmästä jaksosta. Ehkä pääjoukko on vielä lämpimämmillä mailla fiilistelemässä.

Mutta - nyt ei murehdita vaan tällä viikolla palataan positiiviseen ajatteluun! Eilen iski joku erikoismelankolia. No, kaikki tunteet ovat osa elämää. Let it be.

***

Tällä viikolla on pienimuotoista suhailua maakunnan ja kaupungin välillä. Olen pikinokan seuralaisena kotikonnuilla, sitten piipahan kaupungissa tuplaseminaaripäivässä jonka jälkeen palaan ruokakupin kuskaajaksi ja flexin varteen. Sitten käy matka isien maille vielä astetta eteläisempään maakuntaan.

Tänään on näköpiirissä meilihommia useampaan eri suuntaan. Laittelen tarjouksia ja ehdotelmia tietyn työn sisällöistä. Tuntuu että kaikki muutaman vuoden aikana siunaantuneet kontaktit poikivat töitä tälle kesälle. No, hyvä niin. Takana rennompi jakso ja virtaa piisaa. Hienointa on se, että todennäköisesti pääsen laajentamaan tekemisiäni pitkään ja hartaasti haaveilemiini suuntiin. Erittäin monipuolinen kesä tulossa useine työ- ja vapaaehtoistyöproggiksineen.

Eilen tuli käytyä kahdella lenkillä. Ensin dalmatialaisneitokaisen hurmaavassa seurassa ja illemmalla ennen saunaa pikinokan kanssa. Mahtava homma. Kunpa tämä aktiivisuus nyt asettuisi pysyvästi osaksi elämää. Olenkin laittanut itselleni positiivisen ukaasin, kesät ja kesä mennään luontaisesti lisääntyvän aktiivisuuden merkeissä - mutta jos tahti uhkaa syksyn mittaan hyytyä, nappasen tuttua personal traineria hihasta.

Okei, nyt laskeskelemaan ja tekemään tarjouksia.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

***

What a day..!

Olipas erikoinen päivä.

Hieman hämmentäviäkin asioita tapahtui, mutta nyt haluan ehdottomasti muistella päivän kivat jutut lyhykäisesti. Juttelin eilen kaverille, että pitäisikö tällätä vakikahvilan seinälle lappua jossa etsitään ranskan kielen juttukaveria. Well indeed! Tänään törmäsin (yli) neljään tyyppiin, jotka puhuvat ranskaa. Yksi pariskunta, joka asui Nizzassa ja oli palaamassa sinne kolmen päivän päästä. Kovasti kuulemma jo ikävöivät kotia ja kauniimpia / parempia ilmoja. Nythän täällä on ollu tosi kaunista, keväistä mutta voin kuvitella ettei aiempi helmikuinen vesisade ole kohottanut fiiliksiä.

Hetken päästä puolestaan iloinen lauma opiskelijoita pelmahti viereeni ja koko kahvilan täytti äänekäs ranskan kielen sorina. Hetimiten puutuin keskusteluun, samaten takanani istunut likka jonka ääntämiseen mulla ois kyllä pari pikkuvinkkiä.. Ja luultavasti hänellä mun kielioppiin : ) Porukka alkoi itse asiassa harmittelemaan että milläs kielellä he kohta juttelevatkaan omia juttujaan, kun kaikki puhuvat ranskaa.. Siinä vaiheessa aktivoiduin lähtötouhuihin, eiköhän noihin sankareihin törmää vielä toistekin. Peace.

Kaupunki oli laajalti hiekoitettu ja paikoin loskainen. Tämä yhdistelmä pyyhki tehokkaasti loput koirankakat kenkieni pohjista. Oikein hieno homma.


***

Päivässä oli kyllä monenlaista kohtaamista ja mielialaa, hmm. Pitäisi vain koittaa pitää yllä se reissuissa ehdoton pitkäjänteinen kärsivällisyys ja positiivisuus. Miksihän se pysyy siellä niin paljon helpommin yllä? Ehkä siksi, että sitä on siellä niin irrallinen nappula eikä voi oikein vaikuttaa muuhun kuin omaan tekemiseensä.

Täällä on paljon isompi paletti hanskattavana. Koko elämä - josta reissu on kuitenkin jonkinlaista lomaa tai todellisuuspakoa.

Syvä hiljaisuus.


***

Tänään saunotaan! Otetaanpa siitä ilo irti big time. Meikän ulottuvuuksilla on niin luksusta pestä hiukset suihkun alla avoimessa tilassa, eikä naftissa suihkukopissa. Kävin myös kaupassa ja tein testimielessä temput banaaneille. Katkaisin niistä päät ja ajatus ois, että josko banaanikärpästen synty hiipuisi? Ei mitään hajua tehoaako. Päät kieputin tiukasti sanomalehtipaperiin ja asettelin kompostin syvyyksiin. Raportoin tästä innovaatiosta ja sen toimivuudesta myöhemmin.

Haluan laittaa loppuun jonkun yleispätevän lauseen, olkoon se vaikka:

Oma maa mansikka, muu maa mustikka.


***