Ihana aamu maalla

Heräsin puoli kahdeksalta. Sain unen päästä kiinni vasta puoli kahdelta, joten olo oli hieman tokkurainen. Ajattelin että olo kohentuisi pienellä aamukävelyllä.

Eilen oli hautajaiset eteläpohjalaiseen malliin. Väkeä oli todella paljon - en ole ikinä ollut noin isoissa hautajaisissa. Hautajaiset tuntuivat paikoitellen jopa juhlille, kun sympaattisissa ja värikkäissä puheissa muisteltiin edesmennyttä persoonaa. Illalla todettiinkin että teeman huomioiden oli kyllä hieno päivä. Suuri suku ja laaja ystäväpiiri olivat kokoontuneet kunnioittamaan vainajan elämäntyötä ja muistoa. Hautajaisten jälkeen kerättiin kasaan kynttilät ja virsikirjat, pakattiin kukat ja kuskattiin loput ruuat kolmella autolla leskimummon luo. Tänään lähisuku menee kirkkoon ja sitten kokoonnutaan lesken luo porukalla syömään.

Suru ja kuolema ovat Suomessa jotenkin on off juttu. Joko tilanne on täysin päällä tai mielellään täysin ohi. Ihmiset osaavat suhtautua akuuttiin surutilanteeseen ja tavanomaisen positiiviseen elämäänvaiheeseen - mutta suruprosessit ja kuoleman pohdinta muuna aikana tuottaa lievää hämmennystä. Suru ja kuolema eivät kuulu arkeen - mieluiten ei!

Itse olen nostalgian, melankolian ja haikeuden vankkumaton kannattaja läpi elämän. Juurissani on pisara karjalaisverta ja haaveilenkin itkuvirsien opiskelusta. En ymmärrä, miksi haikeus tai suru pitäisi siivota elämästä. Se vain kuuluu suomalaiseen sielunmaisemaan, eikä asia siitä muuksi muutu vaikka kuinka laukattaisiin halpalennoilla drinkkejä juomassa etelässä.

Sininen hetki on ja pysyy meissä.


***

Kun astuin pihalle pikkaisen ennen kahdeksaa, minua tervehtivät joutsenten kaukaiset kaakotukset. Ääni kuulosti siltä kuin muutama joutsen olisi vaihtamassa paikkaa kilometrin tai parin päässä olevalla lammella. Lähdin lompsimaan peltotietä ja seuraavaksi kohtasin teerien pulinakuoron. Hassua - pystyin täysin kuvittelemaan teeret edessäni soitimella vaikka niitä ei näkynyt mailla halmeilla. En päässyt täysin selvyyteen, tulivatko teerien äänet yhdestä vai useammasta kohteesta, mutta tasainen pulina loi hienon äänimaiseman aamukävelyyni.

Peltotien ja pikkutien risteykseen, perinteiselle paikalle oli rakennettu iso pääsiäiskokko. Käännyin oikealle ja tulin pientä hiekkatietä sillalle, johon pysähdyin. Raaks raaks, naakat pitivät konttoria joen rannassa komeassa haapametsikössä. Kauempaa pellolta kuului töyhtöhyyppien naukaisuja. Koivujen takaa häämötti pikkuinen puinen rantasauna, joka on antanut monet makoisat löylyt.

Joen rantavedessä lipui mustavalkoinen lintupariskunta, jonka määrittely jäi epäselväksi. Otin tärkeänä sillalta videon, kunnes tajusin etten ollut vielä painanut rec nappia. Onni onnettomuudessa - nauhoitin 360 asteen turneen sillalta uudestaan ja kiuru järjesti juuri silloin ilokseni riemukkaan konsertin. Teerien pulina maisemassa laimentui hieman, kun jossain pärähti taustakuoroksi joku maatalouskone tai jäähdytin.

Luonnossa kiertokulku, elämä ja kuolema ovat niin selkeästi läsnä. Itse laskeskelin eilen että olen ollut yhteensä kuusissa hautajaisissa. Oma isomummo, toinen oma isomummo, ainokainen ukki, lapsuuden hoitotätini, kotipaikkakunnan "toisen perheeni" naapurin isäntä - ja nyt nämä eiliset hautajaiset. Kuudet hautajaiset - joista olen puhunut yhteensä neljissä hautajaisissa! Kai se joku sanomisen vimma on vaivana.

Olen kokenut hautajaiset lohdullisena, hienona juhlana. Tosin, myös äärimmäisen surullisina silloin kun hautajaisten ajankohta on päässyt yllättämään. Itse olen päässyt kuoleman suhteen helpolla ja lähipiirini on terveenä. Osaan olla siitä todella kiitollinen.


Kesä lähestyy - tehdään tärkeiden ihmisten kanssa mukavia asioita!

***

Ajatuksia reissun loppusuoralla

Viimeinen ilta Roomassa. Hieman haikeaa.

Takana kahdeksan tuntia kavelya: nahtavyyksien ihastelua, ostoksia, tapaaminen herra P kanssa, keskustelua maittavan pasta-aterian aarella, suunnan tarkistuksia, paluu edellispaivan kivoille reiteille, supersuositun gelatopaikan lyhyt jono (jee), limonen ja omenan eli melan maistelua  : )

Matkan loppua kohden olen paassyt hieman liiankin hyvin vauhtiin budjetin kannalta. Rooman ja Italian antimet todella houkuttelevat, seka ruokailu- etta shoppailumielessa. Kylla taalla saisi mainiosti aikaa ja rahaa kulumaan. Paluuni Roomaan on virallisesti varmistettu tanaan, kun heitin kolikon Fontana di Treviin. Jes!

Joskus kotipuolessakin olen huomannut, etta valintoja tehdessa paan sisalla keskustelee rennompi ja jarkevampi mina. Toinen on aika easy tapaus ja tekis kaikkea hieman hopsompaa, toinen on motkottajatyyppia joka muistuttelee elaman realiteeteista. Hostellille palatessa olin tunnistavinani jopa nelja eri keskustelijaa..

Nautiskelija:
Ah, ihana Trastevere! Voisi kayda iltakavelylla, ehka loytyisi viela joku kiva artisokka-ateria? Enta jos italialainen kamppiskin haluaa lahtea syomaan, viela ei ole nalka mutta illalla - joo!

Laiska:
Hei oikeesti, jaksaako enaa lahtea hostellilta mihinkaan.. Onhan tassa rampattu. Kellokin kohta seitseman.

Jarkeva:
No mutta, entas jos kaydaan lahikaupasta pikkuherkut iltapalaksi, pieni leipanen ja kaikkea mita siella oli, palanen tryffelijuustoa, sita vihermossoa ja pari oliivia? Kuulostaa hyvalta, ei maksa paljoa ja kiva tukea symppista kauppiasta. Ja hei - vois pakata rinkan nyt jo illalla hyvin ja tallata reppuun vain valttiskamat ja huomisen vaattetkin jo kattoa valmiiksi?

Ekologinen:
Niin, tulikos tassa kellaan mieleen etta rinkassa on viela sita aprikoosijuttuakin jaljella? Siinahan sita ois iltapalaa.

Pattitilanne. Vessahata pakotti hostellille ja kaikki vaihtoehdot jaivat viela avoimiksi.. Giovannin matkakirjoissa kehuttu ravintolakaan, joka ihan vieressa ei ois paha ratkaisu. Huomenna sita on tassakin asiassa viisaampi.. Oijoi.

***

Paluu kotiin, huomenna. Varmasti nailla maisemien vaihtumisilla on osuutensa siihen, etta ei oo paassy happanemaan tunnelmat minkaan paikan suhteen. Eniten mulla jai kaipuuta Ranskaan yleensa ja Ventimigliaan Italiassa. Myos Rooma on ollut ihana. Uskon etta kaikkiin naihin paikkoihin tulee palattua viela - useinkin. Ja tiuhempaan tulevaisuudessa kuin viime vuosina.

Sattuneista syista mulla on elamassa enempi vapauksia kuin monilla muilla ikaisillani. Toita pitaa tietysti tehda ja asuntolainaa lyhentaa, mutta muuten taman elaman saapi suunnitella aika lailla oman  maun mukaan. Which is nice. Kaikille se ei ole ollenkaan niin sanottua. Erittain suurelle osalle maailman naisista edes mitenkaan mahdollista.. Selan takana taulussa Virginia Woolf, hmm..

***

Mika on parasta paluussa kotiin?

Puhdas hyva vesi, hanasta. Yleensakin tietty puhtaus, ihana lumi.
Ei huivin tai hilavitkuttimien tyrkyttajia.

..Pitiko keksia useampia?
Nojoo, tietyt ihanat jutut ja ihmiset kotona tietysti.
Sauna ja pyykkikone rokkaa big time!

Mita tama reissu muutti?

No sen, etta haluan taas matkustaa enemman. Ja haluan jatkaa taman blogin pitoa. Vaikka retket Suomessa ei oiskaan niin upeita, kuin oleskelu taalla etelan mailla, niin kylla ne silti on tarkeita, minulle. Retkia voi tehda tosiaan sinne  paan sisalle, Suomessa, ystavien kanssa, ihanaan kahvilaan, ehka sinne vaatekomeroonkin  : )

Kannattaa ajatella laajasti. Siina on se riski etta kuviot pienenee paluun myota, mutta juuri nyt en oikein usko siihen.. Tulossa on monenlaista sapinaa Hailuodossa, lahiruokamarkkinoita, Siivouspaivaa, villiyrttikeikkoja,  Oulun saunaa, hankeideointia, kekripukin tulevaisuuden pohtimista..

Taivaskaan ei ole rajana.

***