Puutarhan lumoa

Viimeisiä toukokuun päiviä.
Viimeisiä kevään hetkiä.


Puutarha on omasta mielestäni ehkä juuri kauneimmillaan.

Kevätkaihonkukka ja esikot kukkivat,
luonto uhkuu ja puhkuu hiljaista voimaa,
syreenit ovat nupulla.

Mahtavin kukoistus on vielä edessä,
kaikkialla vihertää,
värit ovat vielä

herkät
ja
heleät.


Niin kaunista, niin rauhallista.

Kesä täynnä lupausta edessä.

On saatu paljon sadetta ja ilmat ovat olleet suhteellisen viileät. Kevät on kestänyt ennätyksellisen pitkään. Olen nauttinut täysin siemauksin. Nyt olen kuitenkin valmis kesän tuloon.

En todellakaan ole kaivannut toukokuun helteitä, pidän vaihtelevista säistä. Kaikki sateet ovat luonnolle ja puutarhalle nyt hyväksi.

Sunnuntaina painun palstalle ja todella harvoin pääsee kylvämään niin, että maa on vielä reilusti kostea, mutta myös riittävän lämmin. Nyt näyttää hyvältä. Palstalle tulee taas herneitä, härkäpapua ja muita papuja sekä hieman kukkia. Ehkä isommalle alalle kuin viime vuonna? Jos tilaa riittää.

Haaveilen, että palstakamut ovat aloittaneet palstat niin, että pääsisin itsekin pienellä soirolla ojan / vattupuskan puolelle. En ole ollut viime vuosina palstalla kovin aktiivinen, mutta nyt tuntuu, että aikaa ja inspiraatiota olisi.

Jos käyn yksin palstalla, arvostan sitä, ettei koko ajan tarvitse kälättää - joten ojanreuna antaisi kaivatun etäisyyden innokkaasta naapuripalstan tädistä. Tavallaan tosi tylyä, että palstalle tulee uppoutumaan omiin oloihinsa - mutta hei, asun rivarissa. Kaikki puutarhassa tekemäni on yleisen katseen ja toistuvan, iloisen kommentoinnin kohteena.


"Puutarhahommissa?"

Kyllä.



Aurinkoista viikonloppua!


***

Puutarhapäiväkirja 2015

Listaan muutamia päivämääriä.
Kattavaa koostetta ei tule, mutta kunhan nyt tärkeimmät seurantaan / muistiin.

Ulkona on maalis-huhtikuun peruja narsisseja ja 20 orvokkia, sekä ruukuissa keijunkukkaa ja rönsyansikkaa. Koristeina tuijasta leikattuja oksia.
Yksi yhdistelmäpläjäys: lahopuutarha/istutuslaatikko.

Sisällä on kylvettynä eka satsissa (29.3.):
*tomaattia, basilikaa, kolmea tagetesta -> koulinta erittäin myöhässä, venynyttä sakkia -> koulintajutut nyt aseteltu valmiiksi. Pitää tapahtua asap!
*haisusamettikukkaa ja elefanttiheinää -> aikataulu parempi, kylvetty 19.4.

Hmm - katsotaan miten näiden muiden kanssa käy = syönkö versoina, ehdinkö enää uusintakylvöjä..
*Lehtikaali, vuonankaali, lamopinaatti, mangoldi kylvökokeiluina (maaliskuun loppu = liian aikainen)

27.4. saatu yrttihylly ja norsukukkapylväs - beautiful!

Tänään
28.4. kylvetty isot auringonkukat - hoksasin niille helposti tuettavan / näyttävän / tervetuloa / näkösuojapaikan terassin ja aidan kupeesta! -> vaatii kevyet pohjatyöt ja ruusun jonkinlaisen tuennan sekä hillitsemisen = win-win!
28.4. saatu Limingasta hopeahärkkiä, istutettu ruukkuun
28.4. ostettu Lidlistä kukkasipuleita, keltainen lajitelma,
*istutettu isoon ruukkuun 1 daalia (reunoilla härkkiä)
*isoon ruukkuun 3 liljaa, 10 gladiolusta, 5 freesiaa -> kommentti 3.5.: ollut öitä sisällä/ulkona
(aika tiuhaa, kokeilen intensiivistä hoitoa köh!..)

*sekä istutettu 3 sinipiikkiputkea paahdepenkkiin
*sekä istutettu päivänliljapenkkiin noin 15 Allium moly keltalaukkaa sekä vanhat helmihyasintit n. 10 sipulia ja 5 pikkusipulia -> seurantaan, miten nousee -> pikkuisen laitoin kompostimultaa, päällimmäinen kerros höttöneulasmössökompostisekoitusta -> vaihdetaanko vielä pintamultia parempiin?

Huh! Toivottavasti tämä innostus nyt kestäisi:
siemeniä, multaa, ruukkuja ja taimia kyllä on runsaasti!

*Joko 1.5. tai 2.5. tomskujen, basilikojen, Tagetesten koulinta (pahasti myöhässä!!!)
*Joko 1.5. tai 2.5. heivasin kokeeksi yhden pienen kaalipurkin pihalle, vielä elossa

2.5.:

*juhannusruusun siistintä
*koekylvö portinpieleen: jättiauringonkukkaa, parsaa, lehtikaalta ja pari mangoldia reunaan väriksi
*kokeeksi otettu pari pistokasta P&P mustaherukasta 2.5.
(HOX! 4 oksaa eli taivukasta juurrutettu takapihalla, tarkoitus siirtää etupihalle ja harkinnassa koittaa kasvattaa runkomaiseksi, jos sopiva tila löytyy ja onnistuu)

3.5.:

*violetin syreenin siirto, juurelle keijunkukkaa, hanhikin leikkaus
*yleinen lehtien siistintä, sitruunamelissa on talvehtinut!
*vuorenkilven pönkkäys (tyvelle/alle/väliin risuja, multaa jne.) ja siistintä
*Hopeahärkin valeistutus toistaiseksi, syreenin kuoppaan
*kokeeksi otettu pari pistokasta valkoisesta syreenistä 3.5.

14.5. "mennessä":

*jo kukkinut: scilla,
*lähes kukkinut: helmihyasintti, parvitulppaani, pieni violetti esikko, sinivuokko
*parhaimmillaan kukkii nyt: vuorenkilpi, kevätkaihonkukka, mukulaleinikki, kevätlinnunsilmä, tetenarsissit
* -> taantunutko? helmihyasintti? ei oo näkyny, no onneksi takapihalle täydennetty

*ostettu valkoinen kevätkaihonkukka, kaksi esikkoa, kaksi keijunkukkaa, istutettu (metsäbongaus olikin tiarellaa..!)
*ostettu Pohjantähti köynnösruusu ja duunattu sille ristikko
*siirretty humalaa aidan vieriin x2, jee = näkösuojaa
*pienitty isoa pihlajaa, istutettu kukkapenkkiin minipihlajan taimi kokeeksi (muotoilukokeilu) sekä tehty karsitusta pihlajasta hyviä tukikeppejä
*metsäbongattu ja siirretty akileijaa, sekä lisää tiarellaa
*metsäbongattu mm. kevätvuohenjuurta, ei siirretty vielä
*siirretty pari kotkansiipeä, äimistelty rusopajuangervon juurien pituutta, huomioitu, ettei hanhikki taida uusiutua kunnolla


Aah. Nättiä on!











***

Henkilökohtaiset hullut päivät

Se on virallista.
Olen hullaantunut!

Tai miten sen nyt ilmaisisi. Olen ostanut 200 eurolla kamaa kotiin ja puutarhaan.

Mitä tuli tehtyä? Tuli tehtyä ihan järkihankintoja.

Pikkueteiseen kenkäkaappi, jonka johdosta huomenna tapahtuu kenkien suurkatselmus ja uudelleen järjestäytyminen. "Säästin" sen huomiselle, koska tänään oli upea ilma puuhailla puutarhassa.

Vessaan uusi matto, se on pehmeä ja turkoosi. Väri, joka ollut pitkään pannassa muutamastakin eri syystä. Ja ehkä hieman turhaan..?

Iik, mitä muuta? Joo - kertiskuppeja ja lautasia. En juurikaan harrasta niitä, mutta kyllä kerran kesässä voin harrastaa. 

Ostin myös peiton. Uuden, viileän kesäpeiton. Lahjoitin edellisen koirille, se oli jo ihan repaleinen. Vasta käyttöön ottamani uusi talvipaksuinen peitto käy pikkuhiljaa tukalaksi. Olisi ollut aika kiva ottaa se käyttöön syksyllä..?

Mutta ei.
Kitkutin vanhalla nostalgiapeitolla, loppuun asti.
Mentiin vanuihin, luihin ja ytimiin.

Lisäksi:
Multaa, siemeniä, ruukkuja, kukkasipuleita.
Ruokaa.

Huh - eihän tartte käydä kaupassa pariin viikkoon?
Jospa näillä pärjäisi!


Parhaat jutut:

Yrttihylly!

Tsekkailin sellaista edestä ja takaa - mutta loihen lausumaan kaverille, että onhan noita hyllyjä, tulee niitä vastaan. Ja enköhän heti eilen illalla saanut ihanan yrttihyllyn "joutavana" naapurista!


Parasta kaikessa:

Ystävyys.

Näin tänään vanhaa ystävää.
Hän - he - ovat kultaakin kallimpia.

Ystävyys on ihme.
Laskettiin, että ollaan tunnettu 26 vuotta.

Tein hänelle runon kauan sitten, se on vieläkin ajankohtainen.



***

helou frendi!

mä haluun olla

sun 
psykiatri
roskakori
frendi

forever?
maybe


***

What a feeling!

Joskus se vain tapahtuu.
Inspiraatio iskee!

Tänään se tapahtui puutarhassa. Minulla on iltapäivällä palaveri ja iltakokous, joten ajattelin että nyt voisin tepastella hetkisen pihalla. Mopo lähti käsistä ja oikein mukavalla tapaa.

Olen perustanut yhden istutuslaatikon, jonka juurella on lahopuureunus ja laatikon ja lahopuureunuksen välissä on pieni multakerros. Lisäsin siihen nyt keijunkukkataimia, pienoisia. Lisäksi istutin itse laatikossa orvokit kunnolla multiin, tuikin sekaan muutamia keijunkukkia ja viimeistelin koko komeuden kivillä ja ruukunsirpaleilla. Nice.

Leikkasin tuijan, tämä on ollut pitkään mielessä mutta oikeastaan tänä keväänä olen vasta perehtynyt tuijan rakenteeseen ja sielunelämään. Sehän oikeastaan neuvoo, mistä kohtaa kannattaa leikata. Jos leikkauksen jättää liian myöhään, tuijaparka kaljuuntuu sisältä. Mutta jos sitä typistelee tasaisesti, säilyy kaunis, pörhäkkä muoto ja tuuheus = peittävyys naapurin suuntaan. Latvakin piti katkaista, niitä oli kaksin kappalein, nyt kun tuija jotenkuten vielä oli yltämisen äärialueilla - tikkaat asento 3.

Tuijan kupeessa kurkottelee syreeni, joka selkeästi häiriköi tuijan kasvua. Raaka peli Ranualla: kun syreeni kukkii, leikkaan oksat maljakkoon ja ainokainen tuija saa tilaa levitä hieman. Syreenejä kun on - öö - kahdeksan kappaletta ja erinäiset taimipuskat päälle.

Eilen bongasin lähimetsästä mehevän Heucherakasvuston, jonka oikopäätä haalasin pihalle. Oikeastaan tiesinkin, että metsään on dumpattu sitä, mutta olin yllättynyt miten kauniina se oli säilynyt talven yli. Kun keräilin metsän pohjalta keijukukkaa ja rönsyansikkaa, loimme erinäisiä katseita läheisen omakotitaloasukkaan kanssa. Hän kaateli parhaillaan pensasaitaa ja kummallakin olisi varmaan ollut toiselleen sanomista, mutta kumpikin tiesi, että parempi, kun ei puhu mitään.

Tuo omakotitalojen rivistö on dumpannut metsään risua, lehtijätettä jne. kohta 30 vuotta ja se todella näkyy luonnossa. Onhan siitä se hyvä puoli, että jos innostun lahopuu(tarha)hommista, matsku ei tule loppumaan. Myös kiviläjiä löytyy kohtalaisia määriä. Luulen, että voisin perustaa koko puutarhani lähimetsän aineksista. Luultavasti teenkin sen. Hmm.

Täältä tullaan puutarhakarkulaiset, kivet ja lahopuut!


Nyt on muuten pakko mennä syömään. Ajattelin aloittaa pyöräilykaudenkin. Tän päivän kokouskohteet on kehnon sisäilman paikoissa, mutta siitä viis. Dunkkiskamppeet mukaan ja menoksi.

Ihastuttavaa tätä päivää sinulle!


***

Kevään ihme

Oikeasti,

auringon voima on ihme. Tänään puutarhassa aukesi viimein ensimmäinen Scilla, lisäksi aukeamassa ovat sinivuokko ja ruukussa talven yli kitkuttanut orvokki. Ihanaa! Krookuksia mulla ei ole kuin joitain yksilöitä, pari kukkii, naapurista löytyy värikäs sikermä.

Käytiin eilen kaverin ja koiriensa kanssa aamukävelyllä. Siitä poiki sellainen vaikutus, että saunan jälkeen alkoi nukuttaa jo yhdeksältä. Mietin - miksi ihmeessä jumittaa hartiat säpsähtelemällä sohvalla tv:n valossa puolinukuksissa - ihan sama mennä nukkumaan.

Heräsin kuudelta! Jo neljän maissa oli ensimmäinen valveillaolon pilkahdus mutta kuudelta täysvirkkuus. Mahtavaa. Jos on mahdollista, on hyvä seurata oman kropan rytmiä. Mulle se tällä hetkellä onnistuu ja se on kyllä harvinaista luxusta.


***

Niin! On tullut reissattua. Syötteellä mökillä, Etelä-Pohjanmaalla ihastelemassa joutsenten kaakatusta ja nyt vielä Savukoskella, josta palauduin perjantaina. Otti tovi tottua kaupungin eloon, ällistelin suurin silmin ihmisiä kaupungilla. Niin erilaisia hahmoja ja vaatteita!

Lauantaina urakoin kolmisen tuntia puutarhassa ja se oli ihanaa. Nythän se vielä on. En jaksa vielä ajatella sitä, kun hurmio hiipuu, hmm.

Puutarhassa on parasta huhti-kesäkuun välinen aika. Ehdottomasti. Sitten sitä alkaa ajatus lepattaa ihan muissa jutuissa, helle hyydyttää, ensimmäiset ränsistymiset näköpiirissä.. Mutta toisaalta siemenestä kasvatetut ilahduttavat kukinnallaan.

Kesä on paras silloin, kun se on edessä. Piste.


***

Mitä jaksoin tehdä tänään:

*Hoitaa työasioita
*Rentoutua puutarhassa

Mitä en jaksa edelleenkään tehdä:

*Ruotia eteenpäin vaate/paperi/kirjapinoja
*Listata lukemiani kirjoja (useita, hyviä!) blogiin
*Tutkailla reissukuvia (säästän huonolle kelille!)

Ulkona paukahti siihen malliin, että loput Lapin kamat taisivat saapua Konkarin kyydillä - moment!

Tjaahah.
Ehkei ihan vielä.
Hurjien pikinokkien äänestä ei voi erehtyä.

Lähdenpäs pihalle puuhailemaan ja odottelemaan vaatekasseja ja suksia saapuvaksi.

Maanmainiota vapun odotusta!


***

Neitsyen unelmia 3

Aloitetaan pienestä.

Laitan ruokaa ja imuroin. Olen tosi tyytyväinen siitä, että soijapihvi kypsyy suunnilleen saman aikaa, kuin puolikkaan kodin imurointi vaatii. Ihanaa! Imuria siirtäessä voi samalla kääntää soijapihvit.

Neitsytmäisesti olen täpinöissä lähiviikkojen useiden asioiden aikatauluttamisesta keskenään.
Se vaatii vain pieniä uhrauksia:

*en tapaa kamuja muutamaan viikkoon
*en tee mitään isoja koti/puutarha/palstahommia - koska niille ei ole aikaa

Josta seuraa se, että tänään, kun tietty atk-hommeli siirtyi sunnuntaille, koitan urakoida kotihommiakin. Siistailen ja kastelen puutarhaa, imuroin, laitan pyykkejä, käyn toivottavasti tekemässä loput palstahommat. Sitten ne olisi tehty - vähäksi aikaa.

Pointti on myös siinä, että mahdollisesti minulla on aikaa ja haluja tavata kamuja tai tehdä kotihommia - mutten sovi mitään etukäteen. Muuten menee robottielämäksi. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat lyhyemmän sopimisen tyyppiä - saavat nyt orientoitua siihen että minäkin vastailen

"Katsotaan onko fiiliksiä."
"Sen näkee lähempänä."

Hienoa, olen oppinut. Se on ollut pitkä tie.

***


Työhommat on aika kehno aihe - kenenkään kanssa. Todella harvaa aidosti kiinnostaa. Onneksi muutamaa sentään. Kun tekee töitä freelancerina, olisi silti hienoa - että pystyy hetkittäin nakkkelemaan työajatuksia muiden kanssa.

Jonkun kanssa.
Kenenkään kanssa?

Jollei muuta niin tykitetään tänne blogiin.

Työprojekteja on.
Ne ovat mielenkiintoisia.
Niitä on useita.
Olen ilahtunut ja innostunut.
Niistä saa palkkaa.

Kappas - koska olen ihan täpinöissä itse kaikista ihanuusjutuista, en jaksa hehkuttaa niitä esim. Facebookissa. En jaksa kuunnella niitä vastauksia joita tipahdellut vuosien varrella.

"Oi kauhia, onpa sulla monenlaista."
"Kuulostaapa haipakalle."
"Siis onko sulla joku adhd-kesä."

Joo-o. Kansi on nyt painettu vakan päälle ja pullauttelen paljastuksia sitä mukaa, kun joku on oikeasti niistä kiinnostunut.

Olen työtilanteestani onnellinen ja kiitollinen - ja sen tiedon pitää periaatteessa riittää läheisille. Sitten taasen verkostoille - tiputellaan sopivia valittuja faktoja riippuen siitä, minkä sektorin toimijaa kyseinen keskustelukumppani edustaa.

Tein äsken soijapihvejä, paahdoin mukaan horsmanversoja ja nakkelin päälle huuhdottuja voikukan nuppuja ja kukkia. Dijonsinapista ja kermaviilistä kastike. Huippumaukasta!

Ja huomiota hoo, aika pieni annos. Annoskokojen pienentäminen ja liikunnan lisääminen olisi se juttu - mutta mulla se lähtee alkuun ainoastaan silloin, kun on säpinäajat. Eli NYT.

Taotaan siis kun rauta on kuumaa. Ja silloin sitä vasta huhkitaankin kun monta rautaa hehkuu yhtä aikaa!

Aurinkoa ja iloa viikonloppuun!

***

Kuin uusi ihminen

Tänään heräsin jotenkin, hmm - turhautuneena.

Ehkä nelisen päivää enimmäkseen lepäilyä ei oo mun juttu. Jotenkin tuli sovittua minun makuun liian vähän ohjelmaa pääsiäiseksi. Vaikka olihan tuota silti:

*yhdet yövieraat
*kokolla ja kylillä käynti
*puutarhahommia
*kävelyllä useampaan otteeseen
*valokuvaushommia
*terassien siistausta
*yksi rahoitushakemuskin

Mutta silti. Eniten kai jäi kaihertamaan lapsuuden kotikulmilla poltettu kokko, johon oli koottu meidän naapurista kaadettuja, jo lapsuudesta tuttuja kuusia sekä minun kotipaikalta pari kaadettua koivua. Kokkoiltana nimittäin sain väliaikatekstarin että kokkohommat estynevät tuulen takia, eikä kaupunkiin jääminen siten niin harmittanut. Mutta - tänä aamuna kuulin sydäntä seisauttavan raportin. Konkari oli pyydetty turvallisuudesta vastaavaksi työnjohtajaksi. Kokko oli poltettu - ja se oli palanut 5 (viisi) tuntia. Kaikki siellä asuvat, minulle rakkaat ihmiset olivat olleet paikalla. Paitsi minä. Snif!

Kaupungin perinteinen kokko oli muutamasta kuusirisusta kyhätty hökötys, joka paloi osapuilleen vartin. Eipä silti, "kokkoammattilaisena" seisoin kunnioittavan välimatkan päästä kokosta eikä tietenkään lähellekään tuulen alla. Niin jopas, jostain alkoi haista tutuhko palaneen käry. Itse en nähnyt enkä havahtunut -  kunnes vieressä seisova mies totesi että sulla palaa hiukset. Voi elämä. Äkkiä käryä tukahduttamaan ja hanskaan jäi kymmenkunta hiuksenpätkää. Eipähän tarvitse käydä kampaajalla ohennusleikkuulla tälle kevättä.

Fakta on kuitenkin, ettei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan. Ja tässä on nyt ollut reissua ihan riittämiin - hautajaiset, Syötteen mökkivkl jne. Näin tällä kertaa. Ehkä tuosta vielä poikii uusi traditio ja pääsen joskus vielä mukaan. Yleensä meidän kulmilla ollaan kylän yhteisellä kokolla mutta nyt raivausmatskua oli niin paljon että oma kokko oli must. Pitääpä pyytää kokosta kuvia, niitä kuulema napsittiin. 


***


Mutta miten minusta tuli kuin uusi ihminen?

Kirjoitin aamulla turhautuneisuuteni päiväkirjablogiin ja sehän laimeni saman tien. Sitten painelin pihalle, josko sieltä löytyisi jotain akuuttia puutarhahommaa.
Löytyi!

Purin jo riittävästi elämää nähneen nikkaritaidonnäytteeni (kyhäelmän) eli ns. kasvatuslaatikon ja tein sen tilalle paljon tyylikkäämmän viritelmän jo olemassa olevista matskuista. Kunhan saan uuden viritelmän kasvun tielle niin kaivan arkistojen kätköistä kasvatuslaatikosta kuvan ja sitten tästä uudesta viritelmästä. Tämä kun ei vielä ole upeuden huipentuma mutta suunnittelin siihen krasseja ja orvokkeja. Paikka on pihan varjoisimpia joten ennustan siihen koko kesän jatkuvaa kukintaa. Grreat!

Niin? Ei turhauta eikä ärsytä enää mikään. Kuten ystävän kanssa juuri aiheesta keskusteltiin, melankoliset, turhautuneet ja ylipäätään negatiiviset tunteet kuuluvat elämään. Pitää vain koittaa kaivautua niiden taakse ja miettiä mistä ne mahdollisesti kertovat. Minulla ne tulevat yleensä silloin, jos on yksinäistä tai liian vähän ohjelmaa. Eli aika harvoin.

Ei todellakaan ole tarkoitus tehdä tästä mitään tuskailublogia ja toivon että nämä pähkäilyt eivät kuulosta liian raskassoutuisille. Ja, myönnän - pakkohan sitä ohjelmatonta aikaa on olla välillä! Tuo puutarhakyhäelmä särki silmää jo pari vuotta, mutten saanut nostettua käpälääkään (luen Tove Janssonin elämäkertaa..) sen suuntaan. Tänään aivan yllättäen, yhdessä tunnissa laatikko poistui autuaammille puutarhoille.


Turhautumisesta toimintaa!


*** 

Kohtuullinen kuulo ja muita luontaisetuuksia

Ihanaa, että kuulee lintujen laulun.

Ymmärrän sen jo tässä iässä. Toisessa korvassani on nimittäin kuulo heikentynyt. En meinannut ensin käsittää mistä on kyse. Jo vuosia sitten taannoisessa tapahtumatyössä yksi työkaveri motkotti minulle etten kuuntele. Kuuntelinhan minä, mutta hirmuhälyssä ääni tuntui puuroutuvan. Tietysti syyllistin itseäni, etten osaa keskittyä kuunteluun - yritin kyllä.

Hanketyössä oli kauhukseni tapana huudella huoneesta toiseen, ahdistuin siitä, kun tuntui että jatkuvasti sai olla hälytysvalmiudessa. Tunnollinen kun keskittyy koko ajan siihen ajatukseen, että ei kai jollain nyt ole mulle asiaa.. Työterveydessä otinkin asian puheeksi ja jonkinlainen järkytys, mutta toisaalta helpotus oli tieto, että toisen korvan kuulo on heikentynyt.

Onneksi kuulen kohtuudella vielä kaikenlaista. Mutta ihan korkeimmat äänet vissiin viuhuvat ohi ja kovat äänet aiheuttavat jonkinlaista kipua. Keikoille meno ilman korvatulppia ei enää tule kysymykseen. Hyvä tietää tilanne, osaan vaalia jäljellä olevaa kuuloa ja arvostaa sitä.
Mustarastas muuten lauloi tänään kävelyllä, ihanaa.

***

Muita luontaisetuuksia?

Monenlaista ajatusta pyörii taas mielessä. Mutta tällä kertaa pähkäilyn aiheena numero yksi - ovat puutarhajätteet. Asuinalueellamme on 80-luvun fiinien talojen rivistö, joiden tontti rajoittuu jonkinlaiseen yhteisnurmikkoon, kuusikkoon ja sen takana häämöttää kaupungin pajukkosektori. Pajukko on omatoimisesti valjastettu puutarhajätteen kaatopaikaksi ja minua jotenkin kutkuttelisi pikkaisen kartoittaa aluetta ja tehdä laskelmia

a) paljonko alueella peittynyt neliömetreissä
b) paljonko biomassaa on kuskattu metsään 30 vuoden aikana
c) mitä lajeja em. seurauksena metsään on pesiytynyt
d) mitä kokonaisvaikutuksia tällä on alueen kasvillisuudelle.

Ja! Mahdollisesti tarjota aiheesta juttua lehteenkin. Katsotaan.

Olisi kaikkien etu, että metsät pysyvät metsinä ja puutarhat puutarhoina. Jo nyt jättipalsami leviää huolestuttavasti alueella. Hitaammista valloittajista puhumattakaan, esim. yhteen kohtaan rönsyansikka on muodostanut 3 m2 kasvuston. Pitäisiköhän pyytää kaupunginpuutarhuria terassikahveille ja tutustumaan alueeseen? Hmm.

Puutarhassakin tapahtuu, omassani siis. Terassituolit on kiikutettu terassille,
pari tonttua ja yksi lyhty majoitettu varastoon. Narsississa kävi paksunpuoleinen kimalainen,
humala on kasvanut 3 cm ja ylipäätään luonnon voima ja auringon lämpö huimaa heikomman päätä.

Tällainen ihanuus on lähtenyt karkumatkalle naapurin pihasta.

Terassilla on nautittu jädekahvit ja täytyy todeta -

  onhan tämä mahtavaa aikaa!


***

Laidasta laitaan

Notta jopas.

Kyllä voi ihmisellä muutaman tunnin aikana poukkoilla mielialat.

Lähdin pyöräilemään narsissimestoille. Tosi kaunis aurinkoinen ilma ja parin päivän takaisten sateiden ansiosta ilman pölymääräkin oli kohtuuden rajoissa.

Jostain syystä mielessä kuitenkin pyörivät ikuiset kysymykset kuten:
*Mikä on elämän - tai minun elämäni tarkoitus?
*Onko minulla arvoa ihmisenä?
*Mikä on tehtäväni maapallolla, onko sitä?

Tätä peruskamaa joka alkoi lannistaa pientä ihmistä. No, niin pitkään on mennytkin hyvin että muutama alakulopäivä ei vielä aiheuta lopullista tappiomielialaa..

Kohde 1. Ei narsisseja. "Ei olla saatu."
Kohde 2. Narsisseja. Ruukkukoko 9cm, ruukussa muutama heiveröinen tupsu, nuput hakusalla. Meinas tulla tippa linssiin!

Taannoisilla keltaisilla päivilläkin kaupunki oli pullollaan narsisseja, miksen silloin ostanut niitä?

Tarinan opetus: Jos todella haluat jotain, ole ajoissa liikkeellä. 

Ostin 6 pikkuruukkua, joista vissiin saan muutamat mininarsissit vapuksi. Oijoi.

Paremmin ei mennyt kohteen 2 pihalla olevalla miehellä, joka totesi toiselle: "Tuli se saatanan lumilinkokin ostettua viime syksynä, kaksi kertaa käyttäny". Että näin. Ihan hyvinhän mulla menee.

Pyöräilin takaisin itselleni uutta reittiä, joka olikin suorin ja varsin ilmeinen, mietin oliko vanha puhelinluettelon kartta jota kuikuilin ihan ajan tasalla. Oli miten oli, nyt on uusi reitti tiedossa.

Tulin kotiin ja paraatipenkki tuijotti minua syyttävästi. No tosiaan, scillat ovat jo nupulla ja vanhat perennat rötköttävät raatoina niiden niskassa. Anteeksi!

Raivasin penkkiä ja siinä samalla tuli raivattua itselle parempi mieliala. Puutarhanhoito ja liikunta pitävät ihmisen onnellisena, taas se tuli todistettua.

***

Joku puhelu oli tullut, soitin takaisin puolihuolimattomasti. Lehden toimittaja kyseli vanhalle asemalle uusia käyttötarkoituksia. Koska olin ihan nälissäni, lupasin palata asiaan hetken kuluttua. Otin myös puhelun luottotyypille - nakeltiin ajatuksia ristiin ja rastiin ja siitähän alkoikin muodostua hieno paletti.

Tällaisia ajatuksia sinne tupsahti:

*Matkatoimisto: loungetila businessmatkustajille (Jatan idea!)
*Verkko: viimeisintä teknologiaa hyödyntävä verkostoitumiskahvila / kokoustilat
*Asema: tukikohta/kahvila/tstopalvelut jossa kaikesta vastaa tietysti
*Asemanhoitaja :)

Lisäksi matkailun infopiste on paikallaan vaikka varsinainen pääpaikka lieneekin uudella puolella. Hmm, nyt en muista enää yhtään mikä mua niin ärsytti tai masensi alunperin? Terassia putsaamaan - mars!

Terkuin Ninjapinja - kaupunkikulttuuriaktiivi.


***

Etelän herkkuja - slurps!

Okei!

Reissusta on kulunut pian kuukausi ja hetkittäin olen kyseenalaistanut jälkikäteen blogaamisen mielekkyyttä. Hetkittäin tuntuu, että pääkoppa on täynnä tulevan kesän suunnittelua. Eikä suinkaan huonolla tavalla, mutta niin, että kesäksi suunnitellut "tsäpinät" täyttävät sen osion aivoissa missä pyörivät kiinnostavat jutut. Siinä pyörityksessä yli kuukauden takaiset reissumuistot eivät ylitä inspiskynnystä..? Ihanaa, sain tän asian (aivojeni toimintalogiikan) purettua auki ja selvitettyä myös itselleni!   : )

Mitäs silloin tehdään kun joku juttu ei inspiroi? Laitetaan itselle houkutuslintusia. Tiedän kyllä tasan tarkkaan, mitä ne itselleni ovat. Olen nyt johdattelemassa itseäni terveellisemmän ja niukemman syömisen kulttuuriin ja jonkinlaisena puhdistautumisriittinä ja paastoaikaan laskeutumisena lienee soppeli sauma muistella aikaisempia herkkuja ja nautintoja. Nimimerkillä - ruisleipään ja suolakalaan siirtynyt.

Muistoissa vain - herkuttelua Espanjassa ja Ranskassa.
Italian herkut jätetään jemmaan seuraavaan kertaan.

Laitapa muuten asiaan kuuluva musiikki taustalle, se löytyy tästä Villa Ephrussi de Rothchild -puutarhakohdetta esittelevästä videosta - pääset halutessasi myös piipahtamaan puutarhassa kuvamatkalla. (Jos kestät yhtä blondia.)

Olkaa hyvä!

Kun on nälkäinen, barcelonalaisen lähiön tapastiski tuo pelastuksen. Niin simppeliä, niin herkullista!

Hauska sushipaikka Barcelonassa, pakko testata!

Sushipaikassa olut, neljä ruokalajia ja tee alle kympin. Viimeistä viedään!

En!

Viimeisiä hetkiä Barcelonassa, aurinko hemmotteli matkailijaa ja juttelin pitkään ruotsalaisen naisen kanssa.

Ihastuttavan Mamin herkullisen lounaan alkupalat Nizzassa!

Kallein ateria koko reissulla, Villa Ephrussi de Rothchild - upea puutarhakohde

Silmänruokaa puutarhassa

Ihana pikkukahvila Mentonissa

Mitä tarttui mukaan bussia vaihtaessa Monacossa? Minileivoksia.

Sitruunalla on osuutta asiaan ja oikealla vanha lempparini mille-feuille eli tuhatlehtinen.

Kaupassa oli chileläisiä (pensas)mustikoita! Hämmentävää.

Tässäpä niitä herkkuja nyt sitten oli. Italia meni aika tanakalla pasta- ja pizzapainotuksella, herkkupuolella selvästi Ranskan leivostiskit vaihtuivat gelato- ja toisaalta keksitiskeihin.

Ulkona on upea kevättalven aurinko, hento lumiharso ja pikkupakkanen. Naapuri hakee minut pikapuoliin lenkille. Sitä ennen ajattelin uskaltautua maistamaan uusinta kokeiluani - puneherukkapolentaa tai marjapuuroa oikeastaan. Koitan operoida pakastinta tyhjäksi ennen villiyrttisesonkia.

Mukavaa maanantaita!


***
 

Baci da Roma!

Elamani eka paiva Roomassa.

Varmaan pitaa olla todella elamaan vasahtanyt, jollei innostu Roomasta. Mokomaa tuumailin kun valuin iltasella ihmisten mukana pikkukujia pitkin piazzalta toiselle.. Kirkkojakin tuli ja meni mutta enhan mina niita malta kiertaa. Haluan nahda ihmisia! Ja kukkia! Ja ruokaa! Ja sita kaikkea oli tanaan tarjolla yllin kyllin.

Aamu alkoi rautatieasemalta, takana oli 11,5 tunnin siirtyma Ventimigliasta Genovan kautta Roomaan. Ventimigliasta jai ihana viimeinen muisto, rouvat joihin tormasin kahvilassa. Alettiin juttelemaan ja lopulta he epelit maksoivat juomani salaa minulta. Loppusanoiksi jai "Seuraavaan kertaan, ei sita koskaan tieda!"

Ihan kunnia-asia on huomenna kiertaa muutamia heidan vinkkaamiaan kohteita. Tanaan menin enempi tunteella sinne, minne nokka naytti. Aamulla tosin nenanuuskuttimet olivat vasyneet ja tuli tehtya muutama harharetki.. Ei oikein paikatkaan loytyneet kartalta mutta sitten alkoi tulla selvyytta: oikeat tyypit joilta kysya, oikea ratikka ja sitten "menet vain suoraan". Lopulta olin omallakin (kiitos lainaajalle!) kartalla, ennakkovalmistautuminen ois voinu olla vahemman ylimalkaista. Mutta kuten asian esitin aamukokoukseen keraantyneille bussikuskeille "uno turista katastrofica" - he vain naureskelivat etta taallahan se (katastrofi) on aina asian laita  : )

Hostelli siis loytyi, huone ei ollut viela valmiina mutta rinkan sain jattaa ja mulle lyotiin kartta ja ohjeet nenan alle etta "nyt sitten talleen ja tuolleen ja siita bussi ja kierrat nuo". Noh, tuumasin etta aion kyllakin kiertaa tuon kasvitieteellisen puutarhan ja se olikin hyva kommentti, koska huomenna se ei ois ollu auki. Eli sinne siis. Laitan kuvia myohemmin mutta yksi kauneimpia ikina nakemiani puistoja. Eka kertaa elamassani mm. kuljeskelin suurehkossa bambumetsassa. Magnolian kohdalla pyysin hiljaa mielessani: anna akun kestaa magnolian kuvaamisen loppuun saakka, niin en pyyda mitaan muuta!

Puistossa oli joku ihmeellinen linnunlaulun kakofonia, kun samaan aikaan aanessa olivat mustarastaat, lokit, varpuset, tiltaltit tai sen tapaiset, varikset - ja aanekkaimpina vihreat papukaijat, joita bongasin jo Espanjassa. Mahdollisesti myos punarintoja ja joku tumma kanatapaus joka hiippaili lampeen. Ja joitakin sorsia. Hmm. Kuvista ei takuulla oo kaikki onnistunu, mutta, kunhan magnoliakuvat onnaa se paasia. Alunperinhan tan koko matkan idea oli

a) synttarilahja itselle - siksikin itseni kanssa matkalla
b) tulla kevaan (ja soveltuvilta osin myos magnolioiden!) mukana etelasta pohjoiseen, noh, ois vaatinu viela muutaman kuukauden ja kasan euroja enemman, eritoten kun iska huomautti etta se ois sitten Savukoskelle vasta kesakuussa.. Mutta - tavoitteita pitaa olla, taa vois jaada tuleville vuosille tavoitteeksi.

***

Iltapaivalla otin pienet nokkaunet, teki teraa ja sitten lahdin liikenteeseen 4-5 tunniksi. Kiertelemaan ja kattelemaan. Ylitin Trasteveren puolelta joen, hmm, koilliseen ja liityin ihmisten virtaan.. Oli ihania aukioita ja tunnelmia, yksi poppoo lauloi tosi hyvin Pink Floydia. Aina valilla mietin etta hoh, miksi pitaa jatkaa, miksei voi vain olla jaada juuri tahan - viihtya siella missa on kivaa, mita todistelua ja kelle taa turistina olo oikein on? Siita olen onnellinen etta olen iloinnut juuri naista pikkuasioista joita olen tehnyt, en tod ainakaan enaa oo sita tyyppia joka lahtis tyyliin hotellin omistajan kanssa bailaamaan, tai haloo - jota edes pyydettais. Ihanaa olla oma hetkittain nihkean varovainen, satunnaisesti rempsea itsensa.

***

Noh, toteutinpa siis yhden haaveista ja lopen palasin sille aukiolle (nimi lisays tahan myoh.!) jossa hedelmatorin rippeita siivottiin pois. Yksi haaveistani on nimittain aina ollut nahda kun sellainen tori siivotaan. Sita kuhinaa ja illan tuloa oli mukava tarkkailla aterian aarelta.

Nautin mereisen pizzan ja tiramisun ja palasin vaappuen hostellille. Huoneessa oli saksalainen tytto, joka on Italiassa au pairina. Han kehui mun enkkua, olin aivan aiman kakena. Musta alkaa tuntua etta Suomessa puhutaan hienosti enkkua..? Koska mun enkku on aika vaatimaton Suomessa mutta ulkomailla ihan ok.

Hei! Yhtakkia hirvee hinku saada kivennaisvetta - oisko aperitiivilla ja suolaisella pizzalla osuutta asiaan..?

Pakko menna!


***