What a feeling!

Joskus se vain tapahtuu.
Inspiraatio iskee!

Tänään se tapahtui puutarhassa. Minulla on iltapäivällä palaveri ja iltakokous, joten ajattelin että nyt voisin tepastella hetkisen pihalla. Mopo lähti käsistä ja oikein mukavalla tapaa.

Olen perustanut yhden istutuslaatikon, jonka juurella on lahopuureunus ja laatikon ja lahopuureunuksen välissä on pieni multakerros. Lisäsin siihen nyt keijunkukkataimia, pienoisia. Lisäksi istutin itse laatikossa orvokit kunnolla multiin, tuikin sekaan muutamia keijunkukkia ja viimeistelin koko komeuden kivillä ja ruukunsirpaleilla. Nice.

Leikkasin tuijan, tämä on ollut pitkään mielessä mutta oikeastaan tänä keväänä olen vasta perehtynyt tuijan rakenteeseen ja sielunelämään. Sehän oikeastaan neuvoo, mistä kohtaa kannattaa leikata. Jos leikkauksen jättää liian myöhään, tuijaparka kaljuuntuu sisältä. Mutta jos sitä typistelee tasaisesti, säilyy kaunis, pörhäkkä muoto ja tuuheus = peittävyys naapurin suuntaan. Latvakin piti katkaista, niitä oli kaksin kappalein, nyt kun tuija jotenkuten vielä oli yltämisen äärialueilla - tikkaat asento 3.

Tuijan kupeessa kurkottelee syreeni, joka selkeästi häiriköi tuijan kasvua. Raaka peli Ranualla: kun syreeni kukkii, leikkaan oksat maljakkoon ja ainokainen tuija saa tilaa levitä hieman. Syreenejä kun on - öö - kahdeksan kappaletta ja erinäiset taimipuskat päälle.

Eilen bongasin lähimetsästä mehevän Heucherakasvuston, jonka oikopäätä haalasin pihalle. Oikeastaan tiesinkin, että metsään on dumpattu sitä, mutta olin yllättynyt miten kauniina se oli säilynyt talven yli. Kun keräilin metsän pohjalta keijukukkaa ja rönsyansikkaa, loimme erinäisiä katseita läheisen omakotitaloasukkaan kanssa. Hän kaateli parhaillaan pensasaitaa ja kummallakin olisi varmaan ollut toiselleen sanomista, mutta kumpikin tiesi, että parempi, kun ei puhu mitään.

Tuo omakotitalojen rivistö on dumpannut metsään risua, lehtijätettä jne. kohta 30 vuotta ja se todella näkyy luonnossa. Onhan siitä se hyvä puoli, että jos innostun lahopuu(tarha)hommista, matsku ei tule loppumaan. Myös kiviläjiä löytyy kohtalaisia määriä. Luulen, että voisin perustaa koko puutarhani lähimetsän aineksista. Luultavasti teenkin sen. Hmm.

Täältä tullaan puutarhakarkulaiset, kivet ja lahopuut!


Nyt on muuten pakko mennä syömään. Ajattelin aloittaa pyöräilykaudenkin. Tän päivän kokouskohteet on kehnon sisäilman paikoissa, mutta siitä viis. Dunkkiskamppeet mukaan ja menoksi.

Ihastuttavaa tätä päivää sinulle!


***

Kohtuullinen kuulo ja muita luontaisetuuksia

Ihanaa, että kuulee lintujen laulun.

Ymmärrän sen jo tässä iässä. Toisessa korvassani on nimittäin kuulo heikentynyt. En meinannut ensin käsittää mistä on kyse. Jo vuosia sitten taannoisessa tapahtumatyössä yksi työkaveri motkotti minulle etten kuuntele. Kuuntelinhan minä, mutta hirmuhälyssä ääni tuntui puuroutuvan. Tietysti syyllistin itseäni, etten osaa keskittyä kuunteluun - yritin kyllä.

Hanketyössä oli kauhukseni tapana huudella huoneesta toiseen, ahdistuin siitä, kun tuntui että jatkuvasti sai olla hälytysvalmiudessa. Tunnollinen kun keskittyy koko ajan siihen ajatukseen, että ei kai jollain nyt ole mulle asiaa.. Työterveydessä otinkin asian puheeksi ja jonkinlainen järkytys, mutta toisaalta helpotus oli tieto, että toisen korvan kuulo on heikentynyt.

Onneksi kuulen kohtuudella vielä kaikenlaista. Mutta ihan korkeimmat äänet vissiin viuhuvat ohi ja kovat äänet aiheuttavat jonkinlaista kipua. Keikoille meno ilman korvatulppia ei enää tule kysymykseen. Hyvä tietää tilanne, osaan vaalia jäljellä olevaa kuuloa ja arvostaa sitä.
Mustarastas muuten lauloi tänään kävelyllä, ihanaa.

***

Muita luontaisetuuksia?

Monenlaista ajatusta pyörii taas mielessä. Mutta tällä kertaa pähkäilyn aiheena numero yksi - ovat puutarhajätteet. Asuinalueellamme on 80-luvun fiinien talojen rivistö, joiden tontti rajoittuu jonkinlaiseen yhteisnurmikkoon, kuusikkoon ja sen takana häämöttää kaupungin pajukkosektori. Pajukko on omatoimisesti valjastettu puutarhajätteen kaatopaikaksi ja minua jotenkin kutkuttelisi pikkaisen kartoittaa aluetta ja tehdä laskelmia

a) paljonko alueella peittynyt neliömetreissä
b) paljonko biomassaa on kuskattu metsään 30 vuoden aikana
c) mitä lajeja em. seurauksena metsään on pesiytynyt
d) mitä kokonaisvaikutuksia tällä on alueen kasvillisuudelle.

Ja! Mahdollisesti tarjota aiheesta juttua lehteenkin. Katsotaan.

Olisi kaikkien etu, että metsät pysyvät metsinä ja puutarhat puutarhoina. Jo nyt jättipalsami leviää huolestuttavasti alueella. Hitaammista valloittajista puhumattakaan, esim. yhteen kohtaan rönsyansikka on muodostanut 3 m2 kasvuston. Pitäisiköhän pyytää kaupunginpuutarhuria terassikahveille ja tutustumaan alueeseen? Hmm.

Puutarhassakin tapahtuu, omassani siis. Terassituolit on kiikutettu terassille,
pari tonttua ja yksi lyhty majoitettu varastoon. Narsississa kävi paksunpuoleinen kimalainen,
humala on kasvanut 3 cm ja ylipäätään luonnon voima ja auringon lämpö huimaa heikomman päätä.

Tällainen ihanuus on lähtenyt karkumatkalle naapurin pihasta.

Terassilla on nautittu jädekahvit ja täytyy todeta -

  onhan tämä mahtavaa aikaa!


***