maanantai 31. maaliskuuta 2014

Peipon laulua

Totta se on.

Toissapäivänä olin kuulevinani kaukaa peipon laulua mutten ihan päässyt selvyyteen oliko kyseessä kaukainen peippo vai vilkas mielikuvitus. Tänään raotin ulko-ovea lehdenhakureissulle ja lähimmästä koivusta raikasi peipon riemua uhkuva laulanta. Ihanaa, hurjaa, uskomatonta - peippo laulaa lakeuksilla maaliskuussa! Myös hieman huolestuttavaa, miten pienet sankarit selviävät luvatusta kylmemmästä jaksosta. Ehkä pääjoukko on vielä lämpimämmillä mailla fiilistelemässä.

Mutta - nyt ei murehdita vaan tällä viikolla palataan positiiviseen ajatteluun! Eilen iski joku erikoismelankolia. No, kaikki tunteet ovat osa elämää. Let it be.

***

Tällä viikolla on pienimuotoista suhailua maakunnan ja kaupungin välillä. Olen pikinokan seuralaisena kotikonnuilla, sitten piipahan kaupungissa tuplaseminaaripäivässä jonka jälkeen palaan ruokakupin kuskaajaksi ja flexin varteen. Sitten käy matka isien maille vielä astetta eteläisempään maakuntaan.

Tänään on näköpiirissä meilihommia useampaan eri suuntaan. Laittelen tarjouksia ja ehdotelmia tietyn työn sisällöistä. Tuntuu että kaikki muutaman vuoden aikana siunaantuneet kontaktit poikivat töitä tälle kesälle. No, hyvä niin. Takana rennompi jakso ja virtaa piisaa. Hienointa on se, että todennäköisesti pääsen laajentamaan tekemisiäni pitkään ja hartaasti haaveilemiini suuntiin. Erittäin monipuolinen kesä tulossa useine työ- ja vapaaehtoistyöproggiksineen.

Eilen tuli käytyä kahdella lenkillä. Ensin dalmatialaisneitokaisen hurmaavassa seurassa ja illemmalla ennen saunaa pikinokan kanssa. Mahtava homma. Kunpa tämä aktiivisuus nyt asettuisi pysyvästi osaksi elämää. Olenkin laittanut itselleni positiivisen ukaasin, kesät ja kesä mennään luontaisesti lisääntyvän aktiivisuuden merkeissä - mutta jos tahti uhkaa syksyn mittaan hyytyä, nappasen tuttua personal traineria hihasta.

Okei, nyt laskeskelemaan ja tekemään tarjouksia.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

***

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Muistojen myrskyä

Olen maalla, kotikonnuilla.

Täällä on monesti sellainen olo, ettei mikään ole muuttunut. Vaikka paljon onkin muuttunut: kaikki ovat ikääntyneet. Naapurin mummun ryhti on painunut. Pikinokan kuononpieli alkaa olla valkoinen. Konkari joka oli ennen punapää, on haalistunut hänkin. Konkarin daami ja naapurin emäntä taitavat olla näillä tienoin ainoita, joihin eivät vuodet ole purreet niin kovalla kädellä :)

Kalevassa oli vasta juttu naisesta, jonka tytär oli ollut saattohoidossa viime syksynä. Tajusin kuvan naisen tutuhkoista piirteistä, että kyseessä on minunkin tuntemani naisen äiti. Oltiin enempikin joskus tekemisissä muttei vuosiin.. Kun kuulin marraskuussa että tämä punatukkainen kaunotar oli siunattu, oli jo liian myöhäistä. Olisi ollut monta vuotta aikaa olla yhteydessä, pirauttaa ja kysyä mitä kuuluu. Ei tullut pirautettua. Piste.

Ystäväni kertoi isosiskostaan, joka myös menehtyi syöpään. Tutut 30 vuoden takaa olivat ottaneet yhteyttä - asiana "olisi vielä kiva nähdä" kun "mukavia yhteisiä muistoja" - ja toinen viimeisillään. Ei ole oikein ottaa kuolevaan yhteyttä sen takia, että itselle tulisi parempi olo ja saisi näppärästi muistot muisteltua ja asiat käsiteltyä. Tunnistan kyllä itsekin tuon ilmiön. Kun kuulin marraskuussa että mainitsemani kaveri vuosien takaa oli siunattu, mietin "jos olisin tiennyt".. Mitä sitten? Jos olisin tiennyt että hän on sairas, olisinko mennyt sairasvuoteelle muistelemaan, kuinka kiva oli yhteinen projektimme vuonna 2002?

Kun ihminen kuulee sairaudesta, kuolemasta - se aiheuttaa herkästi jonkinlaisen kelausreaktion. Kehen tässä nyt pitikään olla yhteydessä, sekin on jo iäkäs, pitääpä soittaa! Tai: onpa onni olla terveenä, on se vain siunaus - mitä vielä. Ihminen hämmentyy. Ja kun ei oikein tiedä mihin suuntaan kirmaisi, ehkä monet ajattelevat että se on ihan kunnia-asia ja suoranainen velvollisuus vielä olla yhteydessä, jättää jäähyväiset.

Tietysti pitääkin olla yhteydessä, jos henkilö on ollut läheinen. Mutta jos henkilöön ei ole ollut vuosiin yhteydessä, on keinotekoista ja aika halpaa oman olon parantamista ottaa kontaktia..

Summa summarum: ollaanpa niihin läheisiin yhteydessä nyt, niin ei sitten tarvi arpoa oisko, pitäiskö - oisko pitänyt - ja niin edelleen.

***

Vinkki: Jos joku asia tympii, tai mietityttää, kirjoita se ulos. Sen jälkeen olo vapautuu, eikä tarvitse näyttää nihkeää naamaa, soittaa luottotyypille valituspuhelua - tai mikä pahinta - sulloa pahaa oloa sisälle. Yleensä se joku olotila tulee ihan tyhjänpäiväisestä, mutta silti se on hyvä purkaa. Nykyihmisen yleisin vaiva: selittämätön paha olo?

***

Päivähän oli mainio, kävin naapurissa ja käytiin kävelyllä peltomökillä ja naapurin sukulaisten luona. Juonessa oli mukana koiria, lampaita, hevosia ja lehmiä. Naapurin sukulaisten luona eli naapurini vanhalla kotipaikalla oli kohennettu talli uuteen uskoon. Tallissa oli kuitenkin hyödynnetty vanhoja ikkunoita ja ovia - lopputulos oli todella onnistunut. Vaihdettiin kuulumisia, analysoitiin ruunan luonnetta ja rakennetta sekä ihmeteltiin pohjoistuulen purevuutta. Talon isäntä pääsi taas kevyesti kuittailemaan minulle, puuh, vanha läppä mutta mikä liekään että se juuri hänen sanomanaan ärsyttää vuodesta toiseen..?

Tulin takaisin lapsuuden kinttupolkua, joka oli perinjuurin umpeenkasvanut. Muistelin miten kerran pienenä oli hätä käpälässä kun saapas juuttui mutaan totaalisesti. Näitähän sattui useinkin, mutta sillä kertaa oli tosi kyseessä että mudan imu lopen luovutti otteestaan eikä tarvinnut lähteä punaisissa sukissa seikkailemaan. Hmm. Olisi aika hienoa jos pääsisin joskus esittelemään näitä paikkoja omalle kummipojalle.

***

Joo, vielä sellainen juttu että eilen oli paikallisessa ravintolassa tuttujen bändi soittamassa - ja en sitten loppujen lopuksi lähtenyt yksin, maastopaidassa (vain the maalaiskamppeet mukana). Mutta, kyseisen genren huomioiden muillakin oli ollut maastokampetta päällä. Mikä harmillisinta, naapurin emäntä oli ollut liikenteessä. Sekös harmitti, kun olisi sitten ollutkin seuraa. Onneksi hän maalaili illan kulkua ja paikalla olleita persoonia värikkäin sanakääntein, jonka jälkeen tuntui siltä kuin olisin itsekin ollut keikalla.

Jos voisin peruuttaa ja tehdä asian uusiksi, peruuttaisin ja lähtisin liikenteeseen. En millään ilveellä eilen pirauttaessani hoksannut kysyä, olisiko hän lähdössä keikalle. Aikaisemmin nimittäin musiikkilistoilla on ollut mm. Dallape ja tämä viime aikojen rock/heavy/punk mieltymys ei kerta kaikkiaan ole vielä juurtunut tajuntaani.

Jep, elämässä ei aina voi saada kaikkea ja joskus pitää lopettaa jossittelu. Mutta nyt on nälkä, eli linssikeiton lämmitykseen mars! Hyvä ruoka, parempi mieli!


***




lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kyllä maalla on mukavaa

Terkut landelta!

Olen täällä jonkin aikaa kotimiehenä ja pikinokan seuralaisena, kun Konkari daameineen vaikuttaa Afrikan mantereella. Täällä on tehty keittiöremontti ja työtasoiksi on valittu häikäisevän valkoiset pinnat. Todella kauniit, tosin epäilen ettei moinen olisi pitemmän päälle meikäläisen värivalinta. Jännä nähdä miten tasot kestävät aikaa.

Maaliskuu, kevät, aurinko. Viime talvena tähän aikaan oli täysi hiihtokeli ja hanget kimmelsivät. Nyt lunta löytyy enää muutamissa varjopaikoissa pikkulämpäreinä, enimmäkseen maisema vihertää ja rusehtaa. Kaunista, lämmintä - mutta hieman hämmentävää. Linnut ottavat ilon irti sulaneista pelloista, lenkillä nähtiin kolmen kiurun kilpalento, sekä naukuvia töyhtöhyyppiä. Pajunkissat ovat parhaimmillaan. Aika ihanaa.

Voikohan se olla mahdollista, että maalla on helpompaa olla voimakas ja eheä ihminen? Kun lompsii kumppareissa tontin rajoja pitkin, on aika rauhaisa, jotenkin täysi olo. Kaikki on tässä. Ei kaipaa mitään enempää. Homma on hallussa.

Lompsin myös naapurin puolelle, siellä on kaadettu kuusia ja mäntyjä ihan urakalla. Nyt heidänkin pihalleen kurkottaa ilta-aurinko, lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Talo on nyt tyhjillään ja sitä rempataan, siitä tulee sievä pieni koti jollekin.

Napsin kävellessä koivun oksia ja pajunkissoja maljakkoon ja nyppäisin omalle tontille palatessa ohimennen kuisman siemenkotia kämmeneen ja levittelin siemeniä tuulen mukana pientareelle. Tsekkasin etupihalta helmihyasinttien vihertupsut ja varaston päädystä puutilanteen. Täällä on pidetty paikat hyvässä kunnossa, se on hienoa.  Yhden kuusen latva on syystä tai toisesta nuupahtanut ja siitä on kasvamassa hauska tuppurakuusi. Terijoensalava puolestaan on kasvanut valtavaksi ja mietin että sen joutaisi leikata alas - jonka jälkeen siitä saisi paljon paremman näky- ja pölyesteen maantielle. Hmm.

Mukavaa tutkailla luonnon heräämistä ja pihapiirin muutoksia lapsuuden maisemissa, kaikilla ei ole mitään kontaktia omaan lapsuuden kotiinsa. Pidän itseäni siinä suhteessa onnekkaana.


***

Pikinokan kanssa käytiin myös minun lempipaikalla.. Se sijaitsee pienen metsikön etelälaidalla ja siitä aukeaa näkymä suoraan pelloille. Metsän reunassa on vanha sininen autonkottero ja keltainen paalauskone. Jos saisin lottovoiton, rakentaisin siihen mökin ja istuisin aamukahvilla ja ihastelisin peltomaisemaa. Paikalla on joskus ollutkin talo, koska sinne johtaa pikkuinen puskittunut metsätie ja metsästä - läheltä pellon reunaa piirtyy esiin tontin paikka. Oijoi, unelmia pitää olla.


***

Pirautin tuossa naapurin emännälle, hän oli vuolemassa hevosen kavioita. Sovittiin että menen käymään siellä huomenna. Pitäähän meidän pitää hänen mökillään kevätkauden avajaiset, nyt kun kerran kelitkin suosivat. Hänen mökkinsä on rakennettu muutama vuosi sitten, juuri suojaavan metsikön kupeeseen, pellon reunaan - sinne todella "sopii aurinko" kuten Etelä-Pohjanmaalla sanottaisiin.

Otin muuten eilen tosi kauniita tunnelmakuvia maantiestä ilta-auringossa, pitää tuikata niistä kuvakooste blogiin myöhemmin.

Auringon tuoksuista viikonloppua!


***









tiistai 25. maaliskuuta 2014

Monacon merimuseossa

Kävin "Rivieran" reissulla helmikuussa 2014.

Aloitin matkan Alicantesta Espanjasta, josta junailin itseni Barcelonaan. Barcelonasta lensin Nizzaan joka oli reissuni pääkohde tällä kertaa sukulointihommien takia. Italian puolella piipahdin ihastuttavassa Ventimigliassa ja sieltä matkustin bussilla ja kahdella yöjunalla Roomaan. Helmikuulta on useita reissublogauksia tekstimuodossa, kuvat tipahtelevat tänne pikkuhiljaa jälkijunassa.

Monacossa on paljon nähtävää, yksi lempikohteitani on ns. Merimuseo eli virallisesti Musée océanographique de Monaco: http://fi.wikipedia.org/wiki/Monacon_merimuseo

Valokuvia tuli näpsittyä, tosin kalat olivat aika vauhdikkaita niin tarkkuus ei ole näiden kuvien parasta antia. Mutta - värit!

Olkaapa hyvät.



Ensin huomio meni katukerroksen upeisiin valaisimiin.










Tällä sitä on aikoinaan harjoitettu meritutkimusta!

Korkea tankki, jossa mm. tonnikaloja ja muita isompia lajeja.


Merisiili


Piilossa!














Meren hepolaisia.





Merivuokkoja




Olipa siellä jännää, suosittelen lämpimästi käyntiä. Samalla voi kiertää Monacon vanhaa kaupunkia ja halutessa tutustua ruhtinaan linnaan - kannattaa tsekata milloin on vahdinvaihto, hyvä kuvauskohde!

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös kierros merimuseossa. Ulkona oli tuona päivänä hieman harmaa ilma, mutta jotain värikästä sentään tuli vastaan.







Pihalla törmäsin myös reissun ekaan kameliaan ja akku loppui heti. Auts!


Seuraavaksi pitää tutkailla, tuliko Nizzan karnevaaleista mitään blogauskelpoisia kuvia.

Seuraavaan kertaan eli à la prochaine!

***

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Tekniikka apuun - blogitekstit meiliin

Nythän on niin,

että tähän blogiin tuli valittua aika räväkät värit. Ihailen mykkänä kaikkien pastellisten blogien kuulasta maailmaa ja mietin mikä ihme sai minut tarraamaan pinkkiin ja mustaan. Mutta, blogin perustamisen aikaan Tarvitsin niitä värejä. Pidän näistä edelleen enkä luovuta. Sen sijaan - yksi ystäväni on joutunut luovuttamaan, koska hän ei kestä väriyhdistelmää - tai hänen silmänsä eivät sitä kestä.

Googlelta löytyy apu tähän, eli lisäsin blogin oikeaan reunaan ominaisuuden, jossa tekstit saa tilata sähköpostiin. Jos häntä blogi edelleen kiinnostaa, ehdotan hänelle tätä tapaa seurata. Tämä teksti toimii nyt itsellenikin testinä ja tsekkauksena - miten blogiteksti ja kuvat näkyvät meilissä.

Eli kuva:

Kamelia, Villa Ephrussi de Rothschild  helmikuussa 2014.


No niin, katsotaan miten homma pelaa.

Ihanaa alkavaa viikkoa!


***

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kuvia Barcelonasta helmikuulta

Tunti aikaa ennen lähtöä kaverin luo, joten tässähän ehtii tutkailla läpi Barcelonan kuvia.
Eli olkaa hyvä, muutamia kuvia Barcelonasta helmikuulta!

HOX - kolme matkalla kirjoitettua juttua Barcelonasta:
täällä Barcelonan lähiöstä, tapaslöydöstä ja villimanteleista ja
täällä kaupungissa kiertelyä, Ramblasta, kauppahallista sekä
täällä ruoka- ja herkkujutuista.


Ihana mimosa.


Villimanteli majapaikan läheisyydessä, takana mäntyjä.


Topakat papukaijat, näitä oli myös Roomassa!


Barcelonan katedraalin hissin ovesta.. Nim. Asioita joihin ihastun.


Mitäs sankareita täällä kaakattaa? Ankat asustelevat katedraalin sisäpihalla.





Faktapläjäys, La Catedral:

Barcelonan rakastetuin kirkko sisäpihan lammessa pulikoivine ankkoineen on kaupungin pakollisia nähtävyyksiä. Suurin osa moneen kertaan tuhoutuneesta jättiläiskatedraalista on goottilaista perua.


Pla de la Seu 3. Metro: L4 Jaume I (Gòtic)



Kävelykatu Ramblan kukkakojut ovat kuuluneet samoille suvuille iät ja ajat.


Mikä sienivalikoima kauppahallissa!


Vihanneksista puhumattakaan..


Tauolla.


Ihstuttava (suositeltu, vanha) kahvila Mauri Rambla de Catalunyalla.


Seinämosaiikkia kadulta.


Näitä en väsynyt kuvaamaan.

Ihana aamuaurinko ja villimantelien kukat.



Ihastuin tähän lehteen Labyrinttipuistossa.

Faktapläjäys, Jardins del Laberint

Kaupungin vanhin puisto oli aikoinaan osa aristokraattien lomahuvilan tiluksia.
Kappale vehreää luontoa eksoottisine kasveineen, joutsenlampineen ja jännittävine pensaslabyrintteineen luovat hyvän vastapainon savuiselle keskustalle.

Pg. dels Castanyers. Metro: L3 Mundet (Horta-Guinardó)

Lähde ja lisää faktaa/vinkkejä:  http://mondo.fi/espanja/10-x-3-x-barcelona


Labyrintti.


Barcelonalle lämpenin yhtäkkiä, kun Catalunyan aukiolla oli niin symppis tunnelma!


Mutta, tie vei. Suuntana Nizza - sieltä onkin paaaljon kuvia!

***

Kuvia lumisesta Lapista

Vauhti kiihtyy!

Kevät on lempivuodenaikani jolloin aktivoidun monella rintamalla. Tavoitteena on viettää vähemmän aikaa tietokoneella ja tv:n ääressä, mikä yleensä onnistuu ihan luontevasti. Mutta tietokoneella olisi ihania kuvia Rivieran reissusta ja Lapista..! Tämän lumisen ja aurinkoisen viikon kunniaksi muistellaanpa siis muutaman kuvan avulla viime viikkoista Lapin reissua.



Matkalla pohjoiseen..


Tämmöistä tessua moikattiin Rovaniemen kupeessa!


Illan viimeinen kajo, mökille enää poronkusema.
 

Avanto.


Peace!


                                                                         ***


Ihana tuli. Lämpöä.


Meitsi!


Ukkometso kävi täällä.


Konkari ja pikinokka edellä, kameran räplääjä perässä.



Kuin järvellä, hangen jäähileinen pinta kimmeltää.



Ruokaa.



Pikinokka söpistelee. "Apuna" suomustamassa.



Pikinokalla on asiaa.


Hei, lettuja!



Viimeinen hiihtokeikka, kantohanki. Ah onnea!



Ihana taukopaikka käkkyräpuulla.


Ei lisättävää.


***