tiistai 28. tammikuuta 2014

Nizza - how Nice!

Niin! En ole koskaan ollut erityisen lääpällään Nizzaan, johtuisikohan siitä että aina tulee rampattua kaikki samat pääkadut, aukiot ja toki viehättävä vanhakaupunki suloisine kukkatoreineen läpi. En ole koskaan yöpynyt Nizzassa, vaan aina joko Ezessä tai Monacossa, joten Nizza ei ole tullut syvällisesti tutuksi.

Nyt lainasin 5 eri turismos opusta Nizzasta ja jo ekan pienen pläryn perusteella olen aivan ihastuksissani tulevasta Nizzan löytöretkeilystä.

Nizzahan on ranskaksi Nice ja kivaa todellakin on (onko?), että juuri helmikuussa Nizzassa sattuu olemaan isot karnevaalit. Nyt kun muistelen, sama taisi sattua helmikuussa 2002, jolloin onkin viimeinen kerta, kun olen reissaillut "itsekseni" Rivieran suunnalla. Karnevaalien lisäksi isompaa markkinahumua on tarjolla serkku J:n kotimestoilla Mentonissa, jossa vietetään sitrusfestareita. Pitääpä googlailla hieman aikoja ja paikkoja, jotta osuu huudeille oikeina päivinä. Tai voi vältellä niitä, tunnelmasta riippuen  : )

Nizzan karnevaalien sivut: http://www.nicecarnaval.com/en/

Mentonin sitrusfestarien sivut: http://www.fete-du-citron.com/-Lemon-Festival-s-program-.html

Mimosafestaritkin löytyy ja nekin helmikuussa:
http://www.mandelieu.com/going-out-in-mandelieu/events-mandelieu/mimosa-festival/mimosa-festival-programme.php


***

Eniten ehkä kuitenkin odotan sellaista "perusarkea" Nizzassa.

Serkkuni C asuu Nizzan pohjoispuolella, jossa tätini mukaan on lähistöllä kauniita asuinalueita, esim. iltakävelyitä ajatellen.

Pikabongauksella Nizzan opaskirjasta jäi mieleen mm. seuraavia asioita:

*yksi smoothiebaari (ei tunnu yhtään ranskalaiselle jutulle!)
*joitakin ihania luxushuviloita Nizzan liepeillä  joissa avoimet ovet ja upeat puutarhat
*iso kukkula/luontoalue jonne pitää koittaa mennä (minne osunkaan bussilla / kävellen) patikoimaan ja piknikoimaan, sekä valokuvaamaan
*yksi kulttuurikeskus joka tehty teurastamoon ja
*Nizzan the vihannestori loistavasti juuri serkkuni asuinalueen liepeillä  

Ehkä ekat parsat tarjolla - ja ainakin niitä sitrushedelmiä! Lovely!


***

Suoranainen kunnia minulla on Nizzassa tavata Mamia, eli 91-vuotiasta tätini ex-anoppia. Upea nainen, jonka terassilla edelleen odottaa minua 50-vuotias kaktus, jota en varmaan tälläkään kertaa pysty ottamaan mukaan.. Eli hups, nythän se onkin jo yli 60-vuotias. Mutta minulla on suunnitelma! Josko oikeasti tiedustelisin Nizzan arvoisimmalta puutarhalta, voisivatko he ottaa sen arvolahjoituksena kokoelmiinsa? Niin kaktus saisi arvoisensa loppuelämän. Otettakoon huomioon, että tämä kaktus on suoranainen kulturellipersoona, onhan sen parvekkeelta näköala Elton Johnin kesäasunnolle. Eli - kyseessä ei todellakaan ole mikään eilisen teeren poika.

Katsotaan, mikä sen kohtaloksi muodostuu!


perjantai 24. tammikuuta 2014

Yksin matkaan - miksi?

Kun olen jutellut reissusta ihmisten kanssa, useampi on olettanut että mulla on matkaseuralainen. Kaipa se on monille aika normitila, vaikka itselleni luontevampaa on aikanaan ollut nimenomaan yksin reissaaminen. Yksin on tullut lähdettyä kibbutsille, Tansaniaan, Euroopan rundille... Joka kerta on löytynyt kavereita. Euroopan rundilla 2002 tosin olin 2,5 kk matka-ajasta vain 5 yötä hostellissa ja muut yöt kavereilla ja sukulaisilla - eli kovin yksinäistä se ei ollut..

Jos on kahdestaan reissussa, niin ei samalla tavalla kaipaa kontaktia ihmisiin. Ainakaan minä en kaipaa ja minusta kuoriutuu jopa aika umpioitunut suomalainen, joka körmyyttää mieluusti omissa oloissaan ja eritoten kauhusta kangistuen kiertää kaukaa jos kuulee suomen kielen raikaavan jostain.

Yksin  puolestaan voi olla tosi kova sana kuten taannoin Ateenassa, että vaihtaa pari sanaa tarjoilijan tai naapuripöydässä kahvittelevan kanssa. Joskus Budapestin hostelliporukalla saatiin aika hurjat bileetkin aikaan jenkki-irkku-suomijengillä. Mutta, en minä sellaista edes jaksaisi enää  : )


***


Mun mielestä jokaisen pitäisi joskus reissata yksin. Mutta ymmärrän toki ettei se ole kaikkien juttu. Tai edes mahdollista kaikille. Joku ei ehkä voi kuvitellakaan yksin matkustamista esim. turvallisuussyistä tai yksinäisyyden pelosta.

Mutta tsadaa - reissussahan on juuri se ihan parasta, kun matkustaa ja pääsee fiilistelemään kaikkea. Löytyy uusia puolia, ajatuksia, ällistyttävä kärsivällisyys mitä ei kotopuolessa juuri tavata -  vaikka mitä jännää.

Yksi ovela puoli on herkistynyt kropan havainnointi, monesti päivät ovat aika pitkiä kävellen ja hetkittäin saattaa tulla esim. väsynyt tai ärtynyt olo. On tosi jännää rauhassa pohtia mistä se johtuu. Syynä voi olla nälkä, jano, kofeiinin puute, päämäärättömän harhailun aiheuttama ärtymys, yksinäinen olo, tai jotain muuta. Yleisin syy on ehdottomasti veden puute, joten sitä olen oppinut ennakoimaan ja juon paljon jos kävelen koko päivän. Hellepäivät tietysti menee omalla logiikallaan, mutta en reissailekaan yksin helteellä. Silloin panostetaan siestaan.

Joskus on ollut orientoitunut että tänään lähden tästä kaupungista pois ja sitten jossain kulkuvälineessä on ollut häikkää, ja on kokenut tosi turhauttavaksi joutokäynniksi sen paikallaan olemisen, kun mieli on jo siirtynyt eteenpäin mutta jalat jämähtivät paikalleen.

Pääsääntöisesti reissussa on kuitenkin matkailija, joka on lauhkea, kärsivällinen - joku sellainen ihanneminä joka on mahdollista saavuttaa vain tietyssä irrallisessa tilassa, jota yksin matkaaminen parhaimmillaan on. Eritoten jotkut fyysistä (polvet, selkä, takapuoli) puoltani piinaavat esim. 16 tunnin bussimatkat ovat olleet henkisesti varsin ihastuttavia matkoja. Kun et voi tehdä mitään muuta kuin istua ja odottaa - katsella maisemia ja ottaa torkkuja - voit lopullisesti päästää irti siitä suorittamisen tunteesta, joka jatkuvasti piinaa arkioloissa. Jos kotiarjessa suoritat, mietit suorittamisen laatua ja mitä/keitä jäi tässä nyt huomioimatta. Jos et suorita, mietit onko tämä nyt sallittua.

Matkalla saa levon, armon, rauhan. Kunnioitat silloisen paikan tunnelmaa, sääntöjä ja sopeudut siihen. Oma ego ei niinkään kutistu, mutta sulautuu - osaksi maailmaa.


Ja hei, ei reissussa olla yksin. Lähden reissuun itseni kanssa - ja se on tosi mukavaa!


***



torstai 23. tammikuuta 2014

Miten matkablogi toimii matkalla?

Niin, mitenhän se ois?

Ajattelin että otan reissuun mukaan kameran ja kännykän, en läppäriä. En todellakaan läppäriä. Tabletti jos ois, niin se saattais reppuun sujahtaa mutta joku raja nyt tällä kilpavarustelulla. Läppäri ja älykännykkä on mulle huima tekninen harppaus vuoden aikana. Niin, jos tästä nyt kävi ilmi päähäni enteellisesti livahtanut ajatus, että "tablettikin ois ihan näppärä" niin myönnän kaiken. Sen siitä saa kun joulujonottelee Elisan myymälässä, minkä koko ulkoasu on suoraan 1980-luvun scifileffojen kuvastoista. Oijoi,  tekniikka on tullut jäädäkseen ja ihan hyvä niin.

Paitsi että! Eilen tärkeänä napsuttelin valokuvia lumisesta puistosta, ensin kameralla kunnes akku hyytyi ja sitten kännykällä kunnes sen kosketusnäyttö hyytyi. Että eipä kannata ainakaan älykännykän varaan turvallisuuttaan laskea talvisella eräreissulla tms. Hmm, hieman hämmentävää mutta pitää nyt koittaa totutella ajatukseen. Tosin - vastoin ikivanhoja haavekuviani minustahan ei loppujen lopuksi sukeutunut mikään pesunkestävä eräjorma vaan kyllä minä enempi niitä kaupunkiaktiviteetteja olen taipuvainen kehittelemään. (snif)

Paluu raiteelle 1 - matkablogin kohtalo matkalla. Kännykästä ei tee mieli alkaa blogeja naputella, eli sitä ois sitten nettikahviloiden öökköttömien koneiden varassa, hmm. Ja entäs ne kuvat? Oman kameran muistikortin kanssa ei huvita lähteä seikkailemaan kenenkään vieraan koneelle, ehkä korkeintaan serkun koneelle.. mutta  pitikös siihen asentaa joku ohjelma? Ja oliko se cd.llä vai latautuiko ihan itsekseen? Niin ja joissain läppäreissä on se muistikortin lukijakin, no en ole moiseen ihmeeseen tutustunut kuin vissiin töissä joskus.

Yksi syy miksi vartioin muistikorttia niin mustasukkaisesti, on että siellä on mun kuvavarasto, siis kaikki the 6000 lempparikuvaa 5 vuoden ajalta. Kun en oo laittanu niitä pilveen tms - ovat vain pöytäkoneella ja kamerassa.  Hmm.
Sekin vielä, pitäisi tyhjätä radikaalisti muistikorttia ennen reissua.

Ja se varsinainen kysymys, eli blogin päivitys. Saako kameran ja kännykän juttelemaan keskenään? Jos ei kännykältä kuitenkaan jaksa naputella tekstiä, ehkä korkeintaan jotain tunnelmapaloja niin miten niitä kuvia jaksaisi rämpätä? Mutta onhan mulla siellä reissussa aikaa - ja matkoilla olen kärsivällisempi? Saiko jostain netistä poimittua näppärästi niitä öökkkösiä jos päivittäiskin tekstejä nettikahvilasta? Entä jos lisään vaan kuvat myöhemmin? No onko tylsää.. Jospa lataan blogin mobileversion ja laitan kaameita suttukuvia kännykamerasta ja minimaalisia tunnelmapaloja - mihin nyt nakkisormet taipuu..?

Ainaski oon jo huomannu että uusi kännykkä on jo oppinu mun sanoja, ehdottaa jo Hu (huomenna), ehdotti kerran myös He (ehkä heh, sitä en kyllä ole käyttänyt..) ja sitä rataa. pahinta kyllä oli kun se ehdotti kerran "Olipa kiva".. ja seuraavaksi sanaksi kaikista maailman sanoista "baletti". Olin juuri ollut baletissa, eli kaipa se kohta tietää musta kaiken muunkin.. Aika hurjaa.

Euro kirstuun kilahti, sielu Microsoftille vilahti.

***

Eihän tässä pääse puusta pitkään, pitää nyt setviä
a) blogin mobilesovellus, onko näppärä
b) jutteleeko kännykkä ja kamera keskenään - piuhoilla vai avaruudellisesti

ja sitä rataa..  Palaamme asiaan!

Mutta - saattaa olla että kunnon Hemingway tyyliin ensin tulee tekstit öökkösillä tai ilman.. ja sitten kuvakoosteet hieman jälkijunassa. Katsotaan nyt!

Nyt meikkaamaan ja paltsuun, hophop!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Barcelonan matkavinkit kaverilta..

..ja mitä kirjoja mukaan matkalle?

Kertaus on opintojen äiti - ja selkeyttää ajatuksia.

Helmikuussa lennän siis Alicanteen, jossa pientä pörräystä ja nuuskintaa, josko tästä olisi matkakohteeksi myöhemminkin. Junalla tai bussilla Barcelonaan, jossa kolmisen ehjää päivää. Ihan jees. Tavoitteena paahtaa jalat muusiksi ja toisaalta nauttia olosta, huoneessani on amme!

Kaveri suositteli myös ihanaa kylpylää "vain aikuisille tarkoitettu keidas keskellä Barcelonaa", eläintarhan kupeessa. Paikan nimi on Aire de Barcelona - sinne siis!

Sitten lainaus kaverilta muillekin Barcelonasta kiinnostuneille tiedoksi:

"Jos baareilu kiinnostaa, niin Ravalissa on pienenpieni baari nimeltä Big Bang, Calle Botella 7. Livebändejä tai dj, joka veivaa vinyyliltä soulia yms. Vaikea sen kummemmin suositella mitään, kun Barca on niin totaalinen hengailupaikka, mistä voi löytää mitä vaan."

Kuulostaa hyvältä! Taannoisen nelipäiväisen reissun jälkeen mun strategiana on käydä muutamat kivat paikat ja muuten vain juurikin hengailla ja löytää ihania paikkoja. Ainaski käyn:

*Labyrinttipuistossa (koskapas majapaikan lähellä)
*Güellin puistossa
*Muissa the puistoissa jos aikaa:
http://www.pienimatkaopas.com/barcelona/puistot.html

*Ramblan isossa kauppahallissa ja pienemmillä toreilla kun tulee vastaan
*kamun suositusmestoissa eli the baarissa ja omm kylpylässä 
*toisen kamun agenttina tsekkaamassa pienen designpuodin

No hei ylläri, meikähän kiitää kuin elohopea jo tuolla ohjelmalla ympäri Barcelonaa! No sehän se olikin tavoite, ensin jalat muusiksi ja sitten illalla lötköttelyä kylvyssä. Nizzassa voi sitten laiskotella...!

Mutta ne kirjat? Löytyy vino pino Barcelonan ja Rooman kirjoja, Nizzaakin voisin tietty etukäteen kirjatankata ku enempi oleillut Ezen ja Monacon suunnalla, hmm. Mutta - näillä näkymin ajattelisin että paras hyöty on ottaa mukaan yksi kunnon opus Roomasta, eli Lonely planet. Miksi:

*muut kohteet (Barcelona, Nizza, Ventimiglia) tuttuja ja Alicantessa lyhyt aika
*Rooma reissun lopuksi, eli teos toimii samalla matkalukemisena

Näillä mennään!

***


Yllättävä Japanikuume

Aasia ei ole ollut mulle koskaan se juttu, vaan olen aina hinkunut kaukomaille mieluummin Afrikan ja eritoten Etelä-Amerikan suuntaan. Tansanian ja Egyptin seikkailuja lukuun ottamatta - kaukokaipuuksi on jäänytkin.

Mutta tuo Japani.
Tuli elämään ihan salakavalasti. Pujahteli sieltä ja täältä. Ensin olen pikkuhiljaa lämmennyt sushille kunnes nykyään koen vieroitusoireita jo viikon jälkeen.

Yuki sushi, you saved my life so many times.

Myös jooga on aika jees, hmm, suhteeni joogaan hakee muotoaan. Dynaaminen meditaatio oli kuitenkin ehkä vielä enemmän mun juttu kuin perusjooga. Joogasuhdetta on helppo syventää, kun aika on sille oikea.

***

Viime vuonna luin kaihoisan ja melankolisen romaanin, jonka lopetettuani ajattelin: tämän haluan lukea heti uudestaan. Kyseessä oli Haruki Murakamin Norwegian Wood. Oih! En ole vielä lukenut toiseen kertaan, mutta ajattelin lukevani ennen reissua, niin selkeyttävä ja inspiroiva tunnelma siitä jäi.

Lisää pökköä pesään! Kaverit joiden kukkia kastelen, kävivät keväällä 2013 Japanissa ja pääsimme ihanalle kuvamatkalle kirsikankukkajuhlaan hanamiin (vrt. turkkilainen sauna hamam). Ah mitä kauneutta! Kevät 2013 oli ennätyksellisen aikainen kautta maailman, joten kavereilla oli haasteensa osuttaa reissua parhaaseen kukinta-aikaan. Mutta ainakin kuvien perusteella reissu oli menestys.

Nuo samat kuvat pujahtelivat mieleeni nyt, kun olen lukemassa Mia Kankimäen kirjaa "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Miten ihanaa tekstiä! Yhdistelmä matkakirjallisuutta, Japanin kulttuurin syvähavainnointia, kirjallisuuden historiaa Sei Shōnagon nimisen hovinaisen kirjoituksia tutkien ja jäljittäen, ripaus chick lit osastoa ja nelikymppisen maailmantuskaa joka vaihtuu kepeäksi ja kuulaaksi kuluksi elämän virrassa.. Ihana, ihana kirja!

Nyt mun maailmantuska numero 1 on se, että olen menossa sivulla 345 - ihan lopussa siis, snif! Säästän kirjan illaksi, saunan jälkeen luettavaksi. Jos maltan. katsotaan.

Lyhyestä virsi kaunis. Lukekaa nämä ihastuttavat kirjat ja rakastukaa Japaniin!

Ugh. Olen puhunut.

***

perjantai 17. tammikuuta 2014

Olen valmis!

Nimittäin takomaan itseäni olkapäälle. Keksin ehkä minkä takin otan mukaan!

Helmikuu, täällä saattaa olla lähtiessä turkasen kylmä. Perillä voi olla 5-20 astetta plussalla, sataa tai paistaa. Ei millään viitsisi hinata toppatakkia mukaan vain sen takia, että Suomessa on kylmä. Liian ohuella takillakaan taas ei voi lähteä. Mietin laittaisinko matkalle (lähes) kaikki vaatteet päälle? Hmm.

Mutta tänään keksin sen! Otan kaksi takkia. Toinen on sininen jakkumaisempi takki, jossa on iso, kaunis, muuntuva kaulus. Toinen on reilunletkeä farkkutakki. Kaksi takkia - joita voi käyttää päällekkäin! Kummatkin ovat sinisiä, eli passaa ihan hyvin. Kaulus näyttää tietyllä asettelulla hieman hupparille, ja kautta maailman sivuhan on hupparia pidetty farkkutakin alla. Jes - näin se menee:

A. Kylmällä kelillä takit päällekkäin. Hyvä.

B. Hienommissa kohteissa sinisellä takilla, toimii kiinni ja auki.

C. Letkeämmissä kohteissa farkkutakilla, toimii kiinni ja auki. Samaten silloin, kun pitää liikkua maastossa - tai maastoutua, kun ei saa näyttää liian rikkaalle matkalaiselle vaan pääsee luikkimaan huomaamatta pimeillä kujilla.. Nooot!

Se huono puoli on omassa habituksessa, että en voi Rivieran huudeilla liikkua huomaamattomasti. Eritoten nuorempana oli varsin nihkeää hommaa. Ikä on onneksi tässä asiassa tehnyt tehtävänsä.

Tosin, hmm.

*Monacossa pystyy liikkumaan ihan hyvin, siellä on porukkaa joka lähtöön
*Espanjassa on niin paljon turisteja, meikä on ihan tavis siellä - eikä siellä tuijoteta, jibii
*Marseillessa ei onneksi tällä kertaa tarvitse yksin palloilla, mutta siellä Ei sulaudu joukkoon.

*Roomassa on varmaan populaa ihan tarpeeksi, että meikä ei ole ykköskohteena. Kaveri varoittti että siellä yritetään petkuttaa joka käänteessä, hmm. Päätin että kierrän sisäänheittäjät ja huutelijat kaukaa ja koitan olla nenä nyrpyllä niin kuin tietäisin mihin olisin menossa. Kaikki epätoivoisimmat kartan tihrustukset suoritetaan kahvilan rauhaisassa nurkkapöydässä, ei yleisisssä risteyksissä.
Sounds like a plan.

Multahan ei ole vielä ikinä (kopkop) pöllitty mitään. Oi niitäkin aikoja, kun kaksi englantilaista leidiä Ateenassa toimitti, että heiltä oli noin vain keskellä päivää viety lompakko. Kappas, kun se oli majaillut apposen ammollaan lötköttävän jättikäsilaukun päällä.

Pitää antaa vastusta varkaillekin, näistä leideistä ei ollut siihen. Mutta heillä oli varmasti hyvät vakuutukset.

Homma etenee!


***

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Reissuhistoriaa

Olipahan omituinen herätys.
Olin unessa kokenut vedenpaisumuksen ja ilmeisesti jälleenrakennusvaihe oli jo käsillä, koska olin asettelemassa olkapäille kannettavaksi kolmea vihreää maaliämpäriä. Senkin jälkeen tapahtui erinäisiä omituisia kohtaamisia..

Herättyäni hoksasin, että täytyy ehdottomasti kirjoittaa
"reissuhistoriikki". Eli, ainakin listaus, missä on ollut milloinkin! Minulla reissut eivät ole olleet ikinä kootusti missään, ainoastaan muistissa ja yksittäisissä päiväkirjoissa. Kotipuolesta löytyy äidin päiväkirja, josta voisin tarkentaa tiettyjen reissujen vuosilukuja, lähinnä lapsuudesta.

70-luku, 80-luku, 90-luvun alku:

Käytiin usein kesälomalla Ranskassa tätin luona. Ei käyty ikinä Ruotsinlaivalla, mikä hieman kipristytti lapsen näkökulmasta. Se kuulosti niin eksoottiselle luokkakaverien kertomana..

En päivääkään vaihtaisi pois, voi nyttemmin todeta.


Omat reissut:

1992 Au pairina Ranskassa, syksy 3kk

1993 Kibbutsilla Israelissa, syksy 3kk, sisältäen erinäiset snorklaukset Siinain niemimaalla pienessä beduiinikylässä ja iloisen turistipiipahduksen Kairossa (oli rauhallista kun 2 vk aikaisemmin oli ammuttu itävaltalaisbussi seulaksi)

1995 Ranskan Normandia, Coutances, opintoihin liittyvä kesäharjoittelu ja Monacopiipahdus 7kk

1999 Tansania, Dar es Salaam, "kansainvälinen toimintaympäristö" opintojaksoon ympätty reissu + Kilimanjaron valloitus, kevät 3kk

2000 opiskelukaverin luona Romaniassa + roudaamassa (paljon) hänen kamojaan junalla/bussilla/laivalla Suomeen, 10 päivän reissu

2002 keväinen Euroopan kiertue reppureissaten Turku-Praha-Tsekin vuoristo-Praha-Budapest-Sveitsi-Monaco-Marseilles-Barcelona-Bretagne-Tsekki-kotiin Talllinnan kautta. Tämä koko reissu mentiin juna+laiva+bussi-yhdistelmällä, kesto 2,5 kk

2002 Cimon kautta "nuorisotyöntekijä" keikka Ranskaan, viikko alkusyksystä, tämä pitää tarkistaa

2005 lento Budapestiin, jossa ystävä K:n luona muutamia päiviä. Ennätyspikainen piipahdus ja treffit J:n kanssa Serbian Belgradissa, josta  Bulgarian Sofiaan. Sofiasta käsin viikonloppureissu vuorilla patikoimassa. Patikkaporukan erotessa yksi englantia vähäisemmin taitava bulgarialaismies (johon mun HC emäntä oli takuulla ihastunut!) mies toivotti minulle "Good look!" ..veikkaan että piti sanomansa Good luck..  :)
Sofiasta junalla Thessalonikin kautta Ateenaan, "pieni saarihyppely" - lento takaisin Ateenasta - oisko ollu marraskuussa yht. pari viikkoa? Pitää tarkistaa.
-> Bulgarian ja Ateenan yöpymiset Hospitality clubin kautta

2006 Vilna viikonloppuinen talvireissu tammikuussa (ennätyspakkaset ja ohuella takilla matkassa, juoksin lämpimikseni paikasta toiseen!)
-> yöpymiset kahdessa eri paikassa Hospitality clubin kautta

2007, Milano ja Antibes+Nizza, viikon kesäreissu

2008, Kreikka: Ateena, Naxos ja Paros, reilun viikon kesäreissu

2010, Tallinna ja Pärnu, vajaan viikon kesäreissu

2011 Istanbul, viikko kesällä

2011 Riika, pitkä viikonloppu marraskuussa

2012 Kroatia, Pula, viikko kesällä

2013 Berliini, helmikuu, pitkä viikonloppu

Minä vuonna olin vapun Berliinissä, minä vuonna joulun? Tarkistus!

Myös Sarekin, Abiskon ja Vindelfjällenin syys- ja talvivaellukset voisi kaivaa esiin.
-> tarkistus!

***



tiistai 7. tammikuuta 2014

Kaunis, lohdullinen matka

Joskus matkan voi tehdä hyvin lähelle.
Niin kävi tänään.

Ystäväni M kutsui minut mukaan Oshon dynaamiseen meditaatioon, jonka vetäjänä oli yhteinen ystävämme R. Meditaatio kesti noin tunnin ja sisälsi neljä erilaista osiota.

1. Ensimmäisessä osiossa otettiin oma tila ja "täristeltiin". Ajatuksena oli saada liike virtaamaan kropassa luonnollisesti. Itse otin homman huojuskelun kannalta, mutta täristelin käsiä aika dynaamisesti. Musiikki oli erittäin inspiroivaa sisältäen karnevaalimaisia ja huilumaisia sävyjä. Näistä poikikin pian ajatus, että olen paratiisilintu sademetsässä, ilman siipiä tosin. Ponnekkaasti vatkasin hiirikäsiäni ja koitin kasvattaa itselleni siipiä. Hetken päästä olinkin ihan hikinen. Muistelin ainoaa sademetsää missä olen ikinä käynyt, Tansanian Kilimanjaron kansallispuiston vehreyttä vuonna 1999.

2. Toisessa osiossa liikuttiin vapaasti ja kuunneltiin itseä - mitä kroppa haluaa tehdä. Musiikki oli samaten aika dynaamista ja hetkittäin sain jopa fiiliksiä New Yorkista. (En ole käynyt.) Tilanne oli erittäin intensiivinen, neljä henkilöä liikkui ympäri salia musiikin inspiroimina ja monenlaiset äänet ja liikkeet täyttivät salin. Tässä vaiheessa meditoijien ja musiikin yhdessä luomasta äänimaailmasta tuli mieleen vasta tv-dokumentissa näkemäni, kaunis ja lohdullinen Mexicon kuolleiden muistojuhla, jossa ihmiset kerääntyivät hautausmaalle polttamaan kynttilöitä ja muistelemaan rakkaita vainajia. Jotenkin ajatus nostatti tunteita pintaan ja liikkeen siivittämänä kropasta puristui pois myös vanhaa kuonaa ja kyyneleitä.

3. Kolmannessa osiossa istuttiin ja kuunneltiin kroppaa.. Käännettiin lopullisesti "aistit sisäänpäin". Se oli kaunista. Koin istuvani hieman vinossa ja ajattelin nojaavani johonkin, kunnes tajusin että hain tukea itsestäni. Itselleni. Sitten vapauduin ja kohottauduin istumaan vahvemmin, suorempaan - kroppa rauhoittui, otti vaatimansa levon ja rauhan.

4. Neljännessä osiossa maattiin ja levättiin. Kolmen osion kokemukset olivat puhdistavia, kauniita ja lohdullisia ja minulle tyypillisesti tietty avautuminen alkoi jo tuottaa uusia ajatuksia ja ideoita. Ideat olivat mielestäni tosi hyviä, liittyen ihmisten kanssa tehtävään työhön, positiivisuuteen ja kosketuksen voimaan.

Meditaatio oli mielettömän hieno elämys, kiitos R joka ohjasit - ja M joka vinkkasit asiasta ja pyysit mukaan.

Ehkä isoimman lahjan annoin kuitenkin minä itselleni, kun uskalsin sukeltaa jonnekin syvemmälle ja päästää joistain raskaista asioista irti.


Kiitos!

***

maanantai 6. tammikuuta 2014

Hotellin / hostellin valintapähkäilyä

Niin.

Kun mun reissu on kuitenkin budjettimatkailuun kallellaan, niin olin laittanut itselle aika tiukat kriteerit hotellien ja hostellien suhteen. Ykköskriteerinä on minimaalinen/kohtuullinen hinta, mikä helmikuussa on aika helppo nakki. Valintaahan on valtavasti kun ajankohtaan ei osu mitään kummempia kinkereitä eikä lomakausia. Kakkoskriteerinä oli, että jonkinlainen aamupala saisi löytyä. No sekin oli aika helppo toteuttaa.

Mutta - käytin kyllä aika paljon aikaa noihin valintoihin, etsien myös sitä oikeaa fiilistä, että "tämä on minun paikka". Rautalankakommentti: helpompaa olisi ollut löytää nopsasti kalliimpia, kivoja paikkoja kuin edullisia, kivoja paikkoja. 

Alicanten majatalo La Milagrosa viehätti hienolla terassillaan ja ilokseni törmäsin siihen myös Rantapallon Alicante vinkeissä: http://www.rantapallo.fi/rantalomat/kymmenen-vinkkia-alicanteen/ Ei siis voi olla ihan pöllö mesta - ainaskaan terassin ja maiseman puolesta.  Kaksi yötä, yht. 46 euroa.
Milagrosan omat sivut ja pilkahdus terassimaisemista: http://www.lamilagrosa.eu/

Barcelonan yöpaikka vaikutti aika kuivalle mestalle sinänsä, mutta kylpyamme ja sijainti labyrinttipuiston ja isojen viheralueiden läheisyydessä vaikutti. Ehkä ajatuksena, että käyn yhden pidemmän kaupunkikeikan päivän aikana - ja toinen ulkoilu olisi lähialueen puistokävelyä, valokuvausta, ruokailukeikka tms. jonka jälkeen tulisin hauduttelemaan rasittuneita koipiani lämpimään kylpyyn. Kylpyamme ja oma parveke sekä tuhti aamiainen ja ehdoton nukkumisrauha vaikutti tähän valintaan. Paikka on yliopiston asuntola, metrolla vartti keskustaan. Tällä mennään. Tiedän että Ramblalla tulee notkuttua joka tapauksessa, mutta jos hotla ois ydinkeskustassa, tuskin tulis näitä reunapuistoja/alueita koluttua.
Kolme yötä - yhteensä satkun.

Yksi juttu mitä myös pohdin on sisäilma, monessa keskustan hotlassa mainittiin tosi tunkkaisesta sisäilmasta ja meluisasta sijainnista, joten tässäpä niitä lisäperusteluja (lue: itseni vakuuttelua) nyt sitten olikin riittämiin.. Joo, oishan ne goottikorttelit toki ollu söpömpiä - laitan perustelukuvia puistoista, aamupalasta ja ammeesta kun sinne asti päästään :)

Nizzassa ja Mentonissa pääsen yöpymään serkuilla - kiitos serkut!

Ventimiglia on vaan niin ihana paikka, että hoksasin että siinähän sitä voisi yöpyä yhden yön. "Pelargoniterassi" niminen paikka valloitti minut kättelyssä:
http://www.laterrazzadeipelargoni.it/ Kallein mesta, viitisen kymppiä. Varmasti on sen arvoinen, Ventimiglia on symppis mesta ja sijainti on ihanassa vanhassa kaupungissa. Herättyä kirmaan heti aamutuimaan kuuluisille perjantaimarkkinoille!

Rooman yöpaikka on nyt sitten loppujen lopuksi ainoa jossa  yhteismajoitus,"ladies only", 5 hengen huone. Joskos saisi juttuseuraa.   http://www.foresteriaorsa.altervista.org/foresteria_uk.htm
Ainaski kuvien perusteella ihan jees, asuntolatyyppisyyttä toki hieman. Kestetään. Sijainti alueeseen nähden tosi rauhallinen, kaunis sisäpiha, joki lähistöllä ja Trasteveren "taiteilijakaupunginosa". Riittää mulle tähän hätään. Kaksi yötä - 32 egee.

"Guests can relax in the ample House garden under the centuries-old magnolia and taste the menus offered either  by the Restaurant “Luna e l’Altra”, or by the bio-snack place “Bio e Te”.

Orsa Maggiore is located in a characteristic neighbourhood, Trastevere, one of the attractions of ancient Rome, full of cinemas, theatres, bars, small restaurants, and artisan shops, hence an  ideal spot for a taste of everyday city life."

Majoituksiin menee siis yhteensä n. 230 euroa, pitäen sisällään 8 yötä. Aika helposti olisi voinut valita esimerkiksi hintaluokasta 80 euroa jolloin kokonaiskustannus olisi ollut 640 euroa. Onhan se 400 euroa enemmän käyttörahaa? Jep. Näillä mennään!


***

Bahn.de vihdoinkin englanniksi!

Ihanaa, Euroopan kattavin juna-aikataulujen sivusto Bahn.de pelittää viimein  myös englanniksi. En tarkalleen tiedä, milloin muutos on tullut, mutta suhteeni sivustoon on luotu vuosia sitten jolloin sivu oli ainoastaan saksaksi.

Luotan sivustoon ihan ehdottomasti ja se on ollut aikoinaan todella tärkeä apuväline reissuja suunnitellessa. Sivuston nopsaa tietokantaa on ollut myös hauska testailla mielikuvitusmatkaillen, esimerkiksi äskettäin tsekkasin, että Prahasta Pariisiin pääsee bussin ja junan yhdistelmällä, yhdellä vaihdolla, reilussa 11 tunnissa.

Hmm. Ristiriitainen olo siitä, että halpalennot päihittävät juna- ja bussimatkailun. Junissa ja busseissa on ihan oma tunnelmansa, vaikka pitkäkoipiselle matkat eivät aina olekaan herkkua."Parhaita" paloja - esim. Unkarista Milanon kautta Sveitsiin, Unkarista hi-taas-ti Romaniaan, Tessalonikista Ateenaan 3-kerrossängyn yläritsillä, Prahasta Riikaan kuumeessa - voisi joskus muistellakin...

Pariisista ja Lontoosta blogannut P hoksautti minua omalla blogillaan eilen, että voihan sitä jälkikäteenkin kirjata reissumuistoja. Ja niitä kyllä löytyy - ja valokuvia skannattavaksi..!

Helmikuussa minulla on sentään tulossa yksi kunnon junamatka, Ventimigliasta Roomaan. Bahn.de kertoi, että minun kannattanee valita pe 21.2. klo 19.51 lähtevä junayhteys, joka sisältää yhden vaihdon Genovassa, 52 minuuttia. Sopiva jaloittelutauko siis. Heräilen horroksestani Roomassa lauantaina 22.2. klo 5.55.

Buon giorno Roma!

Mutta nyt syömään hernekeittoa ja sitten lenkille.

***



sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Barcelonasta Nizzaan

Ostin sitten lennon Barcelonasta Nizzaan.

Ehkä hitusen harmillista mm. maisemien ihastelun kannalta - mutta niin paljon käytännöllisempää. Tutkin vimmatusti junia, olisi vaatinut 2-3 vaihtoa ja hinta olisi mennyt vähintään satkuun mutta luultavimmin ylikin. Tarjolla vain päiväjunia. Busseista ei saanut superhyvin selvää, mutta mietin että jos bussi on täynnä ja meikä siellä solmussa istuu hmm, kymmenisenköhän tuntia niin ei hitsin pimpula...

Lentoihin oli sitten kuitenkin helppo päätyä. Pikkupyrähdys, hinta 50 egeä.   Laskeutuminen 12.2.2014 Nizzaan alkuillasta. Serkku J vinkkasi soppelit yhtiöt, muuten oisin varmaan humpsahtanut juna/bussiasemille kyselemään aikatauluja. Ehkä harjoitetaan niitä istumalihaksia päiväretkillä Nizzasta käsin?
Nojoo.

Ihanaa muuten, kun Visa electronilla pystyy nykyään varaamaan / maksamaan lentoja ja hotelleja. Olen monissa asioissa antiikkinen ja luottokortti tuntuu asialle, joka ei vain kuulu mun maailmaan. Älykännykkää räpläilen vasta nyt ja läppärin sain veljeltä viime vuonna. Näillä mennään...

Mutta olen liittynyt/aktivoitunut Twitteriin, huimaa. Olen siitä hieman innostunut puolentoista vuoden toooodella hitaan makusteluvaiheen jälkeen. Juuri nyt pinnalla mm. Henri Alénin pastakastikeresepti eli #soosi, ilmiötä on ollut hauska seurata.

http://m.iltalehti.fi/ruoka/2014010517898861_ru.shtml

Mitäs muuta?
Pitäisi löytää joku sivusto josta vois kuunnella espanjan ja italian perusläppää, menis pikkasen perussanat jakeluun. Mutta - vaikka sanavarasto olisi noin kolme sanaa, alan välittömästi puhua maan kielellä. Se on vähintä mitä voin tehdä tai ainaski yrittää.

Hymyä ja huitomista mukaan niin homma etenee.

À la prochaine!


***

ps. Kun reissaa yksin, on aina kytättävä omia kamoja - joten 6 reissupäivän jälkeen toisaalta aika ihanaa vain napottaa tai käyskennellä iltapäivähetkonen lentokentällä, missä ketään ei vois vähempää kiinnostaa mun reppu..

Täsmä*isku*pasta

Joskus sitä on niin nälkä että haluaa jotain nopeasti. Ja koska on ulkoillut, haluaa että se on aika tuhtia. Kaveri puhui "kohutusta" avokadopastasta niin siitäköhän se sitten tuli. Hoksasin että teenpäs Ranskan tätiltä oppimaani herkkupastaa.

Resepteistä - en voi ymmärtää miten orjalllisesti ihmiset suhtautuvat niihin.. Jos joku ainesosa puuttuu, niin ainahan sen voi korvata jollain. Ruokahommissa ei mielestäni ole yhtä ainutta oikeaa makua. Mutta leipomuksissa on ihan ymmärrettävää seurata reseptiä että saavuttaa oikean koostumuksen, kypsyysasteen jne.

En olekaan laitellut aikoihin pastaa? En ole karppausintoilija, ruokahommissa vain tulee tiettyjä vaiheita. Varsin pitkä pastavaihe on elettynä läpi kymmenisen vuotta sitten. Silloin lähes aina tietyn ystävän tullessa kylään, mulla oli sattumalta tuorepastaa, ihme sattuma sinänsä.
Ei sitä nyt ni-iiin usein ollut.


Se resepti

Herkkupastaan Ranskan tätin tyyliin ei tule kummoisia ainesosia.
Voita, jossa kuullotetaan sipulia. Ja sekaan aurajuustoa. Nyt meni kyllä Creamy Blue Castelloa. Milloin se muuten muutti nimensä Blåsta Creamy Blueksi..?

Mitäpä muita aineksia? Ei muita.
Nautin pastan kuivahtaneen ruisleivän palasen, tomaattilohkojen ja kapristen kanssa.

Täti muuten sanoi taannoin, ettei Ranskassa ole mitään niin hyvää sinihomejuustoa kuin aurajuusto. Eläköön Suomi!

Pasta on:
älyttömän rasvaista, älyttömän täyttävää = älyttömän hyvää. 


Eipä tässä mitään muuta kaipaa enää elämältään
kuin teetä tai päikkärit.

Kiitos!


***

perjantai 3. tammikuuta 2014

Yllättävä pyyntö

Sain ylläripuhelun.

Minua pyydettiin ystävien tyttövauvan nimiäisiin puhumaan tai runoilemaan
ja homman jujuna olisi, että siinä samalla sitten kävisi ilmi pikkuneitokaisen nimi.
Eli juhlapuhujan paikka tarjolla!

Aika jännää, mutta sanoin heti että tottakai tullaan. Sain puhelun jälkeen taidemuseolle kävellessäni heti ideankin, laulun tai runon alun

"Tyttö nauravainen,
poika laulavainen..."

Ja se todella hyvä nuottihan unohtui tässä matkan varrella.. Mutta ei se mitään,
lähdetään kehittelemään!

Ajattelin tutustua hieman valmiiseen runouteen ja musiikkiin ja hämmentää aineksista jonkun herkän ja raikkaan sopan.

Pikkuisen isä ja äiti sanoivat että "Ei tarvi - kyllä sinä tunnet meidät" kun tiedustelin että tokihan tämä puhe tahi esitys käydään sitten yhdessä läpi.
Hmm.

No, joka tapauksessa sovittiin että tavataan, vähintäänkin nyt neitokaisenkin tapaamisen kannalta - ja olisihan se nimikin hyvä kuulla.

Onpa ihana luottamustehtävä näköpiirissä!


***

torstai 2. tammikuuta 2014

Onnea uuteen kotiin!

Kävin tänään kummipojan perheen luona kylässä. He muuttivat uuteen kotiin joulukuussa.

Koko jengi oli pihalla vastassa, kun päräytin autolla paikalle. Harmaata keliä ei juuri muistanut, kun pojat johdattelivat takapihalle pikkukasvot hymystä loistaen. Kierrettiin paikat juurta jaksain, tehtiin lumityöt ja lumilyhtyjä sekä ihasteltiin kompostia. Komposti oli nii-iin ihana, että suosittelin perustamaan pojille ikioman kompostin ensi kesänä. 

Sitten mentiin sisälle. Ensin esiteltiin poikien huone ja sitten kaikki muut huoneet.
Ihana, kaunis koti.
Tunnelmallinen.
Kotoisa.
Juuri sellainen, kuin kodin pitää ollakin.

Kodin ehdottomia helmiä olivat keskellä taloa oleva takka/leivinuuni sekä ihastuttava kesähuone. Näin jo sieluni silmin, miten ihana huone olisi kesällä. Ja jo keväällä - huhtikuussa..? Saattaapa olla että huhtikuun lopussa tarttuu muutama orvokki matkaan viemisiksi!

Uusi koti on ihana uusi mahdollisuus, aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei mitään ylimääräistä roinaa kaappien perillä, ihannetilanteessa kaikki kamat käytynä läpi ennen muuttoa.. Mutta harvallapa se ihan niin oppikirjamaisesti menee.

Muistan kun istuin kerran kaksi yötä ennen muuttoa (Heinis-Toivis) kylmähkössä varastossa ja kävin läpi vanhoja työpapruja, opiskelumatskuja sekä muistojen papereita, paperi paperilta. Lopulta noin neljän tunnin aikana "päästin irti" yhteensä metrin pinosta A4-papereita, joihin liittyi hurjasti muistoja. Toki niitä tuli säästettyäkin - ja toki niitä muistojen papereita voisi käydä läpi vähän useamminkin.. Mutta juu. Olipa se huojentavaa.

Viime muutossa puolestaan panostin vaatteiden läpikäyntiin. Moni muistojen bilekampe lienee saanut uuden omistajan kierrätyskeskuksen rekistä..
Huokaus!

Muistot pitää tallettaa sydämeen
ja vain harvat ja valitut
kaappeihin.


***

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Joulu Lapissa

Happy New Year!

On jo vuosi 2014, aika rientää omalla vääjäämättömällä painollaan. Seuraavaksi aletaan odottelemaan helmikuista Rivieran reissua, sitten maaliskuun parhaita hiihtokelejä. Sen jälkeen häämöttääkin nurkan takaa kevät! Kaikkea sitä ennen, palataan kuitenkin hetkeksi joulun tunnelmiin.

Facebookia jälkikäteen selaillessa on tajunnut miten mahtava joulu meillä oli Lapissa. Pidin joulun sometaukoa tai oikeastaan - viimeisen somettoman joulun. Ostin kamulta älykännykän johon pitäisi lähteä hommaamaan kortteja kunhan tässä ehtii.

Mutta varsinainen syy joulun ihanuuteen oli oman perheen lisäksi LUMI. Sitä oli 50 cm ja se oli pehmeää, valkoista, puhdasta, kaunista - hattaraa! Suurin osa Suomesta vietti mustaa tai vihreää joulua.


Aatonaattona ajeltiin melkein 500 km ja alkuillasta saavuttiin perille mökille, jossa vanhemmat jo olivat. Otettiin iltapalaa ja pelattiin korttia. Peli on nimeltään papana. Perinteet kunniaan!

Jouluaattona tuotiin joulukuusi pirttiin pienoiseen ja ulkoiltiin, sekä saunottiin. Illalla syötiin hyvin. Ja jaettiin lahjat! Sitten pelattiin korttia, taas. Papanaa. Oli kivaa. Kappas kun maanantaina tärähti pronssia ja voitin murskalukemin tiistain turnauksen.




Joulupäivänä kävin hiihtämässä ja illan huipentumana käytiin porukalla naapurissa laulamassa.

Tapanina tein päivällä puuhommia (erityisesti syttöjä / kiehisiä!) ja keittiöhommia. Illalla istuttiin nuotiolla, juotiin hieman rommia ja laulettiin kaksiäänisesti äitin kanssa. Nuotion jälkeen pelattiin sisällä jälleen korttia, veli voitti tällä kertaa. Yleensä isä voittaa suurimman osan turnauksista, hämmentävää. Minä voitin tällä kertaa kaksi kolmesta. Mutta - siinä vaiheessa kun veli analysoi omaa voittoaan - kaksi aiempaa turnausta olivat mystisesti pyyhkiytyneet hänen muististaan ;)

***

Muutamia tunnelmakuvia polttopuista, joen avannosta joka talvella ainoa veden lähde, metsästä ja nuotiosta.



Jokiveden maku on todella raikas - ei makua ollenkaan.
















Olipa ihana joulu!

***