Pientä hyräilyä

..kuultu makkarista.

Ninjapinja pakkaa. Tai, koittaa muistella mitä olivatkaan lempparit toukokuiset kamppeet. Niin. Pitänee huomenna tehdä minimuotinäytöksiä peilin edessä. Ois niin eri asia lähteä boheemiin Berliiniin - mutta Ranskaan on oltava paremmatkin citykamppeet, ja toisaalta kunnon kävelykamppeet patikointeihin. Mihinkään älyttömään bailaukseen en usko että tarttee orientoitua, mutta - jos nyt varalta kuitenkin.

Tänään sain mukavan reippausmuistutuksen digiboksin kautta. Olin nimittäin eka kertaa eläissään heittäytynyt niin hemmotelluksi, että peräti kysäisin hotlalta meilitse oisko he voinu "pick me up"?

Total silencio. Ei sitte. Olen yksin flunssassa perillä keskellä yötä mutta kyllä se taksi perille vie. (Julkiset ei enää kulje.) Ja aina voi kattoa oisko joku pikkuporukka jonka kimppakyytiin soluttautua. Aiemman (kopkop) menestykseni salaisuus ulkomailla - kohtuullinen varovaisuus!

Hmm. Katsoin siis digiboksilta kaksi leffaa, joissa vilahteli sotakirjeenvaihtajia. "Vuonna 2012 valmistunut HBO:n televisioelokuva Hemingway & Gellhorn kertoo Hemingwayn elämästä ja avioliitosta Martha Gellhornin kanssa." Toinen leffa oli Päivien kimallus, josta muistamme laulun  Love Is a Many-Splendored Thing. 

Gellhorn oli aika epeli naisena noihin aikoihin, mm. soluttautui sairaanhoitajien laivaan jänikseksi että pääsisi kertomaan Normandian maihinnoususta. Siihen tilanteeseen nähden mulla on kyllä oikein lupsakat lähtökohdat lähteä reissuun.

Ja nyt on millä räiskiä! Olin onnistunu tunkemaan elämästäni puolenkymmentä vuotta kameran 2 gigan muistikortille, joka toki alkoi pursua liitoksistaan. Nyt sain vapaalla jalalla olevan 8 gigan kortin, joten uskaltanee sanoa, että tila riittää. Ihanaa, valokuvaus on niin herkkua.

Exellencio!

***

Matkavalmisteluja..?

Not.

Iski sitten aika mojova flunssa. Eilen alkoi lihassärkynä, peruin alkuillan tapaamiset ja hytisin jääkalikkana 4 peiton alla. Tänään olen syönyt puolikkaan leivän, josta olen äärimmäisen onnellinen. Mustaherukkamehu roiskahti viemärin syövereihin, vaikka ehkä ei niinkään kyse oksennustaudista, vaan jotenkin vain niin huonosta olosta. Ota ja tiedä. Kohta voisin hyökätä toisen leipäkannikan kimppuun.

Tuli niin elävästi mieleen tästä kylmä-kuuma syklistä kun edellisen kerran olin todella sairas vuonna 2002. Monacossa, monta päivää kuumeessa. Se oli ihan totaalista lajia, eikä mulla ole sen jälkeen kuumetta ikuna ollutkaan. Pikkulämpöä korkeintaan.

Pähkäilin, ottaako tabuja - siinä pelossa että flunssa pitkittyy ja pompsahtaa uudestaan esim. ensi viikolla - mutta pakko niitä oli alkaa napsimaan. Nyt on kyllä jo hitusen keposempi olo. Nice.

Hyvä fiilis kun saanu kontaktin Nizzan poppooseen ja sieltä toivotettu tervetulleeksi. Ihanaa. Valmistelujakin tehty pikkasen, olen tällännyt sivupöydälle
*passin ja sen kopion
*kopsun OP maksukoodeista
*Rooman kartan, kamu lainasi, kiitos!
*Nizzan karttakirjan
*matkadokumentit

Hmm. Pyykätä pitää ja lempivaatteet rinkkaan, kameraa pitää tyhjentää tai  ostaa huomenna uusi muistikortti..

Pikkuhiljaa. Jonkinlainen "laskeutuminen" rauhaisaan reissutunnelmaan tämän flunssan myötä.

Kamerasta tulikin mieleeni, eilen alkoi ihan upea sarja voimaannuttavasta valokuvasta, nettisivut täällä: http://yle.fi/aihe/valokuvan-voimaa

Kannattaa seurata! Tippa linssissä -vaara. Ohjelman voi katsoa myös netistä.

Voimaantumisiin!

 ***

Ps. Klo 17.14 ihan eri meininki, tuhti smoothie alla ja askeleita kohti elämää. Todellinen pikapöpö (kopkop!) kuten kamu veikkailikin. Jes!

Sivupöydälle lisätty kameran akun laturi, aurinkolasit ja iki-ihana uusi reissuvihko. Homma etenee..